Uusia tapoja arvioida puolueita

[Ilkka Partanen]

Osallistuin maanantaina 10.6.2013 Taloustutkimuksen suorittamaan paneeliin, jossa arvioitiin puolueita erilaisin mittarein. Ärsyynnyin kovin, sillä mittarit olivat asemoitu typerästi tyyliin "oikeisto <-> vasemmisto" vaikka jakoa on nykyään hankala noiden välille tehdä entisellä ajattelulla. Puolueet ja sekä muut poliittiset liikkeet kehittyvät, eläen yhä erilaisemmassa maailmassa johon jakolinjoja on soviteltu. Luonnostelin tapahtuman innoittamana kartan jossa on mittareina Individualismi <-> Kollektivismi pystyakselilla ja vaaka-akselilla Regulaatio <-> Deregulaatio. Valitsin tahallani tuollaiset termit joihin ei sisälly samanlaisia asennelataumia heti kuullessa kuin vaikkapa Sääntelytalous <-> Vapaa markkinatalous, vaan merkitystä on mietittävä edes hieman.

Ohessa kirjoitukseni aiheesta:

Vanhat nappulat uudella pelilaudalla - pohdintaa poliittisesta kartasta

Osallistuin eilen Taloustutkimuksen paneeliin Kuopiossa, aiheena olivat puolueet sekä yhteiskunnallinen kehitys. Harmillista oli huomata että jälleen kerran eteemme lätkäistiin nelikenttiä joissa oli konservatismi/liberalismi-akseli ja oikeisto/vasemmisto-akseli. Toisessa oli sitten kansa/eliitti-akseli ja kansallinen/kansainvälinen-akseli. Molempiin karttoihin soviteltiin ryhmissä eri puolueita. Se oli ihan hauskaa hommaa, kartat vaan eivät vastanneet tarkoitustaan. Esimerkiksi kuinka liberaalina voit pitää henkilöä joka kannattaa homoparien oikeutta avioliittoon, mutta on valmis pistämään poliittiseen paitsioon ne jotka ovat hänen kanssaan eri mieltä? Tai kuinka konservatiivina pidät henkilöä joka vastustaa humanitaarista maahanmuuttoa, mutta kannattaa oikeutta aborttiin? Listaa voisi jatkaa, tuli varmaan selväksi että maailma ei jakaudu enää näiden muinaisten akselien mukaan, etenkään kun on kyse liberalismista ja konservatiivisuudesta ja varsinkaan kun on kyse oikeistosta ja vasemmistosta.

Kun kuitenkin mittareina käytetään oikeistoa ja vasemmistoa sekä vanhoja käsityksiä niistä, samaten kuin konservatiivisuutta ja liberalismia sekä mielikuvia niistä, syntyy ainoastaan maneerista keskustelua jossa samat kliseet kiertävät niiden esittäjän taustamuuttujille uskollisina. Siksi tarvittaisiin jotain muuta millä arviointia voisi suorittaa.

Uuteen kenttään tulisivat pystyakselille kollektivismi/individualismi. Nämä kuvaavat sitä onko jokin poliittinen liike sitä mieltä että pienin yhteiskunnan yksikkö on yksilö ja häneltä voidaan toisaalta vaatia joskin kaikkien vapauksien kohteena on sitten yksilön vapauttaminen. Kollektivistisessa ajattelussa on yleisesti ihmisiä sitovaa ajattelua, että jokin asia joka ei ole hyvä joillekin ihmisille ei ole hyväksi kenellekään ja on vahva pyrkimys kieltämiseen.

Vaaka-akselilla taas menevät tarkoituksellisen kömpelöt termit eli regulaatio ja deregulaatio. Nämä ovat valittu tähän juuri siksi että suurin osa ihmisistä ei koe mitään ennakkolatausta kumpaankaan sanaan. Toisinaan näkee asenteellisia nelikenttiä joissa on vastakkain vaikkapa sääntely ja vapaa markkinatalous, joskin nämä asenteelliset ilmaisut johdattelevat vastaajaa, jopa hämmentävät häntä. Regulaation idea on kuitenkin erilaisin sääntelyin pitää talous tasapainossa ja kiristää sääntelyä sitä mukaa kun huonolta näyttää. Deregulaatio taas haluaa pitää kaiken mahdollisimman vähäisen sääntelyn piirissä, tiukan paikan tullen se höllää säädöksiä entisestään. Ero on mitä oleellisin juuri tästä syystä.

Kulmauksiin sijoittuvat eri aatteet seuraavasti:

Kollektivismi + regulaatio=teokratia

Käytännössä voimakas sosiaalinen paine yhdenmukaisuuteen ja voimakkaat (usein uskontoon liittyvät) sääntelyt ovat perusta teokraattisille valtioille. Ei saa myydä vaikkapa sianlihaa, paljastavia vaatteita, pornolehtiä, tms. vaikka olisi kuka ja se on aina rangaistavaa.

