Sikainfluenssa (yhdistetty)

[no future]

Tottakai rokotuksista on hyötyä, mutta riskejäkin on.

Saatat yllättyä kun näitä hyötyjä aletaan etsiä kissojen ja koirien kanssa.

eipä kukaan kuudesluokkalainen usko ikinä sairastuvansa syöpään.

[Emo]

Tottakai rokotuksista on hyötyä, mutta riskejäkin on.

Saatat yllättyä kun näitä hyötyjä aletaan etsiä kissojen ja koirien kanssa.

eipä kukaan kuudesluokkalainen usko ikinä sairastuvansa syöpään.

Papakokeilla nuo HPV:stä johtuvat syövät ja esiasteet löytyvät, kuudesluokkalainen ressukka ei älyä rokotuskomplikaatioistakaan mitään.

[Tykkimies Pönni]

Not only has mass polio vaccination not eradicated paralytic poliomyelitis, it has caused a number of outbreaks of paralysis directly linked to the administered vaccines.

These days, when a vaccinee develops poliomyelitis, it may not be called poliomyelitis; instead, it may be called viral or aseptic meningitis, ascending paralysis (Guillain-Barre syndrome), cerebral palsy (over 75 per cent of cases are not diagnosed at birth but after six months) or other such names. According to MMWR (1997; 32[29]:384-385), there are 30,000 to 50,000 cases of aseptic meningitis every year in the United States. Considering that the vast majority (99 per cent) of the reported cases in the pre-vaccine era were non-paralytic and would have corresponded to aseptic or aviral meningitis, then vaccination has actually increased the incidence of poliomyelitis. In the pre-vaccine era, such high numbers only occurred in some epidemics. Now, such numbers occur every year, year by year.

About the Author:

Viera Scheibner, PhD, born in 1935 in Bratislava in the former Czechoslovakia (now the Slovak Republic), is a retired Principal Research Scientist. Having studied medicine in 1953 and changed streams in 1954, she graduated in natural sciences in 1958 and was awarded a doctorate in this discipline (RNDR) in 1964 from Comenius University in Bratislava.

Before emigrating to Australia in 1968, she progessed to Senior Associate Professor (Docent) and lectured in biology, micropalaeontology and geology at the university. She had 35 scientific papers and one book published.

After arriving in Australia, Dr Scheibner took up a position as Research Scientist (Micropalaentologist) with the Geological Survey of New South Wales, Department of Mines (later renamed as Department of Mineral Resources). She retired as Principal Research Scientist in 1987, having published scientific findings in a further 47 papers and two books. In the late 1980s, Dr Scheibner was engaged in the study of babies' breathing with the Cotwatch microprocessor-based breathing monitor, developed in conjunction with her husband, Swedish biomedical electronics engineer Leif Karlsson (deceased in 1994). The findings with Cotwatch sparked her interest in the link between sudden infant death syndrome (SIDS) and vaccination, and resulted in her intensive research of orthodox medical literature into the dangers and ineffectiveness of vaccines which continues to this day.

Since 1990, Dr Scheibner has had numerous papers and letters published in peer-reviewed and other journals and has lectured and held seminars in Australia and internationally on vaccine dangers and ineffectiveness. Since 1996, she has provided over 100 reports and appeared as an expert witness for numerous court cases involving vaccine injuries and deaths misdiagnosed as physical injuries by parents and other carers, called "shaken baby syndrome".

Dr Scheibner is the author of Vaccination-. 100 Years of Orthodox Research Shows that Vaccines Represent a Medical Assault on the System (1993; reviewed in NEXUS, vol. 2, no. 16) and Behavioural Problems in Childhood: The Link to Vaccination (2000; reviewed in NEXUS, vol. 7, no. 5). She has previously contributed five articles to NEXUS, most recently "Vaccinations and the Dynamics of Critical Days" (vol. 12, no. 6; first published in IACNEM 2004; 23(31:10-14).

Dr Scheibner can be contacted by email at [email protected].

