Milloin haastaa (suvaitsevainen) idiotismi, milloin jättää se huomiotta?

[Lalli IsoTalo]

Ketjussa "Andre Wickström: Rasistin pitäisi tappaa itsensä" esitettiin seuraava kommentti:

... tuollaista "tapa ittes vitun rasisti" -tyylistä vihanlietsontaa {ei} pidä katsoa läpi sormien. Se pitää haastaa julkisesti, riepotella sitä keskustelupalstoilla, laittaa noita möläytyksiä nettiin kiertoon nimen ja kuvan kera. Muuten vastapuoli ottaa tilan haltuun tuollaisella aggressiivisella, vihamielisellä mölinällä.

Voidaan myös esittää, että idioottien idioottimaisuudet kannattaa jättää omaan arvoonsa, koska idiotismi elää saamastaan huomiosta.

Milloin haastaa idiotismi (joka ei riko lakia), milloin jättää se huomiotta?

Sananvapauteen mielestäni kuuluu, että jokainen idiootti saa esittää idioottimaisuuksiaan julkisesti, kunhan ne eivät riko lakia. Toisaalta, idiotismi kannattaa jättää omaan arvoonsa, koska huomio on sen polttoainetta.

Olisiko niin, että tärkeiden päättäjien idioottimaisuudet kannattaa nostaa esiin, ja jättää huomiotta huomiohakuisten mitäänsanomattomuuksien huomiohakuisuudet?

Sananvapauden asianajajana olen kiinnostunut mielipiteestäsi. Milloin kannattaa provosoitua, kun provosoidaan?

[J. Lannan haamu]

Tämä on pirullisen paha, kuitenkin pirullisen mielenkiintoinen ja ennen kaikkea tärkeä aihe.

Kohtaan suvaitsevaista idiotismia usein, viikottain. Mielessäni haastan tämän idiotismin joka kerta, minulla on sarja kommentteja joita tekisi mieli heitellä. Koska kuten aina, nämä suvaitsevaisten ulostukset ovat aina niitä maallikkotason tietämätöntä egoistista jorinaa jota on kuultu jo 80-luvulta.

Mutta, ei uskalla haastaa. Nimittäin usein tässä samassa yhteydessä on liuta muita suvaitsevaisia ja koen, että heittämällä muutaman lisäkysymyksen tai vastalauseen, minut olisi tuomittu loppuiäksi tämän joukon keskellä. Ja muistutettakoon vielä, että tämä asiayhteys jossa kohtaan tällaista suvaitsevaa idiotismia, liittyy ammattiini. Muutenkin, olen aina yksin vastassaan tuhatpäinen joukko eksyneitä sielunpuolikkaita.

Vielä suora vastaus tuohon kysymykseen, se idiotismi pitäisi haastaa joka ikinen kerta kun siihen on mahdollisuus. Muussa tapauksessa hiljentyminen antaa kuvan, että hyväksyy tällaisen suvaitsevaisen ajattelutavan, joka taas ruokkii suvaitsevaisen egoa entisestään, joka taas johtaa moneen muuhun.

Olen kyllä jo alkanut heittää lieviä kommentteja, mutta eivät ne paljoa hyödytä, koska se suvaitsevaisen usko ei kykene vastaanottamaan vaihtoehtoista ajattelua.

[Tykkimies Pönni]

Pääasia että puhutaan tärkeistä asioista, provosoitui yksilö tai ei. Suurin juttu tärkeitä asioita koskien on se että mahdollisimman moni alkaa ymmärtää miten rankasti meitä kusetetaan. Tämä onnistuu kun asiat pysyy tapetilla. Lopputuloksen kannalta on melkein yhdentekevää onko äänessä mokuttaja vai kriitikko koska yleinen mielipide liikkuu omalla massallaan pikkuhiljaa suuntaa muuttamatta kohti totuutta. Kyllähän propaganda toimii aikansa ja saa yleistä mielipidettä suunnattua väärin mutta kuin konservatiivinen voima, propagandasta huolimatta, lopulta yleinen tieto tavoittaa totuuden. Miten sitä tietoa on yritetty pimittää ja vääristää ja kenen toimesta, vaikuttaa pitkässä juoksussa lähinnä vain siihen ketkä ja kuinka monta roikkuu puhelinpylväissä kemujen jälkeen.

