HS: Miksi tyttöjen ja poikien koululiikuntaa ei voisi järjestää yhdessä?

[normi]

^Me kyllä lapsena pelattiin jalkapalloa pihalla ihan ilman mitään seuroja. Välillä heitettiin keihästä, hypättiin pituutta ja korkeutta (omatekoiset keihäät ja ylksi kaveri oli rakentanut itse korkeushyppytelineen... ei ole vaikea tehdä. AInakin pojat näyttävät pelailevan nykyäänkin ihan ilman ohjauttua toimintaa.
Tytön voi tietty olla vaikeampi löytää pelikavereita pihapeleihin...
Harrastemahikset varmaan vaihtelevat riippuen paikkakunnan koosta.

[kriittinen_ajattelija]

Koululiikunta - yök! Se sai minut vihaamaan kaikkea liikuntaa ollessani aina huonoin kaikista. Minut valittiin vikana joukkueeseen, hävisin kaikki kilpailut, minulle huudettiin kun munasin. Ja voi luoja miten vihasin seisoa kentällä tumput suorina, kun en muutakaan osannut, eikä kiinnostanut. Onneksi kaveri sai 15-vuotiaana puhuttua minut aerobic-tunneille, että se on ihan erilaista kuin koululiikunta. Ja tykkäsin, vailla näyttämisen, kilpailun ja kiusaamisen tuntua jäi vain liikunnan ilo jäljelle. Olisi voinut minun liikunta jäädä vähiin pelkän koululiikuntakokemuksen perusteella.

Koko koululiikunta pitäisi uudistaa nykyisestä tasapäistämismallista. Huippuja alkaa treenauttaa kunnon kisoja varten (ruotsalaiset tekee tässä jotain oikein) ja muuta porukkaa innostaa liikkuvaan elämäntapaan ja liikunnan riemuun ilman suorituspaineita.

Itse vihasin koulussa lentopalloa ja olin paska siinä, yleensä skippasin kaikki lentopallotunnit ja menin salille itse treenaamaan siksi aikaa. Opettajalle se kävi hyvin. Tuossa myös olisi sinulle ollut mallia...
Ainakin minun koulussa oli varsin tyypillistä että joka liikuntatunnilla muutenkin osa meni koulun salille treenaamaan itsekseen jos ei itse liikunta-tunti kiinnostanut niin ylä-asteella kuin lukiossa. Ei ala-asteella toki niinkään.

[sivullinen.]

Kisailullinen ulottuvuus ollaan hävittämässä liikunnasta täysin. Yksilölajeissa sitä on vaikeampi saavuttaa. Siksi lapset tykkäävät joukkuelajeista. Joukkuelajeissa taas ollaan siirrytty tuomarin käytöstä pelinohjaajan käyttöön, jonka tarkoitus ei enää ole valvoa vain pelin etenemistä sääntöjen rajoissa, vaan myös otettava huomioon vallitsevat poliittiset virtaukset. Se on hävittänyt kisailun; se on tehnyt säännöistä liian vaikeita ymmärtää. Siitä lapset eivät tykkää.

Jos lasten on vaikea ymmärtää paitsiosääntöjä ja muita pelin hienouksia, miten vaikeaa heidän onkaan ymmärtää poliittisten virtausten pohjalta luotuja sääntöjä ja niiden toimintaperiaatetta: Miksi pitää syöttää mustalle pojalle, vaikka hän ei osallistunut hyökkäykseen lainkaan? Siten he eivät ymmärrä tekojensa seurauksia: Mitä tein väärin; miksi tuli rangaistus? Tällöin kisailusta tulee kaoosta ja siitä katoaa onnistumisen ilo. Lapsi antautuu ja antaa olla. Lapsesta tulee tahdoton käskytettävä, joka juoksee pallon perässä vain opettajan sitä erikseen käskiessä. Lamaantuneiden lobotomia lasten liikkunnallinen suoritus estää myös heidän ruuminrakenteensa normaalin kehityksen. Ongelmaa ei korjata lisäämällä liikuntatunteja. Ongelmaa ei korjata laittamalla lasta urheilullisiin harrastuksiin. Ongelma ratkeaa ensin tunnustamalla ongelma -- Totalitaristinen järjestelmä estää luonnollisesti lapsesta kumpuavan halun liikkua --, jonka jälkeen sen poistaminen on lasten leikkiä. Vapaus on paras yllyke. Sosialistisessa diktatuurissa tämä tunnustaminen ei voi tapahtua; se olisi sosialistisen diktatuurin toimimattomuuden tunnustamista. Siksi luodaan uusia sääntöjä ja kieltoja. Niitä luodaan kunnes järjestelmä romahtaa. Romahduksen jälkeen on kuitenkin itsestään selvää mikä oli tässäkin asiassa ongelma ja ratkaisu. Kun väärinajattelusta ei enää rangaista, ihmiset uskaltavat ajatella ja ymmärtää itse, ja silloin todellisuus kirkastuu.

