Seksuaalisen vallankumouksen voittajat ja häviäjät

[nuivanniemi]

Seksuaalinen vallankumous alkoi 1960-luvulla, eritoten Yhdysvalloissa. Yhden teorian mukaan vallankumouksen voittajia olivat naiset, joiden seksuaalisuus vapautui ensimmäistä kertaa historiassa. Toisen teorian mukaan voittajia olivat miehet, jotka saivat helpommin ja "halvemmalla" seksiä ja joiden seksuaalisuuteen satunnainen seksi sopi paremmin.

Näyttää kuitenkin siltä, että seksuaalisen vallankumouksen voittajia ja häviäjiä ei voi yksinkertaisesti jakaa sukupuolirajojen mukaan. Molemmissa sukupuolissa on voittajia ja häviäjiä.

Seksuaalinen vallankumous

Seksuaaliselle vallankumoukselle oli monia eri syitä, jotka voimistivat toisiaan:

* Ehkäisypilleri
* Abortin vapautuminen
* Seksuaalimoraalin höltyminen
* Naisten taloudellisen aseman parantuminen (taloudellinen riippuvuus miehistä väheni)
* Naisenemmistöinen lukumääräsuhde Yhdysvalloissa

Kolme ensimmäistä syytä vähensivät naisten seksin harrastamisen potentiaalisia kustannuksia. Raskauden uhka tai yhteisön voimakas moraalinen tuomio toimivat voimakkaina naisten seksuaalisuuden ehkäisijöinä.

Kun naisten taloudellinen asema parani, naisten ei enää tarvinnut käyttää seksuaalisuuttaan taloudellisen vaihdon välineen avioliitossa. Naisenemmistöinen lukumääräsuhde vähensi puolestaan naisten avioitumismahdollisuuksia, mikä pakotti naiset hankkimaan elatuksensa itse. Seksuaalinen vallankumous oli siten sekä mahdollisuus että pakko.

Susan Walshin teoria

Susan Walsh esittää (ks. myös Frost, 2) seksuaalisen vallankumouksen vaikutukset kuvioilla seuraavasti: ennen...

(http://www.hookingupsmart.com/wp-content/uploads/2011/08/Slide1.jpg)

...ja jälkeen vallankumouksen.

(http://www.hookingupsmart.com/wp-content/uploads/2011/08/Slide12.jpg)

Kuvioita voidaan pitää suuntaa antavasti paikkansa pitävinä.

Ennen vallankumousta ihmisten oli valittava puoliso omalta tasoltaan, koska avioliitto oli yleensä käytännön pakko eikä moniavioisuus ollut sallittua. Myös yhteiskuntaluokat rajoittivat pariutumista. Lopputuloksena kaikille riitti yksi partneri, mitä voidaan pitää yhden sortin seksuaalisena tasa-arvona.

Vallankumouksen jälkeen naiset vapautuivat valitsemaan sellaisia miehiä, mitä he biologisten halujensa perusteella "oikeasti" pitivät seksikkäinä. Naiset kykenivät hankkimaan satunnaisia suhteita itseään paljon tasokkaampien miesten kanssa. Attraktiivisille miehille syntyi mahdollisuus pakoilla sitoutumista ja pyörittää rinnakkaisten ja peräkkäisten suhteiden haaremeita.

Suurimmat voittajat ja häviäjät ryhmittäin

YLEMPITASOISET MIEHET: Seksuaalisen vallankumouksen suurin voittajaryhmä on ylempitasoiset miehet ja erityisesti tasoltaan korkeimpaan muutamaan prosenttiin kuuluva miesten ryhmä. He kykenevät toteuttamaan moniavioista seksuaalisuuttaan läpi elämänkaaren aina vanhuuteen saakka vähillä kustannuksilla.

Historiallisesti tarkastellen isoja haaremeita on ollut vain merkittävillä hallitsijoilla, joita ei ole ollut monia. Heilläkin oli yleensä elatusvelvollisuus suhteessa haaremiinsa. Nykyään rock-tähdellä voi olla jopa enemmän potentiaalisia partnereita ilman juuri mitään velvollisuuksia.

NUORET VIEHÄTTÄVÄT SATUNNAISISTA SUHTEISTA PITÄVÄT NAISET: Ennen vanhaan nuori kaunis satunnaisista suhteista pitävä nainen joutui pidättäytymään seksistä ja viehättävyytensä mainostamisesta. Lopulta hän meni avioon ja sai lapsia.

Seksuaalinen vallankumous mahdollisti nuorille viehättäville naisille satunnaisten suhteiden ja ihailun kohteena olemisen blondi-strategian, jonka määrittelen kirjassani seuraavasti:

Blondistrategia perustuu naisten seksuaalisuuden arvon hyödyntämiseen kertaluonteisissa vaihtokaupoissa tai kaupallisilla markkinoilla. Blondistrategiaa on järkevintä toteuttaa nuoren aikuisuuden aikana, kun seksuaalisuuden arvo on korkeimmillaan. Historiallisesti tarkastellen blondistrategia on ollut lähinnä prostituutiota, mutta naisten seksuaalisen toimijuuden vapautuminen ja kaupallisten markkinoiden laajeneminen on luonut myös monia muita mahdollisuuksia seksuaalisuuden arvon hyödyntämiseksi parisuhteen ulkopuolella.

Nykyajan blondistrategian rationaalisia hyödyntäjiä ovat missit, iltatytöt ja muut iltapäivälehdistä tutut kaunottaret. Heillä on virallisesti kauniin status, joka antaa markkinointietua suhteessa muihin naisiin ja maksimaalisesti seksuaalista valtaa suhteessa tavoitelluimpiin menestyneisiin miehiin.

"Blondit" voivat nauttia halun ja ihailun kohteena olemisesta he voivat viettää villiä bile-elämää. Tyypillisiä edustajia ovat muun muassa Big Brotherin monet naiset. Nuoruuden ajan jälkeinen arkeen tipahtaminen saattaa kuitenkin olla kova kokemus.

YHDEN MIEHEN NAISET: Vakinaiseen suhteeseen pyrkivien naisten asema on huonontunut. Kun tasokkaiden miesten ei tarvitse "ostaa koko lehmää", he "ostavat maitoa kaupasta". Avioliiton ja vakisuhteen perään haikailevat naiset tapaavat yhä enemmän pelimiehiä ja renttuja. Sitoutumishalukkaiden miesten joukko on pieni ja huonotasoinen. Kelvollisen tasoisia aviomiehiä ei riitä kaikille naisille.

SITOUTUMISHALUISET KUNNON MIEHET: Ylempitasoisten miesten vastapainona suureksi häviäjien ryhmäksi on muodostunut ns. kunnon miesten ryhmä. Kunnon miehillä tarkoitan rehellisiä, töissä käyviä ja uskollisia miehiä, jotka ovat valmiit sitoutumaan ja perustamaan perheen. Usein heitä yhdistää myös "tylsyys", kuten raittius ja tulevaisuuteen keskittyminen.

