2013-11-06 Poliisin tietoon tullut viharikollisuus vähentynyt

[Ink Visitor]

Poliisin tietoon tullut viharikollisuus vähentynyt
06.11.2013


Poliisin tietoon tuli viime vuonna noin 20 prosenttia vähemmän viharikoksia kuin edellisvuonna. Vuonna 2012 kirjattiin 732 rikosepäilyä, jotka luokiteltiin Poliisiammattikorkeakoulun tekemässä tutkimuksessa viharikoksiksi. Vuonna 2011 poliisin tietoon tuli 918 tapausta, ja vuonna 2010 tapauksia oli 860.

Edellisvuosien tapaan suurin osa rikosilmoituksista sisälsi rasistisia piirteitä, ja yleisin rikosnimike oli pahoinpitely.

Epäiltyjen viharikosten määrää on seurattu nykyisessä laajuudessaan Poliisiammattikorkeakoulussa vuodesta 2008 lähtien. Viharikokset tilastoidaan poliisin valtakunnallisten rikosilmoitustietojen perusteella.

Vain pieni osa viharikoksista ilmoitetaan

Rasistisesta rikollisuudesta, joka sisältyy viharikoksiin, on tilastoja jo yli kymmenen vuoden ajalta. Vuonna 2012 rasistisia piirteitä oli yhteensä 641:ssa viharikokseksi luokitellussa rikosilmoituksessa.

Rasistisia piirteitä sisältäviä syrjintärikosepäilyjä kirjattiin 24 kappaletta eli 30 vähemmän kuin edellisenä vuonna.

Viharikoksiksi on määritelty henkilöä, ryhmää, jonkun omaisuutta, instituutiota tai näiden edustajaa kohtaan tehdyt rikokset. Rikoksen motiivina ovat ennakkoluulot tai vihamielisyys uhrin oletettua tai todellista etnistä tai kansallista taustaa, uskonnollista vakaumusta tai elämänkatsomusta, seksuaalista suuntautumista, sukupuoli-identiteettiä, sukupuolen ilmaisua tai vammaisuutta kohtaan.

Suomen rikoslaissa ei ole rikosnimikettä rasistiselle rikokselle tai viharikokselle. Tutkimuksessa viharikoksiksi luokitellaan pääsääntöisesti kaikki sellaiset rikosepäilyt, joissa poliisi, uhri tai muu asianosainen epäilee vihamotiivia tai joihin on sisältynyt solvauksia uhrin viiteryhmää kohtaan.

– On hyvä muistaa, että tutkimus käsittelee vain poliisin tietoon tulleita viharikoksia. Aiheesta tehdyt tutkimukset ovat osoittaneet, että vain pieni osa viharikoksista ilmoitetaan poliisille. Tästä syystä viharikosseuranta on vain yksi näkökulma laajempaan ilmiöön, muistuttaa tutkija Tero Tihveräinen Poliisiammattikorkeakoulusta.

Viharikollisuuden vuosiraportti on luettavissa verkkojulkaisuna osoitteesta www.polamk.fi/julkaisusarjat.



http://www.poliisi.fi/poliisi/poliisioppilaitos/home.nsf/PFBD/AA662EFEA0162E5FC2257C1B0022E970?opendocument

[nollatoleranssi]

– On hyvä muistaa, että tutkimus käsittelee vain poliisin tietoon tulleita viharikoksia. Aiheesta tehdyt tutkimukset ovat osoittaneet, että vain pieni osa viharikoksista ilmoitetaan poliisille. Tästä syystä viharikosseuranta on vain yksi näkökulma laajempaan ilmiöön, muistuttaa tutkija Tero Tihveräinen Poliisiammattikorkeakoulusta.

Tämän takia media voikin keksiä 99%:a viharikoksista jäävän pimentoon ja sanoa samalla rasististen rikostenkin määrän olevan kasvussa.