[Mangustin]

Kouluilla pitäisi olla joukkueita, jotka kilpailevat toisten koulujen joukkueiden kanssa. Jotain pysyviä sarjoja tms... ja yleisurheiluskaboja joihin siis TÄHDÄTTÄISIIN. Urheilu voisi olla yksi valinnainen aine. (sisältäisi urheilun (ei siis "liikuntaa" eri lajien oikeita harjoitteita, joukkuepelien taktiikoita, valmennustietoutta, urheilun fysiologiaa, urheilun historiaa jne.)

Yleensäkin liikuntaa ja urheilua tulisi kouluissa lisätä vastapainoksi konsolipelaamisille ja somettamisille.

Joomikäettei, ja onhan noita valinnaisia liikuntakursseja yläkoulussa ja lukiossa, mutta ne keskittyy yleensä terveysliikuntaan eikä urheiluun ja hyvä niin. Valinnaisilla kursseilla opetellaan kuntosalin tekniikoita ja etikettiä, lihashuoltoa, sykemittarin käyttöä ja tutustutaan uusiin lajeihin, vaikka jotain seinäkiipeilyä, jousiammuntaa, tanssia... Tavoitteena on antaa oppilaille oman kunnon ja terveyden huoltamiseen tarvittavat tiedot ja taidot, ja mahdollisesti tutustuttaa uuteen lajiin, josta sitten muodostuu pitkäaikainen harrastus. Urheilijat urheilee urheiluseuroissa.

Vapaa-ajalla kilpaurheilua harrastavana olin tyytyväinen rennompaan koululiikuntaa, ja mahdollisuuteen tehdä venyttelyt ja salitreeni kouluajalla. Opettaja oli ihana 

Itse enemmänkin panostaisin urheiluseurojen tukemiseen ja niitä voisi mainostaa sekä esitellä lyhyesti koulussa. Näin kulut olisivat alhaiset ja kaikilla olisi kivaa.

Liikunta-iltapäiväkerhot, vieläpä usean seuran vetämänä vaihtelevin lajein olisi hyvä ratkaisu. Maanantaina voimistelua, tiistaina judoa, keskiviikkona futista, torstaina uimakoulu jne.

[PaulR]

Mmm, pettymykset joukkueurheilussa koulun puitteissa saivat aikoinaan tarttumaan punttiin.

Tarvitse kenellekään esitää mitään kilpailemalla itsensä kanssa.

[Myrkkymies]

Kisailullinen ulottuvuus ollaan hävittämässä liikunnasta täysin. Yksilölajeissa sitä on vaikeampi saavuttaa. Siksi lapset tykkäävät joukkuelajeista. Joukkuelajeissa taas ollaan siirrytty tuomarin käytöstä pelinohjaajan käyttöön, jonka tarkoitus ei enää ole valvoa vain pelin etenemistä sääntöjen rajoissa, vaan myös otettava huomioon vallitsevat poliittiset virtaukset. Se on hävittänyt kisailun; se on tehnyt säännöistä liian vaikeita ymmärtää. Siitä lapset eivät tykkää.

Sivullinen voi ottaa sen foliopipon pois päästä.

[MustaLeski]

^Me kyllä lapsena pelattiin jalkapalloa pihalla ihan ilman mitään seuroja. Välillä heitettiin keihästä, hypättiin pituutta ja korkeutta (omatekoiset keihäät ja ylksi kaveri oli rakentanut itse korkeushyppytelineen... ei ole vaikea tehdä. AInakin pojat näyttävät pelailevan nykyäänkin ihan ilman ohjauttua toimintaa.
Tytön voi tietty olla vaikeampi löytää pelikavereita pihapeleihin...
Harrastemahikset varmaan vaihtelevat riippuen paikkakunnan koosta.

Ei täällä ole kuin äiti ja isä jonka kanssa pelata (tai leikkiä ylipäätänsä, päivähoidossa ei pelailla juuri mitään), joten siksi mä sitä harrastetoimintaa hänelle haen. Luonnollisesti. Itsellä ei toki ollut tarvetta, koska oma kotipihani vilisi saman ikäistä sakkia, samoilla mielenkiinnoilla. Mutta ei sekään estänyt osallistumasta sählykerhoihin yms.

[Mangustin]

^ Jos nujuaminen kiinnostaa, niin likka ois juuri sopivan ikäinen aloittamaan painin.

Voimistelu ja tanssi on ihan huippulajeja lapselle. Niillä rakentuu semmoinen motoriikka, millä pärjää myöhemmin missä tahansa urheilussa. Kärsivällisyys ja kuri tekee hyvää vähän rämäpäisemmälle lapselle ja vastaavasti arempi pääsee kokeilemaan rajojaan hypyissä ja volteissa.

