2013-05-12 HS: Maahanmuuttajien varassa (Närpiö)

[Melbac]

Voisin periaatteessa panna alulle vaatetustehtaan Ylä-Vääriin. Sellainen on hulluinta, mitä Suomessa voi tehdä, mutta Kiinasta, Intiasta, Bangladeshista saan työperäisiä maahanmuuttajia. Paikkakunnalla voi olla pari vanhaa taloakim myytävänä työperäisten ostaa. Kela maksaa asumistuet ja sossu puuttuvat eurot kotitalouksien ylläpitoon.

Ja Helsingin Totuus saisi muutakin kirjoitettavaa kuin toisto Närpiöstä.

Mitenhän bättre folk alkaa suhtautua, kun kiinalaiset tai venäläiset miljonäärit alkavat perustaa sinne kilpailevaa kurkku/tompsutuotantoa?

Tossa olisi muuten ideaa eli suunnilleen ruokapalkalla ulkomaisia hädänalaisia lapsia tekemään jotain vaatteita kaikkineen pakolais yms tukineen.Vielä kun saisi ne langat ja niiden materiaalit jostain halvalla.. .

[Melbac]

Tomaatit mätänisivät kasvihuoneisiin ja bussit lahoaisivat talleihinsa.
Tiedätte kyllä miksi.
Urpot. Tajutkaa nyt.

http://metro.fi/paakaupunkiseutu/uutiset/bussilakko_jatkuu_myos_keskiviikkona/

Täällä helsingissä(tai oikeamminkin vantaalla) ne bussit on jo pysähtyneet.

[nuiv-or]

Jutussa on mainittu työnteko. Jutussa ei ole mainittu varsinaisia. Voinko tehdä tästä johtopäätöksen vai joudunko käräjille?

Närpiön tomaatit ja kurkut jäisivät poimimatta, jos ulkomaalaiset muuttaisivat pois paikkakunnalta

Lä­hes jo­ka kym­me­nes När­piön 9 380 asuk­kaas­ta on ul­ko­maa­lais­taus­tai­nen. Eni­ten maa­han­muut­ta­jia on tul­lut Bos­nia-Hert­se­go­vi­nas­ta ja Viet­na­mis­ta.

Olisi hauska tietää kuinka suuri osuus Närpiön tomaatinpoimijoista on kotoisin Somaliasta tai Irakista.

Harvemmin saa lukea puskakohtaamisista vietnamilaisten koneinsinöörien kanssa.

Ovatko Närpiön kasvihuoneyrittäjät rasisteja, kun eivät ota töihin somalialaisia, irakilaisia ja afganistanilaisia työntekijöitä? 

Afrikkalaiset eivät vain ole löytäneet Närpiöön. Pohjanmaalla on 1 549 afrikkalaista, ja heistä vain 14 Närpiössä (0,9 %). Ottaen huomioon, että Närpiössä asuu 5,25 % Pohjanmaan asukkaista ja 9,65 % sen ulkomaalaisista, on tämä erittäin merkillistä. Lisäksi hesarin kuvan mukaan Närpiössä olisi vain 25 eri kansallisuutta, kun taas monikulttuurisemmalla Pohjanmaalla niitä on 145.

Närpiö 31.12.2011 taustamaat

TAUSTAMAA YHTEENSÄ 9 412 ...Suomi 8 544 ULKOMAATAUSTAISET YHTEENSÄ 868 MUU EUROOPPA 468 MUUT EU(27)MAAT 175 AASIA ja OSEANIA 156 AMERIKKA 30 TUNTEMATON 25 AFRIKKA 14 Noista 14:stä 4 on toisen polven afrikkalaisia. Närpiö 31.12.2011 toisen polven ulkomaalaiset TAUSTAMAA YHTEENSÄ 131 MUU EUROOPPA 65 MUUT EU(27)MAAT 28 AASIA ja OSEANIA 17 TUNTEMATON 12 AMERIKKA 5 AFRIKKA 4 Noita tietoja kun yhdistää hesarin kuvaan (tilanne 31.3.2013), niin voidaan päätellä, että aasialaisten ryhmä koostuu vain ja ainoastaan vietnamilaisista ja thaimaalaisista eikä joukossa ole yhtään pakistanilaista, irakilaista tai afganistanilaista. Närpiö 1980-2012 Pohjanmaa kielet 2012 Pohjanmaa taustamaat 2011 Harmi, ettei noita kieliä, ikiä ja taustamaita saa eriteltyä kaupungittain. Pitää joskus pyytää Tilastokeskusta laatimaan paremmat tilastot.

[Maailmanmies]

http://www.iltalehti.fi/uutiset/2013051517022931_uu.shtml

Syytteen mukaan mies pahoinpiteli Strömbergiä useaan otteeseen 1.-15. joulukuuta vuonna 2011 Närpiössä.

