Suomen elintaso nousi Ruotsin tasolle vuonna 2012

[StadinKundi]

Ensi kertaa sitten vuoden 1991 Suomen elintaso saavutti Ruotsin tason.


Todellinen yksilöllinen kulutus (Actual individual consumption) on parhaimpana pidetty elintasomittari, koska se ottaa huomioon julkisen ja yksityisen kulutuksen ja suhteuttaa ne maan hintatasoon, jotta todellinen elintaso saadaan selville.
Eilen julkaistun eurooppalaisen elintasovertailun mukaan Suomen todellinen yksilöllinen kulutus on tällä hetkellä Ruotsin tasolla ja EU-maiden viidenneksi paras.

Todellinen yksilöllinen kulutus asukasta kohti vuonna 2012:

Norja: 137
Sveitsi: 130
Saksa: 123
Itävalta: 120
Ruotsi: 117
Suomi: 116
Tanska: 114
Ranska: 114
Englanti: 114
Belgia: 113
Hollanti: 111
Italia: 100
Irlanti: 98
Espanja: 92
Kreikka: 85
Portugali: 77
Tsekki: 72
Unkari: 63
Viro: 62
Romania: 50
Bulgaria: 49
Serbia: 44
Bosnia: 37
Albania: 35

Lähde: http://epp.eurostat.ec.europa.eu/cache/ITY_PUBLIC/2-12122013-BP/EN/2-12122013-BP-EN.PDF

Tietoa suomeksi todellisesta yksilöllisestä kulutuksesta ja Euroopan maiden elintasoeroista: 
http://epp.eurostat.ec.europa.eu/statistics_explained/index.php/GDP_per_capita,_consumption_per_capita_and_price_level_indices/fi

Jotain tässä maassa tehdään myös hyvin, kuin näin surkeassa taloustilanteessa elintaso on yksi Euroopan parhaimpia.

[P]

Joo, osataan ottaa hyvin lainaa, jolla pidetään elintaso vielä jonkin aikaa korkeana, kunnes AAA-luokitus tipahtaa, korot nousevat ja lainapommi räjähtää käsiin?

[StadinKundi]

Mutta Suomen valtiovelka on eurooppalaisittain katsottuna pieni. Esimerkiksi Saksalla se on noin 80% BKT:sta, Suomella vastaavasti noin 50%: http://en.wikipedia.org/wiki/List_of_countries_by_public_debt

[StadinKundi]

Se tässä onkin hämmentävää, että miten Suomi voi olla Saksaa vahvempi taloudessa. Suomen ja Saksan elintaso on suurin piirtein sama, mutta Saksalla on enemmän velkaa kuin Suomella.

[Kulttuurirealisti]

Suomen ja Saksan elintaso on suurin piirtein sama, mutta Saksalla on enemmän velkaa kuin Suomella.

Älä huoli, Suomi on nostamassa velkamääräänsä hyvälle Eurooppalaiselle tasolle! Brought to you by Jyrki, Jutta & friends.

[Lasse]

Joo, osataan ottaa hyvin lainaa, jolla pidetään elintaso vielä jonkin aikaa korkeana, kunnes AAA-luokitus tipahtaa, korot nousevat ja lainapommi räjähtää käsiin?

Osuva kuvaaja Ari Ojapellolta:
http://ariojapelto.blogspot.fi/2013/01/tyo-on-jo-loppunut.html

[sivullinen.]

Suomalaisten tai Suomessa asuvien elintaso nousi - ei Suomen.

Suomi valtiona maksoi kulutusjuhlan. Viime kerralla kulutusjuhla loppui vuonna 1991, kun valtion rahat loppuivat. Tällä kertaa kulutusjuhla on vielä paljon heikommalla pohjalla. Kasinotalous johti Pieneen Lamaan. Eurokriisi johtaa Hirveän Suureen Lamaan.

[Arvoton]

Nii, mikä lienee yksityistalouksien velkaantumisaste? Tuskin suomalaista unelmaa joka jätkä ja daami lompakostaan toteuttaa.

[Faidros.]

Joo, osataan ottaa hyvin lainaa, jolla pidetään elintaso vielä jonkin aikaa korkeana, kunnes AAA-luokitus tipahtaa, korot nousevat ja lainapommi räjähtää käsiin?

