Suomen oikeuslaitoksen absurdit ratkaisut.

[Mursu]

No, sanotaan, että rahaksi muutettuna molempien kärsimä vahinko on sama. Pitäisikö postiljoonille korvata alle 100% hänen kärsimästä vahingosta, jos on osoitettavissa, että se vahinko seurasi asukkaan toimista (itse en osaa sanoa, voiko pelkästä hiekoittamattomuudesta seurata tuota)? Ja toisaalta pitäisikö sorkkaraudalla murjotulle korvata jotain muuta kuin hänen kärsimä vahinkonsa (esim. "punitive damage", kuten USA:saa voidaan tuomita)? Ja tuossa ensimmäisessä kohdassa oleellista on se, että asuja on 100%:sti syyllinen siihen vahinkoon, eikä esim. katsota, että hän on vain osasyyllinen ja loppusyy tulee siitä, ettei posteljooni ollut varovainen. Parempi esimerkki olisi sellainen, että aiheutetaan jotain omalla huolimattomuudella, eikä kohteella ole mitään mahdollisuutta välttää vahingon kohteeksi joutumista. Suomenkielen sana vahinko on siinä mielestä mielenkiintoinen, että se viittaa aiheutettuun haittaan, mutta myös siihen, että jotain tehdään vahingossa, ei tarkoituksella.

Et vastannut kysymykseen. Minä sanon, että korvauksen tulee määräytyä kaikista seikoista. Tahallisessa rikoksesta tulisi voida määrätä ylikorvaus - ei rangaistuksena vaan siksi, että hyvitetään vanhinko täydellisesti. Tämä tietokone, jolla kirjoitan on  alle 100 euron arvoinen nykyään. Jos joku sen varastaisi, en pitäisi 100 euron korvausta kohtuullisena, koska joutuisin ostamaan uuden ja siten menettäisin rahaa. Kohtuullista olisi korvaus, jolla saisin uuden tietokoneen. Se, että se olisi parempi kuin tämä ei ole oleellista.

Toisaalta, jos joku kaatuu hiekoittamattoman jalkakäytävän takia ja loukkaa päänsä ja menettää työkykynsä, ei elinikäisten palkkojen korvaaminen mitenkään ole kohtuullista.

Jos minä kaadun, en ala ruinaamaan muilta korvauksia vaan kiroan, kun en ollut huolellinen.

[RP]

Jos minä kaadun, en ala ruinaamaan muilta korvauksia vaan kiroan, kun en ollut huolellinen.

Jos et joudu sairaalaan, mitä korvauksia edes voisit ruinata? Jos joudut, väitätkö, että jätät sairauspäivärahat anomatta?

[sr]

Heti muusikkokeissiä lukiessani minulle tuli mieleeni tapaus Lahdesta vuosien ja taas vuosien takaa, jossa taksikuski löi uhria tämän sadan FIM:n velan takia siten, että tältä meni henki jo siinä lyönnissä. Tapahtuma oli hyvin lyhytkestoinen ja muistaakseni kuski taisi saada tuomion kuolemantuottamuksesta, eikä montaa vuotta ehdotonta.

Oma logiikkani ei vain taivu siihen, että sä saat lyödä toista sillee varovasti, jottei hän kuole joko iskusta tai kaatuessaan lyödessään päänsä. Mielestäni annamme viestin pahoinpitelyn lyhytaikaisuuden lieventävällä seikalla, että kyllähän sitä ihmiset (koska ovat miehiä) saavat lyödä toisiaan - on vain uhrin huonoa säkää, että hän sai pysyvän aivovamman.

No, eihän saa. Sinähän tuossa itsekin sanot, että taksikuski joutuu linnaan teostaan.

Mutta kysytään sinulta hieman muuteltuna se kysymys, mitä Mursu kysyi minulta, eli eikö sinusta sillä, miten tarkoituksellista vahingon tuottaminen on, ole sinusta minkäänlainen kriteeri sille, miten touhusta pitäisi rikosoikeudellinen rangaistus antaa, vaan pitäisi katsoa vain sitä, mikä oli lopputulos?

Otetaan esimerkki: Joku ampuu pari kertaa rintaan, mutta lääkärien erinomaisen toiminnan ansiosta uhri saadaan pelastettua, eikä hänelle tule mitään pysyviä vammoja. Ja sitten vertailukohtana se, että tönäisee toista, tämä kaatuu ja lyö päänsä ja kärsii vaikka niin kuin tuo muusikko. Sinun logiikallasi ensimmäisestä seuraisi suht lievä tuomio, koska mitään pysyvää vammaa ei tullut, mutta jälkimmäisestä pitäisi rangaista hyvin ankarasti.

Minusta tuon pitäisi päteä vahingonkorvauksiin, mutta ei rangaistuksiin.

[sr]

Et vastannut kysymykseen.

Miten niin en vastannut? Minusta jollekin aiheutettu vahinko pitää korvata. Piste.

Minä sanon, että korvauksen tulee määräytyä kaikista seikoista. Tahallisessa rikoksesta tulisi voida määrätä ylikorvaus - ei rangaistuksena vaan siksi, että hyvitetään vanhinko täydellisesti.
Tämä tietokone, jolla kirjoitan on  alle 100 euron arvoinen nykyään. Jos joku sen varastaisi, en pitäisi 100 euron korvausta kohtuullisena, koska joutuisin ostamaan uuden ja siten menettäisin rahaa. Kohtuullista olisi korvaus, jolla saisin uuden tietokoneen. Se, että se olisi parempi kuin tämä ei ole oleellista.

En ymmärrä ajatteluasi. Sinä menettäisit vain 200 euroa, joka on uuden tietokoneen ja sinun koneesi arvojen erotus. Sen jälkeen sinulla olisi 300 euron kone, josta olit maksanut vain 200 euroa.

Ok, olen samaa mieltä, että käytetyn omaisuuden oikean arvon määrittäminen on hyvin vaikeaa, koska esimerkiksi tuossa tapauksessa sinne koneeseen tekemäsi asetukset yms. ovat vaatineet sinulta vaivaa, joilla ei ole muille mitään arvoa. Mutta minusta tämä on ihan eri asia. Minusta se, ettet saa korvaukseksi juuri sellaista konetta, jonka menetit, on ongelma silloinkin, kun joku vahingossa vaikkapa rikkoo sen koneesi. Sinulle on täysin yhdentekevää se, menetätkö koneesi varkauden vai jonkun vahingossa tekemän rikkomisen vuoksi. Sinua kiinnostaa vain se, että koneen menetys voidaan 100%:sti sitoa jonkun toisen, ei sinun tekemisiin.

Toisaalta, jos joku kaatuu hiekoittamattoman jalkakäytävän takia ja loukkaa päänsä ja menettää työkykynsä, ei elinikäisten palkkojen korvaaminen mitenkään ole kohtuullista.