[MustaLeski]

^ Jos nujuaminen kiinnostaa, niin likka ois juuri sopivan ikäinen aloittamaan painin.

Voimistelu ja tanssi on ihan huippulajeja lapselle. Niillä rakentuu semmoinen motoriikka, millä pärjää myöhemmin missä tahansa urheilussa. Kärsivällisyys ja kuri tekee hyvää vähän rämäpäisemmälle lapselle ja vastaavasti arempi pääsee kokeilemaan rajojaan hypyissä ja volteissa.

Tämä on aika off-topic:

En näe, että paini olisi se tytön juttu, osaa jo hyvin ilmaista mistä pitää ja mikä ei oikein innosta. Itselle se olisi ihan sama mitä haluaa touhuta harrastuksen ollessa kyseessä, mutta periaate on ollut että omia mielenkiinnonkohteitansa tuetaan. Tanssit yms. tulee aika hyvin tutuiksi jo ihan päivähoidossakin, eikä napoo kuulemma. Rauhallinen tyttö kun on, voisi kuvitella että haluaisi harrastaa jotain rauhallisempaa, mutta ei niin ei.

[Parsifal]

^ Jos nujuaminen kiinnostaa, niin likka ois juuri sopivan ikäinen aloittamaan painin.

Voimistelu ja tanssi on ihan huippulajeja lapselle. Niillä rakentuu semmoinen motoriikka, millä pärjää myöhemmin missä tahansa urheilussa. Kärsivällisyys ja kuri tekee hyvää vähän rämäpäisemmälle lapselle ja vastaavasti arempi pääsee kokeilemaan rajojaan hypyissä ja volteissa.

Tämä on aika off-topic:

En näe, että paini olisi se tytön juttu, osaa jo hyvin ilmaista mistä pitää ja mikä ei oikein innosta. Itselle se olisi ihan sama mitä haluaa touhuta harrastuksen ollessa kyseessä, mutta periaate on ollut että omia mielenkiinnonkohteitansa tuetaan. Tanssit yms. tulee aika hyvin tutuiksi jo ihan päivähoidossakin, eikä napoo kuulemma. Rauhallinen tyttö kun on, voisi kuvitella että haluaisi harrastaa jotain rauhallisempaa, mutta ei niin ei.

Jos erikoisempi laji kiinnostaa, niin tuolta: 

http://swordschool.com/

Ei tosin paras mahdollinen alle teini-ikäisille, johtuen jo harrastevälineiden koosta ja painosta, mutta aina on kevyempi urheilumiekkailuvaihtoehto.

[elven archer]

Koulussa pitäisi olla enemmän fyysisesti ja henkisesti raskaita yksilöurheilulajeja eikä mitään jalkapallon/kiekon läpsyttelyä joka liikuntatunti. Nuoria pitää opettaa arvostamaan ja harrastamaan fyysisesti raskaita yksilölajeja, jotka kehittää mentaalista puolta.

Olen samaa mieltä. Ne inhotut Cooperin testit ja lihaskuntotestit yms. ovat tärkeitä. Ne opettavat sietämään kipua, hyvää liikunnan kipua erotuksena pahaan vammauttavaan kipuun. Jos sitä oppii sietämään tai jopa siitä tykkäämään, niin liikunnallinen elämäntapa on helppoa jatkossa. Se on varmasti myös luonnekysymys, mutta voi sitä opetellakin. Esim. katsoo vanhoja ihmisiä, jotka ovat pienestä pitäen olleet pelto- ja metsätöissä. Monilla olivat koulumatkatkin monen monta kilometriä jalkaisin tai hiihtämällä kelistä riippumatta. Ei heiltä yleensä kuule valitusta hommien raskaudesta. He ovat tottuneet pienestä pitäen, että joskus on raskasta. Vaatiminen on tärkeää. Helpolla päästäminen, mukavuudenhaluun myöntyminen on karhunpalvelus.

[MustaLeski]

Jos erikoisempi laji kiinnostaa, niin tuolta: 

http://swordschool.com/

Ei tosin paras mahdollinen alle teini-ikäisille, johtuen jo harrastevälineiden koosta ja painosta, mutta aina on kevyempi urheilumiekkailuvaihtoehto.

Haha. Miekkailu on ollut yksi vaihtoehdoista kun ikää tulee enemmän, tosin asutaan vähän semmosella alueella, että mahtaako opetusta löytyä.

[elven archer]

Jos se saakelin pesäpallo kuuluu pakolliseen opetusohjelmaan, niin siitä pitäisi sitten saada opetusta kanssa!

