2009-06-18 Pakolaiset porteillamme - miksi täällä?-kirjoituskilpailu

[rähmis]

Hesari muiden muassa näyttäisi sponssaavan otsikon mukaista journalismin opiskelijoille tarkoitettua kirjoituskilpailua. Kilpailun tavoitteena on parantaa pakolaisaiheisen journalismin tasoa.

Tekstin voi kirjoittaa paikallisesta, kansallisesta tai eurooppalaisesta näkövinkkelistä. Kilpailun voittanut kirjoitus tullaan julkaisemaan Hesarissa plus joku onnellinen pääsee Hesarin toimittajan mukana YK:n piikkiin reportaasimatkalle jonnekin "major refugee location" -mestaan.

Pakolaiset porteillamme - miksi täällä?

[PetethePerkele]

Jumalauta. Paras paskanpuhuja tosiasioidenkiistäjä voittaa. Harmi kun en opiskele journalismia niin en voi osallistua... voipi olla niinkin että jos opiskelisin journalismia, en olisi täällä lukemassa kun olisin jo stallarikoneiston puolesta aivopesty multikultisekundakappale avaruuden kiertoradalla jeesustelemassa kuinka ihanaa on saada moniosaajia tähän kapiseen Suomeen.

Ummehtuneeseen maahan johon ei edes pohjoismaalaiset halua muuttaa, härregud!!!

Täällä minä perunakuopassa istun ja näpyttelen päreen valossa tätäkin tekstiä.

[Tiikeri]

Tekstin voi kirjoittaa paikallisesta, kansallisesta tai eurooppalaisesta näkövinkkelistä.

Mitäs sitten jos tekstissä kertoo tosiasioita? Ei taida palkintoa herua, vaan palkinto menee sille joka kirjoittaa parhaiten tätä tuttua multikulti tuubaa.

[SuperSaatana]

Tässä kilpailussa menestyvät vain ne kirjoitukset, jotka osaavat syyllistää valkoista miestä kaikesta maailman pahuudesta parhaiten ja tehokkaimmin.

Kirjoitappa tuonne tosiasioita ja uskallappa esittää kysymys, jossa tiedustelet tulijoiden omaa vastuuta asioiden tilaan niin kyllä punakynä heiluu! Viuh,viuh! RASSIIISMIII!!11!!!

[Roope]

Mixed migration is a challenge not only to refugees seeking asylum, but also to the communities that accommodate asylum-seekers and to individual countries protecting their borders. Xenophobia, enemy imagery of immigrants "pouring in" over borders, and accusations of the asylum system being exploited can lead to stricter policies, where the real refugees are lost in the crowds.

What obstacles do the asylum-seekers have to overcome in legislation, practice, and attitudes? Do those in need of asylum receive it? Are their rights met? Are they welcomed into our societies? Are they met with suspicion or with open arms? How did they get here?

Why are they here?

Voiko humanitaaristen maahanmuuttajien sopeutuminen onnistua enää edes teoriassa, kun maahanmuutto kasvaa lukumäärältään tarpeeksi suureksi ja muuttuu laadultaan (lukutaidottomuus, kielitaidottomuus, kulttuurierot) yhä huonommaksi? Kuinka lisääntyvä elintasopakolaisuus vaikuttaa oikeiden pakolaisten kohtaloon lakien väistämättä kiristyessä? Joudutaanko koko turvapaikkajärjestelmästä lopulta luopumaan? Kuinka turvapaikkajärjestelmän hyväksikäyttö vaikuttaa muukalaisvihamielisyyteen? Miksi yhä useammat matkaavat EU:n ulkorajalta Kreikasta ja Italiasta mm. Saksan, Tanskan ja Ruotsin läpi päämääränään juuri Suomi?

Guidelinesin kysymyksenasettelu käsittelee tärkeitä asioita. Tuomarointi sitten asia erikseen.

Maksimissaan 7 000 merkkiä, eikä tekstiä saa julkaista etukäteen muualla. Hauskana yksityiskohtana suomalaiset saavat osallistua kilpailuun vain suomen kielellä.

[Roope]

Tässä Ruotsin kilpailun voittaja. Aika kova eli pehmeä täytyy suomalaisen voittajan olla, jos on tätä enemmän nyyh. Onkos sitä vielä julkaistu Hesarissa?

