Syksyn tietokirjallisuutta

[JT]

[...] kuulin eräältä savolaiselta kirjakauppiaalta Halla-ahon vieraskirjasta (vuosi taisi olla 2003).

Tuo kirjakauppias mahtoi olla oikea savolainen fakiiri ja futuristi, sillä Vieraskirjan historiallinen ensimmäinen viesti (jonka retorista loistoa ja argumentaation häikäisevyyttä tuskin kenenkään, edes tohtori H:n itse, sittemmin onnistui ylittää) on kirjoitettu vuoden 2005 keväällä — tai sitten on vain niin että aika multaa puistot, kuten puutarhurit sanovat, saaden Nuivuuden historian näyttämään vielä pitemmältä ja kunniakkaammalta kuin se todesti on.

En kiistä edelleenkään kirjakauppias Jarkko Sandellin fakiirin tai futuristin kykyjä, vaikka mainitsemani vuosiluku saattaa heitää hyvinkin vieraskirjan suhteen parilla vuodella. Muistan silti hyvin lukeneeni Halla-ahon nettisivuja ensimmäisen kerran hieman skeptisesti, mutta yllättyneeni hyvin positiivisesti jo ensi lukemalta. Sivuilla oli silloin ehkäpä 10-15 Halla-ahon kirjoitusta. En muista tarkkaan milloin vieraskirja tuli, mutta samalla nimimerkillä olen sinne kirjoittanut alusta asti. Muistelen, että Jarkko Sandell suositteli scriptaa, kun otin häneen sähköpostilla yhteyttä ihmetelläkseni miksi Suomessa ei kukaan julkaise Oriana Fallacin The Rage and the Pridea. En rehellisesti sanottuna vielä aivan tiennyt, että Suomessa ei ollut tuolloin minkäänlaista sananvapautta tämän asian suhteen. Toki yritin kirjoittelin eri nettisivuille (mm. Iltasanomat) ja sanomalehtien kommentteihin kriittisesti mm. islamista jo ennen vieraskirjaa, ja eri nimimerkeillä, mutta itse asian välittäminen oli tuolloin jokseenkin mahdotonta. Mikään asialinkki ei esimerkiksi mennyt läpi. Piti yrittää ovelasti hämätä ensin moderaattori ympäripyöreyksillä, ja vasta sitten informoida keskustelijoita millä hakusanoilla tarkoitettu sivu löytyy googlesta. Halla-ahon sivuja tuli suositeltua aika monelle.
Oi niitä aikoja

[Nuivinaattori]

Toivottavasti kirjassa on muistettu Pirjo

[millla]

No, en osallistu keskusteluun tämän enempää. Tämäkin osallisuus syntyi vain siksi, että näytin päässeen foorumin etusivulle ja halusin oikaista tuon "halla-aholaisuus"-väitteen.

Mielelläni kuulen kritiikkiä kirjasta ja vastaankin siihen, vaikka tällä foorumilla, sitten kun kirja on ilmestynyt.

[Arvoton]

Se selviää 16.2.

Kokonaisuudessaan kirja käsittelee maahanmuuttokriittisyyden synnyn syitä ja koko ilmiön kehitystä 1980-luvulta tähän päivään saakka. Mukana ovat myös media, virkamiehet ja koko poliittinen eliittimme.

-Milla 

Nuivuuteni alkoi 80-luvun puolivälissä, jolloin vasemmistoälymystö, tms. alkoi kaivata (ummehtuneeseen, tms.?) Suomeen väriä katukuvaa rikastamaan. Kuten uusia kasveja penkkiin tai uusia lemmikkieläinrotuja pihalle. He olivat kuulleet ja monet ehkä jopa livenä nähneet Ruotsin loisteliasta katukuvaa ja Uppsalan opiskelija-asuntokortteleita. Siis silloin vasta havaitsin mainitut haaveet, vaikka niitä olisi ollut jo aiemmin. Tosiasiassa ei minuun mikään nuivuus tarttunut enää silloin. Kyse on puhtaasti siitä, millainen järki minulle oli kehittynyt jo aiemmin ja siihen kyseinen monikulttuurihömppä ei mahdu.

Katujen koristelu uusilla ihmisillä näyttäytyy nyt siten, että uudet "kulttuurit" ovat muka välttämättömiä, jotta maa pelastuisi. Vähän kuin jotain Khomeini-äijää alettaisiin pitää maan pelastavana jumalan lähettämänä führerinä. Satuun (uskontoon), ei arkipäivään perustava äijä, jota palvotaan. Monikulttuurihullutus voidaan myös nähdä messiaanisena maan pelastajana kuin Hitleriä aikoinaan Saksassa. Hän oli messiaaninen ilman uskontoa tai oikeastaan perusti oman.

Multikultti hiipi pikku hiljaa rapauttamaan luottamustani poliittiseen työväenliikkeeseen jo silloin. Lopullinen romahdus tuli viime vuosikymmenen puolivälissä, kun Jussi leimattiin saatanaksi. Tuo liike on ottanut kehitysmaista tulleet ihmiset erityisryhmäkseen ja jopa ensisijaiseksi sellaiseksi vihreitä matkiakseen. Sille ei siis riitä, että työttömiin kuuluu myös ulkomaalaisia. Ongelma on nimenomaan ulkomaalaisten työttömyys ja syrjäytyneisyys. Juu, vaikka työkkärin kanssa hössöttäminen on joskus ollut omia hermoja raastavaa, minun kuuluisi unohtaa itseni ja vaatia asiallista kohtelua vain ulkomaalaisille.

Ammatillinen työväenliike on minulle tarpeellinen yhtä lailla kuin lääkäreille, poliiseille, hoitsuille, jne. Onneksi se ei vielä neuvottele erikseen palkkoja ulkomaalaisille.

Uskonnollinen haavekuva tai joku ideologinen epämääräinen pako arjesta näyttäytyy multikultissa jo siinä, että maan keskustelu pysyttelee tiukasti asenteiden tasolla - rasismia etsimällä etsitään ja syytetään suomalaisia vääristä asenteista tai myönteisen asenteen puutteesta. Ei missään lehdessä arvioida, onko afrikkalaisilla meillä vaadittavaa työmoraalia tai mikä on kehitysmaista tuotettujen ihmisten todellinen hyöty maalle. Pakolaiset saavat kyllä äänensä kuuluviin suomalaisten pidättyvyydestä ja heidän mielestään vajavaisista oikeuksista. Pakolaiset näyttävät tiedotusvälineiden pohjalta paenneensa huonoja oloja suoraan Suomi-nimiseen helvettiin.