Eikös tämä missin kihlattu ollutkin näitä joita Närpiöstä löytyy?

[MW]

***

Yllättävän paljon taustaltaan "tuntemattomia". Kävikö nyt niin, että jätkät vaan tulivat tajuihinsa Suomessa, asyylia vailla, mutta muuten muistinsa menettäneinä? Ja vielä saivat taikaseinää, edestä ja takaa?

[Mikko pa]

Närpiöläinen kasvihuone laiminlöynyt ulkomaalaisia työntekijöitä
Poliisi epäilee rikosta.
08.05.2017 15:46, 219 lukukertaa

Poliisi antoi virka-apua aluehallintovirastolle heidän tekemässään tarkistuksessa 5.5.2017. Närpiöläinen kasvihuoneyritys oli tarkistuksen kohteena.


Viitekuva.
Poliisin mukaan perustuen niihin tietoihin, jotka ilmenivät tarkastuksen yhteydessä, on syytä epäillä että rikos on tapahtunut.

Alustavien tietojen perusteella epäillään laiminlyöntejä koskien ulkomaalaisia työntekijöitä.

Poliisi on aloittanut esitutkinnan koskien niitä seikkoja, joilla on merkitystä asialle. Poliisi tulee kuulemaan asianosaisia.

Tutkinta on alkuvaiheessa eikä poliisi tässä vaiheessa tiedota enempää asiasta.

Lähde: Poliisi

[Alaric]

Suomen Kuvalehti julkaisi tällaisen pitkän ihkuttelujutun Närpiöstä ja Korsnäsistä sekä kyseisissä kunnissa asuvista mamuista.

Kuinkahan monta geeliastronauttia, somalia yms. tuolla notkuu? Jutun aloituskuvaan on kyllä saatu huivipäinen nainen lapsineen ja Närpiöön saapuva syyrialainen kiintiöpakolaisryhmä mainitaan, mutta määrä taitaapi kokonaisuudessaan olla oikeasti aika vähäinen.

Muutenhan tässä puhutaan vain vietnamilaisista, thaimaalaisista, myanmarilaisista, valkovenäläisistä, bosnialaisista yms.

"Toinen onnistumisen syy on tutkijoiden mukaan kantaväestön asenne. Ei pitäisi yleistää, mutta rannikon suomenruotsalaiset ovat ilmeisesti suvaitsevaisempia kuin metsäsuomalaiset."

https://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/tervetuloa-kaikki-narpiossa-ja-korsnasissa-ilahdutaan-jokaisesta-uudesta-maahanmuuttajasta/?shared=978419-ffe3e337-500 (25.7.2017)

Tervetuloa kaikki! Närpiössä ja Korsnäsissä ilahdutaan jokaisesta uudesta maahanmuuttajasta

Vappu Kaarenoja

Närpiön kuudenneksi yleisin sukunimi on Nguyen.

Bengalia, punjabia, berberiä, kurdia, somalia, venäjää, singaleesia, tamilia, nepalia, kikujua, hausaa, tagalogia... Helsingissä asuu 93 000 ihmistä, joiden äidinkieli ei ole suomi, ruotsi tai saame. Pääkaupunkiseudulla jo joka seitsemäs asukas on vieraskielinen – siis noin 15 prosenttia.

Isolta kirkolta katsottuna Suomi näyttää kansainväliseltä paikalta. Se on harhaa. Keskivertokunnassa vieraskielisten asukkaiden osuus on kaksi prosenttia. Pääkaupunkiseutu on kansainvälinen, muu Suomi ei.

Mutta muun Suomen laidalla on poikkeus. Neljän tunnin ajomatkan päässä itähelsinkiläisistä maahanmuuttajalähiöistä luoteeseen, Merenkurkussa, on Närpiö.

Siellä on kansojen sulatusuuni.

(...)

Karnevaaliväki löntystelee myyntikojujen lomassa. Vihanneksia, vaatteita, lasiesineitä. Naisjärjestö kerää ehdotuksia vuoden närpiöläiseksi.

Kambvägenillä kaikuu kaihoisa rytmi. Jhermy Ramos, 17, soittaa salsaa matkapuhelimesta.

Ecuadorissa syntynyt Ramos ottaa keinuvia tanssiaskeleita myyntikojunsa vieressä.

Kojussa on esillä metallinhohtoisia spinnereitä. Ramos näyttää, kuinka lelua pyöritetään etusormen päässä kuin hyrrää.

"Bra för stress!" Ramos sanoo.

Vaikka mikä Närpiössä stressaisi.

"Mycket lung", Jhermy kehuu kotikuntaansa.

Tummaihoinen tyttö tanssahtelee salsan tahtiin. Alaselkään ulottuvat pikkuletit heiluvat.