Niin, minusta tuossa kohtuuttomuus tulee siitä, että kun joku kävelee hiekoittamattomalla jalkakäytävällä, hänen voi minusta olettaa harjoittavan jonkinlaista varovaisuutta. Minusta siis se hiekoittamatta jättänyt henkilö ei ole 100%:sti syyllinen siihen, että kaatuja menettää työkykynsä. Parempi vertaus olisi minusta se, että kävelee jalkakäytävällä, jossa ei ole mitään varoituskylttejä ja sitten joku katolla työtä tekevä pudottaa vahingossa vasaran hänen päähän ja tästä seuraa työkyvyttömyys. Minusta tässä sillä työmiehellä on täysi vahingonkorvausvelvollisuus (yleensä tietenkin tällaisissa tapauksissa hänen firmallaan on vakuutus juuri tällaista varten, joten hän ei todennäköisesti joudu sitä maksamaan omasta pussistaan). Mitä sinä olet mieltä? Olisiko sinusta siis oikein, että vasaran pudottaja (tai hänen vakuutuksensa) vapautettaisiin vahinkovastuusta siksi, että kyse oli huolimattomuudesta johtuneesta vahingosta, ja siis täysin viaton uhri kärsisi taloudellisesti lopun elämäänsä toisten tunaroinnin seurauksista?

Jos minä kaadun, en ala ruinaamaan muilta korvauksia vaan kiroan, kun en ollut huolellinen.

Juuri näin. Kun sinä kaadut, niin kaatuminen ei ollut muiden aiheuttama, joten ei ole reilua, että he joutuisivat siitä maksamaan vahingonkorvauksia. Vahingonkorvauksien idea on siinä, että touhun aiheuttaja korvaa uhrille tämän kärsimän vahingon. Ja tämä riippumatta siitä, kuinka tahallista se vahingon aiheuttaminen oli.

Itse en niille rangaistuskorvauksille juurikaan lämpene. Ne ovat tietysti juristeille tosi herkullisia, koska niiden kautta on mahdollista päästä todella suuriin rahoihin käsiksi, koska kun vahingonkorvauksen koko erotetaan kärsitystä vahingosta, ei tietenkään ole mitään muuta ylärajaa rahastukselle kuin sen korvauksen maksajan maksukyky.

[Mursu]

Et vastannut kysymykseen.

Miten niin en vastannut? Minusta jollekin aiheutettu vahinko pitää korvata. Piste.

Minä sanon, että korvauksen tulee määräytyä kaikista seikoista. Tahallisessa rikoksesta tulisi voida määrätä ylikorvaus - ei rangaistuksena vaan siksi, että hyvitetään vanhinko täydellisesti.
Tämä tietokone, jolla kirjoitan on  alle 100 euron arvoinen nykyään. Jos joku sen varastaisi, en pitäisi 100 euron korvausta kohtuullisena, koska joutuisin ostamaan uuden ja siten menettäisin rahaa. Kohtuullista olisi korvaus, jolla saisin uuden tietokoneen. Se, että se olisi parempi kuin tämä ei ole oleellista.

En ymmärrä ajatteluasi. Sinä menettäisit vain 200 euroa, joka on uuden tietokoneen ja sinun koneesi arvojen erotus. Sen jälkeen sinulla olisi 300 euron kone, josta olit maksanut vain 200 euroa.

Minä en näe oikeudenmukaisena, että tahallisen rikoksen uhrille tulee menetyksiä. Uhri ei ole osaansa valinnut, joten hänen ei tulisi siitä mitenkään kärsiä. Jos uhrin asema korvauksen myötä sattuu paranemaan, niin sitten se paranee. Koska uhri ei ole asemaansa valinnut, niin tässä ei ole mitään oikeusongelmaa.

Tämä tietenkään ei koske esimerkiksi vakuutusyhtiön maksamia korvauksia. Ne ovat sopimusasioita ja korvataan sopimuksen mukaan.

Ok, olen samaa mieltä, että käytetyn omaisuuden oikean arvon määrittäminen on hyvin vaikeaa, koska esimerkiksi tuossa tapauksessa sinne koneeseen tekemäsi asetukset yms. ovat vaatineet sinulta vaivaa, joilla ei ole muille mitään arvoa. Mutta minusta tämä on ihan eri asia. Minusta se, ettet saa korvaukseksi juuri sellaista konetta, jonka menetit, on ongelma silloinkin, kun joku vahingossa vaikkapa rikkoo sen koneesi. Sinulle on täysin yhdentekevää se, menetätkö koneesi varkauden vai jonkun vahingossa tekemän rikkomisen vuoksi. Sinua kiinnostaa vain se, että koneen menetys voidaan 100%:sti sitoa jonkun toisen, ei sinun tekemisiin.

Tässä sinänsä en puuttunut asiakkaan vaivaan. Toki senkin voi katsoa olevan jonkin arvoinen ja siksikin ylikorvaaminen on tällaisessa perusteltua.

Sen sijaan mitenkään ei ole yhdentekevää, mikä on peruste vahingolle. Jos kyse on aidosta vahingosta, niin silloin en näe ylikorvaamista kohtuullisena. Rikos on aivan erilainen loukkaus uhria kohtaan kuin vahinko. Rikos todellakin on loukkaus myös uhria vastaan, ei vain valtiota vastaan. Siksi se, että siitä saa rengastuksen ei ole ainoa ero sen ja vahingon välillä, kun kyse on seurauksista.

Niin, minusta tuossa kohtuuttomuus tulee siitä, että kun joku kävelee hiekoittamattomalla jalkakäytävällä, hänen voi minusta olettaa harjoittavan jonkinlaista varovaisuutta. Minusta siis se hiekoittamatta jättänyt henkilö ei ole 100%:sti syyllinen siihen, että kaatuja menettää työkykynsä. Parempi vertaus olisi minusta se, että kävelee jalkakäytävällä, jossa ei ole mitään varoituskylttejä ja sitten joku katolla työtä tekevä pudottaa vahingossa vasaran hänen päähän ja tästä seuraa työkyvyttömyys. Minusta tässä sillä työmiehellä on täysi vahingonkorvausvelvollisuus (yleensä tietenkin tällaisissa tapauksissa hänen firmallaan on vakuutus juuri tällaista varten, joten hän ei todennäköisesti joudu sitä maksamaan omasta pussistaan). Mitä sinä olet mieltä? Olisiko sinusta siis oikein, että vasaran pudottaja (tai hänen vakuutuksensa) vapautettaisiin vahinkovastuusta siksi, että kyse oli huolimattomuudesta johtuneesta vahingosta, ja siis täysin viaton uhri kärsisi taloudellisesti lopun elämäänsä toisten tunaroinnin seurauksista?

Eninnäkin vakuutusyhtiöllä ei ole primääriä korvausvelvollisuutta. Vakuutusyhtiön korvaukset perustuvat sopimuksiin. Kyse ei ole korvausvelvollisuudesta vapauttamisesta vaan siitä, mikä on kohtuullista. Toki joissain tilanteissa voidaan edellyttää lakisääteistä vakuutusta, jolloin asia helpottuu. Näinhän on liikenteessä.

Etkö tosiaan näe eroa tuon vasaran tippumisen ja ja sen välillä, että tahallaan lyö uhria päähän vasaralla? Jos et, niin voin vain todeta, että meillä on erilainen moraalikäsitys ja lopettaa siihen. Tässä puhun nimenomaan uhriin kohdistuvasta loukkauksesta, en valtioon kohdistuvasta.