Hetemajn ja muiden älykkäiden ulkomaalaisten ihmisten heidän omat maansa ovat sitten kovin hoivaavia ja niiden kansat toivottavat luokseen ulkomaalaiset (etenkin köyhät) kaivattuina rikastajina, joille järkätään shampanjaa, lihapatoja ja 7 neitsyttä?

[Juha J.]

Hei Homma,

Olin itsekin ihmeissäni, kun luin Hesarin tiedotteen kevään tietokirjoista.
Halla-aholaisista kirjassani ei puhuta. Myös kustantaja kieltää markkinoineensa HS:lle moista. Jäljelle jää ihan vain HS itse.

Ei siinä mitään.

t, Milla

Oletko sinä oikeasti se kirjailija, Milla? Tämä on pakko kysyä.

Aika hämmentävä juttu pravdan taholta. No, sehän tunnetaan. btw. minuakaan ei haastateltu, vaikka voisin itseäni halla-aholaisehkoksi kutsua. Mihin on kadonnut anonyymin nettikirjoittajan arvostus? 

[JT]

Vasemmistoajattelija Köyry Väyränen antaa kirjalle jo tuomion kukkahattuosastolta:

"Teoksen on laatinut Suomen vaarallisin nainen, Milla Hannula, joka on ottanut asiakseen valtavirtaistaa hommailun selittämällä sen maltilliseksi. (...) Kaikesta päätellen kirjan ideana on esittää halla-aholaiset maltillisina vainojen uhreina."

Vohobitti komppaa:

"Eniten yllättääkin se, että Otava on päättänyt olla kustantamassa jotain hommalaisten historiikkia vai miten tuo teos pitäisi ymmärtää? Tai toisaalta, nimenomaan suuret kustantamothan ovat kiinnostuneita yrityksen katteesta. Varsinaiset tiedekustantamot ovat enemmän aatteen asialla: julkaisevat teoksen ensisijaisesti journalistisin tai tietelelisin perustein, eivätkä niinkään mieti myyntilukuja."

http://todellisuus.org/index.php?topic=976.msg18499#msg18499

Tämän enempää en kanna kuraa sisään tuolta toiselta foorumilta. Mielenkiintoiseksi silti menee

[gloaming]

"Teoksen on laatinut Suomen vaarallisin nainen, Milla Hannula, joka on ottanut asiakseen valtavirtaistaa hommailun selittämällä sen maltilliseksi. (...) Kaikesta päätellen kirjan ideana on esittää halla-aholaiset maltillisina vainojen uhreina."

Tuo tuskin on kirjan sisältö tai jos on, olen suuresti yllättynyt. Nyt jo useamman mielipidetiedustelun mukaan tämän foorumin keskimääräinen vire edustaa valtavirtaa, joten valtavirtaistamista ei enää suuremmin tarvita. Mitään radikaalia sisältöä ei ole, joten ei ole tarvetta erikseen selittää asioita maltillisiksi.

[JT]

"Teoksen on laatinut Suomen vaarallisin nainen, Milla Hannula, joka on ottanut asiakseen valtavirtaistaa hommailun selittämällä sen maltilliseksi. (...) Kaikesta päätellen kirjan ideana on esittää halla-aholaiset maltillisina vainojen uhreina."

Tuo tuskin on kirjan sisältö tai jos on, olen suuresti yllättynyt. Nyt jo useamman mielipidetiedustelun mukaan tämän foorumin keskimääräinen vire edustaa valtavirtaa, joten valtavirtaistamista ei enää suuremmin tarvita. Mitään radikaalia sisältöä ei ole, joten ei ole tarvetta erikseen selittää asioita maltillisiksi.

Juuri se tässä onkin huvittavaa. Demonisoinnin juna meni jo.

[IDA]

Tuo tuskin on kirjan sisältö tai jos on, olen suuresti yllättynyt.

Tuskin todellakaan on. JT:n lainaukset ovat lähinnä surkuhupaisia. Voisin melkein sanoa, ellei kaikkinainen vedonlyönti olisi syntiä, että syön hattuni, jos kirja on niiden mukainen.

Veikkaan ihan rehellistä, tutkivalla otteella tehtyä kirjaa.

[miikka]

En kiistä edelleenkään kirjakauppias Jarkko Sandellin fakiirin tai futuristin kykyjä, vaikka mainitsemani vuosiluku saattaa heitää hyvinkin vieraskirjan suhteen parilla vuodella. Muistan silti hyvin lukeneeni Halla-ahon nettisivuja ensimmäisen kerran hieman skeptisesti, mutta yllättyneeni hyvin positiivisesti jo ensi lukemalta. Sivuilla oli silloin ehkäpä 10-15 Halla-ahon kirjoitusta. En muista tarkkaan milloin vieraskirja tuli, mutta samalla nimimerkillä olen sinne kirjoittanut alusta asti. Muistelen, että Jarkko Sandell suositteli scriptaa, kun otin häneen sähköpostilla yhteyttä ihmetelläkseni miksi Suomessa ei kukaan julkaise Oriana Fallacin The Rage and the Pridea.

No sittenhän tässä on taas ihan ilmeistä jatkumoa. Jarkko on ihan omalla nimelläänkin ollut aikanaan Sisun hallituksessa asti, myös kyseinen kirjakauppa (Burning Books) on aikanaan Sisun perustajajäsenen perustama, sittemmin Jarkolle myyty...

[Ant.]

Vasemmistoajattelija Köyry Väyränen antaa kirjalle jo tuomion kukkahattuosastolta:

"Teoksen on laatinut Suomen vaarallisin nainen, Milla Hannula, joka on ottanut asiakseen valtavirtaistaa hommailun selittämällä sen maltilliseksi. (...) Kaikesta päätellen kirjan ideana on esittää halla-aholaiset maltillisina vainojen uhreina."

Hassun mielipiteen esittäjä on erään kelttiläisen kielen asiantuntija. Vähän aikaa sitten se esitti samassa paikassa, että Hommaforum rakentaa Suomeen kaasukammioverkostoa eliminoidakseen kaikki suomenruotsalaiset.

Älkää viitsikö tuoda sen juttuja Hommaforumille. Se on kai sen omakin toive.

