Hommaforum Testi

Monen stadilaisen tragedia, joka, ainakin muistoina ja kertomuksina siirtyi myös myöhemmille sukupolville:

http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1288648245637.html?pos=ksk-trm-uuti-ostu

QuoteKatso millainen oli Helsingin kauhun yö 1944
Julkaistu: 1.2.2014 7:48

video Helmikuun 6. ja 7. päivän välisenä yönä Neuvostoliiton kaukolentovoimat (ADD) iskivät Stalinin käskystä Suomen pääkaupunkiin.

Se oli ensimmäinen ja tuhoisin kolmesta iskusta, joita kutsutaan Helsingin suurpommituksiksi. Ensimmäisenä pommitusyönä kuoli 103 kaupunkilaista.

Silti taistelun voittivat puolustajat. Eversti Pekka Jokipaltion johtama Helsingin ilmatorjunta pakotti useimmat viholliskoneet väistämään reitiltään niin, että vain viisi prosenttia pommeista osui aiotulle kohdealueelle.

Apuna oli ajan uusin tutkatekniikka, osaavat ilmatorjuntamiehet ja oveluus.

Katso, millainen oli Helsingin ensimmäinen kauhujen yö helmikuussa 1944. Filmille tallentui siviilien pelko pommitetussa kaupungissa, mutta myös it-tykeillä palvelleiden miesten päättäväisyys ja rohkeus.

ISTV:n esittämä katkelma on peräisin Ilmatorjuntamuseosäätiön, Helsingin ilmatorjuntarykmentin ja ammattikorkeakoulu EVTEK:n toteuttamasta videosta Helsingin ilmatorjuntavoitto 1944. Käsikirjoitus on Ahti Lapin, Ville Vaihisen ja Olli-Petteri Hiltusen. Ohjaus on Vaihisen ja Hiltusen.

Helsingissä on tänä keväänä useita tapahtumia, joissa muistellaan helmikuun 1944 kolmen yön ihmettä eli Helsingin pelastamista.

Lisätietoja saa tästä linkistä.


Lisätietoja saa myös äskettäin ilmestyneestä Ilta-Sanomien Pommitukset-lehdestä, josta voi lukea tästä!

http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1288647598334.html

    (http://is13.snstatic.fi/img/658/1288647598022.jpg)

Ei pidä unohtaa myöskään muitakaan Neuvostoliiton rikollisia pommituksia Suomessa. Kohteiksi joutuivat liki kaikki kaupungit ja siviilit ilman sodanjulistusta.

Quote from: Ari-Lee on 01.02.2014, 14:20:01
Ei pidä unohtaa myöskään muitakaan Neuvostoliiton rikollisia pommituksia Suomessa. Kohteiksi joutuivat liki kaikki kaupungit ja siviilit ilman sodanjulistusta.

Ei pidä, ei. Kertokaa niistä.

Tässä linkki kahteen kirjoitukseeni Leningradin piiritys-ketjussa, jossa kerron mietteitäni juuri tästä aiheesta:

http://hommaforum.org/index.php/topic,91324.150.html

Milloin Venäjä pyytää anteeksi edeltäjiensä keisarillisen Venäjän ja Neuvostoliiton rikoksia Suomen kansaa kohtaan ?

Talvisodan toisena päivänä vihulainen pommitti myös nykyistä Etelä-Karjalaa, ensimmäinen ilmataistelu Imatran ilmatilassa käytiin ja meikäläiset Fokkerit ampuivat alas 5 viholliskonetta.
Esim Imatrankosken voimalaitoksen pommien sirpalejäljet taitavat olla vieläkin suojeltuja.

Tein aikanaan Immolan kentän historiasta sangen nolon videon
http://www.youtube.com/watch?v=jwLLbowXueE

Quote from: Golimar on 01.02.2014, 14:31:04
Milloin Venäjä pyytää anteeksi edeltäjiensä keisarillisen Venäjän ja Neuvostoliiton rikoksia Suomen kansaa kohtaan ?

Turha odottaa. Ei siellä koeta, että tuli tehtyä väärin.

QuoteKajaanin pommitukset

Sotavuosina maakunnan ainoa kaupunki Kajaani oli Kainuun suurin taajama sekä tärkeä teollisuus- ja varuskuntakaupunki. Rautateineen se oli merkittävä armeijan huoltokeskus, ja sen välittömässä läheisyydessä Seppälän alueella toimi talvisodan aikainen operatiivinen sodanjohto. (http://goo.gl/maps/qy8yF) Niinpä heti sodan alkaessa tiedettiin, että Kajaani tuskin tulisi välttymään vihollisen pommituksilta, ja hälytysvalmiudessa oltiin heti sodan ensi päivistä alkaen.

Talvisodan aikana annettiin Kajaanissa kaikkiaan 132 ilmahälytystä, ensimmäisen kerran jo kolmantena sotapäivänä 2. joulukuuta. Varsinaisia pommituksia oli 13, osa niistä vähäisiä.  Ennen tammikuun puoliväliä vihollisen pommikoneita nähtiin kaupungin yllä vain kaksi kertaa: 27. joulukuuta ja 4. tammikuuta. Pommitusten pääkohteina olivat rautatieaseman seutu, kasarmialue sekä Seppälän alue. Jälkimmäinen pommitus vaati ensimmäisen ihmishengen: yksi sotilas sai kasarmialueella surmansa pommin sirpaleista.

Tammikuun puolivälissä tilanne paheni. Venäläiset joukot olivat kärsineet tappion Suomussalmen rintamalla, ja Kuhmossa käytiin ankaria taisteluja. Suunnitellun ohimarssin sijasta vihollinen oli joutunut perääntymään, minkä vuoksi kaikki keinot oli otettava käyttöön. Yhdeksi tavoitteeksi tuli pelon herättäminen ja kotirintaman taistelutahdon murtaminen. Pahimmin tämän kokivat kajaanilaiset suurpommituksessa 7. helmikuuta.

Tuona päivänä Kajaania pommitti kaikkiaan 45 viholliskonetta, jotka pudottivat kaupunkiin noin 2000 räjähdys- ja palopommia. Tarkoitus oli selvästi saada aikaan niin paljon tuhoa kuin mahdollista. Pahiten pommituksesta kärsi aivan kaupungin ydinkeskusta: Linnankadun varsi sekä Kauppakatu Koivukoskenkadulta aina seminaarille ja sairaalalle asti. Arvioiden mukaan tuhoutuneita rakennuksia keskustassa oli 60-70. Vaatimattomampia talous- ym. rakennuksia ei ilmeisesti mukaan laskettu.

Koska Kajaani ei kuulunut pakkoevakuoitavaan alueeseen, jatkuvat pommitukset vaativat myös siviiliuhreja. Suurpommituksessa menehtyi neljä henkeä, joista yksi 10-vuotias lapsi. Kaikkiaan Kajaanin pommituksissa surmansa sai kymmenen henkeä. Sodan loppuvaiheessa – etenkin suurpommituksen jälkeen – suuri osa vielä paikalla olleesta siviiliväestöstä noudatti viranomaisten antamaa suositusta poistua vapaaehtoisesti kaupungista.

Kirjallisuutta: Kauppila, Raili: Kajaanin pommitukset. Teoksessa 105 päivää. Uhri ja valkoinen kuolema Kainuussa 1939-1940. Kainuun Museon julkaisuja. Kajaani 1990.

http://www.kainuunmuseo.fi/nayttelyt/perusnayttely/kajaanin-pommitukset

En vähättele yhtään uhria. Silti pommikuorman suuruus suhteessa uhrien lukumäärään pistää miettimään ihmettä.

Isäni isoisän isän talo Kauppakatu 22 (http://goo.gl/maps/ABQ8U) sai täysosuman. Tontilla oli kuoppa.

Ja tosiaan tässä linkissä näkyy jääkärikenraali Tuompon esikuntarakennus (http://goo.gl/maps/qy8yF). Talvisodan* rintamavastuu oli täällä.

*täsmennys.

Ilmatorjunnan onnistumisen idea oli kohdistaa tykistötuli ainoastaan kohtitulevia vastaan. Poislentäviä ei enää ammuttu. Lisäksi ammuksia ei ammuttu kohti koneita vaan niiden lentoradalla olevaan tilaan johon ne lentäisivät. Koneiden eteen muodostui keveiden ja raskaiden ammusten täyttämä "tulilaatikko" joka innosti tähtääjiä pudottamaan lastinsa aikaisemmin ja ohi kaupungin.

Erityisen merkittävä keksintö oli magnesiumilla täytetty 40-mm it kranaatti joka välähti korkeudessa kuin raskas ammus. Toinen olivat sveitsiläiset sytyttimet.It ampui (laskutavasta riippuen) noin 15 ison kaupukikivitalon hinnan taivaalle. Tykistöammukset olivat ja ovat kalliita. Mistä syystä niitä jaettiin vain taksien kuljettama määrä pattereille.

Jatkosodan pommitusten aiheuttamat tuhot (http://fi.wikipedia.org/wiki/Jatkosodan_pommitusten_aiheuttamat_tuhot)

Helsingin pommitukset alkoivat kesäkuussa 1941 (http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/helsingin_pommitukset_alkoivat_kesakuussa_1941_54077.html#media=54079)

QuoteJulkaistu aiemmin Tapanila albumi 4:ssa 1989:

Matti Suvanto -
Sota-aika Tapanilassa koulupojan kokemana (http://www.helsinki.fi/kansalaismuisti/matapupu/tapani/sotamo01.htm)

(http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/f/ff/8%2C8-cm-Flugabwehrkanone_37.8.8_cm_anti-aircraft_cannon_37.JPG_in_position_in_museum.JPG/300px-8%2C8-cm-Flugabwehrkanone_37.8.8_cm_anti-aircraft_cannon_37.JPG_in_position_in_museum.JPG)  Helsingin suurpommitukset / Päivämäärä: 6.–7., 16.–17. ja 26.–27. helmikuuta 1944 (http://fi.wikipedia.org/wiki/Helsingin_suurpommitukset)

Бомбардировка Хельсинки (http://ru.wikipedia.org/wiki/%D0%91%D0%BE%D0%BC%D0%B1%D0%B0%D1%80%D0%B4%D0%B8%D1%80%D0%BE%D0%B2%D0%BA%D0%B0_%D0%A5%D0%B5%D0%BB%D1%8C%D1%81%D0%B8%D0%BD%D0%BA%D0%B8)

Quote from: Marija on 01.02.2014, 12:29:18
Kun katsoo Helsingin ilmapommituskarttaa (IS:n linkki), saattaa ei-stadilainen, jos myös Myöhempien Aikojen Stadilaiset itsekin ihmetellä, että mitä hittoa ne on pommittaneet vain Helsingin ydinkeskustaa ja työväen asuntoaluetta, Kallio - Alppila - Vallilaa! Inhottavaa!

Asia selittyy sillä, että tuo alue on vanha Stadi. Vasta sodan jälkeen, johtuen varmasti myöskin saapuneista evakoista, aloitettiin Helsingin ja Helsingin ympäristön laajemmat rakennustyöt. Esim. E- ja P-Haagat ovat 1950-luvun tuotosta, samaten Munkkiniemi, Herttoniemi.

Kuvissa on aiempi, sekä vielä sodankin aikainen, eli itse oikea Stadi. Tuon alueen asukkaat ovat niitä aitoja stadilaisia.

Etelässä Stadi tietenkin päättyy mereen, eli Punavuori, eli Rööperi ja Eira, ym. on eteläistä Stadia.

Idässä Stadi myöskin päättyi mereen, Sörkkaan ja Hermanniin. Kulosaaren siltaa ja kaupunginosia siitä itään alettiin rakentaa vasta 1950-luvulla.

Pohjoisessa Stadi päättyi Vanhaankaupunkiin. Mitä sen takana oli, kuten Malmi, olivat Helsingin maalaiskuntaa.

Samaten lännessä, Stadi päättyi nk. Tullinpuomiin, eli jonnekin Mansku - Kuusitien kulmille.

Georg Malmsten - Stadin kundi: http://www.youtube.com/watch?v=AjXy9zsmgDU

Stadi, pieni, mutta sisukas kaupunki, Itämeren Helmi.

Ennen Neuvostoliiton romahdusta näitä kutsuttiin Suomessa "rauhanpommituksiksi", ilman vähintäkään sarkasmia.

Quote from: Möhömaha on 01.02.2014, 15:55:29
Ennen Neuvostoliiton romahdusta näitä kutsuttiin Suomessa "rauhanpommituksiksi", ilman vähintäkään sarkasmia.

Jo ennen NL:n romahdusta kuulin kertomuksen kuinka Kalliossa alkoi ilmahälytys ja mummuni juoksi Porthaninkatua pitkin etsimään lapsensa pommisuojaan.

QuoteVaasa joutui kuudesti pommitusten kohteeksi
29.11.2009 00:00 (Päivitetty: 05.05.2011 04:33) Kommentit0

Vaasan musta päivä oli 14. tammikuuta, jolloin kaupunki oli liekeissä. Tältä pommitusten jäljet näyttivät SOK:n talon katolta katsottuna. Kuva: Kaarlo J.Temmes
Vaasasta tuli venäläisten pommikoneiden kohde kuusi kertaa. Ensimmäinen hyökkäys tapahtui joulukuun 20. päivänä kuudella koneella, joita johti Neuvostoliiton legendaarisimpiin merivoimien lentäjiin kuuluva Vasilij I. Rakov.

VAASA
Ensimmäisellä kerralla kaupunki välttyi tuhoilta osin huonon sään ja pommikoneiden navigointivirheen vuoksi. Näin hyvin ei enää myöhemmin käynyt.

Vaasa oli vihollisen kannalta merkittävä kohde rautatien ja sataman vuoksi. Kaupunki joutuikin talvisodan aikana kuusi kertaa pommitusten kohteeksi. Vaasa oli myös etäisin paikka, johon nykyisestä Virosta lähteneiden venäläiskoneiden toimintasäde riitti.

