2013-03-22 Eduskunta: KK Saarakkala/Kantaväestöön kohdistuvan vihapuhe ...

[Sivusta seuraaja]

Kantaväestöön kohdistuvan vihapuheen tunnistaminen ja ehkäisy
Eduskunnan puhemiehelle

Vihapuhe-käsitettä ei ole löydettävissä Suomen nykyisestä rikoslaista, vaikka vihapuheen kitkennän on koettu valtiovallan taholta olevan yhteiskuntarauhan säilyttämisen kannalta ensiarvoisen tärkeää. Lähimpänä vihapuheen juridista merkitystä on rikoslain (39/1889 ) 11 luvun 10 §, jossa säädetään kiihottamisesta kansanryhmää vastaan. Kyseisen pykälän mukaan mielipiteen, tiedon tai muun viestin levittäminen julkisuuteen on kiellettyä, mikäli sillä pyritään uhkaamaan, panettelemaan tai solvaamaan jotakin ryhmää rodun, ihonvärin, syntyperän, kansallisen tai etnisen alkuperän sekä muun vakaumuksen perusteella. Tällöin keskeistä on lausuman kohdistuminen ryhmään, eikä yksilöön tai tunnistettavissa olevaan joukkoon yksilöitä. Lisäksi rangaistavuutta arvioitaessa on otettava huomioon niin sanottu olosuhdetahallisuuden periaate, jolloin arvioidaan viestin levittäjän tietoisuutta annetun mielipiteen aiheuttamasta uhkaavasta, panettelevasta ja solvaavasta luonteesta. Rikoslain 11 luvun 10 § on saanut nykyisen muotonsa vuonna 2011 tulleen lakimuutoksen myötä (511/2011), jonka esitöissä korostettiin erityisesti "yhteiskunnallisesti ja sosiaalisesti heikossa asemassa" olevien ryhmien suojelua valtaväestön jäsenten toimesta tapahtuvalta kiihotukselta. Lain tarkoitus ei näin olekaan suojata kaikkia rajattavissa olevia ryhmiä vihapuheen kaltaiselta viestinnältä. Lisäksi rangaistavuuden piirin katsotaan kuuluvan vähemmistöryhmän jäsenen kiihotustoiminta toisen vähemmistöryhmän jäsentä vastaan. Valtaväestöä kohtaan suunnatun vihapuheen rangaistavuuskynnys on vallitsevan laintulkinnan perusteella korkeammalla kuin, jos kiihotuksen kohde kuuluu tunnistettavaan vähemmistöryhmään. Kantaväestön tulkitaan olevan harvoin rikoslain 11 luvun 10 §:n tarkoittaman suojeluksen tarpeessa, eikä tällöin ole nykyisen oikeuskäytännön mukaan tarkoituksenmukaista rajoittaa sananvapautta kansanryhmää vastaan harjoitettavan kiihotuspykälän perusteella.