[miikka]

Hassun mielipiteen esittäjä on erään kelttiläisen kielen asiantuntija. Vähän aikaa sitten se esitti samassa paikassa, että Hommaforum rakentaa Suomeen kaasukammioverkostoa eliminoidakseen kaikki suomenruotsalaiset.

Älkää viitsikö tuoda sen juttuja Hommaforumille. Se on kai sen omakin toive.

Jaa tuo, joka joskus jotain lausui myös oikeuden miekasta?

[IDA]

Hassun mielipiteen esittäjä on erään kelttiläisen kielen asiantuntija. Vähän aikaa sitten se esitti samassa paikassa, että Hommaforum rakentaa Suomeen kaasukammioverkostoa eliminoidakseen kaikki suomenruotsalaiset.

Älkää viitsikö tuoda sen juttuja Hommaforumille. Se on kai sen omakin toive.

Jaa tuo, joka joskus jotain lausui myös oikeuden miekasta?

Suomen vaarallisin nainen

[Roope]

Juha Suoranta
Vastaanottokeskus
pamfletti

ISBN 978-952-264-091-8, kl 32.21, n. 150 s.
suositushinta 17 €, ilm. 9/2011

Miten turvapaikanhakijoita kohdellaan
Suomessa? Otimme selvää menemällä
sinne, missä he asuvat: vastaanotto­-
keskukseen.

Turvapaikanhakija saapuu Suomeen maitse, meritse
tai ilmoitse. Hän etsiytyy poliisin luo ja ilmoittaa tar-
vitsevansa kansainvälistä suojelua. Poliisi kuulustelee
hänet ja passittaa vastaanottokeskukseen. Myöhem-
min hän tapaa maahanmuuttoviraston virkailijan
turvapaikkapuhuttelussa, tai hänet käännytetään
Suomesta nopeutetusti ilman harkintaa.

Vastaanottokeskus on välitila, jossa turvapaikan-
hakija on vailla kiinnekohtaa. Emme tunne hänen
taustojaan, hän ei tunne maata, johon hän on saapu-
nut aloittamaan uutta elämää, ei sen kieltä eikä sen
kansalaiskeskusteluja. Millaista on elää maassa, jossa
"pakolaisille maksetaan liikaa tukea" ja jossa "oman
maan kansalaisista pitäisi ensin pitää huolta"?

Miten turvapaikanhakijoita käytännössä kohdel-
laan Suomessa? Olemme ottaneet asiasta selvää
menemällä sinne, missä valtaosa Suomessa olevista
turvapaikanhakijoista asuu ja odottaa, eli vastaanotto­-
keskukseen.

Kuvaamme "Mäntylän" vastaanottokeskuksen arki-
päivää. Millaista on turvapaikanhakijoiden elämä,
entä heidän toiveensa, ilonsa ja ongelmansa? Mitkä
ovat asukkaiden ja työntekijöiden käsitykset suoma-
laisesta yhteiskunnasta, sen säännöistä ja odotuksista,
vastaanottokeskuksen toiminnasta, opinto- ja osallis-
tumismahdollisuuksista sekä muista elämän edelly-
tyksistä?

Juha Suoranta on Tampereen yliopiston aikuis-
kasvatuksen professori. Hän on aiemmin julkais-
sut suomeksi lähes 30 ja englanniksi 9 teosta mm.
kasvatuksesta, ihmistieteiden metodologiasta ja
mediakulttuurista. Suorannan keskustelua herättä-
nyt pamfletti Piilottajan päiväkirja (Into Kustannus)
ilmestyi 2010.

Kirjan taustatyön on tehnyt Jaana Salo.

Kun takavuosina haluttiin esitellä tyypillinen vastaanottokeskus, mentiin kauhistelemaan Metsälän säilöönottoyksikön (Suomen ainoa lajissaan) piikkilanka-aitaa. Tästä se taas lähtee.

[Iloveallpeople]

Suorannan kirjaa kaupitellaan jo ennen ilmestymistään kovalla alennuksella. 

Kirja: 15.00 € 11.90 €, sis. postimaksun

OVH: 17.00 €

Intokustannus

[Roope]

Leppäkorpi Mervi: Asiaton oleskelu kielletty

Asiaton oleskelu kielletty tarttuu Eurooppaa ja huhujen mukaan myös Suomea koettelevaan laittomien maahanmuuttajien ongelmaan. On ongelmallista, että ihmisistä puhutaan laittomina.

Euroopassa paperittomien kanssa arkensa jakanut Mervi Leppäkorpi ehti tottua todellisuuteen, jossa myös paperiton on oman elämänsä toimija ja yksilö.

Kypsyminen siirtolaisuuden, "ihmissalakuljetuksen" ja ihmisten paperittomuuden demonisointiin synnytti tämän kirjan.

Ilmestyy elokuussa.

Into Kustannus

Asiaton oleskelu kielletty

Mervi Leppäkorpi ja Ville Holmberg
Amazon-lava, La 15.20-15.40

Mervi Leppäkorven vieraana paperittomuuden kokeneita ihmisiä. On ongelmallista, että ihmisistä puhutaan laittomina. Leppäkorpi tarttuu kirjassaan "Asiaton oleskelu kielletty" (Into) Eurooppaa ja huhujen mukaan myös Suomea koettelevaan laittomien maahanmuuttajien ongelmaan. Euroopassa paperittomien kanssa arkensa jakanut Mervi Leppäkorpi ehti tottua todellisuuteen, jossa myös paperiton on oman elämänsä toimija ja yksilö. Leppäkorpi on Latinalaiseen Amerikkaan ja kehityskysymyksiin keskittynyt sosiologi.

Tuottaja | Producer: Vapaaliikkuvuus

Maailmankirjat

[Roope]

Helsingin Sanomat: Syksyn 2011 tietokirjat

Poimintoja:

Maria Amelie: Luvaton norjalainen. Paperittoman siirtolaisen tarina. Into

Lisa Bjurwald: Euroopan häpeä – rasistien voittokulku. Art House

Rasismi saa yhä enemmän jalansijaa eri puolilla Eurooppaa. Saksassa uusnatsit järjestäytyvät kaikessa hiljaisuudessa, ja Unkarissa uusfasistisen Jobbikin äänestäjien määrä on kasvanut kuin hyökyaalto. Isossa-Britanniassa on noussut esiin väkivaltainen islaminvastainen kansanliike, ja yli miljoona brittiä äänesti äärioikeistolaisen British National Partyn Euroopan parlamenttiin. Niin ikään Ruotsin eduskunnassa kaikuu ruotsidemokraattien islamofobinen puhe. Muukalaisvastaisten liikkeiden suosio myös Tanskassa, Ranskassa, Italiassa, Hollannissa, Suomessa ja Sveitsissä osoittaa, että perusvapauksien ja oikeuksien rajoittamisesta on tullut politiikan menestysresepti.