Okei, ehkä hieman turhan positiiviselta vaikuttava näkökulma mutta se perustuu sisäpiiritietoon.

[nollatoleranssi]

Jos kyse on selvästä vitsistä tai suorasta vastineesta samantapaiseen heittoon niin silloin se on ok. Tilanteissa joissa heitto menee täysin yli ja tietoisesti loukkaa toista osapuolta niin siitä voisi ajatella huonommin.

Rajanveto on näissä tilanteissa vaikeaa eli milloin nostaa jokin kannanotto suurempaan huomioon ja milloin taas ei.

Valtamedia kyllä syyllistyy aivan samaan ongelmaan kerta toisensa jälkeen riippuen siitä, että mistä suunnasta asioita katsotaan.

[Lahti-Saloranta]

Mielestäni oikea tapa suhtautua noihin idioottimaisiin suvaitsevaisiin kommetteihin on siteerata niitä sellaisinaan, provosoitumatta. Idiootti ei voi antaa niihin mitään vastetta. Tyyppiesimerkkeinä Johanna Suurpään ja Soile Syrjäsen kommentit. "Koneinsinööristä" on tullut kerrassaan tavaramerkki samoin kuin "rikkaudesta ja voimavarasta" ja kotoutumisen nopeudesta parissa kolmessa vuodessa. Onhan se tietysti vähän julmaa kommentin esittäjää kohtaan eikä varmaankaan muuta hänen mielipidettään mutta kenties vähän hillitsee mokutusintoa.

[Ilkka Partanen]

Useimmiten tulee tartuttua erilaisiin idiotismeihin, vaikkei ole mitään syytä. Idiotismit viettävät julkista elämää ja niissä omien hölmöyksiensä puolustaja saa nopeasti rohkean maineen jos häntä kohtaan hyökätään laajasti julkisuudessa. Sen vuoksi yksittäiset suosionkalasteluaivopierut kannattaisi jättää omaan arvoonsa: ne jotka huomaavat ne järjettömyyksiksi tekevät päätöksensä kaikessa hiljaisuudessa esim. koko puolueen vaihtamisesta seuraavissa vaaleissa. Sitten taas ne, jotka niitä puolustavat, eivät näe niissä mitään kummallista ja pitävät arvostelua johtuvana esim. lausujan sukupuolesta, jälleen yhtenä todisteena suomalaisten umpimielisyydestä, jne.

[Arvoton]

Äskön vilaisin IS:n nettiuutisista, kuinka ymmärtääkseni toimittajat olivat väkisin koittaneet saada nuorelta Nooralotta Neziri-paralta jotain tuomitsevaa kantaa Venäjän homolakiin. Koska ruotsalaiset urheilijattaret olivat ymmärtääkseni panneet oikein Venäjän lähes polvilleen tätimäisellä tuomiollaan. Järjellisimmät lukijat voivat tuollaisen idiotistisen poliittisen uutisoinnin  urheilun yhteydessä omaan arvoonsa hymyillen myötätuntoisesti.

[ike60]

Milloin haastaa idiotismi (joka ei riko lakia), milloin jättää se huomiotta?

Tärkeä kysymys.

Lyhyt vastaus on: silloin kun haastamisen hyödyt ylittävät sen kustannukset. Tämä tietenkin johtaa jatkokysymykseen: miten arvioida hyötyjä, miten kustannuksia ja miten verrata niitä keskenään?

Hyötyjä ovat ainakin mahdollisuus herättää joitakin ihmisiä ajattelemaan omaehtoisesti, tärkeän informaation levittäminen, asian pitäminen esillä, oman ajattelun selkeytyminen ja oman retorisen valmiuden, reaktionopeuden ja esimerkiksi sanattoman viestinnän harjoittaminen. Kustannuksia ovat muun muassa mahdollinen ajanhukka, säröt ihmissuhteissa, oman imagon muuttuminen jossain tärkeässä paikassa (esim. työpaikalla tai asiakkaiden keskuudessa), joskus ehkä väkivallan uhkakin.