Tämä merkitsi sitä, että kohde täytyi löytyä nopeasti, että koneiden polttoaine riitti myös paluulennolle. Kaupungin ohittaminen pohjoissuuntaan, kuten myös tapahtui, pakotti venäläiskoneet hylkäämään nopeasti pommilastinsa mereen, ellei maali osunut paluureitille.

Venäläispommittajat lensivät aina Pohjanlahden yllä, jolloin ne olivat ilmatorjunnan ulottumattomissa.

Kaupunkiin pudotettiin kaikkiaan 800 pommia, joita kylvi yhteensä 82 lentokonetta tuhoisin seurauksin. Kaupungin väestöstä menehtyi pommituksiin 21 ihmistä ja haavoittuneita oli kuutisenkymmentä.

Palopommien vaikutuksesta syttyi 56 tulipaloa ja 29 taloa paloi perustuksiaan myöten. Vahingoittuneet talot mukaan lukien vaurioita koki kaikkiaan 130 rakennusta.

http://www.pohjalainen.fi/arki-ja-el%C3%A4m%C3%A4/vaasa-joutui-kuudesti-pommitusten-kohteeksi-1.455711


Kuvan tekijänoikeudet: Kaarlo J.Temmes

Quote from: Golimar on 01.02.2014, 14:31:04
Milloin Venäjä pyytää anteeksi edeltäjiensä keisarillisen Venäjän ja Neuvostoliiton rikoksia Suomen kansaa kohtaan ?

Kyllä maailmassa anteeksipyydettävää riitää, jos kaikki valtiot pyytävät anteeksi, mitä sodissa on tullut tehtyä!

Pieni erikoisuus, kun puhetta oli jo aiemmin Helsingin maalaiskunnasta:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Helsingin_kihlakunta
"Vuonna 1946 Haaga, Huopalahti, Kulosaari, Oulunkylä ja osa Helsingin maalaiskunnasta liitettiin Helsinkiin." Noista 4 ekaa oli omia kuntiaan vielä sotien aikoihin.

En muista TV-ohjelmaa, mutta tietokilpailukysymyksessä piti muistaakseni luetella viisi suomen kuntaa, joissa kulki ratikka. Jokainen meistä tietää Hesan ja Turuun, mutta loput olivat mulle ihan ufoa. Kaksi niistä taisi olla Haaga ja Kulosaari.

Entiseen Helsingin maalaiskuntaan kuului myöskin nyk. Vantaan kaupunki. Alue itsenäistyi omaksi kaupungikseen joskus 1970-luvun alussa, veikkaan n. 1972. Myös mm. Kaivoksela ja pienoinen Myyrmäki olivat aluksi Helsingin maalaiskunnan aluetta.

Muistinpas oikein:

Wiki:

QuoteVantaa (ruots. Vanda) on kaupunki Uudellamaalla, lähellä Suomenlahden rannikkoa. Se on väkiluvultaan Suomen neljänneksi suurin kaupunki. Vantaalla oli 31. elokuuta 2013 206 960 asukasta.[2] Vantaan edeltäjän Helsingin pitäjän (ruots. Helsinge) historia ulottuu ainakin 1300-luvulle. Helsingin pitäjästä tuli Helsingin maalaiskunta (ruots. Helsinge) 1865 annetun Suomen ensimmäisen kunnallislain johdosta. Vuonna 1972 Helsingin maalaiskunta muutettiin Vantaan kauppalaksi ja tämä vuonna 1974 nykyiseksi Vantaan kaupungiksi. Varhaisin säilynyt asiakirjamaininta Helsingin pitäjästä on vuodelta 1351, jota pidetään pitäjän synnyinvuotena. Vantaa on maalaiskunnan ajoista lähtien kehittynyt nykyiselleen maaltamuuton ja hyvien liikenneyhteyksien ansiosta. Vantaa on osa Helsingin kaupunkialuetta[7] ja Helsingin seutua.

Vantaalle ovat Espoon tapaan ominaisia esikaupunkimaiset lähiöt ja yhden selkeän keskustan puuttuminen. Keski-Vantaalla sijaitsee Helsinki-Vantaan lentoasema, Suomen päälentoasema. Vantaa on pääkaupunkiseudun kunta, jonka naapurikunnat ovat pohjoisessa Tuusula ja Kerava, idässä Sipoo, etelässä Helsinki, lännessä Espoo ja luoteessa Nurmijärvi.

Quote from: Möhömaha on 01.02.2014, 15:55:29
Ennen Neuvostoliiton romahdusta näitä kutsuttiin Suomessa "rauhanpommituksiksi", ilman vähintäkään sarkasmia.

Suomen historian pikkujättiläinen sanoo:

"Hallituksen kannanottoon 29.11. (1943) vaikutti suuresti se, että joukot olivat vielä kaukana Itä-Karjalassa. Tuossa tilanteessa Karjalasta luopumisen pelättiin aiheuttavan mielialaongelmia, kun tilanteen vakavuutta ei yleiseti tunnettu.
Rauhanneuvottelut eivät kuitenkaan katkenneet tähänkään, vaan suomalaiset saivat eri tahoilta vihjeitä pitää yhteyttä yllä. Yhdysvallat kehotti tammikuun lopulla suomalaisia ottamaan ensimmäisen askeleen ja aloitti yhdessä Englannin ja Ruotsin kanssa lehdistökampanjan asian vauhdittamiseksi. Helsingin pommitukset liittyivät samaan vauhditusoperaatioon."

Suurpommitukset alkoivat myös pian Leningradin piirityksen päättymisen, 27.1.1944, jälkeen.
Itseasiassa n. viikon päästä.

Vaikka myös oma mummuni saikin juosta, suurhälytysäänten soidessa, jotenkin alan nyt hahmottaa mitä ryssän päässä tuolloin mahdollisesti liikkui.

Eräs Helsingin ilmapuolustuksen kulmakivistä oli Saksasta ostetut huippunykyaikaiset(silloin) tutkat, joilla pystyttiin keskittämään ilmatorjunta vain oikealla kurssilla olleisiin koneisiin, aivan kuten siviilitarkkailija aiemmin kertoi. Tutkat säästivät myös kalliita ammuksia, joita ei tarvinnut turhaan taivaalle ampua.
Pääase oli  88mm saksalainen it-kanuuna. Monikäyttöinen ase, jota käytettiin myös esim. panssarivaunuissa.

Suomalaisetpa tekivätkin melkoisen jekun ryssälle ja ADD:n pommittajille:

http://www.virtualpilots.fi/hist/WW2History-NightOfTheBombers.html

Paljon juttua Raijasta ja Irjasta.

http://www.flightforum.fi/forum/index.php/topic,46430.0.html

Asunnut tuossa äärimmäisenä vasemmalle olevassa puutalossa, missä tuo kuusi on. Ois mennyt tuhannen päreiksi tuo talo, jos tuo pommi ois osunut kohdilleen. Kuva siis Kuopiosta.

Quote from: Arvoton on 01.02.2014, 17:10:48
...
En muista TV-ohjelmaa, mutta tietokilpailukysymyksessä piti muistaakseni luetella viisi suomen kuntaa, joissa kulki ratikka. Jokainen meistä tietää Hesan ja Turuun, mutta loput olivat mulle ihan ufoa. Kaksi niistä taisi olla Haaga ja Kulosaari.

Kulosaaren raitiotiessä taisi olla vielä sekin erikoisuus, että raitiotievaunut kuljetettiin erillisellä raitiovaunulautalla Sörnäisistä Kulosaareen ja takaisin.

Quote from: Nationalisti on 01.02.2014, 17:33:02
Suomalaisetpa tekivätkin melkoisen jekun ryssälle ja ADD:n pommittajille:

http://www.virtualpilots.fi/hist/WW2History-NightOfTheBombers.html

Hyvä esimerkki siitä, että määrätietoinen, harkitun häikäilemätön toiminta tuottaa menestystä niin kovin usein.

Muuten, pitääkö paikkansa, että Leningradin ilmapuolustuksesta vastaava sai niskalaukauksen tapahtuneen johdosta alta vuorokaudessa? Tämmöisen jutun olen vain tässä yhteydessä kuullut.

Quote from: kelloseppä on 01.02.2014, 18:38:11

Quote from: Nationalisti on 01.02.2014, 17:33:02
Suomalaisetpa tekivätkin melkoisen jekun ryssälle ja ADD:n pommittajille:

http://www.virtualpilots.fi/hist/WW2History-NightOfTheBombers.html

Hyvä esimerkki siitä, että määrätietoinen, harkitun häikäilemätön toiminta tuottaa menestystä niin kovin usein.

Muuten, pitääkö paikkansa, että Leningradin ilmapuolustuksesta vastaava sai niskalaukauksen tapahtuneen johdosta alta vuorokaudessa? Tämmöisen jutun olen vain tässä yhteydessä kuullut.

Tästä minulla ei ole harmainta aavistusta.

Esitänpä kysymykseni naisen logiikalla, anteeksi:

Miten oli mahdollista, että vihollinen pääsi pommittamaan esim. Vaasaa, joka on aivan toisella laidalla Suomea? Vai olivatko niin viisaita, että kiersivät Suomenlahdelta Pohjanlahdelle ja sitä kautta, vai miten....?

Anteeksi.

Quote from: Marija on 01.02.2014, 19:11:38
Esitänpä kysymykseni naisen logiikalla, anteeksi:

Miten oli mahdollista, että vihollinen pääsi pommittamaan esim. Vaasaa, joka on aivan toisella laidalla Suomea? Vai olivatko niin viisaita, että kiersivät Suomenlahdelta Pohjanlahdelle ja sitä kautta, vai miten....?

Anteeksi.

Ilmatorjunta ei tietenkään kattanut koko maata, vaan se keskitettiin keskeisten sijaintien puolustamiseen. Vai etäisyyskö ihmetyttää? Kyllä bensa riitti.

Quote from: Marija on 01.02.2014, 19:11:38
Esitänpä kysymykseni naisen logiikalla, anteeksi:

Miten oli mahdollista, että vihollinen pääsi pommittamaan esim. Vaasaa, joka on aivan toisella laidalla Suomea? Vai olivatko niin viisaita, että kiersivät Suomenlahdelta Pohjanlahdelle ja sitä kautta, vai miten....?

Anteeksi.

Siinähän se EL Sidin viestissä oli jos vaivautuu lukemaan....

QuoteVaasa oli vihollisen kannalta merkittävä kohde rautatien ja sataman vuoksi. Kaupunki joutuikin talvisodan aikana kuusi kertaa pommitusten kohteeksi. Vaasa oli myös etäisin paikka, johon nykyisestä Virosta lähteneiden venäläiskoneiden toimintasäde riitti.

Tämä merkitsi sitä, että kohde täytyi löytyä nopeasti, että koneiden polttoaine riitti myös paluulennolle. Kaupungin ohittaminen pohjoissuuntaan, kuten myös tapahtui, pakotti venäläiskoneet hylkäämään nopeasti pommilastinsa mereen, ellei maali osunut paluureitille.

Venäläispommittajat lensivät aina Pohjanlahden yllä, jolloin ne olivat ilmatorjunnan ulottumattomissa.

Quote from: Möhömaha on 01.02.2014, 15:55:29
Ennen Neuvostoliiton romahdusta näitä kutsuttiin Suomessa "rauhanpommituksiksi", ilman vähintäkään sarkasmia.

Tuo tarkoitti, että niiden tarkoitus oli pakottaa Suomi solmimaan erillisrauha. Sanonnassa ei ollut mitään neuvostomyönteistä. Ja luuletko, että ironia keksittiin 1991?

Quote from: Onkko on 01.02.2014, 19:52:11

Quote from: Marija on 01.02.2014, 19:11:38
Anteeksi.

Siinähän se EL Sidin viestissä oli jos vaivautuu lukemaan....

Venäläispommittajat lensivät aina Pohjanlahden yllä, jolloin ne olivat ilmatorjunnan ulottumattomissa.

No niinpäs olikin. Anteeksi.

Quote from: Mursu on 01.02.2014, 20:00:32
Ja luuletko, että ironia keksittiin 1991?

Mitä tuohon tulee, vakuutan, että mm. Raamattu on hulvattoman hauska kirja.

Quote from: Maastamuuttaja on 01.02.2014, 14:49:02

Quote from: Golimar on 01.02.2014, 14:31:04
Milloin Venäjä pyytää anteeksi edeltäjiensä keisarillisen Venäjän ja Neuvostoliiton rikoksia Suomen kansaa kohtaan ?

Turha odottaa. Ei siellä koeta, että tuli tehtyä väärin.

Niin valitettavan totta.

Tässä ajankohtaista asiaa, jos kiinnostaa Helsingin kohtalon yöt: http://www.ilmatorjuntamuseo.fi/tapahtumia/

Toki kannattaa myös lukea Atso Haapasen kirja nimeltä Kohtalon yöt. Helsingin suurpommitukset talvella 1944.

Mitä itse suurpommituksiin tulee, niin ihmetyttää hieman pudotettujen pommikoneiden pieni määrä.  Toisaalta ihmetyttää myös pommareiden heikko osumatarkkuus.    Oliko ADDn tarkoitus todella tuhota Helsinki - kapasiteetti olisi siihen kyllä riittänyt, vai oliko tarkoitus enemmän pelotella?    Mieltä tietenkin hivelee ajatus, että suomalaisten huippuhyvä ilmatorjunta esti suuret tuhot, mutta, mutta.
Olihan Saksan kaupunkien suojana massiivinen ja ajanoloon huippunykyaikainen ja erinomaisesti johdettu ilmatorjuntatykistö ja modernit yöhävittäjät, mutta ei Saksa silti kyennyt estämään yhtäkään RAF:n yöllistä suurpommitusta.

Neuvostoliiton ilmavoimat kävivät kuvaamassa tuhoja pommitusten välillä, joten heillä kyllä oli tieto siitä, mitä tuhoja oli saatu aikaan. Ja kyllä desanttejakin oli enemmän kuin se yksi kiinnijäänyt.  Suomalaisten lentäjien kokemuksen mukaan jokaisen lentotukikohdan lähellä oli aina desantteja tiedottamassa nousevista torjuntahävittäjistä ja kalustosta yleensäkin.  Helsingin kokoisessa kaupungissa on desantteja ollut varmasti useita.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Helsingin_suurpommitukset

En ole lukenut tuota Atso Haapasen kirjaa, mutta sen perusteella minkä tiedän "Helsingin suurpommituksista" talvella, en oikeastaan suurestikaan ihmettele huonoa osumatarkkuutta enkä pudotettujen koneiden pientä määrääkään.

