2013-12-05 TS: Mustat taiteilijat ja ihon politiikka

[K.K.]

Mustat taiteilijat ja ihon politiikka

Noir? Konsepti Sonya Lindfors, koreografia ja tekstit Lindfors ja työryhmä, äänet ja musiikki Hannu Hauta-aho, valot Erno Aaltonen, videot Ville Vierikko. 1.12. Zodiak, Kaapelitehdas, Helsinki.

Neljä mustaa esiintyjää laittaa mirrit kaulaansa ja isot afro-peruukit päähänsä ja asettuu riviin katsojien eteen. He vääntävät suupieliään suuriin hymyihin tai hassuihin pelleilmeisiin. Sen jälkeen he antautuvat rytmikkääseen afrotanssiin.

Tämä kohtaus tiivistää sen, minkälainen asema on varattu mustaihoisille esiintyjille länsimaisessa viihdeteollisuudessa ja kaupallisessa populaarikuvastossa. Eksoottinen villi tai hassu pelle ovat olleet niiden roolien joukossa, joihin mustia taiteilijoita on pitkään asetettu.

Sonya Lindforsin konseptiin rakentuva Noir? tutkailee näitä rooleja ja etenkin muita mahdollisuuksia toimia taiteilijana ihonväristä riippumatta ja silti sitä sivuuttamatta.

Neljä afro-suomalaista esiintyjää, Lindfors itse sekä rap-artisti Gracias ja tanssitaiteilijat Ima Iduozee ja Esete Sutinen, pohtii teoksessa mustan ihonvärin merkitystä suhteessa taiteilijuuteen, stereotypioihin ja yhteiskunnallisiin asenteisiin.

Esitys tekeekin monella tavalla selväksi sen, miten henkilökohtainen on poliittista. Kukin esiintyjä kertoo vuorollaan omasta henkilökohtaisesta taustastaan. Kukin tekee myös selväksi, että he ovat suomalaisia vaikka etnistä taustaa on eri Afrikan maissa.

Monipuolisia roolileikkejä

Esityksen aikana taiteilijat ottavat erilaisia rooleja. He tanssivat blondi-peruukit päässään tai esittävät kiihkeää Josephine Baker -tanssimukaelmaa. Puheen, rapin ja tanssin myötä kosketellaan laaja-alaisesti ja viiltävän tarkasti useita erilaisia ennakkoasenteita voodookultista mustien miesten seksuaaliseen vetovoimaan.

Runsaan tunnin mittainen esitys pysyy kauttaaltaan liikkeessä ja toimii hienosti yhdistellessään erilaisia esittämisen tapoja ja lajeja. Erilaiset kohtaukset ja osiot seuraavat toisiaan ja rytmittävät kokonaisuuden muuntuvaksi.

Esiintyjät ottavat kontaktia yleisöön, naurattavat sitä ja saavat sen vakavaksi. Esiintyjät heittäytyvät rooleihinsa täysillä, ja heidän läsnäolonsa ja intensiteettinsä on vaikuttavaa.

Esityksen nimen perässä oleva kysymysmerkki on paljon puhuva. Teos ei kyseenalaista pelkästään tummaihoisuuteen liittyviä kulttuurisia merkityksiä vaan yhtä paljon se saa miettimään normiksi nostettua eli valkoista ihonväriä. Esitys saa katsojan katsomaan itseään, omia asenteitaan.

http://www.ts.fi/kulttuuri/nayttamotaide/569188/Mustat+taiteilijat+ja+ihon+politiikka

Tämä kohtaus tiivistää sen, minkälainen asema on varattu mustaihoisille esiintyjille länsimaisessa viihdeteollisuudessa ja kaupallisessa populaarikuvastossa. Eksoottinen villi tai hassu pelle ovat olleet niiden roolien joukossa, joihin mustia taiteilijoita on pitkään asetettu.

Afro-suomalaisia taiteilijoitahan on sorrettu maassamme jo vuosisatoja..Mitä kertoo asenteestani, jos satun pitämään tummaihoista eksoottisena tai hassuna: Tuntemattomassa, Seitsemässä veljeksessä, tai vaikkapa Kalevalassa?

