2012-09-03 HS Kirja-arvio: Pakolaislaiva matkaa terrorin aalloilla/Musta höyhen

[skrabb]

Pakolaislaiva matkaa terrorin aalloilla
Veteraanitoimittajat tekivät kansainvälisen trillerin.
--------------------------------------------------------------------------------
Pertti AvolaHS

Mau­no Saa­ri & Ju­ha Num­mi­nen: Mus­ta höy­hen. WSOY. 551 s. 30 e.

Ve­te­raa­ni­toi­mit­ta­ja ja -kir­jai­li­ja ovat lyö­neet voi­man­sa yh­teen ja tuot­ta­neet tril­le­rin. Tai ei Mau­no Saa­ren ja Ju­ha Num­mi­sen yh­teis­työ Mus­ta höy­hen pelk­kä tril­le­ri ole. Se pyr­kii myös laa­jem­mal­le, erään­lai­sek­si kom­men­tik­si Eu­roo­pan pa­ko­lais­po­li­tii­kas­ta se­kä ny­ky-Suo­men hen­ki­ses­tä il­ma­pii­ris­tä.
YK, EU ja Af­ri­kan unio­ni ke­hit­tä­vät pro­jek­tin kiil­lot­taak­seen kil­piään. Ah­ve­nan­maa­lai­sel­ta va­rus­ta­mol­ta vuok­ra­taan van­ha Tal­lin­nan-laut­ta M/S Nord­lan­dia ja sil­lä hae­taan 1 800 Lä­hi-idän ja Poh­jois-Af­ri­kan pa­ko­lais­ta si­joi­tet­ta­vik­si Ruot­siin, Tans­kaan ja Suo­meen. Aluk­sen kap­tee­nik­si tu­lee ko­ke­nut Sten Bre­mer.

Ei­pä ai­kaa­kaan kun tie­to lai­vas­ta nos­tat­taa Eu­roo­pan oi­keis­to­pii­rien ja ra­sis­tien vi­han. Se vain yl­tyy, kun Lam­pe­du­san saa­rel­ta aluk­seen ryn­nis­tää pa­ko­lai­saal­to, jo­ka kas­vat­taa pa­ko­lais­ten mää­rään vii­teen­tu­han­teen.
Suo­mes­sa Il­ta­leh­den ri­kos­re­port­te­ri Mi­ka Ras­tas tör­mää Vuo­saa­res­sa sat­tu­nei­siin mur­hiin, joi­den mo­tii­vi­na näyt­tää ole­van ra­sis­mi. Sa­maan ai­kaan hän suos­tuu kir­joit­ta­maan kir­jan oma­laa­tui­ses­ta do­sent­ti Tors­ti Blo­mis­ta, jon­ka aja­tuk­siin tun­tuu ki­tey­ty­vän ny­ky­ajan älyl­li­syy­den taak­se pii­lou­tu­va fa­sis­mi.

Mus­ta höy­hen on kan­sain­vä­li­nen tril­le­ri, toi­min­nan­täy­tei­nen me­ri­ro­maa­ni ja yh­teis­kun­ta­kriit­ti­nen pu­heen­vuo­ro. Tril­le­ri­nä ro­maa­ni kes­kit­tyy seu­raa­maan kah­den so­ma­lialais­si­sa­ruk­sen vai­he­ri­kas­ta mat­kaa lai­vaan ja lai­val­la. Me­ri­ro­maa­ni­na se ku­vaa jän­nit­tä­väs­ti ja tiu­kas­ti aluk­sen mat­kaa ter­ro­ri­uhan al­la ja myrs­ky­jen kou­ris­sa.

Yh­teis­kun­ta­kriit­ti­se­nä kom­ment­ti­na se esit­te­lee hie­man pei­tel­lys­ti muu­ta­mia suo­ma­lais­po­lii­tik­ko­ja ja pyr­kii esit­te­le­mään ta­lou­del­lis­ten ja aat­teel­lis­ten nä­kö­kan­to­jen sa­ne­le­maa suo­ma­lai­sen yh­teis­kun­nan ra­ken­teel­lis­ta ra­sis­mia, va­rak­kai­den pel­koa val­tan­sa su­la­mi­ses­ta.
Tril­le­ri­nä ja me­ri­ro­maa­ni­na Mus­ta höy­hen toi­mii erit­täin hy­vin. Sen yh­teis­kun­ta­kriit­ti­syys kul­mi­noi­tuu Tors­ti Blo­min hie­man ar­voi­tuk­sel­li­seen (ja mel­ko kir­jal­li­seen) hah­moon. Hän saa toi­mia pii­le­vien asen­tei­den ää­ni­tor­ve­na, mut­ta kuin­ka pal­jon näis­sä asen­teis­sa on spe­ku­loin­tia ja kuin­ka pal­jon to­del­li­suut­ta, on tul­kin­ta­ky­sy­mys.