Euroopan häpeä - rasistien voittokulku piirtää pelottavan ja Suomessakin ajankohtaisen kuvan nyky-Euroopan kehityksestä. Kun vallanpitäjät eivät tukahduta liekkejä vaan lietsovat niitä, kuka suojelee uhattuja? Emme voi enää ummistaa silmiämme rasismilta, joka uhkaa sekä vähemmistöjämme että demokratiaa itseään.

Kirjan kirjoittaja, toimittaja Lisa Bjurwald on haastatellut teostaan varten oikeistopopulismin ja natsismin kannattajia vastustajia sekä tutkijoita. Bjurwald työskentelee rasisminvastaisen Expo-lehden toimituksessa. Hän on kirjoittanut aikaisemmin yhdessä Maria Blomquistin kanssa äärioikeistolaisiin liikkeisiin kuuluvista naisista reportaasikirjan God dag kampsyster! Kvinnorna i extremhögern (2009).

Lubna Ahmad al-Hussein: Olenko kirottu? Koraania tulkitaan naisia vastaan. Minerva

Jaakko Hämeen-Anttila ja Inka Nokso-Koivisto: Kalifien kirjastossa. Arabialais-islamilaisen tieteen historia. Keskeiset tieteenalat ja tiedemiehet. Avain

Anu Koivunen, Mikko Lehtonen toim.: Kuinka meitä kutsutaan? Kulttuuriset merkityskamppailut nyky-Suomessa. Monitieteinen kirja Suomen nykysuunnasta.

Kevään 2011 eduskuntavaalit palauttivat yhteiskunnalliset vastakkainasettelut julkiseen keskusteluun. Tulisiko Suomen, kuten vaalit voittaneet perussuomalaiset linjasivat ilmastopoliittisessa vaihtoehdossaan, ilmoittaa EU:lle ja YK:lle "ottavansa yksipuolisen aikalisän ilmastopolitiikassa"? Vai onko Suomi, kuten joulukuussa 2010 raporttinsa jättänyt maabrändivaltuuskunta esitti, velvollinen osoittamaan osaavansa ratkaista kestävään kehitykseen ja globaaliin köyhyyteen liittyviä ongelmia?

Mihin suuntaan Suomi on menossa? Kenen ehdoilla ja arvoilla tulevaisuuteen matkataan? Millaisia kutsuhuutoja uusliberaalit globaalistajat, hyvinvointivaltion perinnön puolustajat tai uusnationalistit esittävät? Kuinka vaihtoehdot jäsentyvät? Mikä on median rooli niiden kehystäjänä?

Kuinka meitä kutsutaan? -teoksen kirjoittajien mukaan suuntakamppailuja ei voi ymmärtää ilman, että niihin sisältyvät kulttuuriset ulottuvuudet otetaan vakavasti. Erilaisten kutsuhuutojen esittäjät rakentavat vetoomuksissaan tietyn ihannekuvan Suomesta ja suomalaisista. Se, keiden kutsuhuutoja kansalaiset kuuntelevat, määrittyy siitä, keihin "meihin" äänestäjät identifioituivat. Kamppailussa maan suunnasta on siis kyse yhä painokkaammin myös merkityksistä ja kulttuurista.

Teoksessa kahdeksan humanistia ja yhteiskuntatieteilijää kartoittaa monipuolisesti nyky-Suomessa sitten 1990-luvun käytyjä ja meneillään olevia määrittelykamppailuja. Monitieteinen kirja on tarkoitettu kaikille Suomen suunnasta kiinnostuneille. Sillä on käyttöä myös kulttuurintutkimuksen, mediatutkimuksen ja muiden humanististen ja yhteiskuntatieteiden oppimateriaalina.

Vastapaino Jarno Limnéll: Maailma 9/11:n jälkeen. Pelon ilmapiiristä Suomen turvallisuuteen. Pohdintaa WTC-iskujen seurauksista. WSOY

Liisa Malkki: Kulttuuri, paikka ja muuttoliike. Pakolaisuuden ja liikkuvuuden pohdintaa. Vastapaino

Suomentanut
Huttunen Laura ja työryhmä

Miten kulttuurin, identiteetin ja paikan väliset kytkökset tulisi ymmärtää nykyisessä ihmisten liikkuvuuden maailmassa? Mikä tekee pakolaisesta pakolaisen, onko olemassa universaali pakolaisen tyyppi? Mikä merkitys erilaisilla hallinnon käytännöillä on pakolaisuuden muotoutumisessa? Miten pakolaisuutta tulisi tutkia, käsitteellistää ja suhteuttaa muuhun kansainväliseen liikkuvuuteen?

Liisa Malkki on maailmalla laajalti tunnettu ja siteerattu tutkija ja kirjoittaja, joka on käsitellyt erityisesti pakolaisuuteen ja ihmisten ylirajaiseen liikkuvuuteen liittyviä teemoja. Hänen tapansa lähestyä näitä kysymyksiä ammentaa antropologisesta tutkimusperinteestä sekä hänen omasta, perusteellisesta kenttätyöstään Tansaniassa burundilaisten pakolaisten keskuudessa. Malkki analysoi sekä akateemisen tutkimuksen tapaa rakentaa tutkimusta ja määritellä kohteitaan että populaareja tapoja puhua pakolaisuudesta. Hän tarkastelee kriittisesti myös hallinnon ja humanitaaristen projektien tapoja määritellä, kuulla ja kohdata "kohteitaan". Teos osallistuu ajankohtaiseen keskusteluun maahanmuutosta, liikkuvuudesta ja monikulttuurisuudesta sekä kyseenalaistaa vakiintuneita tapojamme ajatella paikan, kulttuurin ja kuulumisen kytköksiä.