[Leso]

Neljä mustaa esiintyjää laittaa mirrit kaulaansa ja isot afro-peruukit päähänsä ja asettuu riviin katsojien eteen. He vääntävät suupieliään suuriin hymyihin tai hassuihin pelleilmeisiin. Sen jälkeen he antautuvat rytmikkääseen afrotanssiin.

Hirveen tuore näkökulma, silleen eteenpäin katsova, historian pölyjä ravisuttava.

Tämä kohtaus tiivistää sen, minkälainen asema on varattu mustaihoisille esiintyjille länsimaisessa viihdeteollisuudessa ja kaupallisessa populaarikuvastossa. Eksoottinen villi tai hassu pelle ovat olleet niiden roolien joukossa, joihin mustia taiteilijoita on pitkään asetettu.

Vieläkinkö tosiaankiinko? Kiinnostavaa. Ainakin mitä amerikkalaisiin TV-sarjoihin on uskominen, yksi nykyisistä rooleista, jotka mustaihoisille on varattu ja joihin mustaihoiset asetetaan, on eksoottinen ja hassu rooli Yhdysvaltain presidenttinä.
Realielämässä myös, tiedoksenne.
Mitäs niitä muita? Hmm... juu, mä kekkasin! Jostain syystä aina, kun pitää tehdä tragidraamaa etelävaltioiden puuvillaorjuudesta, niin kaikki orjat on mustia. Ei kertaakaan rajoja rikkovasti valkoihoinen. On se kumma, vaikka Euroopan keskiaikaan sijoittuvissa fiktioissa on mustia ritareita tai mitä lie Robin Hoodin pikku apulaisia.
Kysyisinkin, että loukkaisiko valkoisen esittämä orja mustien tunteita?
Miksi mustan voi kuvitella valkoiseksi, muttei valkoista mustaksi?
Miksei valkoista esittävien mustien kasvoja kalkita valkoisiksi?

Esiintyjät ottavat kontaktia yleisöön, naurattavat sitä ja saavat sen vakavaksi. Esiintyjät heittäytyvät rooleihinsa täysillä, ja heidän läsnäolonsa ja intensiteettinsä on vaikuttavaa.

Jättäisinkö kuitenkin kertomatta, mikä sanapari tuli ekana mieleen? Onko siinä gee, onko siinä oo?
En tietenkään halua mitenkään stereotypioida mustaihoisia. Enkä tietenkään varsinkaan asettaa stereotypioita laajempaan Contextiin.

Esitys tekeekin monella tavalla selväksi sen, miten henkilökohtainen on poliittista. Kukin esiintyjä kertoo vuorollaan omasta henkilökohtaisesta taustastaan. Kukin tekee myös selväksi, että he ovat suomalaisia vaikka etnistä taustaa on eri Afrikan maissa.

Mua ei kiinnosta teidän etniset taustat. Jos olette suomalaisia, olkaa suomalaisia. Koko show vaan vahvistaa ei-suomalaisuuttanne. Menkää Afrikkaan vahvistamaan etnistä taustaanne. Ette tietenkään mene, kun ei sielläkään, eikä varsinkaan siellä, ketään kiinnosta. Ettekä erottuisi suuresta massasta ette niin kerrassa mitenkään. Voi itq ja parq.

Pelkän luetun perusteella totean minäkin, että henkilökohtainen on poliittista.
Ainakin teette kaikkenne vahvistaaksenne henkilökohtaista poliittista asennettani: Mustaihoisista ei ole yhtään mihinkään ilman ihonväriä. Vain ihonvärin kautta he ovat jotain. MOT.

[dothefake]

Tämä kohtaus tiivistää sen, minkälainen asema on varattu mustaihoisille esiintyjille länsimaisessa viihdeteollisuudessa ja kaupallisessa populaarikuvastossa. Eksoottinen villi tai hassu pelle ovat olleet niiden roolien joukossa, joihin mustia taiteilijoita on pitkään asetettu.

Pitkään ja pitkään. Nuo typiat on hylättävä. Nykyään on puhuttava eksoottisista pelleistä.