Jos analyysin haluaa tehdä hyvin, voi hakea vauhtia päätösanalyysistä. Esimerkiksi Hammondin, Keeneyn ja Raiffan kirja Smart Choices on yleistajuinen ja nopealukuinen, ja siinä esitelty päätösanalyysimenetelmä on helppo soveltaa.

Kun keskustelu ajautuu siihen, että joku lausuu idiotismin/idiotismeja, on tietenkin myöhäistä tehdä analyysiä: se on pitänyt tehdä geneeristä tilannetta varten jo aiemmin. Yleisesti ottaen hyötyjä on saavutettavissa, kun kuulijoita on riittävän paljon, he ovat poikkeuksellisen tärkeitä tai ainakin avoimia muuttamaan ajatuksiaan järkipuhetta kuunneltuaan, ja tilanne sekä asiayhteys suosivat asian esiin ottamista. Haitat realisoituvat todennäköisimmin silloin, kun kuulijakunta on väärä (niille näkemyksille jotka aiot ottaa esille) tai tilanne on väärä.

Yhtä keskeinen - ellei jopa keskeisempi - kysymys on: minkälainen (aktiivinen) reaktio idiotismiin on paras annetussa tilanteessa ja annetulla yleisöllä? Reaktion laatu pitkälti määrittää myös realisoituvat hyödyt ja haitat. Monesti on paras vain kysyä neutraalisti perusteita ja, mikäli ne osoittautuvat heiveröisiksi, maltillisesti huomauttaa perusteluiden heikkoudesta. Joskus voi esittää vastaväitteen, joka tietenkin pitää pystyä perustelemaan tilanteen vaatimalla tavalla. Nyrkkisääntö on, että mitä epäedullisempi tilanne, sitä vähemmän ja miedompia näkemyksiä kannattaa esittää.

Kannattaa myös muistaa, että nettiin ja IRL-kommunikointiin pätevät hieman erilaiset lainalaisuudet. Netissä on yleensä aikaa reagoida ja muotoilla vastauksiaan. Saavutettavissa olevan yleisön määräkin voi olla suuri: vastauksiasi voivat parhaassa tapauksessa lukea tuhannet silmäparit. Yksi suurimmista virheistä jonka voi tällöin tehdä on kuvitella vastaavansa pelkästään idiotismin lausuneelle. Yleensä se muu yleisö on monin verroin tärkeämpää. Juuri sen muun yleisön vuoksi pitää yrittää välttää ylilyöntejä, henkilökohtaisuuksiin menemistä jne. Tosielämässä taas yleisö koostuu yleensä korkeintaan muutamasta ihmisestä; reagoinnin kannattavuus riippuu kuinka paljon on saavutettavissa jos nämä ihmiset muuttavat ajatteluaan, ja kuinka todennäköisesti he ovat muuttamassa ajatteluaan meneillään olevassa tilanteessa.

[mub]

Koittakaa nyt ymmärtää, ettei tässä nyt ole kyse jostain sellaisesta, että "toisten tunteiden loukkaaminen on vain väärin, se satuttaa" tai jostain "provosoitumisesta".

Negatiivinen huomio ei todellakaan ole polttoainetta noille henkilöille. He kaipaavat positiivista huomiota ja selkääntaputtelua, ja sen sijaan heille tulee antaa ikään kuin moderni häpeärangaistus riepottelemalla noita typeriä heittoja, tallentamalla ne internetin ikuiseen muistiin, antamalla palautetta jne. Tällä on vaikutusta laajemminkin keskusteluilmapiiriin kuin ainoastaan näiden kyseisten wickströmien ja marttiloiden kohdalla.

Keskusteluilmapiirillä on suuri vaikutus massojen mielipiteisiin ja toimintaan. Jos noita "tappakaa itsenne vitun rasistit" -möläytyksiä katsotaan läpi sormien, niin keskusteluilmapiiri ja mielipideilmasto menevät tiettyyn suuntaan. Jos ne haastetaan, keskusteluilmapiiri ja mielipideilmasto menevät parempaan suuntaan.

Tuollainen "kyl se typerä maahanmuuttopolitiikka tulee kuiteski joskus loppumaan"  on typerä asenne.