Osuva kuvaaja Ari Ojapellolta:
http://ariojapelto.blogspot.fi/2013/01/tyo-on-jo-loppunut.html

Miksei noissa käppyröissä ole autokauppaa. Se on usein ihmisen toiseksi suurin ostos.

[P]

Joo, osataan ottaa hyvin lainaa, jolla pidetään elintaso vielä jonkin aikaa korkeana, kunnes AAA-luokitus tipahtaa, korot nousevat ja lainapommi räjähtää käsiin?

Osuva kuvaaja Ari Ojapellolta:
http://ariojapelto.blogspot.fi/2013/01/tyo-on-jo-loppunut.html

Miksei noissa käppyröissä ole autokauppaa. Se on usein ihmisen toiseksi suurin ostos.

Arvio; se ei ole varsinaisesti "vähittäiskauppaa", vaikka autot tupataan taviksille myymään yksi kerrallaan.

[Pavel]

Nii, mikä lienee yksityistalouksien velkaantumisaste? Tuskin suomalaista unelmaa joka jätkä ja daami lompakostaan toteuttaa.

Asuntokuntien velkaantumisaste vuonna 2011 oli 117%

Vuonna 2011 asuntokunnilla oli velkaa 105 miljardia euroa, mistä asuntovelkojen osuus oli 73 prosenttia.

http://www.tilastokeskus.fi/artikkelit/2013/art_2013-03-11_009.html

[StadinKundi]

Olis kiva tietää, missä länsimaassa esimerkiksi kodin ostaminen ilman velkaa onnistuu tavalliselta palkansaajalta. Suomalaisten kotitalouksien velkaantumisaste on selvästi Pohjoismaiden pienin. Pienempikin se voisi olla toki, mutta Suomi nyt sattuu olemaan länsimainen talous, joka perustuu velkaan. Lainan antaminen on tapa antaa omat ylimääräiset resurssit muiden käyttöön korvausta, eli korkoa vastaan. Ilman tehokasta rahan lainaamista länsimaista elintasoa ei olisi. Taloustiedettä opiskelleena voin tämän kertoa.

[Lasse]

Lainan antaminen on tapa antaa omat ylimääräiset resurssit muiden käyttöön korvausta, eli korkoa vastaan. Ilman tehokasta rahan lainaamista länsimaista elintasoa ei olisi. Taloustiedettä opiskelleena voin tämän kertoa.

No kun taloustiedettä olet opiskellut, niin kiinnostaisi keiden ylimääräisistä resursseista seuraavassa, (tosin joelasta),  käppyrässä lainattiin, no, apaut 57 biljoonaa taalaa vuodesta 1950? Marsilaisten?

[StadinKundi]

Kyllä ne luultavasti lainattiin Rothschildeilta ja muilta isoilta pojilta, sekä kaikilta ihmisiltä, jotka ovat rahansa pankkiin tallettaneet, eli lainanneet ne pankille, joka lainaa niitä muille. Jos sinulla on tili pankissa, sinä annat resurssejasi lainaksi muille.

[Lasse]

Suomi on kuollut
http://kuinkakarlmarxtavataan.puheenvuoro.uusisuomi.fi/155629-suomi-on-kuollut

1.

Useimmat meistä kuvittelevat että totaalinen yhteiskunnallinen romahdus olisi jokin erityisen dramaattinen tapahtuma, jokin luononkatastrofin kaltainen, tulivuortenpurkausten vulkaanista voimaa purkava, maanjäristysten tapainen, raunioita jälkeen jättävä, sotien hävitystä ja hirveyksiä muistuttava, räjähdyksenomainen, kertakaikkinen kuolemaa ja tuhoa kylvävä, siis jokin maailmanloppu. Mistään sen kaltaisesta ei yhteiskunnan hajoamisessa kuitenkaan ole kyse, vaan melkeinpä jostain aivan päinvastaisesta.


Kun yhteiskuntamme katoaa, se vain lakkaa olemasta. Yhteiskunta ei lopultakaan ole muuta kuin joukko ajatuksia -- joukko jatkuvuuden ja luottamuksen tuntoja -- korviemme välissä. Kun nämä ajatukset ja tunnot hajoavat, yhteiskunta lakkaa olemasta. Maa autioituu ympäriltämme -- kansallinen sielunmaisema kasvaa enää henkistä rikkaruohoa.