Olen saanut sen vaikutelman, että ADD:n taistelutahto ei ollut kaikin osin kovinkaan hyvä ja samaten kalusto lopultakin kovin puutteellista ja kirjavaa. Esimerkiksi juuri Helsingin pommituksiin käytettiin mm. Li-2 -koneita, jotka olivat varsin säälittäviä pommikoineiksi. Nehän olivat vain Neuvostoliiton lisenssiversioita DC-3:n sotilasversiosta C-47 ulkopuolisin pommiripustimin. Voi vain kuvitella miltä lentäjistä tuntui lähteä pommittamaan vahvasti puolustettua kohdetta moisillä härveleillä. Osa pommeista ilmeisesti pudotettiin tahallaan kohteen ulkopuolelle ja lähdettiin sen jälkeen niin kiireesti livohkaan kuin rukilla pääsi.

Toinen asiaan vaikuttava tekijä oli neuvostoliittolaisten tiedustelun ilmeinen epäonnistuminen. Ilmeisesti merkittävimmän vakoilijan suomalaiset nappasivat kiinni ja laittoivat hänet lähettämään vääriä raportteja radioteitse pommituksen tuloksista. Ja hän saattoi olla ainoa näistä asioista raportoiva neuvostoliittolainen vakoilija Helsingissä silloin. Lisäksi neuvostoliiton tiedustulu Suomessa oli muutenkin huonolla tolalla ja hyvin epäluotettavaa. Täällä toimineet vakoilijat olivat oppineet antamaan mahdollisimman paljon vastaanottajia miellytävän kuvan. Se leimasi Suomea koskevaa tiedustelua jo ennen sotaa ja oli osaltaan ehkä jopa johtamassa talvisodan syttymiseen. Samaten Neuvostoliiton lentotiedustelu oli ilmeisen heikkolaatuista ainakin suomen osalta - johtui se sitten mistä tahansa.

Joka tapauksessa; kun otetaan huomioon Suomen vastavakoilun, radiotiedustelun ja ilmatorjunnan osuus, niin voitaneen sanoa, että Helsingin vähäiset pommitusvauriot olivat yksi merkittävimpiä torjuntavoitoistamme.

Tunsin aikoinaan naisen, vanhuksen, joka kertoi viime sodassa olleensa työssä Helsingin ilmatorjunnassa.
Heillä oli salainen paikka josta he seurasivat mahdollisia saapuvia koneita ja ilmoittivat niistä radiolla.  :)

Quote from: Arvoton on 01.02.2014, 17:10:48
Pieni erikoisuus, kun puhetta oli jo aiemmin Helsingin maalaiskunnasta:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Helsingin_kihlakunta
"Vuonna 1946 Haaga, Huopalahti, Kulosaari, Oulunkylä ja osa Helsingin maalaiskunnasta liitettiin Helsinkiin." Noista 4 ekaa oli omia kuntiaan vielä sotien aikoihin.

En muista TV-ohjelmaa, mutta tietokilpailukysymyksessä piti muistaakseni luetella viisi suomen kuntaa, joissa kulki ratikka. Jokainen meistä tietää Hesan ja Turuun, mutta loput olivat mulle ihan ufoa. Kaksi niistä taisi olla Haaga ja Kulosaari.

Se viides on Viipuri. Viipurissa kulki skurut silloin kun se kaupunki kuului Suomelle.

Quote from: Perttu Ahonen on 02.02.2014, 03:08:01
Tässä ajankohtaista asiaa, jos kiinnostaa Helsingin kohtalon yöt: http://www.ilmatorjuntamuseo.fi/tapahtumia/

Toki kannattaa myös lukea Atso Haapasen kirja nimeltä Kohtalon yöt. Helsingin suurpommitukset talvella 1944.

Mitä itse suurpommituksiin tulee, niin ihmetyttää hieman pudotettujen pommikoneiden pieni määrä.

Tämä nimenomaan oli strateginen päätös. Pommikoneita EI kannattanut alkaa tuhoamaan. Riitti että pommilasti ei päässyt maaliinsa ja lentäjät pystyivät rekisteröimään suorituksen tehdyksi.

QuoteToisaalta ihmetyttää myös pommareiden heikko osumatarkkuus.    Oliko ADDn tarkoitus todella tuhota Helsinki

Tuhoamistarkoitus oli todellinen. Helsingin hävittäminen oli todellinen pyrkimys. Kokonaiskapasiteetti Neuvostoliitossa ei kuitenkaan riittänyt siihen. Ihmisillä on usein harhainen käsitys siitä mitä todella tarkoittaa 1000 pommikoneen yhtäaikainen hyökkäys 1940-luvun teknologialla. Kuvitellaan että homma hoituu tostavain. Ei todellakaan.

RAF toimintaan perustunut suunnittelu ja infra pommitustyön ympärillä löytyy mm hienosta kirjasesta "1000 bombers over Essen" jossa käsitellään yhden ainoan kaupungin hävittämiseen tarvittavaa valmistelua. Harmikseni ehdin vain silmäillä sitä enkä ostanut kohteiaisuudesta Essenissä asuvia ystäviäni kohtaan. Mutta kirjassa oli eritelty hyvin seikkaperäisesti kaikki mitä kaupunkituhon aikaansaamiseen tarvittiin ja sitä oli todella paljon. Vaikka kirja oli ohuehko kokoelma tilastoa ja suunnitelmamateriaalia, niin itse kaupunkihävityksen suunnittelu, materiaalihallinto, polttoaine ja kone- ja miehistöhuolto olivat aivan mielettömiä urakoita. Antoi pienen välähdyksen siitä mitä oikeasti tarvittiin 1940-luvun välineistöllä täydellisen kaupunkituhon aikaasaamiseksi.

Itse kaupunkihävitys alkaa jo kuukausia ennen pommitusyöksi valittua ajankohtaa analyysillä, suunnittelulla ja tiedustelulla. Tämä kesti pitkään. Tiedon perusteella valittiin reitit, aseet, vaikutukset, korkeudet, vaihtoehtomaalit yösuunnistusohjeet jne jne. Lopulta kun itse miehistöt saivat tietää minne lentäisivät, niin käytännössä kaupunki oli jo tuhottu. Siis paperilla. Lentokoneiden ja miehistöjen tehtävänä oli ainoastaan suorittaa huolellinen suunnitelma. Valitut menetelmät ja massat olivat sellaiset, että saksalaiskaupunkien elinkaari hienoina keskiaikaisina kokonaisuuksina oli lopput ennenkuin ensimmäinen "pathfinder" eliittipommiryhmä valaisi ja merkitsi pommitettavat kohteet väri- ja palopommeillaan. Tämä siksi koska ns piste- ja täsmäpommituksiin ei ollut minkäälaisia realistisia mahdollisuuksia. Maalia kasvatettiin niin että tähtäysjärjestelmät mahtuisivat niihin.

QuoteJa kyllä desanttejakin oli enemmän kuin se yksi kiinnijäänyt. ...  Helsingin kokoisessa kaupungissa on desantteja ollut varmasti useita.

Ja jos sattui loppumaan, Helsingin häpeäyliopisto kyllä kouluttaisi ja kouluttaa lisää. Se on Helsingin häpeäyliopiston luonne. Tavallaan myös itse kaupungin hyvinvoinnin tuhoaminen samalla kun laitoksen eräät osat pyrkivät luomaan hyvinvointia niin toiset pyrkivät luomaan itsetuhoa ja pahoinvointia. Tämä lienee osa akateemisen vapauden olemusta. Myös vuoden 1918 sodalla oli osuutensa mutta todelliset desantit ja vaaralliset vakoilijat olivat ja ovat akateemisen koulutuksen saaneita.

Quote from: siviilitarkkailija on 02.02.2014, 12:25:39

Quote from: Perttu Ahonen on 02.02.2014, 03:08:01
Tässä ajankohtaista asiaa, jos kiinnostaa Helsingin kohtalon yöt: http://www.ilmatorjuntamuseo.fi/tapahtumia/

Toki kannattaa myös lukea Atso Haapasen kirja nimeltä Kohtalon yöt. Helsingin suurpommitukset talvella 1944.

Mitä itse suurpommituksiin tulee, niin ihmetyttää hieman pudotettujen pommikoneiden pieni määrä.

Tämä nimenomaan oli strateginen päätös. Pommikoneita EI kannattanut alkaa tuhoamaan. Riitti että pommilasti ei päässyt maaliinsa ja lentäjät pystyivät rekisteröimään suorituksen tehdyksi.

QuoteToisaalta ihmetyttää myös pommareiden heikko osumatarkkuus.    Oliko ADDn tarkoitus todella tuhota Helsinki

Tuhoamistarkoitus oli todellinen. Helsingin hävittäminen oli todellinen pyrkimys. Kokonaiskapasiteetti Neuvostoliitossa ei kuitenkaan riittänyt siihen. Ihmisillä on usein harhainen käsitys siitä mitä todella tarkoittaa 1000 pommikoneen yhtäaikainen hyökkäys 1940-luvun teknologialla. Kuvitellaan että homma hoituu tostavain. Ei todellakaan.

RAF toimintaan perustunut suunnittelu ja infra pommitustyön ympärillä löytyy mm hienosta kirjasesta "1000 bombers over Essen" jossa käsitellään yhden ainoan kaupungin hävittämiseen tarvittavaa valmistelua. Harmikseni ehdin vain silmäillä sitä enkä ostanut kohteiaisuudesta Essenissä asuvia ystäviäni kohtaan. Mutta kirjassa oli eritelty hyvin seikkaperäisesti kaikki mitä kaupunkituhon aikaansaamiseen tarvittiin ja sitä oli todella paljon. Vaikka kirja oli ohuehko kokoelma tilastoa ja suunnitelmamateriaalia, niin itse kaupunkihävityksen suunnittelu, materiaalihallinto, polttoaine ja kone- ja miehistöhuolto olivat aivan mielettömiä urakoita. Antoi pienen välähdyksen siitä mitä oikeasti tarvittiin 1940-luvun välineistöllä täydellisen kaupunkituhon aikaasaamiseksi.

Itse kaupunkihävitys alkaa jo kuukausia ennen pommitusyöksi valittua ajankohtaa analyysillä, suunnittelulla ja tiedustelulla. Tämä kesti pitkään. Tiedon perusteella valittiin reitit, aseet, vaikutukset, korkeudet, vaihtoehtomaalit yösuunnistusohjeet jne jne. Lopulta kun itse miehistöt saivat tietää minne lentäisivät, niin käytännössä kaupunki oli jo tuhottu. Siis paperilla. Lentokoneiden ja miehistöjen tehtävänä oli ainoastaan suorittaa huolellinen suunnitelma. Valitut menetelmät ja massat olivat sellaiset, että saksalaiskaupunkien elinkaari hienoina keskiaikaisina kokonaisuuksina oli lopput ennenkuin ensimmäinen "pathfinder" eliittipommiryhmä valaisi ja merkitsi pommitettavat kohteet väri- ja palopommeillaan. Tämä siksi koska ns piste- ja täsmäpommituksiin ei ollut minkäälaisia realistisia mahdollisuuksia. Maalia kasvatettiin niin että tähtäysjärjestelmät mahtuisivat niihin.

QuoteJa kyllä desanttejakin oli enemmän kuin se yksi kiinnijäänyt. ...  Helsingin kokoisessa kaupungissa on desantteja ollut varmasti useita.

Ja jos sattui loppumaan, Helsingin häpeäyliopisto kyllä kouluttaisi ja kouluttaa lisää. Se on Helsingin häpeäyliopiston luonne. Tavallaan myös itse kaupungin hyvinvoinnin tuhoaminen samalla kun laitoksen eräät osat pyrkivät luomaan hyvinvointia niin toiset pyrkivät luomaan itsetuhoa ja pahoinvointia. Tämä lienee osa akateemisen vapauden olemusta. Myös vuoden 1918 sodalla oli osuutensa mutta todelliset desantit ja vaaralliset vakoilijat olivat ja ovat akateemisen koulutuksen saaneita.

Neuvostoliiton Helsingin-pommitukset helmikuussa 1944 olivat amatöörimäistä näpertelya verrattuna siihen, miten länsivallat tuhosivat massapommituksillaan järjestelmällisesti Saksan kaupungit. Pommituksia jatketiin viimeiseen saakka, vaikka oli jo varmaa, että Saksa tulee häviämään sodan. Dresdenkin tuhottiin vasta helmikuussa 1945.

Helsingin hävittäminen ei liene ollut Neuvostoliitolle olennaisen tärkeää, vaan saada Suomi irti sodasta.

Quote from: Perttu Ahonen on 02.02.2014, 03:08:01
Tässä ajankohtaista asiaa, jos kiinnostaa Helsingin kohtalon yöt: http://www.ilmatorjuntamuseo.fi/tapahtumia/

Toki kannattaa myös lukea Atso Haapasen kirja nimeltä Kohtalon yöt. Helsingin suurpommitukset talvella 1944.

Mitä itse suurpommituksiin tulee, niin ihmetyttää hieman pudotettujen pommikoneiden pieni määrä.  Toisaalta ihmetyttää myös pommareiden heikko osumatarkkuus.    Oliko ADDn tarkoitus todella tuhota Helsinki - kapasiteetti olisi siihen kyllä riittänyt, vai oliko tarkoitus enemmän pelotella?    Mieltä tietenkin hivelee ajatus, että suomalaisten huippuhyvä ilmatorjunta esti suuret tuhot, mutta, mutta.
Olihan Saksan kaupunkien suojana massiivinen ja ajanoloon huippunykyaikainen ja erinomaisesti johdettu ilmatorjuntatykistö ja modernit yöhävittäjät, mutta ei Saksa silti kyennyt estämään yhtäkään RAF:n yöllistä suurpommitusta.