[far angst]

Tanssauskomeljanttari Sonya L julistaa, että qkerille on varattu länsimaisessa viihteessä rooli, jossa qkeri stereotyyppisesti on tanssauskomeljanttari.  Tätä stereotypiaa vastaan kiukutellakseen Sonya tekee  tanssauskomeljanttariesityksen, jossa qkerit tanssauskomeljanttaroivat tanssauskomeljanttarikeinoin tuota stereotypiaa vastaan.  Varsin stereotyyppisesti, tietenkin.

Uskallan muuten epäillä, ettei tätäkään produktion performanssia tai performanssin produktiota niin hengästyneesti ynnä loistavin silmin, punaposkin kehua retostettaisi, jos eivät tanssauskomeljanttarit olisi niin qkeriä, niin qkeriä.

[Eino P. Keravalta]

He vääntävät suupieliään suuriin hymyihin tai hassuihin pelleilmeisiin. Sen jälkeen he antautuvat rytmikkääseen afrotanssiin.

Tämä kohtaus tiivistää sen, minkälainen asema on varattu mustaihoisille esiintyjille länsimaisessa viihdeteollisuudessa ja kaupallisessa populaarikuvastossa. Eksoottinen villi tai hassu pelle ovat olleet niiden roolien joukossa, joihin mustia taiteilijoita on pitkään asetettu.

Millä vuosisadalla ja millä kohtaa tuota vuosisataa ylläolevan kirjoittaja luulee elävänsä? Ei kai naamaa vääntelevän pellen roolia ole mustalle annettu juurikaan 1940-luvun jälkeen eikä mustia olla eksoottisina villeinä nähty paljoakaan jonkun King-Kong-elokuvan jälkeen - sekin taisi valmistua joskus vuonna 1937. Sen sijaan jo muutama vuosikymmen musta ihminen on esitetty hyvän poliisin, sankarin tai presidentin roolissa - konnanroolit ovat yleensä valkoisten heiniä.

Noir? tutkailee näitä rooleja ja etenkin muita mahdollisuuksia toimia taiteilijana ihonväristä riippumatta ja silti sitä sivuuttamatta.

Miksi mustalla ei olisi mahdollisuuksia toimia taiteilijana? Senkun ottaa pensselit käteen ja alkaa maalata. Mikä estää? Olen viime aikoina käynyt paljon taidenäyttelyissä. En kuitenkaan muista nähneeni mustan ihmisen maalaamaa taulua.

..pohtii teoksessa mustan ihonvärin merkitystä suhteessa taiteilijuuteen, stereotypioihin ja yhteiskunnallisiin asenteisiin.

Miksi sitä ihonväriä pitää kaiken aikaa ruotia? Eikö ihminen voisi vain olla ja tehdä? Minusta ihonvärissä ei ole mitään kiinnostavaa.

Kukin tekee myös selväksi, että he ovat suomalaisia vaikka etnistä taustaa on eri Afrikan maissa.

Pohtivatko suomalaiset paljonkin mustaa ihonväriään?

..mustien miesten seksuaaliseen vetovoimaan.

Mikä mustien miesten seksuaalinen vetovoima? Maapallolla on varmasti miljardeja ihmisiä, jotka eivät halua mustan kanssa sänkyyn. Muistan eräässäkin tutkimuksessa huomatun, että rotuun katsomatta valkoiset koettiin aina viehättävimpinä.

Esiintyjät ottavat kontaktia yleisöön, naurattavat sitä ja saavat sen vakavaksi

Niin, ei tosiaan tiedä, pitäisikö itkeä vaiko nauraa.

..se saa miettimään normiksi nostettua eli valkoista ihonväriä

Ei valkoista ihoa olla nostettu normiksi, vaan siitä on automaattisesti muodostunut sellainen, koska Eurooppaa asuttavat eurooppalaiset nyt ovat valkoihoisia. Samoin musta iho on normi Afrikassa. Se, että jokin on normi, ei tarkoita, että se olisi hyvää tai pahaa, vaan että se on tavallista ja yleistä.

Esitys saa katsojan katsomaan itseään, omia asenteitaan.

Mikähän saisi tämän esityksen kirjoittajan katsomaan omia asenteitaan?

[Blanc73]

Teos ei kyseenalaista pelkästään tummaihoisuuteen liittyviä kulttuurisia merkityksiä vaan yhtä paljon se saa miettimään normiksi nostettua eli valkoista ihonväriä.

