KU: Totalitarismi odottelee otollisia aikoja

[törö]

Totalitarismi odottelee otollisia aikoja
Juha Drufva

Hannah Arendtin mukaan terrori voi hallita ehdottomasti vain ihmisiä, jotka elävät
eristettyinä toisiaan vastaan.

Toukokuun 9. päivänä tuli kuluneeksi 68 vuotta siitä, kun natsit allekirjoittivat antautumissopimuksensa länsiliittoutuneille ja Neuvostoliitolle.

Natsismi, rasismi ja fasismi eivät kadonneet vaan piiloutuivat maan alle odottelemaan otollisempia aikoja uusien kapitalismin liikatuotannon aiheuttamien talouspulien tiimoilta.

Ovathan rasismi ja fasismi kapitalismin maastovaihde, jota työnantajat käyttävät työvoiman hinnan alentamiseen ja työntekijöiden oikeuksien polkemiseen.

Saksalainen, juutalaistaustainen filosofi ja politiikan teoreetikko Hannah Arendt (1906–1975) analysoi tuoreeltaan natsien nousun aiheuttamia kauhuja vuonna 1951 ilmestyneessä suurteoksessaan Totalitarismin synty, joka vihdoin ilmestyi suomeksi.

Rasismi on oikeiston vastalause tasa-arvoon pyrkivälle demokratialle. Rasisti ei kurkota kohti todellisuutta tai tosiasioita vaan yrittää paeta rotuoppien harhakuvien tuottamiin alistamissatuihin, jotka antavat hänelle luvan asettua herraksi toisten yläpuolelle.

Totalitarismi ei ollut pelkästään natsien perisynti. Arendt vertailee Stalinin ajan Neuvostoliiton totalitarismia natsien kehitelmiin.

Hänen mukaansa natsismin ja kommunismin ideologiset sisällöt erosivat toisistaan, mutta ideologioiden muodon, loogisten johtopäätösten ja poliittisen järjestelmän käytännön toteutuksen suhteen ne olivat hyvin samankaltaisia.

Hitler ihaili Stalinia ja Stalin piti Hitleriä ainoana luottomiehenä maailmassa. Ainoa mies, jota kohtaan Hitler tunsi "varauksetonta kunnioitusta", oli "nero Stalin":

"Stalinin ja Venäjän hallituksen tapauksessa meillä ei ole runsasta dokumenttiaineistoa, joka on saatavilla Saksasta. Hruštšovin 20. puoluekokoukselle pitämästä puheesta lähtien olemme kuitenkin tienneet, että Stalin luotti vain yhteen mieheen, ja se oli Hitler."
Toisistaan eristetyt yksilöt

Pienissä yhteisöissä ja vähäväkisissä valtioissa totalitarismin nousu on vaikeampaa kuin runsasväkisissä suurvalloissa tai -kaupungeissa.

Vuonna 1840 ainoastaan Lontoo ja Pariisi olivat miljoonakaupunkeja, vuonna 1914 miljoonakaupunkeja olivat myös Berliini, Wien, Pietari ja Moskova.

Suurteollisuuden synnyttämien suurkaupunkien juurettomuus teki ihmisistä persoonattomia ja nimettömiä, heillä oli heikommat siteet perheeseen ja kirkkoon kuin maaseudulla.

Kyky ja halu toisten auttamiseen väheni. Kapitalismin ulospotkimat nälkäiset, työttömät ja onnettomat saattoivat odottaa hyvin vähän lohtua naapureiltaan. Poliisista tuli yhä näkyvämpi ihmisten välisten ristiriitojen selvittelijä ja sovittelija.

Ihmisten välisen henkilökohtaisen vuorovaikutuksen korvasi sensaatiolehdistö. Alkoi vilkas mielipiteiden, aatteiden ja ideologioiden muodostamisen aikakausi, joka kylvi myös rasismin ja totalitarismin siemenet.
Eristäminen totalitarismin esiaste

Arendtin mukaan terrori voi hallita ehdottomasti vain ihmisiä, jotka elävät eristettyinä toisiaan vastaan. Kaikkien tyrannihallitusten ensimmäisiä tehtäviä on eristää ihmiset toisistaan:

"Eristäminen on ikään kuin totalitaarisuuden esiaste. Sen tunnusmerkkinä on kyvyttömyys "toimia yhdessä", kun valta syntyy aina ihmisistä, jotka toimivat yhdessä. Eristetyillä ihmisillä ei määritelmän mukaan ole valtaa. Eristäminen ja voimattomuus eli täydellinen toimintakyvyttömyys ovat aina olleet ominaista tyrannioille."

