Kirjaesittely: Carlo Panella: Islamin musta kirja(WSOY)

[Jarkko Sandell]

WSOY on tehnyt kulttuuriteon ja julkaissut italialaisen toimittajan Carlo Panellan Islamin mustan kirjan. En ole vielä lukenut itse, joten en osaa sanoa miten islamin ongelmat ovat kirjassa on tuotu julki. Koska kyseessä on kuitenkin italialainen kirjoittaja, niin voinee odottaa suhteellisen totuudenmukaista islamin käsittelyä. Jos se nyt yhtään on Oriana Fallacin linjoilla.

http://www.burningbooks.net/product_info.php?products_id=6259&osCsid=1e0daf9359606a95e3c0605947bdc464

Hommalaisille -10% alennus.

[herranen]

Turun sanomissa arvostelu kirjasta.

Arabit taistelevat aina, mutta tulokset näyttävät laihanlaisilta

Kaiken kaikkiaan Panellan kirjasta nousee koko arabialaisen kulttuurin ja islamilaisen maailman läpikäyvä historia, jossa värikkyyttä ja konflikteja riittää. Lyhyt sääntö tähän voisi olla suomeksi "ellet ole meidän puolellamme, olet meitä vastaan ja kuolemanvaarassa".

Loppukommenttiin asti ihan asiallinen arvostelu:

Jihad tuskin tulee meille, koska muslimiväestö on vielä varsin pieni maassamme.

[Satsuki]

Vilkaisin opusta kirjastossa käydessäni. Ensimmäisiltä sivuilta löytyy pahaenteinen teksti: Kiitos Jaakko Hämeen-Anttilalle asiantuntija-avusta.

[Vasarahammer]

Vilkaisin opusta kirjastossa käydessäni. Ensimmäisiltä sivuilta löytyy pahaenteinen teksti: Kiitos Jaakko Hämeen-Anttilalle asiantuntija-avusta.

Tarkoittaako tuo, että käännöksen sijasta pitäisi hankkia alkuperäinen italiankielinen teos? 

[skrabb]

KIRJAT
Lännelle hyvä itä on länsimaistunut itä
Yksi muslimi tai arabi ei ilmennä koko yhteiskuntaa – ei edes johtaja
Carlo Panella: Islamin musta kirja (Il libro nero dei regimi islamici). Suom. Leena Taavitsainen-Petäjä. WSOY. 500 s. 41 e.

Syyskuun 11. päivän iskun jälkeen on ilmestynyt paljon kirjoja arabialais-islamilaisen ja läntisen maailman suhteesta. Länsimaista käsitystä on alkanut hallita pelon, muukalaisvihan ja epäluottamuksen demoni.

Epäluulon ilmapiirin juuret löytyvät jo ristiretkien ajoilta, jolloin ottomaanit laajensivat valtaansa Eurooppaan ja eurooppalainen imperialismi tunkeutui arabialais-islamilaiseen maailmaan – sekä siirtomaa-ajalta.

Uudelleen epäluulo on noussut erityisesti Iranin vallankumouksen jälkeen. Myös Irakin ja Afganistanin sodat ovat vahvistaneet sitä.

Nämä tapahtumat ovat innoittaneet niin monipuolista, faktoihin perustuvaa akateemista tutkimusta kuin spekulaatioista ammentavaa kirjallisuutta ja journalismia.

Italialaisen toimittajan Carlo Panellan Islamin musta kirja sijoittuu osittain faktojen, toisaalta kuvitelmien ja oletusten piiriin. Kirjoittaja ei paljasta tavoitettaan avoimesti.

Teos alkaa marokkolaisen kulttuuriaan väheksyvän, valittavan ja itseään syyllistävän kirjailijan Tahar Ben Jellounin sitaatilla. Sitaatti syyttää arabeja ja muslimeja heidän ongelmistaan ja kurjuudestaan. Se antaa vihjeen Panellan päämääristä.

Sitten tekijä ryhtyy tarkastelemaan aikajärjestyksessä arabialais-islamilaista maailmaa, erityisesti Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan sisäisiä sekä lännen kanssa koettuja konflikteja ja jännitteisiä suhteita. Panella luettelee tapahtumia ja tulkitsee niitä laajasti. Hän kuvailee poliittisia faktoja, vehkeilyä, salaliittoja ja päätöksiä.