Neuvostoliiton ilmavoimat kävivät kuvaamassa tuhoja pommitusten välillä, joten heillä kyllä oli tieto siitä, mitä tuhoja oli saatu aikaan. Ja kyllä desanttejakin oli enemmän kuin se yksi kiinnijäänyt.  Suomalaisten lentäjien kokemuksen mukaan jokaisen lentotukikohdan lähellä oli aina desantteja tiedottamassa nousevista torjuntahävittäjistä ja kalustosta yleensäkin.  Helsingin kokoisessa kaupungissa on desantteja ollut varmasti useita.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Helsingin_suurpommitukset

Quote from: Takinravistaja on 02.02.2014, 13:56:23


Neuvostoliiton Helsingin-pommitukset helmikuussa 1944 olivat amatöörimäistä näpertelya verrattuna siihen, miten länsivallat tuhosivat massapommituksillaan järjestelmällisesti Saksan kaupungit. Pommituksia jatketiin viimeiseen saakka, vaikka oli jo varmaa, että Saksa tulee häviämään sodan. Dresdenkin tuhottiin vasta helmikuussa 1945.

Helsingin hävittäminen ei liene ollut Neuvostoliitolle olennaisen tärkeää, vaan saada Suomi irti sodasta.

miten milloinkin pyritään vähättelemään suomalaisten saavutuksia.
Luin hiljattain kirjan saksan ilmavoimista ja ainakin sen mukaan länsimaiden ilma- ja teknologiaylivoima oli niin valtava verrattuna Saksalaisiin ettei heillä ollut mahdollisuuksia pysäyttää lännen sotakoneistoa, joka pystyi korvaamaan tappiot aika äkkiä.  RAF:n tappiot olivat  kovat: 125 000:sta pommituskomennuskunnan miehestä kuoli tai haavoittui 73 741.

Saksalaisten tutkia hämättiin alumiinisuikaleilla ja saksalaisten yöhävittäjiä lentokenttien yllä päivystyvät Mosquito-partiot, niin että jotkut hengissä pitempään selvinneet saksan yöhävittäjä-ässät kielsivät sytyttästä kiitoratojen lamppuja, ettei hänen laskeutumistaan huomattaisi. Venäläiset eivät ymmärtäneet tehdä niin.

myös länsimaiden käyttämät pommit olivat toista: Yleisin niistä oli ohutkuorinen "korttelinmurskaaja" (blockbuster). Se painoi 1800 kiloa. Räjähdys synnytti voimakkaan paineaallon, joka musersi välittömässä läheisyydessä sijainneet rakennukset kokonaan. Kauempana paineaalto repäisi katot irti ja särki ikkunat. Seinät jäivät pääosin pystyyn. Suurin englantilaisten pommi, "Grand Slam" painoi 10 tonnia, pienempi "Tallboy" 5,5 tonnia. Venäläisillä ei ollut mitään vastaavaa.

eli ero länsimaiden käyttämän kaluston ja venäläisten välillä oli huima, mutta Stalin ei välttämättä ymmärtänyt sitä, vaan oletti ilmavoimien pyyhkivän suomen pikkukaupungit kartalta vähintään samalla tehokkuudella millä saksalaiset olivat tuhonneet ja pommittaneet venäläisiä kaupunkeja.

Myös käsky pommitusten lopettamiseksi annettiin luulossa, että suomi helsinki oli vähintäänkin raunioina: Suomesta lähti pakolaisia tukholmaan, ja heidän kauhukertomuksiaan paisuteltiin ruotsalaisessa mediassa ja myös suomen johto antoi ymmärtää että pommituksilla oli tehty isoa tuhoa. Muistaakseni venäläinen komentaja sai myös jonkun mitallin helsingin tuhoamisesta, mitallin, jonka hän heitti menemään käytyään helsingissä sodan jälkeen. Lähdettä väitteeseen en löytänyt.

Suomella ja suomalaisilla kävi myös hyvä onni: vaasassakin olisi talvisodan pommituksissa pitänyt tulla enemmän kuolleita, mutta pahimpien pommitusten aikana oli kaunis sää ja Vaasalaiset olivat saaristossa, kaupunki oli lähes tyhjä.

Quote from: Marija on 02.02.2014, 10:51:27
Tunsin aikoinaan naisen, vanhuksen, joka kertoi viime sodassa olleensa työssä Helsingin ilmatorjunnassa.
Heillä oli salainen paikka josta he seurasivat mahdollisia saapuvia koneita ja ilmoittivat niistä radiolla.  :)

Tuo bunkkeri on vieläkin olemassa. Itse olen tuntenut Väinö Valveen - ei sen kenraalin, vaan yhtenä erja-tutkan operaattoreista Santahaminassa toimineen pommitusten aikaan asevelvollisen.

Idea ei ollut pudottaa koneita, vaan sotkea niiden muodostelmat ja lentosuunta sulkutulella niiden eteen. Menivät ohi maalialueesta. Samoin oli rakennettu valehelsinki, jossa poltettiin  kokkoja ja pidettiin yllä katuvaloja keskellä korpea, jokunen aste syrjään oikeasta pimennetystä Helsingistä. Sinne meni valtava määrä pommilasteja.

Quote from: Marija on 02.02.2014, 10:51:27
Tunsin aikoinaan naisen, vanhuksen, joka kertoi viime sodassa olleensa työssä Helsingin ilmatorjunnassa.
Heillä oli salainen paikka josta he seurasivat mahdollisia saapuvia koneita ja ilmoittivat niistä radiolla.  :)

Tuo bunkkeri on vieläkin olemassa. Kyse oli ns. Tilannehuoneesta, jossa oli karttapöytä Helsingistä, jossa siirreltiin vihollisen pommikonemuodostelmia merkkaavia lentokonemalleja, jotta saivat hahmotettua tilenteen, vastatoimet. Tiedot tulivat tutkilta puhelimitse. Sulkutuliammunta käskyt lähtivät sieltä puhelimitse pattereille ympäri kaupunkia.  Itse olen tuntenut Väinö Valveen - ei sen kenraalin, vaan yhtenä erja-tutkan operaattoreista Santahaminassa toimineen pommitusten aikaan asevelvollisen.

Idea ei ollut pudottaa koneita, vaan sotkea niiden muodostelmat ja lentosuunta sulkutulella niiden eteen. Menivät ohi maalialueesta. Samoin oli rakennettu valehelsinki, jossa poltettiin  kokkoja ja pidettiin yllä katuvaloja keskellä korpea, jokunen aste syrjään oikeasta pimennetystä Helsingistä. Sinne meni valtava määrä pommilasteja.

Sodan äänet ovat aikakausista riippuen erilaiset.
Tältä se kuullosti Helsingissä 1944: http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1288648245637.html

Nykypäivän sodat maailmalla eivät ole aina näin selkeitä: lentokoneita, panssarivaunuja, tykkien jylinää.

Viime vuosikymmenten aseelliset kahakat ovat olleet monesti eräänlaista sissitoimintaa: sissien suorittamia terrori-iskuja, joko itse ampuma-asein ja esim. veitsin hyökäten, tai esim. pommin asentamista aikalaukasimella. Pommi voi olla sijoitettuna minkä tahansa luonnolliselta vaikuttavan esineen sisään. Tätä kutsutaan terrorismiksi, mutta tämä on yhtälailla sodankäyntiä. Näiden ääni on yleensä valtava, kaikuva, usean voimakkaan räjähdyksen ja särkyvien autojen ja esim. romahtavien kivirakennusten kumina, sekä hetken päästä alkava ihmisten erilaisten huutojen ääni. Tätä seuraa pian alkava, nouseva ja laskeva yleinen hälytyssireenin ääni.

Jotkin maat, vaikkakaan eivät ole välttämättä suorassa sodassa keskenään, saattavat elää kuitenkin sotilaallisessa valmiudessa, eli nk. sotatilassa.

Sotatilassa ovat vihollisen sissitoiminnan perusteella tekemät yksittäiset, pienempään joukkoon kohdistuvat terrori-iskut yleensä mahdottomat ennakoida. Valppaat, sotaan tottuneet kansalaiset saattavat kuitenkin havaita esim. julkisessa tilassa olevan asiaankulumattoman esineen ja sotapoliisin pommiryhmä ehtiä tehdä aseen vaarattomaksi. Mutta on myös itsemurhapommittajia, jotka ajavat täydessä lastissa sisään vihollisen ovista ja räjäyttävät siellä esim. koko kuorma-autonsa, tappaen kerralla kymmeniä, ehkä satojakin ihmisiä.

Sotatilassa saattaa tapahtua myös yksittäisiä, valtioiden välisiä sotilaallisia iskuja, esim. raketein. Näin on ollut jo kauan mm. joidenkin lähi-idän valtioiden, sekä erilaisten ryhmittymien välillä.

Quote from: Velmu on 02.02.2014, 11:37:19

Quote from: Arvoton on 01.02.2014, 17:10:48
Pieni erikoisuus, kun puhetta oli jo aiemmin Helsingin maalaiskunnasta:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Helsingin_kihlakunta
"Vuonna 1946 Haaga, Huopalahti, Kulosaari, Oulunkylä ja osa Helsingin maalaiskunnasta liitettiin Helsinkiin." Noista 4 ekaa oli omia kuntiaan vielä sotien aikoihin.

En muista TV-ohjelmaa, mutta tietokilpailukysymyksessä piti muistaakseni luetella viisi suomen kuntaa, joissa kulki ratikka. Jokainen meistä tietää Hesan ja Turuun, mutta loput olivat mulle ihan ufoa. Kaksi niistä taisi olla Haaga ja Kulosaari.

Se viides on Viipuri. Viipurissa kulki skurut silloin kun se kaupunki kuului Suomelle.

Siis Larussa (Lauttasaari) oli oma raitiovaunusysteemi (Siis yksi hevosen vetämä linja) muinoin ennen siltoja. Se taisi olla osa Haagan kauppalaa? Kulosaareen saaren oman ratikkalinjan ratikat (ihan sähköiset) laivattiin lautalla, jossa oli kiskot.

Ja Tosiaan Viipurissa oli Torkkelin liikenne ja raitiovaunut. Vanjat purkivat systeemin 1953, kun kaupungin asukasluku oli kutistunut käpykyläksi, koska 85 000 suomalaista kartkoitettiin kodeistaan ja tilalle muutti neukkupopulaa hitaaseen tahtiin. Oliskos 50- luvulla ollut joku 20 000 henkeä asukasluku. Ei siinä ratikoita tarvita. Nytkin Viipurissa/ alueella on vähemmän vanjoja, kuin oli suomalaisia 1939. Kaupungin arvioitiin 30-luvulla ylittävän 200 000 asukasta 1980-luvulla. Olisi varmasti mennyt rikki, kun oli tuolloin Turkua ja Tamperetta isompi kaupunki.

Quote from: EL SID on 02.02.2014, 14:34:59
myös länsimaiden käyttämät pommit olivat toista: Yleisin niistä oli ohutkuorinen "korttelinmurskaaja" (blockbuster). Se painoi 1800 kiloa. Räjähdys synnytti voimakkaan paineaallon, joka musersi välittömässä läheisyydessä sijainneet rakennukset kokonaan. Kauempana paineaalto repäisi katot irti ja särki ikkunat. Seinät jäivät pääosin pystyyn. Suurin englantilaisten pommi, "Grand Slam" painoi 10 tonnia, pienempi "Tallboy" 5,5 tonnia. Venäläisillä ei ollut mitään vastaavaa.

Kyllä Neuvostoliittolaiset on käyttänyt 5 tonnin painoista pommia Köningsbergissä, jonka kaupunkin tilalla on nykyään jotain muuta. PE-8 nelimoottoreisia pommareita joilla tämä kulki ei kuitenkaan valmistettu edes sataa. Jopa Berliiniäkin pommitettiin niillä 1941.

Samoin kun pari vuotta sitten etsittiin jotain suutaripommia Helsingissä, mikä paljastui joksikin muuksi, epäiltiin sen olevan 2 tonnin painoinen sillä niitä Itäilmavoimat käyttivät. Sellaisen kantamiseen riitti ihan hyvin joku IL-4 / DB-3f kaltainen keskiraskas pommari.

Isot pommit eivät välttämättä olleet käyttökelpoisia ison kaupunkituhon aiheuttamiseksi, joka hoitui parhaiten mahdollisimman suurella määrällä pienempiä kattoja rikkovia pommeja joiden perään palopommeja, mutta niillä oli käyttöä lähinnä propagandassa ja sotilallisesti tiettyjä erityisiä pistemaaleja kohtaan joiden tuhoaminen vaati ison kertalaakin oikeaan paikkaan. Esimerkiksi mainitsemasi 10 tonnin Grand Slam oli kehitetty uppoamaan maahan ja räjähtäessään luomaan sellaisen maanjäristyksen, että se romautti lähellään olevan joen yli menevän ison rautatiesillan 'railway adveduct'. Ne olivat niin isoja rakenteita, ettei niitä kyetty sodan oloissa uudelleenrakentamaan.

Mielenkiintoinen oli saksalaisten mistel, mikä oli radio-ohjattava Junkers 88, jonka nokka oli yksi suuri 1850 kg pommi, toinen lentokone kantoi sen ja ohjasi tiputuksen jälkeen radioitse. Ensimmäinen ohjus. Näillä yritettiin tuhota mm. Rybinskin tekoaltaan patoja, mikä olisi lamauttanut sen alueen sotateollisuuden energiantuotannon. Operaatio vain myöhäistyi loputtomiin, ja lopulta rintamalinjat olivat liian kaukana. Siltoja vastaan näitä käytettiin kyllä.

Quote from: P on 02.02.2014, 14:52:51

Quote from: Marija on 02.02.2014, 10:51:27
Tunsin aikoinaan naisen, vanhuksen, joka kertoi viime sodassa olleensa työssä Helsingin ilmatorjunnassa.
Heillä oli salainen paikka josta he seurasivat mahdollisia saapuvia koneita ja ilmoittivat niistä radiolla.  :)

Tuo bunkkeri on vieläkin olemassa. Itse olen tuntenut Väinö Valveen - ei sen kenraalin, vaan yhtenä erja-tutkan operaattoreista Santahaminassa toimineen pommitusten aikaan asevelvollisen.