Tulee mieleen ne kuuluisat raiskaustilastot eli kun "viralliset tilastot eivät kelvanneet", niin piti keksiä Optulan tutkijoiden kautta tilasto, jossa puolisot, poikaystävät, seksikumppanit, sukulaiset yms. tehtailivat raiskauksia lähes päivittäin. Tällä keinotilastolla (joka oli vain tutkijoiden omassa päässä) saatettiin osoittaa, että suomalaiset tehtailevat raiskauksia aivan samassa suhteessa kuin kaikki muutkin kansallisuudet.

[Nuivake]

Piilorasismi on siis rajussa kasvussa.

[Roope]

Poliisin rasismikoodilla merkitsemien rikosilmoitusten määrä suorastaan romahti alemmas kuin koskaan raporttien julkaisuaikana vuodesta 2003 (s. 5). Eroa viime vuoteen oli hurjat -35 prosenttia. Sitäkin merkillisempää, että Poliisiammattikorkeakoulun tutkijoiden rikosilmoitusteksteistä kaivamien rasististen rikosten määrä puolestaan nousi korkeammalle tasolle kuin koskaan ennen. Viime vuoteen eroa oli +7 prosenttia. Tutkijat "löytävät" ns. vihasanalistan avulla jo enemmän kuin kolme tapausta jokaista poliisin rasismikoodilla merkitsemää rikosilmoitusta kohti, vaikka suhteen pitäisi olla toisinpäin. Silti yhteenlaskettuna rasistisia piirteitä sisältävien rikosepäilyjen määrä laski alemmas kuin kertaakaan vuoden 2008 jälkeen.

Ja kas kummaa, tilastoja viharikoksista epäiltyjen syntyperästä ei näköjään enää julkisteta. Tästä lähtien ei siis enää ole julkista tietoa, kuinka suuri osa rasistisista rikoksista on muualla kuin Suomessa syntyneiden tekemiä. Edellisten vuosien raporttien perusteella nimenomaan muiden kuin Suomessa syntyneiden epäiltyjen määrä ja osuus on kasvanut trendinomaisesti.

Tero Tihveräinen: Poliisin tietoon tullut viharikollisuus Suomessa 2012 (pdf, 1 Mt)

edit: Luvut koskivat kaikkia viharikosepäilyjä, ei pelkästään rasismirikoksia.

[Jouko]

Muukalaisten tekemiä raiskauksia ja muita rötöksiä ei katsota rasistisiksi viharikoksiksi vaikka uhri on poikkeuksetta kantasuomalainen.

[RP]

Visuaalisesti kuvaus rasistisen rikollisuuden kasvusta. Trendilinjat katkaistu tutkijoiden ilmoittamassa menetelmän epäjatkuvuuskohdassa.

[Micke90]

Näiden tietojen valossa muslimien väitteet siitä, että Suomessa olisi sattunut useita muslimeihin kohdistuneita "rasistisia murhia", joutuvat entistäkin naurettavampaan valoon. Veikkaisin kyllä, että jos joku musuli olisi Suomessa pistetty hengiltä, niin lehdistö olisi suorastaan räjähtänyt ja koko kansa olisi puhunut aiheesta, mutta eipä ole toistaiseksi näkynyt.

[normi]

No voi pahus, nythän vihervassareilla yksi "ase" tylsyi...
jokos muuten vihervassaritutkijat tms. ovat rientäneet kertomaan, että "ei, ei... niitä vaan ei ilmoiteta niitä viharikoksia, ei ne ole vähentyneet, päinvastoin...".

[Luotsi]

On hyvä muistaa, että tutkimus käsittelee vain poliisin tietoon tulleita viharikoksia.

Rikoksiahan yleensä tilastoidaan tuomioiden mukaan, miksihän nyt perusteena onkin tutkintapyynnöt/rikosilmoitukset ja oletetaan niiden automaattisesti pitävän paikkansa?