Kunnon miehet joutuvat viettämään suuren osa elämästään vastentahtoidessa sinkkkuudessa, kunnes kysyntä heitä kohtaan alkaa nousta 40-ikävuoden tienoilla. Silloin heidän on tyydyttävä rippeisiin, kun pariutumismarkkinoiden parhaat vuodet ovat jo vierineet ohitse.

http://www.terve24.fi/blogit/henry-laasanen/seksuaalisen-vallankumouksen-voittajat-ja-haviajat

[matkamiehiii]

Se on nykypäivänä vaikea pariutua, tuolla yliopistossakin missä olen suurin osa on sinkkuja ikäänkuin he ei tietäisi edes miten tai miksi aloittaa seurustelu, jotkut hyvännäköiset sitten harrastaa one night standeja / lyhyitä suhteita tuon kaavion mukaan. Toki monet seurustelee, joten ei pidä liikaa yleistää. Tämä myös aiheuttaa ulkonäköpaineita naisille ja sitä kautta anokreksiaa, bulimiaa ym. mitkä lieni ihan vieraita tauteja joku 50v sitten.

Mielestäni ongelma on kuitenkin rakenteellinen, toivottavasti tähän vielä joskus tulee muutos.

[nuivanniemi]

Se on nykypäivänä vaikea pariutua, tuolla yliopistossakin missä olen suurin osa on sinkkuja ikäänkuin he ei tietäisi edes miten tai miksi aloittaa seurustelu, jotkut hyvännäköiset sitten harrastaa one night standeja / lyhyitä suhteita tuon kaavion mukaan. Toki monet seurustelee, joten ei pidä liikaa yleistää. Tämä myös aiheuttaa ulkonäköpaineita naisille ja sitä kautta anokreksiaa, bulimiaa ym. mitkä lieni ihan vieraita tauteja joku 50v sitten.

Mielestäni ongelma on kuitenkin rakenteellinen, toivottavasti tähän vielä joskus tulee muutos.

Seksuaalisen vallankumouksen myötä seksin harrastaminen on yllättäen vähentynyt:
http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1288338764475.html

Ovatko lestadiolaiset ja islamistit enää ainoat ihmisryhmät Suomessa, jotka osaavat edelleen pariutua ja perustaa perheitä?

[Atte Suomalainen]

Kunnon miehet joutuvat viettämään suuren osa elämästään vastentahtoidessa sinkkkuudessa, kunnes kysyntä heitä kohtaan alkaa nousta 40-ikävuoden tienoilla. Silloin heidän on tyydyttävä rippeisiin, kun pariutumismarkkinoiden parhaat vuodet ovat jo vierineet ohitse.
[/quote]
Tässä se tuli. Suoraan suoneen.

[Tabula Rasa]

Njhoo, kyllähän tilanne tulee korjautumaan. Tavat vain voivat olla mitä vain sodasta järjenkäyttöön.

[Atte Suomalainen]

Se on nykypäivänä vaikea pariutua, tuolla yliopistossakin missä olen suurin osa on sinkkuja ikäänkuin he ei tietäisi edes miten tai miksi aloittaa seurustelu, jotkut hyvännäköiset sitten harrastaa one night standeja / lyhyitä suhteita tuon kaavion mukaan. Toki monet seurustelee, joten ei pidä liikaa yleistää. Tämä myös aiheuttaa ulkonäköpaineita naisille ja sitä kautta anokreksiaa, bulimiaa ym. mitkä lieni ihan vieraita tauteja joku 50v sitten.

Mielestäni ongelma on kuitenkin rakenteellinen, toivottavasti tähän vielä joskus tulee muutos.

Minkälaista muutosta tarkoitat?

[Tabula Rasa]

Laasanen on fiksu äijä

Njhoo, kyllähän tilanne tulee korjautumaan. Tavat vain voivat olla mitä vain sodasta järjenkäyttöön.

Tekniikan kehitys on myös yksi realistinen vaihtoehto.

Millä tavoin tekniikan kehitys parantaa pariutumismarkkinoita? Poikamiehille oma kohtubotti?

[matkamiehiii]

Se on nykypäivänä vaikea pariutua, tuolla yliopistossakin missä olen suurin osa on sinkkuja ikäänkuin he ei tietäisi edes miten tai miksi aloittaa seurustelu, jotkut hyvännäköiset sitten harrastaa one night standeja / lyhyitä suhteita tuon kaavion mukaan. Toki monet seurustelee, joten ei pidä liikaa yleistää. Tämä myös aiheuttaa ulkonäköpaineita naisille ja sitä kautta anokreksiaa, bulimiaa ym. mitkä lieni ihan vieraita tauteja joku 50v sitten.

Mielestäni ongelma on kuitenkin rakenteellinen, toivottavasti tähän vielä joskus tulee muutos.

Seksuaalisen vallankumouksen myötä seksin harrastaminen on yllättäen vähentynyt:
http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1288338764475.html

Ovatko lestadiolaiset ja islamistit enää ainoat ihmisryhmät Suomessa, jotka osaavat edelleen pariutua ja perustaa perheitä?

Olen seurannut amerikan romanit sarjaa fox:lla missä seurataan amerikan romanien elämää. Siinä nuoret 18vuotiaat romanit menee romanijuhliin missä he valitsevat kumppaninsa ja senjälkeen he menevät naimisiin ja perustavat perheen lapsineen, jos he ei löydä ketään sopivaa tai halua, niin heidän vanhempansa yksinkertaisesti määrää heille kumppanin ja naittaa vaikka väkisin.
Eräs romani sanoi osuvasti viime jaksossa "rakkaus, että tähtien alla pussaillaan on on yhtä myytti kuin joulupukki"
En tiedä kuinka "eettinen" tuo romanien käytäntö on mutta heillä syntyvyys pysyy korkeana, ja useimmat heistä vaikuttaa enemmän kuin tyytyväiseltä kyseiseen malliin. He siis ilmeisesti noudattavat Susan Walshin taulukkoa numero 1. Siinä missä me länsimaiset taulukkoa 2.

Toki en halua tälläistä mallia länsimaihin tai itseäni koskemaan, kunhan vain vertailin erilaisia "perinteitä"  Kummassakin mallissa lienee puolensa ja heikkoutensa.

[nuivanniemi]

Tekniikan kehitys on myös yksi realistinen vaihtoehto.

Modernin sivilisaation romahdus olisi myös erinomainen asia miesten valtaenemmistön kannalta, koska palattaisiin pakon edessä perinteisiin sukupuolirooleihin ja jokaiselle kunnolliselle miehelle riittäisi oma aviovaimo ja lapsiakin siunaantuisi, kun naiset eivät enää pystyisi hallitsemaan lisääntymistään.