Idea ei ollut pudottaa koneita, vaan sotkea niiden muodostelmat ja lentosuunta sulkutulella niiden eteen. Menivät ohi maalialueesta. Samoin oli rakennettu valehelsinki, jossa poltettiin  kokkoja ja pidettiin yllä katuvaloja keskellä korpea, jokunen aste syrjään oikeasta pimennetystä Helsingistä. Sinne meni valtava määrä pommilasteja.

Käsittääkseni ilmatorjuntalotat eivät olleet itse ampumabunkkereissa, vaan aivan erillisessä paikassa. Heidän antamansa tiedot lähestyvien koneiden suunnasta ja asemasta välittyivät itse sotilaalliseen bunkkeriin, tai mihin nyt välittyivätkin.

Eräs ilmatorjuntatykistön paikka oli Helsingin Kallion / Alppilan, nykyisen Linnanmäen alueella sijaitsevalla vesitornilla. Kalliolaiset jotka kuulivat jyskeen pommisuojiin, sanoivat: "nyt Vesilinnasta ammutaan!" (Tuon aikainen puhetyyli: "nyt Vesilinna ampuu!").

Edit.: vesitorni = Vesilinna.

Quote from: Marija on 02.02.2014, 15:06:17

Quote from: P on 02.02.2014, 14:52:51

Quote from: Marija on 02.02.2014, 10:51:27
Tunsin aikoinaan naisen, vanhuksen, joka kertoi viime sodassa olleensa työssä Helsingin ilmatorjunnassa.
Heillä oli salainen paikka josta he seurasivat mahdollisia saapuvia koneita ja ilmoittivat niistä radiolla.  :)

Tuo bunkkeri on vieläkin olemassa. Itse olen tuntenut Väinö Valveen - ei sen kenraalin, vaan yhtenä erja-tutkan operaattoreista Santahaminassa toimineen pommitusten aikaan asevelvollisen.

Idea ei ollut pudottaa koneita, vaan sotkea niiden muodostelmat ja lentosuunta sulkutulella niiden eteen. Menivät ohi maalialueesta. Samoin oli rakennettu valehelsinki, jossa poltettiin  kokkoja ja pidettiin yllä katuvaloja keskellä korpea, jokunen aste syrjään oikeasta pimennetystä Helsingistä. Sinne meni valtava määrä pommilasteja.

Käsittääkseni ilmatorjuntalotat eivät olleet itse ampumabunkkereissa, vaan aivan erillisessä paikassa. Heidän antamansa tiedot lähestyvien koneiden suunnasta ja asemasta välittyivät itse sotilaalliseen bunkkeriin, tai mihin nyt välittyivätkin.

Eräs ilmatorjuntatykistön paikka oli Helsingin Kallion / Alppilan, nykyisen Linnanmäen alueella sijaitsevalla vesitornilla. Kalliolaiset jotka kuulivat jyskeen pommisuojiin, sanoivat: "nyt vesitornilta ammutaan!" (Tuon aikainen puhetyyli: "nyt vesitorni ampuu!").

Enhän minä mistään "ampumabunkkerista" - mikä helvetti muuten sellainen edes olisi tykkilmatorjunnassa? ;D - kirjoittanut, vaan tilannehuoneesta, joka oli bunkkerissa. netti näköjään tökki ja viestini on tullut kahtena palana.

No, hiukka mä jo ihmettelin...

Aivan, voipi olla, en tätä tarkkaa puolta tuolloisesta sodasta tunne, muutoin kuin siinä eläneiden eri ihmisten, pääosin siviilien kertomuksista, joita tähän parhaani mukaan lainailen.

Korjasin ed. kirjoitukseeni sanan "vesitorni", "Vesilinnaksi", sillä sillä nimellä se Helsingissä tunnettiin.

Quote from: P on 02.02.2014, 15:03:21

Quote from: Velmu on 02.02.2014, 11:37:19

Quote from: Arvoton on 01.02.2014, 17:10:48
Pieni erikoisuus, kun puhetta oli jo aiemmin Helsingin maalaiskunnasta:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Helsingin_kihlakunta
"Vuonna 1946 Haaga, Huopalahti, Kulosaari, Oulunkylä ja osa Helsingin maalaiskunnasta liitettiin Helsinkiin." Noista 4 ekaa oli omia kuntiaan vielä sotien aikoihin.

En muista TV-ohjelmaa, mutta tietokilpailukysymyksessä piti muistaakseni luetella viisi suomen kuntaa, joissa kulki ratikka. Jokainen meistä tietää Hesan ja Turuun, mutta loput olivat mulle ihan ufoa. Kaksi niistä taisi olla Haaga ja Kulosaari.

Se viides on Viipuri. Viipurissa kulki skurut silloin kun se kaupunki kuului Suomelle.

Siis Larussa (Lauttasaari) oli oma raitiovaunusysteemi (Siis yksi hevosen vetämä linja) muinoin ennen siltoja. Se taisi olla osa Haagan kauppalaa? Kulosaareen saaren oman ratikkalinjan ratikat (ihan sähköiset) laivattiin lautalla, jossa oli kiskot.

Ja Tosiaan Viipurissa oli Torkkelin liikenne ja raitiovaunut. Vanjat purkivat systeemin 1953, kun kaupungin asukasluku oli kutistunut käpykyläksi, koska 85 000 suomalaista kartkoitettiin kodeistaan ja tilalle muutti neukkupopulaa hitaaseen tahtiin. Oliskos 50- luvulla ollut joku 20 000 henkeä asukasluku. Ei siinä ratikoita tarvita. Nytkin Viipurissa/ alueella on vähemmän vanjoja, kuin oli suomalaisia 1939. Kaupungin arvioitiin 30-luvulla ylittävän 200 000 asukasta 1980-luvulla. Olisi varmasti mennyt rikki, kun oli tuolloin Turkua ja Tamperetta isompi kaupunki.

Lauttasaari taisi kuulua Huopalahden kuntaam, ei Haagan kauppalaan, jollen väärin muista.

Helsingin alueelta löytyy hämmästyttävä määrä nk. juoksuhautaverkostoja, kuin bunkkereitakin, samaten ruostuneita, mahd. jonkinlaisia ilmatorjunta-alustoja, eli liekö niissä ollut maahan, eli kallioon pultattuna konekivääri, tai joku himputin tykki. Mistä niistä tietää, mutta lähes mistä päin Stadia ja Stadin reunamia, rannikolta voi tätä rojua löytää.

Miltä ajalta nämä juoksuhaudat muuten ovat? Oolannin sodanko? Niitä ovat joka mettät täynnä. Olin kauan sitten koiraa ulkoiluttaessa vähällä pudota yhteen sellaiseen, yhtäkkiä vain seisoin juoksuhaudan reunalla.

Mm. Helsingin Vartiosaaressa, sen eteläkulmalla on ilm. saksalaisten ilmatorjuntarakennelma.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Juoksuhauta

    (http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/5/5a/Russian_Troops_NGM-v31-p379.jpg/180px-Russian_Troops_NGM-v31-p379.jpg)
    Venäläissotilaat odottavat saksalaisten hyökkäystä ensimmäisessä maailmansodassa. National Geographic Magazine, Volume 31 (1917), s. 379.

QuoteJuoksuhaudat Suomessa

Suomessa on käytetty matalampia taistelu- ja yhdyshautoja, joissa kontataan tai kuljetaan kumarassa. Taisteluhaudat ovat yleensä poikittain vihollisen oletettuun tulosuuntaan nähden. Niissä on konekivääreille tms. aseille tarkoitettuja pesäkkeitä. Taisteluhaudat on yleensä yhdistetty majoitustiloihin (esimerkiksi korsuihin tai bunkkereihin) yhdyshaudoilla, jotka ovat pääsääntöisesti poispäin vihollisen oletusta tulosuunnasta.

Helsingin ympäristössä on runsaasti Helsingin maa- ja merilinnoitukseen kuuluneita venäläisten rakennuttamia juoksuhautoja ja pesäkkeitä ensimmäisen maailmansodan ajalta. Näissä ei kuitenkaan ole koskaan taisteltu ja osa niistä on jo sortunut tai jäänyt rakentamisen alle.

Juoksuhautoja voi nähdä toisen maailmansodan aikana rakennetun Salpalinjan museoalueilla sekä talvi- ja jatkosodan aikaisilla taistelualueilla.

Brittien juoksuhauta Albert-Bapaumen tien lähellä Ovillers-La Boissellessa Sommen taistelun aikana heinäkuussa 1916

Ahkerasti on heillä lapio käynytkin. Näitä on kaikissa mahdollisissa ja mahdottomissa Helsingin kolkissa. Lapsena leikittiin näissä.

Kun nyt Saksa mainittu ja Dresden, niin Kurt Vonnegutin Teurastamo 5 on helvetin hyvä kuvaus pommituksen kohteena olemisesta.
Ja sotarikoksesta.

Quote from: Jääpää on 02.02.2014, 17:43:42
Kun nyt Saksa mainittu ja Dresden, niin Kurt Vonnegutin Teurastamo 5 on helvetin hyvä kuvaus pommituksen kohteena olemisesta.
Ja sotarikoksesta.

Kun nyt tulit maininneeksi, niin itse suosittelen 1. maailmansodasta kertovaa sotaromaania,
Erich Maria Remarque: Länsirintamalta ei mitään uutta (http://fi.wikipedia.org/wiki/Erich_Maria_Remarque)

Tää kirja on kauhea. Kauheinta kirjassa on sen kirjoitustyyli. Se on nuoren miehen monotoonista puhetta, kertomusta tapahtuneista tosiasioista, tapahtumista, sodassa kaiken nähneenä, henkisesti kuolleena, ilman tunnetta.

           (http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/c/c3/Remarque_Im_Westen_nichts_Neues_1929.jpg/220px-Remarque_Im_Westen_nichts_Neues_1929.jpg)

Länsirintamalta ei mitään uutta (http://fi.wikipedia.org/wiki/L%C3%A4nsirintamalta_ei_mit%C3%A4%C3%A4n_uutta)

Quote from: Marija on 02.02.2014, 17:33:54
Helsingin alueelta löytyy hämmästyttävä määrä nk. juoksuhautaverkostoja, kuin bunkkereitakin, samaten ruostuneita, mahd. jonkinlaisia ilmatorjunta-alustoja, eli liekö niissä ollut maahan, eli kallioon pultattuna konekivääri, tai joku himputin tykki. Mistä niistä tietää, mutta lähes mistä päin Stadia ja Stadin reunamia, rannikolta voi tätä rojua löytää.

Miltä ajalta nämä juoksuhaudat muuten ovat? Oolannin sodanko? Niitä ovat joka mettät täynnä. Olin kauan sitten koiraa ulkoiluttaessa vähällä pudota yhteen sellaiseen, yhtäkkiä vain seisoin juoksuhaudan reunalla.

Helsingin linnoittaminen ja linnoituslaitteet joihin olet törmännyt, ovat todennäköisimmin I-maailmansodan aikaisia ja Keisarillisen Venäjän rakentamia.

http://www.rky.fi/read/asp/r_kohde_det.aspx?KOHDE_ID=1570

I-maailmansodan alkaessa Venäjän sotilasjohto pelkäsi maihinnousua ja Helsingin merisataman menetystä. Mikäli Venäjän vihollinen (lue Saksa) olisi avannut sotatoimet mahinnousulla ja kiertoliikkeellä se olisi kirjaimellisesti voinut napata itselleen sataman. Helsingin merialue oli rannikkotykistön suojaama ja raskaasti miinoitettu. Siksi hyökkääjän oletettiin kykenevän tekemään mahinnousun muualla ja hyökkäämään sataman kimpuun mantereen puolelta. Mereltä tuleminen olisi tullut liian kalliiksi.

Tämän seurauksena koko Helsingin sotilasalue, espoosta kivikkoon ja kontulaan ja edelleen rantaan kaivettiin täyteen mantereen suuntaan torjuvia kaivantoja sekä asemia. Projekti oli Suomen suurin ja aikansa käsittämättömän merkittävä työllistymistyötä aina vuoteen 1917. Tarjosi ihmisille erittäin merkittäviä urakoita eikä edes riittänyt, seurauksella että Tsaari rahtasi Helsinkiin junavanulasteittain kiinalaisia orjatyöläisiä/sotavankeja/jne. Kepposena projektissa oli se että suomen hallitus, senaatti, sai ilon ja kunnian maksaa näistä hankkeista jotka tsaarin hallinto tilasi mutta johon ei lopulta löytynyt keneltäkään rahaa. Olennaista on kuitenkin se että linnoitteita ehdittiin tehdä vuosia ja ne olivat massivisia mutta eivät pysäyttäneet sen enempää punaisten kuin kenenkään muun käsissä maihinnousseita saksalaisia 1918. Linnoitteet jäivät pahasti keskeneräisiksi kun tsaari kaatui. Ja lopulta niistä tuli muistomerkkejä joissa ei koskaan taisteltu mikä on toisaalta ihan hyvä juttu, kuten se ettet pudonnut koiraa ulkoiluttaessasi sellaiseen...

Quote from: Marija on 02.02.2014, 17:41:47
http://fi.wikipedia.org/wiki/Juoksuhauta

    (http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/5/5a/Russian_Troops_NGM-v31-p379.jpg/180px-Russian_Troops_NGM-v31-p379.jpg)
    Venäläissotilaat odottavat saksalaisten hyökkäystä ensimmäisessä maailmansodassa. National Geographic Magazine, Volume 31 (1917), s. 379.

QuoteJuoksuhaudat Suomessa

Suomessa on käytetty matalampia taistelu- ja yhdyshautoja, joissa kontataan tai kuljetaan kumarassa. Taisteluhaudat ovat yleensä poikittain vihollisen oletettuun tulosuuntaan nähden. Niissä on konekivääreille tms. aseille tarkoitettuja pesäkkeitä. Taisteluhaudat on yleensä yhdistetty majoitustiloihin (esimerkiksi korsuihin tai bunkkereihin) yhdyshaudoilla, jotka ovat pääsääntöisesti poispäin vihollisen oletusta tulosuunnasta.

