Seppo Oikkosen blogi: "Monikulttuurisuus on sairas arvo ja vaarallinen hanke"

[Acres]

Seppo Oikkosen tekstit ovat erittäin perusteellisia. Viimeisimmän mukaan länsimaissa ongelmia yritetään ratkaista yksilölähtöisesti eikä ymmärretä näihin ongelmiin liittyviä yhteisötekijöitä, jotka syntyvät kun yhteisöedellytykset täyttyvät. Tällaista maahanmuuttokritiikkiä sitä haluaisi kuulla poliitiikkojenkin suusta, mutta tuskin kannattaa pidättää hengitystä.

http://kuinkakarlmarxtavataan.puheenvuoro.uusisuomi.fi/141086-monikulttuurisuus-on-sairas-arvo-ja-vaarallinen-hanke

Samasta aihepiiristä on muitakin vastaavia kirjoituksia:

http://kuinkakarlmarxtavataan.puheenvuoro.uusisuomi.fi/

[Tom Kärnä]

Olen itse jo pitempään mainostellut Seppo Oikkosen blogia. Mies tosin usein kirjoittaa aika pitkästi, joten aina en jaksa paneutua hirvittävän perusteellisesti hänen teksteihinsä.

[Antti-Kristiina]

Pidän Oikkosen tavasta ajatella; hän tarkastelee asioita asioina ja usein monesta näkökulmasta. Mutta tekstit ovat kieltämättä varsin polveilevia ja pitkiä, joten mistään helposta luettavasta ei ole kyse juuri minkään hänen tuotoksensa kohdalla. En mikseenkään aina ole Oikkosen kanssa kaikesta samaa mieltä, mutta joudun myöntämään, että hän on yleensä varsin perusteellinen argumentoinnissaan. Ehkä parasta antia Puheenvuorossa Henri Myllymäen talousaiheisten kirjoitusten ohella?

[Lalli IsoTalo]

http://kuinkakarlmarxtavataan.puheenvuoro.uusisuomi.fi/141086-monikulttuurisuus-on-sairas-arvo-ja-vaarallinen-hanke

Tiivistys

Kun joukossa tyhmyys tiivistyy autojen polttamiseksi, joukkovoimat ottavat vallan, ja yksilöpsykologia katoaa kuvasta. Ryhmissä ihmiset regressoituvat ihmiselle lajityypillisten alkuperäisten ryhmäreaktioiden tasolle, eikä kyse ole päämäärärationaalisesta käyttäytymisestä. Ryhmäkäyttäytymistä sääteleviä ratkaisuja emme pysty kehittämään. Siksi mokutus on tuomittu epäonnistumaan.

Kotouttaminen on epäonnistunut kaikkialla, koska yhteisöt eivät voi sekoittua toistensa joukkoon kuten yksilöt voivat.

Vhm ei ymmärrä kollektiivisen kulttuurin ryhmähypnoottista vaikutusta yksilöön, koska on itse individualistisen kulttuurin tuote.

[siviilitarkkailija]

Monikulttuurisuus on rahan ja voiman valtaa. Mitään muuta valtaa monikulttuurinen yhteisö ei tunnusta. Ei edes ihmisarvoa. Ihmisarvo on rahalla korvattavissa oleva arvo. Monikulttuurisissa yhteiskunnissa köyhille jää väkivalta ja rikkaille sen pelko.

Koska monikulttuurisuus on suurinta hulluutta jälkeen 1. maailmansodan, ei ole ihme että vasemmistolaiset ovat siihen rynnänneet samalla innolla kuin millä aloittivat monikulttuurin neuvostokokeilut. Se että sosialismi tuotti omine monikulttuurihankkeineen uuden maailmansodan ei ole näitä hulluja hillinnyt.

Monikulttuuri on hauskaa ja värikästä kun musiikki soi ja valot palavat, kun musiikki lakkaa ja valot sammuvat, ihmiset alkavat tappamaan toisiaan.

