Kokemuksia sosiaaliturvasta

[Svart Lucia]

Usein puhutaan maahanmuuttajien sosiaaliturvasta.
Ajattelinpa kertoa omakohtaisen kokemuksen Suomen sosiaaliturvasta, vaihteeksi näin kantasuomalaisen näkökulmasta.
En tiedä onko vastaavaa ketjua aikaisemmin - en ainakaan löytänyt - tai kuuluiskohan tää juttu Uuninpankolle.
Tässä kuitenkin omia kokemuksiani.

Aikoinaan olin ryssinyt asiani aika perusteellisesti. Ku rahat loppui niin kekkasin lompakosta jonkun kulutusluottokortin, jonka olin saanut joskus ostaessani pätkällä telkun tai jotain.
Nyt huomasin että tää kortti kävi myös yhdessä ruokakaupassa. Eiku toimeksi. Ajan mittaan olin ostanut kaljaa ja röökiä (ja joskus jotain syötävääkin) kunnes limitti tuli täyteen.
3 000 markkaa.
Noh, sit se meni perintään, tuli lisäkuluja, ja lopulta summa oli lähes 4 000 markkaa.
Jossain vaiheessa kävin sossussa ja sanoin että olen vähän pulassa. Laitoin niitä laskuja pöydälle, ja lopulta myös tän neljän tonnin kulutusluottosotkun, sanoen että ku tällaisenkin olen vielä kaiken lisäksi onnistunut saamaan aikaan. En kuitenkaan pyytänyt enkä ois voinut kuvitellakaan että sossu sitä 4 000 makselis mun puolesta, kuhan ajattelin että se näkis mun yleistilanteen, että miten pahasti olen mokaillut.
Sossutäti kuitenkin otti senkin laskun ja sanoi että parempi että maksetaan nää pois sun puolesta.
Enpä ois iloisempi voinut olla. Mut toisaalta jotenkin hävetti, oikeesti!

[Aukusti Jylhä]

Kuulostaa joo kultaiselta markka-ajalta. Tai ainakin täällä pääkaupunkiseudulla on meno muuttunut todella ynseäksi, ainakin kantiksia kohtaan.

Kerran odottelin vuoroani päivystävälle työntekijälle, ja asiakas ennen minua oli ulkomaalainen. Englantia puhuivat ja kauhean hauskaa oli rupattelu, sen kuunteleminen ei sitten ollutkaan. Työntekijä kovasti valitteli aika pitkälti kaikkea Suomeen liittyvää säästä työnhakemisen vaikeuteen. Useammat apua antavat tahot tietenkin käytiin läpi useampaan kertaan, ja monesti pyydettiin soittamaan jos jotain ongelmia tulee yhtään minkään kanssa. Oman vuoroni tullessa tuntui kuin aivan eri ihminen siellä olisi ollut vastassa: vähäsanainen, monotoninen ääni, ei varsinaista katsekontaktia. Jotain neuvojakin yritin kysellä hakemuksen jättämisen lomassa, mutta kun ei niin ei. Vähän jäi semmonen fiilis, että mitäs se pottunokka tänne on tullut ruikuttamaan...

Ja hakemuksia sai täydennellä useampaan otteeseen, vaikka ihan oikeasti kaikki tarvittava tieto oli kyllä jo heti alussa toimitettuna, mutta aina sieltä jotain keksittiin vielä vaatia. Parasta on kun työntekijä väittää puhelimella yrittäneensä ottaa yhteyttä, vaikka näin ei olisikaan tapahtunut. Nykyään kännyköitten aikaan ei tommonen oikein enää mene läpi.

Ja se kaapumammojen määrä aina kun siellä tulee käytyä...