Tuomas Martikainen ja Tuula Sakaranaho toim.: Mitä muslimit tarkoittavat? Keskustelua eurooppalaisesta ja suomalaisesta islamista. Savukeidas

Mitä muslimit tarkoittavat? tuo esiin islamilaisia virtauksia ja näkemyksiä elämästä Euroopassa ja Suomessa. Onnistuuko muslimien tosiasiallinen integraatio osaksi eurooppalaista elämänmuotoa? Toimivatko ne lukuisat kiistanalaiset, myös uskonnolliset, pohdinnat siitä, minkälaista muslimien hyvän elämän tulisi olla islamilaisen maailman ulkopuolella? Kirja haastaa yksipuolisen ja usein demonisoivan näkemykset islamista uhkana eurooppalaiselle elämänmuodolle.

Kirjan kirjoittajat ovat eurooppalaisen islamin tutkijoita sekä suomalaisia muslimeita ja ajattelijoita.

Kirjoittajat

Jørgen S. Nielsen, Samim Akgönül, Tuomo Melasuo, Juha-Antero Puistola, Teuvo Laitila, Tuomas Martikainen, Husein Muhammed, Suaad Onniselkä, Abdi-Hakim Yasin Ararse, Antero Leitzinger

Pirkko Saisio: HOMO! Suvaitsevaisuuskeskustelun tuuletus. Kirja kerrallaan

Juha Suoranta: Vastaanottokeskus. Turvapaikanhakijoiden kohtelu Suomessa. Into

Matti Wiberg toim.: Populismi: kriittinen arvio. Edita

Shalom Schwarz: Kulttuuriset arvo-orientaatiot. Eroavatko kansat toisistaan? Limor

[Roope]

Jag är inte rasist  jag vill bara ha främlingsfientliga röster

Tekijät: Lyden, Marianne (kirjoittaja)
Kustantaja: Söderströms
Tekstin kieli: ruotsi
Painovuosi: 2012
Tuotteen tiedot: nidottu, pehmeäkantinen, sivua
ISBN: 9789515229083

Toimitusaika: Ei vielä ilmestynyt
31.01.2012

Hinta: 15,70 €

I pamfletten Jag är inte rasist. Jag vill bara ha främlingsfientliga röster utforskar journalisten Marianne Lydén den finländska främlingsfientlighetens närhistoria. Partiet som skrällde i senaste riksdagsval och fick närmare 20% av rösterna har naturligtvis ett förflutet. Sannfinländarna med partiledaren Timo Soini bygger vidare på arvet från Veikko Vennamos Landsbygdsparti - det visar sig i Lydéns genomgång att traditionen med rasistiska uttalanden av riksdagsledamöter inte är något nytt - från Sulo Aittoniemi, via Tony Halme till Jussi Halla-aho. Somalier, muslimer, utlänningar överhuvudtaget är ovälkomna i det sannfinländska Finland - inte heller finlandssvenskarna passar in. Lydén visar hur även andra partier som socialdemokraterna och samlingspartiet hakade på Sannfinländarnas rasismretorik i sin rädsla för att förlora röster. I pamfletten ingår en intervju med Astrid Thors (sfp) som i egenskap av migrations- och europaminister blev ett slags galjonsfigur för ett tolerantare Finland - med mordhot på nätet som påföljd. Som en röd tråd genom boken går frågan om partiledaren Timo Soinis eget ansvar. Titeln säger det i ett nötskal, Soini är inte rasist, han vill bara ha främlingsfientliga röster. Sannfinländarnas skrällseger i riksdagsvalet i april 2011 innebar inte bara att den partipolitiska kartan ritades om. Den tycktes också ge grönt ljus för vita finskspråkiga finländare att öppet vädra sina unkna fördomar mot minoriteter av olika slag. Politiker från andra partier reagerade yrvaket med att kräva klara ställningstaganden mot rasism och främlingsfientlighet. I dag talar alla i republiken om politikernas ansvar för samhällsklimatet. Det är skenheligt så det förslår. Ansvaret var precis lika stort före riksdagsvalet, men då var politikerna tysta. I stället ägnade sig många av dem åt röstfiske i samma främlingsfientliga vatten där Sannfinländarna redan hade lagt ut sina nät. "Varje parti måste se till att man inte ses som en kanal för rasistiska åsikter." Jag tycket det lät så självklart när Matti Vanhanen yttrade orden i januari 2009. Hur kunde det gå så att valkampanjen 2011 i stället blev en motbjudande tävlan om vem som skulle ses som den bästa kanalen? Och vilka krafter släpptes lös i denna allt annat än ädla tävlan?

Pamfletissaan En ole rasisti. Haluan vain muukalaisvihamielisten äänet toimittaja Marianne Lydén tutkii suomalaisen muukalaisvihamielisyyden lähihistoriaa. Puolueella, joka löi läpi viime eduskuntavaaleissa ja sai melkein 20 prosenttia äänistä, on tietenkin menneisyys. Perussuomalaiset puheenjohtaja Timo Soinin johdolla rakentavat Veikko Vennamon maaseudun puolueen perinnön päälle - Lydenin tarkastelu osoittaa, että rasististen puheiden perinne ei ole mitään uutta - Sulo Aittoniemestä Tony Halmeen kautta Jussi Halla-ahoon. Somalit, muslimit, ulkomaalaiset ylipäätään eivät ole tervetulleita perussuomalaiseen Suomeen - myöskään suomenruotsalaiset eivät sinne mahdu.

Lydén osoittaa, kuinka myös muut puolueet ottivat käyttöön perussuomalaisten rasismiretoriikan pelätessään menettävänsä ääniä. Pamflettiin sisältyy haastattelu Astrid Thorsilta (rkp), josta maahanmuutto- ja eurooppaministerinä tuli eräänlainen suvaitsevaisen Suomen keulakuva - siitä rangaistuksena murhauhkauksia netissä.

Kirjan punaisena lankana on kysymys puoluejohtaja Timo Soinin omasta vastuusta. Kirjan nimi sanoo sen pähkinänkuoressa, Soini ei ole rasisti, vaan haluaa vain muukalaisvihamielisten äänet. Perussuomalaisten maanvyörymävoitto huhtikuun 2011 eduskuntavaaleissa ei vain piirtänyt poliittisen kartan uusiksi. Se myös näytti vihreää valoa valkoisille suomenkielisille suomalaisille avoimesti esittää ummehtuneita ennakkoluulojaan erilaisista vähemmistöistä. Muiden puolueiden poliitikot reagoivat laiskasti vaatimaan selvää irtisanoutumista rasismista ja muukalaisvihamielisyydestä.