[Emo]

Samaa mieltä nimimerkki mub:in kanssa, että ei tälläisiä "tappakaa itsenne rasistit" -herjoja tarvitse kommentoimatta katsella ja kuunnella. Hiljaisuus on yhtä kuin hyväksyminen.
Ruotsissa tälläiset tappokehoitukset kai ovatkin jo yleisiä, siinä vasta rasistinen maa jossa kansa vaikenee!

Mutta vastaavalle tasolle ei itse pidä romahtaa, että kehoittaa jotakuta itsensä tappamaan.

[Lalli IsoTalo]

Siat tykkäävät painia mutakuopissa, mutta eivät tykkää painia yksin. He kutsuvat halukkaita mukaan.

EDIT:typo

[Tragedian synty]

Yksilöt ja yksilöiden mukavuus on toissijaista. Kaikki, mikä palvelee nuivan liikkeen poliittisia päämääriä, on käytettävä maksimaalisesti hyväksi. Vastapuolen idiotismeilla riepottelu on meille eduksi, jos osaamme itse hoitaa osuutemme asiallisesti. Aina siinä ei ole onnistuttu, mutta ottaen huomioon maahanmuuttokriittisyyden pitkään jatkuneen ja yhä jatkuvan voittokulun, olemme päässeet debatissa voitolle.

[Emo]

Siat tykkäävät painia mutakuopissa. Mutta siat eivät tykkää painia yksin. He kutsutuvat halukkaita mukaan.

No eihän niiden kanssa painimaan aleta, tyydymme paheksumaan. Ehkä kehoitamme hakeutumaan hoitoon patologisen agressiivisuuden vuoksi.

[siviilitarkkailija]

Ihmisten tunteita voi ja pitää saada loukata. Jos on valmis vastaamaan vaikka korkeimmille voimille maallisen elämän jälkeen, niin itse olen sitä mieltä että myös ymmärryksen ja elämän ylittäviä jumaluuksia pitää voida käsitellä idioottimaisesti. Toisten ihmisten uskoa ei ole suotavaa pilkata, mutta sekin kuuluu joskus tahattomasti idioottimaiseen elämään. Jos haluaa tehdä itsestään pellen, sekin on aivan hyväksyttävää ja joskus jopa suotavaa.

Kehotus elämän päättämiseen on aika rankka juttu. Asia on sillätavalla että hyvin moni itsensä tappava ihminen on aika epätoivoinen. Tekee hulluja juttuja, hakee apua tai huomiota, saakin vittumaisia kehotuksia ja naurua. Tällaisia ihmisiä tulee joskus vastaan. Kysymys on silloin siitä uskallammeko oikeasti todellisen tilanteen sattuessa kohdalle olla myötäeläviä ihmisiä idioottimaisuuksistamme huolimatta vai olemmeko pelkkää pahan klovnin vitseille nauravaa massaa (ts suvaitsevaisia idiootteja). 

Sananvapauteen mielestäni kuuluu, että jokainen idiootti saa esittää idioottimaisuuksiaan julkisesti, kunhan ne eivät riko lakia.

Minun mielestä sananvapauteen kuuluu, että jokainen idiootti saa esittää idioottimaisuuksiaan julkisesta, vaikka ne jopa rikkoisvat lakia. Lait eivät ole muuttumattomia ja ihmisten poliittisiin oikeuksiin kuuluu myös oikeus yrittää muuttaa vallitsevia lakeja, olkoon se idioottimainen yritys tai sitten ei. Seurauksista ei idioottikaan ole vapaa.

[Lalli IsoTalo]

Sananvapauteen mielestäni kuuluu, että jokainen idiootti saa esittää idioottimaisuuksiaan julkisesti, kunhan ne eivät riko lakia.

Minun mielestä sananvapauteen kuuluu, että jokainen idiootti saa esittää idioottimaisuuksiaan julkisesta, vaikka ne jopa rikkoisvat lakia. Lait eivät ole muuttumattomia ja ihmisten poliittisiin oikeuksiin kuuluu myös oikeus yrittää muuttaa vallitsevia lakeja, olkoon se idioottimainen yritys tai sitten ei. Seurauksista ei idioottikaan ole vapaa.

Mitä (nykyisiä) laittomuuksia sananvapauteen pitäisi mielestäsi kuulua, ja toisaalta mitä sinunkaan sananvapauskäsityksesi ei salli?