Itse en niille rangaistuskorvauksille juurikaan lämpene. Ne ovat tietysti juristeille tosi herkullisia, koska niiden kautta on mahdollista päästä todella suuriin rahoihin käsiksi, koska kun vahingonkorvauksen koko erotetaan kärsitystä vahingosta, ei tietenkään ole mitään muuta ylärajaa rahastukselle kuin sen korvauksen maksajan maksukyky.

Rangaistuskorvaukset sopivat mielestäni yritysmaailmaan. Esimerkiksi siitä, että yritys laskuttaa asiakasta turhaan pitäisi tulla vaikka 100 euron hyvitys. Peruste tässä on, että tällainen tarkastamisesta tulee asiakkaalle paljon vaivaa ja jopa kuluja. Näitä ei voi periä,  jos laskutus onkin aiheellinen, eikä muutenkaan se ole kovin mielekästä. Asiakas joutuu valitsemaan maksaako suoraan vai tarkastaako ja kärsii mahdollisesti kulut. Firmalle asiassa ei ole juuri mitään riskiä. Sitten jos asiakas maksaa laskun myöhässä sama firma lähettää täysin automaattisesti muistutuksen, josta veloittaa viisi euroa.

Minusta on väärin, etä yritys voi loukata asiakkaan oikeuksia huolimattomuuttaan tai jopa tahallaan ja lopulta tappelun jälkeen asiakas saa vain sen, mihin oli muutenkin oikeutettu.

Se, mitä yllä sanoin ei ollut rangaistuskorvaus. Siinä vain estettiin rahanmeno uhrilta. Se, että korvaus toi asiakkaalle paremman koneen on vain välttämätön sivuvaikutus, ei itsetarkoitus.

[Maailmanmies]

Isäksi huijattu ei saanut isyyspäätöstä kumottua - juttu ehti vanhentua
Miehen isyys määräytyi suoraan avioliiton perusteella. Käräjäoikeus jätti miehen nostaman kanteen vaimoaan ja lapsia kohtaan tutkimatta.

Käräjäoikeus perusteli ratkaisuaan vanhentumisella. Kumoamiskanne on isyyslain mukaan laitettava vireille ennen kuin on kulunut kaksi vuotta lapsen syntymästä.

Mies oli laittanut jutun vireille noin kymmenen kuukautta sen jälkeen, kun kaksi vuotta oli kulunut.

Mies voi hakea isyyden kumoamista korkeimmasta oikeudesta, joka ottaa sen käsittelyyn, mikäli antaa valitusluvan.

Suomea on EIT:ssä moitittu tapauksista joissa vanhoja, tiedettyjä ja myöhemmin todistettuja isyyksiä ei ole vahvistettu. Tapauksiin on usein liittynyt perintöriitoja jne. Nyt kuitenkin olematon isyys vahvistetaan juridiseksi isyydeksi. Mikä on ns. isän mielenkiinto lapseensa?

Muutenkin ihmetyttää, että meillä isyys on toisaalta pelkkää biologiaa, nainen makaa useamman miehen kanssa lyhyen ajan sisään ja yksi onneton tuomitaan isäksi. Koeta siinä sitten luoda suhteita lapseen jonka äitiin et voi luottaa ollenkaan.
Toisaalta biologista isyyttä väheksytään, adoptio on usein naisen projekti johon mies puolittain pakotetaan mukaan. Biologinen isä ei saa ajaa isyytensä vahvistamista jos äiti sitä vastustaa. Tällaisissa tapauksissa luulisi isyyyden sosiaalisen motiivin olevan kunnossa.

[Maailmanmies]

Tapa kolme, istu 14 vuotta! Halpaa on ihmishenki.

Kinnulan kolmoissurmaaja lasketaan vapaaksi


Yhdestä pöydästä nousi mies, joka sanoi ampujalle, nyt rauhoitutaan. Mies vastasi ampumalla uhria päähän.

Meistä on tullut täysin saamattomia vässyköitä jotka eivät uskalla toimia ja jotka ajattelevat järkipuheen tehoavan. Tuonkin rauhoittumaan vaatineen olisi pitänyt ainakin yrittää ottaa mies kiinni. Toki riippuu missä tuona hetkenä oli.

Meidän oikeusjärjestelmämme on sairas ja rangaistuksemme olemattomat. Jos vankimäärä kasvaa kovempien rangaistusten myötä niin sitten kasvaa. Rakennetaan lisää vankiloita ja tehdään niistä vähemmän viihtyisiä paikkoja niin kustannuksetkin pysyvät kurissa.

Ei tällainen kansa ansaitse kohta edes itsenäisyyttä. Elämme aikaa jolloin suunnanmuutoksen on pakko tapahtua.

[sr]

Minä en näe oikeudenmukaisena, että tahallisen rikoksen uhrille tulee menetyksiä. Uhri ei ole osaansa valinnut, joten hänen ei tulisi siitä mitenkään kärsiä.

No, näetkö oikeudenmukaisena sen, että jonkun toisen toiminnan seurauksena jollekin tulee menetyksiä silloin, kun se toiminta ei ole rikos? Tällaisen toiminnan uhri ei ole osaansa valinnut yhtään sen enempää kuin rikoksenkaan uhri.

Sen sijaan mitenkään ei ole yhdentekevää, mikä on peruste vahingolle. Jos kyse on aidosta vahingosta, niin silloin en näe ylikorvaamista kohtuullisena.

Miksi? Ks. ylempää, mitä kirjoitit rikoksen uhrista. Eikö sinusta vahingon uhriin päde täsmälleen sama?

Rikos on aivan erilainen loukkaus uhria kohtaan kuin vahinko. Rikos todellakin on loukkaus myös uhria vastaan, ei vain valtiota vastaan. Siksi se, että siitä saa rengastuksen ei ole ainoa ero sen ja vahingon välillä, kun kyse on seurauksista.

Niin, rikollisten rankaisun yksi puoli on se, että sen voi katsoa olevan hyvitys uhrille kärsimästään vahingosta. Järjestäytyneissä oikeusvaltioissa rikosoikeudella jaetut tuomiot toimivat samassa roolissa kuin sekavimmissa oloissa verikostot. Niissä on toki se hyvä puoli, että niistä ei jää rangaistulle mitään hampaankoloon uhria kohtaan, vaan kaikki tyytymättömyys kohdistuu rangaistuksen antaneeseen valtioon. Tällä estyy koston kierteen syntyminen.

Etkö tosiaan näe eroa tuon vasaran tippumisen ja ja sen välillä, että tahallaan lyö uhria päähän vasaralla?

Näen, rikosoikeudellisen rangaistavuuden kannalta, en sen kannalta, mitä uhrille pitää touhusta korvata. Hänelle pitää molemmissa tapauksissa minusta korvata täysin hänen kärsimänsä vahinko. Se, että vahingossa tehdystä korvattaisiin vähemmän kuin hänen kärsimänsä vahinko, tarkoittaisi sitä, mistä yllä kirjoitit:"Uhri ei ole osaansa valinnut, joten hänen ei tulisi siitä mitenkään kärsiä." Toisaalta taas rikoksen uhrille enemmän korvaaminen, kuin mitä hän kärsi vahinkoa tarkoittaisi periaatteessa sitä, että rikoksen uhrin asemaan pääsy olisi kannattavaa touhua. Siinähän nettoaisi itselleen. Tämä taas johtaisi siihen, että kaikissa tapauksissa vahinkoa kärsineet koittaisivat saada mahdollisimman kovan rikosoikeudellisen tuomion vahingon aiheuttaneille, myös niille, joiden tietäisivät toimineen ilman tarkoitusta, koska tietäisivät sen maksimoivan heille ropisevat korvaukset.