[Iloveallpeople]

Ja saisiko tämän siirrettyä johonkin muuhun osioon? (tupaan tai kotimaan uutisiin)

Minunkin mielestä rasismiin liittyvät uutiset voisi laittaa kotimaa-osioon. Siellä ne lähes poikkeuksetta on ja kyllähän rasismi aika paljon liittyy maahanmuuttoon ja monikulttuurisuuteen

[Pepe]

Rikollisuus on rikollisuutta. Kaikillahan meillä on samat oikeudet. KETÄÄN ei saa heittää kivellä päähän, vaikka miten mieli tekisi. Miksi sitten rikoksia pitää jakaa viharikoksiin ja epäviharikoksiin, en tiedä. Rasismikin on kovin tulkinnanvarainen asia. Musta voi valita uhrikseen valkoisen, ei toista mustaa koska oman väen kanssa on vedettävä yhtä köyttä, mutta se ei sitten olekaan viharikos. Ei tällaisessa tilastoinnissa paljoa järkeä ole, jos on järkeä ollenkaan.

[Iloveallpeople]

Rasististen rikosten määrä väheni pk-seudulla

Poliisin tietoon tulleiden rasistisia piirteitä sisältävien viharikosten määrä väheni pääkaupunkiseudulla viime vuonna, käy ilmi Poliisiammattikorkeakoulun keskiviikkona julkaisemasta tutkimuksesta. Eniten rasististen rikosten määrä väheni Helsingissä.

Rasistisia rikoksia kirjattiin kaikkiaan 641. Suurimmassa osassa, eli 472 tapauksessa, epäilyssä oli kyse kantaväestön vähemmistöryhmää vastaan tekemästä rikoksesta.

Tekijä jäi tuntemattomaksi 85 ja epäselväksi 44 tapauksessa. Vähemmistöjen välisiä tapauksia kirjattiin 33 ja vähemmistöryhmän kantaväestöön kohdistamia juttuja 7.
...

Helsingin Uutiset

[kekkeruusi]

Se on se ja sama nouseeko nuo määrät vai laskeeko, kun koko tilastoinnissa käytetty määritelmä on aivan päin helvettiä. Lisäksi lakikirjasta ei löydy viharikosta, joten sellaista asiaa kuin "viharikollisuus" ei ole olemassakaan.

Pelkkää liirumlaarumia.

[foobar]

Ja kas kummaa, tilastoja viharikoksista epäiltyjen syntyperästä ei näköjään enää julkisteta. Tästä lähtien ei siis enää ole julkista tietoa, kuinka suuri osa rasistisista rikoksista on muualla kuin Suomessa syntyneiden tekemiä. Edellisten vuosien raporttien perusteella nimenomaan muiden kuin Suomessa syntyneiden epäiltyjen määrä ja osuus on kasvanut trendinomaisesti.

Tämäpä on todella ovelaa, vaikkakin oli jo surullisen odotettavaa. Tilastot olivat tältä osin murhaavia; samat ryhmät jotka olivat monikymmenkertaisesti yliedustettuna "uhreina" olivat sitä myös tekijöinä. Ilmeisesti jossain on päätetty, että rehellisyys on liikaa. Tähän asti luotin poliisiammattikorkeakoulun tutkimusetiikkaan edes siltä osin, että se pyrki kertomaan etnisen kuvan sekä tekijöistä että uhreista; nyt sen voi näemmä unohtaa. Kauan siinä menikin, ennen kuin joku Viljanen keksi tuon faktapitoisuusongelman.