Sananvapautta voidaan 10. artiklan mukaan rajoittaa vain lailla ja syistä:

»– – jotka ovat välttämättömiä demokraattisessa yhteiskunnassa kansallisen turvallisuuden, alueellisen koskemattomuuden tai yleisen turvallisuuden vuoksi, epäjärjestyksen tai rikollisuuden estämiseksi, terveyden tai moraalin suojaamiseksi, muiden henkilöiden maineen tai oikeuksien turvaamiseksi, luottamuksellisten tietojen paljastumisen estämiseksi, tai tuomioistuinten arvovallan ja puolueettomuuden varmistamiseksi.»
(Euroopan ihmisoikeussopimuksen 10. artiklan toinen kohta.)

Sananvapauden rajoitukset

Mikäli sananvapautta käytetään loukkaamaan jotakin toista oikeushyvää, kuten oikeutta kunniaan tai yksityisyyteen taikka yhteiskuntarauhaa, rikoslainsäädännössä on punnittu, kumpi on tärkeämpi oikeushyvä. Sellaisia rangaistaviksi säädettyjä tekoja, joissa tekijä käyttää väärin sananvapauttaan, nimitetään sananvapausrikoksiksi. Suomen lainsäädännössä ja Euroopan unionissa muun muassa yhteiskuntarauhaa vaarantavat, kansanryhmää vastaan kiihottavat viestit taikka toisen kunniaa loukkaavat lausumat eivät kuulu sananvapauden piiriin. [5] [6]

Suomessa lainsäätäjä on puuttunut sananvapauden väärinkäyttämiseen muun muassa seuraavilla rikoslaissa rangaistaviksi säädetyillä teoilla:
kunnianloukkaus (RL 24:9)
yksityiselämää loukkaava tiedon levittäminen (RL 24:
kiihottaminen kansanryhmää vastaan (Rikoslaki 11:
julkinen kehottaminen rikokseen (RL 17:1)
uskonrauhan rikkominen (RL 17:10)
väkivaltakuvauksen levittäminen (RL 17:17)
sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan kuvan levittäminen (RL 17:18)
sukupuolisiveellisyyttä loukkaava markkinointi (RL 17:20)
markkinointirikos (RL 30:1)
virkasalaisuuden rikkominen (RL 40:5)
yrityssalaisuuden rikkominen (RL 30:5)

[siviilitarkkailija]

Sananvapautta voidaan 10. artiklan mukaan rajoittaa vain lailla ja syistä:

»– – jotka ovat välttämättömiä demokraattisessa yhteiskunnassa kansallisen turvallisuuden, alueellisen koskemattomuuden tai yleisen turvallisuuden vuoksi, epäjärjestyksen tai rikollisuuden estämiseksi, terveyden tai moraalin suojaamiseksi, muiden henkilöiden maineen[/b],  tai oikeuksien turvaamiseksi, luottamuksellisten tietojen paljastumisen estämiseksi, tai tuomioistuinten arvovallan ja puolueettomuuden varmistamiseksi.»

Kuka määrittää tämän välttämättömän tai epäjärjestyksen? Vihavasemmisto Ruotsissa katsoo että ruotsidemokraattien kannatus on todistus riittävästä epäjärjestyksestä ja moraalikadosta. Vastaavasti voidaan nähdä ettei ole kaukana poliittisesti valittujen poliisijohtajaviranomaisten näkemys että sananvapautta voidaan rajoittaa moraalin suojelemiseksi? Kenen moraalin? Mikä määrittää milloin moraali oikeutettua ja hyvää ja milloin moraali on tuomittavaa ja pahaa? Mikä tekee tuomioistuinten arvovallasta sellaista ettei sitä voisi kritisoida?