[nuivanniemi]

Olen seurannut amerikan romanit sarjaa fox:lla missä seurataan amerikan romanien elämää. Siinä nuoret 18vuotiaat romanit menee romanijuhliin missä he valitsevat kumppaninsa ja senjälkeen he menevät naimisiin ja perustavat perheen lapsineen, jos he ei löydä ketään sopivaa tai halua, niin heidän vanhempansa yksinkertaisesti määrää heille kumppanin ja naittaa vaikka väkisin.
Eräs romani sanoi osuvasti viime jaksossa "rakkaus, että tähtien alla pussaillaan on on yhtä myytti kuin joulupukki"
En tiedä kuinka "eettinen" tuo romanien käytäntö on mutta heillä syntyvyys pysyy korkeana, ja useimmat heistä vaikuttaa enemmän kuin tyytyväiseltä kyseiseen malliin. He siis ilmeisesti noudattavat Susan Walshin taulukkoa numero 1. Siinä missä me länsimaiset taulukkoa 2.

Itä-Euroopassakin mustalaiset ovat ainoa hedelmällinen ihmisryhmä. Yhteisöllisyys kantaa hedelmää, kirjaimellisesti. Kantaväestön keskuudessa syntyvyys on vähäistä.

Suomessa olen myös ymmärtänyt, että mustalaiset olisivat erittäin yhteisöllisiä sekä erittäin perhekeskeisiä. Myös erikoinen piirre on voimakas uskovaisuus Suomen mustalaisten keskuudessa - helluntaiherätyksen piirissä toimiminen ja suvun naisten kotona pitämät rukouspiirit ovat tavanomaisia. Suomen mustalaiset ovat kuin eri heimoa, kun verrataan Itä-Euroopan mustalaisiin. Suomen mustalaisilla on jotenkin hienostuneempi kulttuuri, kun taas Itä-Euroopan mustalaiset ovat juuri niitä rääsyläisiä, pummeja ja varkaita, joita kadunkulmissa näkee.

[Arvoton]

Onneksi lähitulevaisuus ja allaahh tuovat taas järjen ja kurin nykyisen elostelun tilalle.

[nuivanniemi]

Ihan mitä vain, kehitetään jonkinlaine seksuaalista mielihyvää tuottava huume/lääke yms. Paha mennä ennustamaan, mutta pornoteollisuudessa pyörii niin isot rahat, että en sulje mitään kategorisesti pois.

Entäs se miehen sisälle rakennettu tarve perustaa perhe ja paiskia lujasti töitä, jotta hänen lapsillaan olisi hyvä tulevaisuus? Jos miehellä ei ole naista tai lapsia, niin mikä häntä panostaisi työntekoon? Olisi koko yhteiskunnan kannalta toivottavaa, että nuoret miehet olisivat innokkaita paiskimaan duunia olan takaa, mutta jos ei ole ketään, kenen vuoksi sitä tekisi, ei vaimoa saati lapsia, niin on helpompaa lyödä läskiksi ja viettää helppoa elämää.

Olettehan kuulleet monilta menestyviltä miehiltä toteamuksen, että eivät olisi siinä pisteessä missä ovat, ilman perheensä tukea (perhe=kotiäiti+lapset). Jos mies ei menesty, hän ei saa naista. Jos taas mies ei saa naista, niin hän ei kestä työelämän paineita. Yksinäinen uraohjuksen elämä - vaikea kuvitella, että kukaan mies sellaista jaksaisi pidemmän päälle. Kun ei voi luottaa siihen, että oma rakas aviovaimo pysyy vierellä niin myötä- kuin vastoinkäymisissäkin, niin mies ei uskalla ottaa riskejä, koska jos riskit laukeavat päälle, niin nykyaikainen itsenäinen nainen ottaa lapset ja lähtee kävelemään. Miehen lähtiessä kävelemään kyse on häpeällisestä törkeästä teosta, naisen lähtiessä kyse on itsenäisyydestä ja nainen ylpeilee vielä perheen rikottuaan, että "minähän en miestä rupea elättämään".

[Kaptah]

Ai että tätä keskustelua 

En ole ihan kauhean vakuuttunut siitä, että koko parisuhdemarkkinat ovat nyt spontaanisti menneet täysin sekaisin. Ainakaan omassa tuttavapiirissäni ei siltä vaikuta, vaan lähes kaikki tuttavani (nuoria, suht kouluttautuneita aikuisia) ovat pitkissä parisuhteissa, osalla lapsia, osalla ei. En tunne montaa sellaista, en miestä enkä naista, joka sovittelisi pissavärkkejä yhteen kymmenien kanssa. Osalla on ollut niitä jaksoja että on käyty baarista hakemassa seuraa, osalla paremmalla menestyksellä ja osalla huonommalla. Kai niitä jakorasioita ja panomiehiä on aina ollut joka kylällä.

Minusta näyttää oman kokemuspohjani perusteella että pitkä parisuhde on edelleen aika kovassa huudossa. Ehkä jotkut lähiöiden pleikkarinpelaajaikiteinipojat ja tyhjäpäisimmät bimbot voivat olla eri mieltä, mutta en kyllä osaa nyt heittää yhtäkään tuttuani, en miestä enkä naista, joka ei vain löytäisi ketään vaikka yrittää. Yksi ikisinkku tuttavapiirissäni on, mutta taitaa olla niin pirun ujo ja hiljainen naisseurassa että selittyy pikemminkin sillä. Niin komeat kuin rumatkin miehet ovat löytäneet vaimokkeen itselleen.

Itse asiassa yhden, ei-niin-äärettömän-viehättävän-mutta-ei-yhtään-rumankaan naisen tunnen jolla ei vain pitkää suhdetta löydyn vaikka haluaisi. Ei ole jakorasia, tyhmä eikä muutenkaan viallinen, kiva normaali nainen. Ehkä on sitten liian nirso, mutta toisaalta joku 35v täyspäinen ja ihan nätti, lapseton nainen voi olla kovassakin huudossa muutaman vuoden päästä kun osa lähtee ns. toiselle kierrokselle.

Sehän on kyllä selvää, että miehillä flaksia tuo raha, asema ja sosiaaliset taidot, naisilla enemmänkin ulkonäkö ja nuorekkuus. Taitaa olla niin että teinipojat ovat aina katkeria vanhemmille miehille ja vastaavasti keski-ikäistyvät naiset aina katkeria nuoremmille naisille.

En siis kuitenkaan ihan allekirjoita sitä väitettä että miehet jakautuvat niihin joilla on kymmenen naista odottamassa vuoroaan ja niihin, jotka eivät saa ketään. On toki niitä naisia jotka eivät huoli juuri ketään, mutta vastaavasti on niitä miehissäkin. Miehillä tosin usein kelpaa ns. ei-niin-kuumakin tapaus hetkellisesti, mutta ei vaimoksi.