Alla esimerkki aiemmasta tutkimuksesta:

Sivulla 71 on taulukko rasistisista rikoksista epäiltyjen syntymämaista. Hieman arvaillen muita lukuja sain aikaan seuraavat lukemat:

            x/1000  vertailuluku
Yhteensä:   0.153     1.00
Suomi:      0.114     0.745
Somalia:    5.08     33.2
Irak:       5.57     36.4
Viro:       0.791     5.17
Turkki:     5.54     36.2
Afganistan: 3.57     23.3

Erityisen ovelaa on keskittyä pelkästään uhrien etnisyyteen. Eikö paljon hyödyllisempää olisi puhua tekijöistä, ja vasta sen jälkeen alkaa erittelemään uhrien kansalaisuuksia ja syntymämaita?

[Roope]

Tämäpä on todella ovelaa, vaikkakin oli jo surullisen odotettavaa. Tilastot olivat tältä osin murhaavia; samat ryhmät jotka olivat monikymmenkertaisesti yliedustettuna "uhreina" olivat sitä myös tekijöinä. Ilmeisesti jossain on päätetty, että rehellisyys on liikaa. Tähän asti luotin poliisiammattikorkeakoulun tutkimusetiikkaan edes siltä osin, että se pyrki kertomaan etnisen kuvan sekä tekijöistä että uhreista; nyt sen voi näemmä unohtaa. Kauan siinä menikin, ennen kuin joku Viljanen keksi tuon faktapitoisuusongelman.

Uusimmasta raportista ei enää myöskään selviä, kuinka moni tilastoiduista rikoksista oli ollut ns. provokaatiotapaus. Toisin sanoen maahanmuuttaja on pahoinpidellyt suomalaisen, jolloin itse rikoksessa maahanmuuttaja on ollut epäilty ja suomalainen uhri, mutta koska Poliisiammattikorkeakoulun tutkija on epäillyt suomalaisen provosoineen rikokseen rasistisesti, viharikosraportin tilastoon uhriksi merkitäänkin pahoinpitelyrikoksesta epäilty maahanmuuttaja ja epäillyksi pahoinpidelty suomalaisuhri. Hullua, mutta tällaisten sääntöjen mukaan näitä raportteja laaditaan.

Tutkija Tero Tihveräinen Poliisiammattikorkeakoulusta huomauttaa, että luvut eivät kerro koko totuutta, sillä vain pieni osa viharikoksista ilmoitetaan poliisille.

Tätä on muistettu toistaa niin tiedotteessa kuin kaikissa uutisissakin. Raportissa ei kuitenkaan esitetä minkäänlaista arviota, mitä "pieni osa" tarkoittaa tai kuinka paljon viharikoksia oikeasti tehdään, eikä siinä viitata yhteenkään tutkimukseen aiheesta.

Tiedotteessa ja uutisissa ei mainita sitä, että julkistetuissa tilastoissa on kyse vasta rikosepäilyistä, joista vain osasta nostetaan syyte ja vieläkin pienempi osa todetaan oikeudessa rasistisia tai muita viharikoksen piirteitä sisältäviksi rikoksiksi. Vahvistettuja viharikostapauksia lienee vuodessa parisenkymmentä jos sitäkään.

[Iloveallpeople]

Viharikosten määrä putosi Vantaalla - myös ääriliikehdintä vaisua

...
Vantaalla viharikoksia kirjattiin viime vuonna 45, kun 2011 luku oli 58. Lasku on jatkunut jo vuosia, sillä vuonna 2008 niitä tilastoitiin 76. Itä-Uudenmaan poliisi on tilanteeseen tyytyväinen, vaikka tiedossa on, että iso osa viharikoksista jäänee piiloon.

– Emme ole joutuneet tänä vuonnakaan miettimään erikseen, mitä viharikosten takia on tehtävä, kertoo rikosylikomisario Timo Nyyssönen.

Viime vuosina ovat vähentyneet etenkin seksuaaliseen suuntautumiseen, uskontoon ja vammaisuuteen kohdistuneiden viharikosten määrät. 2008 tällaisia kirjattiin Vantaalla 26, viime vuonna enää neljä. Myös viharikoksiin luokiteltujen rasististen rikosten määrä on laskenut: 2012 niitä tuli esille 41, vuonna 2008 50.
...