Individualismi + regulaatio= punavihreys

Punavihreässä yhteiskunnassa on jokaisella perustulon, ym. toimeentulon varmistusten kautta mahdollisuus toteuttaa itseään yksilönä, joskin mm. hänen ruokavalionsa ja tapa jolla energiaa tai kaikkea muutakin toimintaa saa tehdä on voimakkaasti säädeltyä. Homot saavat mennä naimisiin ja huumeetkin ovat kohtalaisen vapaita, mutta kasvisruokaa on syötävä ja luomua suosittava, tapahtui mitä tahansa.

Individualismi + deregulaatio = libertarismi

Libertaristisessa valtiossa on toisaalta vähän rajoja, mutta myöskin vähänlaisesti turvaverkkoja. Kaikenlaista saa tehdä kunhan ei loukkaa toisten vastaavaa vapautta samaan. Energiaa voi tuottaa vaikka yksityisessä ydinvoimalassa jos omistaa tonttinsa ja ei tuhoa muiden omaisuutta onnettomuudenkaan sattuessa. Jos sopimukseen päästään ydinvoimalan toimittajan kanssa, niin sopimusvapaus pätee tässäkin. Samaten myös avioliitot ovat sopimusjärjestelyjä joiden osapuolen on oltava oikeustoimikelpoinen, muilla seikoilla ei ole merkitystä.

Kollektivismi + deregulaatio = meritokratia

Meritokratiassa ovat tärkeimpiä ansiot (meriitit) sekä osaaminen. Koulutus on keskeisessä asemassa. Meritokratiassa koulutusta, työhistoriaa sekä osaamista arvioidaan ensisijaisesti ja ne muodostavat yhteiskunnan hierarkian. Tästä syystä nimittäminen kollektivistiseksi on perusteltua, koska yhteinen mittari jonka kaikki jakavat ja joka koskee kaikkia on käytössä kun valtaa ja vastuita jaetaan.

Tällainen on siis nelikenttä jota olen mielessäni pyöritellyt. Kehitysideoita ja kommentteja mihin tässä kuviossa sijoittaisit eri puolueet, otan mielelläni vastaan.

http://ilikka.puheenvuoro.uusisuomi.fi/142362-vanhat-nappulat-uudella-pelilaudalla-pohdintaa-poliittisesta-kartasta

Toivoisin Homman kirjoittajilta nyt asiallisia määritelmiä joihin nelikentän voisi jakaa. Varmasti näitä löytyy useitakin, joten siksi äänestys. Välituloksina voimme tehdä näitä nelikenttiä ja sijoitella puolueita niille. Tästä tulee pitkä ja polveileva ketju siis jo oletuksena, joskin kenties onnistumme saamaan aikaiseksi hyviä kenttiä jotka heijastavat puolueiden linjauksia paremmin kuin nykyisin vanhentunut oikeisto-vasemmisto jako.

Siksi huomautan vielä että tässä ketjussa ei sitten tarvitse tuoda esiin turhaumiaan mitään puoluetta kohtaan erityisesti tai poliittista järjestelmää kohtaan yleisesti. Pysytään aiheessa. Jos ei ole mitään ketjun asiaan liittyvää sanottavaa, niin ei ole pakko kommentoida.
Kiitos. 

[Miniluv]

Tai kuinka konservatiivina pidät henkilöä joka vastustaa humanitaarista maahanmuuttoa, mutta kannattaa oikeutta aborttiin?

Kertoisitko kuinka kollektivistina pidät henkilöä, joka vastustaa humanitaarista maahanmuuttoa, mutta kannattaa oikeutta aborttiin?

Kollektivismi + regulaatio=teokratia

Mistäs tuo teokratia mukaan pomppasi...? Johtuisiko ihan vain siitä, että sana teokratia kalskahtaa iikävältä? Ei yksinkertaisesti ole mitään syytä sanoa noiden aineksien summaa teokratiaksi. Eivätkä kaikki uskonnotkaan haluaisi talouselämää valtion määrättäväksi.

Individualismi + regulaatio= punavihreys

Punaisen yhdistämisen regulaatioon ymmärtävät kaikki, mutta vihreyden yhdistäminen individualismiin on epäilyttävää. Kaikille tulee mieleen ainakin yksi kalastaja, jonka vihreyteen ei kuulu ylenmääräistä individualismia. On siis individualistisia ja ei-individualistisia vihreitä.