Totta. Enemmän voisi opetella. Ne, jotka jo osaavat, voisivat sillä välin tehdä jotain muuta. On surullista, että kaikesta koululiikunnasta huolimatta 75 % (oma arvioni) lukiotytöistä ei osaa heittää edes palloa. Jos ei osaa heittää palloa, niin ei osaa heittää keihästä, kiekkoa, työntää kuulaa tai lyödä jne., kun puuttuu alkeellisinkin lähtökohta siihen, mistä se voima liikkeeseen tulee. Joillekin nämä asiat tulevat luonnostaan, mutta opettelemalla voi tehdä ihmeitä. Siihen ei vain yleensä ole aikaa, mikä tarkoittaa, että opettajalla ei ole kiinnostusta tehdä muuta kuin laittaa toiset pelaamaan ja pyöritellä peukaloitaan sen aikaa.

Yksi ongelma on siinä, että ala-asteella kriittisessä iässä perustaitojen kannalta liikunnanopettajina taitavat edelleenkin toimia luokanopettajat? Eiväthän he osaa opettaa eri lajeja, etenkään naiset, koska ei ole omaa osaamista. Tilanne on ehkä voinut muuttua siitä, kun vielä parisen vuosikymmentä sitten aikuinen mies paljon todennäköisemmin osasi eri liikuntalajeja kuin nainen johtuen taas pitkälti heidän lapsuudestaan parisen vuosikymmentä sitä ennen.

[sivullinen.]

Kisailullinen ulottuvuus ollaan hävittämässä liikunnasta täysin. Yksilölajeissa sitä on vaikeampi saavuttaa. Siksi lapset tykkäävät joukkuelajeista. Joukkuelajeissa taas ollaan siirrytty tuomarin käytöstä pelinohjaajan käyttöön, jonka tarkoitus ei enää ole valvoa vain pelin etenemistä sääntöjen rajoissa, vaan myös otettava huomioon vallitsevat poliittiset virtaukset. Se on hävittänyt kisailun; se on tehnyt säännöistä liian vaikeita ymmärtää. Siitä lapset eivät tykkää.

Sivullinen voi ottaa sen foliopipon pois päästä.

Jäsen Myrkkymies voi kertoa mikä kirjoituksessani ylitti sen rajan, jonka perusteella hän ehdotti minulle kypärän riisumista eli ehdotonta antautumista. Esitin kirjoituksessani "tuomarien" tulleen korvatuiksi "pelinohjaajilla". Se on arkipäivää nyky-Suomessa. Uskooko jäsen Myrkkymies totalitarismin olemassaoloon vasta kun saa suoran linkin. Annetaan se hänelle.

Pelin ohjaaja

    OHJAA reiluun peliin reagoimalla reilun pelin ja sääntöjen vastaiseen käyttäytymiseen
    OPASTAA oikeisiin suorituksiin antamalla mahdollisuuden uuteen yritykseen
    KANNUSTAA yrittämään ja rohkaisee pelaajia myös epäonnistumisen hetkellä
    KASVATTAA esimerkillään olemalla turvallinen ja luotettava Pelin Ohjaaja pelaajille, taustahenkilöille ja vanhemmille

http://www.palloliitto.fi/ita-suomi/pelitoiminta/futsal/liiton-kilpailutoiminta/pelin-ohjaaja-0

Kaikki nuorison jalkapallotuomarit ovat nykyään nimeltään pelinohjaajia: "No Rasicm" ja ihailkaa kansainvälisiä suurseuroja.

[Sheo]

Ongelmahan ratkeaa sillä, että lopetetaan koko koululiikunta. Eipähän tule kennellekään traumoja, eikä tarvitsi huippujen itkeä kun osaamattomat pilaavat pelin.

Kyllä sitä pitäisi miettiä, että mikä on koko koululiikunnan tavoite ja tarkoitus. Turha edes tavoitella mitään "kaikilla kivaa", jos ei ole hajuakaan, mitenkä siihen tavoitteeseen päästään. Väittäisin jopa, että on ihan mahdoton tavoite saavutettavaksi. Toki perusasioiden opettelu auttaisi varmasti, mutta jos halutaan kokeilla monta lajia niin tarvitaan kyllä reilusti enemmän tunteja. Eli pitäisi keskittyä vain muutamaan lajiin (mihin?) tai vastaavasti pitäisi olla reilusti enemmän tunteja, jotta homma toimisi.

En hirveästi myöskään perusta "ne, jotka haluavat pelata/liikkua kunnolla, liittyköön seuraan" -mentaliteetistä. Kaikilla ei tuota mahdollisuutta ole. Minusta ihan oikein, että ne jotka haluavat kunnolla pelata, niin silloin tällöin tämän mahdollisuuden saavat. Koulujen väliset kisat ehdottomasti kannatan tätä ajatusta myös (ehkäpä aluekohtaisesti). Meillä oli näitä muutaman kerran, ehdottomasti parhaita hetkiä koululiikunnassa.