Good Asian food. Aasialaisen näköiset ihmiset kauppaavat kevätrullia ja nuudeliannoksia. Vai onko korrektia arvailla ihmisten taustoja?

Lions Clubin lohiarvonta-altaalle tupsahtavan eläkeläisherra Tore Grönesjön taustaa ei tarvitse arvailla. Arvontaa valvova Henry Forsman esittelee ystävänsä: Grönesjö on ruotsalainen.

Kyllä, Grönesjö vahvistaa. Hän muutti Suomeen rakkauden perässä: Kreikan-loma, tanssia ravintolassa, puhelinnumero.

Forsman puolestaan on entinen mamu, yksi kymmenistä tuhansista suomalaisista, jotka lähtivät Ruotsiin 1950- ja 1960-lukujen taitteessa. Se oli työperäistä maahanmuuttoa, niin kuin nykyään sanotaan.

Maahanmuuttajia uurastaa myös täkäläisissä hoitokodeissa.

Forsmanin mielestä tulijat suhtautuvat vanhuksiin valtavan kunnioittavasti. Vai onko korrektia yleistää?

"Oijoi, he pitävät meistä niin hyvää huolta", Grönesjo sanoo.

***

Kvems ji hitche mössa?

Tätä kieltä ei heti tunnistaisi. Närpiön ruotsi on pahamaineisen vaikeaa. Kvems ji hitche mössa on närpiöläinen tapa kysyä, kenen tämä pipo on, yleiskielellä vems är den här mössa.

Karnevaalivieraalta kadonnut vauvan päähine on toimitettu infopisteeseen.

Närpiöläiset vääntävät ruotsia kuin savolaiset suomea. Yksi kahvi, en kaffe, onkin ein kaffe. Anteeksi, förlåt, on föluoåt. Vessa, toaletten, viesie.

Närpiönkieli, närpespråket, närpessproåtsche.

Suomea ei näy missään paitsi Kotipizzan logossa. Ja possujunassa. "Possujuna, 3 €."

Hymyilevät muovipossut kulkevat soikion muotoisella radalla lapset kyydissä.

Tuntuu hyvältä puhua vaihteeksi suomea. Possujunan mies on Laihialta, täällä vain työkeikalla. Hän epäilee, että osa täkäläisistä vain teeskentelee, ettei suomi suju.

Kaksi vietnamilaisen näköistä naista lähestyy possujunaa. Heillä on mukanaan kaksi lasta.

Två stycke, naiset sanovat ja antavat kympin setelin possujunan miehelle.

Två, mies vahvistaa. Väntä lite jag måste växla, hän sanoo ja hakee vaihtorahaa.

Tämä on yksinkertaista kielenkäyttöä. Jos keskustelu menee mutkikkaaksi, on pakko vaihtaa englantiin, possujunamies sanoo.

***

Närpiö on ihan pääkaupunkiseudun kintereillä. Vantaa, Espoo ja Helsinki ovat Suomen kansainvälisimmät kunnat, jos mittarina käyttää vieraskielisten osuutta. Närpiö on neljäntenä. Närpiöläisistä 13 prosenttia on vieraskielisiä.

Viidentenä Manner-Suomen kunnista on Turku.

Kuudentena? Korsnäs, Närpiön naapuri: kymmenen prosenttia vieraskielisiä. Korsnäs jättää taakseen kasvukeskuksia, kuten seitsemän prosentin Tampereen, neljän prosentin Oulun ja kolmen prosentin Kuopion.

Korsnäs on naapuriaan selvästi pienempi, pittoreski 2 000 asukkaan paikka. Talot ovat hyvässä maalissa, ikkunoissa pitsiverhoja. Robottiruohonleikkurit vaeltelevat pihoilla.

Punaisen puutalon seinässä liehuu Thaimaan lippu.

Korsnäs on rantaa täynnä. Lapsille on jaossa uimamaisterin titteleitä.

Suojaisaan poukamaan on rakennettu keltainen puinen paviljonki, jonka eteen lappaa autoja. On alkamassa konsertti. Lippuja saa vielä ovelta, 30 euroa.

Rahastaja Kaj Gustafsson ei voi käsittää, että joku ei tunne illan esiintyjiä. Mats Rådberg, Nina Lassander, Therese Karlsson, Scoog, Heléne Nyberg ja Thomas Lundin. Kaikki kuusi nousevat tänään lavalle. He ovat huippusuosittuja artisteja Ruotsista, Ahvenanmaalta ja Suomesta, Gustafsson selittää. Från Sverige, Åland och Finland.

"Från Svenskfinland", korjaa keikan puuhamies Per-Erik Krooks.

