Olen lukion ja kohta armeijan suorittanut nuori ja tarkoituksenani on mennä itselleni tähän tilanteeseen sopiviin, koulutusta kaipaamattomiin töihin tässä ennen kuin löydän itselleni oikean alan jota opiskella. Jotain yliopistojen aloja on pyörinyt mielessäni, mutta näihin pitää myös päästä sisään. Tällä välin on pakko tehdä "paskatöitä" elättääkseen itsensä.
Tarkoitukseni on tiedustella hommalaisilta, mitä ovat mieltä, onko näihin töihin hakijan älykkyydellä paljoakaan merkitystä. Tarkoitan siis sitä, että voiko sillä, että annan itsestäni turhan älykkään kuvan olla negatiivinen vaikutus haettaessa töihin vaikkapa roskakuskiksi tai siivoojaksi? Jos kerron haastattelussa olevani kiinnostunut politiikasta, filosofiasta, psykologiasta jne., työnantaja voi helposti kuvitella minun olevan jokin laiska akateemikkohenkinen, joka ei a) halua tehdä fyysistä työtä tai b) kykene siihen - kunnolla ainakaan.
Tulisiko minun siis esittää vähemmän älykästä, kovaa duunaria, joka huomasi ettei akateeminen maailma sovi itselleen? Nykyään kaikki työpaikat tuntuvat olevan kiven alla täällä pääkaupunkiseudulla, ja varmasti työnantaja palkkaa esim. kaupan kassalle mielummin jonkun merkonomin, jolla ikään kuin on jo ammatti, kuin sellaisen joka aikoo edetä urallaan vielä enemmän. Tähän kun vielä lisätään se, että haluan itse tulevaisuudessa "vähän parempiin hommiin", saadaan minusta varsin ylimielinen ja huonon työntekijän kuva.
Mitä olette mieltä? Työnantajat ja tietysti muutkin.
Todettakoon vielä, etten pidä itseäni kovinkaan älykkäänä, mutta haluan kovasti olla älykäs ja varmasti usein tahattomasti esitän älykkäämpää kuin mitä oikeasti olen. Tämä tulkitaan helposti ylimielisyydeksi. Olen myös halukas oppimaan lisää kaikesta itseäni kiinnostavista asioista (mm. politiikka, filosofia, psykologia, historia jne.), mutta usein turhan laiska.
Ensiksikin unohda tuollaiset vihervasemmistolaisten "paskatyö"puheet. Korporaatiokommunistit ja vihervasemmistolaiset ovat tuottaneet Suomeen uuden ulkomaalaisten halpatyöntekijöiden markkinat. Kun menet tuollaisia hölisemään, niin kerrompa että ihan perinteisessä siivoustyössä on sekä opiskelijoita että maistereita, insinöörejä sekä pankijohtajia ja ylempiä toimihenkilöitä sekä ihan tavallisia työntekijöitä ilman muuta koulutusta.
Suomessa ei ole enää järjellisiä työpaikkoja kuin rahtunen. Suurin osa työpaikoista on ulkoistettu henkilöstöfirmojen alle. Olet siellä tuhansien muiden kanssa ja kilpailu työpaikoista on kovaa. Siksi kannattaa muistaa että kaikki työt ovat tärkeitä, kaikilla töillä on arvo ja sen mitä teet, tee kunnolla. Koskee myös työnhakua. Älä rupea sönköttämään työnantajallesi (tai missään facebookissa tms) että hänen elämäntyönsä on "paskatyötä". Sellainen on vihervasemmistolaisen roskaväen hölinää jotka eivät edes aio tehdä rehellistä työtä vaan elää sosiaalipummina.
Kun teet sopimuksen, pidä siitä kiinni. Olet aivan liian nuori arvioimaan työmarkkinoita tai työpaikkoja. Sinulle todennäköisesti tekee erittäin hyvää tehdä kunnollista työtä ihan tavallisten ihmisten kanssa. Siksi on parempi että lopetat ennakko-odotukset ja olet ihan tavallinen itsesi. Työnantajaa ei kiinnosta älykkyytesi vaan työpanoksesi. Jos lupaat sen, niin sitten työpaikkakin löytyy. Älykkyydellä ei ole mitään erityistä arvoa vaan ahkeruudella ja rehellisyydessä on. Älykkyys näkyy siinä että teet työsi, varot erityisesti onnettomuuksia jotka vaanivat kokemattomia työntekijöitä, et intä vastaan ja kaikkein viimeiseksi näyttelet jotain mitä et ole.
Toivotan onnea ja menestystä työnhakuun joka pääkaupunkiseudulla on viimeaikoina muuttunut nuorille erittäin vaikeaksi kiitos holtitonta maahanmuuttoa ajavien vihervasemmistolaisperkeleiden. Uskon kuitenkin rehellisyyteen ja avoimuuteen ja siihen että sopimuksista pidetään kiinni vaikka tekisi kipeää. Muista siis että myyt aikaasi työnantajalle ja hän päättää oikeasti mitä sillä ajalla tekee, sinä et. Monille älyköille tämä on liian vaikea rasti.
Quote from: siviilitarkkailija on 07.07.2013, 23:44:43
Ensiksikin unohda tuollaiset vihervasemmistolaisten "paskatyö"puheet. Korporaatiokommunistit ja vihervasemmistolaiset ovat tuottaneet Suomeen uuden ulkomaalaisten halpatyöntekijöiden markkinat. Kun menet tuollaisia hölisemään, niin kerrompa että ihan perinteisessä siivoustyössä on sekä opiskelijoita että maistereita, insinöörejä sekä pankijohtajia ja ylempiä toimihenkilöitä sekä ihan tavallisia työntekijöitä ilman muuta koulutusta.
Tuo käsite on ihan vakiintunut yleiseen käyttöön, mutta voin toki pudottaa sen ja kutsua näitä töitä esimerkiksi koulutusta vaatimattomiksi töiksi. En ole koskaan kuullut, että perinteisessä siivoustyössä olisi kuvaamiasi henkilöitä. Onko niitä sitten paljonkin vai onko kyseessä yksittäistapaukset? Opiskelijat ja "tavalliset työntekijät", nehän nyt ovat ryhmät jotka muodostavat varmasti suurimman osan siivoojista, eikö?
QuoteSuomessa ei ole enää järjellisiä työpaikkoja kuin rahtunen. Suurin osa työpaikoista on ulkoistettu henkilöstöfirmojen alle. Olet siellä tuhansien muiden kanssa ja kilpailu työpaikoista on kovaa. Siksi kannattaa muistaa että kaikki työt ovat tärkeitä, kaikilla töillä on arvo ja sen mitä teet, tee kunnolla. Koskee myös työnhakua. Älä rupea sönköttämään työnantajallesi (tai missään facebookissa tms) että hänen elämäntyönsä on "paskatyötä". Sellainen on vihervasemmistolaisen roskaväen hölinää jotka eivät edes aio tehdä rehellistä työtä vaan elää sosiaalipummina.
Ymmärrän sen, että kaikki työt ovat tärkeitä ja arvokkaita. En silti ole kiinnostunut tekemään niitä sen enempää kuin on pakko. Mutta tietysti teen kunnolla annetut hommat. Ei käynyt mielessäkään, että sanoisin näin työnantajalle. Vaan lähinnä se, minkälaisia johtopäätöksiä hän saattaa vetää minun luonteestani ja kiinnostuksen kohteistani.
QuoteKun teet sopimuksen, pidä siitä kiinni. Olet aivan liian nuori arvioimaan työmarkkinoita tai työpaikkoja. Sinulle todennäköisesti tekee erittäin hyvää tehdä kunnollista työtä ihan tavallisten ihmisten kanssa. Siksi on parempi että lopetat ennakko-odotukset ja olet ihan tavallinen itsesi. Työnantajaa ei kiinnosta älykkyytesi vaan työpanoksesi. Jos lupaat sen, niin sitten työpaikkakin löytyy. Älykkyydellä ei ole mitään erityistä arvoa vaan ahkeruudella ja rehellisyydessä on. Älykkyys näkyy siinä että teet työsi, varot erityisesti onnettomuuksia jotka vaanivat kokemattomia työntekijöitä, et intä vastaan ja kaikkein viimeiseksi näyttelet jotain mitä et ole.
On vähän naiivia olettaa, että työhaastattelussa saa paikan olemalla täysin oma itsensä. Tietysti pitää esittää kiinnostusta kyseiseen firmaan, liiallista ahkeruutta ja reippautta. Ainakin minun, hieman sulkeutuneen persoonan. Tarkoitin sitä, että työnantaja saattaa vetää johtopäätöksiä älykkyyden ja työpanoksen fyysistä työtä kohtaan välillä.
Quote
Toivotan onnea ja menestystä työnhakuun joka pääkaupunkiseudulla on viimeaikoina muuttunut nuorille erittäin vaikeaksi kiitos holtitonta maahanmuuttoa ajavien vihervasemmistolaisperkeleiden. Uskon kuitenkin rehellisyyteen ja avoimuuteen ja siihen että sopimuksista pidetään kiinni vaikka tekisi kipeää. Muista siis että myyt aikaasi työnantajalle ja hän päättää oikeasti mitä sillä ajalla tekee, sinä et. Monille älyköille tämä on liian vaikea rasti.
Kiitoksia.
Uskon myös itse noihin samoihin asioihin, mutta työhaastattelu on mielestäni poikkeava alue tässä, rehellisyyden kannalta.
Tuskin noin nuorella (alle 20v.) haittaa mikään, kunha on sovelias ja luotettavan oloinen. Täällä alkaa nyt oleen meininki, että on tarjolla vain paskahommaa pienissä pätkissä ja parempaa hommaa voi saada korkeakoulutuksen kautta mutta se on epävarmaa.
Kun valitset koulutusalaa, pidä mielessä, että voit lähteä mamuksi jonnekin missä koulutustasi arvostetaan. 10-20 vuotta ja tää yhteiskunta on niin suossa, ettei saappaan varret riitä enää kellään.
Olet todellakin oikeasti tuleva akateeminen, kun jaksat pyöritellä asioita ees taas ja välillä nurinperin naurettavuuksiin asti, kuten oppineen henkilön usein mielletäänkin tekevän. Mutta ei ne työnantajina toimivat sikaria polttavat pomomaiset karjut pohdi asioita noin pitkälle, ne ottaa katseen päästä varpaisiin ja tekee päätöksen.
Mee raksalle hommiin, apumiehenä oppii hyvin käytännön menetelmistä. Tai autokuskiksi. Töissiä on hyvin.