Huomaan, että punavihreä yhteiskunta ja libertarismi saavat aikamme keskeistä yhteiskunnallista kysymystä koskien täydet viisi HOMORUISKUKKAA

Kyseenalaistan kuitenkin punaisuuden ja vihreyden nykyisen kombinaation kestävyyden. Sosialismiin itsessään sisältyy jo niin paljon filosofisia oletuksia esim. uskontoa koskien, että se ei voi päästää ihmisiä vapaiksi toimimaan niitä vastoin. Silloin kun on olemassa talouselämää hallitseva valtiokoneisto, on toisin- eli väärinajattelijoiden vapauksien vieminen pikku juttu. Esimerkissä mainitaan huumeiden käyttö. Narkomaaneille laittaa punainen valtio luun kurkkuun heti kun heidän valintansa alkaa aiheuttaa merkittäviä kustannuksia.

Samoin homoja koskeva punavihreä individualismi (jopa sukupuolenvahdosleikkauksia tehtiin) katosi Venäjältä vallankumouksen jäädessä kauemmas taakse.

[sivullinen.]

Askartelukerho täällä. Kuuleeko Ilkka. Tässä oikea vastaus. Mitä mä voitin?

Palkinnoksi kauniin äitinkielemme raiskaamisesta deregulaatioilla ja antipenetraatioilla annoin vastaukset myös terminologisesti korrektissa formaatissa. Persujen sijoittamisessa annoin ison haarukan purra, koska mielestäni kyseessä on protestipuolue ilman mitään yhtenäistä aatetta tai kannattajapohjaa. Joukkoa yhdistää ainoastaan yleinen vitutus. Siitä saatkin seuraavaan nelikenttään hyvän akselin: protestimielialan eli vitutuksen määrä.

[Tragedian synty]

Tämän nelikentän ongelma on se, että siinä arvot ja asiat voivat aiheuttaa valtaisia ristiriitoja. Minä kuuluisin arvojeni puolesta ehdottomasti teokratiaan, vaikka kannatan sellaisia asioita, jotka ovat individualistisia ja deregulatiivisia (kuten markkinatalous ja demokratia). En kannata niitä siksi, että pitäisin niitä "hyvinä", vaan toimivina.

[Ilkka Partanen]

Tai kuinka konservatiivina pidät henkilöä joka vastustaa humanitaarista maahanmuuttoa, mutta kannattaa oikeutta aborttiin?

Kertoisitko kuinka kollektivistina pidät henkilöä, joka vastustaa humanitaarista maahanmuuttoa, mutta kannattaa oikeutta aborttiin?

Hän ei olisi kollektivistinen oikein millään tapaa. Tyypillisesti uskonnot, joista seuraavassa lisää, ovat kieltämässä erilaisia asioita kategorisesti kaikilta halutessaan levittää arvomaailmaansa yhä useammalle. Humanitaarinen maahanmuutto taas tyypillisesti luo valtioon täysin siitä riippuvaisen joukon, joten sellaisen tavoittelua voisi pitää kollektivismin ilmentymänä.

Kollektivismi + regulaatio=teokratia

Mistäs tuo teokratia mukaan pomppasi...? Johtuisiko ihan vain siitä, että sana teokratia kalskahtaa iikävältä? Ei yksinkertaisesti ole mitään syytä sanoa noiden aineksien summaa teokratiaksi. Eivätkä kaikki uskonnotkaan haluaisi talouselämää valtion määrättäväksi.

Ei siksi että se kuulostaa ikävältä, vaan siksi että voimakas sosiaalinen koheesio sekä sääntely ovat teokratian elementtejä. Teokratioiksi luetaan myös henkilökultit kuten monien diktaattorien ympärille on pyritty luomaan, toisinaan jopa onnistuneestikin.

Individualismi + regulaatio= punavihreys

Punaisen yhdistämisen regulaatioon ymmärtävät kaikki, mutta vihreyden yhdistäminen individualismiin on epäilyttävää. Kaikille tulee mieleen ainakin yksi kalastaja, jonka vihreyteen ei kuulu ylenmääräistä individualismia. On siis individualistisia ja ei-individualistisia vihreitä.

En välttämättä pitäisi Linkolaa nk. edustavana otoksena vihreistä tai mistään muustakaan liikkeestä. Tuo punavihreyden individualismi on selitetty juuri sillä että siinä on sosiaalisia velvoitteita kovin vähän, joskin valtio sanelee mm. mitä ruokaa syöt. Siksi se on äärimmäisenä esimerkkinä tästä. Kuten sanottua, kehitysideat ovat tervetulleita.

Huomaan, että punavihreä yhteiskunta ja libertarismi saavat aikamme keskeistä yhteiskunnallista kysymystä koskien täydet viisi HOMORUISKUKKAA

Ei se muuten meritokratiassakaan kiellettyä ole, sellainen järjestelmä vaan ei pidä kysymystä sosiaalisesti merkittävänä. Tärkeintä on että onko asialle olemassa perusteltavia esteitä ja jos ei, niin se on ihan sallittua, kuten muutkin asiat joiden esteitä siellä arvioidaan tutkimuksen keinoin. 