Miten voi olla, ettei tiedä edes Thomas Lundinia? Thomas Lundin, Tammisaaresta kotoisin. Kosketinsoittaja viittilöi mukaansa backstagelle. Tulkaa! Kohta varmasti tunnistatte.

(...)

Korsnäsin kollektiiviseen kertomukseen kuuluu anekdootti, jonka mukaan kunta oli aikaisemmin maailman ruotsinkielisin. Ruotsin kunnat jäivät kakkoseksi, koska maahanmuutto oli alkanut siellä aikaisemmin. Anekdootin paikkansapitävyyttä on vaikea tarkistaa, mutta se voi olla totta. Vuonna 1990 Korsnäsin asukkaista 98 prosenttia oli ruotsinkielisiä.

Suomenkielisten osuus on yhä yhtä olematon, mutta maahanmuuton takia ruotsinkielisyysaste on pudonnut 86:een.

Lähikauppa Molpe Butik myy pelkkiä ruotsalaisia aikakauslehtiä. Hembakat on julkaissut gluteenittomien leivonnaisten erikoisnumeron.

Kunnanjohtaja Christina Båssar sanoo olevansa paremmin perillä länsinaapurin puheenaiheista kuin kotimaan aiheista.

Hän ei seuraa Suomi-Areenaa vaan Almedalenia. Kanavapaketti Svean ostamalla saa ruotsalaiset kanavat.

Jassoo. No haaveillaanko täällä, että oltaisiinkin ruotsalaisia?

"Ei, ei."

"Meillä on Suomi-identiteetti. Me olemme enemmän eftertänksam... rauhallisempia kuin ruotsalaiset", Båssar sanoo.

Kun tv:stä tulee urheilua, käännetään suomalaiselle kanavalle.

***

Our lives are entwined in a very harsh times."  Kaksi vuotta sitten perussuomalainen Olli Immonen vastusti maahanmuuttoa runollisella englanninkielisellä, "ankaria aikoja" valittelevalla Facebook-päivityksellä. Närpiössä ja Korsnäsissä ajat ovat kaikkea muuta kuin ankarat. Rannikon sulatusuunissa menee paremmin kuin suomalaisissa kunnissa keskimäärin, oli mittari miltei mikä hyvänsä.

Se, joka haudataan Närpiön kirkkomaahan, on todennäköisesti elänyt pidemmän ja terveemmän elämän kuin keskivertosuomalainen. Väkivalta- ja omaisuusrikollisuutta on vähemmän, ihmiset ovat onnellisempia.

(...)

Juuri tällaisesta maahanmuuton tuomasta piristysruiskeesta Ruotsissa unelmoitiin 1980-luvulla. Länsinaapurissa valtiovalta yritti pelastaa tyhjeneviä kuntia sijoittamalla niihin pakolaisia. Yritys epäonnistui. Maahanmuuttajat olivat samanlaisia kuin kantaruotsalaiset. Hekään eivät halunneet jäädä kituville paikkakunnille. Suuri osa päätyi lopulta isoihin kaupunkeihin.

Ihmiset hakeutuvat tuttujen pariin ja niin syntyvät "Mogadishu Avenuet".

Närpiö ja Korsnäs ovat onnistuneet siinä, missä useimmat pikkukunnat eivät onnistu. Näille rannoille on jääty.

(...)

Mattfolk palasi Närpiöön vuonna 1916 ja rakensi kunnan ensimmäisen kasvihuoneen.

Suomalainen ruokavalio muuttui hitaasti, mutta sodan aikana Vaasaan sijoitetut saksalaissotilaat janosivat vihanneksia. Viljelmät laajenivat.

Nykyään kotimaisista tomaateista noin kaksi kolmasosaa viljellään Närpiössä tai Korsnäsissä.

Virallisia lukuja ei ole, mutta Närpiön kunnan kotoutumiskoordinaattori Lilian Ivars arvioi, että sadasta kasvihuonetyöntekijästä 98 on ulkomaalaistaustaisia.

Kasvihuoneyrittäjien mukaan bisnes ei pyörisi tässä laajuudessa ilman maahanmuuttajia. Heidän mukaansa suomenkielisistä kunnista on vaikea saada työntekijöitä Närpiöön. Ihmisillä on kotipaikkakunnillaan omakotitalot, lapsilla kaverit, kissoilla reviiri, kouluruotsi unohtunut. Aloituspalkka kasvihuoneessa on 8,3 euroa tunnissa.

***

Korsnäslainen Thi Nguyet Hong joutuu ottamaan kynän ja paperin avukseen. Miten paljon hänellä on sukulaisia Korsnäsissä?

Nguyetejä 6, Quê'ta 7... Yhteensä 30 sukulaista Vietnamista, Quang Ninhin alueelta.

Kohta voi jo puhua "Pikku Quang Ninhistä".