Sinullahan oikeasti vallan pätevät syyt siihen miksi pyrit "hanttihommiin", eli mihinkään muun esittämiseen ei yksinkertaisesti ole mitään syytä. Toinen asia lisäksi on että työnantajille usein on kehittynyt tietynlaista "psykologista silmää" tunnistamaan fuulan lateleminen: tyyppi joka yrittää harhauttaa yhdessä asiassa tekee niin helpommin muissakin asioissa. Reiluutta arvostetaan edelleen.
Taksikurssi ja kuskin homma on yksi mahdollisuus, tosin se taitaa nykyään vieläkin enemmän "paskahomma" kuin ennen, mutta plussana osaaikaduunin järjesjestelymahdollisuudet sitten opiskelijana.
Quote from: crissaegrim on 07.07.2013, 23:27:13
Tarkoitukseni on tiedustella hommalaisilta, mitä ovat mieltä, onko näihin töihin hakijan älykkyydellä paljoakaan merkitystä. Snip....
Tulisiko minun siis esittää vähemmän älykästä, kovaa duunaria, joka huomasi ettei akateeminen maailma sovi itselleen? Nykyään kaikki työpaikat tuntuvat olevan kiven alla täällä pääkaupunkiseudulla, .... snip....
Mitä olette mieltä? Työnantajat ja tietysti muutkin.
Ole rehellinen, saat sillä kesäpaikan. Isottelu ja näyttely ei pure kuin politiikassa vaalien alla. Sisua opiskeluun!
Älä ainakaan poliittista puoluetta kannattavaksi ilmottaudu. Siinä ei voi kuin hävitä. Jotkut vihaavat persuja, jotkut kokkareita, jotkut demareita, jotkut vihreitä ja kepulaiset ovat omissa oloissaan maaseudulla. Riski kuulua ei toivottuun ryhmään on suuri. Kaikki kuitenkin ovat valmiita ottamaan nuoren puoleista vapaan ihmisen omaan aatemaahansa käännytettäväksi - tai sitten vihaavat politiikkaa ylipäätään.
Rehellisyyttä minäkin toivoisin - mutta käytännössä, vaikka on väärin sanoa näin, kannattaa valehdella. Työhakemuksien lukijan on pakko ottaa paras eli jos hän jää kiinni huonomman valitsemisesta, on hänen oma perseensä tulessa. Valehtelemalla työkokemuksesta ja taidoistasi annat hänelle selkänojan palkata sinut. Vain ammatikseen työntekijöitä päivittäin haastattelevat pystyvät tai ymmärtävät edes yrittää lukea kasvoistasi totuutta. Heidän psykologista malleistaan ei minulla ole käytännön kokemusta. Jos sinut on haastetteluun kutsuttu, on jäljellä enää mielikuvan luominen voiko sinuun luottaa. Sen täytät jämäkkyydellä ja alistuvaisuudella.
Rehellisyyteen ei ole köyhällä varaa - eikä valehteminen ole rikos.
Quote from: sivullinen. on 08.07.2013, 01:15:05
Rehellisyyteen ei ole köyhällä varaa - eikä valehteminen ole rikos.
Näinpä. Ei ole mitään järkeä lähteä turhaan julistamaan poliittisia kiinnostuksen kohteitaan. Jos joku vahingossa kysyy, mitä harrastat, niin sanot, että käyt joskus lenkillä ja pelaat tietokoneella. Tosin miksi kukaan siivousurakoitsija olisi kiinnostunut siitä, mitä teet vapaa-ajallasi?
Onko maailmankaikkeudessa merkittävämpää vaikuttajaa kuin äly?
Quote from: Marius on 08.07.2013, 04:09:29
Onko maailmankaikkeudessa merkittävämpää vaikuttajaa kuin äly?
Älyn puutteella on yleensä kauaskantoisemmat seuraukset.
Kauppalehden sivulla oli hieman aihetta liippaava uutinen, Näin pilaat koko urasi alle 30-vuotiaana (http://www.kauppalehti.fi/etusivu/nain+pilaat+koko+urasi+alle+30-vuotiaana/201307455709).
Suosittelen lukemaan.
Quote from: crissaegrim on 08.07.2013, 00:03:22
Quote from: siviilitarkkailija on 07.07.2013, 23:44:43
Ensiksikin unohda tuollaiset vihervasemmistolaisten "paskatyö"puheet. Korporaatiokommunistit ja vihervasemmistolaiset ovat tuottaneet Suomeen uuden ulkomaalaisten halpatyöntekijöiden markkinat. Kun menet tuollaisia hölisemään, niin kerrompa että ihan perinteisessä siivoustyössä on sekä opiskelijoita että maistereita, insinöörejä sekä pankijohtajia ja ylempiä toimihenkilöitä sekä ihan tavallisia työntekijöitä ilman muuta koulutusta.
Tuo käsite on ihan vakiintunut yleiseen käyttöön, mutta voin toki pudottaa sen ja kutsua näitä töitä esimerkiksi koulutusta vaatimattomiksi töiksi. En ole koskaan kuullut, että perinteisessä siivoustyössä olisi kuvaamiasi henkilöitä. Onko niitä sitten paljonkin vai onko kyseessä yksittäistapaukset? Opiskelijat ja "tavalliset työntekijät", nehän nyt ovat ryhmät jotka muodostavat varmasti suurimman osan siivoojista, eikö?
Ei siivoustyökään ole nykyään koulutusta vaatimaton työ.
Tekee varmasti ihan hyvää mennä tekemään siivoustyötä, jossa joku "kouluttamaton, vähemmän älykäs roskatyöntekijä" opettaa sinulle miten siivotaan.
Quote from: Teemu Niva on 08.07.2013, 09:27:51
Kauppalehden sivulla oli hieman aihetta liippaava uutinen, Näin pilaat koko urasi alle 30-vuotiaana (http://www.kauppalehti.fi/etusivu/nain+pilaat+koko+urasi+alle+30-vuotiaana/201307455709).
Suosittelen lukemaan.
Erittäin hyviä pointteja mutta kiinnitän erityisesti huomioon että kauppalehden Laura Ojasen otsikko ihan hyvästä asiasta on silkkoa paskaa. Tämä on mielestäni syytä muistaa kun lainaa asioita. Pitää muistaa palauttaa (koska silloin on rehellinen). Luetaan mitä alkuperäinen juttu koski. Se koski Forbes talousjulkaisussa ollutta Meg Jay nimise psykologin ohjeita 20 v työhöntuleville.
QuoteMeg Jay :The Defining Decade: Why Your Twenties Matter – and How to Make the Most of Them Now.
Meg Jay: Päätösvuosikymmen: Miksi kaksikymppisenä päätät ja kuinka saat niistä eniten irti juuri nyt. Kauppalehden toimituksessa tämä tärkeä ja kannustava ilmiö muuttuu yh'täkkiä täysin negatiiviseksi ja hirveäksi tuomiopasuunan plörinäksi.
QuoteNäin pilaat urasi alle 30 vuotiaana
Jutussa jonka ehkä olisi voinut lainata kokonaan koska se on itsekin lainaus, on tietty olennainen osa, otsikko, väännetty hirveälle mutkalle. Ei todellakaan kannata ruveta synkistelemään eikä kuvittelemaan että kaikki ihmiset ja kaikki työpaikat on veistetty samasta kauppalehden-voitto-tai-kuolema puusta. Minä olen tavannut ihmisiä jotka ovat pilanneet uransa alle 20 vuotiaana eikä siinä todellakaan ole kyse mistään työhaastattelujen epäonnistumisista. Joillakin elämänsuunnan etsiminen kestää kauemmin mutta tärkeintä on että ymmärtää elämän ja työelämän etsimisen osaksi työtä. Työn etsiminen on kovaa ja rankkaa työtä. Joskus se kestää kauan ja joskus vähän. Työtä ei löydä äidin ja isän kotisohvalta vaan sen löytämiseksi pitää nähdä paljon vaivaa ja aikaa.
Viihde- ja roskalehtien toimittajat joskus luovat uutisissaan aivan virheellisen kuvan työstä ja työn tekemisestä mitä alkuperäinen artikkeli valotti. Unelmatyö(kin) on aina lopulta kovaa työt
Nuoren työnhakijan, jos on yhtään älykäs, kannattaa kiinnittää huomio siihen mitä oikeasti osaa, mitä haluaa ja millä tavalla siihen pääsee. Näin on parhaat mahdollisuudet kiinnittää ÄLYKKÄÄN työnantajan huomio hakijaan. Ja jos ei tärppää, niin ei pidä masentua ja maalailla elämänloppua tai lopettaa hakua. Täydellisiä työpaikkoja ei ole olemassakaan. Kaikki työ on tärkeä ja epäonnistumisiin ja omien vaatimusten unohtamisiin kannattaa varautua.
Edelleen painotan sitä että ei tee lainkaan pahaa pysyä poissa facebookista tai ainakaan ei kommentoi siellä yhtään mitään yhtään mistään. Tiedän muutaman työnantajan jonka edustajat viettävät koko työpäivänsä surffaillen facebook palvelua (heidän käsityksensä hyvästä työpäivästä) ja etsivät varomattomia kommentaattoreita ja ilmiantavat "löydöksiään" johtajilleen suurina saavutuksina. Facebook on nuorelle työnhakijalle ja työntekijälle erittäin vaarallinen ja haitallinen asia. Ollos varoitettu.
Quote from: Maatiaisjuntitar on 08.07.2013, 09:31:09
Quote from: crissaegrim on 08.07.2013, 00:03:22
Quote from: siviilitarkkailija on 07.07.2013, 23:44:43
Ensiksikin unohda tuollaiset vihervasemmistolaisten "paskatyö"puheet. Korporaatiokommunistit ja vihervasemmistolaiset ovat tuottaneet Suomeen uuden ulkomaalaisten halpatyöntekijöiden markkinat. Kun menet tuollaisia hölisemään, niin kerrompa että ihan perinteisessä siivoustyössä on sekä opiskelijoita että maistereita, insinöörejä sekä pankijohtajia ja ylempiä toimihenkilöitä sekä ihan tavallisia työntekijöitä ilman muuta koulutusta.
Tuo käsite on ihan vakiintunut yleiseen käyttöön, mutta voin toki pudottaa sen ja kutsua näitä töitä esimerkiksi koulutusta vaatimattomiksi töiksi. En ole koskaan kuullut, että perinteisessä siivoustyössä olisi kuvaamiasi henkilöitä. Onko niitä sitten paljonkin vai onko kyseessä yksittäistapaukset? Opiskelijat ja "tavalliset työntekijät", nehän nyt ovat ryhmät jotka muodostavat varmasti suurimman osan siivoojista, eikö?