Asialistalla ovat: ottomaanien vallan sortuminen, Yhdysvaltain Lähi-idän politiikka, Israelin perustaminen sekä suhteet palestiinalaisiin ja arabimaihin, arabimaiden yhteistyö Neuvostoliiton kanssa, arabimaiden kanssa käytyjen sotien syyt ja seuraukset, Iranin islamilaisen tasavallan synty, Israelin ja Palestiinan konflikti, Irakin kaksi sotaa ja terrorismin vastainen sota.

Kuvailu nojaa tilastoihin, dokumentteihin, poliittisiin julistuksiin ja anekdootteihin. Lainaukset on huolella tehty ja kokonaisuus houkutteleva ja helppolukuinen.

Mutta kun kirjoitettua tarkastelee useiden historiallisten tosiasioiden valossa, voi havaita, että väitteiden taakse kätkeytyy puolueellisia ja vajavaisia näkemyksiä.

Panella luettelee historiallisia tapahtumia, poliittisia päätöksiä sekä arabi- tai muslimijohtajien (Jamal Abdel Nasser, Jasser Arafat, ajatollah Khomeini) julistuksia osoittaakseen heidän päätöstensä virheet, arviointinsa heikkoudet, vihamielisen asenteensa länttä kohtaan, juutalaisvastaisuuden syvyyden (Amin Al-Husaini), heidän kulttuurinsa takapajuisuuden ja uskontonsa uhkaavuuden.

Kirjan keskeisimpiä teesejä on kysymys jihadista. Panellan yksinkertaistetun määritelmän mukaan jihad on ideologia, kannanotto tai valmistautumista taistelemaan eurooppalaista miehitystä vastaan, ja suunnattu kristittyihin, juutalaisiin tai yleensä uskottomiin.

Jihad on hänen mukaansa aikaan ja henkilöihin sitoutumaton. Kaikki Khomeinista, Saddam Husseinista, Bin Ladenista Jasser Arafatiin, Muammar Khaddafiin ja kuningas Faysaliin ovat tai ovat olleet jihadisteja, jotka haluavat vastustaa kristinuskoa, juutalaisuutta tai länsimaisuutta yleensä. Heistä puhuttaessa kirjassa ei eroteta uskovaisia ja maallistuneita.

Todistaakseen väitteensä Panella mainitsee, miten "arabit" – tosiasiassa: muutamat nationalistiset johtajat ranskalaiseen tai englantilaiseen kolonialismiin tai Israelin perustamiseen liittyen – olivat solmineet suhteita natseihin 1930- ja 1940-luvulla tai valinneet sosialistisen leirin (kuten Nasser) vastustaakseen amerikkalaisia. Tai kieltäytyneet tunnustamasta Israelia, olivatpa jotkut julistaneet jihadin eurooppalaisia vastaan.

On totta, että joillakin arabialais-islamilaisilla mailla on ongelmia, jotka liittyvät itsevaltaiseen hallitsemiseen, ääriuskonnollisuuteen, huonoon hallitsemiseen, poliittiseen väkivaltaan tai etnisiin konflikteihin ja joskus myös länsimaalaisvastaisuuteen sinänsä.

Panella kuvaa historian tapahtumat hyvin, mutta niiden tulkinta ja taustoittaminen jättävät paljon toivomisen varaa.

Ei voi välttyä ajatukselta, että Panella turvautuu kaikkiin keinoihin ja tekijöihin, jotta hänen asenteelliset tulkintansa vakuuttaisivat lukijan siitä, miten "totalitaarinen, väkivaltainen on pesiytynyt" Koraaniin. Länsi saa valmistautua "muslimiterrorismiin", joka on uhka läntiselle maailmalle. Arabit ovat juutalaisvastaisia, epäluotettavia, ja he vihaavat kristittyjä. Ja niin edelleen.

Suuri heikkous liittyy eriyttämättömyyteen. Panella esittää arabit tai muslimit "yksilö edustaa enemmistöä ja enemmistö heijastuu automaattisesti yhteisön jäsenen käyttäytymisessä" -periaatteella.