Thi Nguyet Hong asuu Korsnäsin kirkonkylällä kaksikerroksisessa puukerrostalossa. Asukkaina on kolme perhettä Vietnamista, kolme Bosniasta, yksi Myanmarista, yksi Valko-Venäjältä. Talon aikuisista puolet työskentelee kasvihuoneissa.

Ensimmäiset vietnamilaiset, noin 20 hengen pakolaisryhmä, saapui Närpiöön marraskuussa 1988. Korsnäs sai ensimmäiset vietnamilaisensa kaksi vuotta myöhemmin. Paikalliset järjestelivät tulijoille vaatteita ja kalusteita. Ja töitä. Taimien kasvatusta, istutusta, kypsien vihannesten poimimista, pakkaamista.

Kun työnantajat alkoivat 2000-luvulla valitella työvoimapulaa, ulkomaalaistaustaiset työläiset tarjosivat ratkaisun: tädit, sedät, serkut, tutut.

Muutama vuosi sitten Siirtolaisuusinstituutti teki "Närpiön mallista" tutkimuksen. Miksi rannikkokunnat onnistuvat siinä, missä Ruotsi epäonnistui?

Tutkijoiden mukaan Närpiö ja Korsnäs tuskin olisivat pystyneet pitämään kiinni maahanmuuttajistaan, ellei heille olisi ollut töitä.

Toinen onnistumisen syy on tutkijoiden mukaan kantaväestön asenne. Ei pitäisi yleistää, mutta rannikon suomenruotsalaiset ovat ilmeisesti suvaitsevaisempia kuin metsäsuomalaiset:

"Omasta historiallisesta kokemuksesta kumpuava mielenmaisema näkyy humaanina eetoksena ja auttamisen halun perinteenä. Se tuottaa avoimuutta ja suvaitsevaisuutta ulkomailta tulevia kohtaan."

Korsnäsin kunnanjohtaja lähettää innostuneelta vaikuttavan sähköpostin:

"Juuri saamamme tiedon mukaan saamme uuden kiintiöpakolaisryhmän kuntaan lähikuukausien aikana!"

Welcome to Korsnäs -Facebook-ryhmässä puuhataan jo keräystä syyrialaisryhmälle. Ennen kuin uudet asukkaat, "nya Korsnäsborna", saapuvat, tarvitaan syöttötuoleja, verhoja, lautasia, leluja, lastenrattaita ja ruokailuvälineitä.

(...)

Pariskunta tarjoaa mehua ja makeisia kotitalonsa terassilla, mutta ei tähän kehtaa jäädä kovin pitkäksi aikaa istuskelemaan. Perheessä on neljä lasta, kuusi koiraa, nelisenkymmentä lammasta, paljon tekemistä. Mirzalla on päivätyö koulun talonmiehenä, Saudinalla kouluavustajana. Vaimo oli edelliskaudella Korsnäsin kunnanvaltuustossa, tänä keväänä mies pääsi valtuustoon. Rkp:n listoilta tietenkin, sillä valtuustossa istuu pelkästään Rkp:n edustajia.

Omakotitalon vieressä köllöttävät kolme suurta kasvihuonetta ovat kuulemma vain harrastus, pienimuotoinen sivubisnes. Vihannesharrastus tuottaa 90 000 kiloa tavallisia tomaatteja vuodessa. Kurkkuja tulee 50 000 kiloa. Lisäksi joitakin tonneja kirsikkatomaattia ja paprikaa.

Onneksi Mirzan vanhemmat asuvat alle kilometrin päässä ja auttavat.

Vihannesviljelmielle on palkattu viisi kausityöntekijää Bosniasta.

Mirza tuli itsekin Suomeen kasvihuonetyöntekijäksi, aluksi vuoden työluvalla. Sukulainen järjesti työn. Vaimo tuli myöhemmin perässä.

"Nyt avaamme muille ovia", Mirza sanoo.

Heidän harrastuksensa parissa bosnialaiset saavat työkokemusta, minkä jälkeen on helppo siirtyä töihin suuremmille viljelmille, joissa työtä riittää koko vuodeksi.

Ikävä kyllä kaikkein tulijoiden työmoraali ei ole enää sitä, mitä se joskus oli, Hodzicit valittelevat. Missään nimessä Suomeen ei saa tulla, jos aikoo heittäytyä turvaverkkojen kannateltavaksi. Pitää olla kiitollinen ja ahkera.

"Jos et ole tyytyväinen, ole hyvä, mene takaisin Bosniaan", Mirza Hodzic sanoo.

(...)

[Tabula Rasa]

Laitetaankin läpsyparvet suomenruotsalaisille alueille. Sinne niitä ilmesesti tarvitaan.