Kuntotestit ja muut, onko ne tärkeitä? Se on yks,kaks kertaa per vuosi, kun katsotaan, kuka on hyvä ja kuka on huono? Näillä testikerroilla on kuitenkin melko vähäistä se liikunta. Ei meillä ainakaan hirveästi väliä ollut, mitenkä ne suoritukset hoiti - tai no, ainut mitä hiukan Cooperin testissä vaadittiin oli se, että oli liikkeessä lähes koko ajan. Yllättäen monella oli aina jotain nuhaa tai vastaavaa, ja siksi suoritus hoidettiin leppoisella kävelyllä tai ainakin sen tekosyyn kuuli useimmiten. Mielummin korvaisin vaikka jollain kuntopiirin tapaisella.

En näe, mitä hyötyä siitä olisi, että tytöt ja pojat olisivat samassa ryhmässä. Sen sijaan tasoerot varmaan kasvaisivat, jos olisi samat ryhmät. Joissain lajeissa taas melko se ja sama, että onko sama ryhmä vaiko eri, mutta itse kyllä pidin enemmän niistä kerroista kun oli eri ryhmät. Valinnainen liikunta on sitten asia erikseen.

[läskisika]

Jos se saakelin pesäpallo kuuluu pakolliseen opetusohjelmaan, niin siitä pitäisi sitten saada opetusta kanssa!

Totta. Enemmän voisi opetella. Ne, jotka jo osaavat, voisivat sillä välin tehdä jotain muuta. On surullista, että kaikesta koululiikunnasta huolimatta 75 % (oma arvioni) lukiotytöistä ei osaa heittää edes palloa. Jos ei osaa heittää palloa, niin ei osaa heittää keihästä, kiekkoa, työntää kuulaa tai lyödä jne., kun puuttuu alkeellisinkin lähtökohta siihen, mistä se voima liikkeeseen tulee. Joillekin nämä asiat tulevat luonnostaan, mutta opettelemalla voi tehdä ihmeitä. Siihen ei vain yleensä ole aikaa, mikä tarkoittaa, että opettajalla ei ole kiinnostusta tehdä muuta kuin laittaa toiset pelaamaan ja pyöritellä peukaloitaan sen aikaa.

Yksi ongelma on siinä, että ala-asteella kriittisessä iässä perustaitojen kannalta liikunnanopettajina taitavat edelleenkin toimia luokanopettajat? Eiväthän he osaa opettaa eri lajeja, etenkään naiset, koska ei ole omaa osaamista. Tilanne on ehkä voinut muuttua siitä, kun vielä parisen vuosikymmentä sitten aikuinen mies paljon todennäköisemmin osasi eri liikuntalajeja kuin nainen johtuen taas pitkälti heidän lapsuudestaan parisen vuosikymmentä sitä ennen.

Siis miksi ihmeessä on tärkeää, että lukiotytöt osaisivat heittää palloa? Miksi?

[Myrkkymies]

Jäsen Myrkkymies voi kertoa mikä kirjoituksessani ylitti sen rajan, jonka perusteella hän ehdotti minulle kypärän riisumista eli ehdotonta antautumista. Esitin kirjoituksessani "tuomarien" tulleen korvatuiksi "pelinohjaajilla". Se on arkipäivää nyky-Suomessa. Uskooko jäsen Myrkkymies totalitarismin olemassaoloon vasta kun saa suoran linkin. Annetaan se hänelle.

Onko sinulla todisteita, että pelinohjaajien toimintaan vaikuttaa pelaajien rotu tai poliittiset mielipiteet? Se, että tuomaria kutsutaan toisella nimellä ei kerro vielä mitään.

[Vesa Heimo]

Yksi ongelma on siinä, että ala-asteella kriittisessä iässä perustaitojen kannalta liikunnanopettajina taitavat edelleenkin toimia luokanopettajat? Eiväthän he osaa opettaa eri lajeja, etenkään naiset, koska ei ole omaa osaamista. Tilanne on ehkä voinut muuttua siitä, kun vielä parisen vuosikymmentä sitten aikuinen mies paljon todennäköisemmin osasi eri liikuntalajeja kuin nainen johtuen taas pitkälti heidän lapsuudestaan parisen vuosikymmentä sitä ennen.

Luokanopettajakin voi olla erikoistunut esimerkiksi liikuntaan, ja väittäisin että ihan kyläkouluja lukuunottamatta liikuntaa opettaa jo alaluokilla erikoistujat/tai asiaan motivoituneet ex-urheilijat(joilla siis lajitekniikat on hallussa omasta taustasta ja motivointi/pedagoginen puoli tulee sieltä LO- opinnoista). Kyläkouluissa sitten on näitä tapauksia joissa liikunnan opettaja ei osaa itse hiihtää tai teknisen työn opettaja ei erota puukkoa sahasta.