Menettely syyllistää ja nöyryyttää esittäessään, että yksi muslimi tai arabi voi ilmentää koko yhteiskunnan identiteettiä, ja johtajan tai terroristiryhmän vääryydet oikeuttavat leimaamaan koko yhteiskunnan, kulttuurin ja kaikki yksilöt.

Panella esittelee kokonaisuuden uskonnollisesti yhteneväisenä ja yhdenmukaisena asenteissaan länttä ja Israelia kohtaan. Siten hän muistuttaa kirjailijoita, joista Edward Said on osuvasti todennut:

"Heistä yksinkertaisuus on kompleksisuutta parempi – rakennetaan kuva islamista ilman historiaa, yhteiskuntaa tai inhimillisyyttä."

Historiallisista todisteistaan huolimatta Islamin musta kirja on yksinkertainen ja yksinkertaistettu.

Marokkolaisten, saudien, afgaanien tai malesialaisten välillä on tiettyjä yhtäläisyyksiä, jotka liittyvät uskontoon, kulttuurin ilmiasuun ja siirtomaana oloon, mutta kansallisten erityispiirteiden, geopoliittisten tekijöiden, taloudellisten intressien ja sosiaalisen kerrostuneisuuden perusteella mainittujen ryhmien ja yhteiskuntien välillä on suuri ero.

Lisäksi on erotettava toisistaan "arabit" ja "muslimit", jotka kirjoittaja käsittelee yhtenä joukkona. "Arabien ja muslimien" syyllistäminen ja heidän "väkivallan taipumuksensa, länsivastaisuutensa, juutalaisvihansa ja islamin uhkan" vuoksi näköjään kaikki on sallittua ja uskottavaa.

Syntyy vaikutelma, että lännen ja Israelin ongelmat arabien ja muslimien suhteen ovat vain viimeksi mainittujen aiheuttamia.

Samaan virheeseen syyllistyvät jotkut arabi- ja muslimiälymystön populistiset edustajat ja poliitikot, joiden mielestä länsi on yksi blokki. Sitä he syyttävät kaikista omien yhteiskuntiensa ongelmista.

Panella sivuuttaa melkein kokonaan Euroopan siirtomaa-ajan ja sen seuraukset alusmaille sekä Palestiinan miehityksen aiheuttaman jännityksen ja väkivallan.

Arabialais-islamilaisen maailman konfliktien tarkkailijat usein vähättelevät tai sivuuttavat kansanjoukkojen kärsimän nöyryytyksen (ihtiqar, hugra), jonka aiheuttaa oma poliittinen johto länsimaiden passiivisella tai aktiivisella tuella.

Palestiinalaisten kokema miehityksen sorto tai maanpaon epäinhimillinen ahdistus ei tunnu liikuttavan kansainvälistä yhteisöä. Nöyryyttäminen synnyttää epätoivoa ja äärimmäisyyttä, joka joskus saa fanaattisiakin muotoja.

Vaikuttaa siltä, että jos palestiinalaiset kärsivät, se on heidän oma vikansa ja johtuu poliittisen eliitin huonosta valinnasta. Jos "arabit" ovat kärsineet poliittisesta epävakaudesta ja yhteiskunnallisesta alikehityksestä, se johtuu "länsimaisen modernin" hylkäämisestä.

Bernard Lewis on kiteyttänyt länsimaisen älymystön ajattelutavan näin: "Jos olet meidän kaltaisemme, olet hyvä; jos olet meistä poikkeava, olet paha. Muuttuminen enemmän meidän kaltaiseksemme merkitsee paremmaksi tulemista; vähemmän meidän kaltaiseksemme tuleminen merkitsee tuhoutumista."

Poliitikoilla voi havaita vastaavia asenteita, esimerkiksi Silvio Berlusconilla sekä yleensä äärioikeistolla.

M'HAMMED SABOUR

Kirjoittaja on Joensuun yliopiston sosiologian professori.