[Roope]

https://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/tervetuloa-kaikki-narpiossa-ja-korsnasissa-ilahdutaan-jokaisesta-uudesta-maahanmuuttajasta/?shared=978419-ffe3e337-500 (25.7.2017)

Tervetuloa kaikki! Närpiössä ja Korsnäsissä ilahdutaan jokaisesta uudesta maahanmuuttajasta

Vai että tervetuloa.

Vaikka Närpiö on esitetty vuosikymmenet mallina pakolaisten kotouttamisessa, se 90-luvun huonojen kokemusten ja paikallisten torjunnan jälkeen kieltäytyi tarjoamasta kuntapaikkoja kiintiöpakolaisille ja turvapaikanhakijoille aivan viime vuosiin saakka.

Välillä Närpiö on noussut hetkeksi otsikoihin kieli- ja ammattitaidottomien maahanmuuttajien taloudellisen ja seksuaalisen riiston vuoksi, mutta sitten on taas hehkutettu sitäkin kovemmalla volyymilla halpatyövoiman työllistämistä.
 

[Augustus]

Jotenkin mulla tuli tuosta jäsen Alaricin lainaamasta lehtiartikkelista mieleen etelävaltioiden plantaasit silloin joskus kauan sitten ennen sotaa, muinainen lehtiartikkeli kuvasi tätä antebellumin ajan seesteistä rauhaa kai seuraavasti:

Plantaasin omistaja seurueineen esittelee ylpeänä tilaansa lehtimiehille, ja syystäkin, maisema edessämme on todellakin mykistävä. Näkyy heti, että täällä asiat ovat kunnossa, siistit tiet jne.

Tilanherra haluaa myös korjata pohjoisvaltioiden lehdistössä esiintyneet väitteet työntekijöihin kohdistuneesta mielivallasta ja hän jopa antaa lehtimiehille luvan haastatella tilalla työskenteleviä neekereitä, tämä ele jos mikä osoittaa, että omistajalla on todellakin puhtaat jauhot pussissa. Lisäksi omistaja järjesti jalomielisesti lähtiäisjuhlan lehtimiehile johon osallistuivat kaikki tilalla työskentelevät, joimme siis maailman parasta aitoa Virginialaista viintä ja kuuntelimme niitä afrikkalaisia, niin kuumia rytmejä, myöhään aamuyöhön asti. Voi tätä tunnelmaa täällä syvässä Etelässä, ei tätä kyetä siellä pohjoisessa ymmärtämään, kuinka iloisia ja välittömiä ihmiset täällä ovatkaan.

---

Tämä ei siis ollut kritiikiä Korsnäsiä eikä suomenruotsalaisia kohtaan, vaan tälläistä uutisointia kritisoin tuolla sepustuksella.

[Golimar]

Iraqin pallerot ja somalian rakettikirurgit eivät mansikkapellolle vaivaudu.

Ukrainalainen opettaja Olga, 37, tienaa mansikkapellolla muutamassa päivässä saman verran kuin kotimaassa kuukaudessa

8-vuotias poika jätettiin Ukrainaan partioleirille, kun äiti ja isä lähtivät Askolaan poimimaan mansikkaa. Olga Kovalenko tienaa parissa päivässä historianopettajan kuukausipalkkansa.
KELLO on vasta kahdeksan heinäkuun lopussa kesä­aamuna, mutta auringon paahde tuntuu pellolla jo poimijan selässä. Puolessa tunnissa marjoja poimiessa tulee jo hiki ja tottumattoman selkää ja polvia kolottaa.

Lämmintä poimimissäätä on odotettu.

Viereisessä rivissä on tottuneempia marjastajia. Ukrainalainen Olga Kovalenko, 37, poimii marjoja askolalaisella Uljaan mansikkatilalla. Hän on miehensä Andrein kanssa täällä jo toista kesää töissä.

Ukrainan historiaa omassa maassaan opettava Olga saa kesän marjaurakasta hyvän tienestin, sillä opettajien palkat eivät ole kotimaassa suuria. Palkka on kuukaudessa noin 150 euroa. Ahkera poimija tienaa tämän summan pelloilla muutamassa päivässä.

Kovalenko asuu miehensä kanssa elokuun puoliväliin naapuritilan saunatuvassa ja he polkevat joka päivä töihin pyörällä. Pariskunnan 8-vuotias poika on jäänyt Ukrainaan isovanhempien luo ja viettää kesänsä osittain partioleirillä.

Työpäivät saattavat olla jopa kahdeksantuntisia, sillä urakkapalkka kannattaa kaukaa tulevilla.

– Olen tottunut fyysiseen työhön, joten selkääni ei satu, Ukrainan maaseudulta kotoisin oleva Kovalenko kertoo.

– He ovat hyvin ahkeria ja luotettavia. Otamme heidät töihin ensi kesänä, jos he vain tulevat, kertoo tilan isäntä Henri Uljas.