[nuivanniemi]

Sehän on kyllä selvää, että miehillä flaksia tuo raha, asema ja sosiaaliset taidot

Kuinka sitten rumilla mustilla miehillä ja persaukisilla turkkilaisilla miehillä on kysyntää?

[Tabula Rasa]

Entäs se miehen sisälle rakennettu tarve perustaa perhe ja paiskia lujasti töitä, jotta hänen lapsillaan olisi hyvä tulevaisuus? Jos miehellä ei ole naista tai lapsia, niin mikä häntä panostaisi työntekoon? Olisi koko yhteiskunnan kannalta toivottavaa, että nuoret miehet olisivat innokkaita paiskimaan duunia olan takaa, mutta jos ei ole ketään, kenen vuoksi sitä tekisi, ei vaimoa saati lapsia, niin on helpompaa lyödä läskiksi ja viettää helppoa elämää.

En tiedä. Otin kantaa vain pariutumismarkkinoiden mahdolliseen tilannemuutokseen.

Voin vastata. Opiskelu/työmotivaatio putoaa nollaan, masennutaan, ryhdytään pähteidenkäyttäjiksi. Aika monessa tapauksessa. Voidaan toki vääntää syyseuraussuhteesta, mutta vätitäisin että ''normaalin'' elämän hankinnan mahdottomuus on monessa ongelmassa mukana. Huomioimatta pohjaa mistä ponnistetaan.

Pelkkä raha ei motivoi pitkällekään. Ei elämän uhraaminen paljoa hotsita jos suurin palkka on rahapillut. Toki rahalla saa ja hevosella pääsee, mutta loppujen lopuksi keskivertomies ei kuitenkaan välttämättä ole kyllin pätevä että pääsisi sinne riittävän rikkaiden joukkoon. 

[ekto]

Minä uskon enemmän siihen teoriaan, että ihmisten pariintuminen ja lisääntyminen vähentyi kun valtio alkoi huolehtia kansalaisistaan vauvasta vaariin asti. Nyky-yhteiskunnassa ei lapsille ole tarvetta, kun valtio tarjoaa katon pään päälle ja ruuan pöytään hautaan asti.

Jonkun tutkimuksen mukaan vain 40% miehistä pääsee lisääntymään kun naisista pääsee 80%. Tämä näin muistin varaisena ja kyse oli koko pallosta. Jokatapauksessa osa miehistä lisääntyy toisia useammin.

[Elcric12]

Entäs se miehen sisälle rakennettu tarve perustaa perhe ja paiskia lujasti töitä, jotta hänen lapsillaan olisi hyvä tulevaisuus? Jos miehellä ei ole naista tai lapsia, niin mikä häntä panostaisi työntekoon? Olisi koko yhteiskunnan kannalta toivottavaa, että nuoret miehet olisivat innokkaita paiskimaan duunia olan takaa, mutta jos ei ole ketään, kenen vuoksi sitä tekisi, ei vaimoa saati lapsia, niin on helpompaa lyödä läskiksi ja viettää helppoa elämää.

En tiedä. Otin kantaa vain pariutumismarkkinoiden mahdolliseen tilannemuutokseen.

Voin vastata. Opiskelu/työmotivaatio putoaa nollaan, masennutaan, ryhdytään pähteidenkäyttäjiksi. Aika monessa tapauksessa. Voidaan toki vääntää syyseuraussuhteesta, mutta vätitäisin että ''normaalin'' elämän hankinnan mahdottomuus on monessa ongelmassa mukana. Huomioimatta pohjaa mistä ponnistetaan.

Pelkkä raha ei motivoi pitkällekään. Ei elämän uhraaminen paljoa hotsita jos suurin palkka on rahapillut. Toki rahalla saa ja hevosella pääsee, mutta loppujen lopuksi keskivertomies ei kuitenkaan välttämättä ole kyllin pätevä että pääsisi sinne riittävän rikkaiden joukkoon.

Ei siitä voi lopulta syyttää kuin itseään, jos ei työnteko tai elämä kiinnosta sen takia, että "miehen sisälle rakennettu tarve perustaa perhe ja paiskia lujasti töitä". Tuollainen tarve on osattava asettaa oikeaan mittakaavaan ja arvoonsa. Väitän, että se on suurelta osin ulkoapäin tulevaa ja näennäsitä ns. sosiaalista painetta.

[Mangustin]

+seksuaalivähemmistöt. Heidät voi nähdä kulttuurisessa muutoksessa joko voittajina tai häviäjänä, riippuen siitä valitseeko sosiaalisen vai biologisen näkökulman. Toisaalta kaappien aukeneminen on varmaan ollut helpotus, lisännyt onnellisuutta ja vähentänyt itsemurhia. Toisaalta osa homoista ihan kirjaimellisesti paneskelee itsensä hengiltä. Vaikka häntäheikkivaihe ei kestäisikään kuin muutaman vuoden, voi siitä jäädä HIV-positiiviseksi. Sen verrannollisuus diabetekseen muuten riippuu tasan siitä, onko joku tarpeeksi maksukykyinen ja -halukas pitämään infektion kurissa - henkilö itse, hänen perheensä tai valde. Hyvinvointivaltio voi hyvinkin kaatua persiilleen ihmisiän aikana. Suurin osa uusista infektioista tulee heteropanoista, ja kai hekin ovat oman/kumppanin hölmöyden uhreja, mutta homomiehiä tämä epidemia koskee edelleen kaikkein kipeimmin. 

Sitten se biopuoli: Kaikki homostelevat henkilöt eivät varmaan ole ihan 100% monoseksuaaleja, ja entisaikaan he menivät naimisiin vastakkaista sukupuolta olevan henkilön kanssa useammin kuin nykyään, ja saivat lapsia. Silmät kiinni ja ajattele isänmaata, niinku.
Biseksuaaleille miehille vaan on nykyään, kaikesta naisten vapautumisesta huolimatta, enemmän ja vaihtelevammin ja aina uutta lihaa tarjolla, joten miksi ottaa riesakseen naista, jos on kiinnostunut vain irtoseksistä?
Darwinistisesta näkökulmasta tämmöinen orgasmihakuinen laskelmointi on omaan geenikippoon kusemista.

Lesbot ovat innostuneempia pesänrakennuksesta ja vauvoista, mutta naisten muodostamiin talouksiin sisältyy sama yhteiskunnallinen tehokkuusvaje kuin YH-äippien pesueisiin. Kahden naisen ja kahden lapsen perheen kokonaishedelmällisyysluku on vain 1 (lasta/nainen), kun samankokoisen hetskuperheen hedelmällisyysluku on 2. Yhteiskunnalle optimaaliselle tasolle pääsemiseksi naisparin olisikin tuotettava 4 (mieluummin 5) lasta. Hedelmällisyysikäisten aikuisten jakaantuminen miehiin ja naisiin suunnilleen 50/50 vuoksi naistalouksien (lesbot+YH:t) ulkopuolelle jää lapsettomia miestalouksia, niin sinkkuja kuin miesparejakin, joiden motivaatio osallistua naisten lastenteon rahoittamiseen on luultavasti pienempi kuin heteroperheissä elävien miesten, jotka ensisijaisesti rahoittavat omien lastensa kasvatusta.