Ei siivoustyökään ole nykyään koulutusta vaatimaton työ.
Tekee varmasti ihan hyvää mennä tekemään siivoustyötä, jossa joku "kouluttamaton, vähemmän älykäs roskatyöntekijä" opettaa sinulle miten siivotaan.
Aijaa? Ainakin siihen pääsee ilman koulutusta. Tätä luonnehtisin koulutusta vaatimattomaksi työksi.
Ihan turha vääristellä sanomisiani; en ole sanonut noin.
Ja tähän "tekee ihan hyvää" -ajatteluun: intissä on varmasti tullut osansa tuota. Olen siellä kuitenkin saanut tehdä rankimpia hommia, mitä koskaan aikaisemmin, noudattaa tarkkaa kuria, siivota joka päivä jne.
Quote from: crissaegrim on 08.07.2013, 11:17:29
Quote from: Maatiaisjuntitar on 08.07.2013, 09:31:09
Quote from: crissaegrim on 08.07.2013, 00:03:22
Quote from: siviilitarkkailija on 07.07.2013, 23:44:43
Ensiksikin unohda tuollaiset vihervasemmistolaisten "paskatyö"puheet. Korporaatiokommunistit ja vihervasemmistolaiset ovat tuottaneet Suomeen uuden ulkomaalaisten halpatyöntekijöiden markkinat. Kun menet tuollaisia hölisemään, niin kerrompa että ihan perinteisessä siivoustyössä on sekä opiskelijoita että maistereita, insinöörejä sekä pankijohtajia ja ylempiä toimihenkilöitä sekä ihan tavallisia työntekijöitä ilman muuta koulutusta.
Tuo käsite on ihan vakiintunut yleiseen käyttöön, mutta voin toki pudottaa sen ja kutsua näitä töitä esimerkiksi koulutusta vaatimattomiksi töiksi. En ole koskaan kuullut, että perinteisessä siivoustyössä olisi kuvaamiasi henkilöitä. Onko niitä sitten paljonkin vai onko kyseessä yksittäistapaukset? Opiskelijat ja "tavalliset työntekijät", nehän nyt ovat ryhmät jotka muodostavat varmasti suurimman osan siivoojista, eikö?
Ei siivoustyökään ole nykyään koulutusta vaatimaton työ.
Tekee varmasti ihan hyvää mennä tekemään siivoustyötä, jossa joku "kouluttamaton, vähemmän älykäs roskatyöntekijä" opettaa sinulle miten siivotaan.
Aijaa? Ainakin siihen pääsee ilman koulutusta. Tätä luonnehtisin koulutusta vaatimattomaksi työksi.
Ihan turha vääristellä sanomisiani; en ole sanonut noin.
Ja tähän "tekee ihan hyvää" -ajatteluun: intissä on varmasti tullut osansa tuota. Olen siellä kuitenkin saanut tehdä rankimpia hommia, mitä koskaan aikaisemmin, noudattaa tarkkaa kuria, siivota joka päivä jne.
Toki siivoamaan pääsee ilman koulutusta, mutta silloin on ammattitaidoton siivooja.
Sinä sitten varmaan kouluttamattomana siivoojana osaat ihan tuosta vain valita oikean pesuaineen ja siivoustavan esim. linoleum-lattialle.
Tarkoitin tuolla "tekee ihan hyvää" sitä, että itseäsi tyhmempänä pitämäsi ihminen joutuu sinulle "viisaalle" opettamaan asioita.
Varmaan sinun kannattaa haastattelussa esittää tyhmempää, koska jos olet tuollainen "oma itsesi", tuskin saat yhtään mitään työtä.
Yksi erittäin näppärä keino estää monen mahdollisen työpaikan saaminen on kasvotatuointi tai tatuointi näkyvällä paikalla. Se voi estää jopa siivousalan työnsaannin.
On olemassa erilaisia siivousalan työpaikkoja ja työnantajia. Lisäksi kaikista työpaikoista kilpailee hyvin suuri joukko ihmisiä jotka ovat valmiita tekemään työtä työehtosopimuksia pienemmillä korvauksilla. Erään suomalaisen isohkon yrityksen *** tapauksessa oli jopa muuan lähi-idästä tullut mies, työnjohtajaksi itse itsensä ylentänyt, joka otti vastaan rahaa palkkaamiltaan sukulaisilta ja tuttavilta. Siis uudestaan. Työnantajan edustaja otti rahaa laittomasti maahantuomiltaan halpatyöntekijöiltä. Sittemmin samainen yritys *** keksi lisätä oman kiinteistöalan työehtosopimuksen koskemaan kaikkea ja kaikkia tarjoamiaan palvelusopimuksia vaikkei niillä ollut mitään tekemistä siivousalan kanssa. Niin että on todettava että työmarkkinoilla on monenlaisia kaloja. Arvokalan kuten hyvän työsopimuksen saamista pitää arvostaa niin paljon että kunnioitus on molemminpuolista.
Quote from: siviilitarkkailija on 08.07.2013, 10:33:28
Edelleen painotan sitä että ei tee lainkaan pahaa pysyä poissa facebookista tai ainakaan ei kommentoi siellä yhtään mitään yhtään mistään. Tiedän muutaman työnantajan jonka edustajat viettävät koko työpäivänsä surffaillen facebook palvelua (heidän käsityksensä hyvästä työpäivästä) ja etsivät varomattomia kommentaattoreita ja ilmiantavat "löydöksiään" johtajilleen suurina saavutuksina. Facebook on nuorelle työnhakijalle ja työntekijälle erittäin vaarallinen ja haitallinen asia. Ollos varoitettu.
Pitää olla melko tyhmä, että kirjoittaa Facebookiin mitään potkujen aiheuttavaa. Ja eikö silloinkin ole kyse rehellisyydestä? Sehän on epärehellisyyden muoto, jos ei kerrota työnantajalle mitä kerrotaan muille.
Itse olen käyttänyt aiemmilla työpaikoilla tällaista taktiikkaa: kerron kanssatyöntekijöille etten käytä facebookkia, vaikkakin omistan profiilin, en käy siellä koskaan. Näin he eivät edes lisää minua kaverikseen. Ja pomoa ei tulisi mieleenkään lisätä. Ja jos hän lisää minut, ja on tietoinen siitä, "etten käy siellä", arvelee varmasti että siksi en ole hyväksynyt kaveriksi. Ja tietysti olen salannut kaiken tiedon itsestäni muilta kuin kavereilta. Tuollaisia kusipäitä nyt en koskaan lisäisi kaveriksi. Tietenkään ei voi tietää aina kaikista, millaisia paljastuvat lopulta olemaan...
Tässä on hyvä alkutaktiikka. Sitten lisätään vielä se radiokuri, niin menestys on taattu.
Tuskaisinta on olla kykyjään vastaamattomissa töissä. Kunhan saat itse purtua hammasta ja aikasi kulumaan.
Vähän "onnelliset" uivat kuin kalat vedessä hanslaakareina vaikka kultakelloon saakka.
Quote from: Maatiaisjuntitar on 08.07.2013, 11:25:38
Quote from: crissaegrim on 08.07.2013, 11:17:29
Quote from: Maatiaisjuntitar on 08.07.2013, 09:31:09
Quote from: crissaegrim on 08.07.2013, 00:03:22
Quote from: siviilitarkkailija on 07.07.2013, 23:44:43
Ensiksikin unohda tuollaiset vihervasemmistolaisten "paskatyö"puheet. Korporaatiokommunistit ja vihervasemmistolaiset ovat tuottaneet Suomeen uuden ulkomaalaisten halpatyöntekijöiden markkinat. Kun menet tuollaisia hölisemään, niin kerrompa että ihan perinteisessä siivoustyössä on sekä opiskelijoita että maistereita, insinöörejä sekä pankijohtajia ja ylempiä toimihenkilöitä sekä ihan tavallisia työntekijöitä ilman muuta koulutusta.
Tuo käsite on ihan vakiintunut yleiseen käyttöön, mutta voin toki pudottaa sen ja kutsua näitä töitä esimerkiksi koulutusta vaatimattomiksi töiksi. En ole koskaan kuullut, että perinteisessä siivoustyössä olisi kuvaamiasi henkilöitä. Onko niitä sitten paljonkin vai onko kyseessä yksittäistapaukset? Opiskelijat ja "tavalliset työntekijät", nehän nyt ovat ryhmät jotka muodostavat varmasti suurimman osan siivoojista, eikö?
Ei siivoustyökään ole nykyään koulutusta vaatimaton työ.
Tekee varmasti ihan hyvää mennä tekemään siivoustyötä, jossa joku "kouluttamaton, vähemmän älykäs roskatyöntekijä" opettaa sinulle miten siivotaan.
Aijaa? Ainakin siihen pääsee ilman koulutusta. Tätä luonnehtisin koulutusta vaatimattomaksi työksi.
Ihan turha vääristellä sanomisiani; en ole sanonut noin.
Ja tähän "tekee ihan hyvää" -ajatteluun: intissä on varmasti tullut osansa tuota. Olen siellä kuitenkin saanut tehdä rankimpia hommia, mitä koskaan aikaisemmin, noudattaa tarkkaa kuria, siivota joka päivä jne.
Toki siivoamaan pääsee ilman koulutusta, mutta silloin on ammattitaidoton siivooja.
Sinä sitten varmaan kouluttamattomana siivoojana osaat ihan tuosta vain valita oikean pesuaineen ja siivoustavan esim. linoleum-lattialle.
Tarkoitin tuolla "tekee ihan hyvää" sitä, että itseäsi tyhmempänä pitämäsi ihminen joutuu sinulle "viisaalle" opettamaan asioita.
Varmaan sinun kannattaa haastattelussa esittää tyhmempää, koska jos olet tuollainen "oma itsesi", tuskin saat yhtään mitään työtä.
Niin, eli siivoaminen on koulutusta
vaatimaton työ; siivoamaan pääsee ilman koulutusta; siivoaminen ei
vaadi koulutusta; koulutus voi olla, mutta sitä ei
vaadita.Uskon suuresti, että perehdytyksessä kerrotaan minkätapaisia aineita tulee käyttää missäkin tilanteissa, vaikka varmasti ammattilainen tietää paremmin.
Edelleen toistan, että turha laittaa sanoja näppäimistölleni: en ole sanonut olevani viisaampi kuin joku siivooja. Olen toki sanonut, että usein annan itsestäni älykkäämmän kuvan kuin mitä olen; pyrin olemaan turhan älykäs. Ihailen älykkäitä ihmisiä ja haluan olla kuin he. Tämä ei tarkoita että olisin älykäs.