Suomen nykyinen rangaistuskäytäntö kansanryhmää vastaan tapahtuvasta kiihottamisesta voidaan pitää monella tapaa ongelmallisena. Varsinaisen vihapuhepykälän puutos on jättänyt oikeuslaitokselle ja laintulkinnan parissa työskenteleville virkamiehille varsin vapaat kädet arvioida rikoslain 11 luvun 10 §:n tunnusmerkistön täyttymisen edellytyksiä. Perustuslain 6 §:n mukaan ihmiset ovat Suomessa yhdenvertaisia lain edessä, jolloin ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan muun muassa alkuperän, kielen, uskonnon ja vakaumuksen perusteella. Kyseisen pykälän sallimaa yhdenvertaisesta kohtelusta poikkeamista sovelletaankin täysimääräisesti arvioitaessa rikoslain 11 luvun 10 §:n tunnusmerkistön toteutumista. Tällöin kuitenkin pitäisi ottaa huomioon se, että vähemmistöryhmät ovat yhtä kykeneviä osoittamaan panettelevaa, solvaavaa tai uhkaavaa viestintää kantaväestöä kohtaan. Mikäli vallitsevaksi oikeuskäytännöksi tulee vähemmistöryhmien kantasuomalaisia vastaan harjoittaman kiihotuksen salliminen, tulevat demokraattisen valtiomuotomme edellytykset uhatuiksi. On sattunut tapauksia, joissa kantaväestöön kuuluvia oppilaita on joutunut leimaavan pilkan ja halveksunnan kohteeksi kantasuomalaisen taustansa takia maahanmuuttajavaltaisilla alueilla tai oppilaitoksissa. Myös sellaisten käsitysten levittäminen sosiaalisessa mediassa tai keskustelupalstoilla, joissa esitetään hyvin rankkoja sekä halveeraavia käsityksiä kantasuomalaisista sekä heidän vakaumuksistaan, on nykyään arkipäivää. Tämän ilmiön tunnistamista vaikeuttaa tutkimustiedon puute niin sanotusta antisuomalaisesta rasismista. Monin puolin Länsi-Eurooppaa on sitä vastoin yleisesti nähty vakavaksi ongelmaksi kantaväestöön kohdistuva syrjintä. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on päätöksissään todennut, että demokratiassa on välttämätöntä ryhtyä ennalta ehkäiseviin toimenpiteisiin, jos eräillä tahoilla on julkituoduilla lausumillaan tarkoitus yllyttää suvaitsemattomuuteen perustuvaan vihaan. Oikeuslaitoksen ja viranomaistahojen olisikin syytä välittömästi ryhtyä tarvittaviin toimenpiteisiin, jotta kantaväestöä kohtaan harjoitettu vihapuhe pystyttäisiin paremmin tunnistamaan sekä ehkäisemään tarvittaessa lainsäädännöllisesti. Tällöin voisi tulla harkittavaksi rikoslain 11 luvun 10 §:n muuttaminen, jolloin rangaistavuuden perusteihin lisättäisiin kohta, joka kieltää kyseisen pykälän tunnusmerkistöä arvioitaessa tehdyn suosinnan vihapuheen harjoittajan ollessa vähemmistöryhmän edustaja, joka lausumillaan pyrkii leimaamaan kantaväestöä.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

    Mihin toimenpiteisiin hallitus aikoo ryhtyä kantaväestöä kohtaan harjoitetun vihapuheen kitkemiseksi ja

    onko hallituksella valmiutta harkita rikoslain 11 luvun 10 §:n laajentamista, jolloin vähemmistöryhmien jäseniä koskevasta suosimisesta kyseisen pykälän tunnusmerkistön täyttymistä arvioitaessa luovutaan demokraattisen yhdenvertaisuuden varmistamiseksi?

Helsingissä 22 päivänä maaliskuuta 2013
Vesa-Matti Saarakkala /ps

http://www.eduskunta.fi/faktatmp/utatmp/akxtmp/kk_239_2013_p.shtml

[AuggieWren]

Voisiko, sen sijaan että lähtee tiedostavaiston kelkkaan vastakkaisesta näkökulmasta, persut keskittyä pikemminkin suitsimaan monikulttuurisuushoureita ja ajaa liian pitkälle vietyjen sananvapauden rajoitusten kumoamista? Tämä "Kantaväestöön kohdistuva vihapuhe"-läppä on mielestäni aivan liian "hommalaista" kansanedustajan esitettäväksi.

[Joopa]

Ihan hauska silti. Mikähän on vastaus?

[Suvaitsija]

Ihan hauska silti. Mikähän on vastaus?

Niin, tuskin tässä mitään vakavasti ajetaan takaa, kunhan halutaan nähdä sossujen kiemurtelua ja selittelyjä, miksi kantaväestöä saa syrjiä ja miten se on positiivista. Mutta tosissaan, tuolle lakipykälälle ei pitäisi muuta tehdä kuin poistaa koko paska.

[AuggieWren]

Yksi asia, mihin persujen sopisi kiinnittävän huomiota on se, että onko kiihotus kansanryhmää vastaan -sääntelyn laajentaminen johtanut lailliseen kääntöpuoleensa eli siihen, että aiheettomat rasismisyytökset olisi tutkittu kunnianloukkausrikoksina vaadittaessa?

Kun nykyään rasistiksi syyttely käytännössä vihjaa siihen, että kohdehenkilö olisi syyllistynyt kiihottamiseen kansanryhmää vastaan tai uskonrauhan rikkomiseen, on tällaisten syytösten käyttäminen ilman selkeitä perusteluja kohteen kunniaa loukkaavaa. Onko viranomaisten lain noudattaminen varmistettu tällaisissa tapauksissa eli ottaako poliisi, kuten virkavelvollisuuksiin kuuluu, tällaisista asioista tehdyt tutkintapyynnöt tutkittavikseen ja syyttääkö syyttäjälaitos tarpeen mukaan? Kun yleiskielessä rasismi-termiä käytetään nykyisen rikosnimikkeen kattamaa käytöstä kuvattaessa, tarkoittaa aiheetta rasistiksi haukkuminen myös selkeää väitettä siitä, että kohdehenkilö olisi syyllistynyt rikokseen.