Kyseenalaistan kuitenkin punaisuuden ja vihreyden nykyisen kombinaation kestävyyden. Sosialismiin itsessään sisältyy jo niin paljon filosofisia oletuksia esim. uskontoa koskien, että se ei voi päästää ihmisiä vapaiksi toimimaan niitä vastoin. Silloin kun on olemassa talouselämää hallitseva valtiokoneisto, on toisin- eli väärinajattelijoiden vapauksien vieminen pikku juttu. Esimerkissä mainitaan huumeiden käyttö. Narkomaaneille laittaa punainen valtio luun kurkkuun heti kun heidän valintansa alkaa aiheuttaa merkittäviä kustannuksia.

Samoin homoja koskeva punavihreä individualismi (jopa sukupuolenvahdosleikkauksia tehtiin) katosi Venäjältä vallankumouksen jäädessä kauemmas taakse.

Tottapa tuokin. Huumeidenkäyttö on eräs esimerkki. Kuitenkin tuo nykyinen punavihreys on pääosin liikehdintää jossa kaikille ainakin luvataan vapaus tehdä muuten mitä haluavat, kunhan muistavat noudattaa tarkkoja säädöksiä jotka järjestelmä asettaa puitteiksi. Sosiaalinen kontrolli epämuodollisine sanktioineen taas ei ole järin tiukkaa.

[Ilkka Partanen]

Tämän nelikentän ongelma on se, että siinä arvot ja asiat voivat aiheuttaa valtaisia ristiriitoja. Minä kuuluisin arvojeni puolesta ehdottomasti teokratiaan, vaikka kannatan sellaisia asioita, jotka ovat individualistisia ja deregulatiivisia (kuten markkinatalous ja demokratia). En kannata niitä siksi, että pitäisin niitä "hyvinä", vaan toimivina.

Tiedän että tuo on hankala, joskin siksi etsin parempia mittareita. Huomasin ettei oikeisto-vasemmistokaan ole järin toimiva, koska monissakin kysymyksissä törmätään siihen mitä vasemmisto oli joskus Ranskan vallankumouksen aikaan ja mitä se on nykyään. Oma taulukkoni on siis pohja keskustelulle ja paremman tullessa heivaan sen mieluusti helvettiin, koska tiedän että se on monilta osin tulkittavissa ja ymmärrettävissä väärin, samoin myöskin noiden regulaatio-deregulaatio osioiden suhteen jopa jäävän joillekin hieman arvoitukseksi että mitä he sitten kannattavat jos vastaavat jompaan kumpaan suuntaan.

[Ilkka Partanen]

Jos arvioin, että Käteisen Kokoomuksen politiikka on perseestä, niin onko se uusi, vai vanha tapa? 

Sille kokoomuksen arviointiakselille tulee sijoittaa fantastinen-niskalenkki. Sitä risteämään, kaikki meni-vähän jäi...

Jos arvioin, että Käteisen Kokoomuksen politiikka on perseestä, niin onko se uusi, vai vanha tapa? 

Ilmeisesti pojilla on vielä Aapisessa hieman kertailua, kun lukutaito on tuota luokkaa. Katsokaa mitä sanotaan avauksessa:

Siksi huomautan vielä että tässä ketjussa ei sitten tarvitse tuoda esiin turhaumiaan mitään puoluetta kohtaan erityisesti tai poliittista järjestelmää kohtaan yleisesti. Pysytään aiheessa. Jos ei ole mitään ketjun asiaan liittyvää sanottavaa, niin ei ole pakko kommentoida.
Kiitos. 

[Lalli IsoTalo]

Jos ... [/size]

Punainen väri on varattu ylläpidolle.

[sivullinen.]

Jos arvioin, että Käteisen Kokoomuksen politiikka on perseestä, niin onko se uusi, vai vanha tapa?

Tätä varten ehdotin juuri sitä vitutuksen määrää akselistoon. Jäsen Nuivasen vitutuksen määrän voisi arvella olevan aika korkea, joka on tyypillinen piirre persujen kannattajille. Jäsen Partanen taas tuntuu olevan oikein tyytyväinen hallituksen toimintaan, joka kertoo paljon hänen puoluekannastaan, ja hänen edustamansa puolueen sijoittumisesta vitutuksen määrä akselilla.

Mutta perkelettä. Nyt ymmärrän. Partasen aapisessa ei ole rumia sanoja esitelty lainkaan. Fantastinenkin on esitetty eri sävyssä kuin muut sen tulkitsevat. Yritetään poliittisesti korrektimmalla kielenkäytöllä, jolloin nihilistinen olisi kai perinteisesti käytetty sivistyssana vitutukselle. Vastuunkanto voisi olla toinen pää. Sitä ei kuitenkaan kukaan ota vakavasti ja loput eivät ymmärrä. Saman on vitutuksen ja devitutuksen välillä. Vaikeampaa kuin sanoa kissankarvapallo.

