HS Ovinaapuri Naima Mohamud: Kodittomien New York

[skrabb]

MAANANTAINA 15.10.2012
Ovinaapuri
Kodittomien New York
--------------------------------------------------------------------------------
Naima Mohamud, .ihmiset.fi Kirjoittaja on somalialaistaustainen helsinkiläinen

Olin vii­me kuun lo­pus­sa New Yor­kis­sa. Tä­mä oli kol­mas mat­ka­ni kau­pun­kiin, jo­ka ei kos­kaan nu­ku. Iso Ome­na, syk­ki­vät va­lot, unel­mien Man­hat­tan.
Mut­ta en ole var­maan kos­kaan näh­nyt niin pal­jon ko­dit­to­mia ih­mi­siä kuin siel­lä.

Ku­va­sim­me yh­te­nä päi­vä­nä koh­taus­ta Co­ney Is­lan­din ran­nal­la. Au­rin­ko pais­toi, ja ih­mi­set py­syt­te­li­vät kau­ka­na ku­vaus­pai­kas­tam­me. Olin iloi­nen. Har­voin mi­kään on­nis­tuu niin hy­vin. Jäin ku­vaus­ten jäl­keen kat­se­le­maan mer­ta. Tai­vas oli pil­ve­tön, ja oli hy­vin läm­min­tä syys­kuuk­si.
Kään­nyin kat­so­maan sil­lan al­le ja näin siel­lä kah­dek­san ko­dit­to­man ma­kuu­pus­sia. Äk­kiä kaik­ki ei tun­tu­nut­kaan niin hie­nol­ta.

Jo­ku sa­noo, et­tä se eh­kä kuu­luu elä­mään. On hy­viä ja huo­no­ja asioi­ta. On asioi­ta, joil­le ei voi mi­tään ja joi­ta ei pys­ty muut­ta­maan. Täy­tyy vain kään­tyä pois ja kes­kit­tyä hy­vään. En it­se­kään tyk­kää kes­kit­tyä ne­ga­tii­vi­suu­teen omas­sa elä­mäs­sä­ni.

On pal­jon, mis­tä voi ol­la hen­ki­lö­koh­tai­ses­ti kii­tol­li­nen, mut­ta toi­sen kär­si­myk­sel­le ei voi kään­tää pää­tään. To­sin jos­kus tun­tuu sil­tä, et­tä eläm­me maail­mas­sa, jos­sa omaan na­paan tui­jot­te­lul­la pää­see pit­käl­le.
Var­sin­kin Yh­dys­val­lois­sa, jos­sa us­ko­taan vah­vas­ti, et­tä jo­kai­nen on oman on­nen­sa sep­pä.
Täl­lai­nen ajat­te­lu­ta­pa voi ol­la te­ho­kas, mut­ta on­gel­ma­na on, et­tä se voi syö­vyt­tää ih­mi­sen em­pa­tia­ky­kyä.

Pa­ri päi­vää Co­ney Is­lan­din jäl­keen näin ai­van ta­val­li­sen, työs­sä­käy­vän oloi­sen yh­dys­val­ta­lai­sen nai­sen, jo­ka ker­toi ole­van­sa les­ki ja me­net­tä­neen­sä työ­paik­kan­sa. Hän ker­jä­si ra­haa met­ros­sa. Ohi­kul­ki­jat kään­si­vät kat­seen­sa pois.
On vai­kea ym­mär­tää, et­tä Yh­dys­val­lois­sa työ­pai­kan me­net­tä­mi­nen tar­koit­taa ko­din me­net­tä­mis­tä. Ei ole so­siaa­li­vi­ras­toa, jos­ta ha­kea tu­kea vuok­raan ja elä­mi­seen, tai Ke­laa, jo­ka mak­saa sai­raa­la­las­kun sai­rau­den is­kies­sä. Sen ko­ke­neet ih­mi­set ovat yk­sin oman on­nen­sa no­jas­sa ja usein il­man ys­tä­vää, mi­kä vai­kut­taa mie­len­ter­vey­teen­kin.

Suo­mel­la on omat on­gel­man­sa, mut­ta mo­ni asia on pa­rem­min kuin syk­ki­väs­sä New Yor­kis­sa.

http://www.hs.fi/digilehti/#15102012/ihmiset/Kodittomien+New+York/a1350184161540