Ääriliikkeet työllistivät poliisia Vantaalla viimeksi muutama vuosi sitten, kun skinit aiheuttivat rikosepäilyjä Länsimäen seudulla.

– Se oli hetkellinen ilmiö, joka katosi. Meniköhän usko ideologiaan, Nyyssönen miettii.

Yleisin rikosnimike viharikoksissa on pahoinpitely. Tyypillisesti 20–40-vuotias kantasuomalainen mukiloi uussuomalaista humalassa.

Tihveräisen mukaan iso osa viharikoksista jää Suomessa myös tilastoimatta: vain pieni osa rikoksista ilmoitetaan tutkitusti virkavallalle. Usein taustalla on uhrin epäluottamus viranomaisia kohtaan. Poliisiammattikorkeakoulun tutkijan Jenni Niemen selvityksen mukaan vain 29 prosenttia Suomen somaleista teki poliisille ilmoituksen kokemastaan rasistisesta käytöksestä.

Vantaan Sanomat

[Tosiasiallinen Nuiva]

Viharikosten määrä putosi Vantaalla - myös ääriliikehdintä vaisua

...

Tihveräisen mukaan iso osa viharikoksista jää Suomessa myös tilastoimatta: vain pieni osa rikoksista ilmoitetaan tutkitusti virkavallalle. Usein taustalla on uhrin epäluottamus viranomaisia kohtaan. Poliisiammattikorkeakoulun tutkijan Jenni Niemen selvityksen mukaan vain 29 prosenttia Suomen somaleista teki poliisille ilmoituksen kokemastaan rasistisesta käytöksestä.

Vantaan Sanomat

Hassu homma. Minäkin olen joutunut useasti mamujen rasistisen käytöksen kohteeksi, mutta olen jättänyt 100% tapauksista ilmoittamatta poliisille.

[Roope]

Vuosittaisesta viharikostutkimuksesta uutisointi jäi tänä vuonna minimaaliseksi. En havainnut tällä kertaa ainuttakaan aihetta käsittelevää kolumnia, radiojuttua tai televisiouutista, ja syy löytynee ketjun otsikosta.

Median ja "yleisen tiedon" mukaan Suomessa rasismi kasvaa kasvamistaan, maahanmuuttajia syyllistetään talousvaikeuksista ja internetin vihapuhe vaarantaa vähemmistöjen turvallisuuden, mutta rikostilastot kertovat jotain ihan muuta. Tämäkin sellainen näkökulma, jota Helsingin Sanomain Säätiön Tampereen yliopistolta tilaamassa vihapuhetutkimuksessa ei uhkakuvien viljelemisen ohessa katsottu tarpeelliseksi käsitellä lainkaan. Poliisin tilastojen sijaan Hesarin tutkimus käyttää lähteinä muun muassa Anna Rastaan, Johanna Korhosen, Vesa Puurosen ja Husein Muhammedin tuottamaa materiaalia, joka taas perustuu ennen kaikkea kirjoittajien omiin mielipiteisiin.

[guest3656]

Se on se ja sama nouseeko nuo määrät vai laskeeko, kun koko tilastoinnissa käytetty määritelmä on aivan päin helvettiä. Lisäksi lakikirjasta ei löydy viharikosta, joten sellaista asiaa kuin "viharikollisuus" ei ole olemassakaan.

Pelkkää liirumlaarumia.

Viharikosten tilastoinnissa ei todellakaan ole mitään mieltä. Mamujen tekemät ryöstöt ja raiskaukset jäävät kuitenkin tilastoinnin ulkopuolelle puhumattakaan mamu-kielisestä herjaamisesta. Käytännössä siis yli 99 % viharikollisuudesta jää tilastoinnin ulkopuolelle.