Käytännössä tuollainen sopimus antaa diktaatuurille kaikki avaimet käteen lopettaa yhteiskunnalliset vapaudet kuten sananvapaus. Kun lait ja sopimukset tehdään juurikin tuolla " No mutta kyllähän kaikki tietävät sanomattakin missä rajat kulkee!" harhaluulon perusteella, annetaan pois vapaudet saamatta muuta kuin turvallisuusuhkia tilalle. Ei tarvita kuin oikea aika niin kyseinen lakisopimus varmistaa että moista lakia itse tulkitseva diktaattori saa kaikki oikeudet ja keinot hävittää oppositio. Tuo sopimus, toisin kuin perustuslait, on kohdistettu oppositiota vastaan. Perustuslakien sananvapauslainsäädäntö on kohdistettu opposition puolelle oikeudeksi toimia hallituksia vastaan. Arvioitaessa on syytä ymmärtää että kyseisiä lakeja ei ole suunniteltu hyvän vaan pahanpäivän varalle.

Minusta sananvapauden rajoitukset eivät välttämättä toimi edes kansalliseen turvallisuustarpeen kohdalla. Jos nimittäin mahdollisen sodan uhatessa, kuljetaan puhtaasti kansallisen turvallisuuden linjaa, niin käykin niin että ne jotka vastustavat sotaa periaatteellisista tai strategisista syistä, ja asioita käsitellessään paljastavat olemassaolevia epäkohtia ja vääryyksiä, joutuvat he luonnollisesti hallitustensa mielivallan alle. Sillä hallitus voi yksikantaan todeta että vain sen linja on oikea ja kaikki muut ovat uhka kansalliselle turvallisuudelle.

Ainoa kohta jossa hyväksyn rajoitukset ovat väkivaltainen yllytys. Tietyin rajoituksin yksityishenkilöä, alaikäistä tai oikeustoimikelvotonta henkilöä kohtaan suunnatut teot ovat myös tuomittavia. Tällöin pidän olennaisena että kyseessä on täysin epäsuhtainen tilanne jossa teon tekijä ja teon kohde eivät ole tasavertaisessa asemassa eikä teon kohteella ole mahdollisuutta puolustautua. Esimerkiksi tilanne jossa kehotetaan henkisesti epävakaita ihmisiä riistämään itseltään elämä että kehottajalla olisi hauskaa ja jännittävää. Rinnastan sen väkivaltaiseen yllytykseen.

Minusta asia on myös niin että salassapitosopimuksen tehneellä ei ole rankaisutta lupaa paljastaa salaamiaan asioita. Mutta jotta hallinto toimisi, niin viranomaisten toimintaa ja mahdollisia väärinkäytöksiä arvioimaan olisi saatava edustuksellisen demokratian valitsemat henkilöt jotka pohtivat sitä ettei viranomaishallinto salaile vääryyksiä ja joille viranomaiset voivat ilman pelkoa seurauksista kertoa tietoonsa tulleet vääryydet. Käytännössä itse kannatan hyvin hyvin rajattua sananvapaudenrajoituslainsäädäntöä.

[Man in a Suit]

Tarvitseeko sitä edes haastaa?
Huolimatta media myllytyksestä, itse uskon että idioottitason suvaitsevaisuus on todella pientä Suomessa.
Ihmisillä on monia puoluekantoja mutta ainakin pääkaupunkiseudulla asuvat ihmiset ovat hyvin pitkälti suvaitsevaisuus- idiotismia vastaan.

Haastamalla tilannetta sitä vaan provosoi. Siinä olen samaa mieltä että mitä enemmän annetaan vettä myllyyn, sitä oikeammassa kuvittelevat olevansa. Tyypillinen suvakki on kokemukseni mukaan parikymppinen tyttö joka on epävarma omasta itsestään ja haluaa kuulua johonkin. Olemalla suvakki, on helppo "kuulua" ja suvaitsevaisuudelle yhteiskunta on antanut "hyviksien" kruunun, vaikka omasta mielestäni he vasta todellisia pahiksia ovatkin.   

[foobar]

Tarvitseeko sitä edes haastaa?
Huolimatta media myllytyksestä, itse uskon että idioottitason suvaitsevaisuus on todella pientä Suomessa.
Ihmisillä on monia puoluekantoja mutta ainakin pääkaupunkiseudulla asuvat ihmiset ovat hyvin pitkälti suvaitsevaisuus- idiotismia vastaan.

Helsingin kahjovihreät ja heidän kannatuslukunsa asettavat tämän väitteen hieman kyseenalaiseksi.