Lisää aiheesta:
Mustamaalaamisen linjalla

http://www.hs.fi/digilehti/kulttuuri/artikkeli/L%C3%A4nnelle+hyv%C3%A4+it%C3%A4+on+l%C3%A4nsimaistunut+it%C3%A4/1135246872209

KOMMENTTI

Mustamaalaamisen linjalla

Carlo Panella on ylpeä kulttuuristaan ja Israelia kohtaan osoittamastaan sympatiasta. Samoin hän arvostaa arabi- ja muslimiälymystöä ja poliitikkoja, jotka samaistuvat länsikulttuuriin.

Tämä asettaa hänen objektiivisuutensa epäilyksen alaiseksi ja heikentää melkoisesti hänen teesejään ja argumenttejaan. Oikeastaan kirjoittaja ei esitä mitään uutta poliittisesta historiasta.

Islamin mustaa kirjaa voidaan pitää puolueellisena, etnosentrisenä sekä Islam- ja arabikammoisena. Samansuuntaisia teoksia ovat muun muassa Raphael Patainin The Arab Mind, John Laffinin The Dagger of Islam and the Arab Mind, Oriana Fallacin The Race and the Pride, V. S. Naipaulin Matka Islamin maahan ja Alexandre del Vallen Le Totalitarisme islamiste à l'assaut des démocraties.

Panella kirjoittaa niille, joilla on ennakkoluuloja ja pinttyneitä ajatuksia arabialais-islamilaisesta maailmaa kohtaan. Hänen teoksensa lujittaa huolestuneisuutta ja muukalaisvihaa.

Niitä, jotka kaipaavat tietoa sekä syvempää ja monipuolisempaa ymmärtämistä, kehotan etsimään muitakin lähteitä. Islamin musta kirja antaa monissa näkökohdissa vinoutuneen ja puolueellisen kuvan asioista.

Sen nimeksi sopisikin paremmin "Islamin mustamaalaamisen kirja".

M'HAMMED SABOUR

http://www.hs.fi/digilehti/kulttuuri/artikkeli/Mustamaalaamisen+linjalla/1135246872213

[herranen]

Alkaa yhä enemmän kiinnostaa tuo kirja:

http://hommaforum.org/index.php/topic,3468.msg53664.html#msg53664

Tuota Bernard Lewisin kommenttia länsimaisesta älymystöstä en viitsi edes kommentoida.

[foobar]

Kuten käytännössä aina, Hesarille kirja-arvostelu on taas työkalu jonka pääasiallinen tarkoitus on tukea omaa intellektuellijoukkoa tai lyödä sen vastustajia niiden silmissä, jotka lehteä paremmasta tietämättä tiedonjanoonsa lukevat. Siis näytellen arvostelujen olevan riippumattomia, mutta niiden sisällön todellisuudessa määräytyessä lähes orjallisesti näiden suositummuussuhteiden mukaan.

[Timo Hellman]

Teos alkaa marokkolaisen kulttuuriaan väheksyvän, valittavan ja itseään syyllistävän kirjailijan Tahar Ben Jellounin sitaatilla.

Mikä muka erottaa tässä suhteessa Tahar ben Jellounin keskiverto länsimaalaisesta julkkisälyköstä?

Osta Islamin musta kirja Burning booksista ja näytä keskisormea Hesarille!

[foobar]

Teos alkaa marokkolaisen kulttuuriaan väheksyvän, valittavan ja itseään syyllistävän kirjailijan Tahar Ben Jellounin sitaatilla.

Mikä muka erottaa tässä suhteessa Tahar ben Jellounin keskiverto länsimaalaisesta julkkisälyköstä?

Ajattelin juuri samaa. Melkoista kaksinaismoralismia arvosteluperusteiden suhteen...

Mikäänhän ei valtamedialle ainakaan Suomessa ole yhtä halveksuttava kuin näkyvästi isänmaallinen kulttuurivaikuttaja, vaikkei se toiminta menisikään överiksi. Riittää, että on havaittavissa pikkuriikkinen häivähdys ylpeyttä omasta maastaan ja sen alkuperäisestä kansasta.

[Ullanlinna]

Kirjan on arvostellut M'hammed Sabour, joka ilmeisesti on itse muslimi? Voidaaanko tällaista kirjoitusta pitää objektiivisena?