Sop­paan hei­te­tään li­säk­si vie­lä ter­ro­ris­ti, jo­ka kat­soo Brei­vi­kin jät­tä­neen työn­sä kes­ken.
Val­ta­vas­ti hen­ki­löi­tä, ta­pah­tu­mia, juo­nen­kään­tei­tä ja aja­tuk­sia. Mus­ta höy­hen on vä­hän kuin ku­vaa­man­sa lai­va: se liik­kuu ras­kaas­ti, mut­ta liik­kuu kui­ten­kin. Ko­ko­nai­suus ei eh­kä ole ai­van täy­si­pai­noi­nen, mut­ta kyl­lä­kin eheä.

http://www.hs.fi/digilehti/#03092012/kulttuuri/Pakolaislaiva+matkaa+terrorin+aalloilla/a1346553303766

Täytyyhän veteraanitoimittajienkin uiskennella suomalaisten suunnattoman rassismin aalloilla. Voi vaikka sitä kautta olettaa kuuluvansa inteligentsijaan ja saattaapa jokunen €urokin nuoleskelusta herua.
Mauno Saari ei ainakaan aiemmin ole tuotoksillaan eikä taidoillaan vakuuttanut. Muun muassa hänen Paavo Haavikko-elämänkertansa on turvoksissa suoraa kopiointia Haavikon omista teoksista mm. päiväkirjoista.

Ehkä nykyinen vaimo Pirkko Turpeinen-Saari (aiemmin Idänpään-Heikkilä ja Turpeinen-Kajanoja) on kirjoittelijan tasoa saanut nostettua.

Turpeinen toimi kansanedustajana Suomen kansan demokraattisen liiton (1983–1986) ja Demokraattisen vaihtoehdon (1986–1987) eduskuntaryhmissä. Eduskunnassa hän kuului laki- ja suureen valiokuntaan. Hän oli Pohjoismaiden neuvoston jäsen 1983–1987. Helsingin kaupunginvaltuustoon hän kuului SKDL:n, DEVA:n ja SDP:n valtuustoryhmissä vuosina 1985–1999, ja hänet valittiin presidentin valitsijamieheksi 1978.[1]

Turpeinen oli Suomen kansan demokraattisen liiton ja Suomen kommunistisen puolueen jäsen vuosina 1976–1984. Hän toimi SKDL:n liittoneuvostossa 1982–1985.[1] Vuonna 1985 hän siirtyi SKP:n järjestöjen toimikuntaan,[1] joka seuraavana vuonna vaihtoi nimensä Suomen kommunistiseksi puolueeksi (yhtenäisyys). Hänet valittiin SKP:n järjestöjen keskuskomiteaan ja poliittiseen toimikuntaan vuonna 1986[2] sekä SKPy:n vastaaviin elimiin edustajakokouksessa 1987.[3] Turpeinen toimi Devan sivistysjärjestö Demokraattisen sivistysliiton (DSL) ensimmäisenä puheenjohtajana (1986–1989). Vuodesta 1991 hän on ollut SDP:n jäsen.[1]

Turpeinen on ollut vuodesta 1997 Euroopan neuvoston kidutusta ja ihmisarvoa alentavaa kohtelua tutkivan komitean (CPT) psykiatrian asiantuntija.[4]

http://fi.wikipedia.org/wiki/Pirkko_Turpeinen-Saari

[Marjapussi]

Suo­mes­sa Il­ta­leh­den ri­kos­re­port­te­ri Mi­ka Ras­tas tör­mää Vuo­saa­res­sa sat­tu­nei­siin mur­hiin, joi­den mo­tii­vi­na näyt­tää ole­van ra­sis­mi.

Kummispäin nämä rasistiset murhat tapahtuvat? Listivätkö Mogadishu Avenuen asukkaat han-suomalaisia? Ai niin pääsi unohtumaan, että musta ei voi olla rasisti.

Hieman jäi vaivaamaan pari muutakin seikkaa; Miksi Norja ei saannut rikastusta ja sotaorvot joutuivat laivamatkalle hiirten vetämien  kurpitsavaunujen sijaan?