[Tykkimies Pönni]

Tää on hyvä topic.

Puolueita tulisi arvioida vain ja ainoastaan tulosten perusteella. Puolueiden määrittelyt vasemmalle ja oikealle mukaanlukien. Onko sosialismia ajava itseään oikeistopuolueeksi mainostava puolue todellisuudessa oikeistopuolue? 

[Miniluv]

Ei siksi että se kuulostaa ikävältä, vaan siksi että voimakas sosiaalinen koheesio sekä sääntely ovat teokratian elementtejä. Teokratioiksi luetaan myös henkilökultit kuten monien diktaattorien ympärille on pyritty luomaan, toisinaan jopa onnistuneestikin.

Ei enempää sanottavaa, jos logiikkasi kulkee tällä tavalla omia polkujaan. Over and out.

Nationalismia olen nähnyt jossain toisena akselina talouden vapauden rinnalla. Tiedä sitten onko parempi, mutta se sisältäisi kansan omat traditiot ainakin viittauksenomaisesti.

Odotan, että annatte Partasen pohtia nelikenttää rauhassa, jos teillä ei itsellänne ole asiaan kommentoitavaa.

[Ilkka Partanen]

Mainitaan vielä että kaikkea ei ole tarpeen saada yhteen nelikenttään. Esimerkiksi siellä Taloustutkimuksen paneelissa tuli sellainen nelikenttä jossa oli pystyakselilla elitismi-kansa ja vaakatasossa kansallinen-kansainvälinen. Niitä oli siis useampi nelikenttä johon puolueita sijoiteltiin ja sitten tuli täydentäviä kysymyksiä että miksi laitettiin puolue x juuri siihen kohtaan siinä ensimmäisessä nelikentässä ja miksi siihen ja siihen kohtaan toisessa. Puolueiden olemusta siis on erittäin vaikea kuvata yhdellä nelikentällä, tarvitaan väistämättä pari ainakin että päästään edes alkuun.

[Lalli IsoTalo]

Jos halua ihmisten ymmärtävän asiasi, nimeä akseilit näin:

• Korkea verotus ja sosialismi (vasen akseli) - matala verotus ja markkinatalous (oikea  akseli)
• Voimakas valtion kontrolli ihmisten elämään (ala-akseli)- vähäinen valtion kontrolli kansalaisten elämään (yläakseli)

Totalitarismi: vasen alalaita; anarkismi: oikea ylälaita.

[Antti-Kristiina]

Joudun häpeäkseni myöntämään, etten muista. Mutta kun olin jokin aika sitten Lapinjärven koulutuskeskuksessa siviilipalvelukseen kuuluvalla koulutusjaksolla, ryhmämme - jonka koulutusjakson sisältöön kuuluivat tässä tapauksessa "kansalaisvalmiudet" - sijoitettiin "poliittiselle kartalle". Kuten sanoin, häpeäkseni en enää muista, mutta akseleita oli todellakin useampia, kuin tässä ketjussa mainitut, ja meitä kouluttanut naishenkilö, jolla hänen oman kertomansa mukaan oli taustaa politiikan tutkimuksen suhteen, kertoi että tavallinen parin akselin nelikenttä oli jo aikoja sitten todettu jokseenkin vajaaksi. Ja kun ryhmämme tuloksia tarkasteltiin useammilla akseleilla, kuinka ollakaan; vasemmisto-oikeisto -akselin jaottelu versus muut jaottelut eivät todellakaan näyttäneet käyvän yksiin. Kiroan itseni tällä hetkellä siitä, etten muista tarkemmin, mutta tuo sessio oli ihan mielenkiintoinen.

Ja kuka tästä on sitten yllättynyt? Maailma ei ole ymmärtääkseni ollut mustavalkoinen enää pitkään aikaan. Tosiasiassa tietysti maailma ei koskaan ole ollut mustavalkoinen - mikä minä olen tätä kenellekään kertomaan - mutta sen jakolinjatkin ovat muuttuneet moniulotteisemmiksi, kuin mitä ne ovat olleet esim. kylmän sodan aikana. Tai sitten perinteinen näkemys jakolinjoista on - kuten ylläkin todettu - käynyt todella vanhentuneeksi. Käyn ehkä itse hyvästä esimerkistä; olen yht'aikaa omasta mielestäni pragmaattinen liberaali, ja varmasti eräiden mielestä taantumuksellinen konservatiivi. Ajattelen sekä vasemmistolaisittain, että oikeistolaisittain, riippuen kysymyksestä. Tosiasiassa olen sitä mieltä, että nämä kategorisoinnit ovat yhdentekeviä; merkitystä on sillä, millä työkaluin saadaan aikaiseksi järjestelmä joka toimii riittävän ennakoitavasti, jotta sen päälle voitaisiin rakentaa toimiva yhteiskunta.
[/PAATOS]

Viimeisestä virkkeestä käynee ilmi insinöörisluonteeni...