[Huscarl]

Kuvailu nojaa tilastoihin, dokumentteihin, poliittisiin julistuksiin ja anekdootteihin. Lainaukset on huolella tehty ja kokonaisuus houkutteleva ja helppolukuinen.

Mutta kun kirjoitettua tarkastelee useiden historiallisten tosiasioiden valossa, voi havaita, että väitteiden taakse kätkeytyy puolueellisia ja vajavaisia näkemyksiä.

Kuten tavallista, koska karuja faktoja ei käy kiistäminenkään, on siis tyydyttävä paheksumaan asenteita, pelkistämistä tmv. ja yritetään tällä tavoin horjuttaa kirjailijan uskottavuutta.

Ja sitten näitä tyypillisiä itkuntirautuksia:

Palestiinalaisten kokema miehityksen sorto tai maanpaon epäinhimillinen ahdistus ei tunnu liikuttavan kansainvälistä yhteisöä. Nöyryyttäminen synnyttää epätoivoa ja äärimmäisyyttä, joka joskus saa fanaattisiakin muotoja.

Eikös se äenntinen stalinisti vähän samalla tavalla perustellut Jussille miksi muslut sikailevat ja riehuvat Euroopassa?

[M.]

Ja sitten näitä tyypillisiä itkuntirautuksia:

Palestiinalaisten kokema miehityksen sorto tai maanpaon epäinhimillinen ahdistus ei tunnu liikuttavan kansainvälistä yhteisöä. Nöyryyttäminen synnyttää epätoivoa ja äärimmäisyyttä, joka joskus saa fanaattisiakin muotoja.

Eikös se äenntinen stalinisti vähän samalla tavalla perustellut Jussille miksi muslut sikailevat ja riehuvat Euroopassa?

Lienee turha kuvitellakaan, että suomalaisten "rasismia" tai rasismia olisi lupa selittää koetulla nöyryyttämisellä. Nähtävästi nationalismi on sallittu vain palestiinalaisille muttei länsimaisille.

[Ernst]

Vilkaisin opusta kirjastossa käydessäni. Ensimmäisiltä sivuilta löytyy pahaenteinen teksti: Kiitos Jaakko Hämeen-Anttilalle asiantuntija-avusta.

Teehetkiä lienevät viettäneet.

[TH]

Ja sitten näitä tyypillisiä itkuntirautuksia:

Palestiinalaisten kokema miehityksen sorto tai maanpaon epäinhimillinen ahdistus ei tunnu liikuttavan kansainvälistä yhteisöä. Nöyryyttäminen synnyttää epätoivoa ja äärimmäisyyttä, joka joskus saa fanaattisiakin muotoja.

Eikös se äenntinen stalinisti vähän samalla tavalla perustellut Jussille miksi muslut sikailevat ja riehuvat Euroopassa?

Tosiasiassa palestiinalaiset ovat saaneet osakseen 1000 kertaa enemmän huomiota, myötätuntoa sekä poliittista ja rahallista tukea kuin mikään vastaava ryhmä. Lawrence Auster kirjoitti taannoin osuvasti:

Tens of millions of people in Europe and on the Indian subcontinent were forced to leave their homes during and after World War II. None of them is demanding their return to their former homes as a "right," and none is getting such a demand recognized by a large part of the world--except the Arabs who left Israel, and their descendants.

[maisteri]

Tuon muslimisosiologin arvostelu kirjasta tekee siitä sen verran mielenkiintoisen, että se on lähinnä suositus lukea kirja.
Sen aion tehdä.

Aikanaan luin 'Kommunismin mustan kirjan', jota voi myös pitää hyvänä johdatuksena vasemmistolaiseen ajatteluun ja käytäntöön.

[AIP]

Tuon muslimisosiologin arvostelu kirjasta tekee siitä sen verran mielenkiintoisen, että se on lähinnä suositus lukea kirja.
Sen aion tehdä.

Samaa mieltä. Koen suosituksen niin hyvänä, että unohdan jopa ennakkoluuloni liittyen JH-A:n nimen esiintymiseen suomennoksessa.