Jos et, niin voin vain todeta, että meillä on erilainen moraalikäsitys ja lopettaa siihen. Tässä puhun nimenomaan uhriin kohdistuvasta loukkauksesta, en valtioon kohdistuvasta.

Minusta uhriin kohdistuva loukkausta kompensoidaan juuri sillä, että rikoksen tekijää rangaistaan. Juuri näinhän moni uhri näkee asian. Jos rikoksentekijä päästetään liian lievällä rangaistuksella, uhri kokee kokeneensa vääryyttä.

Rangaistuskorvaukset sopivat mielestäni yritysmaailmaan. Esimerkiksi siitä, että yritys laskuttaa asiakasta turhaan pitäisi tulla vaikka 100 euron hyvitys. Peruste tässä on, että tällainen tarkastamisesta tulee asiakkaalle paljon vaivaa ja jopa kuluja. Näitä ei voi periä,  jos laskutus onkin aiheellinen, eikä muutenkaan se ole kovin mielekästä. Asiakas joutuu valitsemaan maksaako suoraan vai tarkastaako ja kärsii mahdollisesti kulut. Firmalle asiassa ei ole juuri mitään riskiä. Sitten jos asiakas maksaa laskun myöhässä sama firma lähettää täysin automaattisesti muistutuksen, josta veloittaa viisi euroa.

Itse olen sitä mieltä, että kaikenlaisesta tietoisesta yritysten tekemästä rikollisuudesta asiakkaita tai muita kohtaan (ennen kaikkea näissä on yleensä kyse petoksista) pitäisi jakaa paljon enemmän vankeustuomioita toiminnasta vastuullisille eikä vain rangaista yrityksiä taloudellisesti. Tuossa esimerkissäsi ilmianto poliisille pitäisi olla tehty helpoksi ja sitten poliisi voisi keskitetysti jahdata niitä ihmisiä kiusaavia firmoja. Itseäni on tässä 2008-jälkeisessä talouskaaoksessa ottanut eniten päähän se, että oikeasti ihmisiä kusettaneiden pankkien pomoista ei ole kukaan joutunut lusimaan (ok, joku Madoff on, mutta puhun nyt normaaleista pankeista, jotka nekin on monessa maassa todettu kusettaneen ihmisiä). Libor-manipuloinnista pankit maksoivat jotain sakkoja valtioille, mutta kukaan ei joutunut tiilenpäitä lukemaan. Itse väittäisin, että jos pankkien vastuullisille jaettaisiin oikeasti rikosoikeudellisia tuomioita, niiden kusetustoiminta vähenisi aika lailla. Niille pomoille on pikkujuttu maksaa muutama miljardi osakkeenomistajien rahaa valtiolle sakkoina, mutta jos heitä itseään uhkaisi vankilatuomio, niin ehkä samanlaiseen ei ryhdyttäisi.

Minusta on väärin, etä yritys voi loukata asiakkaan oikeuksia huolimattomuuttaan tai jopa tahallaan ja lopulta tappelun jälkeen asiakas saa vain sen, mihin oli muutenkin oikeutettu.

Minusta tätä vastaan on parempi ns. ryhmäkanne, jonka oikeudellista asemaa Suomessa en tarkasti tunne. Sen tarkoitus on juuri estää se, että yritys kusettaa vähän montaa asiakasta tietäen, ettei näistä kukaan yksinään jaksa viedä touhua oikeuteen. Jos asiakkaat voivat haastaa yrityksen yhteistoimin, se ei olekaan yksittäisille ihmisille niin kallista tai vaivalloista. Nykyaikana tietotekniikan ansiosta voisi ajatella ryhmäkanteiden ajamisen olevan juristeille entistä helpompaa.

[sr]

Isäksi huijattu ei saanut isyyspäätöstä kumottua - juttu ehti vanhentua
Miehen isyys määräytyi suoraan avioliiton perusteella. Käräjäoikeus jätti miehen nostaman kanteen vaimoaan ja lapsia kohtaan tutkimatta.

Käräjäoikeus perusteli ratkaisuaan vanhentumisella. Kumoamiskanne on isyyslain mukaan laitettava vireille ennen kuin on kulunut kaksi vuotta lapsen syntymästä.

Mies oli laittanut jutun vireille noin kymmenen kuukautta sen jälkeen, kun kaksi vuotta oli kulunut.

Mies voi hakea isyyden kumoamista korkeimmasta oikeudesta, joka ottaa sen käsittelyyn, mikäli antaa valitusluvan.

Eikö tästä tapauksesta tässä ketjussa jo veivattu ihan tarpeeksi?

Suomea on EIT:ssä moitittu tapauksista joissa vanhoja, tiedettyjä ja myöhemmin todistettuja isyyksiä ei ole vahvistettu. Tapauksiin on usein liittynyt perintöriitoja jne. Nyt kuitenkin olematon isyys vahvistetaan juridiseksi isyydeksi. Mikä on ns. isän mielenkiinto lapseensa?

Tätä minäkin ihmettelin. Ja eniten ihmetyttää se, että jos se oikea isä ei halua isyyttä lapsiinsa, niin miten ajatellaan lasten aseman paranevan sillä, että joku mies, josta tiedetään, ettei hän ole isä, pannaan tähän rooliin.

Muutenkin ihmetyttää, että meillä isyys on toisaalta pelkkää biologiaa, nainen makaa useamman miehen kanssa lyhyen ajan sisään ja yksi onneton tuomitaan isäksi. Koeta siinä sitten luoda suhteita lapseen jonka äitiin et voi luottaa ollenkaan.

No, lapsilla on oikeus isään (jos tämä siis on elossa). Minusta oikedenmukaista on se, että se, joka lasten biologinen isä on, on myös heidän juridinen isänsä, ellei muita vapaaehtoisia löydy. Se, että aikuiset ihmiset harrastavat milloin kenenkin kanssa seksiä, on toinen asia.

Miten sinusta tuosa tilanteessa sitten pitäisi toimia? Evätä lapsilta oikeus isään, vaikka olisi suht triviaalia todeta, kuka se heidän isänsä on?

Toisaalta biologista isyyttä väheksytään, adoptio on usein naisen projekti johon mies puolittain pakotetaan mukaan. Biologinen isä ei saa ajaa isyytensä vahvistamista jos äiti sitä vastustaa. Tällaisissa tapauksissa luulisi isyyyden sosiaalisen motiivin olevan kunnossa.