[Lalli IsoTalo]

Ryhmissä ihmiset regressoituvat ihmiselle lajityypillisten alkuperäisten ryhmäreaktioiden tasolle, eikä kyse ole päämäärärationaalisesta käyttäytymisestä.

http://rahmispossu.net/2013/05/27/he-nauravat-kivia-viskoessaan/

Ruotsin nuorukaismellakoihin osallistuvat eivät kihise turhautuneisuuttaan. He ovat ekstaasissa. Nuorukaiset nauravat, kun he heittelevät meitä poliiseja kivillä.

He turvautuvat väkivaltaan, koska se on mukavaa. Siitä saa paremmat "kiksit" kuin mistään muusta. Kyseessä ei ole mikään poliittinen protesti. Kuitenkin mellakoita tulkitaan sellaisina, mikä antaa hyvän syyn jatkaa nykyisellä tiellä.

Tässä konfliktissa on vain kaksi osapuolta; Yhtäällä on poliisi ja ne tuhannet ihmiset, joiden asuinympäristöä pistetään tuhannen päreiksi, minkä he parhaansa mukaan pyrkivät estämään.

Toisaalla on ongelmia aiheuttavat nuorukaiset, joiden tueksi on rientänyt kaikenkarvaisia asiantuntijoita, jotka keksivät poliittisia syitä oikeutukseksi riehunnalle.

Miksi jotkut ottavat kivet kouraan ja toiset eivät? Kyse on osittain henkilökohtaisesta moraalista, mutta ennen kaikkea sosiaalisesta kontrollista. Niin tai näin, perusongelma on riittämätön vanhemmuus.

Koulusta lintsaaminen on ... helppoa. Ja kivien heittely on mukavaa. Turhautuminen ja ikävystyneisyys korvautuvat jännityksellä ja seikkailulla.

[normi]

Toisaalla on ongelmia aiheuttavat nuorukaiset, joiden tueksi on rientänyt kaikenkarvaisia asiantuntijoita, jotka keksivät poliittisia syitä oikeutukseksi riehunnalle.

Ongelman alkusyy on juuri näissä ihmisissä... he ovat samoja jotka kannattavat monikulttuuria. Ns. nuoriso hyödyntää tilannetta. rangaitsematon riehunta antaa mahtavan vallan tunteen — ja aina voi siteerata asiantuntijoita jotka keksivät "hyviä" syitä käytökselle. Ja kenties riehunta johtaa suoraan taloudelliseen hyötyyn, ainakaan "määrärahoja" ei ryhdytä vähentämään, koska "nuoriso voi ilmiselvästi pahoin" (vaikka kuinka näyttää naurattavan).

Kun kansalaiset oivaltavat, että ongelman varsinaiset syylliset ovat suviskukkisvihervasureita ja mokuttajia, niin vasta silloin on toivoa tilanteen parantumisesta.

[siviilitarkkailija]

Kun kansalaiset oivaltavat, että ongelman varsinaiset syylliset ovat suviskukkisvihervasureita ja mokuttajia, niin vasta silloin on toivoa tilanteen parantumisesta.

Ainakin muutoksesta.

Monikulttuurisuus on rauhan idealismia joka johtaa väkivaltaan.

Olen miettinyt pitkään mikä on hyvä esimerkki paradoksista. Monikulttuurisuus on ehkä kaikkein paras esimerkki ikinä. Se on lähes täydellinen paradoksi.

[Konnetaabeli]

Ainoa toimiva monikulttuurisuusrakennelma on sellainen, että kulttuurit elävät omissa maissaan omiensa keskellä.

Sieltä voi sitten käydä ihmettelemässä turistina tai työmatkalla toista kulttuuria ja maata, mutta paino sanalla "käydä". Vieraillessaan kunnioittaa kohdemaan lakia ja tapoja.

On ylittämätön tosiasia, että sharia-laki ja länsimainen oikeuskäsitys eivät ole mitenkään yhteensovitettavissa, eikä valtion sisällä voi sallia useita eri oikeusjärjestelmiä. On myös tosiasia, ettei muslimien käsityksiä ja kohtelua naisia ja homoja kohtaan voi sovittaa tasa-arvoiseen Eurooppaan.