Seuraavaksi tämän mestariteoksen lukeneet kukkahatut luultavasti todellakin vuokraavat jonkun purettavaksi aiotun paatin ja yrittävät rikastuttaa Pohjolaa. Onneksi sentään Finnjet saatiin jo romutettua.

[matti]

Pakolaislaiva matkaa terrorin aalloilla
Sa­maan ai­kaan hän suos­tuu kir­joit­ta­maan kir­jan oma­laa­tui­ses­ta do­sent­ti Tors­ti Blo­mis­ta, jon­ka aja­tuk­siin tun­tuu ki­tey­ty­vän ny­ky­ajan älyl­li­syy­den taak­se pii­lou­tu­va fa­sis­mi.
...

Tril­le­ri­nä ja me­ri­ro­maa­ni­na Mus­ta höy­hen toi­mii erit­täin hy­vin. Sen yh­teis­kun­ta­kriit­ti­syys kul­mi­noi­tuu Tors­ti Blo­min hie­man ar­voi­tuk­sel­li­seen (ja mel­ko kir­jal­li­seen) hah­moon. Hän saa toi­mia pii­le­vien asen­tei­den ää­ni­tor­ve­na, mut­ta kuin­ka pal­jon näis­sä asen­teis­sa on spe­ku­loin­tia ja kuin­ka pal­jon to­del­li­suut­ta, on tul­kin­ta­ky­sy­mys.

Kuka lienee ollut Dos. Blomin esikuva...

Melko väsynyttä.

[Roope]

Kirjavinkit.fi: Juha Numminen ja Mauno Saari: Musta höyhen

Suomalaisen rasismibuumin taisi aloittaa Leena Lehtolainen romaanillaan Minne tytöt kadonneet. Äskettäin ilmestyi Jim Thompsonin Valkoinen viha. Mitäs muita vastaavia romaaneja on viime vuosina julkaistu?

[Pöllämystynyt]

Kuka lienee ollut Dos. Blomin esikuva...

Melko väsynyttä.

On tosiaan väsynyttä ratsastusta massamedian lietsoman "rasismi"hysterian ja "äärioikeisto"pelon aalloilla. Ei tarvitse olla kekseliäs eikä omalaatuinen, eikä ainakaan saa poiketa valtapolitiikan linjoista ja vakiintuneista viholliskuvista, niin voi surffailla julkisuuden nosteessa ja paistatella myönteisissä arvosteluissa. Tosin kansaa on enää vaikea saada mukaan mihinkään näin kuluneeseen. Välillä haluttaisiin kuulla jotain muuta. Muitakin näkökulmia tarvttaisiin tähän iänikuiseen jankutukseen. Keppihevosella pääsee pitkälle, mutta ei ihmisten sydämiin.

[skrabb]

Kirjavinkit.fi: Juha Numminen ja Mauno Saari: Musta höyhen

Suomalaisen rasismibuumin taisi aloittaa Leena Lehtolainen romaanillaan Minne tytöt kadonneet. Äskettäin ilmestyi Jim Thompsonin Valkoinen viha. Mitäs muita vastaavia romaaneja on viime vuosina julkaistu?

Jari Tervo

Layla
[...]Laylassa luvut ovat lyhyitä, tapahtumat runsaita, käänteet äkkinäisiä, koulutetutkin henkilöt laitapuolelle ajautuneita, toinen toisiaan hyväksi käyttäviä ja sortavia. Kaiken yllä leijaa Tervon henki jumalana, joka ohjaa ihmisiä  toteuttamaan vääjäämätöntä kohtaloaan. Heistä kukin edustaa eri tyyppejä, joihin voisi liittää nimilapun. On kurdimiesten julma joukkio, on neidoksi varttunut tyttö, jonka neitsyyden veli vie, mutta tyttö yksin kantaa raskaat seuraukset, on berliiniläinen asianajaja kunnon perheenisän valepuvussa, joka pitää paperittomia orjinaan ja myy heidät eteenpäin, on suomalainen kauppatieteiden maisteri parittajana, on impotentti vuokranantaja vaatimassa maksutta osuutta Laylasta, on rasistinen tappajaopiskelija, on huoraksi suostunut Helena lapsensa huoltajuutta peräämässä. Ja vielä muutamia muita tyyppejä.
[...]