Jos yksinkertaistetaan yhteiskunnan tuotantomahdollisuudet kahteen hyödykkeeseen, ruokaan ja vauvoihin, ja sovitaan että yhden vauvan vaihtoehtoiskustannus on X tonnia ruokaa, ja että kotitaloudet voivat joko tuottaa ruokaa, vauvoja, tai sopivan määrän molempia MUTTA vauvoja voivat tuottaa vain naiset JA vaihtoehtoiskustannukset nousevat kun siirrytään tuotantomahdollisuuksien jompaankumpaan ääripäähän.... (kuvittele tähän kohtaan taulukko tai kuvaaja jota käyttäjä Mangustin ei nyt vaan osaa tehdä)

...Niin olemmekin todistaneet että yhteiskunnallisesti optimaalisin ja korkeimman hyvinvoinnin mahdollistava tuotanto saavutetaan heterotalouksissa, joissa on perinteinen työnjako: toinen tuottaa pääasiassa vauvoja ja toinen ruokaa, kun taas pelkästään miesten muodostamat taloudet voivat ottaa vähän rennommin, ja tuottaa vähemmän ruokaa (olettakaamme että kaupankäynti vauvoilla on kielletty eikä taloudessa ole näiden kahden hyödykkeen lisäksi muuta, jolla voisi harjoittaa vaihdantaa). Naisten muodostamien talouksien taas on vähennettävä vauvatuotantoaan ruuantuotannon kustannuksella, jos he haluavat ruokkia itsensä ja jälkeläisensä. Vaihtoehtoisesti he voivat yrittää suostutella tai valtiovallan avulla pakottaa mies- ja sekatalouksia tuottamaan enemmän ruokaa, ja lahjoittamaan sen heidän tarpeisiinsa.

Disclaimer: En kannata mitään pakkokeinoja mahdollisesti vallitsevan sub-optimaalisen tuotannon nostamiseksi, enkä pidä maksimaalista vauvatuotantoa yhteiskunnallisesti kannatettavana tavoitteena. Lisäksi lesbot tienaavat keskimäärin aika hyvin, joten taloudellisia esteitä heidän suurperheilleen ei ole. Ihmisillä olkoon vapaus muodostaa haluamansa mallisia perheitä, mutta homojen adoptio-oikeutta en kannata kansainvälisten yhteistyökumppaneiden nihkeän suhtautumisen ja mahdollisten sanktioiden vuoksi.

[Mursu]

Se on nykypäivänä vaikea pariutua, tuolla yliopistossakin missä olen suurin osa on sinkkuja ikäänkuin he ei tietäisi edes miten tai miksi aloittaa seurustelu, jotkut hyvännäköiset sitten harrastaa one night standeja / lyhyitä suhteita tuon kaavion mukaan. Toki monet seurustelee, joten ei pidä liikaa yleistää. Tämä myös aiheuttaa ulkonäköpaineita naisille ja sitä kautta anokreksiaa, bulimiaa ym. mitkä lieni ihan vieraita tauteja joku 50v sitten.

Mielestäni ongelma on kuitenkin rakenteellinen, toivottavasti tähän vielä joskus tulee muutos.

Seksuaalisen vallankumouksen myötä seksin harrastaminen on yllättäen vähentynyt:
http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1288338764475.html

Tuossa käsiteltiin muutosta 1990-luvun alusta. Sillä ei ole enää mitään tekemistä minkään seksuaalisen vallankumouksen kanssa.

[Mursu]

Seksuaalinen vallankumous alkoi 1960-luvulla, eritoten Yhdysvalloissa. Yhden teorian mukaan vallankumouksen voittajia olivat naiset, joiden seksuaalisuus vapautui ensimmäistä kertaa historiassa. Toisen teorian mukaan voittajia olivat miehet, jotka saivat helpommin ja "halvemmalla" seksiä ja joiden seksuaalisuuteen satunnainen seksi sopi paremmin.

Näyttää kuitenkin siltä, että seksuaalisen vallankumouksen voittajia ja häviäjiä ei voi yksinkertaisesti jakaa sukupuolirajojen mukaan. Molemmissa sukupuolissa on voittajia ja häviäjiä.

Seksuaalinen vallankumous

Seksuaaliselle vallankumoukselle oli monia eri syitä, jotka voimistivat toisiaan:

* Ehkäisypilleri
* Abortin vapautuminen
* Seksuaalimoraalin höltyminen
* Naisten taloudellisen aseman parantuminen (taloudellinen riippuvuus miehistä väheni)
* Naisenemmistöinen lukumääräsuhde Yhdysvalloissa

Miten määrittelet seksuaalisen vallankumouksen? Mikä on sen syy a mikä itse vallankumous. Ehkäisyn kehittyminen 1960-luvulla selvästi on auttanut naisia. Se kuitenkaan itsessään ei ole sama kuin seksuaalinen vallankumous. Minä näen vallankumouksen ennen kaikkea asenneympäristön muuttumisena (en käytä sanaa moraalin höltyminen, koska se sisältää ajatuksen, ettäs seksi olisi jotain väärää). Asenteet muuttuivat enemmän kuin käyttäytyminen. Ihmiset ovat aina harrastaneet seksiä ennen avioliittoa. 1950-luvulla n. kolmannes morsiamista oli raskaana. Hyötyjinä tässä ennen kaikkea ovat olleet naiset. Miesten seksuaalisuutta on aina ymmärretty enemmän.

Kuvasi oli lähinnä vitsi. Sekoitat mm. parinvalinnan ja satunnaiset suhteet. Seksuaalinen vallankumous ei ole muuttanut parinvalintaa merkittävästi. Toki samaan aikaan tapahtunut avioerojen helpottaminen on hyödyttänyt ainakin menestyviä miehiä siinä, että heidän on ollut helpompi perustaa toinen perhe (Lipponen, Sievinen, Kurri ym.)

Aisassa on tapahtunut niin paljon muutoksia, että on vaikea sanoa mikä on seksuaalisen vallankumouksen ansiota, Erityisesti ei pidä sekoittaa seksuaalista vallankumousta ja naisten oikeuksien paranemista (mm. aborttilakien muutos). Seksuaalivähemmistöt ovat hyötyneet, kun heitä ei enää panna vankilaan, kastroida tai tehdä vastaavaa.

Minä en ymmärrä miksi kukaan kaipaisi menneiden aikojen tuomitsevaa ja tunkkaista ilmapiiriä.

[Kaptah]

Sehän on kyllä selvää, että miehillä flaksia tuo raha, asema ja sosiaaliset taidot

Kuinka sitten rumilla mustilla miehillä ja persaukisilla turkkilaisilla miehillä on kysyntää?

