STETE: Kutsu Vihapuhe-seminaariin Lohjalla 22.8.2012

[akez]

STETE, Suomen toimikunta Euroopan turvallisuuden edistämiseksi, kutsuu Vihapuhe-seminaariin ...  http://www.stete.org/

Puhumatta paras?  – Missä kulkee vihapuheen ja sananvapauden raja?

STETE ja Lohjan kaupunki järjestävät yhteisen kesäseminaarin jo 17. kerran. Tänä vuonna aiheena on viimeaikoina runsaasti keskustelua herättänyt kysymys: missä kulkee vihapuheen ja sananvapauden raja? Tilaisuus järjestetään keskiviikkona 22.8. Lohjan kaupungintalolla.

Seminaarissa pohditaan sitä, mitä vihapuhe on ja mistä se johtuu. Onko yhteiskunnassa viime vuosina tapahtunut muutoksia, jotka ovat johtaneet vihapuheen lisääntymiseen? Toisaalta keskustellaan myös siitä, missä menee sananvapauden raja ja mikä on median vastuu vihapuheen lisääntymisessä ja ehkäisemisessä. Lisäksi kuullaan asiantuntijoiden näkemyksiä siitä, miten vihapuhe liittyy käytännön tekoihin ja viharikoksiin Suomessa.

Tilaisuuteen järjestetään bussikuljetus Helsingistä ja se on avoin kaikille kiinnostuneille.

OHJELMA:

Puhumatta paras? – Missä kulkee vihapuheen ja sananvapauden raja?

STETEn ja Lohjan kaupungin järjestämä kesäseminaari
Keskiviikkona 22.8.2012 klo 13.00–16.00
Lohjan kaupungin valtuustosali, Karstuntie 4

Klo 12.00 Bussikuljetus Helsingistä (lähtö Fennian pysäkki, Mikonkatu, Rautatientori)
Klo 13.00 Seminaarin avaus
- Pekka Myllyniemi, STETEn turvallisuuspoliittisen jaoston puheenjohtaja, Emerituskaupunginjohtaja
- Jussi Patinen, Kaupunginhallituksen puheenjohtaja
- Mika Illman, Valtionsyyttäjä
- Pentti Raittila, Tutkimusjohtaja, Journalismin, viestinnän ja median tutkimuskeskus, Tampereen yliopisto
Klo 14.00 Kahvitauko
Klo 14.30 Alustukset ja pyöreän pöydän keskustelu
- Tuomo Lappalainen, Varapuheenjohtaja, Julkisen sanan neuvosto
- Jorma Laitinen, Poliisitarkastaja, Poliisihallitus
- Antti Kivijärvi, Tutkija, Nuorisotutkimusverkosto
- Tuula Peltonen, kansanedustaja, STETEn puheenjohtaja
- Moderaattori Juho Salminen, Sähköisen journalismin kehittäjä, Otavamedia
Keskustelua
16.00 Paluukuljetus Helsinkiin

[Emo]

No voi rähmä! Pari päivää myöhemmin, niin olisin voinut osallistua...     Lykkäisköhän ne tilaisuuden ajankohtaa, jos ehdottaisin?

[akez]

^ Olis voinut vaikka ihan uteliaisuudesta mennä kuuntelemaan, mutta ajankohta ei tosiaan työtätekevälle sovi.

[Emo]

^ Varmaan just tarkoituksella valitsevat ajankohdan noin, kun tietävät, että Euroopan turvallisuusuhat ovat töissä eivätkä keskellä viikkoa pääse osallistumaan.

[l'uomo normale]

Nuo onkin tarkoitettu niille joilla ei ole mitään järkevää tai edes yhteen paikkaan sitovaa työtä.

[Lahti-Saloranta]

Heittäisiköhän ne tilaisuudesta pellolle jos sinne menisi siististi pukeutuneena ja lukisi katkelmia koraanista esimerkkinä todellisista vihapuheista ja esittelisi valokuvia siitä millaisiin tekoihin mainitun kirjan ohjeiden noudattaminen johtaa käytännössä.

[Emo]

^ En tiedä, mutta kokeile jos vaan pääset paikalle!    Ja muista raportoida tänne!

[Uuno Nuivanen]

Vihapuhe on uussana, jonka merkitys on vähintään epäselvä. Sananvapaudella tas ei pitäisi olla mitään rajoja. Ei, vaikka stalinistimokuttajat niin tahtoisivatkin.