http://akanvirtaa.blogspot.fi/2012/03/tervon-layla-kummia-kuvia-kurdeista.html

Eppu Nuotio

Kirjailija Eppu Nuotio päättää kuusiosaisen jännitysromaanisarjansa Loppu –teokseen. Näissä Lounais-Suomeen ja erityisesti Turkuun sijoittuvissa kirjoissaan Nuotio käsittelee muunmuassa rasismia ja monikulttuurisuutta.

http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/eppu_nuotio_loppu_53292.html#media=53294

Hannu Vuorio

Isän poika
"Pelko oli kuin kulkutauti, se tarttui tyhjästä ja levisi kuin huhu."   
Kun Habib Ray on palaamassa töistä kotiinsa Oulunkylään, hänestä tuntuu että häntä seurataan.
Habib haaveilee oman ravintolan perustamisesta. Haaveet eivät toteudu, Habib surmataan.
Kohta hengestään pääsee myös Abdi, Koskelassa asuva somalialainen poika. Surmia puivat niin komisario Riutta kuin Karjalatalolla Käpylässä lounastava eläkeläisremmi.

Isän poika on yhteiskunnallisista teemoistaan tunnetun Hannu Vuorion vakuuttava kuvaus arkipäivän rasismista ja väkivallan perimästä. Se on rikosromaani jo siksi, että se on romaani maasta, jossa rikokseksi tuntuu riittävän se jos joku on muualla syntynyt, sieltä horjuvaan lintukotoon ja sen ilottomaan arkeen lentänyt.

http://www.like.fi/kirjat/isan-poika

Hakemalla löytyy taatusti enemmänkin!

edit. lisätty kirjaviitteitä

[Roope]

Kirjailija Jari Järvelä kertoo Paula Norosen haastattelussa, miten politiikka, rasismi ja suvaitsevaisuus päätyivät miehen uuden teoksen teemoiksi.

[...]

Ensimmäinen tarina kertoo ministeristä, joka menettää työnsä lausuttuaan – ainakin muun maailman mielestä – rasistisen huomautuksen. Toinen kertoo hyvin nuoresta pakolaistytöstä, joka pakenee halki Euroopan päätyen prostituoiduksi. Kolmas kertoo suomalaisesta kuvanveistäjästä 1920–1930-luvun Berliinissä, jossa natsiaate on nousussa. Hän on lähtenyt Suomesta etsiäkseen ihmisiä, jotka ymmärtävät todellista taidetta.

Politiikka on Järvelän mielestä muuttunut viime vuosina todella kiinnostavaksi.

– Politiikassa on nykyään vahvoja mielipiteitä. Kirja on kiteytys siitä, mitä nykyaikana saa sanoa ja mitä ei saa sanoa. Meidän aika on mielestäni hyvin mustavalkoinen: on halu moralisoida kaikkea ja kaikkeen pitää aina löytää joku syyllinen. Lynkkauskirves heilahtaa hyvin pienistä asioista, Järvelä kuvailee.

Miksi Järvelä näkee suvaitsevaiset ihmiset aivan yhtä vaarallisina kuin heidät, joilla on jyrkkä mielipide? Mikä kirjailijaa ärsyttää? Katso Kirjapiirin toinen, 4. syyskuuta tullut jakso Katsomosta!

Ava: Kirjailija Jari Järvelä: Suomessa lynkkauskirves heilahtaa helposti! 4.9.2012

Ministeri Takalo erehtyy pullauttamaan suustaan toimittajalle, että neekeri on suomen kielen kaunein sana. Hän putoaa vallasta ja kamppailee kansansuosion kautta takaisin valtaan. Häikäilemätön Takalo on valmis hyväksikäyttämään läheisiään, kovia kokenutta Naïmia ja valjastamaan rasisminvastaisen kampanjan omaksi edukseen.

Yle: Aamun kirjassa Jari Järvelän Parempi maailma 6.9.2012

[törö]

On tärkeää huomata, että kukkahatut käyttävät nimen omaan dekkareita propagandaansa.

Sellaisen saa pyöräytettyä valmiita kliseitä hyödyntäen melkeinpä ilman taitoa eikä niitä oikeana kirjallisuutena pidetäkään. Kumminkin ne ovat kukkiksien kirjoittamista kirjoista niitä harvoja, joita lukevat muutkin kuin he itse.

Olisin huolissani jos kukkikset vääntäisivät propagandansa onnistuneesti oikean kirjallisuuden muotoon, mutta sitä lienee turha pelätä, koska se on vaikeaa.

