2013-11-06 KySa: Kolumni: Kirjailija sai minut kiinni

[Iloveallpeople]

Kirjailija sai minut kiinni

Rasismi on tullut kestopuheenaiheeksi. Tämänkin lehden mielipidepalstoilla pohditaan, millainen puhe tai mielipide on rasistinen ja kuinka paljon rasismia yhteiskunnassamme oikeasti esiintyy. Ja kuinka sisäänrakennettua rasismi meissä kaikissa on – enemmän tai vähemmän. Milloin voimme todeta, ettei sitä ole ollenkaan?

Onko tilanne silloin sellainen, kuten jutussa, jossa lapsi tulee kotiin kehuen vanhemmilleen uusia kavereitaan kivoiksi ja vanhemmat kysyvät, minkä värisiä ne uudet kaverit ovat? Ja lapsi vastaa: – En huomannut katsoa.

Juttu tuli mieleen, kun äskettäin luin ruotsalaisen Håkan Nesserin uusimman dekkarin Herra Roosin tarina. Kirjana tai dekkarina se ei ollut kovin ihmeellinen. Epäuskottava tarina, jonka kertomiseksi ei olisi tarvittu 466:ta sivua eikä kaataa metsääkään, ellei sitten suomalaisten paperimiesten työpaikkojen turvaamiseksi. Mieleenpainuvaksi kirjan teki ihan muut syyt.

Herra Roosin tarina nimittäin vilisee suomalaisnimiä. Keksityssä Kymlingen kaupungissa esiintyy Gunvor Sillanpää ja Marja-Liisa. Yksi poliiseistakin on Toivonen ja yhden poliisin aviomies on Ville. Selviä suomalaisnimiä, mutta kertaakaan heitä ei kirjassa nimitetä ruotsinsuomalaisiksi, suomalaistaustaiseksi, eikä yhtäkään heidän tekemistään perustella heidän etnisellä taustallaan. He saivat vain olla omia itsejään, ei maahanmuuttajia, finnjäveleitä vaan ihan mitä ihmisinä olivat.

Lukukokemus hämmensi. Eikö kenenkään juoppous, huumeiden käyttö tai muu ongelma johdukaan heidän "metsäsuomalaisesta" taustaan? Huomasin, että olin itse valmis liittämään ja hyväksymään heihin kaikenlaisia piirteitä suomalaisuuden takia. Antamaan heille kaikille ominaisuuksia tuntematta heistä yhtäkään.

Markku Kumpunen
Kirjoittaja on Kymen Sanomien toimituksen päällikkö

Kymen Sanomat

[Pepe]

Ei nimi miestä pahenna, ellei mies nimeä. Sehän on aivan totta. Mohammed voi olla suomalaisen yhteiskunnan tärkeä tukipilari, Antero voi olla paatunut sarjaraiskaaja. Näin VOI OLLA. Siksipä mamujen pitäisikin nyt "antaa nimilleen hyvää nimeä", eli ryhtyä veivaamaan asioita siihen suuntaan, ettei nimi Mohammed enää herättäisi suomalaisissa mitään kielteisiä mielleyhtymiä.

...sitä odotellessa...

[Outo olio]

Juttu tuli mieleen, kun äskettäin luin ruotsalaisen Håkan Nesserin uusimman dekkarin Herra Roosin tarina.

Mieleenpainuvaksi kirjan teki ihan muut syyt.

Lukukokemus hämmensi. Eikö kenenkään juoppous, huumeiden käyttö tai muu ongelma johdukaan heidän "metsäsuomalaisesta" taustaan? Huomasin, että olin itse valmis liittämään ja hyväksymään heihin kaikenlaisia piirteitä suomalaisuuden takia. Antamaan heille kaikille ominaisuuksia tuntematta heistä yhtäkään.

Tässä journalisti tunnustaa vihaavansa tai ainakin inhoavansa alitajuisesti omaa kansaansa. Havahduttuaan huomaamaan että näin on hän, joko puolustusreaktiona tai muuten vaan vanhasta muistista, siirtyy syyllistämään koko omaa kansaana: toimittaja projisoi ja yleistää omat luonteen vikansa koskemaan koko kansaa, ja sitten soimaa näitä kansalaisia siitä että hyi, miten te/me nyt näin ennakkoluuloisia olette/olemme, pitäisi ottaa mallia avarakatseisista ruotsalaisista, jotka eivät moiseen syyllisty.

