Yle: Tuhannen ja yhden yön tarinat – helppo tie islamilaiseen kulttuuriin

[törö]

Hiljattain 50-vuotispäiviään viettänyt Helsingin yliopiston professori, kirjailija Jaakko Hämeen-Anttila ihmettelee, miksi Tuhannen ja yhden yön tarinat on kadottanut lumovoimansa nykylasten joukossa. Vielä 70-luvulla moni tavasi Alladinin taikalamppua ja Sinbad merenkulkijan huimia retkiä, Ali Baba ja 40 rosvoa- sadusta puhumattakaan.

- Itsekin niitä luin. Nyt kaikki on enemmän disneystynyt, eli Disneyn maailma on napannut nämä aiheet ja tehnyt niistä vauhdikkaita. Sadut ja kirjat ovat kuitenkin helppo tie islamilaiseen maailmaan.

Hämeen-Anttilan mukaan syynä suosion hiipumiseen oli käännösten vanhentunut kieli ja ehkä myös Tuhannen ja yhden yön tarinoiden hidastempoisuus.

Saduista on monta eri versiota ja ne sopivat niin lapsille kuin aikuisillekin. Veijo Meri kokosi 80-luvulla ns. tuhman osion tarinat aikuisille. Vuonna 2010 tarinoista ilmestyi uusi Jaakko Hämeen-Anttilan itsensä tekemä suomennos Tuhat ja yksi yötä. Se on ainoa suoraan alkutekstistä ilman välikieliä tehty suomennos lukuun ottamatta Hämeen-Anttilan aiemmin suomentamaa kokoelmaa Kuka murhasi Kyttyräselän?

- Omia suosikkejani ovat veijaritarinat kuten Viekas Delila sekä Ahmad täysituho.

Jaakko Hämeen-Anttila hehkuttaa tarunhohtoista maailmaa: jalokivet, taikurit, ihmeet ja lentävät matot kohtaavat ihmisten arkisen käyttäytymisen.

- Tarinoiden ihmiset ovat lihaa ja verta. He käyttäytyvät kuten me kaikki ihmiset myös tänä päivänä.
Miehen kasvot kauneimmat

Jaakko-Hämeen Anttila on vahva klassismin puolesta puhuja. Islamilaisessa kauneuskäsityksessä olisi paljon oppimista. Länsimaissa puhutaan naiskauneudesta mutta mies on kauneimmillaan ja parhaimmillaan 40-vuotiaana. Arabialais-islamilaisessa kulttuurissa kauniit kasvot ovatkin tärkeämmät kuin vartalo.

- Mieskauneus on islamilaisessa kulttuurissa standardi. Kaunein esikuva on Joosef, jonka kauneutta pidetään täydellisenä. Islamissa on sama kertomus kuin meillä Potifarin vaimosta - Joosefin täytyi olla ylimaallisen kaunis, koska kaikki  lankesivat häneen.

Islamilaisessa kulttuurissa myös homoeroottinen kirjallisuus on ollut paljon esillä. Myös rohkeuden näkökulmasta islamilainen eroottisuus on ollut tuhat vuotta edellä länsimaata.

- Se on luontevaa, että kaunis mies voi olla runoilijalle objekti ja kohde.

Hämeen Anttilan lempirunoilija on Abu Nuwas, jonka teoksen hän on kääntänyt otsikolla Runoja kaduilta ja kapakoista.

- Jos luulee, että keskiajan islamilainen runous oli pölyistä, niin kaikkea muuta.  Ehkä voi sanoa, että vasta 80-luvulla länsimaat tavoittivat vanhan islamilaisen eroottisen tason, mutta toisaalta nykypäivänä se on enemmän vihjailevalla tasolla. Egyptiläiset saippuaoopperat tihkuvat kuin Baklava hunajaa, Hämeen-Anttila kuvailee.

