Äänestys: Kannattaako hankalia ihmissuhteita lähteä korjaamaan?

[hoxpox]

Kun kahden ihmisen välit jostain syystä huononevat, on melko yleinen neuvo että henkilöiden tulisi yrittää korjata välinsä.

En kuitenkaan oikein tiedä onko tämä hyvä neuvo. Omassa elämässäni olen huomannut, että mikäli joku ihmissuhde on hankala ja vaatii työtä toimiakseen, ei kyseinen suhde tule kuitenkaan pitkällä aikavälillä toimimaan.

Jos henkilö ei lähde yrittämään hankalien ihmissuhteiden korjaamista, jää henkilölle jäljelle vain vaivattomia ja toimivia ihmissuhteita. Voisi siis olla parempi vain unohtaa hankalat ihmissuhteet ja ihmiset kokonaan.

Kertokaas mielipiteitä kannattaako hankalia ihmissuhteita yrittää korjata?

[ikkala61]

Kyllä kannattaa.Siinä hommassa on vaan hiottava omia särmiään ihan jonkun verran. Itse yritän nykyään korjailla tulehtuneita välejä omaisiin, hankalaa hommaa mutta kannattaa.

[ikuturso]

Jos kyse ei ole jostain elintärkeästä ihmissuhteesta, johon liittyy vaikkapa huoltajuuskiistoja, niin ei kyllä maksa vaivaa.
Jos ei synkkaa niin ei synkkaa. Murhetta väkisinkorjaamisesta vaan tulee ja rauhottavia ja masennuslääkkeitä. Itsetuntokin voi romahtaa, jos kuvittelee, ettei kelpaa jollekin ihmiselle. Usein tämmöisiä tilanteita tulee esimerkiksi narsistien kanssa. Jos meinaa pää haljeta, pitää osata myös päästää irti ja antaa olla. Toteaisin lakonisesti, että kyllä maailmassa ihmisiä riittää, vaikka tämä kommentti voi sattua johonkuhun, joka juuri työskentelee jonkun ihmissuhteen puolesta.

-i-

[P]

Jos kyse ei ole jostain elintärkeästä ihmissuhteesta, johon liittyy vaikkapa huoltajuuskiistoja, niin ei kyllä maksa vaivaa.
Jos ei synkkaa niin ei synkkaa. Murhetta väkisinkorjaamisesta vaan tulee ja rauhottavia ja masennuslääkkeitä. Itsetuntokin voi romahtaa, jos kuvittelee, ettei kelpaa jollekin ihmiselle. Usein tämmöisiä tilanteita tulee esimerkiksi narsistien kanssa. Jos meinaa pää haljeta, pitää osata myös päästää irti ja antaa olla. Toteaisin lakonisesti, että kyllä maailmassa ihmisiä riittää, vaikka tämä kommentti voi sattua johonkuhun, joka juuri työskentelee jonkun ihmissuhteen puolesta.

-i-

Olen ihan samaa mieltä. Esim. huoltajuuspelleilyt ovat niin laajalti ihmistä koskettavia tapauksia, ettei sitä voi ymmärtää kuin itse se kokemalla. Sen jälkeen menee luottamus täysin pelleilijään ja aikalailla yleisesti ihmisiin. Miksi yrittää fiksata jotain, missä ei ole mitään fiksaamisen arvoista?

[hoxpox]

Kyllä kannattaa.Siinä hommassa on vaan hiottava omia särmiään ihan jonkun verran. Itse yritän nykyään korjailla tulehtuneita välejä omaisiin, hankalaa hommaa mutta kannattaa.

Uskotko että korjailuyrityksistä on pysyvämpää hyötyä?

Itse olen sitä mieltä että välit eivät yleensä pääse menemään huonoiksi, mikäli kumpikin osapuoli on järkevä ihminen. Ja jos jompikumpi osapuolista on ns. vähemmän järkevä, on tälläisen ihmisen kanssa vaikea pysyä pitkällä aikavälillä väleissä, tai ainakin se vaatii jatkuvaa työtä.

[Goman]

Ei kannata.

Jos ei kerran synkkaa niin viisainta on poistua takavasemmalle, tai etuoikealle,  miten vaan.

Parempi kertarutina kuin ainainen kitinä, se pitää paikkansa.

Maailmassa on yli 6 miljardia ihmistä, siitä joukosta kyllä löytyy myös sopivaakin seuraa ja suhteita.