Mihin "puolittain pakottamiseen" nyt oikein viittaat? Käsittääkseni vain avioparit voivat adoptoida perheen ulkopuolelta ja kyllä siinä tarvitaan molempien nimet paperiin, eikä kumpikaan aviopuolisoista voi touhua viedä läpi ilman, että toinen on siinä mukana. Lisäksi tietenkin parit haastatellaan ja jos siinä vaiheessa osoittautuu, ettei mies ole touhussa oikeasti mukana, niin tuskinpa tällaiselle parille adoptiolasta myönnetään.

Päteekö tosiaan tuo, mitä kirjoitit biologisen isän oikeudesta? Päteekö se yleisesti, vai vain avioliiton ulkopuolisiin isiin? Jos äidin aviopuoliso, joka on normaalitilanteessa automaattisesti syntyvän lapsen isä, ei halua isyyttä selvittää, niin tällöin kyllä jotenkin ymmärrän, että perheen (ja todennäköisesti lapsenkin) edun nimissä on parempi, ettei kukaan ulkopuolinen saa ryhtyä tyrkyttämään omaa isyyttään. Jos taas nainen ei ole avioliitossa, jonkun pitää isyys tunnustaa. Jos halukkaita isiä on useita, niin onko tosiaan niin, että äidillä on jotain sanomista sen suhteen, kenet näistä halukkaista nimetään isäksi?

[Jaakko Sivonen]

Biologinen isä ei saa ajaa isyytensä vahvistamista jos äiti sitä vastustaa.

Tähän valmistellaan käsittääkseni lainmuutosta, ellei joku femakkovirkamies ole sitä torpannut. Pari vuotta sitten käsiteltiin tosiaan TV:n ajankohtaisohjelmassa tapausta, jossa avioeroa hakenut nainen oli tullut toisesta miehestä raskaaksi, mutta ennen avioeron voimaanastumista (ja lapsen syntymää) nainen oli palannut takaisin aviomiehen kanssa. Lapsi merkittiin sitten aviomiehen lapseksi, eikä oikea isä saanut mitään oikeuksia...

On kyllä naurettavaa, että Suomen oikeuslaitos katsoo, että biologiset faktat vanhenevat kahdessa vuodessa...

[Joopa]

http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1288655881009.html?pos=ok-trm-uutk

Tässä nyt vaihteeksi toisin päin oleva tuomio. Minusta tässä ei olisi pitänyt missään nimessä tuomita (huomautan muuten ettei tämäkään koske oikeusjärjestelmää).

Sinällään pienten lasten jättäminen bussipysäkill keskenään ei ole välttämättä hyvä idea, mutta tässä on kysyttävä mikä oli vaihtoehto? Jos lapset todella riehuivat autossa heitellen reppuja jne niin että kuski meinaa ajaa kolarin, niin olisiko kuskin vaan pitänyt jatkaa?

Mitä kuskin olisi pitänyt tehdä että hän olisi toiminut oikein? Turvavyöt eivät pidä lapsia paikallaan koska 6-vuotias osaa avata ne. Nippusiteilläkään ei palleroita voi penkkeihin sitoa ja puhe ei selvästi auttanut. Vaikuttaa hiukan tilanteelta, jossa kaikki kuskin mahdollisuudet olisivat johtaneet tuomioon.

[sr]

http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1288655881009.html?pos=ok-trm-uutk

Tässä nyt vaihteeksi toisin päin oleva tuomio. Minusta tässä ei olisi pitänyt missään nimessä tuomita (huomautan muuten ettei tämäkään koske oikeusjärjestelmää).

Sinällään pienten lasten jättäminen bussipysäkill keskenään ei ole välttämättä hyvä idea, mutta tässä on kysyttävä mikä oli vaihtoehto? Jos lapset todella riehuivat autossa heitellen reppuja jne niin että kuski meinaa ajaa kolarin, niin olisiko kuskin vaan pitänyt jatkaa?

Mitä kuskin olisi pitänyt tehdä että hän olisi toiminut oikein? Turvavyöt eivät pidä lapsia paikallaan koska 6-vuotias osaa avata ne. Nippusiteilläkään ei palleroita voi penkkeihin sitoa ja puhe ei selvästi auttanut. Vaikuttaa hiukan tilanteelta, jossa kaikki kuskin mahdollisuudet olisivat johtaneet tuomioon.

Joo, aika vaikea tilanne. "Oikeuden mukaan yrittäjän on täytynyt tietää, että hänen menettelystään on aiheutunut todellista vaaraa lasten hengelle ja terveydelle." Olisi ollut oikeudelta reilua kertoa, että mikä olisi ollut se toimintavaihtoehto, josta ei olisi aiheutunut todellista vaaraa lasten hengelle ja terveydelle. Jos matkan jatkaminen riehuvien lasten kanssa melkein johti kolariin kuorma-auton kanssa, niin ei sekään nyt erityisen turvalliselta vaihtoehdolta vaikuta. Olisiko kuskin pitänyt jo päiväkodin pihassa todeta, ettei suostu ajamaan matkaa ennen kuin lapset rauhoittuvat ja kaikki siitä seuraavat kustannukset olisi saatu kaataa lasten vanhempien niskaan?

Omasta mielestäni ei kuskin valitsema vaihtoehto ollut täysin turvallinen, mutta silti minusta kuusivuotiaalle viisi minuuttia bussipysäkillä ei nyt ole mikään hirvittävän vaarallinen juttu. Suunnilleen tuon ikäiset lapset ovat yksin kulkeneet kouluun iät ja ajat. Minusta suurin ongelma tässä on nykyihmisten paranoidinen suhtautuminen siihen, että lapset ovat jossain julkisella paikalla yksin.

Ainakin se valittu vaihtoehto on minusta selvästi turvallisempi kuin autoilu niin, että auton sisällä reput lentelevät.

[Oho]

Tätä minäkin ihmettelin. Ja eniten ihmetyttää se, että jos se oikea isä ei halua isyyttä lapsiinsa, niin miten ajatellaan lasten aseman paranevan sillä, että joku mies, josta tiedetään, ettei hän ole isä, pannaan tähän rooliin.

Ei siinä lasten asemaa ajatellakkan vaan valtion. Valtion on etu on löytää elatusvelvollinen lapsista ja miehestä viis.

[kekkeruusi]

Tässä taas pari turhauttavaa esimerkkiä.

4-vuotiaan lapsen törkeä pahoinpitely muistutti kidutusta – hovioikeus alensi isän tuomiota
Helsingin hovioikeus katsoi Helsingin käräjäoikeuden tavoin, että kaksikko on vuoden 2011 marraskuun ja vuoden 2012 maaliskuun välisenä aikana eri tavoin törkeästi pahoinpidellyt 4-vuotiasta lasta ja rajoittanut hänen liikkumistaan. Teoista aiheutui pienelle lapselle lukuisia erilaisia fyysisiä ja psyykkisiä vammoja.

Hovioikeus katsoi, että miehen ja naisen menettely on ollut poikkeuksellinen ja se on kohdistunut pieneen lapseen, joka on joutunut kokemaan vakavaa fyysistä ja psyykkistä kaltoin kohtelua. Hovioikeuden mukaan teko on muistuttanut kidutusta.