Ja, vad gör de här egentligen? De ser annorlunda ut, pratar annorlunda och så luktar de annorlunda också. Saffran och curry, chili och kummin. Ja, i bland är de lite spännande, men oftast högljudda. De skriker efter varandra i mataffärerna och varuhusen. Så gör man inte, så gör vi inte. Vi pratar lugnt och stilla, för en konversation. Ska det vara så svårt att anpassa sig?

Året är 2009. Världen har utvecklats och människan likaså. Gränser har dragits, länder och nationaliteter har skapats. Monarkier och republiker. Demokratin har fötts. Är det inte underbart? Jo, visst är det underbart och vackert och nästan magiskt hur mycket vi har åstadkommit. Vi har lärt oss av våra misstag från det första och andra världskriget. Vi vet bättre nu. Vet till exempel att man inte ska utrota folkslag; alla människor har ett lika värde. Vi vet att man inte ska döda varandra på grund av landområden. Att man inte ska kriga om olja. Oj, nu gick det lite för fort. Det vet vi faktiskt inte alls, inte ännu. Vi dödar fortfarande människor på grund av landområden, krigar fortfarande om olja och har fortfarande ihjäl varandra för att vi inte tillhör samma nationalitet. Fortfarande. Flera hundra år har gått, men vi stannade upp. Struntade i att se våra tidigare misstag.

Det börjar med oskyldigt filosoferande som att de ser annorlunda ut, pratar konstigt, luktar kryddor. De skriker och är högljudda. Varför anpassar de sig inte? Och slutar med Sverigedemokraternas det bästa både för svenskarna, och för de invandrare som inte kunnat anpassa sig, till samhället vore om många invandrare återvände till sina länder.

Problemet är att Sverigedemokraterna, och de oskyldigt tänkande, inte inser att det är svårt att anpassa sig. Rättelse: det är nästintill omöjligt för en flykting att helt anpassa sig till dagens svenska samhälle.

Jimmie Åkesson, partiledare för Sverigedemokraterna, hur känns det när du är på semester? Jag kan slå vad om att det pirrar i magen på dig varje gång du hör någon som pratar svenska, danska, norska eller till och med finska. Du reagerar, inte sant? Du inser att du har en bit av Sverige, Norden, med dig på din två veckor långa semester och det känns underbart. De flesta flyktingar har inte en bit av någonting med sig. Det landet som de kallade sitt hemland, måste de fly ifrån. De kommer till Sverige. Hoppfulla och lyckliga, men herregud så rädda. Rädda för att inte bli accepterade, för att hamna utanför på fikarasterna och för att höra chefen säga nej, du måste ha missförstått det hela gång på gång.

Flyktingar har ett bagage, ofta tyngre än vad vi någonsin kommer att kunna föreställa oss. Det är ett bagage som de blir tvungna att bära med sig överallt, hela tiden. Det kan vara ett fyllt av tortyrminnen. Skrik som aldrig slutar eka i ens huvud och ärr som ständigt påminner. Eller så kan det vara ett bagage fyllt av krig. Sirener som aldrig slutar ljuda och döda ögon som alltid kommer att förfölja en. Det är svårt att snabbt och enkelt byta ut det bagaget mot köttbullar, potatis och lite sylt.

Sen finns det bagage som aldrig når hit. De tappas bort på vägen, glöms bort. Det kan vara ett bagage fyllt av tystnad. Minnen av hur man ständigt hyschades. Du har ingen talan, vi bestämmer, du ska gifta dig i morgon, punkt. Tystnad. Ett år senare står man åtalad för äktenskapsbrott, sitter i dödscell under sju år, avrättas en sommardag, blir bortglömd. Som om man aldrig hade funnits.

Så, vad gör de här egentligen? Dessa människor som ser annorlunda ut och pratar annorlunda. Vad gör de här, förutom att lukta kryddor och vara högljudda. De är på jakt efter ett bättre liv. De hamnar i ett evigt sökande efter acceptans, ett välkomnande, ett leende på tunnelbanan. De är här för att de inte har någon annanstans att vara. För att världen, mänskligheten, inte har utvecklats tillräckligt. För att det fortfarande krigas och dödas, varje dag. De är här, mina damer och herrar, för att vi inte lärde oss ett dyft av vare sig det första eller andra världskriget.

ROZA TAKIPORIAN

journaliststuderande

[Eino P. Keravalta]

Minäkin osallistun kirjoituskilpaan seuraavalla työllä:

"Pakolaiset porteillamme - miksi täällä?