[Wilho]

Aika masentava maa saa Suomi olla, jos tänne kolmannesta maailmasta päässeet kuvataan uhreina. Jos räntä ja ankea arki ja suomalaisten rasismi ovat niin kamalia niin ei kuulosta kyllä siltä että kotimaassa ovat asiat huonosti. Kukkisperspektiivi ei ole kovin uskottava mamulle iskettynä. Tai poliittisesti epäkorrekti vaihtoehto on toki että humanitaaristen kotimaissa asiat todella ovat melko hyvin, jos mamut todella täällä niin kärsivät.

Oksettaa tällaiset kirjat.

[Roope]

Hitlerin voimalla kuntavaaleihin

Pete Suhonen: Hitlerin kylkiluu. WSOY 2012.

Perussuomalaisten taannoinen jytky hätkähdytti suomalaiskirjailijat kirjoittamaan poliittisista ääriliikkeistä. Rusinat pullasta vei Jenni Linturi romaanillaan Isänmaan tähden, mutta jonkinmoiset siivut ovat aiheesta onnistuneet lohkaisemaan esimerkiksi Tommi Melender ja Asko Jaakonaho. Nyt aihetta lähestyy City-lehden pitkäaikainen päätoimittaja Pete Suhonen romaanillaan Hitlerin kylkiluu.

Suhosen tyylilaji on karvas satiiri, ja se saattaa saada lukijan nikottelemaan. Romaanissa työnnetään neliraajahalvaantunut nainen auton alle, joudutaan karhun syömäksi, sairastutaan kivuliaasti aidsin ja jäädään liikuntakyvyttömänä lokkien syötäväksi. Lopun puukotuskohtaus ei oikeastaan enää tunnukaan väkivaltaiselta.

[...]

Satakunnan Kansa 26.9.2012

[Deloch]

Hitlerin voimalla kuntavaaleihin

Pete Suhonen: Hitlerin kylkiluu. WSOY 2012.

Perussuomalaisten taannoinen jytky hätkähdytti suomalaiskirjailijat kirjoittamaan poliittisista ääriliikkeistä. Rusinat pullasta vei Jenni Linturi romaanillaan Isänmaan tähden, mutta jonkinmoiset siivut ovat aiheesta onnistuneet lohkaisemaan esimerkiksi Tommi Melender ja Asko Jaakonaho. Nyt aihetta lähestyy City-lehden pitkäaikainen päätoimittaja Pete Suhonen romaanillaan Hitlerin kylkiluu.

Suhosen tyylilaji on karvas satiiri, ja se saattaa saada lukijan nikottelemaan. Romaanissa työnnetään neliraajahalvaantunut nainen auton alle, joudutaan karhun syömäksi, sairastutaan kivuliaasti aidsin ja jäädään liikuntakyvyttömänä lokkien syötäväksi. Lopun puukotuskohtaus ei oikeastaan enää tunnukaan väkivaltaiselta.

[...]

Satakunnan Kansa 26.9.2012

Karvas satiiri? Pikemminkin lapsellista shokkivaikutuksen hakemista shokeerauksen vuoksi, joka lapsellisuudessaan lähinnä säälittää. Mikä järki? Ei niin mikään.

[tarhuri]

Kyllä tässä jää kolmannen valtakunnan propaganda toiseksi aika kirkkaasti.  Aika hirvittävää paskaa sitä tehdäänkin.

[Roope]

Nostan hattua. Esa Salminen ja Saeed Warsame tuovat kirjassaan esiin turvapaikkajärjestelmän kiistetyimmän ilmiön. Jään odottamaan raivostuneiden maahanmuuttokonsulttien reaktioita.

Esa Salminen ja Saeed Warsame kirjoittivat yhdessä romaanin. Se kertoo kolmesta ihan tavallisesta ­ihmisestä, jotka yrittävät pärjätä niissä olosuhteissa, joihin heidät heitetään.

[...]

Tällaisten keskustelujen pohjalta kirjoitettiin syksyllä ilmestyvä romaani Mohammed, suomalainen, joka tuo yhteen niputetut turvapaikanhakijoiden tarinat yksittäisten ihmisten kautta esiin.

Keväällä 2010 Saeed Warsame otti Esa Salmiseen yhteyttä. Hänellä oli mielessään kolmen ihmisen tarinat ja halu kirjoittaa ne kirjaksi. Hän tarvitsi kuitenkin kirjailijan, koska oma kielitaito ei kirjoitettuna riittänyt. Warsame tunsi ennalta Kepassa toimitussihteerinä työskentelevän Salmisen, joka on kirjoittanut kaksi Afrikkaan sijoittuvaa romaania.