Helsingin käräjäoikeus tuomitsi kaksikon vuonna 2012 11 vuoden vankeusrangaistukseen. Hovioikeus totesi tämänpäiväisessä tuomiossaan, että kaksikon rangaistus oli liian ankara varsinkin, kun törkeän pahoinpitelyn enimmäisrangaistus on 10 vuotta ja törkeän vapaudenriiston 4 vuotta.

Hovioikeus alensi kaksikon vankeusrangaistuksen kahdeksaan vuoteen.
http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1288656937186.html?pos=ok-nln

Ex-naisystävänsä murhannut elinkautisvanki pääsee vapaalle jalalle
Mies ampui hirvikiväärillä entistä naisystäväänsä Haapaveden keskustassa sijaitsevan huoltoaseman pihalla vuoden 2001 loppiaisena.

Mies ampui naista kohti neljä laukausta, joista yksi osui kuolettavasti.
http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1288656967915.html

[sr]

Tätä minäkin ihmettelin. Ja eniten ihmetyttää se, että jos se oikea isä ei halua isyyttä lapsiinsa, niin miten ajatellaan lasten aseman paranevan sillä, että joku mies, josta tiedetään, ettei hän ole isä, pannaan tähän rooliin.

Ei siinä lasten asemaa ajatellakkan vaan valtion. Valtion on etu on löytää elatusvelvollinen lapsista ja miehestä viis.

Miten valtio hyötyy siitä, että lasten elatusvelvolliseksi on määrätty mies, joka ei ole lasten biologinen isä, verrattuna siihen, että elatusvelvollinen olisi lasten oikea biologinen isä?

[Oho]

Miten valtio hyötyy siitä, että lasten elatusvelvolliseksi on määrätty mies, joka ei ole lasten biologinen isä, verrattuna siihen, että elatusvelvollinen olisi lasten oikea biologinen isä?

Valtion kannaltahan asialla ei liene väliä joten: Why fix it if it ain't broken? Julkisuudessa olleessa tapauksessa isyyden määrääminen biologiselle olisi kaiketi ollut jokseenkin mahdotonta koska konkreettista näyttöä ei ollut ja äiti ei vaatinut testin tekemistä.

[sr]

Miten valtio hyötyy siitä, että lasten elatusvelvolliseksi on määrätty mies, joka ei ole lasten biologinen isä, verrattuna siihen, että elatusvelvollinen olisi lasten oikea biologinen isä?

Valtion kannaltahan asialla ei liene väliä joten: Why fix it if it ain't broken? Julkisuudessa olleessa tapauksessa isyyden määrääminen biologiselle olisi kaiketi ollut jokseenkin mahdotonta koska konkreettista näyttöä ei ollut ja äiti ei vaatinut testin tekemistä.

Miten niin mahdotonta? Isäksi väitetyn on suht triviaalia osoittaa geenitestillä se, ettei ole lapsen isä. On sitten äidin asia etsiä se oikea biologinen isä niiden seksikumppaniensa joukosta. Tässä tapauksessa äiti tietää täysin hyvin, kuka se biologinen isä oikeasti on.

Valtiolle on tietenkin väliä sillä, että se jakaa sellaista oikeutta, jonka ihmiset katsovat oikeasti olevan oikeudenmukaista. Jos se alkaa tästä lipsua, niin kansalaiset menettävät luottamuksensa siihen ja tämä on sitten koko valtion loppu. Tällaisessa asiassa, jossa valtiolla itsellään ei ole edes mitään hävittävää, on sen ihan turhaa syödä luottamuspääomaanssa.

[jmk]

Miten niin mahdotonta? Isäksi väitetyn on suht triviaalia osoittaa geenitestillä se, ettei ole lapsen isä. On sitten äidin asia etsiä se oikea biologinen isä niiden seksikumppaniensa joukosta.

Jos äiti ei sitä tee, valtiolle on mukavampi, että on edes joku juridinen isä nakitettu elatusvelvolliseksi, sama se kuka.

Ei kai valtio voi ottaa sellaista riskiä, että väärä isä vapautettaisiin ilman, että olisi mitään varmuutta siitä että saadaan oikea isä kiinni.

[Vesa Heimo]

Joo, aika vaikea tilanne. "Oikeuden mukaan yrittäjän on täytynyt tietää, että hänen menettelystään on aiheutunut todellista vaaraa lasten hengelle ja terveydelle." Olisi ollut oikeudelta reilua kertoa, että mikä olisi ollut se toimintavaihtoehto, josta ei olisi aiheutunut todellista vaaraa lasten hengelle ja terveydelle.

Lienee juuri se että auto parkkiin siksi aikaa kunnes saa lapset rauhoitettua tai soitettua vanhemmat hakemaan.

Olisiko kuskin pitänyt jo päiväkodin pihassa todeta, ettei suostu ajamaan matkaa ennen kuin lapset rauhoittuvat ja kaikki siitä seuraavat kustannukset olisi saatu kaataa lasten vanhempien niskaan?

No mielestäni kyllä. 6v on aika pieni lapsi, ja jos tilanne on se että lapset ovat niin riehakkaassa tilassa etteivät istu autossakaan paikalla, niin saattaisi tuossa jotain sattua pysäkilläkin.

[latrom]

Onko valtio se mies lopulta, jonka kanssa naiset ovat naimisissa?

[sr]

Miten niin mahdotonta? Isäksi väitetyn on suht triviaalia osoittaa geenitestillä se, ettei ole lapsen isä. On sitten äidin asia etsiä se oikea biologinen isä niiden seksikumppaniensa joukosta.

Jos äiti ei sitä tee, valtiolle on mukavampi, että on edes joku juridinen isä nakitettu elatusvelvolliseksi, sama se kuka.

Ei kai valtio voi ottaa sellaista riskiä, että väärä isä vapautettaisiin ilman, että olisi mitään varmuutta siitä että saadaan oikea isä kiinni.

No, eikös tuossa häviäjänä olisi se äiti, joka jäisi ilman niitä elatusmaksuja? Kyllä hänellä nyt jonkinlainen kuva pitää olla siitä, kuka lasten oikea isä on, jos tämä ei ole se, jolle onnistui isyyden petoksella nakittamaan. Ja jos siitä, ettei ketään saada nakitettua tilalle, seuraa hänelle rahanmenoa, niin siinä luulisi insentiiviä olla hakea se oikea isä geenitesteihin.

[RP]

Tässä taas pari turhauttavaa esimerkkiä.

4-vuotiaan lapsen törkeä pahoinpitely muistutti kidutusta – hovioikeus alensi isän tuomiota

Tarkempaa kuvausta

Käräjäoikeuden laatimasta julkisesta selosteesta käy ilmi, että lapselta oli esimerkiksi revitty irti kaksi hammasta ja hänet oli pakotettu kylmään suihkuun jopa kymmenien minuuttien ajaksi. Lapselle tuli muun muassa mustelmia eri puolelle kehoa ja osin syviä haavoja. Verenvuoto oli aiheuttanut lapselle anemian.

Teot tapahtuivat muutaman kuukauden aikana vuosina 2011 ja 2012. Teoista oli todisteena yli 61 tuntia videotallenteita, joita tuomitut olivat itse kuvanneet.

http://www.hs.fi/kotimaa/Professori+moittii+lasta+kiduttaneiden+tuomioita+liian+lieviksi/a1392951027631

[kekkeruusi]

Tässä taas pari turhauttavaa esimerkkiä.