Valkoisella on valkoinen iho ja mustalla musta. Mikä tässä nyt oikein mättää mokuttajien taholta? Eikö erilaisuus olekkaan kupliva rikkaus?

[matkamasentaja]

Mites se menikään: "jos musta on tai valkoinen, ei väliä sen"..

Ihan just niin: jos ei osaa niin ei osaa; jos osaa niin tekee, olipa musta, valkoinen, ruskea, vihreä tai punainen.
Kun näkee taulun, tuskinpa kenellekään tulee ensimmäiseksi (toiseksi, kolmanneksi jne) mieleen pohtia tekijän ihonväriä, huomio on aivan muissa jutuissa. Kuten mitä taulu esittää, onko se ns. hyvin tehty ja muuta sellaista.

[sense]

"Kukin tekee myös selväksi, että he ovat suomalaisia vaikka etnistä taustaa on eri Afrikan maissa"

Tästä voidaan keskustella...

Minusta olisi epäkohteliasta ja epäkunnioittavaa sanoa japanilaisille Japanissa, että olen itsekin japanilainen, koska olen muuttanut asumaan heidän maahansa.

Se, että haluaa jotain ei tarkoita sitä, että sen automaattisesti saa. Kiukuttelu tyyliin "vaadin, että minua kunnioitetaan!" ei välttämättä johda siihen, että saat kuunnioitusta osaksesi.

[Nationalisti]

Tässä teille mustaa taiteilijaa ja ihon politiikkaa:

http://trophyscarves.com/

[Malla]

Mua ei kiinnosta teidän etniset taustat. Jos olette suomalaisia, olkaa suomalaisia. Koko show vaan vahvistaa ei-suomalaisuuttanne.

Tismalleen ja jetsulleen. Tuttu kakara opiskelee kaunoliikehdintää kaukomailla kirjavassa porukassa. Kenenkään mieleen ei juolahtaisi napsia irtopisteitä ihonvärillä tai millään taustaisuudella. Taidot ratkaisevat. Värisokeaa porukkaa 

On toki toivoa herättävää lukea, että "esiintyjät heittäytyvät rooleihinsa täysillä" ja että "läsnäolo on vakuuttavaa". Toisaalta voisi naiivisti kuvitella, että se on esittävän taiteen tekemisen lähtökohta ja perusta.

[Rokka]

Kyllä on Suomessa mennyt tilanne huonoksi, kun täällä ainoastaan afrikkalaiset saavat olla ylpeitä suomalaisuudesta. Muu on rasismia.

[nurkkakuntalainen]

Kumma juttu, sillä näin itsenäisyyspäivän lähestyessä hyysäri on julkaissut oman antirasismipläjäyksensä, ja nyt myös TS.
http://hommaforum.org/index.php/topic,90071.0.html

Miksi ihmeessä juuri nyt, itsenäisyyspäivän aattona, ainakin kaksi sanomalehteä julistavat kulttuurin ja ihonvärin ilosanomaa?

Kukin tekee myös selväksi, että he ovat suomalaisia vaikka etnistä taustaa on eri Afrikan maissa.

Niin sanotut afrosuomalaiset ovat etnisessä mielessä erittäin kaukana suomalaisuudesta.

[JJohannes]

Tämä kohtaus tiivistää sen, minkälainen asema on varattu mustaihoisille esiintyjille länsimaisessa viihdeteollisuudessa ja kaupallisessa populaarikuvastossa. Eksoottinen villi tai hassu pelle ovat olleet niiden roolien joukossa, joihin mustia taiteilijoita on pitkään asetettu.

Mustien uusi rooli länsimaisessa viihdeteollisuudessa on tehdä numero siitä, kuinka mustia pidetään/pidettiin eksoottisena villinä. Tai parhaimmillaan esiintyä kuin eksoottinen villi koska "eksoottinen villi" -arkkityyppi edustaa pikkuporvallisia pelkoja ja halua mustan miehen kehoa kohtaan. Ei musta saa edelleenkään tehdä normaalia viihdettä ja niitä, jotka tekevät (Bill Cosby, Chris Rock), haukutaan Tuomo-Sedäksi.