Nykyään kaikki tasavallassa puhuvat poliitikoiden vastuusta mielipideilmastosta. Se on tekopyhää. Vastuu oli aivan yhtä suuri ennen eduskuntavaaleja, mutta poliitikot vaikenivat. Sen sijaan monet heistä lähtivät kalastelemaan ääniä samoilta muukalaisvihamielisiltä vesiltä, joihin perussuomalaiset olivat laskeneet verkkonsa. "Jokaisen puolueen on pidettävä huoli, että siitä ei tule kanavaa rasistisille näkemyksille." Minusta se kuulosti niin itsestään selvältä, kun Matti Vanhanen sanoi nämä sanat tammikuussa 2009. Kuinka sitten on mahdollista, että 2011 vaalikampanjasta tuli sen sijaan vastenmielinen kilpailu siitä, kuka nähtäisiin kaikkein parhaana kanavana? Ja mitkä voimat päästettiin valloilleen tässä kaikkea muuta kuin jalossa kilvassa? (käännös)

Taisin räpäyttää silmiä juuri silloin, kun puolueet kilpailivat eduskuntavaaleissa muukalaisvihamielisistä äänistä. Mielenkiintoista aikanaan lukea, kuinka Lydén uudelleenkirjoittaa viime eduskuntavaalikamppailun kulun, sillä maahanmuutto ei missään vaiheessa noussut merkittäväksi teemaksi. Muilla kuin perussuomalaisilla se ei ollut minkäänlainen teema.

Marianne Lydén on Höblän politiikan toimittaja.

[Iloveallpeople]

Helsingin sanomien lista kevään tietokirjoista. Maahanmuuttoa ja monikulttuurisuutta koskettavia kirjoja.

Marianne Lydén: Jag är inte rasist. Muukalaisvastaisuudesta. Söderströms

Liisa Malkki: Kulttuuri, paikka ja muuttoliike. Vastapaino

Monikulttuurisuuden sukupuoli. Kansalaisuus ja erot hyvinvointiyhteiskunnassa. Toim. Suvi Keskinen, Jaana Vuori, Anu Hirsiaho. Tampere University Press

Jussi Lehtonen, Taija Helminen: Vastaanottoprojekti. Miten näytelmä vastaanottokeskuksista syntyi. Kirja kerrallaan

Helsingin Sanomat

[Roope]

Iiro Nordling: Pekka Siitoinista Jussi Halla-ahoon (8 kpl)

Kuvaus
Tämä kirja kertoo erään tarinan suomalaisesta äärioikeistosta. Sen lähteenä on käytetty Pekka Siitoinin arkistomateriaalia, joka aukesi vuonna 2010. Toiset hengissä olevat äärioikeistoa edustavat saattavat pitää tästä syystä kirjaa liiaksi Siitoiniin keskittyvänä.

Kirjan taustana on vuonna 2006 ilmestynyt Suomen Fuehrer niminen kirja, mutta kirja on täysin erillinen, eikä mitään kohtia ole tuosta kirjasta mukana tässä.

Kirja on 204 sivuinen. Sen arvo ei ole ulkonäössä, taitossa tai muissakaan sellaisissa yksityiskohdissa. Niissä on varmasti moitittavaa. Kirjaa varten on istuttu kansalliskirjastossa viikkokaupalla aamusta iltaan.

Kirjasta on otettu vuoden 2012 alussa 100 kappaleen pienpainos. Nopeimmat saavat omansa.

Huuto.net

[Bored.]

Iiro Nordling: Pekka Siitoinista Jussi Halla-ahoon (8 kpl)

Kuvaus
Tämä kirja kertoo erään tarinan suomalaisesta äärioikeistosta. Sen lähteenä on käytetty Pekka Siitoinin arkistomateriaalia, joka aukesi vuonna 2010. Toiset hengissä olevat äärioikeistoa edustavat saattavat pitää tästä syystä kirjaa liiaksi Siitoiniin keskittyvänä.

Kirjan taustana on vuonna 2006 ilmestynyt Suomen Fuehrer niminen kirja, mutta kirja on täysin erillinen, eikä mitään kohtia ole tuosta kirjasta mukana tässä.

Kirja on 204 sivuinen. Sen arvo ei ole ulkonäössä, taitossa tai muissakaan sellaisissa yksityiskohdissa. Niissä on varmasti moitittavaa. Kirjaa varten on istuttu kansalliskirjastossa viikkokaupalla aamusta iltaan.

Kirjasta on otettu vuoden 2012 alussa 100 kappaleen pienpainos. Nopeimmat saavat omansa.

Huuto.net

Näitä jäljellä enää 5 kappaletta kyseisen linkin takana. 3 kappaletta myyty siis päivässä... tuleeko tänne joltakin foorumilaiselta kirja-arvostelua kohta?

[gloaming]

Näitä jäljellä enää 5 kappaletta kyseisen linkin takana. 3 kappaletta myyty siis päivässä... tuleeko tänne joltakin foorumilaiselta kirja-arvostelua kohta?

Jos tulee, joku voisi kertoa, millä olemattomalla yhteydellä Nordling kytkee toisiinsa Siitoinin oopperanatsismin ja Halla-ahon '68-idologioihin kohdistuvan ivan.

[Iloveallpeople]

Poimintoja listasta. Homman keskusteluissakin vilahtavia nimiä on melko paljon tekijöiden joukossa. Muitakin mielenkiintoisia kirjoja listasta löytyy.

Syksyn tietokirjat 2012

David J. Cord: Mohamed 2.0 - Häiriötekijä (Schildts). Suomenegyptiläisen nettiyrittäjän Mohamed el-Fatatryn tarina. Ilmestyy syyskuussa.

Jaakko Hämeen-Anttila: Islamin miekka (Otava). Idän ja lännen konfliktien historia. Ilmestyy syyskuussa.

Panu Pulma (toim.): Suomen romanien historia (SKS). Laaja tutkimus romanien vaiheista Suomessa. Ilmestyy lokakuussa.

Umayya Abu-Hanna: MultiKulti (Siltala). Monikulttuurisuuden käsikirja. Ilmestyy lokakuussa.

Li Andersson, Mikael Brunila & Dan Koivulaakso: Äärioikeisto Suomessa (Into). Selvitys oikeistopopulismista ja äärioikeistosta. Ilmestyy lokakuussa.