Dr Scheibnerin mukaan polio ei ole maailmasta hävinnyt minnekään vaan päinvastoin lisääntynyt. Ovat vaihtaneet vaan taudin nimen. Tehokas ja halpa konsti.

[Iloveallpeople]

Narkolepsiariski paljastui jopa 13-kertaiseksi

THL on paljastanut uutta tietoa narkolepsian ja Pandemrix-rokotteen yhteydestä.
Narkolepsia oli THL:n mukaan Pandemrix-rokotteen saaneilla lapsilla ja aikuisilla yleisempää kuin rokottamattomilla kahden vuoden ajan rokotuksesta.

Pandemrix-rokotteita saaneiden vuosina 2005–1991 syntyneiden lasten ja nuorten riski sairastua narkolepsiaan oli ensimmäisenä vuonna rokottamisesta 13-kertainen ja toisena vuonna viisinkertainen samanikäisiin rokottamattomiin verrattuna.

Pandemrix-rokotetuilla ennen vuotta 1991 syntyneillä aikuisilla oli kahtena ensimmäisenä vuonna noin 7-kertainen riski sairastua rokottamattomiin verrattuna. Luvut perustuvat sairaaloista ja perusterveydenhuollosta kerättyihin tietoihin sekä neurologien ja unitutkijoiden asiantuntijaraadin tekemään potilasasiakirjojen tarkastukseen.

Ministeri Paula Risikon mukaan osa hylätyistä narkolepsiakorvaushakemuksista otetaan uuteen käsittelyyn näiden uusien tietojen valossa.

– Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) tänään julkistamat tutkimustulokset tarkoittavat sitä, että Lääkevahinkovakuutuspooli (pooli) käsittelee uudelleen kaikki ne korvaushakemukset, jotka on hylätty sillä perusteella, että rokottamisesta sairastumiseen on kulunut liian pitkä aika. THL:n tutkimusraportti tuo uutta tietoa Pandemrix-rokotteen ja narkolepsiaan sairastumisen välisestä yhteydestä. Tutkimuksen mukaan riski sairastua narkolepsiaan on ollut korkeampi kaksi vuotta rokotteen antamisen jälkeen. Aiemmin riskiä pidettiin suurempana vain kahdeksan kuukauden ajan, sosiaali- ja terveysministeri Paula Risikko sanoo tiedotteessaan.

Ilta-Sanomat

[Marija]

Muistutan kansalaisia pitämään aina oman "lääkekaappinsa" ajan tasalla ja varautumaan mahdollisiin tuleviin flunssiin, raivoisiin yskänkohtauksiin ja kurkkukipuihin sillä, että niiden iskiessä kaapissa on ainekset valmiina niiden nujertamiseksi.

Jos ei ole, hae lääkkeet nyt. Sairaana et jaksa minnekkään apteekkeihin raahautua.

[Alaric]

Tässä pari tänään julkaistua uutista Pandemrix-rokotteen uhreista. Vähemmän yllättäen korvauksista saa taistella kynsin ja hampain, kun valtio kusettaa ja vähättelee minkä kerkeää. Ei saatana että pistää vihaksi.

http://www.iltalehti.fi/uutiset/201702102200069016_uu.shtml (11.2.2017)

Narkolepsiaan sairastunut Mirka taistellut korvauksista vuosia - "väsytystaktiikkaa"

Jyväskyläläinen Mirka Sulkunen, 23, sairastui narkolepsiaan 16-vuotiaana. Nyt seitsemän vuotta myöhemmin hän valmistautuu oikeustaisteluun hänelle kuuluvista korvauksista.

Sulkunen sai Pandemrix-rokotteen ollessaan lukion ensimmäisellä luokalla 2009. Opettaja ilmoitti luokalle, että terveydenhoitaja rokottaa kaikki oppilaat seuraavalla välitunnilla.

Muutaman kuukauden kuluttua Sulkusen elämä romahti täysin. Hän saattoi nukkua 16 tuntia yössä ja olla silti väsynyt päivällä. Hän nukahteli tunneilla.

Opettajat alkoivat kysellä 9,5 keskiarvon tytöltä oliko tällä päihdeongelma.