[Emo]

^ Eihän sinne ole mikään pakko mennä Homma-hihamerkki olkavarressa. Silloin seminaarin järjestäjät eivät tiedä, että Hommalta ollaan, vaan luulevat vaan jonkun kenen tahansa valveutuneen yksilön piipahtaneen seminaarisaliin.

[P]

^ Eihän sinne ole mikään pakko mennä Homma-hihamerkki olkavarressa. Silloin seminaarin järjestäjät eivät tiedä, että Hommalta ollaan, vaan luulevat vaan jonkun kenen tahansa valveutuneen yksilön piipahtaneen seminaarisaliin.

Che-paita ja palestiinalaishuivi päälle. Liian siisti pukeutuminen voi tuoda danit iholle.

[ikkala61]

Meillä on sattumalta, tuossa kylässä rojekti, joten käyn siellä, jos ehdin. Pistän raportin tulemaan jos kerkiän kinkereihin.

[Tomi]

Muuten onnistuisi, mutta lomani loppuu juuri TI 21.8.2012.
KE 22.8.2012 on töitä.

[P]

Muuten onnistuisi, mutta lomani loppuu juuri TI 21.8.2012.
KE 22.8.2012 on töitä.

Eikös kaikki tänne kirjoittavat olekaan toimettomia kiljujuoppoja peräkammarista?   Taidat juksata?

[acc]

Heittäisiköhän ne tilaisuudesta pellolle jos sinne menisi siististi pukeutuneena ja lukisi katkelmia koraanista esimerkkinä todellisista vihapuheista ja esittelisi valokuvia siitä millaisiin tekoihin mainitun kirjan ohjeiden noudattaminen johtaa käytännössä.

Eivät ne voisi heittää, jos esiintyisit islamin kannattajana. Parta ja islamilaiset asusteet lisäisivät uskottavuutta. Miehillä kesäinen valkoinen kaapu, sandaalit ja valkoinen lakki. Kainalossa tietysti koraani. Sali täyttyisi mokuttajien tyytyväisistä ilmeistä heidän odottaessaan uhriasemassa olevan väkevää todistusta islaminuskoisiin kohdistuvasta vihasta.

Puheenvuoron voisi aloittaa kertomalla rauhasta ja ylistämällä profeettaa. Sen jälkeen voisi ottaa esille muslimeihin kohdistetun vihapuheen. Sitä voisi sitten vähitellen kiihdyttää tahtia ja lukea otteita koraanista ja haditheista ja todistaa, että Muhamed menetteli täysin oikein vaikkapa Aishan kanssa. Luonnollisesti Suomesta voisi ottaa esille epäkohtana lain, joka estää miehiä seuraamasta profeetan esimerkkiä eli olemalla sukupuoliyhteydessä yhdeksänvuotiaiden vaimojen kanssa. Sitä voisi kiivailla islamin puolesta ja syyttää suomalaisia vihapuheesta. Voisi vaatia kristinuskon asettamista samaan asemaan kuin Saudi-Arabiassa ja shariaa ensisijaiseksi laiksi, koska mikä muu tahansa ratkaisu olisi vihaa.  Kaikki minkä uhriasemassa oleva sanoo, pitää olla koraanista ja muista islamilaisten omista lähteistä.

Nyt mokuttajat olisivat tilanteessa, jossa heidän tulisi heittää ulos tilaisuudesta ilmeisen harras muslimi. Sitä he eivät voi tehdä syyllistymättä siihen, jota he vastustavat itse.

[Oami]

Ties vaikka kerkeiskin paikalle. Kattoo ny viittiikö.

[Roope]

Eipä ole raportteja näkynyt eikä kuulunut. Tässä tavaraa stete.orgin sivuilta:

Puhumatta paras?  – Missä kulkee vihapuheen ja sananvapauden raja?

STETE ja Lohjan kaupunki järjestivät yhteisen kesäseminaarin jo 17. kerran. Tänä vuonna aiheena oli viimeaikoina runsaasti keskustelua herättänyt kysymys: missä kulkee vihapuheen ja sananvapauden raja? Tilaisuus järjestettiin keskiviikkona 22.8.2012 Lohjan kaupungintalolla.