Olen useasti huomannut olevani armeijassa "tyhmä", sillä näissä monissa käytännön asioissa en pärjää välttämättä yhtä hyvin kuin jotkut muut. Ne eivät kuitenkaan ole luontainen kiinnostuksen kohteeni, joten asia ei häiritse minua suurestikaan. Siellä monet ns. tyhmemmät pärjäävät oikein hyvin. Paremmin kuin minä. Vaikka ei siis minulla mitään ongelmia ole ollut. Toki olen oppinut uutta ja olen kiitollinen.
Tuo oli threadin pointti. MBTI-Luonteeni ei välttämättä ole sellainen mitä työmarkkinat suosivat.
Quote from: crissaegrim on 07.07.2013, 23:27:13
Olen lukion ja kohta armeijan suorittanut nuori ja tarkoituksenani on mennä itselleni tähän tilanteeseen sopiviin, koulutusta kaipaamattomiin töihin tässä ennen kuin löydän itselleni oikean alan jota opiskella. Jotain yliopistojen aloja on pyörinyt mielessäni, mutta näihin pitää myös päästä sisään. Tällä välin on pakko tehdä "paskatöitä" elättääkseen itsensä.
Tarkoitukseni on tiedustella hommalaisilta, mitä ovat mieltä, onko näihin töihin hakijan älykkyydellä paljoakaan merkitystä. Tarkoitan siis sitä, että voiko sillä, että annan itsestäni turhan älykkään kuvan olla negatiivinen vaikutus haettaessa töihin vaikkapa roskakuskiksi tai siivoojaksi? Jos kerron haastattelussa olevani kiinnostunut politiikasta, filosofiasta, psykologiasta jne., työnantaja voi helposti kuvitella minun olevan jokin laiska akateemikkohenkinen, joka ei a) halua tehdä fyysistä työtä tai b) kykene siihen - kunnolla ainakaan.
Tulisiko minun siis esittää vähemmän älykästä, kovaa duunaria, joka huomasi ettei akateeminen maailma sovi itselleen? Nykyään kaikki työpaikat tuntuvat olevan kiven alla täällä pääkaupunkiseudulla, ja varmasti työnantaja palkkaa esim. kaupan kassalle mielummin jonkun merkonomin, jolla ikään kuin on jo ammatti, kuin sellaisen joka aikoo edetä urallaan vielä enemmän. Tähän kun vielä lisätään se, että haluan itse tulevaisuudessa "vähän parempiin hommiin", saadaan minusta varsin ylimielinen ja huonon työntekijän kuva.
Mitä olette mieltä? Työnantajat ja tietysti muutkin.
Todettakoon vielä, etten pidä itseäni kovinkaan älykkäänä, mutta haluan kovasti olla älykäs ja varmasti usein tahattomasti esitän älykkäämpää kuin mitä oikeasti olen. Tämä tulkitaan helposti ylimielisyydeksi. Olen myös halukas oppimaan lisää kaikesta itseäni kiinnostavista asioista (mm. politiikka, filosofia, psykologia, historia jne.), mutta usein turhan laiska.
on sillä merkitys. Tyhmältä vaikuttava saa paremmin töitä koska työnantaja järkeilee että työntekijää voi kusta silmään ja panna perseeseen.
Quote from: crissaegrim on 07.07.2013, 23:27:13Tarkoitukseni on tiedustella hommalaisilta, mitä ovat mieltä, onko näihin töihin hakijan älykkyydellä paljoakaan merkitystä. Tarkoitan siis sitä, että voiko sillä, että annan itsestäni turhan älykkään kuvan olla negatiivinen vaikutus haettaessa töihin vaikkapa roskakuskiksi tai siivoojaksi? Jos kerron haastattelussa olevani kiinnostunut politiikasta, filosofiasta, psykologiasta jne., työnantaja voi helposti kuvitella minun olevan jokin laiska akateemikkohenkinen, joka ei a) halua tehdä fyysistä työtä tai b) kykene siihen - kunnolla ainakaan.
Tulisiko minun siis esittää vähemmän älykästä, kovaa duunaria, joka huomasi ettei akateeminen maailma sovi itselleen? Nykyään kaikki työpaikat tuntuvat olevan kiven alla täällä pääkaupunkiseudulla, ja varmasti työnantaja palkkaa esim. kaupan kassalle mielummin jonkun merkonomin, jolla ikään kuin on jo ammatti, kuin sellaisen joka aikoo edetä urallaan vielä enemmän. Tähän kun vielä lisätään se, että haluan itse tulevaisuudessa "vähän parempiin hommiin", saadaan minusta varsin ylimielinen ja huonon työntekijän kuva.
Mitä olette mieltä? Työnantajat ja tietysti muutkin.
Sen verran kokemusta asiasta on, että ylikoulutettua ei välttämättä haluta. Riippuu tilanteesta. Työn hakutilanteessa kannattaa miettiä, mitä se työnantaja on hakemassa ja eläytyä sitten semmoiseksi mitä mahdollisesti halutaan.
Jos olettaisin sinun häipyvän heti parempiin hommiin tilaisuuden tullen ja olettevani, että todennäköisesti sellaiseen pääsisitkin, niin en palkkaisi, MIKÄLI
sitoutuneempi vähän tyhmempi, mutta työssä kuitenkin pärjäävä olisi vaihtoehtona.
Työnantajalle pitää antaa vaikutelma, että todella haluat tehdä sitä duunia mitä on tarjolla.
Rekrytoijia on kuitenkin joka lähtöön, joten on mahdotonta tietää mitä kukin painottaa.
Quote from: crissaegrim on 08.07.2013, 11:17:29
Quote from: Maatiaisjuntitar on 08.07.2013, 09:31:09
Ei siivoustyökään ole nykyään koulutusta vaatimaton työ.
Tekee varmasti ihan hyvää mennä tekemään siivoustyötä, jossa joku "kouluttamaton, vähemmän älykäs roskatyöntekijä" opettaa sinulle miten siivotaan.
Aijaa? Ainakin siihen pääsee ilman koulutusta. Tätä luonnehtisin koulutusta vaatimattomaksi työksi.
Harmittaa suuresti, ettei vuoden pituisen oman siivoustyökokemuksen aikana tullut mahdollisuutta vahauskoneen käyttöön. Muuten tuli homma opittua kohtuullisen hyvin ja voin sanoa, että se oli huomattavasti vaativampaa, kuin ennakkoon odotin. ;)
Olen siis hum.kand.; kääntäjä-, lehtimies-, Nokia- ja yrittäjäurien jälkeen tipahdin tyhjän päälle ja työllistyminen oli haastavaa, koska pyrin löytämään töitä, joista minulla jo olisi kokemusta. Se ei onnistunut, joten henkisen väännön jälkeen päätin ottaa minkä tahansa työn. Ensimmäinen työ oli muutama kuukausi kassatarjoilijana pizzeriassa. Uskomaton kokemus! Seuraava oli vuosi Oulun teatterin iltasiivoojana - yksin vastuullisena koko järkyttävän suuresta lafkasta ja parhaimmillaan näytöksiä kaikissa tiloissa. Noh, käsivarsihan siinä lopulta petti eikä ole vieläkään toipunut. Mutta aivan valtava paketti, jossa oppi ymmärtämään, miten teatteri toimii, miten tuollainen laitos pidetään siistinä ja mitä tehdä, kun pitäisi olla viidessä paikassa yhtäaikaa.
Viimeisin työkokemus, joka päättyi viime viikolla, oli puhelinmyyntityö, jota tein reilut puoli vuotta; tarjosin ihmisille sähkön kilpailuttamista. Haasteellisuudessaan ykkösluokkaa: miten opetella ottamaan vastaan vääjäämättömät luurit korvaan, asiattomat haukut ja kaiken muunkin, mitä puhelinmyyjä pystyy lankoja pitkin kohtaamaan. Opin, että osaan myydä, ja opin olemaan ottamatta lankoja pitkin tulleita purkauksia itseeni. Silti uuvuin aikaa myöten, koska työkavereiden vaihtuvuus oli niin suurta, että loppuaikoina en enää jaksanut tutustua uusiin työntekijöihin, eikä ilman kannustavaa tiimihenkeä jaksa loputtomiin puristaa. Tämäkin oli arvokas opetus, joka kulkee mukanani seuraaviin töihin.
Nyt olen työtön, jo muutaman päivän ajan.
Hieman jännittääkin nyt, mikä seuraava työ on ja mitä sen kautta pääsee oppimaan. Työttömiä on niin paljon, että jokaisesta avoimesta paikasta käydään näkymätöntä taistelua, eikä mitään saa ilmaiseksi. Kuten aiemmin ketjussa mainittiin, kannattaa yrittää olla arvottamatta töitä ns. paskatöihin ja ns. parempiin töihin, koska näinä aikoina ratkaisevaa on pelkästään työ. Ns. paskatöiden tekeminen voi myös motivoida opiskelemaan mahdollisimman pitkälle, koska silloin tietää, että on mahdollisuus päästä ns. parempiinkin töihin.
Onnea matkaan! Niin ja se vielä, että älystä ei ole haittaa yhdessäkään hommassa, ei edes siivoojan. :)
Ihan sama mitä työtä teet kunhan teet jos siihen on mahdollisuus, vain sillä on merkitystä.
Itse aikoinani kun kyselin opiskelujen jälkeen duunia eri varustamoista, olivat koulutusta vastaavat
työpaikat kaikille kiven alla ja ilmoitin työpaikkaa hakiessa että mikä tahansa pesti kelpaa.
Pääsinkin parin viikon sisällä laivalle ja myöhemmin tuli esille että kaikilla kansimiehillä oli perämiehen
pätevyys, eli niin huonosti oli kansipäällystölle paikkoja.
Aikanaan sitten tarjottiin ensimmäistä sijaisuutta ja sovin varustamon kanssa että mikäli jatkoa ei
sille pestille ole niin minulle sopii että palaan takaisin matruusiksi siihen laivaan josta lähdin ja näin
tapahtuikin eli kun joustin omissa vaatimuksissani niin varustamossa huomioitiin minun toiveeni.
Puolisen vuotta eteenpäin ja sain sitten ensimmäisen vakituisen perämiehen paikan samasta varustamosta ja sen
jälkeen päällystöhommia riitti kunnes itse vaihdoin maihin töihin.
Tiedän tapauksia jotka opintojen jälkeen korskeasti ilmoittivat että eivät hyväksy mitään muuta työtä kuin koulutusta vastaava ja nämä jäivät kokonaan työttömiksi, moni vaihtoi maihin töihin ja sellaiselle alalle vieläpä jossa ei mitään koulutuksia kyselty...