Arendtin mukaan se, mitä politiikan piirissä kutsutaan eristämiseksi, kutsutaan sosiaalisessa kanssakäymisessä yksinäisyydeksi.

Totalitaarisen vallan ihanne ei ole vakaumuksellinen natsi eikä vakaumuksellinen kommunisti, vaan eristynyt ja yksinäinen ihminen, jolle faktan ja fiktion tai oikean ja väärän välistä eroa ei ole enää olemassa.

Näin voi käydä maailmassa, jonka pääarvot määrää työ, missä kaikki ihmisen toiminta on muutettu raadannaksi.

Silloin yksilöllä ei ole jäljellä muuta kuin työn vaiva, eloonjäämisen ponnistelua, ja yhteys ihmistekoiseen maailmaan on poikki.

Yksilö kokee olevansa maailmassa juureton ja kaikille tarpeeton. Nämä tuntemukset ovat olleet ihmismassojen kirouksena teollisen vallankumouksen alusta saakka.
Loisten paratiisi

Rasismin ja samalla fasismin siemenet kylvettiin englantilaisen suurliikemiehen ja siirtomaapoliitikon Cecil Rhodesin (1853–1902) sekä juutalaisten rahoittajien voimin Etelä-Afrikassa, kun sieltä löytyi valtavat kulta- ja timanttivarannot 1870-80 -luvuilla.

Etelä-Afrikan ja Australian asuttamista eurooppalaisilla Arendt kutsuu finanssipääoman ja roskaväen liitoksi:

"Yhdessä he rakensivat ensimmäisen loisten paratiisin, jonka sydänverenä oli kulta. Liikapääoman ja liikaväestön tuote, imperialismi, aloitti pelottavan uransa tuottamalla kaikkein turhimpia ja epätodellisimpia tavaroita."

Imperialismin päämääränä oli alkuperäiskansojen hyväksikäyttö ja hävittäminen. Perusteluksi kehiteltiin 1800-luvulla rotuopit, joiden varjolla selitettiin "elinkelvottoman ihmisaineksen" hävittäminen luonnonlaiksi, jotta uusi ehompi tulevaisuus olisi mahdollinen.

Natsit ammensivat tästä Euroopan 1800-luvun perinteestä, eivätkä itse keksineet juuri mitään uutta tai ihmeellistä.

Arendtin mukaan politiikka on aitoa vapaata toimintaa yhteisessä arkimaailmassa, jossa järjenkäytön ja omantunnon kuuleminen antavat toimintavapauden.

Ideologiat ja massakulttuuri kahlitsevat ja eristävät ihmiset aidosta vapaasta yhteiselämästä yksinäisiksi, toisilleen vihamielisiksi ja ennakkoluuloisiksi, kaikkea ja kaikkia epäileviksi erakoiksi.
Läheisilleen hyvää uneksivat olennot

Massakulttuurin kautta porvaristo propagoi joukoille hyödyn ja kilpailun ideologiaansa, jossa vain toisten tappio antaa voittajalle ilon, jättäen huomioimatta, että jokainen toisista ihmisistä saatu voitto on maksettava takaisin kärsimyksellä, joka aina palaa takaisin muistuttamaan saavutetusta voitosta.

Yrjö Kallisen (1886–1976) tavoin Arendt ajattelee, että ihminen, joka rääkkää ja tappaa toisia, on pohjimmiltaan hyvään uskova ja läheisilleen hyvää uneksiva olento. Hän vain tavoittelee hyvää harha-arvojen sokaisemana.

Monet keskitysleirien johtajat olivat huolehtivaisia perheenisiä samoin kuin tuhoamisleirien rutiinitöitä tekevät työntekijät täyttivät omasta mielestään vain heille uskotut tehtävät ja velvollisuudet.

Vuonna 1963 ilmestynyt Arendtin raportti pahan arkipäiväisyydestä kuvasi Argentiinasta löydettyä juutalaisten joukkotuhoamisen pääorganisaattori Adolf Eichmannia (1906–62) vastaan 1961 järjestettyä oikeudenkäyntiä Israelissa.