Seminaarissa pohdittiin muun muassa. sitä, mitä vihapuhe on, miten se voidaan määritellä ja mistä se johtuu. Onko yhteiskunnassa viime vuosina tapahtunut muutoksia, jotka ovat johtaneet vihapuheen lisääntymiseen? Toisaalta keskusteltiin myös siitä, missä menee sananvapauden raja ja mikä on median vastuu vihapuheen lisääntymisessä ja ehkäisemisessä. Lisäksi kuultiin asiantuntijoiden näkemyksiä siitä, miten vihapuhe liittyy käytännön tekoihin ja viharikoksiin Suomessa.

Tilaisuuden ohjelma löytyy tästä.
Yhteenvedon tilaisuudesta löydät täältä.

Alta löytyy osa seminaarin puheista:

Sananvapautta vai vihapuhetta? - oikeudellinen näkökulma
- Valtionsyyttäjä Mika Illman, Valtakunnansyyttäjänvirasto
Rasismi ja syrjintä nuorten arjessa
- Tutkija Antti Kivijärvi, UEF/Nuorisotutkimusverkosto
Viharikokset
- Jorma Laitinen, Poliisihallitus

Yhteenveto:

Puhumatta paras? – Missä kulkee vihapuheen ja sananvapauden raja?
Lohjan kaupungintalo 22.8.2012 klo 13-16

Tilaisuus avattiin STETEn turvallisuuspoliittisen jaoston puheenjohtaja ja Lohjan
emerituskaupunginjohtaja Pekka Myllyniemen tervetuliaissanoilla. Tämän jälkeen Lohjan
kaupunginhallituksen puheenjohtaja Jussi Patinen kertoi Lohjan kuulumisista, muun muassa
kuntauudistuksen ajankohtaisesta tilanteesta kaupungin kannalta. Itse päivän aiheeseen liittyen
Patinen antoi muutamia esimerkkejä omista kokemuksistaan vihapuheesta, ja toivoi iltapäivältä
vilkasta keskustelua etenkin verkossa tapahtuvasta vihapuheesta. Miten nimimerkkien takaa
piiloutumiseen ja sen myötä aggressiivisimpaan vihapuheeseen voidaan puuttua? Mitä voidaan
nykyhetkenä sanoa lehdistön nauttimasta luottamuksesta ja vastuusta? Lopuksi Patinen mainitsi
päivän kenties positiivisimman uutisotsikon: tuoreen tutkimuksen mukaan Suomi on maailman
onnistunein maa!

Seminaari jatkoi valtionsyyttäjä Mika Illmanin puheenvuorolla. Illman keskittyi puheessaan
etenkin siihen, missä kulkee vihapuheen ja sananvapauden raja oikeudellisissa merkeissä.
Rangaistavaa vihapuhetta on yksilöön kohdistuva kunnianloukkaus ja ryhmään kohdistuva
kiihotus kansanryhmää vastaan. Illman korosti, että ihmisiä voidaan rangaista teoista, ei
ajatuksista. Laki siis ei voi kieltää ihmistä vihaamasta, eikä myöskään vihapuheesta julkisuuden
ulkopuolella. Sananvapaus on suomalaisen ja demokraattisen yhteiskunnan kulmakivi, mutta
niin on myös siihen liittyvä suvaitsevaisuus ja ihmisten tasa-arvo.

Puheenvuoro valotti aiheen monimutkaisuutta, ja herätti yleisön keskuudessa useita
kysymyksiä, muun muassa siitä, mitä voidaan laskea "loukkaavaksi" puheeksi ja millä perustein,
ja mikä on toimittajan vastuu levittäessään jonkun muun lausumaa loukkaavaa mielipidettä.
Illman totesi, että aihe on hyvin vaikea – Euroopan ihmisoikeustuomioistuin onkin monesti
joutunut tapauskohtaisesti ratkaisemaan niin kutsuttuja rajatapauksia. Vihanlietsontaa sekä
yksilöön tai kansanryhmään kohdistuvaa syrjintää ei kuitenkaan ikinä sallita. Rangaistava teko
on aina oltava tietoisesti toteutettu, joten toimittaja ei ole suoraan vastuussa jonkun muun
vihapuheesta.