[HDRisto]

Tuon muslimisosiologin arvostelu kirjasta tekee siitä sen verran mielenkiintoisen, että se on lähinnä suositus lukea kirja.
Sen aion tehdä.

Samaa mieltä. Koen suosituksen niin hyvänä, että unohdan jopa ennakkoluuloni liittyen JH-A:n nimen esiintymiseen suomennoksessa.

Mistäs se JH-a sinne on joutunut?. Olikos italialaisesa alkuperäisversiossa?.

[kaivanto]

Kääntäjä on parasta A-ryhmää ja mun virallinen vara-avec, ei saa epäillä moraalia!

Sabour on tämän artikkelin mukaan marokkolainen:
http://www.hs.fi/kirjat/artikkeli/Muukalaisena+paratiisissa/HS20000617SI1KU02fee

[kaksinaismoralismirules!]

Epäluulon ilmapiirin juuret löytyvät jo ristiretkien ajoilta, jolloin ottomaanit laajensivat valtaansa Eurooppaan ja eurooppalainen imperialismi tunkeutui arabialais-islamilaiseen maailmaan – sekä siirtomaa-ajalta.

Hehheh! Heti mentiin metsään niin että lakosi. Tuon virkkeen voi tulkita monella tapaa.

Ristiretket olivat selvä vastatoimi Islamin laajentumiselle. Ristiretket käynistyivät vasta puoli vuosituhatta Jerusalemin valtaamisen jälkeen Bysantin keisarin avunpyynnön vuoksi. Käytännössä siis hyökätiin selustaan smaaan aikaan kun Islam yritti levitäytyä(ja myös levittäytyi) Itä-Rooman eli Bysantin valtakuntaan. Konstanttinopolin eli yhden kristikunnan pyhimmän paikan valtaaminen oli selvä voitonmerkki. Käytännössä neljä viidestä pyhästä paikasta on edeleen Islamin vallan alla. Krsitityillä olisi hyvät perustet raivoon , mutta sitä raivoa ei vain nykyään näy.

Wiki:

Konstantinopolin ekumeeninen patriarkaatti

Konstantinopolin ekumeeninen patriarkaatti on yksi viidestä alkuperäisestä ns. vanhasta patriarkaatista. Neljä muuta ovat Rooman, Aleksandrian, Antiokian ja Jerusalemin patriarkaatit, joista Rooman päämies paavi johtaa katolista kirkkoa.

[JT]

Mainiota että Erkon mafiaan kuuluva WSOY on julkaissut aiheesta ilmeistä asiaakin. Olisiko kiitokset Hämikselle sarkasmia?

[Nuivisti]

Sabour on tämän artikkelin mukaan marokkolainen:
http://www.hs.fi/kirjat/artikkeli/Muukalaisena+paratiisissa/HS20000617SI1KU02fee

Yllä olevasta Seppo Paanasen artikkelista täysin irrallinen sitaatti:

"Onkin kiinnostavaa, että itseruoskinnan taipumuksemme ei ota laantuakseen edes "Eurooppaan pääsyn" jälkeen. Satu Apo on kutsunut omien ominaisuuksien vähättelyämme itserasismiksi."

Jo vuonna 2000 on siis ilmennyt suomalaisten itserasismia. Mainio termi, tämä täytyy ottaa käyttöön.

[reino]

 Pyhä sota jatkuu
Mirva Heiskanen on kirjoittanut Talouselämään arvostelun tästä:

Pyhä sota jatkuu
http://www.talouselama.fi/kirjat/article325746.ece

Carlo Panella: Islamin musta kirja. WSOY 2009. 502 sivua, 34 euroa.

Italialainen toimittaja Carlo Panella työntää lähi-idän arabivaltiaat selkä seinää vasten.

Panellan pääteesi on, että lähi-idän muslimit ovat käyneet nykyaikaista pyhää sotaa eli jihadia ensimmäisestä maailmansodasta lähtien, ja tuo sota jatkuu yhä.

Kirjoittajan mielestä arabimaiden politiikka on jo pitkään perustunut yksisilmäiseen uskonnolliseen ideologiaan, ajatukseen islamin ylivertaisuudesta. Varsinainen nationalismi, halu rakentaa hyvinvoivaa kansakuntaa muiden kansakuntien rinnalla, on arabeilta puuttunut.