Kaikki liikunta ei ole joukkuepelejä, joten en kyllä näe mitään syytä miksei liikunnat voisi olla sekaryhmissä. Jos vielä tilanne on se että 2 liikunnanopettajaa pitää tällähetkellä yhtä aikaa mutta erikseen tyttöjen ja poikien ryhmää, niin sekoittamalla ryhmät motivaation ja osaamisen mukaan saattaisi tulokset parantua kaikilla.

[läskisika]

Nyt kun keskustelu on kääntynyt alkuperäisestä aiheesta yleiseen höpinään koululiikunnasta, olisi hyvä pohtia miksi meillä tulee olla koululiikuntaa. Siis ennenkuin ehdottelee parannuksia siihen.

[nollatoleranssi]

Nyt kun keskustelu on kääntynyt alkuperäisestä aiheesta yleiseen höpinään koululiikunnasta, olisi hyvä pohtia miksi meillä tulee olla koululiikuntaa. Siis ennenkuin ehdottelee parannuksia siihen.

Kyllä koululiikunta on ihan järkevääkin tietyssä määrin. Siinä oppii säännöt ja perusteet useille urheilulajeille.

Eivät nuo sekaryhmät sinänsä mikään huono ajatus ole ja nykyisinkin niitä paikoitellen on.

Tosin kun ottaa huomioon, että mitkä ovat lähtökohdat tälle keskustelulle, niin ymmärtää ettei kyse ole lopulta mistään "koululiikunnasta". Kärjekkäästi väittäen sanoisin kyseessä olevan saman asian mikä mm. Ruotsissa on tasa-arvoteemana ja feministien lempiaiheena (sen käsityksen olen saanut julkisuuteen nousseista aiheista) eli tyttöjen koetaan olevan liian sulkeutuneita nykyisiin sukupuolirooleihinsa ja pitäisikin tehdä kaikki mahdollinen sen eteen, että he pääsisivät niistä irti. Tyttöjä pitäisikin enemmän saada poikien aloille ja samoihin harrastuksiin pois sieltä "nukkemaailmasta" ja "tanssikulttuurista".

Asian puolesta puhuvat tahot eivät kuitenkaan huomioi sitäkin seikkaa, että monet tytöt eivät saata välttämättä itse haluta tuollaista muutosta, mitä he itse haluavat.

[Oami]

Nyt kun keskustelu on kääntynyt alkuperäisestä aiheesta yleiseen höpinään koululiikunnasta, olisi hyvä pohtia miksi meillä tulee olla koululiikuntaa. Siis ennenkuin ehdottelee parannuksia siihen.

Jotkut ovat sitä mieltä, että koululiikunnan tehtävä on kouluttaa meille tulevaisuuden huippu-urheilijoita.

Itse tosin olen sitä mieltä, että koululiikunnan tehtävä on kouluttaa meille tulevaisuuden terveitä aikuisia.

[Simo Hankaniemi]

Miksi siitä pitää tehdä ongelma, jos Suomessa on jokin asia toisin kuin joissain muissa maissa? Minusta on erittäin luonnollista, että koululiikunta on tytöille ja pojille erikseen. Tällöin esim. liikuntalajeja voidaan räätälöidä kummankin ryhmän enemmistön tarpeita vastaaviksi. Jos joissakin läntisen Euroopan maissa sipsutellaan liikuntatunneilla yhteisryhmissä, niin sehän on heidän ongelmansa.

[Mursu]

Ongelmahan ratkeaa sillä, että lopetetaan koko koululiikunta. Eipähän tule kennellekään traumoja, eikä tarvitsi huippujen itkeä kun osaamattomat pilaavat pelin.

Kyllä sitä pitäisi miettiä, että mikä on koko koululiikunnan tavoite ja tarkoitus. Turha edes tavoitella mitään "kaikilla kivaa", jos ei ole hajuakaan, mitenkä siihen tavoitteeseen päästään. Väittäisin jopa, että on ihan mahdoton tavoite saavutettavaksi. Toki perusasioiden opettelu auttaisi varmasti, mutta jos halutaan kokeilla monta lajia niin tarvitaan kyllä reilusti enemmän tunteja. Eli pitäisi keskittyä vain muutamaan lajiin (mihin?) tai vastaavasti pitäisi olla reilusti enemmän tunteja, jotta homma toimisi.

Minä en näe mitään järkeä tuollaisessa keskittymisessä. Pikemminkin idea pitäisi olla juuri vaihtoehtojen tarjoamisessa. Meillä aikanaan oli ne samat ikuiset: koripallo, lentopallo, jalkapako, jääpallo ja jääkiekko. Seuraharrastus on ihan eri asia. Sinne menevät ne, jotka haluavat urheilla,. Ketään sinne ei pakoteta.

[Lasse]

.

[läskisika]

Nyt kun keskustelu on kääntynyt alkuperäisestä aiheesta yleiseen höpinään koululiikunnasta, olisi hyvä pohtia miksi meillä tulee olla koululiikuntaa. Siis ennenkuin ehdottelee parannuksia siihen.