Narkolepsia-diagnoosi vahvistui vasta marraskuussa 2014, kun Sulkusen tytär Peppi oli 10-kuukautinen. Nukahtelevan nuoren äidin tilanne otettiin vihdoin vakavasti.

Tammikuussa 2017 Sulkusen vointi on edelleen yhtä heikko kuin sairastumisen aikaan.

Viime vuoden aikana Sulkunen oli mukana lääkekokeilussa, jossa testattiin uutta lääkettä.

- Vuosi oli tosi paljon parempi kuin muut. Saattoi olla, että päivän aikana nukahdin enää kolme-neljä kertaa, ja olin todella paljon virkeämpi. Sellainen usva hävisi aivoista suurimmaksi osaksi, Sulkunen kertoo.

Lääkekokeilun aikana Sulkunen kertoo olleensa paljon optimistisempi ja nähneensä "häivähdyksiä vanhasta itsestään".

Lääkekokeilu kuitenkin päättyi vuodenvaihteessa. Sulkunen ei saanut jatkaa testattavana olevan lääkkeen käyttöä. Jo seuraavana päivänä hänen olotilansa romahti takaisin vanhaan.

- Tuli byrokratia vastaan. Varmaan kestää ainakin pari vuotta, että lääke saa myyntiluvan - jos saa, Sulkunen sanoo apeana.

Pitkiä taisteluita

Myös Sulkunen on joutunut taistelemaan hänelle kuuluvista korvauksista narkolepsiatapauksia hoitavan Lääkevahinkovakuutuspoolin kanssa.

Omien lääkäreiden mukaan Sulkuselle aiheutunut sairaus sijoittuu haittaluokkaan 10 eli puoliväliin asteikkoa. Korvauksia maksava pooli kuitenkin ilmoitti aluksi haittaluokaksi neljä. Oikaisuvaatimuksen jälkeen luokkaa nostettiin kuuteen.

- Minua hoitaneet lääkärit olivat kuitenkin kaksi Suomen parasta narkolepsiaan perehtynyttä neurologia. Kun poolin asiantuntijalääkäri on puolestaan kliinisen ravitsemustieteen professori, kyseenalaistan todella vahvasti poolin päätöksen, Sulkunen sanoo.

Myös ansionmenetyskorvauspäätös oli Sulkuselle suuri pettymys. Hänen pitkäaikainen haaveensa on ollut kouluttautua asianajaksi, ja hänen koulumenestyksensä ennen sairautta oli huippuluokkaa.

- He eivät ota ollenkaan huomioon tällaisia henkilökohtaisia ominaisuuksia, vaan korvaukset on myönnetty keskivertosuomalaisen mukaan. Toistaiseksi en ole saanut niitäkään korvauksia, sillä kyseisiä korvauksia aiotaan ruveta maksamaan minulle vasta vuonna 2018.

Sulkusen mukaan viranomaiset ovat kohdelleet häntä vuodesta toiseen vähättelevästi - eikä yhteiskunta ole millään tasolla lunastanut lupaustaan huolehtia rokotteen uhreista. Sulkunen kertoo tietävänsä monta sairastunutta, jolla ei ole minkäänlaista tukea.

- Poolissa käytetään väsytystaktiikkaa. He olettavat, että ihmiset eivät jaksa tai osaa taistella loppuun saakka.

Pitkästä ja raskaasta taistelusta huolimatta Sulkunen ei aio luovuttaa. Nyt hän odottaa viimeisiä lausuntoja poolilta. Mikäli oikaisuja päätöksiin ei tule, hän vie asian oikeuteen.

- Vielä jaksan uskoa, että tämä kääntyy minun hyväkseni, kunhan päästään oikeuteen asti.

http://www.iltalehti.fi/uutiset/201702102200068962_uu.shtml (11.2.2017)

Valtion rokoteoperaation järkyttävä seuraus: "Poikamme ollut unessa seitsemän vuotta"

Keskisuomalaisen perheen poika sai seitsemän vuotta sitten sikainfluenssarokotteen ja sairastui poikkeuksellisen vakavaan narkolepsiaan.