Vuosituhansien kuluessa evoluutio on muokannut erilaisista ihmisryhmistä erilaisia ja tuottanut joillekin sellaisia kykyjä, joita muilla ei ole. Nyt ne ryhmät, joiden parissa älykkyys on kehittynyt heikoimmin, ovat pyrkimässä älykkäämpien ryhmien elätettäviksi, koskeivät itse ole kyenneet luomaan toimivia yhteiskuntia, vaan pelkkää kurjuutta, köyhyyttä ja väkivaltaa. Siksi pakolaiset ovat täällä."

Odotan kirjoitukselleni ainakin pronssisijaa, sillä se on ytimekäs, totuudenmukainen ja selkeä.

[Huscarl]

Tässä online-translatorilla tehty enkkukäännös tuosta Ruotsin kuningasmokutuksesta.

Yes, what are they doing here? They look different, talk different, and so they smell different, too. Saffron and curry, chilli and cumin. Yes, sometimes they are a little exciting, but usually loud. They are crying out for one another in a supermarket and department stores. So do not, so we do not. We speak calmly and quietly, for a conversation. Should it be so difficult to adapt?

The year is 2009. World has evolved and man as well. Limits have been reached, countries and nationalities have been created. Monarchies and republics. Democracy was born. Is not it wonderful? Well, sure, it is wonderful and beautiful and almost magical how much we have achieved. We have learned from our mistakes from the first and second World War. We know better now. Know for example that you should not eliminate people, all people have equal value. We know that you should not kill each other because of the land. That you should not fight for oil. Wow, now was it a little too fast. We know this does not actually, not yet. We still kill people because of the land, fighting continues on the oil and still kill each other because we do not belong to the same nationality. Still. Several hundred years have passed, but we stayed up. Care to see our past mistakes.

It begins innocently philosophise as they look different, talk funny, smell spices. They are crying and are loud. Why they do not adapt? And ends with the Sweden Democrats have the best both for Swedes and for those immigrants who could not adapt to society would be if many migrants returned to their countries.

The problem is that the Sweden Democrats, and they innocently thinking, not realizing that it is difficult to adjust. Correction: it is almost impossible for a refugee to fully adapt to today's Swedish society.

Jimmie Åkesson, party leader for Sweden Democrats, how does it feel when you're on vacation? I bet that tingle in the stomach at you every time you hear someone who speaks Swedish, Danish, Norwegian or even Finnish. You react, right? You realize that you have a bit of Sweden, the Nordic countries, with you on your two-week holiday and it feels wonderful. Most refugees do not have a bit of something with them. The country which they called their homeland, they must flee. They come to Sweden. Hopeful and happy, but God so afraid. Afraid of not being accepted, of being left outside of the coffee breaks and to hear the boss say no, you must have misunderstood the whole thing over again.

Refugees have a baggage, often heavier than we will ever be able to imagine. It is a baggage that they have to carry with them everywhere, all the time. It can be an age of torture memories. Screams that never ending echo in even the head and scars that constantly reminds. Or it can be a baggage of war. Sirens who never stops to sound and the dead eyes that will always haunt one. It is difficult to quickly and easily replace your luggage against meatballs, potatoes and a little jam.

Then there is luggage that never reaches here. They lost on the way, forgotten. It may be a baggage full of silence. Memories of how to constantly hush up. You have no action, we decide, you should get married tomorrow, point. Silence. A year later Monday charged with adultery, sits on death row for seven years, execute a summer day, are forgotten. As if it never had existed.

So, what are they doing here? These people who look different and speak differently. What are they doing here, except that the smell of spices and be loud. They are seeking a better life. They end up in an eternal quest for acceptance, a welcoming, a smile on the subway. They are here because they do not have anywhere else to be. To the world, humanity, have not been developed sufficiently. For that there is still war and killed each day. They are here, ladies and gentlemen, because we have not taught us a dyft of either the first or second World War.

ROZA TAKIPORIAN

Boldauksessa tiivistyy hyvin suvaitsevaisten sairaalloinen utopia. Uskotellaan että sotkemalla kaikki kahvinruskeaksi massaksi sodat loppuvat ja kaikilla on kivaa.

[John Bircher]

Mitä toi dyft tuossa lopussa tarkoittaa? Luulin tämän aluksi olevan joku razzejuttu nimestä päätellen.