Koska mustuus ei tee miehestä automaagisesti rumaa? Väitän ettei persaukinen, pienikokoinen ja limainen turkkilaismies nyt mikään hirveä naismagneetti ole. Ne mustat miehet, joilla vientiä riittää, taitavat yleensä olla suht sosiaalisia. Tietysti eksotiikka viehättää aina, kyllä minullakin pää kääntyy jos kaunis musta nainen kävelee vastaan. Kai se tulee jo ihan geeneistäkin.

[nuivanniemi]

Ei siitä voi lopulta syyttää kuin itseään, jos ei työnteko tai elämä kiinnosta sen takia, että "miehen sisälle rakennettu tarve perustaa perhe ja paiskia lujasti töitä". Tuollainen tarve on osattava asettaa oikeaan mittakaavaan ja arvoonsa. Väitän, että se on suurelta osin ulkoapäin tulevaa ja näennäsitä ns. sosiaalista painetta.

Kyllä se pariutuminen ja lisääntyminen on sekä miehillä että naisilla yksi elämän tärkeimmistä tavoitteista. Keski-ikäisenä ihmiset tapaavat masentua, jos ei ole tullut hankittua perhettä ja lapsia, vaan edessä on yksinäinen vanhuus, eikä ole ketään, kenelle "antaa viestikapulaa".

[nuivanniemi]

Jonkun tutkimuksen mukaan vain 40% miehistä pääsee lisääntymään kun naisista pääsee 80%. Tämä näin muistin varaisena ja kyse oli koko pallosta. Jokatapauksessa osa miehistä lisääntyy toisia useammin.

Biologisesti näin. Yksiavioisuus kehitettiinkin vakauttamaan yhteiskuntaa, jottei syntyisi naisettomien nuorten miesten vihaisia laumoja.

[Tabula Rasa]

Jonkun tutkimuksen mukaan vain 40% miehistä pääsee lisääntymään kun naisista pääsee 80%. Tämä näin muistin varaisena ja kyse oli koko pallosta. Jokatapauksessa osa miehistä lisääntyy toisia useammin.

Biologisesti näin. Yksiavioisuus kehitettiinkin vakauttamaan yhteiskuntaa, jottei syntyisi naisettomien nuorten miesten vihaisia laumoja.

Njooh, toisaalta siihen ja moneen muuhun ahdistukseen sitten kehitettiin amokjuoksut, itsemurhat(enemmän ja vähemmän laajennetut) ja monet muut vastaavat lopulliset ratkaisut.

[matkamiehiii]

Vauva-lehden toimittaja esitti joukon kysymyksiä, joihin vastasin melko perusteellisesti:

Millaiset ominaisuudet miehessä/naisessa laukaisevat halun perustaa perhe juuri tietyn ihmisen kanssa? Millaisia ominaisuuksia miehet/naiset pitävät tärkeänä vauvantekokumppania valitessaan?

Jos kyse on halusta perustaa perhe, kumppanin on uskottavalla tavalla osoitettava halunsa ja kykynsä sitoutua. Puhe on halpaa, joten sen lisäksi tarvitaan muutakin: tunteiden ilmaisemista, taloudellista panostamista, ajan "tuhlaamista" yhteisiin hetkiin ja hyvin usein myös työläitä sitoutumisrituaaleja. Avioliittorituaalit liikuttavat usein ulkopuolisiakin ja jo kosinnan näkeminen saa toiset kyyneliin. Rituaalit ovat kalleutensa takia uskottavia signaaleja kumppanille ja kumppanin suvulle, että kyse on muustakin kuin vain hetken huumasta.

Valitseeko lasta haluava kumppaninsa eri perustein kuin muussa tarkoituksessa kumppania etsivä? Etsivätkö nainen ja mies tiedostamattaan aina hyviä geenejä jälkikasvulleen?

Jotkut tutkijat puhuvat lyhyen ja pitkän tähtäyksen strategioista. Toisaalta termit eivät välttämättä ole kovin kuvaavia, koska pitkäkestoiseksi aiottu suhde saattaakin jäädä lyhyeksi seksisuhteeksi, kun kumppanista paljastuu joitakin epämiellyttäviä piirteitä. Toisaalta ihmisellä näyttää olevan myös lyhytkestoinen pariutumisstrategia. Siitä kertonee ensinnäkin se, että rinnakkaissuhteita tavataan kaikissa kulttuureissa. Samoin prostituutio on levinnyt lähes yhtä laajalle. Lisäksi ainakin miesten aistihavainnot ovat seksuaalisesti ylivirittyneitä. Kumppanit myös ovat toistensa läheisyydessä yleensä mahdollisimman paljon. Motiivi läheisyyteen olisi epäilemättä heikompi, jos sen taustalla ei olisi uhkaa tulla petetyksi.

Ihmisellä voi siis olla olosuhteiden mukaan toimivia sopeutumia molempia strategioita varten, ja sukupuolet saattavat niiden suhteen olla hyvin erilaisia. Naisille on esimerkiksi saattanut kehittyä kyky tilanteen mukaan valita mies joko hyvien geenien tai miehen lastenhoitohalujen perusteella. Jos esimerkiksi paikalliset olosuhteet olivat ankaria ja vaativat kahden huoltajan hoivapanosta, naisten kenties kannatti arvostaa miehen haluja ja kykyjä investoida lasten hyvinvointiin. Jos ympäristössä taas oli paljon taudinaiheuttajia, kuten vaikkapa tropiikissa, naisten kenties kannatti painottaa enemmän miehen geneettisestä kelpoisuudesta ja vastustuskyvystä kertovia vihjeitä.

Tämä teoria ennustaa, että patogeenejä suosivassa ympäristössä naiset harrastavat enemmän lyhyen tähtäyksen (rinnakkais)suhteita: riskeistä huolimatta lyhyet suhteet ovat saattaneet antaa naisille mahdollisuuden saada jälkeläisten elinkykyyn liittyviä geneettisiä hyötyjä. Se, millaisia lisääntymispsykologiaan liittyviä geneettisiä eroja tämänkaltaiset ympäristötekijät ovat ihmispopulaatioiden välille mahdollisesti luoneet, on kysymys, johon on erittäin vaikea saada yksiselitteistä vastausta. Toisin sanoen, kun tarkastellaan koko ihmiskuntaa, meillä on vain erilaisia arvioita siitä, kuinka suuri osa ihmisten välisestä vaihtelusta lisääntymisstrategioissa selittyy geneettisillä eroilla.

Naiset ja miehet kohtaavat joka tapauksessa hyvin erilaisia ongelmia riippuen siitä, pyrkivätkö he pitkä- vai lyhytaikaiseen suhteeseen. Naisen kohtaamia ongelmia lyhyen tähtäyksen strategiassa ovat seuraavat:

1. Välittömien resurssien saaminen.
2. Lyhyen tähtäyksen kumppanin arvioiminen mahdollisena puolisona.
3. Miehen geneettisen laadun tunnistaminen.
4. Kumppanin vaihtamiseen tai karkottamiseen liittyvät ongelmat.