Loput linkissä.

[tapaepäkorrekti]

Vastaan ketjuun lähinnä suositellakseni kirjaa.
Panellan näkemys on hieman yksipuoline ja toisinaan hän sortuu pahaankin liioitteluun ja mustanmaalaamiseen, mutta perusargumentti on nähdäkseni oikea:
vasemmiston ja liberaalien syöttämä tarina lähi-idän kriisistä, josta on tullut ainoa poliittisesti korrekti, ei kestä päivän valoa. Yhdysvallat ja länsi yleensä ja Israel erityisesti eivät suinkaan ole ainoa syyllinen kriisiin, vaan päinvastoin, he ovat  syntipukki. Koska vasemmistolla on historiallisesti sama vihollinen, on ideologisista lähtökohditsa absurdi solidarisuus ymmärrettävää.
Panellan kirjan nimi on kehnohko, koska oikeastaan kyse on lähi-idän kriisin historiaa käsittelevästä kirjasta. Se kuitenkin avaa näkymän islamilaisessa maailmassa yleiseen uskonnollisen fundamentalismin motivoimaan peräänantamattomaan kostonhimoon ja irrationaaliseen kunniamoraaliin perustuvaan territorialisuuteen perustuvaan politiittisen toiminnan malliin, jota länsi on kykenemätön ymmärtämään.
Kirja ei vähättele Israelin rikoksia, mutta Panellan piirtämä kuva on selvä: vaikka juutalaiset kiistatta ovatkin tunkeutujia, ei kriisi ikinä olisi voinut tulehtua nykysiin mittoihin ilman islamismille tyypillistä poliittisen toiminnan mallia, vaan se olisi mitä luultavimmin lakannut jo aikoja sitten. panella purkaa vasemmiston hellimän myytin Israelista pahana imperialistisena voimana ja osoittaa, että yhtä katteetonta on Yhdysvaltain tai Iso-Britannian yksisilmäinen syyllistäminen. Hän kyllä osoittaa läntisten valtioiden poliittiset virheet, eikä kiellä hyväksikäyttöä, mutta lopputulos on joka tapauksessa selvä: Islamilainen maailma syyttää länttä ja Israelia, koska ei kykene katsomaan omaan napaansa. Selväksi myös tulee, että lähtökohtaisesti antisemitistinen fundamentalismi on islamilaisen maailma suurin yksittäinen poliittinen voima (poikkeuksena Turkki,  Tunisia, Marokko, Jordania, Indonesia, Malesia), ja että tämä ei ole vain lännen vika.

Maahanmuuttokritiikin kannalta keskeisimpiä kysymyksiä Euroopan islamisaatiosta ei kirja käsittele, mutta antaa kyllä ajattelemisen aihetta tähänkin liittyen.

[Miniluv]

esim Jerusalemin suurmufti, yksi tärkeimpiä taustavaikuttajia lähi-idän kriisin taustalla kävi jopa morjenstamassa arkkinatsi-aatua.

The mufti spoke French; Johann Eppler, his interpreter, told the fuehrer that courtesy required serving coffee. Hitler angrily responded that he did not like coffee. The mufti, noting Hitler's anger, asked what had happened - perhaps the fuehrer was not too pleased to see him. Eppstein reassured the mufti and explained to Hitler that a conversation without coffee would leave a bad impression on the guest. Hitler jumped from his seat, shouting that he did not allow anyone to drink coffee in the high command and stalked out of the room, slamming the door behind him. A few minutes later he returned with an SS man, who brought two glasses of lemonade.

(Segev, One Palestine, Complete, s. 464 alaviite)

Ajatelkaapa, millainen natsi suurmuffinsi olisi ollut, jos Hitler olisi tullut häntä tapaamaan...!

[guest1662]

Viime kesänä "lukunautintona" Kommunismin musta kirja, nyt menossa tämä. Mielestäni kirjan nimi on turhan yksioikoinen, se kuvaa asioita laajemminkin. tapaepäkorrektin analyysi oli yllä oikein osuva, ei lisättävää siihen.