Kuten T S Eliot toteaa kuuluisassa runossaan, maailma ei lopu paukahtaen vaan kitisten. Sitä kitinää meillä on nyt yltympäriinsä. On niukumista ja naukumista tulonjakokysymyksissä, periaatekärhämää säästöistä ja päästöistä, riitelyä tyhjänpäiväisistä sukupuolikysymyksistä. Henkiset siltarummut kumisevat. Outo korviketodellisuuden onttous kovertaa meitä sisältä käsin tyhjiksi. Maa autioituu -- kohta kuihtuvat viimeisetkin katkerot, ne joista yritimme miltei epätoivoisesti vielä viimeiset elämän pisarat tiristää.

2.

Juuri näin meille on nyt käymässä. Emme ehkä huomaa vielä, että häviämässä on nimenomaan yhteiskunta. Uskomme yhä, että toistaiseksi meillä "menee tosi huonosti" vain asioissa, joissa kaikilla muillakin mailla menee huonosti. Ne ovat noita isoja asioita, jotka nousevat aktuelleina esiin: euron kriisi, velkakriisi, rahatalouden kriisi, talouskriisi. Globaalisti, Eurooppaa koskien, Suomessa, kansantaloudessa, valtiontaloudessa. Ajattelemme, että ne ratkeavat, jos yleensä ratkeavat, jossain päätöksenteon ylätasanteilla, huipputasolla, huippukokouksissa. Sijoitus on vaistomaisesti oikea, paitsi etteivät ne ratkea.

Tai sitten kiinnitämme kaiken huomiomme poliittisen elämämme arkisten valtataistelujen tasolle. Kiivailemme esimerkiksi siitä, onko maan jakautuminen hallitus-Suomeen ja perussuomalais-Suomeen vain jonkinlainen avuttoman kansanosan toivoton protesti. Ettei siinä ole kyse mistään asiallisista asioista -- ettei asiallisia asioita voi hoitaa muulla tavalla kuin millä "vastuullisuutta" tunteva yhteiskunnan osa niitä nyt hoitaa. Protestejahan tulee ja menee, ne hajoavat aina omaan mahdottomuuteensa ja protestoijien keskinäisiin riitoihin.

Niin se varmaan käy nytkin? Siitä varmaan vain on kysymys nytkin?

3.

Mutta entäpä jos ei käykään? Jos tämä nykyinen jakauma onkin oire jostain paljon syvemmällä olevasta, todellisesta yhteiskuntamme lopun alusta? Entäpä jos sanoisin, että itse asiassa Suomi on jo kuollut, tosiasiassa ja peruuttamattomasti?

Ja sanoisin sen vieläpä painottaen sitä, ettei tällä yhteiskuntamme kuolemalla ole mitään tekemistä puoluepoliittisen elämämme tai edes sellaisten sinänsä viimeistä itsenäisyytemme niittiä merkitsevien sinettien kanssa kuin taannoin eduskunnassa tehty päätös EU:n toimivallan laillistamisesta avoimella valtakirjalla yli oman perustuslakimme. Jos sanoisin, että Suomi on kuollut sisältämme jo kauan sitten -- ja että esimerkiksi se, ettei perustuslain muutos jaksanut herättää juuri minkäänlaista mittavampaa kansalaiskeskustelua, kertoo yksinkertaisesti siitä, ettei kukaan enää oikeastaan välitä.

Että asiat ovat kaikenkaikkiaan ja laajalla rintamalla jo siinä pisteessä, että kyynisyys on realismia. Että kukaan ei enää usko mihinkään, ei mitään mistään -- ei mistään, ei hyvää, eikä edes tarpeeksi pahaa. Että keskustelua käydään enää lapsentasolla: "Onko markkinavoimilla sinun kasvosi?" "Alkaako finanssitalouden kriisi näkyä jo reaalitaloudessa?" "Onko ilmainen moottoritie sosialismia?"

4.

Suomi ei kuollut sodissa, eikä menettänyt itsenäisen valtion ominaisuuksiaan YYA-aikana. Päinvastoin. Mutta juuri silloin kun politiikkamme irtautui ja sai vapauden itänaapurin romahtaessa, meidän olisi pitänyt ottaa kansallinen kohtalomme omiin käsiimme. Kukaan ei sitä ottanut, vaan korkein päätösvalta annettiin taloudelle, rahalle, josta piankin kasvoi kasvoton kaikki ehdot saneleva totalitaristinen ajatuskoneisto.