[EL SID]

loistavaa saarakkala. mikä muut eivät tiedä minkälaisesta vihapuheesta on kyse, linkitän vähän omaan viestihistoriaan:

http://hommaforum.org/index.php/topic,3406.msg52763.html#msg52763

http://hommaforum.org/index.php/topic,3714.msg58226.html#msg58226

jne....

kaikista kirjoituksista on tehty tutkimuspyyntö ja olepa esitellyt ne jopa nettipoliisi fobballe, mutta mitään ei ole tapahtunut.

älkää väittäkö etten tiedä mitä on rasismi. olen kohdannut sitä omakohtaisesti.

[Emo]

Tämä "Kantaväestöön kohdistuva vihapuhe"-läppä on mielestäni aivan liian "hommalaista" kansanedustajan esitettäväksi.

Hommalaisuus ei ole häpeällistä eikä tyhmää läppää. Kaikki muu melkein on.

[guest3656]

Myös sellaisten käsitysten levittäminen sosiaalisessa mediassa tai keskustelupalstoilla, joissa esitetään hyvin rankkoja sekä halveeraavia käsityksiä kantasuomalaisista sekä heidän vakaumuksistaan, on nykyään arkipäivää.

Saarakkala ei huomioinut lainkaan vieraskielistä vihapuhetta suomalaisia kohtaan, joka lienee huomattavasti rankempaa kuin kankealla suomen kielellä esitetty vihapuhe. Foban ratkaisu vieraskieliseen vihapuheeseen oli Google-kääntäjä ja käräjille meno. Mitähän ministeri vastaa?

[Oami]

Kyseinen pykälä pitäisi korjata tasapuolisesti ja kaikkien kansanryhmien osalta, ei lähteä laajentamaan.

[AuggieWren]

Kyseinen pykälä pitäisi korjata tasapuolisesti ja kaikkien kansanryhmien osalta, ei lähteä laajentamaan.

Mieluummin kumota kokonaan, nykyinen törkeä tekomuoto riittää, joskin siitäkin voisi hieman karsia. Olennaisesti kyseessä on ihmisryhmän "kunnian" suojaaminen eli loukkaantujien silittäminen myötäkarvaan. Ihmisryhmillä ei kuitenkaan ole mitään kunniaa, jota tulisi suojata, sananvapaus on tällä mittapuulla suurempi oikeushyvä. Samoin uskonrauhan rikkominen silloin, kun ei häiritä uskon harjoittamista, tulisi "sallia", ts. jumalanpilkkapykälä kumota.

Mikäli (lähinnä vasemmiston, vihreiden ja RKP:n mielestä) todella saattaa Suomeen syntyä jokin Ruandan kansanmurhan aikainen tilanne, jossa yhden sanan seurauksena viilletään kurkkuja auki, voi sellaisia poikkeustiloja varten pykälän toki säilyttää siten, että sen voi saattaa voimaan valmiuslain nojalla.

Eikö Muutoksella ollut joku tähän liittyvä ehdotus tehtynä?

[qwerty]

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Vesa-Matti Saarakkalan /ps näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 239/2013 vp:

Mihin toimenpiteisiin hallitus aikoo ryhtyä kantaväestöä kohtaan harjoitetun vihapuheen kitkemiseksi ja
onko hallituksella valmiutta harkita rikoslain 11 luvun 10 §:n laajentamista, jolloin kyseisen pykälän tunnusmerkistön täyttymistä arvioitaessa luovutaan vähemmistöryhmien jäseniä koskevasta suosimisesta demokraattisen yhdenvertaisuuden varmistamiseksi?

Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa:

Kirjallisessa kysymyksessä mainittu rikoslain 11 luvun 10 § sisältää säännöksen kiihottamisesta kansanryhmää vastaan. Kyseisen pykälän mukaan kiihottamisesta kansanryhmää vastaan tuomitaan se, joka levittää yleisön keskuuteen tiedon, mielipiteen tai muun viestin, jossa uhataan, panetellaan tai solvataan jotakin ryhmää rodun, ihonvärin, syntyperän, kansallisen tai etnisen alkuperän, uskonnon tai vakaumuksen, seksuaalisen suuntautumisen tai vammaisuuden perusteella taikka niihin rinnastettavalla muulla perusteella.