Varsinkin juutalaispiireissä herätti suurta kohua Arendtin väite, että Eichmannilta, kuten natseilta yleensä puuttui moraalista mielikuvitusta. He eivät osanneet pohtia tarkoin, mitä olivat varsinaisesti tekemässä. Siksi he eivät kyenneet kyseenalaistamaan heille annettuja tehtäviä.

Perinteisestä muukalaispelosta eli ksenofobiasta 1800-luvulla kehitellyt rotuopit eroavat siinä, että ne peitellään "tieteellisesti" luonnonlain omaisiksi totuuksiksi. Siinä piilee niiden hyytävä vaarallisuus.

Valitettavasti Arendtin Totalitarismin synty tuntuu 62 vuotta ilmestymisensä jälkeen liiankin ajankohtaiselta.

Näinä levottomina, tasapainottoman kauhun ja talouslaman aikoina tämä teos pitäisi lukea avoimin silmin meidän kaikkien.

Tässä jos missä pätee ikuinen totuus: Ellemme tunne historiaamme, olemme tuomittuja toistamaan sen pahimmat virheet!

Hannah Arendt: Totalitarismin synty. Suom. Matti Kinnunen, 731 s. Vastapaino 2013

http://www.kansanuutiset.fi/kulttuuri/kulttuuriuutiset/3037734/totalitarismi-odottelee-otollisia-aikoja

[foobar]

On surkuhupaisaa lukea kuinka totalitärismin kovimmat ihailijat kuvittelevat olevansa jotenkin kaikkia muita enemmän oikeassa. Marxilaisuus luokkataisteluideoineen ja ideaalisine internationalismeineen on yhtä rikki ihmisten pitkäaikaisen hyvinvoinnin edistäjänä kuin islam: sitä ei voi korjata, helpompaa on heittää koko roska menemään. Ja tämä taas on asia, jota Kansan Uutisten uskolliset lukijat eivät koskaan suostu tekemään. Taitaa olla niin, että lopulta tavoitellaankin, sitten kuitenkin, vain valtaa, ei mitään muuta. Vallanhimoiset hakeutuvat itselleen sopivien aatteiden äärelle ja maalaavat itsestään pyhimyskuvia muiden kustannuksella.

[törö]

Olisi kannattanut lukea arvostelu kokonaan, sillä kirjailija on ollut samoilla linjoilla hompanssien kanssa.

Totalitarismi ei ollut pelkästään natsien perisynti. Arendt vertailee Stalinin ajan Neuvostoliiton totalitarismia natsien kehitelmiin.

Hänen mukaansa natsismin ja kommunismin ideologiset sisällöt erosivat toisistaan, mutta ideologioiden muodon, loogisten johtopäätösten ja poliittisen järjestelmän käytännön toteutuksen suhteen ne olivat hyvin samankaltaisia.

Hitler ihaili Stalinia ja Stalin piti Hitleriä ainoana luottomiehenä maailmassa. Ainoa mies, jota kohtaan Hitler tunsi "varauksetonta kunnioitusta", oli "nero Stalin":

"Stalinin ja Venäjän hallituksen tapauksessa meillä ei ole runsasta dokumenttiaineistoa, joka on saatavilla Saksasta. Hruštšovin 20. puoluekokoukselle pitämästä puheesta lähtien olemme kuitenkin tienneet, että Stalin luotti vain yhteen mieheen, ja se oli Hitler."

[PaulR]

Näh. Parhain mahdollinen olisi valistunut diktatuuri. Kysymystäkään etteikö se korruptoituisi ajan kanssa.

Eihän aadolfkan kuvitellut valtakuntansa iäksi kuin vuosituhannen.

[foobar]

Olisi kannattanut lukea arvostelu kokonaan, sillä kirjailija on ollut samoilla linjoilla hompanssien kanssa.

Totalitarismi ei ollut pelkästään natsien perisynti. Arendt vertailee Stalinin ajan Neuvostoliiton totalitarismia natsien kehitelmiin.

Hänen mukaansa natsismin ja kommunismin ideologiset sisällöt erosivat toisistaan, mutta ideologioiden muodon, loogisten johtopäätösten ja poliittisen järjestelmän käytännön toteutuksen suhteen ne olivat hyvin samankaltaisia.

Hitler ihaili Stalinia ja Stalin piti Hitleriä ainoana luottomiehenä maailmassa. Ainoa mies, jota kohtaan Hitler tunsi "varauksetonta kunnioitusta", oli "nero Stalin":

"Stalinin ja Venäjän hallituksen tapauksessa meillä ei ole runsasta dokumenttiaineistoa, joka on saatavilla Saksasta. Hruštšovin 20. puoluekokoukselle pitämästä puheesta lähtien olemme kuitenkin tienneet, että Stalin luotti vain yhteen mieheen, ja se oli Hitler."

