2014-02-22: Kansan Uutiset: Kustannusten politiikkaa

[Micke90]

Kustannusten politiikkaa

Teppo Eskelinen

Aluksi huvitti, kun Jussi Halla-aho kävi Lieksassa vaatimassa maahanmuuton kustannusten julkistamista. Perussuomalaisten ajatuspajalla on kuulemma laskuharjoitus aiheesta käynnissä. Eivätköhän he julkista tuloksensa ihan vaatimattakin.

Asialla on tietysti vakavakin puoli. "Kustannusten laskeminen" on mitä suurimmassa määrin politiikkaa.

Keskeinen ansa liittyy "kustannuksen" käsitteen kaksijakoisuuteen. "Kustannus" voi nimittäin tarkoittaa kahta eri asiaa: vältettävissä olevaa kulua tai ainoastaan laskennallista summaa.

Suurin osa ihmisistä ajattelee "kustannusta" intuitiivisesti ensimmäisessä mielessä. Tämä on sanan yleisin arkinen käyttötapa. Kun minulta varastettiin pyörä, kustannuksia tuli omavastuuosuutena 100 euroa. Tyttäreni halu jatkaa muskarissa merkitsi 150 euron kustannusta. On helppo kuvitella todellisuus, jossa nämä kustannukset jäisivät syntymättä.

Useimmiten valtiontalouden saati kansantalouden tasolla kustannukset edustavat vain laskennallista summaa. Esimerkiksi korkeakoulutus aiheuttaa julkistaloudelle vajaan kolmen miljardin kustannukset. Tai kansantalouden tasolla voidaan vaikkapa laskea, että liikalihavuus aiheuttaa noin miljardin kustannukset.

Kukaan ei kuitenkaan vakavasti ajattele, että voitaisiin valita todellisuus, jossa muut asiat ovat ennallaan, mutta tällaisia kustannuksia ei ole. Julkisen investoinnin heikentäminen rapauttaa talouden, kansantaloudellinen säästö edellyttää investointeja.

Persujen retoriikka perustuu näiden "kustannuksen" merkitysten sotkemiseen. Maahanmuuton kustannuksista puhutaan ikään kuin ne olisivat vältettävissä olevia kuluja.

Julkilausumaton väite on, että olisi valittavissa todellisuus, jossa kaikki olisi muuten samoin kuin nyt, mutta ilman näitä kustannuksia. Totaalisen rajakontrollin lisääminen ei maksaisi mitään, maahanmuuton dynaamisia hyötyjä vastaavat tulot syntyisivät itsestään, humanitaaristen toimien lopettamisen tuottamat kansainväliset imagotappiot eivät säteilisi talouteen, ja niin edespäin.

Tässä rasistisen oikeiston ja talousliberaalin oikeiston puhetavat kohtaavat. Sosiaalitukien väärinkäyttäjiä jahtaavan oikeiston peli "kustannusten" käsitteellä perustuu samaan temppuun: ikään kuin olisi valittavissa järjestelmä, jossa väärinkäytökset loppuvat ilman, että lisääntyvä kontrolli maksaa mitään.

"Kustannus" onkin ymmärrettävä koodisanana. Se ei tarkoita pyrkimystä julkis- tai kansantalouden kannalta edullisempaan järjestelmään. Se tarkoittaa ainoastaan tiukemman kontrollin vaatimista joillekin ihmisryhmille stigmatisoimalla heidät "kustannusten" käsitteellä.

Vasemmistolla on tilanteessa kaksi vaihtoehtoa. Yksi vaihtoehto on osoittaa, ettei oikeiston esittämä kontrollin kasvattaminen tosiasiassa vähennä kustannuksia vaan ainoastaan lisää valvontaa ja epäluottamusta.

Vielä parempi strategia on kieltäytyä kustannuspuheesta kokonaan ja keskittyä ihmisten oikeuksiin.

Olipas ympäripyöreä sepustus... 

[Micke90]

Samasta aiheesta:

Kontrollista ja sen menettämisestä

Teppo Eskelinen

Politiikka on tietysti päällisin puolin kokouksia ja päätöksiä, mutta toden teolla kiinnostavaksi se muuttuu kulttuurisella tasolla. Tällä tasolla rakennetaan uskomukset, joilla viime kädessä valtaa ylläpidetään ja haastetaan.

Eräs hyvin kiinnostava kulttuurisen tason ilmiö on kamppailu siitä, mitä pidetään hallittavina ja mitä hallitsemattomina ilmiöinä. Eri poliittisilla ryhmillä on nimittäin intressinä esittää eri asioita itseohjautuvasti ja ilman rajaa kasvavina.