[Emo]

Kyllä. Mutta tapauskohtaista, että miten onnistuu vai onnistuuko mitenkään. Loputtomiin ei kaikissa tapauksissa kannata kirvestä kiveen hakata.

[iäti]

Kannattaa silloin kun huonot välit haittaavat muidenkin elämää. Muussa tapauksessa ihan sen mukaan kuinka tärkeä ihmissuhde itselle on ja kuinka toinen osapuoli vastaa korjausyrityksiin eli kuinka tärkeä ihmisuhde on sille toiselle osapuolelle.

[ikkala61]

Kyllä kannattaa.Siinä hommassa on vaan hiottava omia särmiään ihan jonkun verran. Itse yritän nykyään korjailla tulehtuneita välejä omaisiin, hankalaa hommaa mutta kannattaa.

Uskotko että korjailuyrityksistä on pysyvämpää hyötyä?

Itse olen sitä mieltä että välit eivät yleensä pääse menemään huonoiksi, mikäli kumpikin osapuoli on järkevä ihminen. Ja jos jompikumpi osapuolista on ns. vähemmän järkevä, on tälläisen ihmisen kanssa vaikea pysyä pitkällä aikavälillä väleissä, tai ainakin se vaatii jatkuvaa työtä.

Juu kyllähän tuo työtä on teettänyt, mutta kannattanut kaikin puolin, ainakin omalla kohdalla. Nykyään tapaan omaisia muuallakin kuin pelkästään hautajaisissa. Särmät hioutuneet iän karttuessa vissiin. Kissa pöydälle vaan.vaikka hankalalta ja kiusalliselta tuntuukin. Asiain perkuu kannattaa. Ja onhan tuossa vielä sekin hyvä puoli,että asiat on helpompi sopia kun toisella osapuolella ei ole multaa suussa. Ei tarvitse miettiä montun reunalla että mitä tuli sanottua. Nykyään on helpompi hengittää.
Sekava sepustus, mutta jotain tälläistä funtsin. 

[jörgen100]

Aina kannattaa ensimmäiseksi katsoa peliin ja miettiä onko omassa asenteessa tms. vikaa, sen jälkeen kannattaa miettiä tuleeko ongelma ulkopuolelta, eli vaikka kusipäinen täti joka lietsoo riitaa. Viimeiseksi sitten vain jätetään tyyppi omaan arvoonsa huomiotta.

Itsetutkiskelua on syytä harrastaa aina välillä.

[Emo]

...

Itsetutkiskelua on syytä harrastaa aina välillä.

Sitä harrastetaankin, mutta koska oma itse on todettu toivottomaksi tapaukseksi, niin yritetään nyt muuttaa edes niitä muita. 

[Maatiaisjuntitar]

Riippuu tilanteesta ja henkilöstä.

Kerran eräässä työpaikassa oli henkilö, joka ei tahtonut tulla toimeen kenenkään kanssa ja välit olivat tulehtuneita, jopa niin ettei kurssillekaan voinut mennä samalla autolla. Itse vastatulleena sain häneltä vain ikäviä kommentteja, mitään muuta hän ei puhunut minulle, ei edes sanonut huomenta, vaikka olimme aina ensimmäisenä kahdestaan töissä.

Sitten siinä vaiheessa kun itsellä alkoi jo pinna palaa ja kohta olisi tullut samalla mitalla vastaan (n. 1/2 v. päästä), eräänä kauniina aamuna hän sanoi huomenta ja alkoi käyttäytyä ystävällisesti. Lainasin häneltä jopa runokirjoja jossain vaiheessa. 

Hän muutti käyttäytymistään myös paria muuta kohtaan, joiden kanssa välit olivat jo vuosien ajan olleet huonot. Itse puhuin näille, jotka olivat häneen suuttuneita ja toisen heistä sain puhuttua antamaan mahdollisuuden. Kävimmepä sitten samalla kyydillä koulutuksessakin ja oli upea seurata heidän lähentymistään.
Toisen kanssa lähentyminen ei sujunut yhtä hyvin, mutta eipä tilanne pahentunutkaan.

[hoxpox]

Neljännesvuosisata ei riittänyt, joten ilmoitin, että ellei hän korjaa käyttäytymismallejaan niin lopetan kaiken kanssakäymisen.

Arvostan sitkeyttä, mutta tuo tuntuu kuitenkin pitkähköltä ajalta.

Mitä mieltä olet näin jälkeenpäin, olisiko oma elämäsi ollut laadukkaampaa jos olisit lopettanut kanssakäymisen jo lyhyemmän yrittämisen jälkeen?