Helsingin ympäristössä on runsaasti Helsingin maa- ja merilinnoitukseen kuuluneita venäläisten rakennuttamia juoksuhautoja ja pesäkkeitä ensimmäisen maailmansodan ajalta. Näissä ei kuitenkaan ole koskaan taisteltu ja osa niistä on jo sortunut tai jäänyt rakentamisen alle.

Juoksuhautoja voi nähdä toisen maailmansodan aikana rakennetun Salpalinjan museoalueilla sekä talvi- ja jatkosodan aikaisilla taistelualueilla.

Brittien juoksuhauta Albert-Bapaumen tien lähellä Ovillers-La Boissellessa Sommen taistelun aikana heinäkuussa 1916

Ahkerasti on heillä lapio käynytkin. Näitä on kaikissa mahdollisissa ja mahdottomissa Helsingin kolkissa. Lapsena leikittiin näissä.

Näiden laajamittainen tuotanto oli myös ensimmäisiä episodeja kun maamme sai tutustua työperäiseen maahanmuuttoon jota Venäläiset toivat rakentamaan. Kiinalaisperäisiä 'hunghuuseja' jotka olivat kai jonkun sortin maantierikollisia karkotuksella. Muutama tyttö siihen aikaan tuli raskaaksi niistä.

On vaikea sanoa onko "stadin slangisana" mutsi perua näiltä kiinalaisilta joilla on ollut äitiä ikävä. Hämmästyttävän lähellä kiinankielistä vastinetta mutsi. Muistan kerran kun elokuvateatterissa oli elokuva jossa kiinan keisari halasi itkien edesmennyttä äitiään ja lausui "mutsi!" jolloin koko sali repesi.

Quote from: Marija on 02.02.2014, 10:51:27
Tunsin aikoinaan naisen, vanhuksen, joka kertoi viime sodassa olleensa työssä Helsingin ilmatorjunnassa.
Heillä oli salainen paikka josta he seurasivat mahdollisia saapuvia koneita ja ilmoittivat niistä radiolla.  :)

Ilmatorjuntalotat, jopa pikkulotat sekä nostoväki-ikäiset pojat tekivät tuota ilmavalvontaa. Iso käsi heille, he vapauttivat paljon taistelukuntoisia miehiä muihin sotilastehtäviin.

Quote from: Velmu on 02.02.2014, 11:37:19

Quote from: Arvoton on 01.02.2014, 17:10:48
En muista TV-ohjelmaa, mutta tietokilpailukysymyksessä piti muistaakseni luetella viisi suomen kuntaa, joissa kulki ratikka. Jokainen meistä tietää Hesan ja Turuun, mutta loput olivat mulle ihan ufoa. Kaksi niistä taisi olla Haaga ja Kulosaari.

Se viides on Viipuri. Viipurissa kulki skurut silloin kun se kaupunki kuului Suomelle.

Viipuri tietenkin. Viipurissa isäni huolsi ja jopa haki vioittuneita vaunuja huoltovaunulla pois linjalta verstaalle. Yötä myöten huolsivat kavereineen ratikoita, jotta ne päivällä olisivat ajokunnossa, hätätilassa ajoivat jopa vuoroja. Sitten syttyi sota ja armeija kutsui.

Anteeksi ja kiitos.

Quote from: Marija on 02.02.2014, 14:59:13
...

Ennen sodissa laskettiin kaatuneita sotilaita, nykyään kuolleita siviilejä. Nykysodassa turvallisin paikka (esikunnan ja komentopaikkojen jälkeen) on olla sissinä suorittamassa operaatiota.

Tuosta juoksuhaudasta ja kirjasta 'Länsirintamalta ei mitään uutta', muistan mm. kertomuksen kuinka päätön mies juoksi juoksuhaudassa.  :-\

Vihollinen oli siis ampunut mieheltä, eli sotilaalta pään irti, tämän ilmeisestikin juostessa hautaa pitkin pää himppa liian korkealla ja vielä pään irrottuakin, sotilas juoksi joitain metrejä. Sama ilmiö on kanoilla, kun niitä teurastetaan. Tästä sanonta: "juoksee / lentää kuin päätön kana".

Quote from: EL SID on 02.02.2014, 14:34:59
Luin hiljattain kirjan saksan ilmavoimista ja ainakin sen mukaan länsimaiden ilma- ja teknologiaylivoima oli niin valtava verrattuna Saksalaisiin ettei heillä ollut mahdollisuuksia pysäyttää lännen sotakoneistoa, joka pystyi korvaamaan tappiot aika äkkiä.  RAF:n tappiot olivat  kovat: 125 000:sta pommituskomennuskunnan miehestä kuoli tai haavoittui 73 741.

Minusta yksi tärkeä tekijä on myös tuohonastinen sodan kulku toisaalta Saksan ja Neuvostoliiton välillä ja toisaalta Saksan ja Englannin/USA:n välillä.

Neuvostoliiton ja Saksan välinen sota oli maasotaa, tärkeitä olivat tankit, tykistö, hävittäjät ja syöksypommittajat. Rintama liikkui koko ajan, samaa kaupunkia vastaan (poikkeuksena Leningrad) ei hyökkäilty uudestaan ja uudestaan. Neuvostoliitolla ei ollut oikeastaan käyttöä pommikoneille ja pommitustekniikalle, jolla tuhottaisiin kaupunkeja. Sen sijaan tankit olivat tärkeitä. Jos ajatellaan vaikka Neuvostoliiton tankkeja 1944 ja verrataan niitä Englannin ja Yhdysvaltojen tuon ajan tankkeihin, niin kyllähän siinä on melkoinen ero Neuvostoliiton hyväksi.

Sen sijaan länsiliittoutuneiden sota oli neljä vuotta (kesästä 1940 kesään 1944) ilmasotaa. Sodittiinhan Pohjois-Afrikassa ja 1943 oli jo Italian maihinnousu, mutta pääpaino oli kuitenkin Saksan pommituksilla. Yhdysvallat ja Englanti siis kehittivät pommikonetekniikkaa ja taktiikkaa juuri kaupunkien tuhoamista varten.

Saksan pommituksista kiinnostuneille ihan hyvä kirja on Jörg Friedrichin Suuri palo - liittoutuneiden pommitukset Saksassa 1940-45. Siinä kertotaan pommitustekniikan kehittymisestä, kohteista, tuhomääristä ym.
http://www.luetutkirjat.fi/Valmiit/suuripalo.htm

Muistakseni kirjassa esiteltiin esimerkiksi sellainen loistava innovaatio, että ensin pudotettiin palopommeja, joilla saatiin tulipaloja syttymään. Parin tunnin päästä tuli sitten toinen pommikoneaalto, joka tuhosi kaduilla olleet palokunnat, palojen sammutteli ei sitten enää onnistutkaan.

Quote from: Marija on 03.02.2014, 13:25:59
Tuosta juoksuhaudasta ja kirjasta 'Länsirintamalta ei mitään uutta', muistan mm. kertomuksen kuinka päätön mies juoksi juoksuhaudassa.  :-\

Vihollinen oli siis ampunut mieheltä, eli sotilaalta pään irti, tämän ilmeisestikin juostessa hautaa pitkin pää himppa liian korkealla ja vielä pään irrottuakin, sotilas juoksi joitain metrejä. Sama ilmiö on kanoilla, kun niitä teurastetaan. Tästä sanonta: "juoksee / lentää kuin päätön kana".

1-maailmansodan juoksuhaudat muodostivat suuren ihmislabyrintin jossa tapahtui jos mitä kummallisuuksia. Vaikea uskoa että päätön ihminen useita metrejä juoksisi, mutta mistäpä sitä tietää.

1-maaulmansodassa juoksuhaudoissa pääasialliset kuolinsyyt olivat (noin) järjestyksessä: Taudit (jatkuvan nälän heikentämissä sotilaissa jotka elivät kirjaimellisesti ulosteen tahrimissa ojissaan), kranaatit ja ampumavamma. Itse tykistötoiminnan suhde ampumavammoihin oli n 80-20. Ratkaisevaa suurimmassa tappomäärässä oli liittoutuneiden sotilasdoktriini jossa korkein (aikansa korporatiivinen) aatelinen sotajohto halusi ylläpitää hyökkäyshalusia sotilaita. Mistä syystä hautoja ei saksalaisten tapaan viemäröity eikä tuuletettu. Niiden uskottiin muuttuvan sotilaille liian mukaviksi. Seurauksella että joukkoja kuoli eniten tauteihin. Enemmän kuin oikeastaan mihinkään muuhun syyhyn.

Tykistön kranaatit olivat huonosti fragmentoituvia ja iskusytytteisiä. Tällä oli seurauksensa että sirpalevammat olivat harvinaisempia, mutta kun osuivat, iso metallilohko repi ihmisen kahtia. Joskus tapahtui myös ihmisruumiin täydellisiä häviämisiä sekä hautautumisia romahtaviin juoksuhautoihin. Myöhemmin kun hollywoodin elokuvatuottajat tekviät maailmansodasta filmin, tapahtunut toistettiin  aina avustajien tukehtumiskuolemia myöten. Elokuvayleisö ei välttmättä osaa arvostaa pientä välähdystä uudelleenfilmatisoinnin alkuajoilta kun itse kohtaus kesti n 2-3 s.

II-maailmasodan ja ns VT-sytyttimen myötä tykistön koko asevaikutus muuttui radikaalisti. Klaus Fuchsin Neuvostoliittoon varastaman amerikkalaiskeksinnön vaikutus oli valtava. Tykistökranaatin sirpaloituminen ja ilmaräjähdys n 15 m korkeudella pyyhkivät kokonaiset juoksuhaudat täyteen ylhäältä alas ja maata pitkin sinkoavaa pientä tappajaa. Ardennien 2 hyökkäysoffensiivin aikana kokonaisen saksalaiskomppanjat miehet kieltäytyivät lopulta tulemasta ulos bunkkereistaan koska heitä ammuttiin VT-sytytteisillä kranaateilla. Ennenkokematon ilmiö saksalan armeijassa...

Näille kranaateille olisi ollut suomessakin 1944 tarvetta, mutta valitettavasti ne olivat strateginen ase supervallan arsenaalissa. Ilmapuolustus oli lopulta kysymys teknisestä älystä, ei pelkästä tykiståmäärästä...

Saksan sodanjohto oli Lontoota pommittaessaan käyttänyt palopommeja sekä räjähtäviä pommeja. Lontoossa ja Coventryssä tuho oli ollut valtava ja opetti briteille tärkeän asian. Ratkaisevaa on että ensin pudotetaan painevaikutteisia räjähteitä jotka rikkovat talojen kattopellit. Kun ne saadaan rikki, voidaan paljastuneisiin puurakenteisiin pudotella tankomaisia pieniä palopommeja. Eräänlaisia klapin tai palosoihdun mallisia joskus itsekseen ilmassa syttyvistä kemikaaleista tehtyjä. Erinomainen business ICI-yhtiölle...

Tulipalo korkean kerrostalon katolla on vaikea sammuttaa varsinkin jos kadut ovat täynnä kiviä ja kulkuesteitä. Ajastinpommit jotka räjähtelevät tuntien kuluttua itse hyökkäyksestä haittaavat raivaista riittävän kauan että saadaan aikaan massiivinen kaupunkipalo.

Quote from: siviilitarkkailija on 03.02.2014, 14:56:47
Saksan sodanjohto oli Lontoota pommittaessaan käyttänyt palopommeja sekä räjähtäviä pommeja. Lontoossa ja Coventryssä tuho oli ollut valtava ja opetti briteille tärkeän asian.

Nyt en aivan varma ole, on jo jonkun aikaa, kun kirjan luin, mutta muistaakseni Robert Harrisin kirjassa Enigma oli sellainen sivujuoni, että englantilaiset koodinmurtajat Bletchley Parkissa olisivat saaneet selville tulossa olevan ilmahyökkäyksen Coventryyn, mutta tietoa ei mitenkään hyödynnetty, jotta saksalaisille ei paljastuisi, että Enigma-koodi on murrettu.

Wikipediassakin on asiasta juttua, mutta sen mukaan tarina ei taida pitää paikkaansa:

Quote
Coventry and Ultra

In his 1974 book The Ultra Secret, Group Captain F. W. Winterbotham asserted that the British government had advance warning of the attack from Ultra: intercepted German radio messages encrypted with the Enigma cipher machine and decoded by British cryptoanalysts at Bletchley Park. He further claimed that Winston Churchill ordered that no defensive measures should be taken to protect Coventry, lest the Germans suspect that their cipher had been broken.[19] Winterbotham was a key figure for Ultra; he supervised the "Special Liaison Officers" who delivered Ultra material to field commanders.[13]

However, Winterbotham's claim has been rejected by other Ultra participants and by historians. They state that while Churchill was indeed aware that a major bombing raid would take place, no one knew what the target would be.[20][21]

Peter Calvocoressi was head of the Air Section at Bletchley Park, which translated and analysed all deciphered Luftwaffe messages. He wrote "Ultra never mentioned Coventry... Churchill, so far from pondering whether to save Coventry or safeguard Ultra, was under the impression that the raid was to be on London."[22]

Scientist R. V. Jones, who led the British side in the Battle of the Beams, wrote that "Enigma signals to the X-beam stations were not broken in time," and that he was unaware that Coventry was the intended target. Furthermore, a technical mistake caused jamming countermeasures to be ineffective. Jones also noted that Churchill returned to London that afternoon, which indicated that Churchill believed that London was the likely target for the raid.[23]

http://en.wikipedia.org/wiki/Coventry_Blitz

No, ihan hauska kirja Enigma joka tapauksessa on, suositan. Ihan tietoakin tulee Bletchley Parkin koodinmurtajista ja Enigma-laitteesta.