Jaakko Hämeen Anttila vieraili kevään ensimmäisessä Perjantaiparlamentissa Hämeenlinnassa.

http://yle.fi/uutiset/tuhannen_ja_yhden_yon_tarinat__helppo_tie_islamilaiseen_kulttuuriin/6516214

[Oami]

Juu, luinhan minäkin noita lapsena eli joskus 1980-luvulla. Harmi kyllä nide on tainnut jäädä jonkin muuton yhteydessä johonkin. En kyllä uskonut taikuuteen enkä lentäviin mattoihin, mutta ihan jänniä tarinoita ne kyllä olivat.

Kirjat ovat siitä kivoja, että ne eivät vaadi mitään erityiskohtelua kirjahyllyissä eivätkä mitään muutakaan.

[Mangustin]

 

Tässä Hämeen-Anttila taas vetää mutkat suoriksi ja yrittää uskotella meille että arabialainen tai lähi-idän kulttuuri olisi jotenkin sama asia kuin islamilainen kulttuuri. Ei todellakaan ole.

Islam vihaa kaikkea sitä hyvää, kaunista ja hauskaa mikä ennen sen väkivaltaista miekkalähetystä teki elämän elämisen arvoiseksi MENA-maissa. Napatanssi, musiikki, ei-uskonnollinen tarinankerronta, kirjallisuus, rakkausrunot, Shir HaShirim & co, kuvataide, meikkaaminen ja koristautuminen myös julkisessa sfäärissä, normaali kommunikointi ja ystävyyssuhteiden solmiminen ihmisten välillä ja oikeus liikkua kodin ulkopuolella ilman säkkiä ja "huoltajaa" Viini, laulu ja naiset. Pössyttely. Markkinatalous, senkin islam lamaannutti. Monikulttuuri ja uskonnollinen suvaitsevaisuus. Monoteismin aikaa edeltäneen kulttuurin tuntemus ja sen hyvien puolien ja saavutusten arvostus. Historialliset monumentit, arkkitehtuuri, kirjastot ja tiede. Kansallisvaltiot ja -kielet. Vapaus.

Nämä tulee nyt ensimmäisenä mieleen kun miettii mitä kaikkea islamin leviäminen on tuhonnut ja pyrkii edelleen tuhoamaan. Eikös muuten Tuhannen ja yhdenyön tarinat ole aika suurilta osin persialaista ja assyrialaista (/parthialaista) alkuperää, ja syntyneet jo ennen kuin Muhis alkoi saada näkyjä...? Eli niillä ei ole oikein mitään tekemistä arabialaisen ja islamilaisen kulttuurin kanssa 

Mutta on kiva satukirja. Tykkään.

[Masa76]

Moniko muistaa Tuhannen ja yhden yön tarinoissa olleet varoitukset kauniiden poikalasten osallistumisesta pitkille karavaanireissuille? Miehille kun voi yön synkkinä hetkinä tulla ikävä inhimmillistä lämpöä ja poikarakkautta. Tai kun eräs kauppias palasi pitkältä matkalta huomatakseen, että haaremin neekeriorja oli alistanut kauppiaan puolisot omiksi jalkavaimoikseen. "Eunukki" keitettiin sittemmin öljyssä. Jne. jne.

Lähde löytyy kirjahyllystä: Tuhat ja yksi yötä, Yhteislaitos 1930-34 ilmestyneestä kolmiosaisesta laitoksesta, WSOY 1993 

[Masa76]

Oli pakko selailla. Tässä lainauksena eräs kirjan helmi. Tarinan päähenkilönä on nuori kuningas, joka sivukorvalla saa palvelijoittensa puheista selville, että vaimolla (sedän tytär = serkku  ) on salasuhde. 