Perussuomalaisten tapa vääntää maahanmuutto ongelmaksi perustuu juuri pelotteluun hallinnan katoamisesta. Siirtolaisuus muuttuu heidän mukaansa "nykymenolla" hallitsemattomaksi.

Taloudellinen uusoikeisto taas maalaa kuvaa julkisesta sektorista itsestään paisuvana. Libertaaritarinan mukaan valtion työntekijät keksivät jatkuvasti valtiolle lisää tehtäviä, ja näin julkinen sektori paisuu itsestään räjähdyspisteeseen.

Mutta miksi yhteiskunnallisia ilmiöitä halutaan kuvata hallitsemattomiksi? Syy näyttäisi olevan, että näiden ideologioiden suosio perustuu jatkoväitteeseen: hallitsematon tilanne voidaan pysäyttää ajoissa. Me voimme toimia ennen kuin on liian myöhäistä, kuuluu poliittinen viesti.

Asiaan siis kuuluu esittää olevansa ainoa taho, jolla on ymmärrys kriittisestä hetkestä ennen kontrollin menettämistä ja kyky toimia ajoissa.

Kiinnostava jatkokysymys tietysti on, miksi vasemmisto ei ole onnistunut keräämään itselleen suosiota puhumalla ilmastonmuutoksesta ja finanssikapitalismista samoin käsittein?

Näiden asioiden luonteeseenhan nimenomaan kuuluu omalakinen kasvu ja hallitsemattomuus. Ilmastonmuutoksen osalta tämä on itsestäänselvää, mutta myös rahoitustoiminta tuntuu kasvavan täysin omalla logiikallaan. Rahoitusinnovaatioissa ei ole kyse vain tehokkuudesta tai sääntelyyn reagoimisesta, vaan aidosti omalakisesta turpoamislogiikasta.

Kyse on todella vakavista ja myös aidosti hallitsemattomista ilmiöistä, toisin kuin monin institutionaalisin sitein rajatut ja hallitut julkinen rahoitus tai siirtolaisuus. Luulisi siis, että vasemmiston suosio olisi taattu lupauksella pysäyttää nämä kontrollia pakenevat ilmiöt ajoissa.

Tiellä on kuitenkin yksi ratkaiseva ongelma. Hallitsemattomuuden poliittiseen mytologiaan kuuluu kyky esittää itsensä voimana, joka todella kykenee toimimaan ennen kuin on liian myöhäistä.

Ilmastokriisi ja pankkien asema näyttävät tuottavan fatalismia: on jo myöhäistä. Tulevaisuuden katastrofiskenaarioiden ja epäoikeudenmukaisuuden kanssa tyydytään elämään – ehkä hammasta purren, mutta silti. Samaan aikaan kontrollintunnetta haetaan suuntaamalla poliittisia pyrkimyksiä alueille, joilla vielä kuvitellaan voitavan käyttää kontrollia.

Oikeastaan ainoa keino ongelman ratkaisemiseksi on esiintyä suurempana vallankäyttäjänä kuin todellisuudessa on.

Kirjoittaja on Vasemmistofoorumin toiminnanjohtaja.

[sense]

On ihan ymmärrettävää, että vasemmisto suhtautuu kustannuksiin varsin suurpiirteisesti ja ja lähinnä teoreettisena ongelmana.

Hehän itse tuottavat kovin vähän ja paljolti elävät muiden kustannuksella. Sellaisessa tilanteessa on hyvin ymmärrettävää, että keskustelija haluaa kääntää huomion pois kiusallisista kustannuksista.

Miksei saman tien laajenneta tätä toimintatapaa: ei keskustella mistään kustannuksista, niin mikään ei maksa mitään ja rahat riittää kaikkeen!

[Micke90]

Kyllä. Veronmaksajalla on oltava oikeus tietää mihin hänen veroeuronsa käytetään, koska ainoa tapa vaikuttaa niiden kohdennuksiin on äänestää haluamaansa ehdokasta.

Ei. Veronmaksajilla ei ole oikeuksia. Oikeuksia on vain veronmaksajien eläteillä. Ja jos veronmaksaja äänestää haluamaansa ehdokasta, hän äänestää kuitenkin väärin.

[Jääpää]

Mä en kertakaikkiaan tajua.. Tämä TE on kuin ET ilman sitä intelligenceä..
Kontrollin kasvattaminen rajoilla ei maksaisi yhtään enempää, päin vastoin, olisi paljon selkeitä tapauksia, joita ei tarvisi käsitellä mitenkään muuten, kuin palauttamalla tuoneeseen liikennevälineeseen tai ylitetyn rajan toiselle puolelle.
Myös suomalaisten ihmisoikeus kontrolloida omia kustannuksiaan lisääntyisi,
mutta sehän on vasemmistoparasiitille kuin punainen vaate..