[Tulituki]

Entä jos on semmoinen tilanne, että mies olisi edelleen pihkassa ensimmäiseen tyttöystäväänsä. Suhde oli hankala ja päättyi poikaystävän julmaan heitteillejättöön. Poikaystävän rinnassa on kaihertanut ikävä 20 vuotta, eikä unohdus edes viinan voimalla auta. Eikös silloin mielenrauhan saavuttamiseksi kannattaisi yrittää hankalan ihmissuhteen korjaamista? Ainakin se, että ei edes yrittäisi päästä välilöihin, jäisi harmittamaan varmasti.

[Mangustin]

Vastasin kyllä, kun tuossa ei ollut vaihtoehtoa "kannattaa yrittää rehellisesti ja itseään hajottamatta, jos ei onnistu niin paras luovuttaa".

Rehellisyydellä tarkoitan sitä, että jos ihmissuhde on hankala niin pitää osata mennä ihteensä tarvittaessa. Nykyään varsinkin naisihmiset tykkää diagnosoida kaikki eksänsä narsisteiksi ja ties mihin muihin persoonallisuushäiriökategoriaan. Vikaa ei koskaa nähdä itsessä. Monesti nää "narsistiset itsekkäät kusipäät" ovat ihan tavallisia miehiä, jotka ovat ainoastaan syyllisiä siihen etteivät kuumimman ihastumisvaiheen mentyä pystyneetkään täyttämään naiskumppanin kaikkia emotionaalisia + muita tarpeita, ja näiden epäkypsien ämmien pohjatonta huomionkipeyttä.

Jos eksä onkin oikeasti narsisti, tai muuten vaan kelvoton ketku, ja varsinkin jos näitä eksiä on useampia, kannattaa kysyä itseltään miksi on päätynyt tekemisiin sellaisen kanssa. Narsisti tai parasiittiretku ei lähtökohtaisesti ole kiinnostunut oikeasti aikuistuneesta ihmisestä, joka osaa asettaa rajat, ei mene sekaisin imartelusta eikä anna hyväksikäyttää itseään. Narsistien uhrit ovat yleensä henkisesti epäkypsiä ja huomionhaluisia tai herkästi uhriutuvia "sossutäti-persoonia". Näin olen siis käsittänyt ilman minkäänlaista psyko-alan asiantuntemusta ja sopii korjata väärinkäsitykseni 

Eikä ollut missään tapauksessa tarkoitus vaikuttaa misogyyniseltä ääliöltä. Tää narsistin uhriksi ilmoittautuminen on toistaiseksi ollut naisten vahva laji, niinkuin muutkin uhridiskurssi-ideologiat joihin aikamme sairaus mokutus kuuluu myös. Uhristatus on semmonen hankalien ihmissuhteiden 'vapaudu vankilasta -kortti' jonka ensimmäisenä ominut osapuoli voi kätevästi syyttää toista ja välttää omien virheiden tarkastelun.

[Kyborg]

Kovasta ja vilpittömästä yrityksestä huolimatta munilleen meni. Nyt on tosin huomattavasti varmempi olo siitä ettei hyvät välit kyseisen henkilön kanssa valitettavasti ole mahdolliset. Öljyä ja vettä...

[Veli Karimies]

Kannattaa. Sitä tulee itsekin silloin katsottua peiliin ja pohdiskeltua, että johtuuko huonot välit kenties omasta käytöksestä. Jos johtuu, niin silloinhan niitä voi korjata ja näin kehittää itseään ihmisenä.

[Malla]

Riippuu tapauksesta ja tilanteesta.

Joskus välit voivat parantua tekemättä mitään. Naapurustossa on asunut kymmenisen vuotta perhe, jonka jäsenet eivät ole koskaan vastanneet kenenkään naapurin tervehdyksiin. Olin ällikällä lyöty, kun yhtenä kesäisenä iltana rouva tervehti ja juttelikin hetken. Hän vaikutti ihan tavalliselta, mukavalta ihmiseltä. En tiedustellut aikaisemman käytöksen syytä. (Ja ei, hän ei taatusti tavoittele mitään hyötyä, koska sellaista ei ole ainakaan täältä tavoiteltavissa).

--

Ulkopuolisen kuvaus narsisteista on mielestäni osuva. Älykkäimmät ovat todella taitavia.

