Ovatko toimittajat julkisuuden henkilöitä?

[siviilitarkkailija]

Ajattelin kysyä hompanssien mielipidettä siihen onko julkisuudella ja julkisuutta työkseen tekevä ihminen oikeutettu tavalliselle kaduntallaajalle varattuun yksityisyyteen? Minun mielestä ei ole. Mutta toimittajan henkilön tai poliittisen näkökannan esiinkaivaminen on aika pirullisen vaikeaa ja toisten mielestä väärin.

Toimittajakoulutuksesta televisiossa paasannut tamp. komm.yl.op. edustaja jaaritteli pitkät pätkät hakuprosessista ja valinnoista mutta ei puhunut sanaakaan laitoksensa poliittisista painotuksista joilla on vaikutusta lopputuotteeseen. Toisaalta näyttäisi siltä että itse itseään arvioiden, suomalaistoimittajat ovat ihan tavallisia, puolueettomia ja hyvinkin taitavia uutisjuttujen tekijöitä. Ja varsinkin suurten sähkömediatoimijoiden jutuntekijät pitävät mustasukkaisesti kiinni yksityisyydestään, samalla kun ovat valmiita vetämään pahaa-aavistamattoman kaduntallaajan julkisuuteen. Tässä on melkoinen ristiriita joka kuvastuu kaikkein parhaiten toimitusten poliittisten näkökantojen tutkimisen estämiseen.

Yksityisyyden suojaaminen on tärkeää, mutta olennaista se näyttäisi olevan julkisuustyötä tekevien kohdalla koska se miten ihminen määritellään julkisuuden suhteen, on se mittari millä ihmisen katsotaan voivan kohdata julkisuuden haasteita. Jos toimittaja on julkisuuden henkilö, niin eikö samanlainen julkisuuden henkilö ole toimittajia kouluttava professori mutta eikai enää laitoksella haahuileva dosentti, ellei sitten tee jotain aivan tavatonta. Lisäksi mietin sitä kuka oikeasti on toimittaja ja kuka sellaisena esiintyvä julkisuuden henkilö?

Ps asenteellisena ihmisenä on todettava että itse pidän toimittajia julkisuuden henkilöinä ja ulotan tämän aina toimittajakoulutuksen vastaaviin saakka, joskin ymmärrän jos joku on asiasta toista mieltä

[Maastamuuttaja]

Olen joskus leikitellyt ajatuksella perustaa juorulehti, joka keskittyisi mediaväen toilailuihin. Luovuin kuitenkin ideasta samantien, koska yhden ihmisen aika ei riittäisi niin runsaan aineiston läpikäyntiin. Mielenkiintoista oli kuitenkin havaita, että mediaväen keskuudessa näytti olevan runsaastikin vapaaehtoisia avustajia, tosin asianmukaista korvausta vastaan, fair enough. Ehkä saan projektin sittenkin käynnistymään.   

[Fjödörör Räkinen]

Mutta toimittajan henkilön tai poliittisen näkökannan esiinkaivaminen on aika pirullisen vaikeaa ja toisten mielestä väärin.

Puutun ensin siihen, että olen opiskellut Tampereella sivuaineena tiedotusoppia, enkä havainnut opetuksessa poliittisuutta. Väite poliittisesti latautuneesta koulutuksesta perustuneekin nykyään useimmiten yksittäistapauksiin eikä kokonaisuuden analyyttiseen purkuun. Joillain aloilla, esimerkiksi sukupuolentutkimuksessa, poliittisuutta varmasti on ja siitä pitäisi päästä eroon, mutta salaliittohörhöilyn voi jättää sikseen.

Mitä tulee toimittajan poliittiseen kantaan, niin näen paljastamisessa sellaisen ongelman, että ihmisen poliittinen kanta voi olla hajanainen. Minä olen äänestänyt persuja useampaankin kertaan, samoin kokoomusta, mutta silti ajattelussani on paljon punavihreyttä. Jos ilmoitan olevani persu (niin kuin monissa kysymyksissä olenkin) mutta arvomaailmani on monilta osin punavihreä, niin mitä lukijan tulisi tästä päätellä? Persu ärsyyntyy punavihreydestäni ja punavihreä ärsyyntyy persuudestani.

[Lalli IsoTalo]

Ajattelin kysyä hompanssien mielipidettä siihen onko julkisuudella ja julkisuutta työkseen tekevä ihminen oikeutettu tavalliselle kaduntallaajalle varattuun yksityisyyteen? Minun mielestä ei ole. Mutta toimittajan henkilön tai poliittisen näkökannan esiinkaivaminen on aika pirullisen vaikeaa ja toisten mielestä väärin.

Minun mielestäni on kyseessä kaksi eri asiaa. Valotan hieman. Mielestäni on oikein, että jos olen mielipidekirjoituksia kirjoittava toimittaja, lukijani on oikeus tietää missä seison.

Mutta mielestäni lukijoillani ei ole oikeutta nähdä naamakuvaani jos en sitä halua näyttää, koska voisin saada poliittisilta vastustajiltani turpaan nakkijonossa.

Suurin ongelma mielestäni on se, että lehdisto ei noudata omaa moraalikoodiaan, jossa tapahtuneet tapahtumat raportoidaan selkeästi tapahtuneina tapahtumina, taustat selvitään taustoina (omassa osiossaan), ja kommentointi tehdään erillisessä kainalojutussa. Nykyän tapahtumat, tausta ja kommentit ovat iloisessa sekasotkussa keskenään ilman että lukija tietää mikä on mitäkin.

Olen kuitenkin vähän kahden vaiheilla tässä julkisuusasiassa. Kun JH-a antoi eduskuntavaalien voitonjuhlassa haastatteluja tärkeimmille koti- ja ulkomaisille tiedostusvälineille, videoin aivan kaiken. Täällä: http://hommaforum.org/index.php/topic,47585.msg647001.html#msg647001

Haastattelijan houkutus käyttää asiayhteydestään irti revittyjä lausuntoja vähenee, kun haastateltan videokuvaaja äänittää kysymykset ja kuvaa haastattelijoiden naamat videolle, josta ne päästyvät YouTubeen muutamassa minuutissa, jos jotain vilunkipeliä havaitaan (ei havaittu).

Toisaalta, kun itse haastattelen ihmisiä, enkä pelaa vilunkipeliä, en todellakaan halua omaa naamaani julkisuuteen. Tuotantoa täällä: http://www.youtube.com/HommanMediaHompanssi

Koska tässä menee vielä muutama vuosi ennenkuin ihmiset alkavat pitää maahanmuuttokriittisiä asenteita ihan normaaleina. Siihen asti pysyn piilossa, luulisin.