Pointtini on:
Ota vastaan mikä tahansa työ mutta jos mahdollista valita niin silloin sellaisesta firmasta jossa voisit kuvitella koulutuksesi kautta eteneväsi.
Työnantaja missä tahansa firmassa, ei väheksy mitään työnhakijan työhistoriaa tai työpaikkoja vaan päin vastoin, arvostaa aktiivista otetta työhön kuin työhön.
Quote from: Asta Tuominen on 08.07.2013, 12:00:48
Olen siis hum.kand.; kääntäjä-, lehtimies-, Nokia- ja yrittäjäurien jälkeen tipahdin tyhjän päälle ja työllistyminen oli haastavaa, koska pyrin löytämään töitä, joista minulla jo olisi kokemusta. Se ei onnistunut, joten henkisen väännön jälkeen päätin ottaa minkä tahansa työn.
Tuo on ihailtava asenne. Minulta ei kuitenkaan ainakaan tällä hetkellä löydy tuollaista. Tiedän että tulisin olemaan todella tuskastunut ja huolestunut elämäni suunnasta, jos en pääsisi opiskelemaan sitä mikä kiinnostaa. Sitten työnsaanti tulevaisuudessa sillä alalla voi olla mitä on, mutta nyt on melko vaikea ennustaa sinne saakka.
Quote
...Silti uuvuin aikaa myöten, koska työkavereiden vaihtuvuus oli niin suurta, että loppuaikoina en enää jaksanut tutustua uusiin työntekijöihin, eikä ilman kannustavaa tiimihenkeä jaksa loputtomiin puristaa. Tämäkin oli arvokas opetus, joka kulkee mukanani seuraaviin töihin.
Minulle työkaverit eivät ole niin merkitsevä asia. Kyse on erilaisista luonteista: joillekin eri asiat ovat tärkeitä kuin toisille. Kaikki eivät välttämättä pidä minusta, tai tule toimeen kanssani, mutta olen mielestäni melko avomielinen, en loukkaanu helposti ja pyrin näkemään erilaiset ihmiset omina yksilöinään, joille suon oikeuden olla mitä ovat. Sitä eivät kaikki suo minulle.
Quote
Hieman jännittääkin nyt, mikä seuraava työ on ja mitä sen kautta pääsee oppimaan. Työttömiä on niin paljon, että jokaisesta avoimesta paikasta käydään näkymätöntä taistelua, eikä mitään saa ilmaiseksi. Kuten aiemmin ketjussa mainittiin, kannattaa yrittää olla arvottamatta töitä ns. paskatöihin ja ns. parempiin töihin, koska näinä aikoina ratkaisevaa on pelkästään työ. Ns. paskatöiden tekeminen voi myös motivoida opiskelemaan mahdollisimman pitkälle, koska silloin tietää, että on mahdollisuus päästä ns. parempiinkin töihin.
En minä olekaan sillä tapaa arvottanut niitä, lähinnä vain pyrkinyt kartoittamaan missä hommissa vaaditaan minkätapaista asennoitumista työnhakijalta. Todellisuushan on, että työt voidaan jakaa kahteen ryhmään: korkeakoulutusta vaativiin ja niihin jotka eivät vaadi sitä. Tämä ei kuitenkaan merkitse sitä, etteikö molemmista löytyisi töitä jotka sisältävät sen toisen luokan ominaisuuksia. Esim. lääkärin työ on likaista ja rankkaa.
QuoteOnnea matkaan! Niin ja se vielä, että älystä ei ole haittaa yhdessäkään hommassa, ei edes siivoojan. :)
Kiitos. =)
Tiedostan tuon kyllä. Mutta samaan aikaan työnantajat saattavat tehdä johtopäätöksiä ihmisestä, johtopäätöksiä asioista jotka eivät suoranaisesti liity kyseiseen hommaan.
Quote from: Good Vibrations II on 08.07.2013, 00:21:55
Olet todellakin oikeasti tuleva akateeminen, kun jaksat pyöritellä asioita ees taas ja välillä nurinperin naurettavuuksiin asti, kuten oppineen henkilön usein mielletäänkin tekevän. Mutta ei ne työnantajina toimivat sikaria polttavat pomomaiset karjut pohdi asioita noin pitkälle, ne ottaa katseen päästä varpaisiin ja tekee päätöksen.
Mee raksalle hommiin, apumiehenä oppii hyvin käytännön menetelmistä. Tai autokuskiksi. Töissiä on hyvin.
Taidan ottaa tuon kohteliasuutena;D
Kaikki raksatyöntekijät, mitä olen tavannut, ovat sanoneet minulle, ettei kannata mennä raksalle. Siellä kuulemma saa melko helposti paikat paskaksi. Minulla kun on muutenkin ollut hajalla niveliä, joita on jouduttu leikkaamaan. Vähän pelottaa muutenkin niiden kestävyys normiliikunnassa.
Joka työssä oppii jotain uutta varmasti. Olin varsin pitkään opiskelijana, enkä saanut useinkaan juuri omaa alaa vastaavaa työtä. En tiedä johtuuko omasta ulosannista vai työhaastattelijoista vai mistä, mutta usein kun yritin tekniselle alalle töihin niin kun kuulivat että opiskelen yliopistossa niin eivät enää edes harkinneet tehtaan lattialle laittamista ja toisaalta todetaan että ei ole vapaana pomon paikkaa. Valmistuin vasta n. kuukausi sitten ja olen jo töissä omalla alallani joten eiköhän tämä tästä.
Näitä ei-ihan-omaa-alaa olivat ainakin:
-yläkoulun opettaja (matematiikka/fysiikka/kemia/ATK)
-ammattikoulun opettaja (automaatio/sähkö)
-puhelinmyyjä, lehtiä
-keskipienen hitsausyrityksen työnjohtajana eli tulostelin työmääräyksiä ja järjestin niitä tehtaalle meneväksi sitä mukaa kun tilauksia tuli
-henkilökohtaisena avustajana henkilölle joka näkee huonosti
Monissa hyviä ja huonoja puolia, mutta vain puhelinmyynnistä jäi vähän huonompi tunne, mutta sekin oli silti hyvä kokea. On esimerkiksi hassua huomata että ihan sama myyntipuhe ja samat temput ovat näköjään vielä kymmenenkin vuoden jälkeen käytössä. Puhelin on kuitenkin erottamaton osa nykyviestintää, eikä siihen liittyviä asioita ole tietysti huono oppia myöskään.
Opettaminen oli hauska kokemus, ja voisin harkita sitä myös tulevaisuudessa. Varsinkin yläkouluopettajan homma näyttää siltä että se vaatii tällaista henkisesti vahvempaa kaveria, kun oppilaat ovat itse yksi suuri lauma epävarmuutta. Tulee tunne että voi vaikuttaa nuorten elämään. Opettamisen perusajatus on kai varoittaa oppilasta tekemästä samoja virheitä kuin mitä opettaja on tehnyt, ja kokemaan ihan uudet virheet :D
Pienessä tai keskipienessä yrityksessä kun on työntekijänä, niin saa/joutuu tehdä montaa eri asiaa. Ei ole joka asialle omaa vastuuhenkilöä vaan yksi saa monta roolia. Lisäksi näkee aika vahvasti kuinka lomat ja yrityksen työkuorma eivät oikein ole yhteensovitettavia asioita. Kun oli sekä tehtaalta että toimistosta suurin osa lomalla, niin siinä yksin vastaamassa tilaajien tivauksiin miksei ole jo toimitettu on jännittävää nuorelle.
Henkilökohtainen avustaminen oli hyvä juttu, vaikken enää ole "töissä" niin sain kyseisestä henkilöstä hyvän ystävän ja olemme edelleen tekemisissä. Eikä se kovin raskaalta työltä tuntunut auttaa laskujen maksamisessa tai kirjeiden lukemisessa/kirjoittamisessa, lisäksi aikatauluja pystyi hyvin vapaasti säätämään, ja oli näin yhteensopiva monen muun työn kanssa. Oli minulla toinenkin avustettava vähän aikaa, mutta se vaati enemmän ja säännöllisempiä tunteja viikossa niin ei voinut toisen työn kanssa yhtäaikaa pitää sitä.
Eri työpaikoissa näkee eri asioita, ja voi ehkä oppia itsestäänkin jotain. Jos tietää mitä haluaa, niin sitten on helpompi hakea sitä. Minulle tärkeää on se, että työporukka on hyvä. Sen jälkeen oikeastaan itse työ on aika yhdentekevää että mitä se on.
Minulla ei aloituspostaajan kysymykseen ole hyvää vastausta antaa, koska koen tavallaan epäonnistuneeni juuri siinä, mutta olen silti lopputulokseen tyytyväinen. MOL.fi auki ja ihan joka paikkaan hakemus, tuntui se sun jutulta tai ei. Ei voi tietää jos ei kokeile. Lisäksi jos johonkin tiettyyn paikkaan haluaa niin pitää ottaa sinne yhteyttä vähintään kerran kahdessa viikossa. Ja jos ei yhdeltä pomolta saa hyvää vastausta niin voi kysellä joltain toiselta samasta firmasta.
Kun katsotaan tilannetta nuorison työttömyydestä, on myös aika selvää, ettei helpolla töitä löydy. Tilastoitu nuorisotyöttömyys on noin 20%. Ilman "trendikorjausta" se on jotain 25-30% välillä. Siihen vielä lisätään opiskelijat, jotka haluaisivat tehdä samalla töitä, muutaman tunnin viikossa tekevät ja monet muut erikoisryhmät, niin ei ole kovinkaan hyvä mahdollisuus päästä töihin ilman suhteita. Yhtä vapaata Siwan kassan paikkaa kohti tuli jonkun mukaan noin 300 hakemusta. Tampereen kaupungille tuli 17500 hakemusta kesätöihin, joista 550 valittiin. Oikeastaan vain arvontojen kautta, suhteilla tai vanhaan tuttuun hommaan voi päästä tällä hetkellä. Eikä liturgia miten kyllä töitä löytyy aina, jos vain viitsii etsiä ja hyväksyy minkä tahansa, pidä paikkaansa. Suomessa kun ei ole työmarkkinoita vaan palkoista ja työtehtävistä sovitaan kolmikantaisesti. Silloin ei ole markkinoita, eikä töitä.