Minä nousin ja lähdin hänen jäljissään ja seurasin häntä ulos linnasta. Niin kuljimme pitkin katuja, kunnes tulimme kaupungin portille. Siinä hän pysähtyi ja sanoi jotakin, mitä en ymmärtänyt, mutta puomi vedettiin pois ja portti avattiin ja hän jatkoi matkaansa. Minä seurasin häntä hänen huomaamattaan, kunnes hän kaupungin takana sijaitsevien suurten rikkakasojen keskellä tuli erään aitauksen luo, jonka sisäpuolella oli savimaja. Sinne hän meni, minä taas kiipesin majan katolle, mistä voin nähdä sisään. Mökissä makasi kurjalla olkivuoteella inhoittava musta orja, jonka huulet olivat niin paksut ja suuret kuin porrasaskelmat. Vaimoni suuteli permantoa hänen edessään, mutta orja syyti hänelle soimauksia siitä, että hän tuli niin myöhään. "Kaikki muut orjat ovat pitäneet juominkeja kukin oman rakkaansa kanssa, mutta minä saan maata täällä ihan yksin." - "Herrani ja sydämeni rakastettu", vastasi hän, "sinähän tiedät, että olen naimisissa serkkuni kanssa, jota en voi sietää; jollen olisi sinua ajatellut, olisin aikoja sitten muuttanut koko hänen kaupunkinsa rauniokasaksi, jossa voisivat asua ainoastaan huuhkajat ja korpit, ja sen rakennusten kivet minä olisin hajoittanut maailman äärimmille rajoille." - "Sinä valehtelet, narttu, keskeytti orja vihaisesti hänen puheensa, "mutta minä vannon sinulle mustien miesten sankarivoiman nimessä, ja käyköön niin, että me muutumme yhtä tylsiksi ja kehnoiksi kuin valkoiset, jollen minä kokonaan luovu sinusta, niin ettet saa koskaan enää nauttia suosiotani, jos tulet vielä kerrankin liian myöhään. Johtuneeko siitä, että tahdot niin kernaasti olla minun seurassani, että viivyt niin kauan poissa, sinä valkoinen narttu?"

"Koko tämän kohtauksen aikana", jatkoi nuorukainen, "tunsin syvää järkytystä. Vaimoni yhä vuodatti kuumia kyyneleitä ja nöyrtyi hänen edessään: "Rakkaani, sydämeni aarre, minulla ei ole muuta kuin sinut; jos sinä otat kätesi pois minusta, olen aivan hukassa!" Vihdoin hänen onnistui lepyttää orja kyynelillä ja rukouksilla, ja sitten hän alkoi iloisesti riisuutua. "Eikö sinulla ole mitään, mitä voisin syödä?" kysyi hän. "Katso tuolta hyllystä; siellä on muutamia keitettyjä rotanluita, ja siellä on myös oluttilkka tuopissa." Sen hän söi ja joi ja kätensä pestyään hän ryömi riepujen alle orjan viereen.

Seuraavaksi neekeriltä lähtee henki ja muijalle kostetaan värikkäällä tavalla. Kuvitelkaapa kirjastotätiä lukemassa tätä opusta ääneen lasten satutunnilla monikulttuurisuuden hengessä.

[törö]

Islam vihaa kaikkea sitä hyvää, kaunista ja hauskaa mikä ennen sen väkivaltaista miekkalähetystä teki elämän elämisen arvoiseksi MENA-maissa. Napatanssi, musiikki, ei-uskonnollinen tarinankerronta, kirjallisuus, rakkausrunot, Shir HaShirim & co, kuvataide, meikkaaminen ja koristautuminen myös julkisessa sfäärissä, normaali kommunikointi ja ystävyyssuhteiden solmiminen ihmisten välillä ja oikeus liikkua kodin ulkopuolella ilman säkkiä ja "huoltajaa" Viini, laulu ja naiset. Pössyttely. Markkinatalous, senkin islam lamaannutti. Monikulttuuri ja uskonnollinen suvaitsevaisuus. Monoteismin aikaa edeltäneen kulttuurin tuntemus ja sen hyvien puolien ja saavutusten arvostus. Historialliset monumentit, arkkitehtuuri, kirjastot ja tiede. Kansallisvaltiot ja -kielet. Vapaus.

Jos en väärin muista niin lentävä matto on kasvussa oleva fundamentalismin mukaan noituutta eli hyvin paha asia. Lampun henget ovat ainakin sellaista seuraa, että henki voi lähetä jos edes epäillään, että on hengaillut niiden kanssa.

Oikeastaan koko opus on täynnä kaikkea sellaista mitä fundikset pelkäävät vainoharhaisuuteen asti.