Jotkut ovat sitä mieltä, että koululiikunnan tehtävä on kouluttaa meille tulevaisuuden huippu-urheilijoita.

Itse tosin olen sitä mieltä, että koululiikunnan tehtävä on kouluttaa meille tulevaisuuden terveitä aikuisia.

Millaisia muutoksia tekisit koululiikuntaan vai tekisitkö? Miksi?

Ja pidätkö tärkeänä huippu-urheilun tukemista? Jos pidät, niin mitä muutoksia siihen?

[sr]

Suurimpana uhkana tulevaisuudessa pitäisin koko ajan yleistyvää "sukupuolineutraalia"-ajattelua.

Ehkäpä vielä ala-asteella voitaisiin luopua turhista sukupuolirooleista, mutta kun näitä vaatimuksia aletaan laittaa kaikkialle, niin kohta varmaan joku älyvapaapää Ruotsista keksii lopettaa miesten ja naisten urheilujoukkueetkin ja yhdistää ne toisiinsa.

No, ei. Kilpailulajit ovat erikseen ja niissä on perusteltua pitää miehet ja naiset erillään. Ehkä myös joissain koululiikunnan muodoissakin, mutta on paljon lajeja, joissa tytöt ja pojat voivat ihan hyvin harrastaa keskenään. Yksilölajit (hiihto, yleisurheilu, voimistelu jne.) ovat tietenkin tällaisia, koska siinä muiden tasolla ei juurikaan ole merkitystä. Tietenkin arvosanoja annettaessa pitää jonkinlaista sukupuolitasoitusta käyttää. Osa joukkuepeleistäkin (esim. lentopallo) sopii sekajoukkueille, mutta sitten on joitain, kuten jalkapallo, koripallo ja jääkiekko, joissa poikien fyysinen ylivoima tekee sekapeleistä aika turhanpäiväisiä tyttöjen kannalta. Ja sitten on joitain lajeja, kuten tanssi, jota ei oikein voi kunnolla harjoitella ilman sekaryhmiä.

Ai niin ja unohtui sanoa, että kalteva pinta ei ole mikään toimiva argumentti.

[sr]

Kyllä koululiikunnassa saa ja pitääkin ottaa tosissaan ne tunnit eikä vain höntsäillä, mitä järkeä on koko puuhassa muuten? Huonommat/ylipainoiset ym. voi mennä sitten omaan nurkkaan liikkumaan keskenään. Itse ainakin muistan ylä-asteen ja lukion pelit oli hyvin fyysisiä, taklaukset oli arkipäivää joka lajissa ja itse päädyin jopa tappelemaan kesken jääkiekko pelin kun tunteet ilmeisesti meni yli jollain (ei minulla)

Koululiikunnan tarkoitus ei todellakaan ole tehdä lapsista aggressiivisia pinnansa polttavia tappelijoita. Tämä on seuraliikunnan tehtävä  . Se, miten näen itse koululiikunnan tarkoituksen, on luoda jokaiselle pohja elinikäiselle liikunnanharjoitukselle. Jos tässä onnistutaan, on saavutettu valtavia kansantaloudellisia hyötyjä tästä seuraavista terveyseduista johtuen. Huonojen ja ylipainoisten huomiotta jättäminen on siis juuri yksi suurimmista virheistä, joita koululiikunnassa voidaan tehdä. Ne hyvät kyllä jatkavat liikunnan harjoittamista aikuisina muutenkin. Vaikeampaa on sytyttää se kipinä niissä huonoissa ja ylipainoisissa.

Mitä taklauksiin tulee, niin missä lajeissa niitä nyt oikein on? Itselleni tulee mieleen jalkapallo, jääkiekko ja käsipallo (rugbyä tai amerikkalaista jalkapalloa ei Suomessa varmaan paljoakaan kouluissa pelata). Sählyssä, koripallossa, lentopallossa tai pesäpallossa ei ole mitään taklauksia. Tai sanotaan näin, että jos taklaat sählyssä tai koripallossa, niin se on virhe.

Noin 30% tytöistä kyllä pärjäisi mukana tasollisesti mutta en kannata sitäkään, sillä silloin pojat joutuisi varomaan pelatessa heitä vastaan koska eihän herrasmies nyt liian fyysisesti pelaa tyttöä vastaan.

Niin, on nuo muutama lajia, joissa on fyysisiä taklauksia, joissa on ehkä perusteltua erottaa tytöt ja pojat, mutta niiden lisäksi on valtava joukko muita lajeja, joissa sekaryhmät toimisivat ihan hyvin. Olisi kiinnostavaa tietää, miten näissä maissa, joissa on sekaryhmät käytössä tehdään esim. jalkapalloa pelatessa.