[tietotyöläinen]

Teppo Eskelinen
Julkilausumaton väite on, että olisi valittavissa todellisuus, jossa kaikki olisi muuten samoin kuin nyt, mutta ilman näitä kustannuksia.

Julkilausuttu väite on, että on valittavissa todellisuus, jossa moni asia on paremmin kuin nyt.

[ike60]

Aluksi huvitti, kun Jussi Halla-aho kävi Lieksassa vaatimassa maahanmuuton kustannusten julkistamista. Perussuomalaisten ajatuspajalla on kuulemma laskuharjoitus aiheesta käynnissä. Eivätköhän he julkista tuloksensa ihan vaatimattakin.

Voisiko olla niin, että maahanmuuttoon liittyy sellaisiakin kustannuksia, että niiden tarkka arviointi edellyttäisi ei-julkiseen viranomaistietoon perehtymistä? Esimerkiksi toimeentulotukipäätöksiin, muihin sosiaalitukipäätöksiin, rikosilmoituksiin, terveydenhuollon asiakastietoihin...

Selvää on, että ajatuspajalla ei ole tällaiseen tietoon sen parempaa pääsyä kuin vaikkapa keskustelupalstan nimettömällä jäsenellä. Niinpä ajatuspajan laskelmat ovat parhaimmillaankin vain karkeita arvioita. Kustannusten julkistaminen esimerkiksi mainitsemiltani osin on eri asia kuin ajatuspajan tekemät laskelmat, vaikka jälkimmäiset sinänsä varmasti ihan mielenkiintoisia ovatkin.

[..]
Keskeinen ansa liittyy "kustannuksen" käsitteen kaksijakoisuuteen. "Kustannus" voi nimittäin tarkoittaa kahta eri asiaa: vältettävissä olevaa kulua tai ainoastaan laskennallista summaa.
[..]

Persujen retoriikka perustuu näiden "kustannuksen" merkitysten sotkemiseen. Maahanmuuton kustannuksista puhutaan ikään kuin ne olisivat vältettävissä olevia kuluja.

Aika iso osa humanitaarisen maahanmuuton kustannuksista on vältettävissä olevia kuluja. Puhun nimenomaan tulevien humanitaaristen maahanmuuttajien aiheuttamista kuluista. Asian voi tarkistaa vertaamalla humanitaarisista maahanmuuttajista vaikkapa Virolle koituvia kuluja per kapita Suomen kuluihin per kapita.

Julkilausumaton väite on, että olisi valittavissa todellisuus, jossa kaikki olisi muuten samoin kuin nyt, mutta ilman näitä kustannuksia. Totaalisen rajakontrollin lisääminen ei maksaisi mitään, maahanmuuton dynaamisia hyötyjä vastaavat tulot syntyisivät itsestään, humanitaaristen toimien lopettamisen tuottamat kansainväliset imagotappiot eivät säteilisi talouteen, ja niin edespäin.

Onko joku Eskelisen lisäksi ehdottanut totaalista rajakontrollia? Humanitaarinen maahanmuutto on kutistettavissa pikku purosiksi paljon yksinkertaisemmin keinoin: tekemällä se ihmissalakuljettajille kannattamattomaksi. Tällöin ihmissalakuljettajat ohjaavat asiakkaansa niihin maihin joissa se edelleen on kannattavaa. Tiedetään että Ruotsi sai 2008 irakilaisten tulvan kutistumaan pikku puroseksi solmimalla palautussopimuksen Irakin kanssa (virta kääntyi Suomeen), ja somaleiden virran puroseksi vaatimalla näiltä henkilöllisyystodistukset (sittemmin Ruotsi on sössinyt tuon moneen kertaan, mutta ei siitä tässä enempää). Vielä yksinkertaisempia toimia olisivat vaikka seuraavat: sosiaalituen maksaminen rahana humanitaarisille maahanmuuttajille lopetettaisiin, ja tuki maksettaisiin kokonaan sossun ostoseteleinä tai esimerkiksi sossun suorittamana vuokranmaksuna; perheenyhdistäjiltä edellytettäisiin osoitettua kykyä elättää yhditettävät ja asuttaa heidät riittävän isoon, omalla rahalla maksettavaan asuntoon; ja niin edelleen.