Hämeen-Anttilan kannattaisi miettiä onko islam ehkä jotenkin muuttumassa kun vanha suosittu tarinakokoelma alkaa olla laajoilla alueilla samaa kuin Stephen Kingin kirjat joillekin harvoille äärikristiyille.

[Bazarov]

Islamilaisessa kulttuurissa myös homoeroottinen kirjallisuus on ollut paljon esillä. Myös rohkeuden näkökulmasta islamilainen eroottisuus on ollut tuhat vuotta edellä länsimaata.

Hämeen-Anttila ei ilmesesti laske antiikkia osaksi länsimaiden historiaa.

[Alkuasukas]

Hämeen-Anttila 

[Phantasticum]

Ei ole ihme, ettei Jaakko Hämeen-Anttila näe islamissa mitään ongelmia. Ylen jutusta selviää, että islam on hänelle satoja vuosia vanhaa arabialaista kirjallisuutta. Kunpa islam olisikin vain veijaritarinoiden tarunhohtoinen maailma, jossa jalokivet, taikurit, ihmeet ja lentävät matot säihkyvät kilpaa, niin islamissa ei silloin ehkä olisikaan mitään ongelmaa. Tuhat ja yksi yötä ei minun mielestä edusta lainkaan sitä arjen islamia, jonka kanssa kristilliset juuret omaava länsimainen yhteiskunta yrittää parhaillaan tulla toimeen.

[Micke90]

Todellinen islam on kuitenkin ihan jotain muuta kuin Jaakko Hämeen-Anttilan jorinat tuhannen ja yhden yön saduista. Siitä on taikalamput ja lentävät matot kaukana.

[Emo]

Todellinen islam on kuitenkin ihan jotain muuta kuin Jaakko Hämeen-Anttilan jorinat tuhannen ja yhden yön saduista. Siitä on taikalamput ja lentävät matot kaukana.

Päät lentävät ja kivet. Myös taikaseinä on lähellä islamia.

[SuperSaatana]

Tässä vähän toisenlaista näkemystä. Tämän mukaan Tuhannen ja yhden yön tarinoilla ei ole oikeastaan juuri mitään tekemistä islamilaisen kulttuurin kanssa, sillä nuo tarinat ovat esim. kotoisin Persiasta ja peräisin ajalta ennen islamia, osa tarinoista on kopioitu suoraan mm. Kiinasta ja osa varsinkin tunnetuimmista tarinoista on kirjoitettu euroopassa jne. Hämeen-Anttilalle joka kehtaa esiintyä julkisuudessa jonain islamin asiantuntijana jälleen kerran iso mojova 

http://www.antisharia.com/2012/03/22/the-greatest-book-in-arabicthe-thousand-and-one-nightsis-a-copy-of-a-paganpre-islamic-book-from-iran/

Niin siis hienoja tarinoita ja satuja ne ovat. Islamiin ne nyt eivät vain liity juuri mitenkään.

[Veikko]

Helppoheikki Hämeen-Anttila se vetää taas mutkia suoriksi päästäkseen ylistämään islamismia. Puuttumatta Tuhannen ja yhden yön tarinoiden tunnettuun monikulttuuriseen alkuperään liitän mukaan tuntemukseni Koraanista (ja, auttamatta, reaali-islamista) ja Tuhannen ja yhden yön tarinoiden vastaavuudesta sen mukaan mitä kirjoitin toiseen ketjuun:

---
Mitä omaan koraanihistoriaani tulee, niin luin Koraanin uteliaisuuttani useita vuosia sitten englanninkielisenä käännöksenä, joka oli painettu Saudi-Arabiassa 1410 N. - eli meikäläisen ajanlaskun mukaan noin 1990. Päällimmäinen tunteeni lukukokemuksesta oli valtava pettymys. Odotin jotain paljon parempaa; olin lukenut Raamatun ja olin lukenut suurenmoiset Tuhannen ja yhden yön kertomukset (ne kertomukset sekä Hollon suomennoksena että Norjassa painettuna suurena laitoksena) ja odotin jotain noihin suurteoksiin verrattavaa. Odotukseni eivät täyttyneet edes likimain. Koraanissa oli kyllä kaikki Vanhan testamentin viha ulkopuolisia kohtaan ja sen tunkkainen nurkkakuntaisuus ylipäätään, mutta ei sen voimaa, runollisuutta ja laveutta. Ja Uuden testamentin rauhan ja rakkauden sanomasta ei Koraanista löydy jälkeäkään. Myöskään sitä mielikuvituksen, ajatuksen ja kerronnan ilon vuolasta virtaa, joka tekee Tuhannen ja yhden yön kertomuksista niin nautittavia, ei Koraanissa ole - se on sanankäytön kuivinta hiekkapohjaa. Lisäksi Koraani on jo kirjoittamisajankohtaansa nähden henkisesti vuosisatoja jäljessä; se on lähinnä vain alkukantaisten paimentolaisten ja kulkukauppiaiden uskonnollinen tekosyy-opas.
---

http://hommaforum.org/index.php/topic,79155.msg1239236.html#msg1239236

[siviilitarkkailija]

Aina silloin tällöin tulee mokusektorin hörhö joka löytää kuin löytääkin sokeana kanana ajatuksen kultajyvän. Tuhannen ja yhden yön tarinat ovat oikeasti helppo tie islamilaiseen kulttuuriin. Mutta muuta ei sokea kana sitten löydäkkään ja kaiken lisäksi käy riipimässä omasta käännöksestä tarinoiden sisältämät mausteet ettei kääntäjän oma moraali tai sen puute häiriytyisi.

Tuhannen ja ja yhden yön tarinat alkaa tarinalla. Ja kuulkaa ja ihmetelkää hompanssit...

Olipa kerran Sharyar, persian kuiningas. Ja kuten aina, Sharyarin vaimo (jonka järjestysnumeroa emme tiedä) tarinan mukaan petti kuningasta. Mahdollisesti vilkuili tai jopa puhui vieraalle miehelle. #AKAN PÄÄ POIKKI!# Lohdutukseksi kuningas Sharyar kävi veljensä Zaman luona ja ilmeisesti vaimo sanoi tai teki jotain jonka perusteella paljastui pettäjäksi  #AKAN PÄÄ POIKKI#

Sharyar, Persian kuningas oli petturinaisten ympäröimänä. Ilmeisesti miehellä ei ollut säkkiin paketoitua puhumatonta ja sokeaa vittua vaimona vaan puhuvia ja näkeviä naisia. Tuli paha dilemma. Kuinka varmistua vaimon uskollisuudesta sekä neitsyydestä? Vastaushan oli aivan huulilla. Ratkaisu oli yksinkertainen ja mutta vähemmän nerokas. Jokaisena päivänä äijä nai uuden neitsyen ja illalla #AKAN PÄÄ POIKKI#.

Mahtoi olla hankalaa kun piti joka päivä kertoa akalle samat jutut. Meinaan että Sharyar otti ja nai tuhat neitsyttä ja illalla seksin jälkeen #AKAN PÄÄ POIKKI#. Tämä tarkoittaa sitä että noin kolmen vuoden ajan jätkä joutui kertomaan kaikki asiat mitä aikoi tapettevalle seksilelulle kertoa koska seuraavana päivänä vastaan tuli taas uusi neitsyt joka ei tietenkään voinut tietää mitään. Eikä sillä oikeasti ollut väliäkään kun illalla oli jo #AKAN PÄÄ POIKKI#. Murhanhimoiset sarjaraiskaajat jäävät kakkoseksi jos mietitään millaista on elämä kun nai joka päivä eri naisen ja laittaa sen illalla kylmäksi kolmen vuoden tai tuhannen vainajan verran. 

Ymmärrettävästi aikapian tuli neitsyistä pulaa. Jostain kulttuurisen genetiikan erityispiirteestä johtuen tuhannen naisen murhaamista ei pidetty osoituksena huonosta hallinnosta, päinvastoin. Ehkäpä koska eunukkia muistuttavat arabiankääntäjät vielä meidän päinvinä pitävät sarjamassamurhaamista kuin lystikkäänä kuriositeettitarinanana. Onhan Sharyar noin 14 kertaa kovempi murhaaja kuin vaikkapa norjalainen Breijvik. Palataan tarinaan.
 