Naisen kohtaamia ongelmia pitkän tähtäyksen strategiassa ovat seuraavat:

1. Investointikykyisen miehen tunnistaminen.
2. Investointihalukkaan miehen tunnistaminen.
3. Fyysisen turvallisuuden hankkiminen.
4. Miehen sitoutumisen varmistaminen.
5. Miehen vanhemmuustaitojen tunnistaminen.
6. Miehen geneettisen laadun tunnistaminen.

Periaatteessa lisääntymisstrategiat voidaan jakaa kahtia pariutumisyrityksiin ja vanhemmuusyrityksiin. Pariutumisyritykset maksimoivat yksilön pariutumisten ja jälkeläisten määrää, kun taas vanhemmuusyritykset maksimoivat jälkeläisten eloon jäämistä ja lisääntymistä. Lisääntymisstrategioiden evoluutio on todennäköisesti tapahtunut vaihtokauppatilanteessa, jossa pariutumis- ja vanhemmuuspyrkimykset ovat olleet osittain toinen toisensa poissulkevia vaihtoehtoja. On kuitenkin selvää, että tietyn rajan yli menevät vanhemmuuspyrkimykset eivät enää sanottavasti lisää kummankaan sukupuolen lisääntymismenestystä. Lapsen eloonjäämistä tai lisääntymismenestystä ei ole mahdollista parantaa rajattomasti. Niinpä vanhemmilla (etenkin miehillä) on aina mahdollisuuksia parantaa lisääntymismenestystä pariutumisyritysten avulla, vaikka "ylimääräisiin" pyrkimyksiin yleensä sisältyykin suuria riskejä ja kustannuksia. Esivanhemmat, jotka tehokkaimmin kohdistivat ajankäyttönsä näissä ristiriitaisissa pyrkimyksissä, jättivät eniten jälkeläisiä.

Mitkä ovat yleisesti ottaen parinvalinnan kolme tärkeintä tekijää naisella ja mitkä miehellä? Mikä merkitys on ihmisen luonteella, kun mietitään kumppania tulevalle lapselle? Ovatko fyysiset vai psyykkiset ominaisuudet tässä tärkeämpiä?

Karkeasti luokiteltuna ihmiset mieltyvät ehdokkaissa kolmenlaisiin piirteisiin:

1. Kiltteys, lämpö, luotettavuus, rakastuneisuus

Nämä ominaisuudet ovat olleet merkkejä kumppanin sitoutumisesta parisuhteeseen ja jälkeläisen hoivaamiseen. Molemmat sukupuolet haluavat pitkäaikaiselta kumppanilta luotettavuutta, ystävällisyyttä, rakkautta, kiltteyttä, älykkyyttäkin.

2. Fyysinen viehättävyys, elinvoima, terveys

Nämä ominaisuudet kertovat lähinnä hedelmällisyydestä ja jälkeläiselle siirtyvistä hyvistä geeneistä (ja jonkin verran myös hyvästä hoivasta). Ulkonäöllä on väliä muun muassa siksi, että ulkonäkö, etenkin naisten kohdalla, kertoo melko suoraan hedelmällisyydestä. Miehet taas eivät tarjoa lisääntymisresursseja samaan tapaan suoraan vartalollaan, joten miehen muilla ominaisuuksilla on parinvalinnassa keskimäärin suurempi merkitys.

3. Sosiaalinen asema, taloudellissosiaaliset resurssit, kunnianhimo, sukutausta

Nämä ominaisuudet auttavat lähinnä jälkeläisen hoivassa, mutta saattavat myös olla merkkejä hyvistä geeneistä. Naiset ovat keskimäärin kiinnostuneempia näistä seikoista.

Yleisesti ottaen ihmiset tuntuvat käyttävän helposti arvioitavia fyysisiä vihjeitä päättäessään kenen kanssa jutella. Keskustelun tehtävä taas näyttää olevan ehdokkaiden ei-fyysisten ominaisuuksien selvittäminen. Ensimmäinen seula on siis ulkonäkö, toinen on kyky keskustella. Kolmas seula lienee seksisuhde ja ehdokkaan kyky intiimiyteen. Niitä käytettäneen, kun päätetään kenen kanssa hankitaan jälkeläisiä. Mikä siis on suhteellinen painoarvo kasvojen kauneudelle, älykkäälle keskustelulle tai esileikkitaidoille? Kysymys on pitkälti merkityksetön, mikäli ihmiset yhdistelevät näitä vihjeitä peräkkäin markkinatilanteiden alituisesti vaihdellessa ja tietojen ja kokemusten koko ajan karttuessa.

Mitkä ominaisuudet naisessa/miehessä kertovat esimerkiksi hyvistä geeneistä?

Hyvien geenien määritelmä on vaikea. Yksilö voi ensinnäkin saada kelpoisuusetuja valitsemalla kumppanin, jolla on joko absoluuttisesti mitattuna hyvät, esimerkiksi taudeille vastustuskykyiset geenit (joista linnuilla ilmeisesti kertovat kirkkaat pyrstösulat ja sulkien symmetrisyys) tai valitsemalla kumppanin, jolla on omien geenien kanssa yhteensopivat geenit. Tällöin ei olisi olemassa absoluuttisesti hyviä geenejä vaan kullekin yksilölle olisi olemassa omanlaisensa hyvät geenit. Se, missä määrin puolisoa hakeva yksilö saa etuja hyvien geenien tai yhteensopivien geenien suosimisesta, riippuu siitä, missä määrin jälkeläisten kelpoisuus hyötyy vanhempien geenien tietynlaisista yhdistelmistä verrattuna yksittäisten, muista riippumattomien geenien antamaan hyötyyn.

Hiiriä koskeva esimerkki valaisee absoluuttisten ja suhteellisten etujen ongelmaa. Naarashiiret suosivat koiraita, jotka merkitsevät reviireitä eniten – tämä kertoo koiraan dominanssista. Naaraat suosivat kuitenkin myös koiraita, joiden immuunipuolustusta tuottavat geenit ovat erilaisia kuin niillä itsellään. Haistellessaan koiraiden virtsajälkiä naaraat joutuvat siis punnitsemaan jälkien esiintyvyyden, eli koiraan dominanssin, ja jälkien perusteella ilmenevän koiraan immunopuolustuksen välillä. Se, mihin tulokseen naaraat päätyvät, riippuu olosuhteista: immuniteettijärjestelmän erilaisuus ennustaa naarashiirien valintoja vain, jos vaihtelu hajumerkintöjen esiintyvyydessä on pientä verrattuna koiraiden immuniteettigeenien erilaisuuteen. Mahdollisuuksien mukaan hiirinaarat siis arvioivat useita koiraiden ominaisuuksia samanaikaisesti. Yhteensopivien geenien etsiminen ei kuitenkaan liene yleistä, vaan se on todennäköisesti rajoittunut vain tietynlaisiin geneettisiin järjestelmiin, luultavasti juuri immuniteettigeeneihin.