[...]

Juuri valehtelun pakko, maahanmuuttokonsultit ja se eri tavoin julma koneisto, joka koulii turvapaikanhakijoita muuttamaan menneisyytensä, nousee romaanissa yhdeksi keskeiseksi teemaksi: nuori mies valehtelee tulevansa Somaliasta, tyttö valehtelee tädin neuvojen mukaisesti olevansa sotaorpo, nainen jättää kertomatta saapumispaikkansa olleen alun perin Kreikka. Tuo valheellisessa todellisuudessa elämisen pakko on romaanin henkilöille ahdistavampaa kuin sota synnyinmaassa, huoli perheestä tai omasta selviytymisestä.

Saeed: "Jos sun nimi on Esa Salminen, niin sä ootkin Yuka Yussunen. Mistä ne voi tietää, kuka sä olet."
Esa: "Niin, sä et edes näytä sitä passia."
Saeed: "Ei, eii... (-) ei saa kertoa omaa nimeä. (-) Mohammedilla on vaan se ongelma, että kaikki koulutodistukset, ajokortti, kaikki, on vanhalla nimellä."

Salminen korostaa, että tietynlainen huiputtaminen on inhimillistä, ja kaikki ihmiset tekevät sitä silloin, kun haluavat antaa jonkinlaisen kuvan itsestään – turva­paikanhakijat eivät ole tästä irrallaan olevia pyhimyksiä.

"Heidän tilanteensa on erityinen, koska tarinat, jotka he kertovat viranomaisille vaikuttavat suoraan isoihin asioi­hin: saako turvapaikanhakija jäädä Eurooppaan, saako hän tuoda perheenjäsenet turvaan sodan keskeltä."

Joissain tapauksissa kulttuuriset piirteet, tabut ja häpeä saavat peittelemään tarinanpalasia. Salminen arvioi, että paineet kertoa mahdollisimman hyvä tarina ovat varmasti melkoiset.

"Jotakuinkin ymmärrän tarpeen, joka romaanin henkilöillä on peitellä osia taustoistaan ja ymmärrän ehkä jotain siitä, miten tärkeä oma perhe ja suku heille on. Toivon, että lukijallekin myös se puoli aukeaa."

Salminen korostaa, että kanssakirjailija Saeed Warsamelle valehtelun vyyhdin esiintuominen ja purkaminen oli alusta alkaen todella tärkeää. Warsame haluaa romaanilla sanoa somaliyhteisölle, että lopettakaa tuo, lakatkaa valehtelemasta.

Maailman Kuvalehti 10/2012: Yhteen niputetut

[Roope]

Perussuomalaisten taannoinen jytky hätkähdytti suomalaiskirjailijat kirjoittamaan poliittisista ääriliikkeistä. Rusinat pullasta vei Jenni Linturi romaanillaan Isänmaan tähden, mutta jonkinmoiset siivut ovat aiheesta onnistuneet lohkaisemaan esimerkiksi Tommi Melender ja Asko Jaakonaho. Nyt aihetta lähestyy City-lehden pitkäaikainen päätoimittaja Pete Suhonen romaanillaan Hitlerin kylkiluu.

Me olemme ymmärrettävästi raivon vallassa, mutta vihan kohde on väärä, sanoo kirjailija Tommi Melender: "Pitäisi vihata vääryyttä, ei syntipukkeja"

Uuden esseekokoelman julkaisseen kirjailija Tommi Melenderin mielestä vihan tulisi olla älykästä.

[...]

Näin hän kirjoittaa esseessään Kirjallisuus ja viha.

Samasta tekstistä löytyy myös yksi teoksen herättävimmistä ajatuksista. Väitän, että tarvitsemme älykästä vihaa ja ennen kaikkea älykkäämpiä vihaajia.

Vielä vihaa tähän maailmaan? Voisitko vähän selittää?

"OLEMME RAIVON politiikan tilassa", Melender aloittaa. Poliittinen elämä on myrkyttynyt, ja ihmiset kaivautuneet poteroihinsa.

Syyt raivoon Melender ymmärtää. Keskiluokka kokee hyvän elämän mallinsa uhatuksi, voitot valuvat rikkaimmille, tuloerot kärjistyvät. Mutta siitä koituva viha on vääränlaista. "Pitäisi vihata vääryyttä eikä syntipukkeja kuten maahanmuuttajia ja vähemmistöjä."