[Roope]

Tihveräisen mukaan iso osa viharikoksista jää Suomessa myös tilastoimatta: vain pieni osa rikoksista ilmoitetaan tutkitusti virkavallalle. Usein taustalla on uhrin epäluottamus viranomaisia kohtaan. Poliisiammattikorkeakoulun tutkijan Jenni Niemen selvityksen mukaan vain 29 prosenttia Suomen somaleista teki poliisille ilmoituksen kokemastaan rasistisesta käytöksestä.

Vantaan Sanomat

Kyselemällä saa kaikenlaisia tuloksia, joten kannattaa olla tarkkana. FRA:n kyselytutkimuksen (johon viitataan vuosien 2008, 2009, 2010 ja 2011 Poliisiammattikorkeakoulun viharikosraporteissa) mukaan rasistisia pahoinpitelyjä tai sillä uhkaamisia oli tapahtunut 12 kuukauden aikana 74 jokaista sataa haastateltua suomalaista somalia kohti, jolloin ollaan koko somaliyhteisön suhteen, nuorimmat pois lukienkin, jo jossain liki kymmenen tuhannen vuosittaisen rikoksen huimalla tasolla. Jos näistä vakavista rasistisista rikoksista ilmoitettiin poliisille vajaa kolmannes, poliisin olisi silti pitänyt ottaa vastaan arviolta parisen tuhatta ilmoitusta rasistisista pahoinpitely- ja uhkausrikoksista - jo pelkästään somaleilta. Kuitenkin rasismikoodilla merkittyjä rikosilmoituksia tilastoitiin kyselyn toteutusaikaan vuonna 2008 yhteensäkin vain noin 300.

[Roope]

Viharikokset jäävät usein piiloon

Poliisin tilastojen mukaan tyypillisimpiä viharikoksia Suomessa ovat rasismin motivoimat pahoinpitelyt, kunnianloukkaukset ja laittomat uhkaukset. Poliisin tilastot kertovat kuitenkin vain osatotuuden viharikosten yleisyydestä ja moninaisuudesta. Viharikoksista nimittäin ilmoitetaan harvoin poliisille, vaikka ne loukkaavat uhrin perus- ja ihmisoikeuksia.

Rikoksesta tekee viharikoksen se, että sitä motivoivat ennakkoluulot tai syrjivät asenteet. Motiivina voi olla tekijän käsitys uhrin henkilökohtaisista ominaisuuksista; kuulumisesta tiettyyn ryhmään tai vähemmistöön. Viharikoksiin on tärkeä puuttua, sillä ne luovat ja ylläpitävät ennakkoluuloja ja vihamielisyyttä yhteiskunnassa ja voivat aiheuttaa pelkoa ryhmissä ja yksilöissä, joihin ne kohdistuvat. Suomen rikoslaissa viharikosten haitallisuus on huomioitu rangaistuksen koventamisperusteena.

Ihmisoikeusliitto

Vastoin Ihmisoikeusliiton esittämää poliisi ei suinkaan tilastoi viharikoksia vaan viharikosepäilyjä. Tämä on tyypillinen virhe kautta linjan, eikä tunnu millään korjaantuvan, käsitteli aihetta sitten toimittaja tai juristi. Viharikosepäilyn kirjaamiseen voi riittää jo se, että uhri (tai ns. provokaatiotapauksissa rikoksesta epäilty!) on maahanmuuttajataustainen.

Vahvistettujen viharikosten (joihin lukeutuvat mm. Halla-ahon, Hirvisaaren ja van Wonterghemin tuomiot) määrää taas ei taida edelleenkään löytyä mistään tietystä julkisesta tilastosta, mutta se lienee muutaman tapauksen paikkeilla per vuosi, kun taas viharikosepäilyjä oli yhteensä 732 kappaletta vuonna 2012. Tyypillisen viharikosrangaistuksen voikin arvioida tulevan nykyään nettikirjoittelusta, ei pahoinpitelyistä.