Ihanan Scheherazaden isä oli kuningas Shahryarin henkilökohtainen avustaja ja henkilö jonka tehtävän oli laittaa #AKAN PÄÄ POIKKI#. Isä ei luonnollisesti ihastunut tyttären ajatuksesta. Mutta kun neitsyistä oli pulaa ja Shahryaria panetti, niin jotainhan oli tehtävä. Niimpä kuninkaan avustaja ja teloittaja antoi tyttärensä mennä naimisiin kuninkaan kanssa. Varmaan viettivät tosi hilpeät häät.

Toisin kuin aikaisemmat vaimot, Scheherazade keksi loistavan tavan pidentää elämäänsä. Hän kertoi murhanhimoiselle hullulle niin hyvän tarinan että tämä viehättyi siitä eikä murhannut vaimoaan kun tämä oli säästänyt loppuratkaisun seuraavalle päivälle. Tuhannen vuorokauden ajan nainen sepitti tarinaa henkensä pitimiksi koska jokaisella päivällä oli verinen vaihtoehto odottamassa jos mielipuolta äijää ei pidetty tyytyväisenä niin seksin kuin vihteen osalta. Kun tuhat vuorokautta oli kulunut, akka oli pyöräyttänyt kuninkaalle kolme potraa poikaa, mikä oli mahdollista koska naisen päätä ei oltu hakattu poikki. Kuningas Sharyarkin oli lopulta rakastunut Scheherazadeen mitä on vaikea sanoa oliko kyseessä onnellinen vai helvetillinen loppu koska äijähän oli täysi sekopää.

On hyvin epätodennäköistä että häpeäyliopiston käytävillä monikulttuuriuskontoa harrastanut kääntäjä kääntäisi tai kertoisi tarinan niinkuin se on. Tuhannen ja yhden yön tarinat ovat seksihullun murhaajashaanin päiväuni ja vallan ja ihmisarvon osoitus että sitä ei voi pitää muuna kuin todella helppona tienä islamilaiseen kulttuuriin. Onneksi kyse on vain tarinasta sillä eihän meidän päivinämme ...#AKAN PÄÄ POIKKI#!!!!!

[törö]

^ Muijan uskollisuuden vahtaamisessa ei voi mennä liian pitkälle jos äijä on muslimi, koska se on rikkautta.

Hämeen-Anttila tulee saamaan orgasmin jahka parvekelennot yleistyvät täälläkin. Sehän on sitä paitsi ihan kuin lentäminen ilman lentävää mattoa.

[nuiseva]

Islamilaisessa kulttuurissa myös homoeroottinen kirjallisuus on ollut paljon esillä. Myös rohkeuden näkökulmasta islamilainen eroottisuus on ollut tuhat vuotta edellä länsimaata.

- Se on luontevaa, että kaunis mies voi olla runoilijalle objekti ja kohde.

Hämeen Anttilan lempirunoilija on Abu Nuwas, jonka teoksen hän on kääntänyt otsikolla Runoja kaduilta ja kapakoista.

- Jos luulee, että keskiajan islamilainen runous oli pölyistä, niin kaikkea muuta.  Ehkä voi sanoa, että vasta 80-luvulla länsimaat tavoittivat vanhan islamilaisen eroottisen tason, mutta toisaalta nykypäivänä se on enemmän vihjailevalla tasolla. Egyptiläiset saippuaoopperat tihkuvat kuin Baklava hunajaa, Hämeen-Anttila kuvailee.

Ja minä kun olen käsittänyt, että homoseksualisuudesta jaellaan islamissa kuolemantuomioita ja vapaa eroottisuus tarkoittaa tasan sitä, että jos nainen juttelee kahdestaan miehen kanssa, pitää nainen suvun kunnian nimissä kivittää...