[Emo]

Ulkopuolisen kuvaus narsisteista on mielestäni osuva. Älykkäimmät ovat todella taitavia.

http://narsistienuhrientuki.yhdistysavain.fi/tietoa/narsismista_yleisesti/narsistisen_persoonallisuushairi/

Narsistiseen persoonallisuushäiriöön johtavat syyt nähdään kuitenkin johtuvan suurimmalta osin kasvatuksen rakkaudettomuudesta sekä rajattomuudesta. Lapsen varhaiset ja turvatut vuorovaikutussuhteet ovat huomattava tekijä ennaltaehkäisemään narsistista persoonallisuushäiriötä. Lapsen tulisi voida peilata aikuisen tunnetiloja ja hänen tulisi saada tuntea ja kokea, että hänestä iloitaan aidosti. Lapsen tulisi myös kestää narsistisia loukkauksia, kuten esimerkiksi vastoinkäymisiä ja sitä, että omaa tahtoa ei aina voi toteuttaa.

Lukekaa tuo ja miettikää, mitä nykyajan tarhoihin säilötyt ja tietokoneiden äärelle unohdetut lapset/nuoret ovat tulevaisuudessa. Ettei vaan narsistien määrä olisi kasvussa?

Tuohan on kuulemma hyvin yleinen varusmiespalveluksen keskeyttämisen syy nykyään, että henkilö ei kykene ottamaan vastaan minkäänlaisia määräyksiä ja käskyjä muilta. Hän on tottunut tekemään mitä itse haluaa/olemaan tekemättä mitään. Minkäänlaiseen kuriin ei ole totuttu, ei kotona eikä koulussa.

[Malla]

Lukekaa tuo ja miettikää, mitä nykyajan tarhoihin säilötyt ja tietokoneiden äärelle unohdetut lapset/nuoret ovat tulevaisuudessa. Ettei vaan narsistien määrä olisi kasvussa?

Voi olla.

Kokemukseni mukaan aika karmea kasvatuskombo on myös: yksi hyvin kylmä ja etäinen vanhempi, yksi täysin sokeasti palvova -> realistinen minäkuva hiukan hakusessa.

(Joku viisas, en muista kuka, on aikoinaan sanonut näin: Jokaisella lapsella tulisi olla olla joka päivä oikeus tuntea olevansa jollekulle tärkeä. Itsenään, suorituksista riippumatta.)

[Tulituki]

Ulkopuolinen, viesti 16: "Jos on ollut ihastunut harhakuviin, niin kannattaa pysyä kaukana. Jos taas kyse on siitä että on menettänyt sielunkumppaninsa ja kaipaa tätä yhä 20 vuoden jälkeen, niin mikäli tilanne sallii (ei kummallakaan parisuhdetta tai perhettä jonka uusi tutustuminen rikkoisi yms.) niin sitten voi olla jopa viisasta koittaa kaikin voimin.

Tärkeintä on kuitenkin se, että päätös pitää tehdä itse eikä siitä voi syyttää koskaan ketään muuta. Myös päättämättä jättäminen on päätös."


Katsotaan kuinka käy. Treffit on ruinattu. 

Muoks. 8.8.2012 20:46 kun en hallitse näitä lainauksia

[AstaTTT]

Otsikon kysymykseen: kannattaa ja ei kannata. Riippuu tapauksesta, kuten aikaisemmin ketjussa on sanottu. Tällä kertaa vastasin kuitenkin ei, sillä on tilanteita, joissa oma itse kärsii kohtuuttomasti, jos valitsee korjauksen tien. Huomenna vastaus voisi olla toinen. Kokemusta on sekä korjaamisen onnistumisesta, että korjaamisen epäonnistumisesta. Ja vaikka miten valitsee, se on kaikki elämää ja kokemusta. 

[EwithAllinPoe]

Ihmissuhteet ovat hankalia. Helpot suhteet ovat turhia.

[crissaegrim]

Äänestyksessä voisi olla vaihtoehto: "kaikki on suhteellista."

Vai tarkoitetaankohan tällä, että onko korjaaminen järkevää missään tapauksessa?

[repo]

Ulkopuolisen kuvaus narsisteista on mielestäni osuva. Älykkäimmät ovat todella taitavia.

Niin kuin edeltä ehkä huomaa niin olen tutustunut aiheeseen aika perusteellisesti käytännön kokemuksen kautta. Sen lisäksi olen lukenut aiheesta jonkin verran ja kiinnittänyt siihen tietoisesti hyvin paljon huomiota.

