Al: Puheenaihe: Vanhuus uhkaa vesihuoltoa

[törö]

Vesihuolto on Suomessa hyvin pääomavaltaista. Pääomista suurin osa, noin 80 prosenttia, on sidottu verkostoihin: niihin, jotka tuovat meille päivittäin hanasta vettä ja vievät jätöksemme viemäreitä myöten puhdistettavaksi. Ja hoitavat myös sadevedet pois kaduilta. Uhkana on kuitenkin, että vesijohdot ja viemärit rapautuvat maan alla, kun niitä ei saneerata riittävästi. Kaupunkitulvista on tuoreita esimerkkejä niin Euroopasta kuin Tampereelta.

Suomessa vesihuolto on kehittynyt nopeasti. Ensimmäiset putkitetut maaseudun ja kaupunkien järjestelmät syntyivät 1870-luvulla. Laajemmin vesihuolto alkoi kehittyä vasta toisen maailmansodan jälkeen. Vielä vuonna 1951 Suomen naisten arvioitiin kävelleen joka päivä yhteensä matkan maasta kuuhun kantaessaan vettä navettaan ja keittiöön.

Vuonna 1962 tuli voimaan vesilaki, joka ensimmäistä kertaa velvoitti puhdistamaan jätevesiä. Vuoden 1974 jätevesimaksulain seurauksena tavallisten kuluttajien vesilaskut nousivat yli kaksinkertaisiksi.

Suurin osa maamme vesihuoltoverkostoista on rakennettu 1970- ja 80-luvuilla. Nyt 2000-luvulla kehittämisen tarve on siirtymässä järjestelmien ylläpitoon ja saneeraukseen. Ikääntyvä infrastruktuuri on keskeinen haaste niin Suomessa kuin muissakin maissa. Miten voidaan varmistaa riittävät varat saneeraukseen?

Voimassa olevan vesihuoltolain mukaan vesihuoltolaitokset voivat tulouttaa omistajilleen kohtuullista tuottoa, jota ei ole kuitenkaan selvästi määritelty. Niinpä suurimmat kaupungit tulouttavat liikevaihdostaan noin kolmanneksen ja lain hengen vastaisesti harjoittavat piiloverotusta.

Samaan aikaan esimerkiksi Tampereen päättäjät väittävät, ettei saneeraukseen ole riittävästi varoja. Olisi vähintäänkin kohtuullista, että osa tästä tuotosta ohjattaisiin korvausinvestointeihin. Pienemmät laitokset puolestaan eivät kata edes kulujaan.

Nykyisellä saneeraustahdilla vesihuoltoverkostojen pitäisi kestää 200-250 vuotta, mikä on käytännössä mahdotonta. Saneerausvelan hoito tarkoittaisi noin 30–40 sentin korotusta veden kuutiohintaan, joka kaupungeissa on keskimäärin noin kolme- neljä euroa per kuutio jätevesimaksu mukaan luettuna.

Verrattuna jätevesimaksulakiin tämä hintojen korotus olisi vähäinen: siihen tarvitaan ennen kaikkea strategista johtamista, poliittista tahtoa ja kokonaisvaltaista näkemystä.

Vastoin yleistä kuvitelmaa veden käsittely ja jätevesien puhdistus on suhteellisen halpaa. Sen sijaan verkostojen rakentaminen, ylläpito ja saneeraus on kallista. Koulutus ja tutkimus kuitenkin painottavat käsittelytekniikoita. Epäsuhta on kiistaton.

Paitsi infrastruktuuri, myös vesihuollon henkilöstö ikääntyy. Eläköitymisen vuoksi seuraavan kymmenen vuoden aikana nykyisistä alan ammattilaisista jää pois työelämästä noin 40 prosenttia.

Nyt onkin aika panostaa koulutukseen ja sen sisällön kehittämiseen kaikilla tasoilla. Vaatimukset nousevat yhdessä tarvittavan koulutustason kanssa.

Näkymätön kaupunki, jonka osa vesihuolto on, on tehtävä paremmin näkyväksi. Tämä vaatii aiempaa parempaa yhteistyötä eri toimijoiden välillä sekä erityisesti panostusta alan koulutukseen ja tutkimukseen.

Turvallista vettä puuttuu tällä hetkellä noin 800 miljoonalta, mutta perussanitaatio peräti 2,6 miljardilta asukkaalta maapallolla. Vesi luonnonvarana sekä vesihuolto ovat yksi ihmiskunnan suurimmista haasteista. Vesi onkin keskeinen elementti YK:n hyväksymissä vuosituhattavoitteissa, samoin kuin laadinnassa olevissa kestävän kehityksen periaatteissa 2030 mennessä.

Vesihuollon alalla Suomella ja Tampereella on kansainvälisiä näyttöjä vientitoiminnasta, yhteistyöstä kehittyvissä maissa ja lähialueilla sekä koulutuksesta ja tutkimuksesta. Tätä asemaa tulee nyt uudelleen vahvistaa.

Useissa kansainvälisissä vesi- ja ympäristöalan vertailuissa Suomi on kärkimaita. Vesihuollon nopea kehitys ja kansainväliset näytöt luovat erinomaiset edellytykset hyödyntää tätä kokemusta ja osaamista niin kotimaassa kuin ulkomailla.

Kirjoittaja on dosentti ja Unesco-oppituolin haltija Tampereen teknillisessä yliopistossa

Kirjoittajalta ilmestyi keväällä kirja Hanaa! Suomen vesihuolto: kehitys ja yhteiskunnallinen merkitys (Suomen vesihuoltoyhdistys 2103).

http://www.aamulehti.fi/Kotimaa/1194824692732/artikkeli/puheenaihe+vanhuus+uhkaa+vesihuoltoa.html

[Tabula Rasa]

Miksei tekniikka muka salli rakentaa 250v kestäviä viemäriverkostoja? Roomassakin taitaa olla +500v kestäneitä viemäreitä edelleen osittain käytössä. Kyllä näistäkin saataisiin pitkäikäisiä jos tahdottaisiin. Ainakin isoissa 100 000+ kaupunkikeskittymissä. Pienpaikoissa taas homman voisi hoitaa järkevämminkin. Yksittäisen kesämökin kylpy- ja vessavedet saa useimmiten hoidettua esimerkiksi järkevällä imeytyskentällä. Pienpuhdistamot ovat hinta-laatusuhteeltaan ongelma, mutta varmaankin 10-10000 asukkaan kyliin on olemassasopivia ratkaisuja. 

[ekto]

Täällä vesi tulee muoviletkua pitkin vasta huolletulta Ratko-pumpulta, joka seisoo rengaskaivon päällä. Laitoin hiljattain taajuusmuuntajan ohjaamaan pumppua jotta vettä saa agregaatillakin. Kolme saostuskaivoa ja imetyskenttä. Pitäisi kelvata myös uusiin standardeihin. Kuution hinta jätekuluineen on 30 sentin luokkaa.

[Leso]

Aijjaa... toi olikin joku H₂O-tekninen juttu...

Minä jo ehdin syttyä liekkeihin siitä, että vanhukset ne osaakin vettä säästää ja jotta heitä ei pidä vedentuhlauksesta syyttää...

Ovatten oppineet jo varhaislapsuudessa siihen, että tärkeimmät paikat pestään vähällä kaivosta kannetulla vedellä, vaan ei suihkutella päivittäin eikä varsinkaan vähintään kolmea kertaa vuorokaudessa, kun "on niin kuuma" ja "hiki".