Sivumennen sanoen rajakontrollin tiukentaminen nykyisestä ei näin tarkemmin ajatellen ole ihan huono idea sekään. Esimerkiksi EU-maiden vapaasta liikkuvuudesta ovat hyötyneet lähinnä Balkanin romanit, muiden liikkuvuus oli vapaata jo sitä ennen. Vaikka Eskelinen totaalisen rajakontrollin lisäämisesta puhuessaan turvautui, tietoisesti tai tietämättään, väärään dikotomiaan, hyvä että hän pitää rajakontrollin tiukentamista esillä.

"Maahanmuuton dynaamisia hyötyjä vastaavat tulot" on tietenkin otettava mukaan laskelmaan. Toivottavasti ajatuspaja niin tekeekin.

"Humanitaaristen toimien lopettamisen tuottamat kansainväliset imagotappiot säteilevät talouteen" esimerkiksi Virossa ja Islannissa, joiden "humanitaariset toimet" ovat minimaalista luokkaa. Voidaan siis tehdä laskelma siitä, miten noiden maiden kokemat imagotappiot ovat säteilleet talouteen. Voisiko Eskelinen esittää jonkin arvion tästä? Ylipäätään hieman tarkempi erittely tuollaisista kuluista olisi todella paikallaan, Eskelinen. Siitä en viitsi edes puhua, että tietääkseni toistaiseksi ainoa humanitaaristen toimien lopettamisesta puhunut taho on Teppo Eskelinen.

[..]
"Kustannus" onkin ymmärrettävä koodisanana. Se ei tarkoita pyrkimystä julkis- tai kansantalouden kannalta edullisempaan järjestelmään. Se tarkoittaa ainoastaan tiukemman kontrollin vaatimista joillekin ihmisryhmille stigmatisoimalla heidät "kustannusten" käsitteellä.

Tuossa yllä jo esitin pari keinoa, joilla voidaan vähentää merkittävästi vähäisin tai nollakustannuksin. Toimeentulo- ja asuntovaatimuksen esittäminen perheenyhdistäjille maksaa lainsäätämisen vaivan. Toki perheenyhdistämishakemusta käsittelevät virkamiehetkin pitää ohjeistaa ja ehkä heiltä kuluu hakemusta kohden muutama minuutti enemmän työaikaa kun vaatimusten toteutuminen pitää tarkistaa hakemuksen liitteistä. Sossun maksulippusten jakaminen varmaan lisää kustannuksia ainakin niiden lappujen painamisen verran, mutta laput voidaan jakaa kuukausittain siinä samassa yhteydessä kun kultamuna luultavasti kuitenkin käy sossussa. Nämä keinot tuottavat pitkäaikaissäästöjä, koska niiden ansiosta tänne Suomeen jää tulematta iso määrä ihmisiä jotka pääosin ajautuisivat pitkäksi aikaa tai loppuelämäkseen sossun elätettäviksi.

Vasemmistolla on tilanteessa kaksi vaihtoehtoa. Yksi vaihtoehto on osoittaa, ettei oikeiston esittämä kontrollin kasvattaminen tosiasiassa vähennä kustannuksia vaan ainoastaan lisää valvontaa ja epäluottamusta.

Vielä parempi strategia on kieltäytyä kustannuspuheesta kokonaan ja keskittyä ihmisten oikeuksiin.

Ehdottomasti jälkimmäinen strategia on vasemmistolle parempi. Siinä voidaan keskittyä mielikuviin ja hyödyntää kohdeyleisön pintapuolisen tiedon tuomia stereotypioita ja yleiskäsityksiä. Omalle asialle kiusallinen tai jopa vahingollinen faktatiedon käsittely voidaan siinä jättää minimiin.

[Alystai]

Artikkelin kirjoittaja vetää tällä hetkellä Itä-Suomen yliopistolla Talouspolitiikka-nimistä kurssia. Nimestään huolimatta kurssi ei ainakaan ensimmäisten luentojen perusteella käsittele juurikaan taloutta, vaan painottuu lähinnä tuohon politiikka-osaan. Ja politiikka tässä tapauksessa tarkoittaa Eskelisen epämääräisiä jorinoita vaihtelevista, talouteen jollain tasolla kytkeytyvistä aiheista. Mitään punaista lankaa ei ymmärrykseni mukaan ole olemassa.

Enpä kyllä voi sanoa odottaneeni enempää laitokselta, joka myöntää opintopisteitä Dan Koivulaakson kirjanjulkaisun seuraamisesta

[junakohtaus]

Siis kyllähän tossa tietty järkensä on. Jonkin maahanmuuton kustannusten laskeminen on kaukana helposta ja pitäähän siinä osata laskea myös taseen toinen puoli. Odotan jännityksellä mitä Suomen Perusta saa aikaan.