Melender myöntää vihanneensa väärällä tavalla itsekin.

"Kun perussuomalaisten ensimmäinen jytky eduskuntavaaleissa tuli vuonna 2011, se tuntui minusta hyökkäykseltä arvomaailmaani vastaan. Perussuomalaiset sai eläimellisen puolen esiin minussakin. Ihmettelin sitä, koska olin pitänyt itseäni analyyttisenä enkä kiivailijana", hän sanoo.

Sitten Melender ymmärsi, että hänenkin kokemansa vääränlainen viha kohdistuu aina ihmiseen. Ei asiaan. Hedelmätön ja patoutunut kiukku kivettyy halveksunnaksi ja jakaa yhteiskunnan ääripäihin, tutkijat ovat Melenderin mukaan havainneet.

Ratkaisu ei ole raivon tyynnyttely. Protestin suuntaaminen oikeaan kohteeseen on.

Täytyy vaatia asioiden korjaamista eikä vihata täysin epäolennaista kohdetta – heikossa asemassa kärvisteleviä.

Kirjoittamisen lähtökohdaksi viha käy Melenderin mielestä mainiosti. Mutta kirjoittaja astuu miinaan, jos hän vihaa väärin.

"Viha ei saa olla henkilökohtaista eikä sellaista, että se peittää jotain kuonaa kirjoittajassa."

[...]

Riippumattomuus vahvistaa ulkopuolisuutta, jota kirjailijassa perinteisesti arvostetaan, koska etäisyys tarkkailuasemalle monesti terävöittää kynää.

Mutta tänä päivänä ulkopuolisuus saattaa olla "nahjuksen valinta", Melender kirjoittaa esseessä Poliittinen historiani.

Voinko katsoa sivusta, kun sivistyneen ja säädyllisen yhteiskuntaelämän perustukset murenevat pala palalta, ikään kuin hidastetussa filmissä?

No, voitko?

"Jossain määrin joudun katsomaan sivusta, koska haluan elää privaatisti. Liika aktivismi ahdistaa, olen suuressa määrin yksityinen ihminen. Minun pitää olla yksin kirjoittajankammiossani", Melender sanoo puhelimeen.

Hän miettii ääneen: Kenties essee tai lehtijuttu on hänen keinonsa ottaa kiinni asioista, jotka huolettavat.

"Ehkä se on parempi teko kuin se, että perustan liikkeen."

Parasta, mitä kirjailija voi tehdä, on toimia aikalaistodistajana, hän sanoo.

"Historiaa tekevät muut tahot ja voimat."

JO TOVIN ajan historiaa tekevät tahot ovat olleet niitä samoja, jotka murentavat sivistystä ja säädyllisyyttä.

"Olisi paljon lohdullisempaa, jos historialla olisi jokin käsikirjoitus. Mutta emme tiedä, tuomitseeko jälkimaailma Trumpin tai Orbánin. Mitä tahansa voi tapahtua."

Millaisen kirjeen kirjoittaisit Donald Trumpille?

Viestistä tulisi jäähyväiskirje, Melender vastaa.

Hän lähettäisi sen Trumpille vasta marraskuun vaalien jälkeen, "mikäli niissä käy hyvin" eli Trump häviää demokraattien ehdokkaalle Joe Bidenille.

KIRJEEN alkukappaleet koostuisivat pahoitteluista.

"Pahoittelisin sitä, että Trump on politiikallaan kiihdyttänyt Yhdysvaltain sisäistä polarisaatiota ja rapauttanut kansainvälisessä politiikassa monia tärkeitä yhteistyöjärjestelmiä."

Sitten Melender kirjoittaisi kiitoksia.

"Trumpin valtaannousu antaa terveen muistutuksen siitä, kuinka hauraita ovat ne arvot ja rakenteet, jotka ovat pitäneet pystyssä avoimia länsimaisia yhteiskuntia."

Helsingin Sanomat 19.4.2020

[IDA]

Jälkimaailma tuomminnee Melenderin varmaan hieman samaan tapaan kuin sosialistisen realismin oikeaoppisimmat nimet? Eli unohtamalla.

[Lalli IsoTalo]

Syyt raivoon Melender ymmärtää. Keskiluokka kokee hyvän elämän mallinsa uhatuksi, voitot valuvat rikkaimmille, tuloerot kärjistyvät. Mutta siitä koituva viha on vääränlaista. "Pitäisi vihata vääryyttä eikä syntipukkeja kuten maahanmuuttajia ja vähemmistöjä."