Rogers Brubaker: Etnisyys ilman ryhmiä (Vastapaino). Näkemyksiä etnisyydestä ja nationalismista. Ilmestyy lokakuussa.

Jussi Förblom: Väki, valta ja virasto (Into). Selvitys maahanmuuttovirastosta ja turvapaikkapolitiikasta. Ilmestyy lokakuussa.

Sirpa Puhakka: Perin suomalainen jytky (Into). Vasemmistoliiton puoluesihteeri kirjoittaa perussuomalaisuudesta. Ilmestyy lokakuussa.

Anna Kontula: Mistä ei voi puhua (Into). Pohdintoja uskosta ja uskon merkityksestä. Ilmestyy marraskuussa.

Keskisuomalainen

[Miniluv]

(lainaan tähän aikaisemman esittelyni listan kuumimmasta hotista )

Kauan sitten oli sosiaalisesti hyväksyttävää omistaa
ihmisiä. Sitten ei enää. Joskus kauan sitten oli myös
sosiaalisesti hyväksyttävää tappaa ihminen, jos hän
vaikkapa katsoi väärällä tavalla vaimoasi. Sitten ei
ollut sekään enää oikein. Yay! Mutta senkin jälkeen
oli vielä hyväksyttävää sanoa, ettet halua tiettyjä ihmisiä
ympärillesi heidän ihonvärinsä takia. Ja niin
edelleen... Lopulta saavumme nykypäivään, jolloin
valkoiset ihmiset eivät saa puhua halveksuvasti
muun värisistä ihmisistä. Mutta vaikka tällainen on
kielletty, ei se kuitenkaan tarkoita sitä, että ihmisten
ennakkoluulot olisivat yksinkertaisesti kadonneet.
Ja edelleen valkoiset ihmiset vihaavat sitä, jos heille
tullaan sanomaan miten heidän pitäisi käyttäytyä
omassa maassaan (siis maassa, joka ei kyllä ole alunperinkään
ollut heidän!).
Niinpä rasismi siirtyi maan alle piilottelemaan.
Rasistisia asioita voi kyllä sanoa edelleen, kunhan
vain teeskentelee sanovansa ne – sitä kutsutaan ironiaksi!
Mikä on oikeasti täsmälleen sama asia kuin
avoin rasismi.

Fanien odotus palkitaan kun Umayya Abu-Hannan seuraava kirja, Multikulti, ilmestyy lokakuussa.

http://www.siltalapublishing.fi/kuvat/media/katalogit/syksy_2012.pdf

Umayya Abu-Hannan mukaan Suomessa vallitsee
rasistinen kulttuuri, johon olemme kaikki
osallisia. Mistä on kyse ja kuinka pääsemme
eteenpäin? Miksi ihmeessä maailman parasta
nostalgia-Suomea pitäisi muuttaa?
MultiKulti on yhtä aikaa monikulttuurisuuden
aarrearkku ja työkalupakki, joka tarjoaa välineitä
ja ehdotuksia painoarvoltaan jatkuvasti kasvavan
ilmiön ymmärtämiseen ja käsittelyyn.

[Hevonen]

Tällaista vuoden 2008 läpyskää täällä ei liene vielä esitelty:

https://aducate.uef.fi/julkaisut/tuote.php?nayta=2&id=239&lajit=2

Abrahamin vieraanvaraisuus - Näkökohtia kristityn ja muslimin dialogiin teoksen painopiste on kristityn ja muslimin dialogin opillisissa ongelmissa

Teuvo Laitilan mukaan arjen dialogi nähdään alueeksi, jolla kristityn ja muslimin kohtaaminen on sekä tarpeellista että luultavasti helpompaa kuin oppikeskusteluissa. Arjen dialogilla tarkoitetaan jokapäiväisen yhteiselämän kysymyksiä. Dialogin ihanteena on kuitenkin kohdata niin opin, kuin arjenkin tasolla. Tätä ihannetta kutsutaan teoksessa sekä Raamatun että Koraanin mainitsemaksi Abrahamin vieraanvaraisuudeksi. Siinä lähtökohtana on toisen arvostaminen.

Laitila esittää, että lännen kristittyjen kannalta dialogin aloittamisen edellytyksenä voidaan pitää islamin ymmärtämistä nykypäivän eläväksi uskonnoksi, joka on olemassa itsestään, yhtenä aitona uskonnon ilmenemismuotona, ei harhaoppina tai jonain joka pitäisi alistaa, tuhota tai käännyttää. Toisin sanoen dialogia ajatellen islam tulisi ymmärtää ensisijaisesti haasteeksi, ei uhkaksi kristitylle maailmalle.

Dialogin yksi keskeisiä ongelmia Teuvo Laitilan mukaan on sekä kristityillä että muslimeilla se, että tietoa toisesta uskonnosta on olemassa, mutta sitä on tulkittu ja tulkitaan oman uskonnon ehdottomuusvaatimuksien valossa.

Teoksen julkaisi Joensuun yliopiston täydennyskoulutuskeskus ja se sopii sekä yleiseksi johdannoksi aiheeseen että oppikirjakäyttöön.
Julkaisuvuosi:    2008
Tekijät:    Teuvo Laitila

[Roope]

Förbom Jussi

Väki, valta ja virasto

Väki, valta ja virasto käynnistyy tiiviillä katsauksella suomalaisen ulkomaalaishallinnon syntyyn. Miksi ulkomaalaishallinnon "suuri missio" on ollut Suomen edun ja turvallisuuden eikä esimerkiksi muualta saapuvien ihmisten oikeuksien varjeleminen? Entä miten täkäläinen ajattelu asettuu laajempaan eurooppalaiseen kehykseen?

Turvapaikanhakijat ovat juuri niitä "maahanmuuttajia", jotka kuohuttavat tunteita ja joiden oikeudenmukainen kohtelu herkästi leimataan hyysäämiseksi. Kirjan keskeisenä lähteenä on laaja haastatteluaineisto; lukemattomat maahanmuuton parissa työskentelevät ja kovan luokan asiantuntijat saavat vihdoin äänensä kuuluviin. Kirja tarjoaa uusia, punnittuja näkökulmia välillä absurdejakin muotoja saavaan suomalaiseen "maahanmuuttokeskusteluun".