[Lalli IsoTalo]

http://www.politicalcompass.org/test

Täällä on testikin. Liitteessä kuva.

[Lalli IsoTalo]

Täältä löytyy läjä kuvia: https://www.google.fi/search?q=political+axis+test&tbm=isch&tbo=u&source=univ&sa=X&ei=C467Uei_CsyN4gSTlIGQAg&ved=0CE8QsAQ&biw=1280&bih=585

[Ilkka Partanen]

http://www.politicalcompass.org/test

Täällä on testikin. Liitteessä kuva.

Valitettavasti tuossa on hölmöjä sekä asenteellisia kysymyksenasetteluja. Heti alkuun "If economic globalisation is inevitable, it should primarily serve humanity rather than the interests of trans-national corporations."

Kuinka moni oikeistolainenkaan tuosta on eri mieltä? Samaa settiä jatkuu sitten loputkin. Testin mukaan varmaan suurin osa kuuluu yllättäen lohkoon "libertarian left".

[Ilkka Partanen]

Tämä on aika mielenkiintoinen: http://www.debate.org/photos/albums/1/3/2379/32577-2379-nnaza-a.jpg

[Lalli IsoTalo]

http://www.politicalcompass.org/test

Valitettavasti tuossa on hölmöjä sekä asenteellisia kysymyksenasetteluja. Heti alkuun "If economic globalisation is inevitable, it should primarily serve humanity rather than the interests of trans-national corporations."

Nimenomaan. Jo pelkästään tuohon jossitteluun voi joku vastata "strongly disagree". Mutta nyt puhutaankin kaksi- ja kolmiulotteisista tavoista esittää poliittista suuntautumista, eikä testeistä. Tuo testi on siis pitkä, enkä lukenut kysymyksiä ykköstä pidemmälle.

[Ilkka Partanen]

http://www.politicalcompass.org/test

Täällä on testikin. Liitteessä kuva.

Valitettavasti tuossa on hölmöjä sekä asenteellisia kysymyksenasetteluja. Heti alkuun "If economic globalisation is inevitable, it should primarily serve humanity rather than the interests of trans-national corporations."

Kuinka moni oikeistolainenkaan tuosta on eri mieltä? Samaa settiä jatkuu sitten loputkin. Testin mukaan varmaan suurin osa kuuluu yllättäen lohkoon "libertarian left".

Kappas. Tein testin, tuloksena libertarian right. Joutui hieman kyllä miettimään kun osa kysymyksistä oli kummallisia. Esimerkiksi sellainen väite että yhden puolueen järjestelmässä on se etu että siinä ei ole päätöksentekoa hidastavaa kiistelyä. Onhan se totta sinällään, mutta pitääkö yksipuoluejärjestelmää toivottavana on sitten ihan toinen juttu.

[Lalli IsoTalo]

Tämä on aika mielenkiintoinen: http://www.debate.org/photos/albums/1/3/2379/32577-2379-nnaza-a.jpg

Aika selkeä. Anarkisti on mielestäni liian lähellä klassista liberaalia, sen pitäisi olla jossain "äärempänä".

[sivullinen.]

Ilkka, teit nelikentän. Sijoita sinne nyt puolueet.

Metakeskustelu testeistä on turhauttavaa, jos kukaan ei koskaan ole edes aikeissa tehdä testejä. Tässä on testi, joka kenellekkään ole liian vaikea: Lewyraati wanhalla tawalla uudella suomalaisella musiikilla

[Lalli IsoTalo]

Tässä kuvassa on mielenkiintoisesti sijoitettu Suomi (taloudellisten) "interventionistien" joukkoon, eli (sosiaalidemokraattisen)väliintulopolitiikan maaksi. Tässä kuvassa on kaksi mitattavaa asiaa, joista kumpikin voi ääriarvonsa lisäksi saada keskimmäisen arvon.

[Ilkka Partanen]

Ilkka, teit nelikentän. Sijoita sinne nyt puolueet.

Metakeskustelu testeistä on turhauttavaa, jos kukaan ei koskaan ole edes aikeissa tehdä testejä.

Tuo on kyllä totta. Liitteessä oma näkemykseni.

[talous ja muutos]

Tässä aikaisemmin esille tuomaton ulottuvuus. Sen käyttökohteeksi sopii:
- Uskonnot, aatteet, ideologiat, mielipiteet jne.
- Toimintaorganisaatiot: kirkot, muut uskonnolliset organisaatiot, puolueet, muut poliittiset organisaatiot, ympäristöliikkeet, rauhanliikkeet, muut yhteiskunnalliset liikkeet jne.