Kyseistä pykälää muutettiin viimeksi vuonna 2011. Tällöin säännöksessä olevaan luetteloon lisättiin muun muassa maininta seksuaalisesta suuntautumisesta ja vammaisuudesta. Rikoksen vaikuttimia koskevan luettelon laajentamisesta huolimatta säännöksessä säilytettiin edelleen niin sanottu rinnastuslauseke. Pykälä ei siis rajoitu yksinomaan sellaiseen vihapuheeseen, joka on kohdistunut säännöksessä mainittuun ryhmään. Nykyistä pykälää koskevassa hallituksen esityksessä (HE 317/2010 vp) todetaan, että säännöksen tarkoituksena on antaa suojaa ennen kaikkea sellaisille vähemmistöryhmille, jotka yleensä ovat yhteiskunnassa sosiaalisesti heikommassa asemassa ja sen vuoksi erityisen suojan tarpeessa. Soveltamisala ei kuitenkaan rajoitu lausumiin, joita enemmistöväestöön kuuluva kohdistaa johonkin tiettyyn vähemmistöryhmään. Pykälän sanamuoto ei sinänsä estä sen soveltamista myös tilanteisiin, joissa jonkin vähemmistöryhmän edustaja kohdistaa vihapuhetta enemmistöväestöä kohtaan.

Koska kyseisellä rikoslain säännöksellä puututaan perustuslaissa turvattuun sananvapauteen, tulee säännöstä sovellettaessa aina punnita huolellisesti käsillä olevan teon rangaistavuuden ja sananvapauden turvaamisen keskinäinen painoarvo. Sananvapauden rajoittamiselle on aina oltava vahvat perusteet. Lisäksi on pidettävä mielessä, että rikoslaki on viimesijainen keino puuttua ei-toivottuihin ilmiöihin. Etenkin heikommassa asemassa olevien vähemmistöryhmien suojaamisen voidaan katsoa olevan sellainen peruste, että sananvapautta voidaan tämän tavoitteen saavuttamiseksi tietyiltä osin rajoittaa.

Jos julkisesti esitetyssä vihapuheessa kehotetaan johonkin ryhmään kohdistuvaan rikokseen, esimerkiksi jonkinlaiseen väkivaltaan, tekoon voi soveltua myös rikoslain säännös julkisesta kehottamisesta rikokseen. Kirjallisessa kysymyksessä on esimerkkinä tuotu esille tapauksia, joissa "kantaväestöön" kuuluvia oppilaita on joutunut leimaavan pilkan ja halveksunnan kohteeksi "kantasuomalaisen" taustansa takia maahanmuuttovaltaisilla alueilla tai oppilaitoksissa. Kun kyse on yksittäisiin henkilöihin kohdistuvasta pilkasta tai halveksunnasta, sovellettavaksi voivat tulla myös rikoslain säännökset kunnianloukkauksesta.

Enemmistöväestöön kohdistettuun vihapuheeseen voidaan siis jo nykyisin puuttua rikoslainkin keinoin. Sekä enemmistöväestöön että vähemmistöihin kohdistuva vihapuhe on tuomittavaa. Kuten yleisestikin, rikoslain keinot ovat kuitenkin varsin rajallisia. Ensisijaisesti tällaiseen suvaitsemattomuutta ruokkivaan käytökseen tulisi pyrkiä vaikuttamaan asenteita muokkaamalla. Tämä edistäisi yhdenvertaisuuden tosiasiallista toteutumista huomattavasti tehokkaammin kuin rikosoikeudellisten rangaistusten lisääminen. Erityisesti johtavassa asemassa olevilla henkilöillä on asenteiden muokkaamisessa tärkeä rooli suunnannäyttäjinä.

Helsingissä 15 päivänä huhtikuuta 2013
Oikeusministeri Anna-Maja Henriksson
--------------

Melko paljon porukkaa mahtuu tuon "heikommassa asemassa oleva vähemmistöryhmä" nimikkeen alle.
Itseasiassa pykälässä ei edes lue vähemmistö eikä heikommassa asemassa oleva, joten tuohan käsittää aivan kaikki ihmiset! Voisi kysyä mitä sellaisella lisäpykälällä tekee, joka jo on rikoslaissa toisen nimikkeen alla?