18. helmikuuta 2010 keskisuomalaisen perheen elämä muuttui peruuttamattomasti.

- Silloin poikamme nukahti ikiuneen, ja sillä taipaleella edelleen ollaan. Hän on ollut seitsemän viime vuotta unessa, perheen isä kertoo.

Kaksi kuukautta aikaisemmin, joulukuussa 2009 perheen molemmat kouluikäiset lapset olivat saaneet koulussa Pandemrix-sikainfluenssarokotteen.

- Tietysti tällaiset lainkuuliaiset vanhemmat antoivat luvan, kun peloteltiin kuolemalla, isä kertaa.

Helmikuussa perheen kuopus, 12-vuotias poika sairastui rokotuksesta pahasti. Isä kuvailee vakavan narkolepsian iskeneen kertarysäyksellä.

Poika ei vain nukahtele jatkuvasti, vaan hänen aivojensa on todettu olevan pysyvästi unessa. Siksi isä puhuukin pojan vaipuneen "ikiuneen".

- Hän on niin sanotusti valveilla, mutta aivot ovat unessa. Hän on jatkuvasti REM-unessa, vaikka olisi hereillä. Hän elää jatkuvasti kahdessa todellisuudessa, unessa ja meidän kanssamme rinnakkain, isä kertoo.

Neurologien mukaan perheen poika on yksi kaikkein vaikeimmin sairastuneista rokotuksen uhreista. Pojalla on todettu 90 prosentin invaliditeetti.

Poika on nyt 19-vuotias. Hän ei tule koskaan viettämään normaalia elämää.

- Koko hänen loppuelämänsä on pilalla. Hänen tilansa vaatii jatkuvan valvonnan ja ohjauksen loppuelämän ajaksi. Arki kuluu vain perustarpeista huolehtimiseen. Se on vaativaa, kun poika on jatkuvasti väsynyt, tokkurainen, lopen uupunut, toimintakyvytön ja sekava, perheen äiti kertoo.

Laaja aivovaurio

Neurologien mukaan poika on saanut rokotuksen yhteydessä narkolepsian lisäksi laajan aivovaurion.

- Hän on menettänyt kaikki kykynsä tehdä mitään. Hän ei osaa kirjoittaa, ei piirtää eikä edes kunnolla puhua tai ymmärtää muiden puhetta. Hän on siellä unessa. Sitä ennen hän oli poikkeuksellisen lahjakas, isä kuvailee.

Unessa poika ei tunnista välttämättä edes omaa perhettään. Joinakin kirkkaina hetkinä hän ymmärtää oman tilanteensa ja ihmettelee, mitä hänen pitäisi tehdä.

- Välillä hän on tajuissaan ja kysyy, mikä on tämän elämän tarkoitus. Näinä hetkinä se lämmittää kovasti, kun hän näkee sieltä usvan läpi ja tietää keitä me olemme. Ne ovat lyhyitä, mutta mieleenpainuvia hetkiä, isä kuvailee.

Vanhemmille pojan sairastuminen oli valtava sokki. Lisäjärkytyksen tragediaan toi se, että sairastuminen johtui rokotuksesta, jota ei ollut testattu riittävästi etukäteen.

- Kyllä tämä on kohtuuton taakka ihmisellä. Eihän sitä koskaan tiedä, mitä eteen tulee, mutta jos joku aiheuttaa tällaisen riskinotolla, niin toivoisi, että heille tulisi edes auttamisen tarve, isä toteaa.

Ympärivuorokautista

Perheen äiti ja isä ovat joutuneet luopumaan töistään hoitaakseen poikaansa kotona. Isän mukaan pojan tila on sellainen, että hänen kanssaan pärjää kotona, mutta siihen tarvitaan ympärivuorokautista valvontaa.

Hoitoapua saa kunnalta vain muutaman hajanaisen tunnin päivässä. Kunnan maksama hoitaja käy aamulla ja päivällä auttamassa 3-5 tunnin ajan.