[maahanmuuttaja]

Olisi kivaa, jos joku nuiva "voittaisi" tämän kilpailun...

[Tommi Korhonen]

A) Todiste siitä että HS mokuttaa tietoisesti.
B) Tuonne voisi lähettää muutamia uhkaavanoloisen kirjoituskilpailun lokaaleita helmiä? (Eihän se vielä ole julkaisu, vaikka kunnianloukkaustapauksissa webbisivu voidaan rinnastaa julkaisuun?)
C) En pystyisi itse tuonne kirjoittamaan, pelkäisin että verisuoni sanoo poks.

[Advancedisto]

Mikko Ellilä voisi lähettää tekstinsä Yhteiskunta koostuu ihmisistä. Saa jo hymyn huulille kuvitellessani Hesarin "tiedostavien" palkintoraati naisten lukiessa Ellilän juttua. 

[rähmis]

Mitä toi dyft tuossa lopussa tarkoittaa?

"hyvin vähän" tjsp.

[Lemmy]

Jaa-a, täytyy vissiin ensi vuomnna mennä jollekin journalismikurssille, että voi osallistua. Tarttee sitä nyt pari hyysäriämmää saada nielasemaan vihree teensä väärään kurkkuun.

Onko tota voittajaa jo julkaistu hesarissa, vai säästeleekö ne sitä seuraavaan junaholokausti-erikoisnumeroonsa? Voihan se olla, että se julkaistaan Kuukausiliitteessä - yleensä sinne säästellään artikkeleita johonkin teemanumeroon.

[reino]

Tää tuli nyt vähän pahaan aikaan, kun meillä oli just se Uhkaavan oloinen kirjoituskilpailu, joka käsitteli samaa teemaa.

Ja Hommakritiikkiketjussa monet valittaa muutenkin, että sarkasmia olis syytä vähentää palstalla. Että voidaanko me nyt osallistua lainkaan.


P.S. Eino P:llä aika hyvä. Lyhyestä virsi kaunis.

[Roope]

Tää tuli nyt vähän pahaan aikaan, kun meillä oli just se Uhkaavan oloinen kirjoituskilpailu, joka käsitteli samaa teemaa.

Ja Hommakritiikkiketjussa monet valittaa muutenkin, että sarkasmia olis syytä vähentää palstalla. Että voidaanko me nyt osallistua lainkaan.

Älkää enää lähettäkö kirjoituksianne Hesariin. Deadline meni jo toukokuun alussa. Voittajat on valittu monta viikkoa sitten ja heihin on otettu yhteyttä. Tämä pyyntö koskee myös nimimerkkejä Frank Johansson, Perttu Salmenhaara, Meri-Sisko Eskola, Ahmed Wali-Haddi ja Isra Lehtinen.

[MW]

Ja Hommakritiikkiketjussa monet valittaa muutenkin, että sarkasmia olis syytä vähentää palstalla. Että voidaanko me nyt osallistua lainkaan.

Sarkasmi, se piti keskiverto neuvostokansalaisenkin jotakuinkin järjissään. Kun systeemi itsessään on oxymoroni, sarkasmi on väistämätön, luonnollinen ja ihana sivutuote.

[Maastamuuttaja]

Olenkohan ymmärtänyt oikein. YK:n pakolaisjärjestö, jonka toiminta rahoitetaan verovaroin moraalipiiskauksen yleisinä kohteina olevista valtioista, on julistanut kirjoituskilpailun, jossa näyttävät menestyvän erityisesti UNHCR:n rahoittajamaiden sisäiset ruoskijat. Ruotsin kilpailun voittaneessa kirjoituksessa asetettiin moraalikysymyksiä -ja vaatimuksia vain yhdelle ruotsalaiselle puolueelle.

Onko tämä siis tulkittavissa UNHCR:n ja SD:n väliseksi maaotteluksi? Mitä mahtavat sanoa UNHCR:n ruotsalaiset edustajat? Entä Reinfeldt, Mona Sahlin? No, ei mitään, tietenkään.

Tämä paljastaa rintamalinjan Ruotsi ja YK vastaan Ruotsin SD.

[EL SID]

pistetään mekin pystyyn kilpailu. kuinka monta JM-Kn kirjoituskilpailun tuotosta saadaan läpi?


http://hommaforum.org/index.php/topic,3141.0.html

[Lemmy]

No yks on ainakin osunu ja upottanu