Joten jos ei hakemuksia lähettämällä tärppää, ei kannata alkaa viilailemaan hakemuksia ja työnhakustrategioita. Sillä tavalla oppii vain työnhaun ammattilaiseksi, joka on täysin tarpeeton oppi, eikä edes onnistumisprosentti merkittävästi nouse. Tulee vain tyrmätty olo: En kelpaa mihinkään. Sitä vastoin suosittelen marjojen poimintaa. Siitä on oma ketjukin (http://hommaforum.org/index.php/topic,74593.0.html). Se on mukavaa hommaa. Rahaa ei varmasti tule paria kymppiä enempää päivässä, mutta metsä ja vapaus - ah. Eikä kukaan kysele älykkyydestä mitään. Vaikka siitä ei työtodistusta saa, ei yksinäisen siivoojan työstä jää käytännössä mitään oppia tai kokemusta enempää taskuun. Ja maailman kiertäminen, elämänsä pohdiskelu ja itsenäisen elämän opettelu ovat myös rahan arvoista oppia tulevaisuudessa - samoin kuin kirjatieto. Vanha viisaus sanoo: Säästetty euro, on ansaitun euron arvoinen. Säästäväisyyteen oppiminen on siten myös rahanarvoista tuloa. Jos opettelee itse kokkaamaan, säästää verrattuna ulkona syömiseen todella paljon.
Haluatko töihin ensisijassa rahan puutteen takia, lisärahalla saatavien festarilippujen yms. takia, työympäristön ja työkavereiden takia, työtodistuksen takia, työkokemuksen takia vai siksi, että töiden tekeminen on oikein ja niin kuuluu tehdä? Itsensä elättämisestä ei armeijasta pääsevän pitäisi joutua huolehtimaan - eikä asuntolainoja siinä vaiheessa yleensä ole. Nauti auringosta äläkä stressaa töiden saamattomuudesta. Ehdit vanhempana tekemään vielä kaikkea.
Quote from: crissaegrim on 08.07.2013, 12:34:57
Tuo on ihailtava asenne. Minulta ei kuitenkaan ainakaan tällä hetkellä löydy tuollaista.
Se johtuu siitä, että olet nuori, naiivi ja ihanteellinen. Se kuuluu ihmisen kehitykseen. Monet joutuvat kuitenkin elämän kuljetettavaksi, eikä silloin auta kuin ottaa elämä vastaan sellaisena kuin se annetaan.
Maisterit tai tohtorit duunaritöissä ovat ihan yleinen näky. He ovat kuitenkin jo päässeet ihanteidensa ohi, eivätkä koulutuksestaan meteliä pidä, vaan suhtautuvat työhönsä työnä.
Elämä opettaa myös sen, että vaikka onnistuisit sujahtamaan koulutusputken kautta vihreille oksille, niin oksat eivät välttämättä osoittaudu ihaniksi. Moni akateeminen joutuu myymään elämänsä työlle. Se ei pysy työpaikalla, vaan tulee kotiinkin. Vastineeksi siitä toki voi saada kohtuullisen tai hyvän palkan, mutta silti näissä tilanteissa joutuu pohtimaan, onko arvokkaampaa elämä vai palkka.
Quote from: sivullinen. on 08.07.2013, 13:53:53
Haluatko töihin ensisijassa rahan puutteen takia, lisärahalla saatavien festarilippujen yms. takia, työympäristön ja työkavereiden takia, työtodistuksen takia, työkokemuksen takia vai siksi, että töiden tekeminen on oikein ja niin kuuluu tehdä? Itsensä elättämisestä ei armeijasta pääsevän pitäisi joutua huolehtimaan - eikä asuntolainoja siinä vaiheessa yleensä ole. Nauti auringosta äläkä stressaa töiden saamattomuudesta. Ehdit vanhempana tekemään vielä kaikkea.
Haluan elättää itseni, en halua äitini joutuvan maksamaan menojani. Vaikka hänen luona asunkin, olen maksanut suuren osan menoistani itse jo monta vuotta ja töissä käydessä maksoin hänelle melkein puolet vuokrastakin. Osan ruuista, vaatteet, puhelinliittymän jne. olen maksanut itse jo monta monta vuotta.
Minua säästäväisempää henkilöä on vaikea löytää. Ainakaan tästä ikäluokasta. Kaverit suhtautuvat ihmeissään asenteeseeni, miksi en ennakkoperinnön saadessani tarjoa kaikille kierroksia baarissa. Minä en rupeisi tuhlaamaan rahojani tyhmyyksiin vaikka saisin kuinka paljon tahansa. En myöskään halua elää säästöilläni, joita olen kerännyt ja saanut lahjaksi jo usean vuoden ajan. Tarkoitus on ostaa asunto (laina ottamalla) tulevaisuudessa, ei ostaa ruokaa ja maksaa vuokria niillä rahoilla.
Quote from: Fjödörör Räkinen on 08.07.2013, 14:24:33
Quote from: crissaegrim on 08.07.2013, 12:34:57
Tuo on ihailtava asenne. Minulta ei kuitenkaan ainakaan tällä hetkellä löydy tuollaista.
Se johtuu siitä, että olet nuori, naiivi ja ihanteellinen. Se kuuluu ihmisen kehitykseen. Monet joutuvat kuitenkin elämän kuljetettavaksi, eikä silloin auta kuin ottaa elämä vastaan sellaisena kuin se annetaan.
Maisterit tai tohtorit duunaritöissä ovat ihan yleinen näky. He ovat kuitenkin jo päässeet ihanteidensa ohi, eivätkä koulutuksestaan meteliä pidä, vaan suhtautuvat työhönsä työnä.
Elämä opettaa myös sen, että vaikka onnistuisit sujahtamaan koulutusputken kautta vihreille oksille, niin oksat eivät välttämättä osoittaudu ihaniksi. Moni akateeminen joutuu myymään elämänsä työlle. Se ei pysy työpaikalla, vaan tulee kotiinkin. Vastineeksi siitä toki voi saada kohtuullisen tai hyvän palkan, mutta silti näissä tilanteissa joutuu pohtimaan, onko arvokkaampaa elämä vai palkka.
Ei minulta löydykään mitään utopistista näkemystä siitä, että "se oma homma" tulee olemaan ruusuilla tanssimista ja harrastus, josta saa palkkaa. Voihan se toki olla, että on olemassa töitä jotka vastaavat muita enemmän tuota. Elämä ei ole täydellistä, nuo huonot puolet pitää vain hyväksyä, ja elää niiden kanssa. Parhaalta vaihtoehdolta se silti tuntuu.
Eräässä "koulutusta vaatimattomassa hommassa" oleva tuttu sanoi, ettei halua lähteä sieltä siksi, koska se on niin viihtyisä työpaikka. Hän koki, että jos kouluttautuisi johonkin hommaan, se olisi todennäköisesti paikka jossa ei olisi kivaa työympäristöä ja ehkä liikaa töitä, jotka seuraavat kotiin. Itselleni ei sovi tuollainen ajattelu ollenkaan, vaan koen jatkokouluttautumisen ehdottomasti parhaana mahdollisuutena, jos ei ainoana.
Quote from: Lauri Karppi on 08.07.2013, 13:32:49
Opettaminen oli hauska kokemus, ja voisin harkita sitä myös tulevaisuudessa. Varsinkin yläkouluopettajan homma näyttää siltä että se vaatii tällaista henkisesti vahvempaa kaveria, kun oppilaat ovat itse yksi suuri lauma epävarmuutta. Tulee tunne että voi vaikuttaa nuorten elämään. Opettamisen perusajatus on kai varoittaa oppilasta tekemästä samoja virheitä kuin mitä opettaja on tehnyt, ja kokemaan ihan uudet virheet :D
Olen harkinnut myös opettajan ammattia. Minulta ei löydy lähtökohtaisesti mitään sitä vastaan, vaikkakin esiintymisessä on harjoiteltavaa.
Minulla on ollut noin kaksikymmentä työpaikkaa, joista ensimmäiset olivat aitoja paskatöitä. Kutsun paskatyöksi työtä, josta saa paskaa palkkaa ja jossa siivotaan ihmisten tuottamaa paskaa. Jouduin myös näkemään paljon vaivaa sen eteen, että sain aikaan saman työpanoksen kuin siivoukseen rutinoinut vanha työntekijä. Arvostukseni siivoajia kohtaan onkin aina ollut korkea, mutta työ on mielestäni silti paskatyötä. Minua ottaakin päähän hurskastelu asian suhteen ja ihmeellinen poliittinen korrektius, jonka mukaan työtä ei muka saa arvostella tai joku suuttuu. Varsinkin jos alle 20-vuotias erehtyy haukkumaan jotain työtä on se kauhea ja rangaistava teko, josta tulee tuomita alentuvaan vinoiluun ja "mene ipana töihin"-kuittailuihin.
Olen ollut mm. siivooja, kaupan kassamyyjä, tehdastyöntekijä, elektroniikkapajan kokoonpanotyöntekijä, kirjamyyjä, kirjastovirkailija, toimistotyöntekijä, aulapalvelija, puhelinmyyjä, varastotyöntekijä, koulusihteeri ja lastentarhanhoitaja. Nuorempana otin vastaan sen minkä sain ja mikä kiinnosti - nykyään pidän hyvistä töistä kiinni ja olen vastuullisempi. Työpaikat eri aloilla ovat kuitenkin näyttäneet miten monia erilaisia ihmisiä ja työyhteisöjä on olemassa. Olen tehnyt peräkärryihin valosarjoituksia Forssassa ja hoitanut lapsia vantaalaisessa päiväkodissa. Olen kääntänyt tekstiä, polttanut ranteeni 600-asteiselle ilmalla, tyrkyttänyt Pedro Hietaselle aikaa talousneuvontaan, neuvonut vessan sijainnin Kauko Röyhkälle ja tarjonnut Heikki Kinnuselle todellisen taidonnäytteen kassamyyjän ammattitaidosta (jäin tuijottamaan suu auki).
Olen myös jäänyt kaipaamaan monta entistä työkaveria tai esimiestä, joihin siteet ovat työn loputtua katkenneet ja haikeana miettinyt miten hauskaa meillä oli joskus. Olen sen joskus ymmärtänytkin kesken jonkun keskustelun ja ajatellut, että jonain päivänä vielä muistelen tätä aikaa ja meidän hauskoja juttuja. Parasta töissä onkin se, että tapaa niin paljon erilaisia ihmisiä, joita ei muuten tapaisi.
Tällä hetkellä kun minulla ei töitä ole joudun joka päivä keksimään keinoja yksinäisyyden lievittämiseksi, joka on työttömyyden inhottavin puoli. Tulee hulluksi kun on koko ajan omien ajatustensa kanssa ja pitää pitää kynsin ja hampain rutiineistaan kiinni, koska pelkään passivoitumista kuin ruttoa. En tosin tiedä miksi pelkään, sillä putoan aina jaloilleni. Vielä joku ammatinvalintaohjelma väittää, että minulle soveltuisi parhaiten kirjailijan ura. Ehkä niin jos raahaisin kirjoituspöydän keskelle toria ja tyrkkisin paperiani hamuavat pulut muualle.