Perhe taisteleekin parhaillaan hoidon resursoinnista kunnan kanssa hallinto-oikeudessa.

- Vaimoni ei ole pitänyt yhtään kokonaista vapaapäivää seitsemään vuoteen. Toivon, että yhteiskunta kantaisi vastuuta ja resursoisi hoidon, niin että vaimoni ihmisoikeuksia ei loukattaisi, isä sanoo.

Äidin yöt kuluvat usein poikaa valvoessa ja hoitaessa.

- Nukun kahden kolmen tunnin yöunia pienissä pätkissä, ja seuraavakin päivä pitäisi pyörittää. Se muutaman tunnin apu kunnalta on hyväksi, mutta aika olematonta, äiti toteaa.

Perheen tavoitteena on, että yhteiskunta auttaisi heitä järjestämään pojan hoidon kotona.

- Kotiin olemme sen verran investoineet, että hänet pystytään kyllä tässä hoitamaan. Se olisi sitä paitsi halvempi ratkaisu: tällainen ympärivuorokautinen hoitojärjestely maksaisi 65 prosenttia laitospaikasta, isä kertoo.

Vanhemmat eivät halua sijoittaa poikaansa laitoshoitoon, sillä soveltuvia paikkoja tähän sairauteen ei ole.

- Tällainen yhteiskunnan riskioperaation uhri ansaitsisi inhimillisen kohtelun, eikä häntä pitäisi sulkea laitokseen johonkin alle 25 neliön koppiin, jossa häntä ylilääkitään, isä toteaa.

Vahingonkorvaukset

Pieni erävoitto perheen taistelussa tuli 9. joulukuuta 2016, kun isä voitti Suomen valtion korkeimmassa oikeudessa.

Isä oli vaatinut valtiota maksamaan vahingonkorvauksia esinevahingoista, joita aiheutui sairastuneen pojan aggressiivisista kohtauksista. Kolme vuotta sitten käräjäoikeus hyväksyi korvaukset, mutta hovioikeus kumosi ratkaisun.

Joulukuussa korkein oikeus katsoi, että vahingot ovat johtuneet pojan rokotuksesta aiheutuneen arvaamattoman ja aggressiivisen käyttäytymisen seurauksena. Niitä voidaan pitää hoitoon liittyvänä kulueränä.

Oikeus totesi, että kuluerä on "epätyypillinen", mutta toisaalta myös pojan sairauskin on poikkeuksellisen vakava.

Valtio velvoitettiin maksamaan isälle yli 31 000 euroa esinevahinkoja sekä oikeudenkäyntikuluja lähes 15 000 euroa.

Lääkkeet eivät tehoa

Isä kertoo, että heidän poikansa kärsii narkolepsiaan liittyvistä aggressiivisista unikohtauksista. Erityisesti eri lääkekokeilujen aikana, ennen vuotta 2013, kohtauksia oli runsaasti.

Unikohtausten aikana esimerkiksi perheenjäsenet voivat näyttää unen hirviöiltä.

- Kyllä siinä varuillaan sai olla, mutta päällisin puolin pienillä vaurioilla me perheenjäsenet selvisimme, kun väisteltiin ja pysyttiin pois tieltä. Tietysti yritimme minimoida ne vahingot, isä luonnehtii.

- Vieressä oleva ihminen tai esine saattoikin olla unen hirviö. Unitaistelujen kohteena saattoi olla tv, huonekalut tai soittimet, äiti kertoo.

Pojalla on edelleen unimaailmaan liittyviä ryntäyksiä, kauhukohtauksia ja hallusinaatioita. Isä kertoo, että yksi lääkehoitokokeiluista toimi jonkin aikaa ja poika piristyi muutamaksi kuukaudeksi toimintakykyisemmäksi.

- Mutta ne lääkkeet lakkasivat tehoamasta eikä niitä pystytä enää käyttämään, isä kuvailee.