Olga ja Andrei ovat Uljaan mansikkatilan ainoat ulkomaalaiset kausipoimijat. Koko Suomen laajuisesti ulkomaalaiset poimijat tekevät kuitenkin leijonanosan, jopa 80 prosenttia, sadonkorjuutyöstä. Suurin osa poimijoista saapuu juuri Ukrainasta ja Venäjältä. Usein marjanpoimijoita välittävät välitystoimistot.

– Urakkapalkka ei ole ehkä meille suomalaisille iso summa, mutta heille se on, Henri Uljas sanoo.

PUHELIN pirisee jatkuvasti Uljaan mansikkatilalla. Soittajat kysyvät aina samaa.

– Tänään meillä on välipäivä, huomenna pääsee vasta poimimaan itse marjoja, vastaa Anne Uljas, isäntä Henri Uljaan äiti.

Alkukesä oli viileä, joten Varsinais-Suomea lukuun ottamatta mansikkakauden pääsato saadaan Suomessa vasta elokuun puolella. Kun yölämpötilat ovat laskeneet heinäkuussakin kymmenen asteen alapuolelle, myös mansikoiden kypsyminen vie pidempään. Siksi itsepoiminnasta tarvitaan välipäiviä.

Pellolla ahertavat välipäivinäkin omat poimijat. Mutta heidänkin tienestinsä on osittain sään armoilla.

Useat ulkomaalaiset marjastajat ovat joutuneet odottamaan tänä vuonna jopa kuukauden, että satoa päästäisiin korjaamaan ja urakka kannattaisi. Niin on käynyt Itä-Suomessa erään 50 vuotta marjankasvatuksen kanssa työskennelleen tilalla, jonka poimijoista jopa 95 prosenttia on ulkomailta.

– Totta kai on turhauttavaa vain odotella. Nyt heinäkuun lopulla he vasta pääsevät kunnolla töihin. Odottelu on piinallista, sillä monella on kotona lapsia ja muita huollettavia. Ukrainasta matkustaminenkaan ei ole halpaa, hän kertoo.

Monia ulkomaisia poimijoita kiinnostaa ura Suomessa.

– Tulin au pairiksi Suomeen lähelle tätä tilaa päälle kymmenen vuotta sitten yliopisto-opintojeni päätyttyä. Halusin matkustaa ja tehdä töitä ulkomailla. Muutama vuosi sitten kuulin, että Ukrainasta lähtee paljon väkeä tänne töihin, joten lähdimme tänne myös, Olga Kovalenko Uljaan tilalta kertoo.

Kovalenko kuuntelee pellolla vuoroin musiikkia, vuoroin suomenkielistä opetusnauhaa. Hän opettelee pari sanaa päivässä, ja kysyy, jos ei tiedä ennalta jonkin sanan merkitystä.

Pariskunta on jo kysellyt, josko Suomesta olisi mahdollista saada töitä myös talvi­aikaan.

– Monet poimijoistamme ovat muuttaneet Suomeen ja löytäneet töitä talveksi. Heillä on nyt täällä omakotitalot, perheet ja oma elämä, kertoo itäsuomalainen marjankasvattaja.

– Meillä on mahdollisuuksia tarjota ulkomaalaisille poimijoillemme jopa urakehitystä. Jos huomaamme, että poimija on nopea ja tarkka, hän voi edetä laaduntarkkailijaksi. Ulkomaalaisista marjanpoimijoistamme on tehty myös kylmiönhoitajia ja autokuskeja.

VIELÄ parikymmentä vuotta sitten mansikanpoiminta toimi kotimaisin kausityöntekijävoimin. Mansikanpoiminta oli monen suomalaisnuoren ensimmäinen kesätyö.

Sitten tapahtui monta asiaa samaan aikaan. Suuri maaltamuutto teki 1960-luvulta lähtien valtaosasta suomalaisista kaupunkilaisia.

– Nykynuorista suurin osa asuu kaupungeissa, eivätkä he ole tottuneet maaseudun fyysisesti raskaaseen työhön. On maatilan yrittäjälle iso riski opettaa jokaista poimijaa tekemään kädestä pitäen suhteellisen yksinkertaista työtä. Esimerkiksi Ukrainasta tulevat poimijat ovat kotoisin paikalliselta maaseudulta ja tottuneet tekemään vastaavaa työtä, kertoo Hedelmän- ja Marjanvil­jelijäin liiton viljelyneuvoja Tuija Tanska.

Osaksi kyseessä on elintasokysymys.

– Vanhempien elintaso on noussut ja siksi lasten rahansaanti on helpottunut. Se on varmasti vaikuttanut työhalukkuuteen, miettii itäsuomalainen tarhuri.