[Outo olio]

kertaakaan heitä ei kirjassa nimitetä ruotsinsuomalaisiksi, suomalaistaustaiseksi, eikä yhtäkään heidän tekemistään perustella heidän etnisellä taustallaan. He saivat vain olla omia itsejään, ei maahanmuuttajia, finnjäveleitä vaan ihan mitä ihmisinä olivat.

Eihän tämä käy päinsä. Suomi muuttuu paremmaksi vain jos maahanmuuttajien maahanmuuttajuutta alleviivataan joka käänteessä. Jos näin ei tehdä, voi tapahtua vaikka mitä kamalaa, kuten vaikka että erehtyisimme arvioimaan heitä samoilla kriteereillä kuin arvioimme itseämme ja kantaväestöä.

[Luotsi]

Huomasin, että olin itse valmis liittämään ja hyväksymään heihin kaikenlaisia piirteitä suomalaisuuden takia. Antamaan heille kaikille ominaisuuksia tuntematta heistä yhtäkään.

Suvaitsevainen antirasistifascisti parhaasta päästä!

[Micke90]

Onko tilanne silloin sellainen, kuten jutussa, jossa lapsi tulee kotiin kehuen vanhemmilleen uusia kavereitaan kivoiksi ja vanhemmat kysyvät, minkä värisiä ne uudet kaverit ovat? Ja lapsi vastaa: – En huomannut katsoa.

Missä jutussa tällainen tapaus on ollut? Ettei vaan olisi kirjoittajan oman mielikuvituksen tuotetta. Tuskinpa nyt vanhemmat ihan ensimmäisinä kysyvät lapsensa uusien kavereiden ihonväriä.

[Outo olio]

Onko tilanne silloin sellainen, kuten jutussa, jossa lapsi tulee kotiin kehuen vanhemmilleen uusia kavereitaan kivoiksi ja vanhemmat kysyvät, minkä värisiä ne uudet kaverit ovat? Ja lapsi vastaa: – En huomannut katsoa.

Missä jutussa tällainen tapaus on ollut? Ettei vaan olisi kirjoittajan oman mielikuvituksen tuotetta. Tuskinpa nyt vanhemmat ihan ensimmäisinä kysyvät lapsensa uusien kavereiden ihonväriä.

Toimittajat tuntien ties vaikka olisi toimittajan omassa perheessä käynyt juuri noin. Tylsänvalkoiset asuinalueet, työpaikat, ystäväpiirit ja lasten koulut.

[Ernst]

Projisointia, projisointia... Kumpunen lienee, tai pelännee itsensä olevan, juoppo, narkkari tai muuten ongelmainen metsäläinen. Minäkin olen tavannut tuollaisia suomalaisia, mutta useimmat kohtaamani ovat kuitenkin tavallisia järki-ihmisiä, kohtuuden miehiä ja naisia elämänvalinnoissaan ja tekemisissään. Osa on hyvin älykkäitä, aikaansaavia ja kauneutta tajuavia. Lähimmäisenrakkutta on ja yhteisvastuun tunnetta & toimintaa. On tietysti hyvä, että Kumpunen tunnustaa ja tunnistaa rasisminsa. Jos vaikka kasvaisi siitä pois? Niin harva sentään on noin ennakkoluuloinen ja rotuolettamansa vallassa.

[caprifolium]

Voi hyvä muumi sohva sentään!

Toimituksen päällikkö ei ole ilmeisesti kovinkaan paljon tutustunut Håkan Nesserin tuotantoon tai yleensäkään kaunokirjallisuuteen. Kyseessä on kirjallisuuden laji, joka on fiktiota, siis kaunokirjallisuus, ja myös dekkarit ovat kirjoja vaikka päätoimittaja ne erilleen jakaakin lauseessaan "...kirjana tai dekkarina se ei ollut kovin ihmeellinen....".

Håkan Nesser on kirjoittanut kaikki aiemmatkin dekkarinsa  kuvitteelliseen kaupunkiin, kuvitteelliseen maahan, Van Veeteren -sarjan kaupunkiin nimeltä Maardam (tuossakin sarjassa on muuten poliisi, jolla on suomalainen sukunimi, mutta sillä ei ole mitään erityismerkitystä), ja tämän, Kymen Sanomien päällikkö Potaskan, anteeksi, Kumpusen, ruotiman Gunnar Barbarotti -sarjan kolmannen osan Kymlingen pikkukaupunkiin. Nesser luo kirjojensa maailman, kuten tekee myös hänen kirjojensa lukija myöskin.