Tuossa puhutaan Stalinista, mutta arvosteltiinko jossain kohtaa juttua kommunismia, joka nimenomaan hyväksyy lopputuloksenaan ainoastaan totalitäärisiä yhteiskuntia? Jutussahan koko ajan rakennettiin ajatusta siitä, että länsivallat ja kapitalistit ovat punomassa taas juoniaan.

[törö]

Tuossa puhutaan Stalinista, mutta arvosteltiinko jossain kohtaa juttua kommunismia, joka nimenomaan hyväksyy lopputuloksenaan ainoastaan totalitäärisiä yhteiskuntia? Jutussahan koko ajan rakennettiin ajatusta siitä, että länsivallat ja kapitalistit ovat punomassa taas juoniaan.

Se johtu arvostelijasta. Itse kirja taasen vaikuttaa sangen houkuttelevalta.

[Eino P. Keravalta]

Hannah Arendtin mukaan terrori voi hallita ehdottomasti vain ihmisiä, jotka elävät
eristettyinä toisiaan vastaan.

Kuulostaa aivan monikulttuurilta ja sen pirstomalta yhteiskunnalta.

Ja tämähän on monikultturismin tarkoituskin: sitä pakkosyötetään, jotta kansallisvaltiot saadaan tuhottua. Näin Eliitin kaavailema uusi, uljas maailma voi astua esiin. Siihen kuuluu totalitarismi, massojen hallinta, orjuus, toisinajattelijoiden eliminoiminen ja ihmisyyden ja sen vapauden tuho.

[Lalli IsoTalo]

Arendtin mukaan terrori voi hallita ehdottomasti vain ihmisiä, jotka elävät eristettyinä toisiaan vastaan. Kaikkien tyrannihallitusten ensimmäisiä tehtäviä on eristää ihmiset toisistaan:

"Eristäminen on ikään kuin totalitaarisuuden esiaste. Sen tunnusmerkkinä on kyvyttömyys "toimia yhdessä", kun valta syntyy aina ihmisistä, jotka toimivat yhdessä. Eristetyillä ihmisillä ei määritelmän mukaan ole valtaa. Eristäminen ja voimattomuus eli täydellinen toimintakyvyttömyys ovat aina olleet ominaista tyrannioille."

Arendtin mukaan se, mitä politiikan piirissä kutsutaan eristämiseksi, kutsutaan sosiaalisessa kanssakäymisessä yksinäisyydeksi.

Totalitaarisen vallan ihanne ei ole vakaumuksellinen natsi eikä vakaumuksellinen kommunisti, vaan eristynyt ja yksinäinen ihminen, jolle faktan ja fiktion tai oikean ja väärän välistä eroa ei ole enää olemassa.
http://www.kansanuutiset.fi/kulttuuri/kulttuuriuutiset/3037734/totalitarismi-odottelee-otollisia-aikoja

"Hajoita ja hallitse."

Siksi juuri tarvitaan sillanrakennusta nuivien ja suvaitsevaisten välille. Nuivien ja suvaitsevaisten yhteisvoimaa "ne" pelkäävät. Eniten "ne" rakastavat sitä, että heitämme juoksuhaudoistamme vihaa toistemme päälle.

[törö]

Hannah Arendtin mukaan terrori voi hallita ehdottomasti vain ihmisiä, jotka elävät
eristettyinä toisiaan vastaan.

Kuulostaa aivan monikulttuurilta ja sen pirstomalta yhteiskunnalta.

Mun mielestä se kuulostaa nykyiseltä yhteiskunnalta, jossa pitää valita vaatteiden värit huolella, jollei halua sekaantua poliittisien klikkien reviirikiistoihin.

Valkoinen tuntuu olevan puolueettomin väri, mutta valkoisia vaatteita on pirun vaikea pitää puhtaina.

[alussaolisana]

Olisi kannattanut lukea arvostelu kokonaan, sillä kirjailija on ollut samoilla linjoilla hompanssien kanssa.

Totalitarismi ei ollut pelkästään natsien perisynti. Arendt vertailee Stalinin ajan Neuvostoliiton totalitarismia natsien kehitelmiin.