Sitten henkilökohtainen kokemus. Itse pelailen jalkapalloa ja yksi pelaajista on 75-vuotias mies. Kukaan ei taklaa häntä, eikä tämä oikeastaan mitenkään häiritse peliä ja muita pelaajia kyllä taklataan ihan normaalisti. Sanoisin siis, että jopa sekaryhmissä olisi mahdollista sellainen, että pojat pelaavat "tosissaan" toisiaan vastaan, mutta toimivat sitten herrasmiesmäisesti tyttöjä kohtaan. Kunhan touhua ei oteta turhan tosissaan, touhu toimisi varmaan ihan kohtuullisesti.

Minä olen siis aika lailla eri mieltä tuon tosissaan ottamisen suhteen. Koululiikunnan tarkoitus on olla kivaa ja siten kannustaa mahdollisimman moni jatkamaan liikuntaa koulun jälkeenkin. Niitä varten, jotka haluavat ottaa jonkun lajin tosissaan, on sitten kilpaurheiluseurat.

[Saturoitunut]

Aika yllättävää kyllä, että sukupuolijako liikunnassa on ilmeisesti harvinainen ainakin läntisessä Euroopassa. Muistikuvat omalta koulu-uralta ovat semmoiset, että pari kertaa pelattiin tyttöjen kanssa pesäpalloa. Tytöistä 1-2 edes yritti, muut seisoskelivat flegmaattisina. Erityisesti yläasteella tytöt olivat 2 cool 4 school liikunnan suhteen. Ala-asteella ne olivat vaan ällöjä.

Paras systeemi olisi kyllä sellainen, että innokkaat poikaurheilijat ähisevät hikisenä toistensa kimpussa ja me nörtit ollaan sit tyttöjen kaa. <3

[sr]

Typerää koko liikunta koulussa. Ne ketkä ovat liikunnallisia ja pitävät urheilusta, liikkuvat liikuntatunneilla. Ne ketkä eivät pidä urheilusta eivätkä liiku vapaa-ajalla, eivät liiku myöskään liikuntatunneilla vaan syljeskelevät maahan ja raapivat munia.

Eli ne jotka hyötyisivät koululiikunnasta eivät liiku ja ne jotka eivät siitä hyödy taas liikkuvat.
Oma lukunsa on vielä se mitä paskaa siellä suurimmaksi osaksi tehdään.

No, minä sanoisin, että niin liikunnassa kuin ihan kaikissa muissakin kouluaineissa opettajan taito tulee esiin juuri siinä, miten saa ne huonoiten motivoituneimmatkin yrittämään parhaansa. Minä en siis todellakaan heittäisi kirvestä kaivoon tuon suhteen. Yksi heti mieleeni tuleva keino on se, ettei aina pelata niitä samoja lajeja, vaan kokeillaan mitä erilaisimpia lajeja. Vaikka joku ylipainoinen voisi olla huono joukkuepeleissä, niin hän voikin sitten yhtäkkiä yllättä, kun mennään uima-altaaseen tai keilaradalle, jossa painolla ei enää olekaan juuri merkitystä.

[sr]

Opettaja Anna-Maria Nurmi jakaa joukkueet ilman nöyryyttäviä valintoja.

Mitähän tuokin tarkoittaa? Epätasapainoisia joukkueita, jos ei huomioida, ketkä menevät kummallekin puolelle. Mutta ettei vain joku traumatisoituisi siitä faktasta, että on huonompi jossain lajissa. Voi kullannuppuja, eihän sellaiselle voi alistaa. Kumma juttu, että piirustustunnilla ei piirretä vain tikku-ukkoja, ettei joku tajua olevansa huonompi piirtäjä kuin luokan taiteellisesti lahjakkain tyttö.

Itse olen sitä mieltä, että kapteenivalinnoissa tapahtuva luokkatoverien suorittama eksplisiittinen huonoksi osoittaminen on paljon rankempi juttu psyykkeelle kuin se, että jokainen implisiittisesti tietää, kuka niistä pelaajista on hyvä ja kuka ei tai kuka viittaa eniten matikantunnilla. Kyse on siitä, että kaikkia ulkoisesti kohdellaan niin kuin he olisivat yhtä hyviä, vaikka he eivät tietenkään ole, ja jokainen tämän tietää.

Mitä tuo yllä oleva tarkoittaa? No, fiksu ja oppilaiden taidot tunteva opettaja voisi ihan hyvin jakaa oppilaat keskenään tasavahvoihin joukkueisiin ilman, että kukaan joutuu eksplisiittisesti tulemaan huonoimpana valituksi (esim. panee joukkueisiin viimeisenä ne luokan tähtipelaajat). Itse olen nähnyt näin tehtävän junnufutiksessa valmentajan toimesta, enkä näe mitään syytä, miksei se toimisi koulussakin. Se tietenkin vaatii opettajalta oppilaiden tuntemista.