Saman tekijän Arkkienkeli ja Kolmannen valtakunnan salaisuus kannattaa lukea, jos sopiva hetki löytyy. Arkkienkeli juoni on aika hyytävä, Stalinin poika löytyy, Kolmannen valtakunnan salaisuus puolestaan on vaihtoehtohistoriaa, Saksa on voittanut toisen maailmansodan.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Robert_Harris

Länsirintamalta ei mitään uutta, sivulta 106:

"Näemme eläviä ihmisiä, joilta puuttuu päälaki; näemme juoksevia sotilaita, joilta molemmat jalkaterät ovat repeytyneet pois; he hoippuroivat ruhjoutuneilla tyngillään lähimpään koloon; eräs korpraali ryömii kahden kilometrin matkan laahaten perässään ruhjoutuneita sääriään, toinen tulee sidontapaikalle pidellen käsillään ulostyöntyviä suoliaan; näemme miehiä joilta puuttuu suu, alaleuka, kasvot; tapaamme sotamiehen joka on kaksi tuntia puristanut hampaillaan käsivartensa valtimoa estääkseen verensä vuotamasta kuiviin. Aurinko nousee, yö tulee, kranaatit vinkuvat, elämä on lopussa."

(Kertomus Saksan armeijan sotilaista, 1. maailmansota.)

Dr. R V Jones kirjassaan "the most secret war" käy läpi useita aika kimurantteja tilanteita, joita brittien sodanjohto joutui kylmästi hyväksymään säilyttääkseen enigma;n murtumisen. On hyvin mielenkiintoista että britannian sodanjohto oli jo 1942(1941?) kaikin liikenevin resurssein atomipommin valmistuksessa mukana. Olennainen kysymys oli pommin paino joka arvioitiin 10 000 kg:ksi. Tämä ohjasi koko mm lentokonesuunnittelua.

Britannialla hallitus oli tehnyt sopimukset Machester pommikoneita valmistavan yhtiön kanssa jolla oli parhaat poliittiset kontaktit. Yllättäen Mosquito, joka oli puuta, ja tehty suunnittelijansa yksityisvaroin, halvalla ja helposti, pesi kaikki muut projektit. Churchill oli kutienkin lyönyt lukkoon strategisen päätöksen että imperiumin ilmavoimilla piti olla atomipommin kuljettamiseen kelpaava nelimoottorinen kone. Tämä siis ennenkuin projektista oli edes varmuutta!!


Mikäli politiikka ei olisi ohjannut britannian puolustusteollisuutta, se olisi voinut hävittää Saksan kaikki kaupungit 1/6 osalla kustannuksista ja menetyksistä pommitulentokoneisiinsa. Ja vielä tehtaat sekä sillat päällelaskettuna. Mutta strategia vaati atomipommin, joka raskaana laitteena vaati raskaan (ja hitaan) pommilentokoneen.

Tuli YLEn Teemalta valokuvia Helsingistä. Noin kahden tunnin pläjäys. VMP.

No, ei kai 500 miljoonalla eurolla voi saada mitään parempaa kuin samaa, mitä saisi ilmaiseksi. Kuinka moni mainostaisi itseään ilmaiseksikin, noin kuin saivat Branderitkin 500 Me:n potilla tuoda itseään tykö?

Anteeksi ja kiitos.

Quote from: Kemolitor on 03.02.2014, 14:43:19

Quote from: EL SID on 02.02.2014, 14:34:59
Luin hiljattain kirjan saksan ilmavoimista ja ainakin sen mukaan länsimaiden ilma- ja teknologiaylivoima oli niin valtava verrattuna Saksalaisiin ettei heillä ollut mahdollisuuksia pysäyttää lännen sotakoneistoa, joka pystyi korvaamaan tappiot aika äkkiä.  RAF:n tappiot olivat  kovat: 125 000:sta pommituskomennuskunnan miehestä kuoli tai haavoittui 73 741.

Minusta yksi tärkeä tekijä on myös tuohonastinen sodan kulku toisaalta Saksan ja Neuvostoliiton välillä ja toisaalta Saksan ja Englannin/USA:n välillä.

Neuvostoliiton ja Saksan välinen sota oli maasotaa, tärkeitä olivat tankit, tykistö, hävittäjät ja syöksypommittajat. Rintama liikkui koko ajan, samaa kaupunkia vastaan (poikkeuksena Leningrad) ei hyökkäilty uudestaan ja uudestaan. Neuvostoliitolla ei ollut oikeastaan käyttöä pommikoneille ja pommitustekniikalle, jolla tuhottaisiin kaupunkeja. Sen sijaan tankit olivat tärkeitä. Jos ajatellaan vaikka Neuvostoliiton tankkeja 1944 ja verrataan niitä Englannin ja Yhdysvaltojen tuon ajan tankkeihin, niin kyllähän siinä on melkoinen ero Neuvostoliiton hyväksi.

Sen sijaan länsiliittoutuneiden sota oli neljä vuotta (kesästä 1940 kesään 1944) ilmasotaa. Sodittiinhan Pohjois-Afrikassa ja 1943 oli jo Italian maihinnousu, mutta pääpaino oli kuitenkin Saksan pommituksilla. Yhdysvallat ja Englanti siis kehittivät pommikonetekniikkaa ja taktiikkaa juuri kaupunkien tuhoamista varten.

Miten nuo sodat voi erottaa toisistaan? Länsi pommitti Saksaa sodan kuluessa yhä kiihtyvään ja aggressiivisempaan tahtiin ja Neuvostoliitto hyötyi tuosta erittäin merkittävästi niin suoraan kuin välillisestikin. Kun Neuvostoliitto kesällä 1944 (hieman tapaus Normandian jälkeen) aloitti vyöryn länteen, niin Saksalla ei käytännössä ollut minkäänlaisia ilmavoimia puolustuksensa tueksi - kuten ei ollut lännessäkään.

Quote from: siviilitarkkailija on 03.02.2014, 14:56:47
Saksan sodanjohto oli Lontoota pommittaessaan käyttänyt palopommeja sekä räjähtäviä pommeja. Lontoossa ja Coventryssä tuho oli ollut valtava ja opetti briteille tärkeän asian. Ratkaisevaa on että ensin pudotetaan painevaikutteisia räjähteitä jotka rikkovat talojen kattopellit. Kun ne saadaan rikki, voidaan paljastuneisiin puurakenteisiin pudotella tankomaisia pieniä palopommeja. Eräänlaisia klapin tai palosoihdun mallisia joskus itsekseen ilmassa syttyvistä kemikaaleista tehtyjä. ---

Kyllä, ja itse asiassa tämä oli vain jatke Saksan sodanjohdon jo ensimmäisessä maailmansodassa tekemille suunnitelmille pommittaa Englannin kaupungit tulimeriksi.

Ajatusta käyttää painevaikutteisten pommien ja palopommien yhdistelmää tutkittiin sekä tieteellisesti laboratorioissa että käytännössä ilmalaivapommituksilla, jotka olivat suunnattu Lontooseen. Tarkoituksena oli saada niin laajoja paloja aikaiseksi, että ne ensiksi lamauttaisivat palokuntien toiminnan ja toiseksi yhtyisivät koko kaupungin kattavaksi, kaiken tuhoavaksi, tulihelvetiksi.

Suunnitelmat ja välineet saatiinkin valmiiksi, mutta niin myöhään, että Englannin ilmapuolustus oli jo kehittänyt tehokkaat menetelmät torjua ilmalaivojen - joita saksalaiset alkujaan aikoivat käytää pommittajina - hyökkäykset. Kun vähiin käyneet ilmalaivat eivät enää päässeet Lontooseen, jonka saksalaiset ensisijaisesti halusivat tuhota, suunniteltiin sarja ns. R-pommittajia  (Riesenflugzeug, eli jättilentokone) jotka sekä pystyisivät kantamaan suuren pommikuorman että, ennen kaikkea, välttämään Englannin ilmapuolustuksen.  Ja näihin molempiin tehtäviin ne todella pystyivät. Muutamia koneita ehdittiin saada käyttöön ennen sodan loppua ja ne olivat menestys - muistaakseni yhtään konetta eivät englantilaiset pystyneet ampumaan alas (toinen asia oli, että niitä harvoja valmistuneita vähensivät erilaiset onnettomuudet).

Siis kaikki oli teoriassa valmiina Lontoon hävittämiseksi raamatullisessa tulimyrskyssä, mutta aika, sota, loppui kesken ja saksalaiset joutuvat hävittämään valmiiksi saadut suunnattomat pommikoneet - ne olivat suurempia kuin ne, joilla Saksa pommitti Englannin kaupunkeja toisessa maailmansodassa - ja suuret määrät valmistuneita palopommeja.

Ja tarinan jatko oli vielä katkerampi saksalaisille toisen maailmansodan aikana, kun liittoutuneet ottivat heidän suunnitelmansa käyttöön muuttaakseen Saksan kaupungit savuaviksi raunioiksi.   

Quote from: siviilitarkkailija on 03.02.2014, 23:52:26
Dr. R V Jones kirjassaan "the most secret war" käy läpi useita aika kimurantteja tilanteita, joita brittien sodanjohto joutui kylmästi hyväksymään säilyttääkseen enigma;n murtumisen. On hyvin mielenkiintoista että britannian sodanjohto oli jo 1942(1941?) kaikin liikenevin resurssein atomipommin valmistuksessa mukana. Olennainen kysymys oli pommin paino joka arvioitiin 10 000 kg:ksi. Tämä ohjasi koko mm lentokonesuunnittelua.

Britannian toiseen maailmansotaan käytettyjen nelimoottoristen strategisten pommikoneiden suunnittelua ohjasi aivan muut tekijät, kuin atomipommi tai herra W.C. 

Yhdistyneiden kuningaskuntien toisessa maailmansodassa käytettyjen strategisten nelimoottoristen pommikoneiden suunnittelu alkoi 1930-luvun puolivälissä ja perustui Douhetismiin.  http://fi.wikipedia.org/wiki/Giulio_Douhet

Ensimmäisenä nelimoottorisena strategisena pommikoneena suunniteltiin Short Stirling: http://en.wikipedia.org/wiki/Short_Stirling joka tuli palvelukäyttöön vuodenvaihteessa 1940/1941

Sitten Handley Page Halifax:  http://en.wikipedia.org/wiki/Handley_Page_Halifax - joka tuli palveluskäyttöön kuitenkin Stirlingiä aiemmin - marraskuussa 1940.

ja viimein RAF:n kruununjalokivi Avro Lancaster: http://en.wikipedia.org/wiki/Avro_Lancaster   joka perustui aikaisempaan Avro Manchesteriin ja tuli palveluskäyttöön kesällä 1941 ja jonka ensimmäinen pommituslento suoritettiin maaliskuussa 1942.

Ydinpommin kuljetuskyvyllä ei ollut mitään tekemistä näiden koneiden suunnittelussa.  Toki Avro Lancasterin viimeisimmät versiot olisivat sellaisen kyenneet kuljettamaan.  Sodan jälkeen birit hankkivat USA:lta B-29 pommittajia ja antoivat koneelle nimen  Washington B1:  http://commons.wikimedia.org/wiki/File:Boeing_B-29A_Washington_B.1_WF502_90_Sqn_Hooton_20.09.52_edited-2.jpg

Mutta edes B-29 ei oltu alun perin suunniteltu ydinpommia varten. B-29 suunnittelu alkoi 1938.

de Havilland Mosquito oli mielestäni koko toisen maailmansodan paras lentokone, joka aseistamattomana pommitusversiona kykeni kuljettamaan 1800kg korttelinsärkijäpommin.  Mutta ei Mosquito olisi kyennyt tekemään sitä työtä, jonka strategiset nelimoottoriset pommikoneet tekivät, siihen se oli liian pieni ja aseistamattomat pommariversiot liian haavoittuvaisia.
Mikäli RAF olisi päättänyt vaihtaa nelimoottoriset pommikoneet Mosquitoihin, olisi Saksan vastaus ollut oletettavasti se, että yö-hävittäjälaivueet olisi varustettu kokonaan nopeilla Heinkel-219 Uhuilla http://en.wikipedia.org/wiki/Heinkel_He_219 Koska kuitenkin RAF pitäytyi hitaammissa nelimoottorisissa, niin ei Saksallakaan ollut tarvetta luopua hitaammista Ju-88 ja Me-110 yö-hävittäjistä.  Ehkä saksalaiset tekivät ainakin virheen siinä, että eivät vaihtaneet He-219 kantaan ja sopii kyllä kysyä, että miksi Saksa ei näin tehnyt?     Ehkä syy oli se, että Heinkel ei ollut poliittisen eliitin suosiossa, syy miksi Heinkelin suihkuhävittäjääkään http://en.wikipedia.org/wiki/Heinkel_He_280 ei otettu palveluskäyttöön vaikka tämä mainio suihkuhävittäjä olisi voinut olla palveluskäytössä jo vuonna 1941.  Mutta tämä kaikki on tietenkin jossittelua.


Mutta jos palaamme takaisin ajankohtaiseen Helsingin suurpommitusten 70-vuotta teemaan, niin Neuvostoliitto oli suunnitellut hyvin koko pommitusoperaation ja siihen osallistui monta kaartin kaukotoimintalentoarmeijakuntaa. Kaartin arvon sai ansioista, eli kaartin lentäjät olivat hyviä.

Tässä luettelo Helsingin suurpommitukseen osallistuneista ADD:n osista ja näiden käyttämistä koneista.

I. Kaartin kaukotoimintalentoarmeijakunta. Koneet IL-4 ja Amerikan apu B-25

II. Kaartin kaukotoimintalentoarmeijakunta. Koneet Il-4

III. Kaartin kaukotoimintalentoarmeijakunta. Koneet IL-4

IV. Kaartin kaukotoimintalentoarmeijakunta. Koneet B-25

V. Lentoarmeijakunta. Koneet Li-2

VI. Lentoarmeijakunta. Koneet Il-4 ja Li-2

VII. Lentoarmeijakunta. Koneet Li-2 Pe-8.  Pe-8 koneita osallistui Helsingin pommitukseen noin. 16-20.

Helsingin ilmatorjunnalla ei ollut juurikaan vaikutusta ADD:n valopommittajiin, eli koneisiin jotka valopommeilla valaisivat kaupungin varsinaista pommitusta varten.  Helsingin ilmatorjunta ei ollut lukumääräisesti mitenkään erityisen vahva ja oli varustettu varsin kirjavalla joukolla raskaita ilmatorjuntatykkejä mallia.