Jalat alta

Poikkeuksellisen vakavan narkolepsian lisäksi poika sairastaa katapleksiaa, joka esiintyy tyypillisesti narkolepsian yhteydessä. Katapleksiassa vahvan tunnereaktion yhteydessä lihasjäntevyys saattaa yhtäkkiä kadota, ja esimerkiksi jalat voivat mennä alta.

Neurologien mukaan pojalla on kataplektinen tila käsissä ja kasvoissa lähes koko ajan. Hänellä se aiheutuu jo pelkästä väsymyksestä.

- Sopivilla olosuhteilla ja hyvällä hoidolla ennakoidaan ja yritetään minimoida narkolepsian oirekäyttäytymistä. Vuosien kokemus on opettanut paljon, äiti toteaa.

Perheelle viime vuodet ovat olleet raskaita. Sairauden kanssa ovat oppineet elämään vanhempien lisäksi myös pojan kaksi vanhempaa sisarusta.

- Toinen on vähän vanhempi eikä enää asunut kotona, mutta toinen on joutunut kovin läheltä seuraamaan ja elämään siinä rinnalla, isä kuvailee.

Lahjakas koululainen

Isä muistuttaa, että esinevahingoista taisteleminen oli perheen taisteluista pienin. Erityisesti hoitoresurssien järjestämiselle on akuutti tarve.

Vanhemmat pohtivat myös pojan ansionmenetyskorvausten riitauttamista Lääkevahinkovakuutuspoolin kanssa. Pojalle myönnettiin tulevista ansionmenetyksistä minimikorvaus, joka ei vanhempien mukaan ole lahjakkaan pojan kannalta lainkaan oikeudenmukainen.

Ennen sairastumista innokkaan koululaisen keskiarvo oli 9,3, ja hän osoitti valtavaa musiikillista lahjakkuutta.

- Kehitysprofessorin arvion mukaan hänellä olisi tullut olemaan mitä todennäköisimmin akateeminen koulutus ja ura. Valtio vei häneltä mahdollisuudet tähän, isä kertoo.

Asian riitauttaminen sisältää kuitenkin huomattavia taloudellisia riskejä pojan kannalta. Vanhemmat muistuttavat, että oikeusturva ei todellakaan ole kohdallaan vähävaraisen nuoren näkökulmasta.

Isä toivookin, että korkeimman oikeuden ratkaisu herättelisi virkamiehet pohtimaan, voisiko asioista sopia muullakin tasolla kuin vain oikeudessa. Hän haluaisi myös, että päätöksestä olisi apua muille sadoille narkolepsiaan sairastuneiden perheille.

- Tähän saakka on todettu, että nämä pitää oikeusteitse selvittää. Virkamiesten asenne on ollut tyly ja ylimielinen. Niin tyly, ettei sitä voi normaali ihminen ymmärtää.

- Sadat narkolepsiaan sairastuneet nuoret ja lapset ovat samassa tilanteessa. Monille on tehty hyvin epäoikeudenmukaisia ansiomenetyspäätöksiä ja haitta-asteluokituksia.

"Valtio ampuu tykillä"

Isä arvioi, että esinevahinkojen puimisesta eri oikeusasteissa aiheutui yhteensä lähes 100 000 euron kustannukset, joista suurin osa oli valtion asianajokuluja. Oikeudenkäynnit ovat valtavia riskejä jo senkin vuoksi, että häviäjä voi joutua maksamaan toisen osapuolen massiiviset oikeudenkäyntikulut.

- Meidän perheemme tilanne on yksi vaikeimmista, ja se ei tähän lopu. Kaikissa asioissa on haettu oikaisua. Valtio ampuu tykillä koko ajan, palkkaa Suomen arvokkaimmat asianajajat eikä edes tarjoa mahdollisuutta neuvotteluun, isä toteaa.

Isä vetoaa vuonna 2011 toimineen sosiaali- ja terveysministeri Paula Risikon lupaukseen, että narkolepsiaan sairastuneiden korvaukset hoidetaan ja että vastuu kannetaan. Hän on kirjoittanut ongelmista myös Risikkoa seuranneille ministereille, mutta vastauksia on harvoin tullut tai ne ovat olleet ympäripyöreitä.