Uljaan tilalla tekee töitä kuitenkin joitakin paikallisia teini-ikäisiä tienaajia. Heidän urakointinsa näyttää tottuneelta ja ripeältä, vaikka heillä ei ole useiden kesien kokemusta.

– Olin jo viime kesänä töissä. Ajattelin, että tämä on luottotyöpaikka, koska Askolassa ei juuri ole nuorille töitä. Olen tottunut fyysiseen työhön aiemmin, kun olen ollut sukulaisilla maanviljelyhommissa töissä, poimimassa herneitä ja autellut hevosten kanssa, kertoo Sibelius-lukiossa Helsingissä opiskeleva Sofia Heikkilä, 16.

– Tavallaan tämä rahoittaa myös koulussa käyntiä, koska pitää hankkia koulutarvikkeita.

Sisko Lotta Heikkilä, 15, on ensimmäisessä kesätyössään viereisessä rivissä.

– Välillä tämä on rankkaa, kun joutuu puoli kuusi heräämään. Ei ole tottunut ihan niin aikaisiin herätyksiin.

ITÄSUOMALAINEN marjankasvattaja kertoo, että kesä on mansikanpoimijoille myös tapahtumarikasta aikaa.

– Mansikkapelloilla on syttynyt aikaa myöten myös romansseja. Osa heistä on mennyt naimisiin ja saanut lapsia. Nämä perheet saattavat vierailla pellolla kesän mittaan.

Ulkomaalaiset työntekijät törmäävät Suomessa kulttuurieroihin.

– Ulkomaalaiset ovat tuoneet majoitukseen myös omia keittolevyjään ja keittimiään, jotka eivät sovi suomalaiseen sähköverkkoon, vaan iskevät kipinää. Joskus on syksyllä tarkastettu majoitustiloja ja huomattu vähän hiiltyneitä seiniä. Onneksi pie­ni tulipalo on saatu sammutettua alkuunsa.

Viljelijä painottaa, että tulijat ovat tehokasta työvoimaa, jota ilman marjanpoiminta ei pyörisi.

Ulkomailta tulevista marjanpoimijoista saattaa tulla jopa marjatilallisten ystäviä ja luottohenkilöitä. Talvikaudella yhteyttä pi­detään postikortein, meilein ja tekstiviestein.

– 90 prosenttia heistä tulee seuraavana kesänä takaisin.

http://www.is.fi/tyoelama/art-2000005306512.html?utm_source=vk&utm_campaign=vk-share&utm_medium=social&utm_content=android.iltasanomat.fi

[Tabula Rasa]

Voisin periaatteessa panna alulle vaatetustehtaan Ylä-Vääriin. Sellainen on hulluinta, mitä Suomessa voi tehdä, mutta Kiinasta, Intiasta, Bangladeshista saan työperäisiä maahanmuuttajia. Paikkakunnalla voi olla pari vanhaa taloakim myytävänä työperäisten ostaa. Kela maksaa asumistuet ja sossu puuttuvat eurot kotitalouksien ylläpitoon.

Ja Helsingin Totuus saisi muutakin kirjoitettavaa kuin toisto Närpiöstä.

Mitenhän bättre folk alkaa suhtautua, kun kiinalaiset tai venäläiset miljonäärit alkavat perustaa sinne kilpailevaa kurkku/tompsutuotantoa?

Tossa olisi muuten ideaa eli suunnilleen ruokapalkalla ulkomaisia hädänalaisia lapsia tekemään jotain vaatteita kaikkineen pakolais yms tukineen.Vielä kun saisi ne langat ja niiden materiaalit jostain halvalla.. .

Paskaisen naurun paikka kun joku kiinalainen keksii pistää satojen halpaulkkarien plantaasin pystyyn ja kisata hinnalla pienemmät pois. Eli sillä samalla keinolla millä nämä ovat kisanneet suomalaisduunarit mahdottomaan tilanteeseen. Johan toisessa ketjussa oli puhetta marjanpoimijoista ja 10milj minimiliikevaihdoista mitä kiinalaiset katsovat yhteistyökumppaneiksi. Kun ''suomalaista'' välikättä ei tarvita mihinkään niin eikun kurkkufarmarit samaan työttömien massaan tai pelkästään omaksi muonaksi viljelemään kun isommat kaataa bisnekset volyymeillä. Saa nähdä kelpaako protektionismi sitten, vai onko se vieläkin rasismia.

[Blanc73]

Alaricin linkittämä Suomen kuvalehden mokutusripuli on klassikko jo ulostuessaan.  Kai sitä voi noinkin markkinoida geelipakolaisten ihanuutta lukijoille vaikka poimijoina ei heitä näy. Jätte bra.

Ja että suomenruotsalaiset ovat meitä tavan mongoleja suvaisevaisempia?