Tässä 3. Pommitusyön suomalainen kirjava raskas IT-kalusto( poislukien vanhentunut rannikkopuolustuksen kalusto), josta huomataan, että laadukkaat saksalaiset RMB-kanuunat eivät olleetkaan niin suuressa roolissa, kuin moni on ehkä ajatellut.

1. Raskas It. Patteri.   4kpl 76 Itk/27BK (Bofors)

3. Raskas It. Patteri.   4kpl 76 Itk/31-SS (Sotasaalis)

4. Raskas It. Patteri    5kpl 76 Itk/31-SS

5. Raskas It. Patteri    4kpl 76 Itk/27 BK

6. Raskas It. Patteri    4kpl 88 Itk/39-SS (88-milliseksi porattu Sotasaalistykki)

7. Raskas It. Patteri    5kpl 88 Itk/37 RMB  (rämäpää, saksalainen ja paras It-tykki mitä käytössä oli)

8. Raskas It. Patteri    5kpl 88 Itk/37 RMB

9. Raskas It. Patteri    6kpl 88 Itk/37 RMB

32. Raskas It. Patteri  4kpl 76 Itk/31-SS

91. Raskas It. Patteri  6kpl 88 Itk/31-40-SS ( 88-milliseksi porattu sotasaalistykki)

101. Raskas It. Patteri 4kpl 75 Itk/37SK (Skoda)

102. Raskas It. Patteri 4kpl 75 Itk/37SK

107. Raskas It. Patteri 4kpl 75 Itk/37SK

108. Raskas It. Patteri 4kpl 75 Itk37SK

Tietoa suomalaisten käyttämistä It-kanuunoista: http://www.jaegerplatoon.net/AA_GUNS3.htm

Lisäksi ei tule unohtaa valonheitinpattereita, joiden osuus torjunnassa oli merkittävä varsinkin sen jälkeen, kun Malmille saapui ensimmäisen pommitusyön jälkeen Saksalainen 12-koneinen(Messerschmitt 109G-6)Yö-hävittäjälaivue JG 302 ( Kdo I/JG 302), joka hyökkäsi valonheittimien valaisemia pommikoneita vastaan.  Neuvostoliitto tiesi desanttiensa kautta, että Saksalaiset yöhävittäjät olivat saapuneet Helsingin ilmapuolustuksen tueksi ja ensimmäisen pommituksen rohkeahko suhtautuminen valonheittimiin muuttui suorastaan peloksi valonheittimien kiilaan jouduttaessa; nyt pommikoneet pudottivat heti pomminsa jouduttuaan valonheittimien kiilaan ja pommikone kaartoi heti karkuun valokiilaan jouduttuaan.  Helsingin toisessa suurpommituksessa Malmilta toimineet saksalaiset yö-hävittäjät eivät saaneet ilmavoittoja, mutta tulittivat muutamia koneita.  Tallinnan suojana olleet NJG-100 tutkalla varustetut Ju-88 yö-hävittäjät ampuivat 2  Helsingistä palaavaa pommikonetta alas. Kolmannessa Helsingin suurpommituksessa Saksalaiset ampuivat alas 6 pommittajaa ja näistä ainakin yksi oli Pe-8 kone.

On laskettu, että jos kaikki ADD:n pommit olisivat pudonneet ja räjähtäneet Helsingissä maalialueella, niin pommeja olisi pudonnut 9-metrin välein. 

ADD:n käyttämät pommit lukumäärineen.
FAB = miinapommi
FAB-5000.     2kpl       (Pe-8)
FAB-2000.   26kpl       (Pe-8)
FAB-1000.     7kpl       (Pe-8)
FAB-500.  1235kpl
FAB-250.  3444kpl
FAB-100.  4520kpl
FAB-50.     164kpl

ZAB= palopommi
ZAB-100TsK    4252kpl
ZAB-50           2840kpl

Yhteensä 2 604500 kiloa   Helsinki olisi tuhoutunut, jos pommitus olisi onnistunut.

Suomalaisten ilmatorjunta onnistui erinomaisesti, siitä ei ole epäselvyyttä, mutta tutkimuksen paikka on siinä, miksi ADD:n valioyksiköt epäonnistuivat, miksi ADD:n maalinmerkitsijät eivät välittäneet suomalaisten ilmatorjunnasta mitään, mutta varsinaiset pommikuormassa olevat koneet pudottivat lastinsa herkästi ennen kohdetta.  Mainitsen vielä erikseen, että maalinmerkitsijäkoneet olivat erityisen kovan ilmatorjunnan kohteena. 

Erikseen on vielä mainittava virheellinen käsitys siitä, että suomalaiset ampuivat vain sulkuja.  Näin ei asia suinkaan ollut, sillä raskaat IT-patterit ampuivat runsaasti myös seuranta-ammuntaa, mutta lopettivat ammunnan jos huomasivat pommikoneen pudottaneen pommilastinsa ja siirtyivät sitten seuraavaan kohteeseen, joka oli saapumassa pommikuorman kanssa.  Ja vielä erikseen on huomattava, että neuvostopommarit pudottivat myöskin tutkan häirintää varten staniolilevyjä joita Irja-tutka otti joitain kertoja maaliksi.

Quote from: Perttu Ahonen on 06.02.2014, 02:38:46

Britannian toiseen maailmansotaan käytettyjen nelimoottoristen strategisten pommikoneiden suunnittelua ohjasi aivan muut tekijät, kuin atomipommi tai herra W.C. 

Yhdistyneiden kuningaskuntien toisessa maailmansodassa käytettyjen strategisten nelimoottoristen pommikoneiden suunnittelu alkoi 1930-luvun puolivälissä ja perustui Douhetismiin.  http://fi.wikipedia.org/wiki/Giulio_Douhet

Tästä voidaan olla hyvinkin erimieltä. Ensinnäkin W C osallistui oman teknisen asiantuntijansa muistelmien mukaan hyvinkin moneen sotateolliseen projektiin joiden merkitys ja kokonaisvaikutus vaihteli rajusti. Samoin osallistui myös sodan operatiivisiin tehtäviin tasolla joka sai vastuulliset kenraalit usein repimään tukkaansa. Varmasti Churchillin teknisen asiantuntijan muistelmissa painotus on teknisessä kehitystyössä, mutta britannian pääministeri oli erittäin kiinnostunut erityisaseista ja niiden kehityksestä. Pitää muistaa että käsitys ja ymmärrys atomiaseesta oli vuonna 1942 kokeiluasteella olevasta teoriasta. Varmaa tietoa asiasta ei ollut mutta teoreetikot, varsin aiheellisesti, pelkäsivät että kyseessä on sodanratkaisuase.

Sitten mitä tulee 1930-luvulla kehitettyyn Douchetismiin niin pitää muistaan pari asiaa. Vuonna 1941-1942 maailma ja ilmavoimien toiminta oli aivan erilaista kuin millaiseksi Douchet oli sen kuvitellut ennen sotaa. Kun britannia liittyi sotaan 1939 ja oli taistellut yhden vuoden ilmasotaa, niin maan sotilaallinen johto oli alun innostuksen jälkeen ymmärtänyt hyvin pian mitä voi ja mitä he eivät voineet tehdä. Lähinnä sen mitä eivät voineet tehdä. Britannian pommilentokoneet olivat kärsineet katastrofaalisia tappioita ja viimeistään 1941 oli käynyt selväksi jopa itse pommitusten epätarkkuus. Kokonaisia konetyyppejä oli ollut pakko vetää pois saksalaisten hävittäjien luota ja siirtää rannikkopuolustuksen ja sukellusveneiden etsintään.

Käytännössä Short Stirling ei lunastanut lupauksiaan ja siitä luovuttiin pikavauhtia tai siitä tehtiin yöpommittaja. Halifax oli keskinkertainen ja usein muissa rooleissa ja Machester pommittaja oli tekninen fiasko. Kone jolla oli vaikeuksia päästä edes ilmaan täydessä pommikuormassa. Pääsuunnittelija Roy Chadwick teki ihmeellisen tempun ja onnistui sijoittamaan (ylipäänsä saamaan) merlin mottoreita riittävästi lentokoneeseensa muutamassa kuukaudessa jonka jälkeen britannialla oli tarvitsemansa raskan pitkänmatkan pommittaja.

QuoteYdinpommin kuljetuskyvyllä ei ollut mitään tekemistä näiden koneiden suunnittelussa.  Toki Avro Lancasterin viimeisimmät versiot olisivat sellaisen kyenneet kuljettamaan.

Viittaan edelliseen. Kyse ei ole pelkästä pommikuormasta vaan projektista jossa punnitaan kyky muuntautua ja ratkaista vastaantulevia haasteita. Painomäärä ja lentosäde olivat hallinnollisen päätöksentekokoneiston vaatimuksia joita britannia ylin sodanjohto ilma-aseen valmistajille asetti. Ja niiden puitteissa älykkäästi osasi pitää huolen siitä että kapasiteettia tulisi löytymään britannian pommilentokoneista mikäli atomipommi jostain syystä toimisi ja sellainen pitäisi kuljettaa ilmateitse hitlerin kotiovelle. Eli sodanratkaisuase. Jos onnistuisivat tappamaan hitlerin pommittamalla, niin se olisi voinut olla sodan loppu.

Quotede Havilland Mosquito oli mielestäni koko toisen maailmansodan paras lentokone, joka aseistamattomana pommitusversiona kykeni kuljettamaan 1800kg korttelinsärkijäpommin. 

Tätä olen joskus ihmetellyt että miksi pommilentokonetta joka kuljettaa 1800 kg pommia, käsitellään "aseistamattomana" aivan kuin itse pommi puhekielessä ja käsitteenä lakkaisi olemasta ase. En tarkoita että arvoisa vastaaja tietoisesti olisi määritellyt lähiaseistuksen tai torjunta-aseistuksen puuttumisen aseistamattomaksi. Sama ilmiö toistuu myös yhdysvaltojen laivastossa joka omissa lausunnoissa määrittelee pommittajat "aseistamattomiksi" lentokoneiksi ihan vain siitä syystä että niistä puuttuu torjunta- tai puolustusaseistus. Minusta pommi ja varsinkin raskas sellainen, on melkoinen ase itsessään.

Toiseksi britannian ilmailuministeriö ei alunperin edes ollut kiinnostunut de Havillandista. Hallitus oli tehnyt sopimukset ja linjaukset Avro yhtiön eduksi. de Havilland johtajineen teki koneen prototyypit ilman hallituksen apua. Ja vasta prototyypin aikaansaatuaan ja sen erinomaisuuden huomattuaan, britannian hallitus kiinnostui lentokoneesta. Koska strateginen päätös tehdä lentokoneet alumiinista oli olemassa, niin puu-komposiittirunko oli paha ongelma kaavamaisesti etenevälle sotatarviketuotannolle.

QuoteMutta ei Mosquito olisi kyennyt tekemään sitä työtä, jonka strategiset nelimoottoriset pommikoneet tekivät, siihen se oli liian pieni ja aseistamattomat pommariversiot liian haavoittuvaisia.

En viittaa Dr R V Jonesiin jonka mukaan britannian ilmavoimien upseeri oli tehnyt sodan jälkeen arvion koko pommituskampanjasta ja todennut että Mosquitoilla olisivat voineet hoitaa koko Saksan pommitukset 1/6 osalla kustannuksista. Mosquito ei ollut mikään pieni kone.

Sen hyötykuorma pitkillä etäisyyksillä vastasi B 17:n vastaavaa. Valmistuskustannus oli ehkä neljäsosa lancasterista. Se oli niin nopea että lensi pakoon saksalaishävittäjiä ja sen kärsimät tappiot ilmatorjunnassa olivat kaikkein pienimmät ja matalapommittajana kykeni iskemään jopa pistemaaleihin. Jälkikäteen on helppo olla viisas ja todeta että se ei tosiaan olisi koskaan pystynyt tekemään samaa minkä hitaat ja raskaat nelimoottoripommittajat tekivät mikäli sitä olisi valmistettu ja käytetty samalla intensiteetillä. Saksasta olisi loppunut kaikki pommitettavat maalit viimeistään alkuvuodesta 1944.

QuoteMikäli RAF olisi päättänyt vaihtaa nelimoottoriset pommikoneet Mosquitoihin, olisi Saksan vastaus ollut oletettavasti se, että yö-hävittäjälaivueet olisi varustettu kokonaan nopeilla Heinkel-219 Uhuilla

Vaikka olisivat laittaneet jokaisen yöhävittäjän Heinkel Uhuiksi, niin mosquiton lentonopeus oli kaksinkertainen lancasteriin verrattuna mikä pienen koon ja erittäin ketterän lentokoneen kanssa olisi tehnyt yöhävittäjän työstä likipitäen mahdotonta. Tietysti sekin että lentäessään isona lauttana jatkuvalla syötöllä niin maaleja olisi ollut mutta Mosquito olikin sellainen peli että ennemmin tai myöhemmin osat olisi voinut vaihtua Henkelin kanssa. Ja vaikka muutama ammuttaisiin alas, niin massana sillä ei olisi ollut mitään vaikutusta itse toimintaan. 

Vahvan torjuntatykistön osuminen olisi jäänyt alle puoleen koska Mosquito viihtyi Saksassa ja ammuttavana vain puolet siitä ajasta minkä isompi nelimoottorikone. Olisivat britit voineet yhdellä koneella lentää saman vuorokauden aikana kaksi pommitusreissua mikä olisi ollut aika taloudellista pommittamista. Että kyllä taidan tässä uskoa RAF:n tuntemattomaksi jääneen upseerin laskelmiin jotka ymmärrettävästi haluttiin koko pommikampanjan seurausten ja kustannusten johdosta mielummin unohtaa koko julkisuudesta.

Kiinnostava ja kattava tykistölistaus Helsingin puolustuksesta. Tästä kiitoksia.