Teos ei kyseenalaista pelkästään tummaihoisuuteen liittyviä kulttuurisia merkityksiä vaan yhtä paljon se saa miettimään normiksi nostettua eli valkoista ihonväriä.

Teos ei millään tavalla kyseenalaista tummaihoisuuteen liittyviä kulttuurisia merkityksiä vaan alleviivaa niiden olemassaoloa.

[Iloveallpeople]

Keikalla tänään: Gracias haluaa tulla tunnetuksi artistina, ei maahanmuuttajana

...
Siitä on jo yli kaksi vuosikymmentä, kun Deogracias Masomi, 27, muutti Helsingin Malmille Kongon Kinshasasta, mistä hänen perheensä pakeni sisällissotaa.

Silti Gracias edelleen niputetaan yhteen Noah Kinin ja Ekowin kanssa. Heitä yhdistää maahanmuuttajatausta, mutta kolmikko saa syyttää myös itseään, sillä he ovat esiintyneet yhdessä Three Smiths -kokoonpanona.

"Koska olen juuri julkaissut levyn, minulle on tarjottu tietynlaisia töitä, kuten maahanmuuttajien työpajoja. En kuitenkaan halua olla se kaveri, joka on mukana jokaisessa rasisminvastaisessa tapahtumassa. Olen artisti ja haluan, että minut tunnetaan sen takia."
...

NYT-liite

[Faidros.]

"Koska olen juuri julkaissut levyn, minulle on tarjottu tietynlaisia töitä, kuten maahanmuuttajien työpajoja. En kuitenkaan halua olla se kaveri, joka on mukana jokaisessa rasisminvastaisessa tapahtumassa. Olen artisti ja haluan, että minut tunnetaan sen takia."
...

Mitämitämitä! Onko rasisminvastaisuus jo ohimennyt muoti? Eikö artisti tulekaan esiin, jos hän esiintyy säälistä rasismin vastaisissa tapahtumissa?

[Micke90]

Neljä mustaa esiintyjää laittaa mirrit kaulaansa ja isot afro-peruukit päähänsä ja asettuu riviin katsojien eteen. He vääntävät suupieliään suuriin hymyihin tai hassuihin pelleilmeisiin. Sen jälkeen he antautuvat rytmikkääseen afrotanssiin.

Tämä kohtaus tiivistää sen, minkälainen asema on varattu mustaihoisille esiintyjille länsimaisessa viihdeteollisuudessa ja kaupallisessa populaarikuvastossa. Eksoottinen villi tai hassu pelle ovat olleet niiden roolien joukossa, joihin mustia taiteilijoita on pitkään asetettu.

Tuohon pieneen katkelmaan tiivistyy länsimaisen maahanmuutto- ja monikulttuurisuusongelman ydin. Tosin se ei koske pelkästään mustia taiteilijoita, vaan koko mustaa väestöä, jonka länsimainen eliitti haluaa nostaa jalustalle suvaittavaksi, palvottavaksi ja ihailtavaksi. Jutun kirjoittajakin tosin taitaa kuulua tuohon suvakkieliittiin, joten paras aloittaa asennemuutos ihan itsestä!

[Iloveallpeople]

Tässä taisi käydä niin, että Gracias päätti yrittää ihonvärinsä avulla päästä urallaan eteenpäin, mutta huomasikin sen keinon tuovan lähinnä hyväntekeväisyysjuttuja eikä rahaa. Nyt sitten vituttaa jatkaa ihonväriin liittyvää hyväntekeväisyyttä, koska se ei tuo itselle mitään.

[vastauslähetys]

..se saa miettimään normiksi nostettua eli valkoista ihonväriä

Ei valkoista ihoa olla nostettu normiksi, vaan siitä on automaattisesti muodostunut sellainen, koska Eurooppaa asuttavat eurooppalaiset nyt ovat valkoihoisia.

Joskus kerran kauan sitten tuli piirreltyä väriliiduilla. Kun tarvitsi beigeä liitua, varmaan sitä käytti semmoista ilmaisua kuin "annakko ihonväriä". Ei silloin tajunnut tarkastella omia pinttyneitä asenteitaan. Typerä kakara kun oli.