Hänen mukaansa natsismin ja kommunismin ideologiset sisällöt erosivat toisistaan, mutta ideologioiden muodon, loogisten johtopäätösten ja poliittisen järjestelmän käytännön toteutuksen suhteen ne olivat hyvin samankaltaisia.

Hitler ihaili Stalinia ja Stalin piti Hitleriä ainoana luottomiehenä maailmassa. Ainoa mies, jota kohtaan Hitler tunsi "varauksetonta kunnioitusta", oli "nero Stalin":

"Stalinin ja Venäjän hallituksen tapauksessa meillä ei ole runsasta dokumenttiaineistoa, joka on saatavilla Saksasta. Hruštšovin 20. puoluekokoukselle pitämästä puheesta lähtien olemme kuitenkin tienneet, että Stalin luotti vain yhteen mieheen, ja se oli Hitler."

Tuossa puhutaan Stalinista, mutta arvosteltiinko jossain kohtaa juttua kommunismia, joka nimenomaan hyväksyy lopputuloksenaan ainoastaan totalitäärisiä yhteiskuntia? Jutussahan koko ajan rakennettiin ajatusta siitä, että länsivallat ja kapitalistit ovat punomassa taas juoniaan.

Juuri näin. On tyypillistä, että kommunisti pyrkii siirtämään kommunismin synnit Stalinin harteille. Sanottakoon jälleen kerran, että kommunismi on järjestänyt verilöylyn aina ja joka paikassa, missä se on valtaan päässyt.

[Möhömaha]

Rasismin ja samalla fasismin siemenet kylvettiin englantilaisen suurliikemiehen ja siirtomaapoliitikon Cecil Rhodesin (1853–1902) sekä juutalaisten rahoittajien voimin

Löytyihän se Drufvan rasistinen ja fasistinen sylttytehdas, tosin olisi ollut uskottavampaa, että osaa retoriikasta ei olisi lainattu suoraan Der Stürmerista .

[Lalli IsoTalo]

Arendtin teos Totalitarismin synty (1951) yritti selvittää kansallissosialismin ja kommunismin juuria aina antisemitismiin asti. Työ oli kohuttu uudenlaisen paradigmansa johdosta, sillä aikalaiset pitivät yleisesti natsismia ja kommunismia toistensa vastakohtina. Arendt pyrki todistamaan, että vaikka ideologisen sisällön osalta näin olikin, niin ideologian muodon, loogisten johtopäätösten ja poliittisen järjestelmän käytännön toteutuksen suhteen ne ovat olivat samankaltaisia.

The Origins of Totalitarianism
Arendt's first major book was titled The Origins of Totalitarianism (1951), which traced the roots of Stalinist Communism and Nazism in both anti-Semitism and imperialism. The book was opposed by the Left on the grounds that it presented the two movements as equally tyrannical. She further contends that Jewry was not the operative factor in the Holocaust, but merely a convenient proxy. Totalitarianism in Germany was, in the end, about megalomania and consistency, not eradicating Jews.

Arendt concludes that while Italian fascism was a nationalist authoritarian movement, Nazism and Communism were totalitarian movements that sought to eliminate all restraints upon the power of the State.

The book's final section is devoted to describing the mechanics of totalitarian movements, focusing on Nazi Germany and Communist Russia. Here, Arendt discusses the transformation of classes into masses, the role of propaganda in dealing with the non-totalitarian world, and the use of terror, essential to this form of government. Totalitarian movements are fundamentally different from autocratic regimes, says Arendt, insofar as autocratic regimes seek only to gain absolute political power and to outlaw opposition, while totalitarian regimes seek to dominate every aspect of everyone's life as a prelude to world domination. Arendt discusses the use of front organizations, fake governmental agencies, and esoteric doctrines as a means of concealing the radical nature of totalitarian aims from the non-totalitarian world. A final section added to the second edition of the book 1958 suggests that individual isolation and loneliness are preconditions for totalitarian domination.

[Veikko]

Vuonna 1951 teos oli ajankohtainen ja suurelta osaltaan tuore, mutta nyt se vaikuttaa tavanomaiselta, suurelta osaltaan vanhentuneelta ja kliseiseltä. Maailma on mennyt eteenpäin ja teos on "ajankohtaisuuksineen" jo historiaa.

[Lalli IsoTalo]

Teos on luettavissa täällä:
http://archive.org/stream/originsoftotalit00aren#page/n0/mode/2up