Seuraavaksi puhujan paikalle astui Tampereen yliopiston Journalismin, viestinnän ja median
tutkimuskeskuksen tutkimusjohtaja Pentti Raittila. Raittila käsitteli puheenvuorossaan sitä,
onko yhteiskunnassa viime vuosina tapahtunut muutoksia, jotka ovat johtaneet vihapuheen
lisääntymiseen. Hänen mukaansa lisääntynyt vihapuhe nähdään usein liittyvän joko
suomalaisen keskusteluilmapiirin laajempaan muutokseen, tai internetin roolin korostumiseen.
Raittila totesi, ettei tutkijoiden keskuudessa ole yhtenäistä kantaa siihen, miten valtamedian
kuuluisi toimia viharikosten käsittelyssä. Esimerkkeinä hän nosti esille median toiminnan
Jokelan koulusurman ja Norjan ampumatragedian yhteydessä. Syyllistyikö media näissä
tapauksissa yllytykseen uusiin tekoihin levittäessään uutisia ja kuvia tapahtumista?
Sananvapauteen ja sen rajoittamiseen liittyen Raittila esitti kaksi käsitettä: vaikeneminen ja
vaientaminen. Ensiksi mainitulla viitataan lähinnä asiantuntijoiden pidättäväisyyteen
puhumisesta julkisesti esimerkiksi maahanmuutosta heihin itseensä suunnattujen uhkausten
takia. Vaientamisessa taas on kyse mediassa tapahtuvasta ennakkomoderoinnista ja
nimimerkkien käytön sääntelystä tai kieltämisestä. Raittilan mukaan vaientamisen vaarana on,
että sen mukana voidaan menettää arvokasta yhteiskuntakritiikkiä.

Julkinen vihapuhe kohdistuu etenkin kolmeen ryhmään: maahanmuuttajiin ja muihin
"heikkoihin" ryhmiin; tutkijoihin ja asiantuntijoihin; sekä niin sanottuihin eliitteihin, eli
esimerkiksi "EU-herroihin", suomenruotsalaisiin ja varakkaisiin ihmisiin. Eräs tuorehko ilmiö
on myös maahanmuuttoasioiden ja seksuaalisuuden yhdistäminen, esimerkiksi naispuolisia
maahanmuuttaja-asiantuntijoita nimiteltäessä. Raittilan mukaan vihapuhetta ei pitäisi nähdä
ainoastaan pienen joukon rajattuna ongelmana. Tutkimusten mukaan verkkokeskustelut ovat
nimittäin usein suunniteltuja, ja lisäksi vihapuhe ei läheskään aina jää verkkoon. Etenkin
yksilöllisten piirteiden häivyttäminen puheessa luo edellytyksiä käytännön väkivallalle. Raittila
painotti lopuksi, ettei vihapuhetta pidä nähdä "suomalaisena" ongelmana, vaan on huomioitava
kansainvälinen konteksti. Tämä korostuu etenkin vallitsevan eurokriisin aikana - miten käy jos
kolmasosa Etelä-Euroopan nuorista on vailla töitä?

Virkistävän kahvitauon jälkeen vuorossa oli paneelikeskustelu moderaattori Juho Salmisen,
Otavamedian sähköisen journalismin kehittäjän, johdolla. Kaikki kolme paneliosallistujaa
pitivät lyhyen alustuksen ennen varsinaista keskustelua. Itä-Suomen yliopiston ja
Nuorisotutkimusverkoston tutkija Antti Kivijärvi puhui siitä, miten rasismi ja syrjintä ilmenevät
nuorten keskuudessa. Tuoreet tutkimukset eivät tue näkemystä, jonka mukaan nuoresta
sukupolvesta olisi kasvamassa globalisoituvan maailman myötä automaattisesti avarakatseinen.
Kivijärvi totesi, että nuorten näkökulmasta vihapuhe ja rasismi koostuu pienistä, arkisista
kokemuksista. Aikuisten näkökulma on vallan erilainen, eivätkä he tästä syystä aina huomaa tai
osaa auttaa nuoria. Näin ollen rasismia kohdanneet nuoret usein eivät puhu kokemuksistaan
aikuisille, vaan joutuvat pärjäämään omillaan tai niin kutsuttujen "erilaisten" keskinäisen
solidaarisuuden tai yhteisöjen avulla. Erilaisten yhteisöjen muodostumisella ja nuorten
kokemalla turvattomuuden tunteella sekä epäluottamuksella valtayhteiskuntaa kohtaan on
taipumus vahvistaa toinen toisiaan. Kivijärvi huomautti myös, että näkyvillä etnisillä
vähemmistöillä on erityisen suuri riski joutua väkivallan kohteiksi, ja että rasismi on usein
etnisten vähemmistöjen väkivaltarikosten taustalla.