Helsingin Sanomat 19.4.2020

Aivan kuin Melander ei jotenkin oikein tunnu tajuavan, että haittamaahanmuutosta eivät ole vastuussa haittamaahanmuuttajat, vaan ne (ulko- ja) kotimaiset haittamonikulttuuristajat, jotka ovat tämän haittailmiön "primus motor"eita.

https://fi.wiktionary.org/wiki/primus_motor

primus motor = alullepanija, alkuunpanija

Henkilö jolla on vaikutusvaltaa ja tahdonvoimaa uusien ja merkityksellisten asioiden aloittamiseksi ja aikaansaamiseksi. Suomen kielessä ei ole vakiintunutta vastinetta, mutta sanaa priimusmoottori on yleisin ilmaisu. Englannin kielellä Prime Mover.

[Tunkki]

https://fi.wiktionary.org/wiki/primus_motor

primus motor = alullepanija, alkuunpanija

Henkilö jolla on vaikutusvaltaa ja tahdonvoimaa uusien ja merkityksellisten asioiden aloittamiseksi ja aikaansaamiseksi. Suomen kielessä ei ole vakiintunutta vastinetta, mutta sanaa priimusmoottori on yleisin ilmaisu. Englannin kielellä Prime Mover.

Yksi merkitys puuttuu, enkkua puhuva militääri meinaa "prime mover"-termillä myös tykin vetovehjettä. Jollain hevibändillä on tuon niminen (vanha) biisi.

[Pentecost]

Sa­maan ai­kaan hän suos­tuu kir­joit­ta­maan kir­jan oma­laa­tui­ses­ta do­sent­ti Tors­ti Blo­mis­ta, jon­ka aja­tuk­siin tun­tuu ki­tey­ty­vän ny­ky­ajan älyl­li­syy­den taak­se pii­lou­tu­va fa­sis­mi.

Mulla olisi nyt tarjolla älyllisyyden taakse piiloutuvaa rasismia. Ottakaa  koppi!

Aatos:

Olen nuoruudestani saakka saanut kuunnella vanhojen ihmisten kertomuksia siitä, kuinka ankeaa elämä oli nuoruudessaan. Siellä raadettiin. Aina ei päästy jatkamaan opintoja, kun kotitila piti hoitaa ja ainoastaan yksi sisaruksista oli varaa kouluttaa. Vedet tulivat taloon putkia pitkin vasta 1950 -luvulla. Sitä ennen ne kannettiin. Kaikesta pihisteltiin. Pyörällä kuljettiin kouluun reilu parikymmentä kilometriä päivässä, kun nuuka sotainvalidi-isä ei raaskinut ostaa mopoa, kuten joillain rikkaiden mukuloilla.

Rahaa oli niukasti. Työtä oli sitäkin enemmän. Työstä nimenomaan ei ollut pulaa, kun kaikki mikä pystyttiin, tehtiin itse. Kaikesta säästettiin. Niimpä jonkinlainen pesämuna oli saatu säästettyä tulevalle sukupolvelle, joka sen peri ennen minua. Säästäväisyys ja kitupiikkiys olivat positiivisia asioita.

Minä heidän jälkeläisenään toisessa polvessa veikkaan, että jos joku olisi näille kansantaloutemme rakentajille kertoillut, kuinka nyt pitää saada maa täyteen ilmaiseksi elätettäviä, olisi vastauksia ollut kahdenlaisia. Nimittäin julkisia ja sitten yksityisiä.

Julkinen kannanotto: "Niin. Pitäähän ihmisiä auttaa."

Yksityinen kannanotto: "Jumalauta ja perkele sentään! Tässä on kituutettu koko elämä, jotta jotain saataisiin säästöön ja sitten pitäisi vielä toisten maiden kansalaisia ilmaiseksi elättää! Nyt saatana tarkkana sen äänestämisen kanssa!"

Tässä varmaan se tärkein sanoma tulikin, miksi moinen rasistisuus herää heti, kun hiukkakin asioita ajattelee pidemmälle.

[Beef Supreme]

https://m.youtube.com/watch?v=mtnCcWOS7y8

Kiitos kun muistutit tästä. Bändin nimi oli unohtunut mutta jytke on tuttua.

Viha on yksinomaan vasemmiston työkalu. Toinen on vastustajan syyttäminen siitä mitä itse tekee.

En usko että Hommasta löytyy tuollaisia eläimen raivolla vihaajia. En tosiaankaan.