Vastaus alkuperäiseen kysymykseen: älykkyys on hyvä ominaisuus varsinkin jos siihen liittyy aloitekykyisyys ja ahkeruus. Mieti aina miten voisit tehdä työsi paremmin tai ellet keksi kysy esimieheltäsi. Älä väitä vastaan. Itse olin nuorempana sanomassa oman mielipiteeni aina kaikkeen enkä ymmärtänyt, että esimies tulkitsee sen kyvyttömyydeksi ottaa kritiikkiä vastaan, vaikka itse halusin vain kertoa mielipiteeni. Kannattaa pitää mölyt mahassaan ja esittää kritiikkiä silloin kun siihen on syytä. Moni työnantaja pyrkii kuitenkin huijaamaan työntekijältä parhaan mahdollisen panoksen halvimpaan mahdolliseen hintaan, joten työelämässä on pidettävä silmät ja korvat auki. Pyri olemaan solidaarinen muita työntekijöitä kohtaan niin, että teillä olisi töissä hyvä yhteishenki. Ole nöyrä ja kärsivällinen äläkä pidä ketään itseäsi huonompana työntekijänä tai ihmisenä. Nuoret ovat usein mielipiteissään mustavalkoisia ja olemukseltaan ylpeitä, koska ovat niin varmoja kaikesta. Jos pomo kohtelee huonosti ota yhteyttä tämän esimieheen. Ota selvää oikeuksistasi ja velvollisuuksistasi. Tiedätkö mikä ero on työsopimuksella ja työehtosopimuksella? Jos et, selvitä. Kuten sivullinen. tuossa osuvasti kirjoitti kannattaa hankkia mahdollisimman paljon tietoa, jotta ei tekisi typeriä virheitä. Koska olet tarpeeksi rohkea kirjoittaaksesi tällaisen aloituksen ja myöntääksesi, että älyssäsi voi olla puutteita et voi olla kovin huono ihminen.
Quote from: crissaegrim on 08.07.2013, 14:33:28
Haluan elättää itseni, en halua äitini joutuvan maksamaan menojani.
Ahaa, no tämä selvittikin asiaa. Suhteesi rahaan on harvinaisen terve. Pikkuveljeni on samanlainen - pienestä asti fiksu ja vastuullinen. Olin muutenkin aloitusviestiä lukiessani ihmeissäni, sillä vaikutat nettijuttujen perusteella vuosiasi vanhemmalta. Olin iässäsi uskomattoman tyhmä ja olen kehittynyt valtavasti siihen nähden. Etköhän tuolla taustalla ja asenteella löydä itsesi vaikka mistä! ;)
Apua, tulipa pitkä viesti :o
Quote from: Sanna Onkamo on 08.07.2013, 14:54:57
Arvostukseni siivoajia kohtaan onkin aina ollut korkea, mutta työ on mielestäni silti paskatyötä. Minua ottaakin päähän hurskastelu asian suhteen ja ihmeellinen poliittinen korrektius, jonka mukaan työtä ei muka saa arvostella tai joku suuttuu. Varsinkin jos alle 20-vuotias erehtyy haukkumaan jotain työtä on se kauhea ja rangaistava teko, josta tulee tuomita alentuvaan vinoiluun ja "mene ipana töihin"-kuittailuihin.
Täysin samaa mieltä. Hyvin puit sanoiksi sen mitä olen itsekin ajatellut tuosta. Nykyään ei voi arvostella mitään työtä olematta kiittämätön kultalusikka suussa syntynt nulikka. Samalla tapaa saatan kutsua arvostamaani insinöörityötä nörttihommaksi - ilman negatiivista latausta. Näin tekevät myös monet alan ammattilaiset.
QuoteOlen myös jäänyt kaipaamaan monta entistä työkaveria tai esimiestä, joihin siteet ovat työn loputtua katkenneet ja haikeana miettinyt miten hauskaa meillä oli joskus. Olen sen joskus ymmärtänytkin kesken jonkun keskustelun ja ajatellut, että jonain päivänä vielä muistelen tätä aikaa ja meidän hauskoja juttuja. Parasta töissä onkin se, että tapaa niin paljon erilaisia ihmisiä, joita ei muuten tapaisi.
Minulle tuo kaikki on plussaa, mutta ei itseasiallinen tavoite, eikä mitenkään välttämätöntä. En kaipaa mitään suurta kaveriverkostoa; pidän siitä, että minulla on harvoja luotettavia ystäviä elämässäni, ja se riittää minulle hyvin.
QuoteTällä hetkellä kun minulla ei töitä ole joudun joka päivä keksimään keinoja yksinäisyyden lievittämiseksi, joka on työttömyyden inhottavin puoli. Tulee hulluksi kun on koko ajan omien ajatustensa kanssa ja pitää pitää kynsin ja hampain rutiineistaan kiinni, koska pelkään passivoitumista kuin ruttoa. En tosin tiedä miksi pelkään, sillä putoan aina jaloilleni. Vielä joku ammatinvalintaohjelma väittää, että minulle soveltuisi parhaiten kirjailijan ura. Ehkä niin jos raahaisin kirjoituspöydän keskelle toria ja tyrkkisin paperiani hamuavat pulut muualle.
Hahah.
QuoteVastaus alkuperäiseen kysymykseen: älykkyys on hyvä ominaisuus varsinkin jos siihen liittyy aloitekykyisyys ja ahkeruus. Mieti aina miten voisit tehdä työsi paremmin tai ellet keksi kysy esimieheltäsi. Älä väitä vastaan. Itse olin nuorempana sanomassa oman mielipiteeni aina kaikkeen enkä ymmärtänyt, että esimies tulkitsee sen kyvyttömyydeksi ottaa kritiikkiä vastaan, vaikka itse halusin vain kertoa mielipiteeni.
Minulla esiintynyt samantapaisia ongelmia. Koen useasti tarvetta huomauttaa pikkuasioista ja pyrin täydellisiin määritelmiin. Koen että kaikkea pitäisi voida analysoida ja viedä filosofiselle tasolle. Tämä on ehkä vaikeinta armeijassa, mistä usein puuttuu järki, mutta osaan kuitenkin pitää pääni kiinni, vaikka pahaa se tekeekin. :D
Kiitos vinkeistä! Tuossa on paljon asiaa, mitä on hyvä pitää mielessä.
Ja kohteliaisuuksista. Vaikka samaa huomiota on esitetty minulle myös loukkauksena, silloinkin otan sen yleensä kohteliasuutena.
Hiukan ohi aiheen, mutta olisiko Hommassa jakaa pari vinkkiä, miten edetä esim. ministeriön kansliapäälliköksi?
Saattaisi sitten myöhemmin auttaa löytämään oikeita ovia ns eipaskahommaan.
Työssä raha määrittelee työnantajan arvostuksen. Korporaatiokommunismissa joka vaikuttaa työmarkkinoilla monessa valtionyrityksessä yritys- tai kaupunginjohtaja (vrt Pajunen-Viljanen-Sauri) saa rahaa enemmän kuin työpanos tai heidän osaamisensa edellyttää. Tämä johtuu poliittisista vääristymistä koska puoluejohtajissa ei ole enää rehellisen työn tekijöitä. Nämä ihmiset eivät edes itse neuvottele palkastaan, hae rehellisesti työtä vaan asiat tehdään heidän puolestaan. Näiden järjettömien ja tolkuttomien palkkojen peruste on se että nämä paskapäät edesauttavat tolkutonta maahanmuuttoa ja työmarkkinoille yrittävien nuorten elämän hankaloittamista. He saavat hirmuiset summat rahaa koska heidän avullaan luodaan satojen tuhansien riittämättömällä palkalla raatavien työntekijöiden alaluokka. Valitettavasti tämä älykkyys joka aiheuttaa hirvittävää tuhoa on eräänlainen kruununjalokivi työmarkkinoilla.
Jos haluat suurimman summan rahaa, lakkaat olemasta älykäs ja keskityt tekemään niinkuin puoluemafia ja käytäväpelaajat käskevät. Älykkyys ei korreloi taloudellista maksimia koska älykäs ymmärtää yhteisten pelisääntöjen ja yhteisen kunnioituksen tarpeen. Itseasiassa äly saattaa jopa olla haitaksi korkeimmilla johtopaikoilla. Siellä ollaan samassa veneessä, yhteisessä klubissa. Kylmä pelaaja voi astella moiseen paikkaan ja tehdä asioita vaikka omalla vaivalla päästäkseen "piireihin" joista irtoaa työpaikka helposti kuin manulle lounas.
Paskatöitä ei ole. On olemassa kvartaalin ja ulkoistuksen avulla kohtuuttomat ja kestämättömät voitot riipineitä paskapäitä jotka eivät voisi välittää vähempää vaikka työntekijät eivät tulisi edes palkalla toimeen. Ja yllättävän monet näistä paskapäistä ovat uineet virkoihinsa esittämällä ympäristövalveutunutta vasemmistolaista.
Suomalaiset maksavat mielummin suuret summat rahaa sairaalan hallinto- ja talousjohtajille ja ylilääkäreille kuin siivoojille. Johtajat suuren palkkansa vastapainoksi siivouttavat sairaalansa halvimmalla ja huonommin, koska kansalaiset eivät osaa yhdistää valtoimenaan raivoavia sairaalabakteerikantoja erittäin huonoon ja kyvyttömään sairaalahallintoon. Raha siis kertoo työelämän kunnioituksesta ja perinteisten poliitikkojen jatkokaudet veronmaksajien piittaamatttomuudesta. Siivous on todella elämän ja kuoleman kysymys.
Quote from: crissaegrim on 08.07.2013, 18:12:21
Koen että kaikkea pitäisi voida analysoida ja viedä filosofiselle tasolle. Tämä on ehkä vaikeinta armeijassa, mistä usein puuttuu järki, mutta osaan kuitenkin pitää pääni kiinni, vaikka pahaa se tekeekin. :D
Oletko ehtinyt viedä armeijakokemuksesi sellaiselle tasolle, jossa voit ajatella armeijan toimintatavoilla olevan järki, mutta oma ymmärryksesi ei vielä riitä sitä järkeä havaitsemaan?