Käsittämätöntä on, että homoaktivistit täällä huutavat kurkku suorana haluansa kirkkohäihin, vaikkei 99% homopareista ole edes rekisteröinyt parisuhdettaan. Kuitenkaan he eivät edes inise Iranin homoteloituksista. Mikä on syrjintää, teloitus vai se, ettei saa kirkkoa kulissiksi bileilleen?

[Lalli IsoTalo]

Monikulttuurisuus on rauhan idealismia joka johtaa väkivaltaan.

Olen miettinyt pitkään mikä on hyvä esimerkki paradoksista. Monikulttuurisuus on ehkä kaikkein paras esimerkki ikinä. Se on lähes täydellinen paradoksi.

Monikultturisuus monikerroksinen maatuskaparadoksi, jonka sisältä kuoriutuu yhä uusia paradokseja. Se on lahja joka antaa ja antaa!

[Roosamaria]

Monikulttuurisuus ei ole koskaan toiminut. Se on luonnonvastaista.
Vastoin ihmisen luonnollista itsesäilytysvaistoa.

Kyllä moku-tehtailijat tämän tietävät. Siksi näenkin tässä hankkeessa tarkoituksellisen pyrkimyksen hajoittaa yhteiskunnat, lietsoa vihaa. Ja ketkäs sen paremmin osaisivat kuin muslimit? Kun tuodaan muutama vihamielinen muslimi muutoin rauhallisen ja sopusointuisen yhteiskunnan keskelle, alkaa täysi kissatappelu ja näin hajoitetaan yhteiskunta.

Siksi tuleekin nämä poliitikot, jotka Suomessakin ovat tätä hanketta edistäneet, nostaa kaikkien nähtäville, osoittaa mitkä puolueet ja henkilöt ovat mm. oman kauniin isänmamme hajoittamispyrkimyksen taustalla. Ja niitä puolueitahan ovat pääasiassa: RKP, Vihreät, Vasemmistoliitto. Demarit ovat yksistään tyhmiä, samoin Kokoomus, mutta sekään ei ole tässä asiassa mikään ansio, silloin kun kotimaa on tuhon partaalla.

Sillanpään marssilaulu:  http://www.youtube.com/watch?v=H0dpsB5lmk8

Olis jo aika tehrä se jokin.

[Acres]

Hyvää settiä jälleen:

http://kuinkakarlmarxtavataan.puheenvuoro.uusisuomi.fi/143215-demokratia-on-luottamuksen-muoto

[guest8788]

"Perussuomalaiset! Nyt katse eteen-, ei taaksepäin!"

Asiasanat:     Demokratia   EU    Ihmisoikeudet    Individualismi    Kansallisvaltio    Maahanmuutto    Moniarvoisuus    Monikulttuurisuus    Normimoraali    Omantunnonetiikka    Yhtenäiskulttuuri

http://kuinkakarlmarxtavataan.puheenvuoro.uusisuomi.fi/143556-perussuomalaiset-nyt-katse-eteen-ei-taaksepain

[Lalli IsoTalo]

http://kuinkakarlmarxtavataan.puheenvuoro.uusisuomi.fi/143556-perussuomalaiset-nyt-katse-eteen-ei-taaksepain

Ajatuksia herättävä kirjoitus jälleen. Hienoa syvien ja sameiden pohjavesivirtausten kirkastamista. Itse kuitenkin päädyn eri johtopäätöksiin kuin kirjoittaja. 

Ajatushistorian harrastaja Seppo Oikkonen esittää, että "kollektiiviinen tunnustuksellisuuden" kulttuuri ei ole yhteensopiva individualistisen, yksilönvapautta korostavan kulttuurin kanssa, jonka on perinteisesti ajateltu olevan länsimaisten kansallisvaltioiden ideaali. Tästä olen samaa mieltä.

Yhteisössä vallitseva sosiaalisen sidonnaisuuden aste määrää, minkä otteen tämä valmiina "annettu" todellisuus {=kulttuuri} yksilöstä ottaa ja saa.