Julkisen sanan neuvoston varapuheenjohtaja Tuomo Lappalainen puhui median vastuusta
vihapuheen lisääntymisessä ja ehkäisemisessä, ja keskittyi etenkin JSN:n rooliin. Lappalainen
korosti, että JSN tulkitsee aina journalistin ohjeita, ei lakia. JSN:ään saapuvista kanteluista noin
15% koskee ihmisarvoa ja sen loukkauksia. Suurin osa tapauksista löytyy kolumneista,
pakinoista ja verkkokeskusteluista, mutta Lappalaisen mukaan ne läpäisevät kuitenkin koko
median kentän. Loukkausten kohteena erottuvat maahanmuuttajat yleisesti, tietyt etniset
ryhmät, sekä seksuaali- ja uskonnolliset vähemmistöt. Viime vuonna kaikista 28 ihmisarvoa
koskevista kanteluista seitsemän, eli neljäsosa tapauksista, johti langettavaan päätökseen.
Lukemaa voidaan nähdä melko alhaisena, ja Lappalaisen mukaan JSN painottaakin
sananvapautta, eli kohtalaisen rankkoja väitteitä sallitaan esitettävän mediassa. Lappalainen
totesi kuitenkin, että kovat väitteet ja värikäs kieli on usein huono yhdistelmä. Keskustelussa
nousi esille se tosiasia, etteivät maahanmuuttajat juurikaan tee kanteluja. Lisäksi pohdittiin sitä,
onko median kielen koventuminen osoitus koko yhteiskunnan kovenemisesta, vai päinvastoin?
Lopuksi poliisihallituksen poliisitarkastaja Jorma Laitinen alusti siitä, miten vihapuhe liittyy
käytännön tekoihin ja viharikoksiin Suomessa. Laitisen mukaan poliisin tietoon tuleet epäillyt
viharikokset ovat vain murto-osa kaikista "vihateoista". Vielä pienempi määrä johtaa lopulta
syytteeseen ja tuomioon, ja koventamisperustetta käytetään tuomioissa erittäin harvoissa
tapauksissa. Laitinen korosti poliisin rajallisia mahdollisuuksia tunnistaa viharikoksia, sillä
poliisi ei voi itse ruveta päättelemään tietyn teon pohjautuneen vihaan. Kuten Mika Illman,
Laitinenkin painotti, että rangaistuksen syynä voivat vain olla nimenomaan teot, eivät viha-
ajatukset. Poliisi pyrkii kuitenkin aina huomiomaan laajempi konteksti epäiltyjen viharikosten
käsittelyssä.

Puheenvuorojen synnyttämä keskustelu oli hyvin vilkasta ja monipuolista. Tuomo Lappalaisen
esittämät esimerkit Julkisen sanan neuvoston käsittelemistä langetukseen tai hyväksyntään
johtaneista kantelutapauksista valotti vihapuheen ja sananvapauden rajan ohuutta. Runsasta
keskustelua heräsi myös siitä, johtuuko vihapuheen lisääntyminen yksittäisten ihmisten pahasta
olosta, vai niin sanotusta rasistisesta kulttuurista? Lisäksi keskusteltiin siitä, onko ihmisillä
riittävästi vaikuttamiskanavia, vai voiko vihapuheen lisääntyminen johdattaa turhautumiseen
vaikuttamiskeinojen puutteesta? Globaalissa maailmassa on monta tasoa paikallisesta,
kansalliseen ja aina EU:n ja YK:n tasoon asti. Antti Kivijärvi korosti, että vaikuttamisesta
puhuttaessa on muistettava, että vähemmistöryhmien kokemus vaikuttamismahdollisuuksistaan
ja nykyajan teknologian tarjoamat vaikuttamiskanavat ovat eri asioita.

Seminaarin päätteeksi moderaattori Juho Salminen haastoi panelistit miettimään, mitä kunkin
edustama taho voisi tehdä vihapuheen ehkäisemisen eteen. Jorma Laitinen ja Tuomo
Lappalainen joutuivat painottamaan sekä poliisivoimien että median rajallisia mahdollisuuksia
ennaltaehkäiseviin toimiin. Laitinen näki kuitenkin edellytyksiä etenkin koululaisten
valaistamisessa ja poliisien aktiivisessa osallistumisessa seminaareihin ja muihin vihapuhetta
käsitteleviin tapahtumiin. Lappalainen puolestaan korosti journalistikoulutuksen merkitystä: jo
tässä vaiheessa olisi painotettava hyviä käytäntöjä ja ihmisarvon kunnioittamista. Myös
lehtitalojen johdon valinnoissa lehtensä sisällöstä on suuri merkitys. Lisäksi Lappalainen
peräänkuuluttaisi lisäresurssointia verkkovalvonnan puolelle. Antti Kivijärvi nosti esille
vuoropuhelun merkityksen, ja tärkeyden saada eri ryhmien äänet kuuluviin ryhmien välisen
syrjinnän ehkäisemisen yhteydessä.