Kyseessä on ihmisen suhtautuminen ja asenne:
* Epäilevä:
- Vaatii vahvoja näyttöjä
* Maltillinen uskovainen:
- Pelkkä oma usko ei riitä, vaan haluaa näyttöjä tueksi uskollensa.
* Fundamentalisti:
- Vahva usko omaan uskomiseensa.
- Vaatii näyttöjä ennen kuin luopuu uskostansa.
* Kultti-ihminen:
- Usko on niin vahva, että looginen päättelykyky on vajavaista:
-- Päinvastaisuus esiintyy usein: Ristiriitaiset tavoitteet. Menetelmät vievät selvästi poispäin tavoitteista.
- Kolmijako suhteessa ihmisiin:
-- Oikean tiedon omaksumiseen kykenevät (eli oikeaoppiset).
-- Oikeaoppisten johdateltavissa olevat, jotka eivät kuitenkaan kykene omaksumaan oikeata oppia.
-- Saastaiset ihmiset. Vastustavat oikeata oppia ja pyrkivät eksyttämään ihmiset oikealta tieltä (eli harhauttajat).
* Hihhulikultti:
- On niin erikoinen, että ei saa kannatusta tavallisten ihmisten parissa eikä kykene pääsemään valtaan.
* Tavanomainen kultti:
- Kykenee valtaamaan organisaatioita ja myös valtioita.
- Pyrkii saamaan valvontaansa informaation välityksen, jotta johdateltavissa olevat saataisiin oikealle tielle.
- Pyrkii hiljentämään harhauttajat: katuväkivalta, vankila, kidutus, keskitysleiri, teloitus.

Huom.
* Ulkopuolisen näkökulmasta tavanomainen kultti on ikään kuin häikäilemättömien teeskentelijöitten valvonnassa. Usein näin onkin. Taustalla voi olla häikäilemätön organisaatio.
* Fundamentalistiset ja kulttiliikkeet pyrkivät saamaan teini-ikäisiä riveihinsä, koska siinä iässä ei useinkaan ole riittävästi tietoa ja elämänkokemusta huomaamaan, että kyseessä on fundamentalistinen tai kulttiliike.

[törö]

Tuolla nelikentällä voi arvioida puolueiden katastrofialttiutta.

[törö]

Tuolla voi arvioida ovatko puolueet kannattajiaan palvelevia yhteiskunnallisia vaikuttajia vai pyrkivätkö ne uunottamaan vaalikarjaa tukemaan puoluekoneistojaan.

[talous ja muutos]

Taistolaisuutta (Wikipedia/Taistolaisuus) voidaan sovittaa kulttimalliin poliittisena puolueena ja liikkeenä:

Suomen kommunistisen puolueen (skp) vähemmistöä nimitettiin johtajansa Taisto Sinisalon mukaan taistolaisuudeksi.

Taistolaisuuden kulttipuoleen kuului sen ay -siipi. Ay -liikkeen tehtävänähän on edistää työläisten etuja, mutta Neuvostoliitossa kommunistipuolue valvoi tiukasti työläisiä. - Suomessa tämä ristiriitainen tilanne tuli julkiseksi Puolan Solidaarisuus -liikkeen ansiosta. Puolassa työläiset kapinoivat sikäläistä kommunistipuoluetta vastaan ja perustivat Solidaarisuus -ay -liikkeen, joka toimi itsenäisesti 1980 - 1982. Puolan hallitus julisti sotatilan ja lakkautti Solidaarisuuden toiminnan. (Wikipedia/Solidaarisuus (liike))
Tässä oli siis yksi kultin tunnusmerkki: päinvastaisuus.

Taistolaisuuden inhorealistiseen siipeen kuului varsinainen skp:n vähemmistö. Se myötäili Brezhnevin Neuvostoliiton valta-asemaa ja sen oppeja. - Mutta gorbatshovilaisuus oli liikaa osalle skp:n vähemmistöä (silloinen Demokraattinen vaihtoehto -puolue), joka perusti Rauhan ja sosialismin puolesta - Kommunistisen työväenpuolueen (KTP).
Kyseessä oli Suomen naapurimaana olevan supervallan politiikan myötäily. Ehkä toiveena oli hyvät asemat, jos Neuvostoliitto painostaisi Suomen muuttumaan epädemokraattiseksi.

Informaatiovallan saamiseksi taistolaisliikkeessä oli kulttuurisiipi. Teatteri- ja elokuvapuoli haluttiin saada levittämään oikeata sanomaa. Laululiikkeellä oli sama tavoite. - Toimittajaliiton tehtävänä oli saada toimittajakunta ja sanomalehdistö myötämieliseksi oikean opin mukaiselle tiedonvälitykselle.
Myös joitakin kirjailijoita kuului taistolaisuuteen.

