2013-10-07 Kepa: kolumni: Hiljainen aihe (kidutus)

[Iloveallpeople]

Hiljainen aihe

Kidutus ei ole kaukainen asia.

Kaukaista. Epätodellista. Laitonta. Kivuliasta. Voimattomuuden herättävää. Muun muassa tällaisia tuntoja herättää sana "kidutus" lähipiirissä, aivan tavallisten suomalaisten mielissä.
...

Suomessa elää arviolta tuhansia kidutuksen uhreja. Kidutettujen kuntoutuskeskus arvioi, että jopa puolella Suomeen tulevista turvapaikanhakijoista on kidutuskokemuksia. Kidutuksen uhriksi joutuneet ihmiset eivät siis välttämättä ole kaukana.

Muistan erään nuoren miehen helsinkiläisessä vastaanottokeskuksessa, jossa kävin viime keväänä. Hän oli saapunut Syyriasta edellisenä päivänä, ja hänen kasvoistaan näki traumaattisen kokemuksen lyhyelläkin vilkaisulla. En tietenkään osannut nähdä sen tarkemmin, tarvitaan ammattitaitoa ja aikaa. Kenties kyse oli sodasta, ehkä kidutuksesta, ehkä molemmista — tai sitten jostain aivan muusta. Jäin miettimään kidutettuja tutkivien ja tukevien fysioterapeuttien ja psykiatrien ja muiden lääkäreiden työtä: täällä Suomessa he näkevät aina hippusen jäljessä, millaiset olosuhteet ovat ja millaisia keinoja käytetään alueilla ja maissa, joissa kidutetaan.
...

Se, että Suomessa elää tälläkin hetkellä tuhansia turvapaikanhakijoita, jotka ovat joutuneet kidutuksen uhreiksi, tarkoittaa että kidutus ei ole kaukainen asia eikä sitä saisi sellaisena ajatella. Se tarkoittaa sitä, että lähikaupan kassajonossa seisova vierustoveri voi olla kidutuksen uhri. Ei niin, että Suomen tai Viron tai Venäjänkään kohdalla tarvitsisi katsoa kauas historiaan, jotta voi todeta kidutusta omalla maalla.

Suomi sai alkuvuodesta 2012 nuhteita kidutettujen turvapaikanhakijoiden palautuksista. Esimerkiksi Pakolaisneuvonta ja Kidutettujen kuntoutuskeskus yhtyivät kannanottoon siitä, että kidutuksen uhrin palauttaminen maahan, jossa häntä on kidutettu, on epäinhimillistä kohtelua. Pakolaisneuvonta nosti esiin, että järjestön lakimiehet olivat vieneet useita tapauksia YK:n kidutuksen vastaiseen komiteaan tai Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen, koska Suomi olisi palauttanut turvapaikanhakijoita — joiden joukossa oli myös kidutuksen uhreja — Iranin tai Kongon kaltaisiin maihin, joissa loukataan ihmisoikeuksia. Ei tarvitse olla Einstein ymmärtääkseen, millaisia traumaperäisiä reaktioita palauttaminen maahan, jossa ihmistä on kidutettu, voi aiheuttaa. Tällaisten palautuspäätösten tekeminen on törkeää.
...

Tämä loppuu kesken eikä mullista mitään, ei tarjoa nopeaa uutissisältöä tai oivallusta. Tämä teksti on, jotta joku jossain muistaisi nyt ja huomenna, että kidutuksen uhreja on täälläkin, internetissä, kaduilla ja kassajonoissa.

Kepa

[Toadie]

Asylum on väljähtynyt. Torture on kuuminta hottia turvapaikkamarkkinoilla. Jälkiä ei tarvitse olla, kasvoista sen näkee.

Kepa uutisoi, objektiivisesti.

[Roope]

Suomessa elää arviolta tuhansia kidutuksen uhreja. Kidutettujen kuntoutuskeskus arvioi, että jopa puolella Suomeen tulevista turvapaikanhakijoista on kidutuskokemuksia.
...
Se, että Suomessa elää tälläkin hetkellä tuhansia turvapaikanhakijoita, jotka ovat joutuneet kidutuksen uhreiksi, tarkoittaa että kidutus ei ole kaukainen asia eikä sitä saisi sellaisena ajatella.

Taas tämä. Ja taas ja taas ja taas. Kidutettujen kuntoutuskeskus eli käytännössä kylläkin Diakonissalaitoksen Pekka Tuomola on toistanut väsymättä väitettään tuhansista kidutetuista turvapaikanhakijoista. Hän on myös toistuvasti esittänyt, että jopa puolta turvapaikanhakijoista on kidutettu. Tuomola ei ole koskaan esittänyt minkäänlaisia väitettään tukevia tutkimustuloksia tai perusteluja. Ei kertaakaan.

Suomi sai alkuvuodesta 2012 nuhteita kidutettujen turvapaikanhakijoiden palautuksista. Esimerkiksi Pakolaisneuvonta ja Kidutettujen kuntoutuskeskus yhtyivät kannanottoon siitä, että kidutuksen uhrin palauttaminen maahan, jossa häntä on kidutettu, on epäinhimillistä kohtelua.

Pakolaisneuvonta nosti esiin, että järjestön lakimiehet olivat vieneet useita tapauksia YK:n kidutuksen vastaiseen komiteaan tai Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen, koska Suomi olisi palauttanut turvapaikanhakijoita — joiden joukossa oli myös kidutuksen uhreja — Iranin tai Kongon kaltaisiin maihin, joissa loukataan ihmisoikeuksia. Ei tarvitse olla Einstein ymmärtääkseen, millaisia traumaperäisiä reaktioita palauttaminen maahan, jossa ihmistä on kidutettu, voi aiheuttaa. Tällaisten palautuspäätösten tekeminen on törkeää.

Ryhtykää sitten toimiin Suomen ulkomaalaislain muuttamiseksi. Tietääkseni mikään muukaan maa ei hyväksy turvapaikkahakemuksia vain sillä perusteella, että turvapaikanhakijaa on kidutettu. Nykyisen lain mukaan arvioidaan turvapaikanhakijoiden mahdollisesti kohtaamaa todellista vaaraa, ei palauttamisen aiheuttamia "traumaperäisiä reaktioita", mikä olisikin käytännössä mahdotonta.

[Outo olio]

Jos henkilöä on kidutettu, ja tämän jälkeen maassa on valta vaihtunut, ja uusi hallinto on edellistä parempi eikä syyllisty raakuuksiin, niin olisiko kidutuksen uhri silti oikeutettu turvapaikkaan? Jos ainut kriteeri on "kokenut kidutusta" niin kyllä, koska menneisyyttähän ei voi muuttaa.

Toinen miettimisen arvoinen juttu on se että miksi henkilöä on kidutettu. Useimmiten kidutetaan mielipiteiden, mutta joskus myös tekojen, esim. lasten kähmimisten, vuoksi.