Näin ollen minun pitäisi olla ihan täydellinen riemuidiootti jos en kuvaisi asiaa edes kohtalaisen osuvasti.

Tämä ei ole ensimmäinen ketju, jossa narsismi eri asteissaan nousee keskusteluun. Olen aiemmin kiinnittänyt huomioni siihen, kuinka Ulkopuolisen kommentit ovat huokuneet asiantuntemusta siinä määrin, että olen arvellut nimimerkin takana olevan alan käytännön ammattilaisen tai tutkijan. Nyt taas vaikutelma muuttui. Asiaan hyvin perehtynyt ja kyseisen ihmistyypin kanssa ongelmiin joutunut.

Mitä edellisellä yritän kertoa, on se, että nämä vaikutelmat ihmisten kanssa ovat ratkaisevia lähteekö jostakin ihmisestä olettamaan narsistia. Tietysti foorumi ja IRL ovat täysin kaksi eri asiaa. Voiko narsistia sanoa syntymälahjana ihmisten käyttäytymiseen perehtyneeksi, kuten toisia voi kutsua kielellisesti tai matemaattisesti lahjakkaiksi?

Jokatapauksessa edellisen pyörittelyltä päästyäni vahvistan Ulkopuolisen ja Mallan näkemyksiä narsismista omilla kokemuksillani, jotka onneksi rajoittuivat vain asioiden hoitamiseen ihmisen kanssa. Eli minulla ei ollut hänen kanssa muuta kuin taloudellinen intressi hoidettavana. Siitä huolimatta tuo tappelu jätti ikävän arven. Toisaalta olen kiitollinen saadusta kokemuksesta, mutta jälki jätti kuitenkin toisaalta varautuneisuutta ihmisiin ja toisaalta mieltäjäytävän kysymyksen virhearviosta ja miten asian olisi voinut hoitaa paremmin kuin kuvainnollisesti "tappelemalla", jossa sitten homma lopulta ratkottiin riittävän ison yleisön edessä ja tuomiolla - onneksi minun eduksi sillä kertaa.

Sattuipa hiljan aiheesta tämmöinen HS:n verkkoartikkeli. Tämäkin ihan kuvaava, mutta kuitenkin erilainen, sanoisinko inhimillisen näköinen.

http://www.hs.fi/elama/N%C3%A4in+ajattelee+narsisti/a1340531647897

Näin ajattelee narsisti

Markku, 35, on diagnosoitu narsisti. Hän huomasi jo lapsena osaavansa manipuloida ihmisiä. Hänelle ihmissuhteet ovat vaihtokauppaa, eikä hän kaihda moraalittomiakaan keinoja parantaakseen asemaansa.
25.6.2012


Venla Pystynen

"­Huo­ma­sin jo lap­se­na, et­tä mi­nul­la on ky­ky oh­jail­la mui­ta ih­mi­siä. Ope­tin al­le kou­lu­ikäi­se­nä ka­ve­ri­ni aja­maan pyö­räl­lä, vaik­ka en it­se osan­nut ajaa.

Muis­tan myös, kuin­ka toin erään po­jan ko­tii­ni kou­lun jäl­keen leik­ki­mään. Sain hä­net käs­ket­tyä pois­tu­maan ta­los­tam­me ja tu­le­maan ta­kai­sin 16 ker­taa.

Ma­ni­pu­loin­ti­tai­to­ni häm­mäs­tyt­ti aluk­si it­seä­ni­kin, mut­ta sen avul­la sain var­mis­tet­tua, et­tä mi­nus­ta pi­de­tään.

Mi­nul­la oli hy­vät ver­baa­li­set lah­jat ja tai­to sa­noa ih­mi­sil­le mi­tä he ha­lua­vat kuul­la. Kou­lus­sa­ni olin­kin yk­kös­tyyp­pi, ja kaik­ki ha­lu­si­vat ol­la ka­ve­rei­ta­ni.
...

Niin piti vielä kommentoida tuota äänestystä. Ääneni meni "En osaa sanoa" -vaihtoehdolle, vaikka se on huono ja tarkoitan sen valinnalla "minun on vain pakko ratkaista asia tapauskohtaisesti ja luottaa omaan arviointikykyyn, ratkaisevaa tietysti on se, miten arvotan ihmissuhteen". Ja edellä kerroin omasta "narsisti on paha" -kokemuksestani, jossa arvottaminen oli puhtaasti taloudellinen ja siitä huolimatta jäi "paha vitutus".