Nuoriso piti saada oikealle tielle, joten taistolaiset hankkivat haltuunsa Teiniliiton johtopaikat. (Wikipedia/Teiniliitto/Suuruuden päivät)
Mutta kouluneuvostovaaleissa taistolaiset saivat vain vähemmistön äänistä, joten käytännössä taistolaiset eivät saaneet kunnon otetta nuorison aatemaailmaan.

Taistolaiset näyttivät kykynsä organisaatiovaltauksessa Teiniliiton lisäksi valtaamalla Sosialistisen opiskelijaliiton (SOL) vuonna 1971. (Wikipedia/Sosialistinen opiskelijaliitto/SKP:n Opposition liittolaiseksi)
Lisäksi taistolaiset perustivat Tutkijaliiton vuonna 1976. (Wikipedia/Tutkijaliitto)

[Ilkka Partanen]

Taistolaisuutta (Wikipedia/Taistolaisuus) voidaan sovittaa kulttimalliin poliittisena puolueena ja liikkeenä:

Suomen kommunistisen puolueen (skp) vähemmistöä nimitettiin johtajansa Taisto Sinisalon mukaan taistolaisuudeksi.

Taistolaisuuden kulttipuoleen kuului sen ay -siipi. Ay -liikkeen tehtävänähän on edistää työläisten etuja, mutta Neuvostoliitossa kommunistipuolue valvoi tiukasti työläisiä. - Suomessa tämä ristiriitainen tilanne tuli julkiseksi Puolan Solidaarisuus -liikkeen ansiosta. Puolassa työläiset kapinoivat sikäläistä kommunistipuoluetta vastaan ja perustivat Solidaarisuus -ay -liikkeen, joka toimi itsenäisesti 1980 - 1982. Puolan hallitus julisti sotatilan ja lakkautti Solidaarisuuden toiminnan. (Wikipedia/Solidaarisuus (liike))
Tässä oli siis yksi kultin tunnusmerkki: päinvastaisuus.

Taistolaisuuden inhorealistiseen siipeen kuului varsinainen skp:n vähemmistö. Se myötäili Brezhnevin Neuvostoliiton valta-asemaa ja sen oppeja. - Mutta gorbatshovilaisuus oli liikaa osalle skp:n vähemmistöä (silloinen Demokraattinen vaihtoehto -puolue), joka perusti Rauhan ja sosialismin puolesta - Kommunistisen työväenpuolueen (KTP).
Kyseessä oli Suomen naapurimaana olevan supervallan politiikan myötäily. Ehkä toiveena oli hyvät asemat, jos Neuvostoliitto painostaisi Suomen muuttumaan epädemokraattiseksi.

Informaatiovallan saamiseksi taistolaisliikkeessä oli kulttuurisiipi. Teatteri- ja elokuvapuoli haluttiin saada levittämään oikeata sanomaa. Laululiikkeellä oli sama tavoite. - Toimittajaliiton tehtävänä oli saada toimittajakunta ja sanomalehdistö myötämieliseksi oikean opin mukaiselle tiedonvälitykselle.
Myös joitakin kirjailijoita kuului taistolaisuuteen.

Nuoriso piti saada oikealle tielle, joten taistolaiset hankkivat haltuunsa Teiniliiton johtopaikat. (Wikipedia/Teiniliitto/Suuruuden päivät)
Mutta kouluneuvostovaaleissa taistolaiset saivat vain vähemmistön äänistä, joten käytännössä taistolaiset eivät saaneet kunnon otetta nuorison aatemaailmaan.

Taistolaiset näyttivät kykynsä organisaatiovaltauksessa Teiniliiton lisäksi valtaamalla Sosialistisen opiskelijaliiton (SOL) vuonna 1971. (Wikipedia/Sosialistinen opiskelijaliitto/SKP:n Opposition liittolaiseksi)
Lisäksi taistolaiset perustivat Tutkijaliiton vuonna 1976. (Wikipedia/Tutkijaliitto)

Minulla tuli tuosta aiemmasta kulttikuvauksestasi mieleen NSDAP:n menettely, sillä siinähän oli paljonkin mystiikasta lainattuja menetelmiä erilaisiin initiaatioihin (SS-vihkimys, jne) liittyen ja nuorison kultti sai pauloihinsa oikeastaan kasvattamalla sukupolven joka ei muusta tiennytkään. Esimerkkejä toki löytyy myös ylikansallisen sosialismin piiristä laajemminkin.

[Rubiikinkuutio]

Kuinka moni oikeistolainenkaan tuosta on eri mieltä?

Amerikkalainen tosi oikeisto? Mutta siis tuo kysymyksenasettelu on pitkälti sovitettu amerikkalaiseen ajatteluun ja pohjoimaiselta pohjalta tuntuvat oudoilta.