4-vuotiaan lapsen törkeä pahoinpitely muistutti kidutusta – hovioikeus alensi isän tuomiota

Tarkempaa kuvausta

Käräjäoikeuden laatimasta julkisesta selosteesta käy ilmi, että lapselta oli esimerkiksi revitty irti kaksi hammasta ja hänet oli pakotettu kylmään suihkuun jopa kymmenien minuuttien ajaksi. Lapselle tuli muun muassa mustelmia eri puolelle kehoa ja osin syviä haavoja. Verenvuoto oli aiheuttanut lapselle anemian.

Teot tapahtuivat muutaman kuukauden aikana vuosina 2011 ja 2012. Teoista oli todisteena yli 61 tuntia videotallenteita, joita tuomitut olivat itse kuvanneet.

http://www.hs.fi/kotimaa/Professori+moittii+lasta+kiduttaneiden+tuomioita+liian+lieviksi/a1392951027631

Tuollaisille pitäisi rangaistusten lähteä 20 vuodesta ylöspäin. Nyt nuo paskat on vapaana ilmeisesti neljässä vuodessa.

[far angst]

Minusta on olemassa tekoja, joita tekemällä tekijä luopuu omasta ihmisoikeudestaan.  Pikkulapsen järjestelmällinen kiduttaja (61 tuntia filmattua kidutusta!) on teollaan riistänyt pikkulapsen ihmisoikeuden ja sillä teollaan luopunut omastaan.

Lasta järjestelmällisesti kiduttavalla ei yksinkertaisesti voi olla mitään puolustusta teolleen, ei mitään lieventäviä asianhaaroja.  Kun tekoa ei voida puolustaa, ei voida tekijääkään.  Nuo eivät enää ole ihmisen tekemiä temppuja, ja tekijöitä tulisi käsitellä vahinkoeläiminä.   

Pasila, soittakaa noille kahdelle duo Niskalaukaus.

[nollatoleranssi]

Suomessa on laajassa käytössä tuomioiden "paljousalennukset". Sama juttu kaupassa eli jos ostat vähän enemmän, niin saat pari tuotetta ilmaiseksi. Suomessa jos teet rikoksia enemmän, niin saat pari vuotta anteeksi.

Oikeus tuomitsi 18-vuotiaan raiskauksesta ja törkeästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä vuoden ehdottomaan vankeusrangaistukseen. Rangaistusta alensi miehelle maaliskuun lopussa tuomittu lähes 5,5 vuoden vankeusrangaistus, jonka tämä sai muun muassa kahdesta törkeästä ryöstöstä.

http://www.ts.fi/uutiset/kotimaa/493247/Mies+raiskasi+teinityton+bileiden+paatteeksi

TEKO TAPAHTUI VIELÄPÄ VANKILAOLOAIKANA(!!!). Tuomio raiskauksesta tuli myöhemmin (kuin tuo 5,5 vuoden tuomio), mutta itse raiskaus oli tapahtunut aikaisemmin.

Tarkemmat tiedot 1 ja 2 tekijästä.

[normi]

Tässä taas pari turhauttavaa esimerkkiä.

4-vuotiaan lapsen törkeä pahoinpitely muistutti kidutusta – hovioikeus alensi isän tuomiota

Tarkempaa kuvausta

Käräjäoikeuden laatimasta julkisesta selosteesta käy ilmi, että lapselta oli esimerkiksi revitty irti kaksi hammasta ja hänet oli pakotettu kylmään suihkuun jopa kymmenien minuuttien ajaksi. Lapselle tuli muun muassa mustelmia eri puolelle kehoa ja osin syviä haavoja. Verenvuoto oli aiheuttanut lapselle anemian.

Teot tapahtuivat muutaman kuukauden aikana vuosina 2011 ja 2012. Teoista oli todisteena yli 61 tuntia videotallenteita, joita tuomitut olivat itse kuvanneet.

http://www.hs.fi/kotimaa/Professori+moittii+lasta+kiduttaneiden+tuomioita+liian+lieviksi/a1392951027631

Tuollaisille pitäisi rangaistusten lähteä 20 vuodesta ylöspäin. Nyt nuo paskat on vapaana ilmeisesti neljässä vuodessa.

Tällaisia lukiessa tulee pakostakin mieleen, että pitäisi olla muukin oikeusistuin joka langettaisi tuomioita ja korjaisi tällaiset häpeälliset tuomiot oikeiksi...

toisaalta onko vika laissa vai tuomareissa vai molemmissa? On selvää, että että lainsäätäjä ja tuomarit jäävät uhreille velkaa ja se pitäisi joskus saattaa maksuun.

[Maailmanmies]

Toisaalta biologista isyyttä väheksytään, adoptio on usein naisen projekti johon mies puolittain pakotetaan mukaan. Biologinen isä ei saa ajaa isyytensä vahvistamista jos äiti sitä vastustaa. Tällaisissa tapauksissa luulisi isyyyden sosiaalisen motiivin olevan kunnossa.

Mihin "puolittain pakottamiseen" nyt oikein viittaat? Käsittääkseni vain avioparit voivat adoptoida perheen ulkopuolelta ja kyllä siinä tarvitaan molempien nimet paperiin, eikä kumpikaan aviopuolisoista voi touhua viedä läpi ilman, että toinen on siinä mukana. Lisäksi tietenkin parit haastatellaan ja jos siinä vaiheessa osoittautuu, ettei mies ole touhussa oikeasti mukana, niin tuskinpa tällaiselle parille adoptiolasta myönnetään.

Päteekö tosiaan tuo, mitä kirjoitit biologisen isän oikeudesta? Päteekö se yleisesti, vai vain avioliiton ulkopuolisiin isiin? Jos äidin aviopuoliso, joka on normaalitilanteessa automaattisesti syntyvän lapsen isä, ei halua isyyttä selvittää, niin tällöin kyllä jotenkin ymmärrän, että perheen (ja todennäköisesti lapsenkin) edun nimissä on parempi, ettei kukaan ulkopuolinen saa ryhtyä tyrkyttämään omaa isyyttään. Jos taas nainen ei ole avioliitossa, jonkun pitää isyys tunnustaa. Jos halukkaita isiä on useita, niin onko tosiaan niin, että äidillä on jotain sanomista sen suhteen, kenet näistä halukkaista nimetään isäksi?

Molempien nimet tarvitaan, mutta moni suhde on siinä mielessä epätasa-arvoinen, että mies pelkää enemmän sitä, että nainen hänet hylkää kuin sitä, että hän ei ehkä tunnekaan adoptiolasta kohtaan mitään. Oma henk. koht. mielipiteeni on, että kukaan mies ei erityisemmin välitä muista lapsista kuin omistaan ja adoptioisyys on pahimman luokan itsepetosta.

Tuo muuten menee juuri niin, että nainen halutessaan voi jättää isyyden selvittämättä mutta mies ei isyyskannetta voi itse ajaa. Tämän voi tehdä vain lapsen äiti ja lapsi itse ollessaan täysi-ikäinen.