...Selviä suomalaisnimiä, mutta kertaakaan heitä ei kirjassa nimitetä ruotsinsuomalaisiksi, suomalaistaustaiseksi, eikä yhtäkään heidän tekemistään perustella heidän etnisellä taustallaan. He saivat vain olla omia itsejään, ei maahanmuuttajia, finnjäveleitä vaan ihan mitä ihmisinä olivat.
Lukukokemus hämmensi. Eikö kenenkään juoppous, huumeiden käyttö tai muu ongelma johdukaan heidän "metsäsuomalaisesta" taustaan?

Lainaus kolumnista.

Kolumnin kirjoittaja sekoittaa faktan ja fiktion ja rasismin ja kaiken yhdeksi suureksi mössöksi, täysin ja kokonaan. Miksi ihmeessä kirjassa mainittaisiin kenenkään etnistä taustaa, maahanmuuttajuutta, suomalaisuutta  etc. koska itse tapahtumapaikatkin ovat kuvitteellisia. Kirjan ei ole tarkoitus kertoa suomalaisuuden olemuksesta, tai minkään muunkaan maan asukkaiden piirteistä, ei maahanmuutto-ongelmista, ei ...... arghh, olen tuohtunut, anteeksi.

Nesser on loistava kirjailija luomaan mielen- ja muistien maisemia, joissa yhdistyy realistinen todellisuus ja tarinoiden upeus -  lukijan oma mielikuvitus. Lähellä mutta kuitenkin onneksi niin kaukana kaikesta, jopa rasismista.

Jospa kaunokirjallisuus saisi olla vielä rauhassa sitä mitä se on, jokaisen lukijan mielikuvittamaa kirjailijan tekstistä luotua näkymää.

[Eino P. Keravalta]

Huomasin, että olin itse valmis liittämään ja hyväksymään heihin kaikenlaisia piirteitä suomalaisuuden takia. Antamaan heille kaikille ominaisuuksia tuntematta heistä yhtäkään.

Olisit vain Markku antanut mennä; onhan se kiistämätön tosiasia, että kansoissa on eroja.

[LW]

Tuossa on jotain ideaakin. Jos joku "omiin" kuuluva henkilö tekee jotain hyvää tai pahaa, se johtuu siitä, että hän on yksilönä sellainen. Jos joku "muihin" kuuluva henkilö toimii näin, se herkästi liitetään ryhmän ominaisuuksiin. Tuo kiinalainen on aika hiton ahkera, mutta niinhän ne aasialaiset, ja tuo irakilainen raiskasi, mutta sellaisiahan ne musut. Jos "muihin" kuuluva yksilö ei sovi stereotyyppiin, joka voi sinänsä perustua faktoihin tai olla perustumatta, sitten hänkin on ainakin hetken aikaa yksilö. Tuo persu sanoi, että etninen syrjintä on syvältä, mutta kyllähän me fiksut tiedetään että rasismiahan se puolue ajaa.

Kumpunen on näemmä lukenut kirjaa sillä oletuksella, että suomalaiset ovat Ruotsissa mamuja, eli niitä ryhmän ulkopuolisia. Sitten kun ruotsinsuomalaisiin ei kiinnitetäkään etnisen taustan perusteella mitään huomiota, vaan heitä käsitellään vain yksilöinä, Markulta putoaa leuka. Mutta näinhän se toimii tilanteissa, missä vähemmistö on oikeasti integroitunut valtaväestöön niin läheisesti, että ero assimilaatioon on vähäinen. Meillä Suomessakin on tataarimme, ja noin muuten myös suomenruotsalaiset, paitsi että he ovat järjestäytyneet poliittisesti omien etnisten etujensa ajamiseksi. Ilman RKP:tä kukaan tuskin tulisi edes ajatelleeksi heitä muina kuin suomalaisina, joilta sujuu yksi ruotsin hassu murre paremmin kuin muilta.