Yhteiskunnan romahtaminen muutamassa vuosikymmenessä on lopulta seuraus siitä että talous syrjäytti politiikan. Talous sai vahvuutensa kansainvälisestä kehityksestä, rahaekspansiosta ja globalisaatiosta, eurooppalaisesta integraatiosta, kun taas politiikkamme sai heikkoutensa siitä että "kansallinen etumme" on kahtiajakautuvassa yhteiskuntatodellisuudessamme aina ollut vain yksien puoluepukareiden lyömä-ase toisia puoluepukareita vastaan.

Ja nyt siis ollaan tilanteessa, jossa kaikkialla järjettömäksi muuttunut talous kohtaa oman kansallisen politiikkamme sen hajoamispisteessä. Maailmantalous -- niin dollarin kuin euronkin talous -- on vain suunnatonta irrationaalista harhaa, jossa mikään ei enää ole kenenkään hallinnassa. Kasvottoman kaikkivoivan rahan totalitarismi on pitkän historiallisen kehityksen tulos, eikä sille tule löytymään mitään tehokasta vastalääkettä minkään nykyisen talousajattelun tai -järjestelyn piiristä.

5.

Tässä älyllisesti sietämättömässä tilanteessa me vain panemme päämme pensaaseen ja jäsennämme asiat kuten ne olemme ennenkin jäsentäneet: että se-ja-se maa -- nyt siis Kreikka -- on "Euroopan sairas mies" -- vaikka tosiasiassa sairas on itse Eurooppa ja sen sairas idea, euroraha.

Tämä on taudin nimi. Kun emme halua tunnistaa ja tunnustaa tartuntalähdettä, tauti tulee väistämättä leviämään kaikkialle -- yksikään yhteiskunta ei tule siltä säästymään. Nyt jos koskaan tarvittaisiin vahvaa yhteiskuntapolitiikkaa, joka säilyttäisi ihmisten yhteisöt ehjinä ja työkykyisinä. Se olisi nyt kaikkein tärkeintä, vain se olisi tärkeää. Sellaista ei ole oikein missään. Mutta ei varsinkaan meillä.

6. 

Suomi on tosiasiassa jo kuollut. Poliitikot toistelevat tyhjiä älyttömiä talousfraaseja, joilla ei ole enää mitään kosketuspintaa mihinkään reaalimaailman tapahtumiseen. Kaikki kuitenkin jollakin lailla tajuavat totuuden -- sen ettei mistään "Euroopan Uniosta" ole minkään sen enempää taloudellisen kuin poliittisenkaan totaaliongelman ratkaisijaksi -- että koko tuo byrokraattinen näennäisdemokraattinen koneisto on suuruudenhullu mutta turha ja toimimaton molokki.

Sille kaikki ovat voineet siirtää omat vastuunsa, kunnes kukaan ei enää omien korviensa välissä pysty mitään ehjää yhteiskuntavisioita muodostamaan. Siellä on nyt jäljellä vain tyhjää. Juuri siinä tilanteessa nyt ollaan. Hyvien ajatusten lisäksi kaikki alkeellisetkin ajatukset korviemme välissä ovat hävinneet. Vain rikkaruhot enää kasvavat. Kysymys kuuluu: miksi itsepetos jatkuu?

7.

Miksi pääministeri, valtiovarainministeri, hallitus, eduskunta, korkeat virkamiehet ja niin sanotut asiantuntijat eivät myönnä vallitsevaa tilannetta? Siis sitä, ettei kenelläkään, toistan tämän: ei kenelläkään, ei talousasiantuntijalla, ei poliitikolla, ei sen enempää kansainvälisissä kuin kotimaisissa talouskuvioissa, ole mitään käsitystä siitä miten nykyiset tähtitieteellisissä summissa liikkuvat talousmahdottomuudet voitaisiin voittaa.

Että talous on niin harhainen ajattelun laji, ettei kenelläkään edes teoriassa voi olla imaginaaristen harhojen seurauksena kasvaneiden ja käsiin räjähtävien sijoitus- peli- ja velkasummien hallintaa. Mikä estää tunnustamasta tätä?