[Mangustin]

Lapset puolustivat äitiään veitsillä  - vankeutta 15-vuotiaalle

Perjantai 14.3.2014 klo 06.36

Vantaalla sattui viime heinäkuussa poikkeuksellinen pahoinpitely. Rähäkän alkutilanne ei valitettavasti ollut epätavallinen.

Mies pahoinpiteli vaimoaan ja oli edelleen tämän kimpussa, vaikka naisen biologinen poika ja toinen nuorempi lapsi yrittivät sitä estää.
Lapset iskivät miestä veitsillä, jotta tämä jättäisi äidin rauhaan.
Näin myös tapahtui, mutta sitä ennen mies oli saanut kylkeensä kahdeksan pistohaavaa, kaksi reiteensä ja kaksi oikeaan käteensä.
Tapaus johti 15-vuotiaan ja miehen osalta rikostutkintaan. Vantaan käräjäoikeudessa mies sai vastattavakseen syytteen pahoinpitelystä ja 15-vuotias nuorena henkilönä tehdystä hätävarjelun liioittelusta.

Nuorempi lapsista ei saanut syytettä ikänsä vuoksi.
Molemmat syytetyt myönsivät syyttäjän esittämän teonkuvauksen oikeaksi.
Vantaan käräjäoikeus käsitteli asian suljetuin ovin. Vain tuomio on julkinen.

Mies sai 30 päiväsakkoa pahoinpitelystä eli oikeus ei katsonut rikosta hänen osaltaan törkeäksi.

Poika syyllistyi sitä vastoin törkeään rikokseen. Oikeuden mukaan 15-vuotiaan käyttämät voimakeinot olivat tilanteeseen nähden liiallisia. Hän oli lyönyt isäpuoltaan ainakin seitsemän kertaa.

Pojan olisi pitänyt ratkaista tilanne muilla keinoin kuin veitsellä lyömällä.

15-vuotias sai kolmen kuukauden vankeusrangaistuksen, joka on ehdollinen.

Käräjäoikeus otti lieventävänä huomioon sen, että teko joka laukaisi pojan rikoksen, kohdistui hänen omaan äitiinsä. Samoin oikeus otti huomioon muut seuraamukset, jolla tapahtumalla on 15-vuotiaan elämään. http://www.iltalehti.fi/uutiset/2014031318121216_uu.shtml

[RP]

Oikeus vahvistaa linjaansa että jos näet pahoinpitelyn tai vastaavan tapahtuvan, älä suotta puutu asiaan mitenkään. Ilmeisesit avunkaan hälyttäminen ei ole mitenkään tarpeellista:

Miestä piestiin raa'asti asunnossa 3 tuntia - vierestä seurannut ei syyllistynyt rikokseen
Julkaistu: 9.4.2014 12:00

Korkein oikeus on linjannut tuoreessa ennakkoratkaisussaan, ettei raakaa ja pitkäkestoista pahoinpitelyä vierestä seurannut asunnon haltija syyllistynyt rikokseen.
Tuomio koski tapausta, jossa kaksi asunnon haltijan tuttavaa oli tuonut asuntoon miehen, jota he pahoinpitelivät julmasti. Asiasta ensimmäisenä uutisoineen Helsingin Sanomien mukaan tapaus sattui Lappeenrannassa maaliskuussa 2011.

Uhria oli asunnolla pahoinpidelty kaikkiaan noin kolmen tunnin ajan. Miestä oli kuristettu niin kauan, että hän oli mennyt tajuttomaksi. Häntä oli lyöty mailalla tai pampulla, hänet oli riisuttu alastomaksi, hänen kaulaansa oli laitettu kuristuspanta ja hänen kätensä ja jalkansa oli sidottu ilmastointiteipillä. Häntä oli myös viilletty veitsellä, poltettu kaasupolttimella ja hänen korvastaan oli leikattu pala saksilla.

Aiemmassa käsittelyssä käräjäoikeus totesi, että pahoinpitelyssä oli käytetty hengenvaarallisia välineitä, väkivalta oli ollut ihmisarvoa alentavaa sekä tehty erityisen raa'alla ja julmalla tavalla.

Aiemmin hovioikeus katsoi todistetuksi, että asunnonhaltija oli paikalla karmeiden tapahtumien aikaan. Näyttämättä oli jäänyt, että asunnon haltija olisi osallistunut tekojen suunnitteluun, niiden toteuttamiseen tai että hän olisi etukäteen tiennyt muiden vastaajien aikeista pahoinpidellä asuntoon tuotua miestä. Hovioikeuden mukaan asunnon haltijan oli kuitenkin katsottava luovuttaneen asuntonsa tekijöiden käytettäväksi mieheen kohdistuneeseen pahoinpitelyyn viimeistään siinä vaiheessa, kun pitkäkestoisen teon toteuttaminen oli alkanut.

Hovioikeus katsoi asunnon haltijan syyllistyneen avunantoon törkeään pahoinpitelyyn toissijaisen syytteen mukaisesti. Hovioikeus, joka hylkäsi syytteen vapaudenriistosta, tuomitsi asunnon haltijan avunannosta törkeään pahoinpitelyyn 6 kuukauden vankeusrangaistukseen.
Nyt korkein oikeus hylkäsi hovioikeuden tuomion.

Perusteluissaan hovioikeus muun muassa katsoo, jääneen näyttämättä toteen, että asunnon haltijalla olisi ollut minkäänlaista tekoa edeltänyttä yhteisymmärrystä taikka yksituumaisuutta muiden vastaajien kanssa pahoinpitelyn toteuttamisesta. Hovioikeus ei ole lukenut asunnon haltijan syyksi mitään nimenomaista toimenpidettä, jolla hän olisi ennen pahoinpitelyä tai sen aikana edistänyt sanottua rikosta. Avunannon voi toteuttaa myös pääteon tekijöiden rikoksentekoa koskevan motivaation tahallinen vahvistaminen eli niin sanottu psyykkinen avunanto. Hovioikeuden tuomiosta ei kuitenkaan ilmene sellaisia seikkoja, joiden nojalla hovioikeus olisi katsonut asunnon haltijan teon aikana hyväksyvällä tai kannustavalla suhtautumisellaan edistäneen pahoinpitelyä.

Korkein oikeus toteaa myös, että hovioikeuden asunnon haltijan syyksi lukema asunnon luovuttaminen pahoinpitelyn tekijöiden käyttöön ei sisällä muuta tekoa edistävää menettelyä kuin sen, ettei hän ollut puuttunut tapahtumiin asunnossa. Laiminlyönti voi korkeimman oikeuden mukaan täyttää seurausta edellyttävissä rikoksissa rikosoikeudellisen vastuun edellytykset vain silloin, kun laiminlyöntiin syyllistyneellä on ollut erityinen oikeudellinen velvollisuus estää seurauksen syntyminen.

Asian ratkaisseista oikeusneuvoksista yksi oli eri mieltä neljän muun kanssa, jotka ratkaisivat hovioikeuden tuomion kumoamisen.

Valtteri Varpela

http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1288675350152.html

[kyllästynyt]

Uhri nousi vastarintaan - Itä-Suomen hovioikeus alensi murhan tapoksi.

http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1288676310329.html