Pisteitä tietysti kaikille mamuille, jotka tähtäävät tuollaiseen tilanteeseen. Se vain vaatii heiltä kivuliaita kompromisseja ja monista oman kulttuurin piirteistä luopumista. Sitä useammista, mitä erilaisemmasta kulttuurista on kyse. Suomalaisilla oli helppoa sopeutua Ruotsiin, koska loppujen lopuksi olemme samankaltaisempia kuin kummatkaan meistä haluaisivat ajatella. Etenkin kun kriittisenä ajanjaksona oli täystyöllisyys ja pottunokilla oikeasti tarvittua ammattitaitoa. Paljon erilaisemmasta kulttuurista tuleva mamu, joka saa tosisaan tehdä työtä hankkiakseen ammattitaitoa mille on kysyntää, ja joka ei koe sosiaalista painetta muuttaakseen sosiaalisia erityispiirteitään... No, tämän tuloksethan on jo nähty.

[siviilitarkkailija]

Toimituksen päällikkö ei ole ilmeisesti kovinkaan paljon tutustunut Håkan Nesserin tuotantoon tai yleensäkään kaunokirjallisuuteen.

Daa...Markku Kumpunen, Kymen Sanomien toimituksen päällikkö. Kun Markku Kumpunen lukee kirjan, niin se on jo uutisjutun arvoinen. Ymmärrättekö. Vihervasemmistolaista propagandapaskaa kuolevassa teollisuusympäristössä tuottava ****** luki kirjan. Kymessä asiasta voidaan tehdä uutinen koska tapaus on kiistämättä huomiotaherättävä.

Eihän se Kumpusen Markku TIETENKÄÄN ymmärtänyt lukemaansa. Mutta eihän se ole tässä poitti. Toimitus PÄÄLLIKKÖ luki kirjan. Se on se juttu. Ollaan iloisia pikkuasioista kuten siitä että vihervasemmistolaista propagandasontaa tuottava sanomalainen luki kirjan. Jee! Juhuu!!!

Ehkä joskus jopa ymmärtää lukemansa. Asia on niin että kun Markku lukee kirjan niin se mitä Kumpunen näkee ja kokee kirjassa voi olla ihan Markun oman maailman tuotetta.

(http://www.kymensanomat.fi/f/7/78/big_15502329.jpg)

Hyvä Markku. Et ihan vielä ymmärtänyt lukemaasi, mitä pohdit lehtesi sivulla. Mutta kannustuksia ja hurraahuutoja että ehkä joskus vielä ymmärrät. Markku luki kirjan, Markku luki kirjan...

[JKN]

On kyseenalaista voiko ihminen kasvaa yksilöksi muualla kuin oman yhteisönsä sisällä. Oikkosensa lukenut tietää, että ihmismielessä "sinä" syntyy ennen "minää".

Myös ihmisheimoissa joissa kehityimme ihmisiksi, yksilönoikeudet koskivat ensiksi vain oman heimon jäseniä. Eihän heimo velvollisuudetkaan koskeneet kuin oman heimonjäseniä. Vain jumalilla ei ollut velvollisuuksia ja silti heitä pidettiin yksilöinä. Vieras saattoi saada tuon aseman väliaikaisesti, kunhan ei jäänyt pysyvästi nurkkaan asumaan. Oman heimon jäsenet ovat meille evoluutiobiologisista syistä enemmän yksilöitä kuin toiseuden edustajat, sillä emme yleensä kohtele toisiamme jumalina tai ikuisina vieraina. Konkistadorit ja asteekit opettavat, mitä tapahtuu kun muukalaisille annetaan jumalien asema.

Toimittaja on nyt tunnistanut itsetuhoisen vihansa omaa kansaansa kohtaan. Se on antirasismista ja vääristä jumalista eheytymisen ensimmäinen vaihe. Nyt hän vielä kamppailee kahden maailmankuvan välillä yrittäen sovittaa sovittamatonta ristiriitaa. Mutta vääjäämätön kaiken puhdistava psykoosi, häpeä ja katumus ovat vielä edessä.

Epäuskottava tarina, jonka kertomiseksi ei olisi tarvittu 466:ta

Harmi ettei kirja sitten ollut sen parempi, olisimme saaneet lukea toimittajan epämääräistä mongerrusta suoraan osastolta. Mutta jospa kirja sittenkin tulee vielä toimittajan uniin alitajunnan kautta...

[Blanc73]

Siirappisen kuvottavaa henkistä onanoitia.  Ei jatkoon.