Avainsanat: Byrokratia Maahanmuutto Rasismi Siirtolaisuus

Arvioitu ilmestymisaika tammikuu 2013

Into Kustannus

Förbomin edellisen kirjan lukeneena en oikein odota uusia, punnittuja näkökulmia. Paremminkin tälläkin kertaa Förbomin tavatonta itsetyytyväisyyttä hänen kiihottaessaan itsensä kerta toisensa jälkeen raivotilaan ylivertaisen moraalisen ylemmyytensä loisteessa. Mutta jännä nähdä, ketkä kovan luokan asiantuntijat saavat vihdoinkin äänensä kuuluviiin. Risto Laakkonen?

[td]

(lainaan tähän aikaisemman esittelyni listan kuumimmasta hotista )

Kauan sitten oli sosiaalisesti hyväksyttävää omistaa
ihmisiä. Sitten ei enää. Joskus kauan sitten oli myös
sosiaalisesti hyväksyttävää tappaa ihminen, jos hän
vaikkapa katsoi väärällä tavalla vaimoasi. Sitten ei
ollut sekään enää oikein. Yay! Mutta senkin jälkeen
oli vielä hyväksyttävää sanoa, ettet halua tiettyjä ihmisiä
ympärillesi heidän ihonvärinsä takia. Ja niin
edelleen...

Fanien odotus palkitaan kun Umayya Abu-Hannan seuraava kirja, Multikulti, ilmestyy lokakuussa.

http://www.siltalapublishing.fi/kuvat/media/katalogit/syksy_2012.pdf

Kauan sitten? Eikös tämä ole ihan nykyaikaa monessa kulttuuririkkaassa valtiossa

[Roope]

Kaunokirjallisuutta, mutta tulkoon lisätyksi listaan ajankuvana:

Pirjo Hassinen: Popula (Otava). Romaani äärioikeistolaisuuden noususta ja hyvinvointivaltion rapistumisesta. Ilmestyy syyskuussa.

Jokainen tarvitsee yhteisön, jossa tuntee olonsa kotoisaksi. Entä jos yhteisö vaatii nousemaan läheisiä vastaan?

Viisikymppinen Pirjo ja kolmekymppinen Perttu ovat naapurukset, jotka viihtyvät yhdessä viinipullon äärellä. Portsarina työskentelevä komearaaminen Perttu, nimikirjaimiltaan P.A.H.A., on tuuliajolla äidin jouduttua dementiakotiin. Pirjon perheessä epävarmuus ja levottomuus ovat siirtyneet äidistä tyttäreen jo monessa polvessa. Pirjon oma tytär Rita kantaa huolta äidin ohella omasta hauraasta uusperheestään.

Naapurusten omalaatuinen ystävyys särkyy, kun Perttu löytää henkisen kodin oikeistopopulistisen Popula-puolueen riveistä. Populan muukalaisvihan tielle joutuu Ritan tytärpuoli, Afrikasta adoptoitu teini-ikäinen Tuulia.

Romaani pakottaa lukijan katsomaan öykkäröivää portsaria, vaipoissa makaavaa vanhusta, ihonväriltään erottuvaa teinityttöä ja vallanhimoista populistipoliitikkoa – ja näkemään ihmisen.

Pirjo Hassinen (s. 1957) on omaa luokkaansa ihmisten välisten voima- ja valtasuhteiden kuvaajana. Popula-romaanissa mestarilliseen ihmissuhdekuvaukseen nivoutuvat äärioikeistolainen ilmapiiri, muukalaisviha ja hyvinvointivaltion rapistuminen.

[Hevonen]

Tämäkään viime vuonna ilmestynyt opus ei liene saanut vielä esittelyään täällä?

http://www.minervakustannus.fi/kirjat/kirja.php?kirja=660

Anthony Tucker-Jones
Jihad - Taistelevan islamin taustat

Taisteleva islam saa käyttövoimansa länsimaiden välinpitämättömyydestä ja kyvyttömyydestä ymmärtää muslimien kokemaa ahdinkoa. Tätä mieltä on Britannian puolustusministeriön tiedustelupalvelussa toiminut Anthony Tucker-Jones, joka lataa lukijan eteen hätkähdyttävää sisäpiiritietoa. Hänen mukaansa lännen tiedustelupalvelut jättivät huomioimatta tai tulkitsivat väärin kaikki ne signaalit ja tapahtumat, jotka johtivat 9/11 -katastrofiin.

Koko maailmaa järkyttäneillä WTC-terroristi-iskuilla 11.9.2001 oli kauaskantoisia poliittisia seurauksia. Yhdysvaltain vastaus iskuihin oli presidentti George W. Bushin julistama terrorismin vastainen sota. Se ei ole kuitenkaan onnistunut pienentämään Jihadin uhkaa, eikä iskujen suunnittelijana pidettyä Osama Bin Ladenia ole saatu oikeuden eteen.

Kirja selvittää kansainvälisen terrorismin ja terrorijärjestöjen kasvua sekä eri terroristiverkostojen välisiä yhteyksiä kautta koko muslimimaailman; Afganistanissa, Balkanilla, Algeriassa, Tšetšeniassa, Somaliassa ja Lähi-idässä.

Tucker-Jones osoittaa, että perusta maailmanlaajuisen terroristijärjestön al-Qaidan syntyyn ja kasvuun ei ole yksin Osama Bin Ladenin toimissa, vaan myös länsimaiden omissa virheissä ja siinä sodankäynnin muodossa, jonka CIA 80-luvulla opetti Neuvostoliittoa vastaan taisteleville jihadisteille Afganistanissa

[Iloveallpeople]

Aktivisti-kirjailija Li Andersson: Äärioikeisto Suomessa-pamfletti. Kirja kuvaa sitä ympäristöä ja sitä moninaista joukkoa, josta nykyiset äärioikeistolaiset liikkeet saavat vaikutteita. Haastattelijana Mika Rönkkö.

Turun Messukeskus

...
Turun kirjamessuilla oli lauantaina tilaisuus, jossa promottiin Vastarintamiehiä ja metapolitiikkaa -kirjaa. Kirjakahvilan järjestämässä tilaisuudessa Into Kustannuksen edustaja Mika Rönkkö haastatteli Li Anderssonia, joka on yksi kirjan kirjoittajista.

Tämä surullisen kuuluisa kirjaprojekti on saamassa päätöksen, kun kirja julkaistaan lokakuussa. Kirjan julkaisu on siirtynyt kuukausilla, ja kirja on vaihtunut pamflettimuotoon.
...

Patriootti.com