[siviilitarkkailija]

Asia on niin että islamilaisessa kulttuurissa ei ole oikeastaan mitään arvokasta yhteisörakennustaidetta tai muuta tuotannollista tai teollista arvoa joten lohdutukseksi keksittiin runo- ja tarinataide. Sitä on helppo kuljettaa mukana karavaaneissa. Kaikki rakennustaide on käytännöllisesti katsottuna jonkun varakkaan henkilön tai tämän suvun hallintaa. Islamilaisessa maailmassa yhteisö on perhe ja sen ulkopuolella ei ole oikeastaan mitään.

Islamilainen maailma suhtautuu homoseksuaalisuuteen hyvin kaksijakoisesti. Toisaalta asia on täysin hyväksyttävä seuraus naisten vapauden ja määrän laskusta ja toisaalta homoseksuaalisuus voi olla kuolemantuomion perusta jos väärä henkilö osoittautuu homoksi. Eli yksittäisen kodin seinien sisällä voi tehdä käytännössä vaikka mitä, mutta jos tulee ulos, ja ilmoittaa olevansa homoseksuaali, haastaa vallitsevan kaksinaismoralismin mistä voi olla seurauksena kuolemantuomio. Kun Hameen-Anttila höpisee islamin suvaitsevaisuudesta, niin kyseessä on tietoinen valhetulkinta jossa ei oteta huomioon koko yhteiskuntaa ja koko yhteisöä. Islamilaisessa maailmassa yhteisöllä ei ole oikeuksia eikä lupaa ottaa kantaa kodin sisäiseen maailmaan ellei ole se suoraan uhkaa muita.

Varsinainen islamilaisen kirjallisuuden homoerotiikka syntyy kulttuurin sisällä haaremimaailmasta. Haaremimaailman kirjallisuus ja kuvaukset sisältävät aimo annoksen heteroseksuaalisuuden luonteeseen kuuluvaa viehtymystä naisten välisestä seksistä ja useiden naisten yhtäaikaisesta hallussapidosta ja nautinnosta. Naisen muuttamisesta lähes täydelliseksi seksiobjektiksi.

Tämä runo- ja kertomakirjallinen haavekuva on aivan hirvittävä ja tolkuton vääristymä todellisten haaremien ankarista ja tolkuttomista olosuhteista. On mahdollista että haaremien maailma on aikanaan vaikuttanut kertomakulttuurin syntyyn, mutta varsinaisesti kyse on ollut raa'asta ja tylsistyttävästä loppuelämän vankeusrangaistuksesta jossa haaremiin joutuminen on ollut melko kamala kohtalo kaikille. Hallitsijan mahtavimmat haaremit, joilla on ollut hallinnollista valtaa, olivat hengenvaarallisia niin miehille kuin naisille jotka laitoksessa elivät. Onneksi moderni aika on järkevimmissä valtiossa lopettanut nämä sairaat käytännöt.

Hameen-Anttila esittää islamilaisen maailman ainoana vaihtoehtonaan koska todennäköisesti on saanut siihen kulttuurisidonnaisen romantiikan kaipuun eikä näe aikakausien muita kulttuureita minkäänlaisena arvona puhumattakaan että kykenisi arvioimaan olosuhteita joissa runokulttuuri kukoisti. Ainoa kulttuuriarvo jonka "haaremiottomaanit" keksivät vuosisatoja ennen televisiota olivat "Ottoman-Idols" kisat. Haaremikulttuurin seurauksena naiset joutuivat kilpailemaan sulttaanin huomiosta verisesti ja naisellisesti. Seurauksella että naiset esittivät musiikki-ja tanssinumeroita joiden voittaja sai sulttaanin seksuaalisen huomion ja pahasti hävinnyt joskus kuristettiin ja heitettiin ulos haaremista.

[Afrikan kirjeenvaihtaja]

Myös rohkeuden näkökulmasta islamilainen eroottisuus on ollut tuhat vuotta edellä länsimaata.

Mutta raamatullinen eroottisuus (Korkea veisu eli Laulujen laulu) on ollut pari tuhatta vuotta edellä islamilaisia satuja.