Siellä missä yhteisön sosiaalinen sitovuus on suurta, siellä yksilöiden ajattelusta tulee tunnistavaa ja toistavaa, eli laadultaan tunnustuksellista. Tällöin yksilöt jatkuvasti tarvitsevat ja saavat toisiltaan vahvistusta omalle "ajattelulleen". Yksilöt ovat ulkoaohjautuvia, ja he elävät normimoraalin, kunnian- ja häpeäntuntojen määräämässä maailmassa. Tällainen yhteisö ei siedä erilaisuutta eikä muutosta -- ne ahdistavat ja nostattavat torjuntatarvetta, joka kasvaa helposti aggressioksi.

Hyvin päätelty. Ei ole vaikeaa itse tuoda ajatusvirtaan mukaan islamia ja todeta, että se ei ole yhteensopiva itseohjautuvan länsimaisen individualismin kanssa.

Mutta sitten.

Kirjoittaja varoittelee, että persuilla ei olisi varaa menneiden aikojen "koti, uskonto, isänmaa" -ihannointiin, sosiaalisesti sitovaan yhtenäiskulttuuri-ihannointiin, koska on se sitä kollektiivista tunnustuksellisuutta, joka ei ole yhteensopiva länsimaisen individualismin kanssa.

Jos joku perussuomalainen haikailee vielä sumean tunnustuksellisen yhtenäiskulttuurin aikoihin, ja jos hänen aggressiivisen maahanmuuttokriittisyytensä motiivina on paluu impivaaralaiseen suomalaisuuteen, hänen kannattaisi ensin muuttaa menneisyydestään nykyaikaan ja vasta sitten orientoitua uudelleen monikulttuurisuuden mukanaan tuomiin ongelmiin.

Heh. Sumean? Eikös asiat olleet Impiwaarassa yksiarvoisen selkeitä, verrattuna nykyiseen moniarvoiseen sumeuteen?

Moniarvoisuus on yksilön kannalta etäisyyttä, jonka hän on saavuttanut suhteessa omaan kasvukulttuuriinsa -- etäisyyden saavuttamiseksi täytyy yksilöllistymiskehityksessä päästä pitkälle. Moniarvoisuus on käytännössä mahdollista vain maallistuneiden, ei-tunnustuksellisesti ajattelevien ihmisten kesken. Tällaisille yksilöille vain ihminen ja elämä ovat korkeimmat arvot, eikä mikään tunnustuksellinen yhteisöarvo nouse ihmiselämän ja yksilön pyhittämisen yläpuolelle.

Edellinen mielestäni kuulostaa paremmalta kuin mitä se onkaan.

Moniarvoisuus voi perustua vain sille että ihmisarvo kohotetaan selvästi ja eksplikoidusti kaikkien muiden arvojen yläpuolelle.

Mutta onko se moniarvoisuutta vai yhden arvon hegemoniaa, että tämä yksi arvo hallitsee kaikkia muita, kuin mastersormus konsanaan?

Jätän tämän moniarvoisuuden ja monikulttuurisuuden suhteen pohtimisen muille (tai mahdollisesti palaan siihen itse myöhemmin). Siirryn eteenpäin, itse asiassa puolustuksen loppupuheenvuoroon, ja omaan pointtiini.

Nimittäin, Oinonen ottaa esiin maahanmuuttokriittiset ja persut potentiaalisina "tunnustuksellisina", joskaan hän ei unohda muitakaan. Mutta ensimmäinen asia mikä minulla tuli mieleen tuosta ensimmäisestä lainauksesta, että eikös tuo kuvaus sovi melko täydellisesti hallitsevan valtarakenteen lakeijoihin, siis mokuklusteriin sun muuhun ammattisuvaitsevaistoon? Eivätkö juuri he, enemmän kuin persut ja maahanmuuttokriittiset, kuulu sosiaalisesti sitoutuneeseen, ulkoaohjattuun tunnustukselliseen kollektiiviin? Siihen, jossa kunnia (mokutus) ja häpeä ("rasismi") ovat jokapäiväistä kauraa?

Toistain aiemman lainauksen:

Yhteisössä vallitseva sosiaalisen sidonnaisuuden aste määrää, minkä otteen tämä valmiina "annettu" todellisuus {=kulttuuri} yksilöstä ottaa ja saa.