Valitseeko ihminen lapsentekokumppanikseen mieluummin mahdollisimman samanlaisen vai erilaisen ihmisen kuin mitä itse on? Miksi?

"Samanlainen liuottaa samanlaista" on kemiasta tuttu periaate, jonka mukaan vain samankaltaiset nesteet liukenevat toisiinsa: öljy ei sekoitu veteen. Tämä näyttää pätevän myös henkilökemiassa: vastakohdat tai täysin erilaisilla ominaisuuksilla varustetut yksilöt eivät miellytä toisiaan. Vastoin melko yleistä uskomusta yksilöt eivät myöskään pyri rakastumaan sellaiseen kumppaniin, joka täydentää hänen ominaisuuksiaan jollakin tavalla.

Samankaltaisten pariutumista on tutkittu iän, pituuden, uskonnon, sosioekonomisen aseman, epäsosiaalisen käyttäytymisen, älykkyyden, kansallisuuden, etnisen taustan, koulutuksen, asenteiden ja monien muiden muuttujien osalta, ja taipumus valita – tai saada – itsensä kaltaisia kumppaneita on niin vallitseva, että on melkeinpä perusteltua puhua narsismista. Edes suuret murrokset Kiinan lähihistoriassa – kansantasavallan muodostuminen, kulttuurivallankumous tai viimeaikaiset taloudelliset uudistukset – eivät poistaneet sieltä samankaltaisten pariutumista. Ilmiö on havaittu jopa lemmikinvalinnassa: omistajan ja lemmikin "kasvot" ovat samankaltaisempia kuin jos "pariutuminen" olisi ollut sattumanvaraista. Sukupuoli onkin ainoita vastakkaisia asioita, mitä kumppanilta yleisesti vaaditaan.

Toisaalta eräässä "pikadeittailua" koskevassa tutkimuksessa löydettiin lähinnä vain rotua ja pituutta koskevia samankaltaisuusmieltymyksiä. Lisäksi persoonallisuuspiirteiden osalta parinvalinta näyttää olevan pitkälti sattumanvaraista. Tosin samoista persoonallisuushäiriöistä kärsivät näyttävät päätyvän sattumaa useammin yhteen. Eräässä tutkimuksessa puolisoiden tyytyväisyys suhteeseen oli myös suurempaa, mikäli heidän persoonallisuutensa olivat erilaisia.

Samankaltaisten pariutuminen pitää yleisesti ottaen kuitenkin paikkansa. Se ei toki välttämättä tarkoita sitä, että ihmiseltä löytyisi suoraviivainen mieltymys itsensä kaltaisiin kumppaniehdokkaisiin. Kyse voi olla myös siitä, että sellaisella lajilla, jolla molemmat sukupuolet haluavat valita, on mahdollista saada vain saman markkina-arvon omaava kumppani. Ja koska markkina-arvon määrääviä laatukriteereitä on vähän, pareilla on tapana olla yhtä viehättäviä ja muistuttaa toisiaan. Toki samankaltaisten yhteen päätymisessä on kyse myös siitä, että samanlaiset ihmiset liikkuvat samoissa piireissä, mutta tämä ei voi selittää ilmiöstä kuin pienen osan.

Samankaltaiseen kumppaniin päätymisestä saattaa olla monia etuja, ja ne pätevät myös vaikkapa huonetoverin valintaan. Kannattaa valita sellainen kämppis, joka pitää samasta musiikista ja lämpötilasta tai menee samaan aikaan nukkumaan. Toisaalta joskus on hyödyllistä valita kumppani, joka osaakin jotakin täysin toista asiaa hyvin. Työnjaostakin koituu monenlaisia etuja. Mitä ilmeisimmin näistä ristipaineista johtuen hyvin erilaiset persoonatyypit tulevat toimeen toistensa seurassa.

Vahvistaako poikkeus säännön? Onko ihmisiä, jotka eivät noudata mitään yleisiä valintaperusteita? Kuinka yleispäteviä valintakriteerit ylipäätään ovat?

Kaikissa ominaisuuksissa esiintyy jonkin verran vaihtelua, mustasukkaisuudesta ulkoisiin piirteisiin. Esimerkiksi homoseksuaalisuus on melko harvinainen piirre, jossa mieltymys kohdistuukin samaan sukupuoleen. Kuvaavaa kuitenkin on, että homoseksuaalitkin muodostavat pareja, eivätkä esimerkiksi viisikkoja. Homoseksuaalien mieltymykset osuvat myös yllättävän hyvin yksiin joidenkin heteroille tyypillisten sukupuolierojen kanssa. Tämä kertoo yleisistä valintaperiaatteista. Evoluutio ei silti ole teoria siitä, että kaikki käyttäytyvät tietyllä tavalla. Se pikemminkin kertoo syitä yleisille ja keskimääräisille ominaisuuksille – ja toki usein myös poikkeuksille ja jopa patologisina pidetyille piirteille.

Parinvalinnan prosessi on ihmisellä äärettömän monimutkainen, koska meillä molemmat sukupuolet – ja molempien suku – ottavat osaa parinvalintaan. Esimerkiksi keväisellä teerien soitimella parinvalinta on paljon helpompaa: soitimen keskuskukko on naaraiden mielestä kiinnostavin. Ja kukolle kelpaa millainen naaras tahansa; kukkohan antaa vain siittiönsä. Ihmiselle tyypillinen molemminpuolinen valinta ja isien tarjoamat ei-geneettiset resurssit tekevät hommasta paljon mutkikkaampaa ja mielenkiintoisempaa.

http://ihmisluonto.blogspot.fi/search?updated-max=2012-05-30T02:21:00-07:00&max-results=7&start=7&by-date=false

[Isäntä ja loinen]

Muutamia mainioita antifeministisiä kirjoituksia lukuun ottamatta en ole koskaan jaksanut perehtyä Laasasen juttuihin. Parisuhdemarkkinat ovat mielestäni tavattoman tylsä analysoinnin kohde. Ihmissuhdekuvioiden pyörittely on "akkojen hommaa". Mielestäni on jotenkin surullista, että nykyään myös miehet harjoittavat tällaista pyörittelyä ja analysointia. Meidän miesten tulisi keskittyä talouden, tekniikan, teollisuuden ja urheilun kaltaisiin elämänalueisiin. Parisuhdehömppä pitäisi jättää naistenlehtien huoleksi. Lähtemällä mukaan tähän parisuhdehömppään miehet omalta osaltaan edistävät perinteisten sukupuoliroolien häivyttämistä.