Se on tosiasia.

8.

Kun itsepetos jatkuu -- on jatkunut -- tarpeeksi kauan, politiikan luonne muuttuu. Se on sen sairauden nimi, tai sen vakavin oire. Ollaan tyhjän päällä, ja kaikista ratkaisuista tulee yrityksiä säilyttää edes jonkinlainen uskottavuus.

Koska kyseessä on nimenomaan itsepetos, uskottavuus täytyy säilyttää ensin omissa silmissä ja siltä pohjalta sitten huijata muita. Näin eletään yhteisessä valheessa, josta kaikki ehkä jossain määrin vaistoavat sen valheellisuuden, mutta kukaan ei tohdi sanoa mitään ääneen.

Tekopyhyys päinvastoin oikeutetaan sillä, että aavistetaan kaikkien muidenkin olevan samalla lailla jokseenkin yhtä voimattomia oikeiden ongelmien edessä. Niin käydään poliittista taistelua ajatuskulisseissa, jotka on tarkoitettu enemmän propagandantekoon kuin ajattelemiseen.

Kotimaan politiikassa ei sen enempää hallitus-Suomella kuin perussuomalais-Suomella ole tarjottavanaan mitään todellista konkreettista ohjelmaa sille miten nykyisistä talousvaikeuksista päästäisiin -- saati sitten sille miten paluu takaisin yhteiskuntapolitiikan priorisoimiseen voisi onnistua. Kumpikin osapuoli syyttelee toistaan samasta synnistä: ettei ole "kunnollista ohjelmaa".

9.

Tähän asetelmaan sisältyy tietysti se riski, että jompikumpi osapuoli sortuu "konkretisoimaan" ohjelmallisia toimenpiteitä saavuttaakseen siten puuttuvaa uskottavuutta niin omissa kuin vastapuolen silmissä. Herra varjele tässä tilanteessa meitä poliitikoilta jotka julistavat: "Nyt tarvitaan tekoja, ei puheita!"

Kaikkien kuolemantuomiosta innostuneesti keskustelevien pitäisi siirtyä puhumaan siitä miten politiikassa parhaiten tuomitaan ajattelu kuolemaan. Sen jälkeenhän niitä päitä on yleensä historiassa alkanut putoilla.

10.

Politiikasta itsepetoksen tauti siirtyy yleisesti yhteiskuntaelämään, josta muodostuu puhumattomuuden kulttuurin uusi paljonpuhuva muoto. Se on lojaalisuutta yhteiselle valheelle, se on eliitin kiertoilmauksissa kehittyneiden väistöliikkeiden ja fraasien tunnustuksellista toistelua. Kaikki vaistoavat että kaikki valehtelevat, mutta kukaan ei uskalla myöntää tilannetta. Korviketodellisuus ja tyhjänpäiväiset merkityksettömät mutta mieltäkiihottavat kiistakysymykset valtaavat areenat.

Oma yhteiskuntamme on nyt tosiasiassa aivan samassa tilassa, jossa N-liitto oli ennen sortumistaan. Romahdus pinnan alla on jo tapahtunut. On enää ajan kysymys milloin koko konsensuspuheen pinta romahtaa. Suomi on kuollut. Suomi on kuollut.

[StadinKundi]

Miten yksi maailman rikkaimmista maista on "romahtanut"? Romahdus voi tulla, mutta on naurettavaa väittää, että yksi Euroopan vauraimmista maista on kuollut.

[pottunokka]

Realiteetit voivat tulla vastaan jonkinlaisen romahduksen muodossa, mutta uskon taloudelle ja ihmiselämälle muutenkin ominaiseen aaltoliikkeeseen. Toivotaan ja työskennellään sen eteen, että alamäestä saadaan vauhtia jonkinlaiseen nousuun. Suomalaiset eivät kuitenkaan ole pallon paskinta porukkaa!

[StadinKundi]

Varmasti Suomi romahtaa mukana, jos Eurooppa ajautuu uudestaan vaikeuksiin. Siitä ei ole epäilystäkään. Mutta tällä hetkellä esimerkiksi Suomen ja Sveitsin elintasoero on vain vähän päälle 10%, minkä vuoksi pitää olla tyytyväinen. Suomi sijaitsee kaukana Keski-Euroopasta ja ilmasto on vaikea ison osan vuodesta.