Siellä missä yhteisön sosiaalinen sitovuus on suurta, siellä yksilöiden ajattelusta tulee tunnistavaa ja toistavaa, eli laadultaan tunnustuksellista. Tällöin yksilöt jatkuvasti tarvitsevat ja saavat toisiltaan vahvistusta omalle "ajattelulleen". Yksilöt ovat ulkoaohjautuvia, ja he elävät normimoraalin, kunnian- ja häpeäntuntojen määräämässä maailmassa. Tällainen yhteisö ei siedä erilaisuutta eikä muutosta -- ne ahdistavat ja nostattavat torjuntatarvetta, joka kasvaa helposti aggressioksi.

Olen Oinosen ajatuksia herättävän kirjoituksen kanssa samaa mieltä 90%:sesti, ja toin siis esiin vain lähinnä eroavat näkökantani. Súosittelen lukemaan Oinosen kirjoituksen kokonaan.

Ei mulla muuta toistaiseksi.

[Acres]

Uusimmassa lähinnä vanhan kertausta:

http://kuinkakarlmarxtavataan.puheenvuoro.uusisuomi.fi/144314-kansalaiskeskustelun-pintajannitteet-ja-kasitesoppa

Harhaa on kuvitelma että edustuksellinen demokratia olisi irrotettavissa kielellis-kulttuurisesta kansallisvaltiosta -- kansallisvaltio yksilöidentiteetin yhteisöprojektiona on nimenomaan eurooppalaisen uuden ajan tuote, eikä nationalismia voida "isminä" heittää historian romukoppaan ellei ymmärretä että sen pesuveden mukana menevät sitten lapsetkin, kuten demokratia ja yksilöoikeudet ja -vapaudet.

Harhaa on käsitys että ihmisen yhteisöominaisuudet ja yksilöominaisuudet olisivat sama asia -- nekin ovat eri kategorioita, aivan kuten kvaliteetti ja kvantiteetti. Yhteisöominaisuudet ovat ihmislajin alkuperäisiä ominaisuuksia, yksilöominaisuudet -- kuten kaikki yksilöllinen eriytyminen -- ovat kulttuurievoluution tuote. Jokaisen kulttuurin jokaisella yksilöllä on aina oman psyykensä pohjarakenteena, eräänlaisena palautuspisteenä, oma kulttuurinsa ja yhteisönsä. Jokaisen yksilöminuuden pohjalla on yhteisö. Se on "kansan" pätevin määritelmä.

Yksilöllinen eriytyminen on kehitysominaisuus, mutta kuvittelemme että se on  jotain joka voisi toteutua ilman sitä supportoivaa yhteisöä. Ei se voi. Yksilöllä on mahdollisuus kasvaa itsenäiseksi vain oman kulttuurinsa piirissä, ja vasta kun yksilö saavuttaa kasvussaan etäisyyttä omaan kulttuuriinsa, hän voi yrittää ymmärtää muita kulttuureja.

Vasta yksilöllinen eriytyminen tuo mukanaan tajun moniarvoisuudesta. Mutta sitähän me emme ymmärrä. Meillä on aivan totaalisen harhainen käsitys jonka mukaan moniarvoisuus ja monikulttuurisuus olisivat synonyymeja. Se on jonkinlainen käsitteiden -- sanojen -- ylittämätön sekaannus, siinä täysin päinvastaiset asiasisällöt, todelliset vastakohdat, ovat alkaneet käsitetodellisuudessa tarkoittamaan yhtä ja samaa.

Me ydistämme nationalismin natsismiin, vainoamme rasisteja ja "vihapuhujia". Se seikka tarvitsisi oman psykoanalyysinsa, sillä siinä on kyse lähinnä kollektiivisen syyllisyyden projisoinnista. Rasistijahti ja vihapuhevaino ovat oman aikamme noitaoikeudenkäyntiä. Nekin tarvitsisivat kansallista psykoanalyysia. Niin moni asia tarvitsisi. Mutta saamme vain sangollisen käsitelikavesiä niskaamme.