Mielenkiintoista olisi toki tietää, kuinka suuri osa Helsingin Vihreiden kannatuksesta tulee äskettäin maakunnista kaupunkiin muuttaneilta sinisilmäisiltä opiskelijoilta. Varmaan se on merkittävä segmentti, mutta valitettavasti taitavat olla ihan pidempäänkin Helsingissä asuneet ammattisuvaitsevaiset. Kiinnostavaa olisi tietää myös esim. Helsingissä yli kymmenen vuotta asuneiden, yksityisellä sektorilla täyspäiväisesti työskentelevien osuus Helsingin Vihreiden äänestäjäkunnassa. Sen epäilen olevan suhteessa esim. Kokoomukseen suhteellisen matala.

[PaulR]

Sitä kokeillut inhorealismin reittiä ja perääntynyt, kun vaihtoehdot ovat olleet juoma naamalle, tai silmien kynsintä päästä.

-Mihinkäs se eukko katosi?
-Taisi tulla jotain menoa.

[elukka]

Helsingin kahjovihreät ja heidän kannatuslukunsa asettavat tämän väitteen hieman kyseenalaiseksi.

Mielenkiintoista olisi toki tietää, kuinka suuri osa Helsingin Vihreiden kannatuksesta tulee äskettäin maakunnista kaupunkiin muuttaneilta sinisilmäisiltä opiskelijoilta.

"Stadin" virheet lienevät niitä villapaitaisia, hassuja hattuja käyttäviä autojen vihaajia, jotka hyppäävät ties mistä kadunkulmasta eteen vanhalla jopollaan niin että ponnari vaan viuhuu. Tärkeintä tuossa performanssissa ei ole tehokas eteneminen liikenteessä vaan tehdä kaikki liikkuminen mahdollisimman vaarallisesti ja autoilijoille vittumaiseksi. Noita löytyy joka toisessa kadun kulmassa.

Tuollaisia humanoideja tulee tuon tuostakin eteeni, kun käyn Stadissa työasioissa. Lapissa on poroja tiellä ja stadissa noita hörhöjä.

[PaulR]

Toistaiseksi sellainen tunne, että asiaa Helsinkiin on lento-asemalle.

[Brandöt]

Olisiko niin, että tärkeiden päättäjien idioottimaisuudet kannattaa nostaa esiin, ja jättää huomiotta huomiohakuisten mitäänsanomattomuuksien huomiohakuisuudet?

Sananvapauden asianajajana olen kiinnostunut mielipiteestäsi. Milloin kannattaa provosoitua, kun provosoidaan?

Olen vapaan ja avoimen keskustelun kannalla.  Koen, että (lähes) kaikenlainen idiotismi(kin) kannattaa altistaa moniääniselle keskustelulle, sillä sitä kautta sen ontuvuus nostetaan esille ja revitään idioottimaisen kommentin eri olemuspuolet muiden nähtäväksi. Ei yksi ihminen tule kuitenkaan ajatelleeksi kaikkea.

Esimerkiksi tämä etuoikeutetun hyväosaisen suomenruotsalaisnilkin André Wickströmin kommentti kanssaihmisistään oli niin monella eri tasolla yksinkertaisesti väärin, että sitä olisi nautinnollista avata ja ruotia enemmänkin - osoittaa sanojan yksinkertaisuus niillekin, jotka eivät heti ensimmäiseksi osaisi lausahdusta tältä kantilta katsoa.

[alussaolisana]

Näkisin, että täydellisen typeryyden edessä ei kannata jäädä vääntämään. Se on toivotonta. Mutta siihenkin kannattaa vastata kerran, loogisesti ja tiedollisesti vahvalla argumentilla - tyylilaji vapaa. Sitten kohti uusia seikkailuja. Varsinkin netissä kommenttisi voi nimittäin lukea joku muu, jolle siitä voi olla jopa hyötyä.

[siviilitarkkailija]

Kysymys kuuluu että onko idiotismille oikeus vastata väkivaltaisesti? Suvaitsevaisto suvaitsee myös väkivallan kunhan se on heidän arvomaailmalleen myönteinen mutta torjuu ja tuomitsee se kun se on heidän arvomaailmansa vastainen. Itsensä väkivallattomaksi samalla luokitellen. Mitäpä siihen voi vastata?