- Kovin on pinnalliseksi jäänyt lopputulos. Meidän poikamme koko loppuelämä on pilalla, ja meidän perheemme on kantanut tätä vastuuta enemmän kuin on inhimillisesti mahdollista.

[Impi Waara]

^Nuo tarinat saa suorastaan vihani kiehumaan. Ihmisillä ei ole mitään väliä, kun uusien voittojen toivossa lääkeyhtiöt tahkoavat pika pikaa voittoja. 

Onneksi olen pitänyt pääni enkä ole suostunut mihinkään puolipakolla tyrkytettyihin rokotuksiin. Olen kieltänyt perheenjäseniäkin pysyttelemään erossa moisesta "varmuuden vuoksi" rokottelusta.

[ämpee]

Se harmittaa, että todella pulassa olevat suomalaiset eivät saa mistään apua, mutta matuille annetaan sekin ilmaiseksi.

[Alaric]

Persuministeri Pirkko Mattila vastaa ympäripyöreää paskaa ja kertoo valtion kantaneen vastuunsa:

http://www.iltalehti.fi/uutiset/201702102200068990_uu.shtml (12.2.2017)

Ministeri vastaa narkolepsian uhreille: "Valtio kantanut vastuunsa"

Sosiaali- ja terveysministeri Pirkko Mattila (ps) ei allekirjoita väitettä, että yhteiskunta olisi hylännyt sikainfluenssarokotteesta sairastuneet.

Iltalehti uutisoi kolmesta perheestä, jotka ovat kokeneet jääneensä yksin narkolepsiaongelmiensa kanssa.

Valtion rokotekampanjasta sairastuneet kokevat, ettei yhteiskunta ole kantanut vastuutaan, vaan korvauksista on joutunut taistelemaan oikeudessa, mikä on saanut heidät uupumaan. Perheiden mielestä valtio käy heitä vastaan "väsytystaistelua".

- Totta kai sosiaali- ja terveysministeriö ja valtio ovat siinä mielessä kantaneet vastuunsa, että meillä on laki korvauksista. On myös niitä, jotka ovat saaneet tuen ja kokeneet, että se on ollut riittävä, ministeri Pirkko Mattila sanoo.

Ministeri kertoo ottavansa perheiden huolen tilanteesta tosissaan. Hänen mukaansa parhaassa tapauksessa kenenkään ei pitäisi joutua taistelemaan korvauksista.

- Tällä hetkellä Lääkevahinkovakuutuspooli on se taho, joka yhtenäistää tulkintoja, ja tällä hetkellä ollaan tämän järjestelmän puitteissa. Muuta ei käytännössä ole, ministeri vastaa kritiikkiin.

Ministerin mukaan perheiden tukeminen kuntien taholta on "äärimmäisen tärkeää". Hän pitääkin hyvänä sitä, että perheet penäävät oikeuksiaan kunnilta hallinto-oikeudessa.

Hän muistuttaa, että sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestäminen on kuntien vastuulla. Ministeriö ei voi puuttua asiaan.

- Näin se oikeusturva tässä järjestelmässä toteutuu. Perheiden huoli on totta, mutta kyse on siitä missä ministeriö on toimivaltainen ja missä ei. En halua vähätellä perheiden kokemaa arkea, lapsen sairastuminen on murheellinen asia meille kenellekin.

Mattila muistuttaa, että THL ja yliopistosairaalat tekevät jatkuvaa työtä rokotusvaikutusten seurannasta.

Ministeri ei suoraan ota kantaa siihen, pitäisikö perheiden jaksamista ja yhteiskunnan toimien riittävyyttä kartoittaa laajemmin tässä tilanteessa.

- Tässä vaiheessa sellaista kartoitustietoa ja oikeastaan tietoa kaikista sairastuneista ei ministeriöllä ole, koska puhutaan henkilökohtaisista potilastiedoista, jotka ovat salaisia. Seurantavastuuta on sairaanhoidolla ja THL:llä, ministeri toteaa.