Päätössanoissaan Pekka Myllyniemi totesi, että päivän puheenvuorot ja keskusteluissa esiin
tulleet näkökulmat olivat olleet erittäin avartavat ja hedelmälliset. Aiheen ajankohtaisuus
ilmeni voimakkaasti, ja keskustelua olisi voitu jatkaa vielä paljon pitempään. Yksi päivän
keskeisimmäksi ajatukseksi nousi, miten tärkeää olisi vihapuheen kohderyhmien, kuten
maahanmuuttajien, osallistuminen keskusteluihin vihapuheesta ja sen ehkäisemisestä.

Illmanin slaidin mukaan:

Poliittinen sananvapauden erityinen merkitys: vallankäyttöä
on saatava kritisoida ankarastikin
=> levitetyn lauseen loukkaavuus ei yksistään voi toimia
rangaistavan vihapuheen kriteerinä

Päättäkää jo siellä keskenänne yksi yhteinen linja. Halla-ahon tapauksessa korkeimman oikeuden molemmissa päätöksissä nimenomaan todettiin, että loukkaavuus riittää rangaistavuuteen, eikä kirjoituksen tiedotusvälineiden ja viranomaisten kritiikillä ollut siksi mitään merkitystä, eikä sen yhteyttä loukkaaviin lauseisiin tarvinnut edes arvioida. Eli levitetyn lauseen loukkaavuus voi yksistään toimia rangaistavan vihapuheen kriteerinä. Ei tietenkään aina toimi, ja siitä päätettäessä taustalla on muita, julkilausumattomia syitä, mutta juuri sitähän se koko Halla-ahon kirjoitus käsittelikin.

Illmanin viimeinen slaidi on tietysti tämä:

Esimerkki (KKO:2012:58, kohta 37)

"Korkein oikeus toteaa, että A:n kirjoituksessa
esitetyssä väitteessä, jonka mukaan
ohikulkijoiden ryöstely ja verovaroilla loisiminen
on somalien kansallinen, ehkä suorastaan
geneettinen erityispiirre, somalit kuvataan
kansanryhmänä rikollisiksi ja
yhteiskuntamoraaliltaan muihin nähden ala-
arvoisiksi. Väite on siten somaleja
kansanryhmänä panetteleva ja solvaava".

Poliisihallituksen poliisitarkastaja Jorma Laitisen piti alustaa mielenkiintoisesta aiheesta, miten vihapuhe liittyy käytännön tekoihin ja viharikoksiin Suomessa, mutta ainakaan tämän materiaalin perusteella hän ei sitä tehnyt. Jotain mielenkiintoista dataa kuitenkin. Tässä purettuna kansliapäällikkö Ritva Viljasen räjähdysmäisesti kasvanut verkossa tapahtuva viharikollisuus:

Rasistisia piirteitä sisältävät rikosjutut; rikosilmoitusten ja päärikosten määrät

Netissä tai sähköpostilla tehtyjä

Rikosepäilyt, joissa rasistisia piirteitä:
• kunnianloukkaus 8
• laiton uhkaus 5
• kiihottaminen kansanryhmää vastaan 6
• työsyrjintä 1
• tekijänoikeusrikkomus 1

Uskontojutut:
• kunnianloukkaus 3
• laiton uhkaus 2
• työsyrjintä 1
• lähestymiskiellon rikkominen 1

Liittyy seksuaaliseen suuntautumiseen/sukupuoli-
identiteettiin:
• laiton uhkaus 1
• kiihottaminen kansanryhmää vastaan 1

[Embo]

Vihapuheasioita kommentoi erinomaisesti bloggaaja Hannu Visti tässä kirjoituksessaan: http://www.hannuvisti.com/blog/files/84e19ca2a708d6de00a25e5fe47f8da5-1348.php

[foobar]

Millainen on rasistinen tekijänoikeusrikkomus?