Quote from: siviilitarkkailija on 08.07.2013, 18:45:40
Jos haluat suurimman summan rahaa, lakkaat olemasta älykäs ja keskityt tekemään niinkuin puoluemafia ja käytäväpelaajat käskevät. Älykkyys ei korreloi taloudellista maksimia koska älykäs ymmärtää yhteisten pelisääntöjen ja yhteisen kunnioituksen tarpeen. Itseasiassa äly saattaa jopa olla haitaksi korkeimmilla johtopaikoilla. Siellä ollaan samassa veneessä, yhteisessä klubissa. Kylmä pelaaja voi astella moiseen paikkaan ja tehdä asioita vaikka omalla vaivalla päästäkseen "piireihin" joista irtoaa työpaikka helposti kuin manulle lounas.
Taidat sekoittaa älyn ja moraalin keskenään. Suurin osa menestyneistä pahiksista ovat olleet todella älykkäitä. Älykkyys ei ole mitenkään sidoksissa hyvyyteen tai empatiaan. Se on pikemminkin päinvastoin: rationaalisuuden korostuminen ihmisessä on pois hänen emotionaalisuudesta.
QuoteSuomalaiset maksavat mielummin suuret summat rahaa sairaalan hallinto- ja talousjohtajille ja ylilääkäreille kuin siivoojille. Johtajat suuren palkkansa vastapainoksi siivouttavat sairaalansa halvimmalla ja huonommin, koska kansalaiset eivät osaa yhdistää valtoimenaan raivoavia sairaalabakteerikantoja erittäin huonoon ja kyvyttömään sairaalahallintoon. Raha siis kertoo työelämän kunnioituksesta ja perinteisten poliitikkojen jatkokaudet veronmaksajien piittaamatttomuudesta. Siivous on todella elämän ja kuoleman kysymys.
Eli siivoojat tekevät yhtä arvokasta työtä kuin kirurgit? Ja näin heidän tulisi saada samaa palkkaa?
Varmaankin myös ydinvoimalassa työskentelijät ovat arvokkaampia kuin presidentti, koska voivat saada aikaan suurempaa tuhoa huolimattomuudella?
Ymmärrätkö mihin pyrin?
Quote from: M on 08.07.2013, 18:50:14
Quote from: crissaegrim on 08.07.2013, 18:12:21
Koen että kaikkea pitäisi voida analysoida ja viedä filosofiselle tasolle. Tämä on ehkä vaikeinta armeijassa, mistä usein puuttuu järki, mutta osaan kuitenkin pitää pääni kiinni, vaikka pahaa se tekeekin. :D
Oletko ehtinyt viedä armeijakokemuksesi sellaiselle tasolle, jossa voit ajatella armeijan toimintatavoilla olevan järki, mutta oma ymmärryksesi ei vielä riitä sitä järkeä havaitsemaan?
Olen kyllä. Mutta siitä ei ollut kyse tässä. En siis tarkoittanut armeijaa yleensä, vaan jotain yksittäisiä juttuja mistä puuttuu järki. Tietysti mikä tahansa armeijan yksittäinen järjetön toimintatapa voidaan vetää järkeväksi siksi, että se kasvattaa sotilaissa itsekuria.
Mutta tarkoitin lähinnä sellaisia tilanteita, missä joku varusmiesjohtaja (tai skappari) käskee jotain tehtäväksi jollain tapaa ja heti, eikä hyväksy kyseenalaistamisia. Ei voi myöntää olevansa väärässä ja suuttuu jos joku kysyy miksi tämä tehdään juuri tällä tapaa, eikä jollain vaihtoehtoisella tehokkaammalla, nopeammalla ja halvemmalla tavalla.
Näissä tilanteissa vielä usein paljastuu, että tämä varusmiesjohtaja (tai skappari) huomaa myöhemmin, että tämän olisi kyllä voinut tehdä helpommaksi meille varusmiehille. Tai sitten aikamääreeseen ei päästy, eikä kenelläkään ole kivaa. Tämä jo puolestaan todistaa sen yksittäisen toimintatavan olleen järjetön.
Quote from: siviilitarkkailija on 08.07.2013, 18:45:40
Suomalaiset maksavat mielummin suuret summat rahaa sairaalan hallinto- ja talousjohtajille ja ylilääkäreille kuin siivoojille. Johtajat suuren palkkansa vastapainoksi siivouttavat sairaalansa halvimmalla ja huonommin, koska kansalaiset eivät osaa yhdistää valtoimenaan raivoavia sairaalabakteerikantoja erittäin huonoon ja kyvyttömään sairaalahallintoon. Raha siis kertoo työelämän kunnioituksesta ja perinteisten poliitikkojen jatkokaudet veronmaksajien piittaamatttomuudesta. Siivous on todella elämän ja kuoleman kysymys.
Siivoojien ja laikkareiden työstä ei ole mitään valittamista, he tekevät työnsä niin hyvin kuin pystyvät. Sairaalabakteereista on turha syyttää siivoojia. Alimitoitettu hoitohenkilöstö sen sijaan ei ehdi/kerkeä/pysty riittävään käsihygieniaan. Toisaalta nykyisissä hoitolaitoksissa ei välttämättä voida kohortoida potilaita, eli ESBL:ää, klostikkaa ym. kantavat potilaat joutuvat olemaan samoissa huoneissa kuin muutkin, sekä käyttämään samoja wc-tiloja. Nykyistä pienemmällä hoitohenkilöstön määrällä ei taloja enää voi pyörittää, vaan osastoja on laitettava kiinni.
toinen meistä sekottaa moraalin ja se en ole minä. Jos aikoo tienata olemalla pahis, niin kannattaa hakeutua pikaruokatyöntekijäksi koska siinä työskentelemällä tienaa enemmän kuin pahiksena. Pahiksilla ei ole älystään huolimatta helppoa koska valitun alan, pahuuden, moraaliin kuuluu että sitä ei ole. Huonosti käy enemmin tai myöhemmin ellei käy todella huonosti.
Korosta niitä puolia itsestäsi, jotka käyvät hyvin yhteen duunin kanssa.
Niin kuin missä tahansa työhaastettelussa.
Quote from: Nationalisti on 08.07.2013, 19:59:43
Korosta niitä puolia itsestäsi, jotka käyvät hyvin yhteen duunin kanssa.
Niin kuin missä tahansa työhaastettelussa.
Juuri, juuri näin.
Piti vielä sanoa tuosta älykkyydestä: kyllä kuka vain työnantaja haluaa sellaisen työntekijän, jolla järki juoksee. Tuolla välillä kassoilla näkee seuraavanlaisia episodeja:
-asiakas antaa 50 euron setelin
-neiti lyö 50 e summan koneeseen ja kilauttaa kassalaatikon auki
-asiakas haluaa sittenkin maksaa juuri lompakosta löytämällään 20-eurosella
-kassaneiti jää onnettomana tuijottamaan tai pahimmillaan haluaa aloittaa koko tapahtuman alusta, koska ei osaa laskea erotusta päässä
Arvaapa, ottaisiko työnantaja mieluummin kassalle tyypin, joka selviää päässälaskusta?
Välivuotta tms. viettävällä nuorella on tosiaan hyvä syy hakea töitä, joihin ei aio jäädä loppuiäkseen. Ei siinä fiksuudesta ole ainakaan haittaa.
Olen muuten itsekin työskennellyt kassaneitinä joskus. Kuten myös kioskissa ja ravintolassa. Tämä tapahtui nuorena, ennen koulutuksen hankkimista. Yhden työpaikan sain siten, että naapurikiinteistön yrittäjä oppi tuntemaan minut edellisessä paikassa työskennellessäni. Enkä todellakaan esittänyt koko kesää tyhmempää kuin olen, varsinkaan, kun enhän tiennyt saavani asiakkaana käyvältä ja aina juttelemaan jäävältä yrittäjältä töitä myöhemmin.
Quote from: crissaegrim on 08.07.2013, 18:54:24
Näissä tilanteissa vielä usein paljastuu, että tämä varusmiesjohtaja (tai skappari) huomaa myöhemmin, että tämän olisi kyllä voinut tehdä helpommaksi meille varusmiehille. Tai sitten aikamääreeseen ei päästy, eikä kenelläkään ole kivaa. Tämä jo puolestaan todistaa sen yksittäisen toimintatavan olleen järjetön.
Sotilas- ja taistelukoulutuksen tarkoitus ei ole tehdä harjoituksia "helpommaksi meille varusmiehille". Vaikea asia pitää oppia tekemään paineessakin. Hyväksyttävällä tasolla, jokaisen tekemänä.
Yksittäisen toimintatavan järkevyys kontra järjettömyys paljastuu viime kädessä todellisissa tilanteissa. Varusmiesjohtajana en koskaan ollut halukas keskustelemaan kesken tekemisen akselilla järkevä-järjetön. Tekemisen jälkeen kylläkin. Eikös siellä armeijassa enää arvioida harjoituksia jälkikäteen? Johtaja on kiitollinen hyvistä ideoista. Ainakin maavoimissa taistelijalta edellytetään myös oma-aloitteisuutta. Mielekkyyden pohdinta kesken tehtävän ei ole sitä.
M,
saat kunnon vastauksen viikonloppuna. Täältä tuvasta käsin on huono kirjoitella kännykällä...
Mutta sanottakoon tässä vielä, että aina ei ole tarkoitus rääkätä meitä yksittäisissä tilanteissa, ja tämä nlkyy myös johtajien reaktioissa jälkeenpäin. Ja kuten sanoin, mitä tahansa voidaan perustella sillä itsekurin kehittämisellä tai vaikka tuolla toiminnalla paineen alla. Tämä johtaa siihen, että mikä .ylimääräinen paska on hyväksyttävää ja kehittävää.
siviilitarkkailija,
Minun on todella vaikea uskoa väitettäsi. Voisitko esittää perusteluja.
Yksi älykkyyttä tarvitseva ja osoittava tapa, jota ei varmasti katsota pahana, on itse oman palkkansa tuominen mukana. Myyntihommissa tämä tarkoittaa valmiin asiakasjoukon "omistamista". Korkeissa viroissa valtion tukirahojen, rakennuslupien, yhteistyösopimusten tai muiden korruptioetujen tuomista. Mutta myös nuorille - ja työttömille ja syrjäytyneille ja kotoutujille - on omat tukirahaväylänsä, joista kertominen ja paperien valmistelu on varsinkin pieneen yritykseen pyrittäessä suuri etu. Eivät kaikki yksinyrittäjät tiedä edes työllistämisrahasta (http://www.tyottomyys.net/yrittajyys/tyollistamistuki) eli palkkatuesta. Sitä kautta työttömyystoimisto maksaa vähintään 550 euroa kuussa palkasta. Uudempi juttu on nuorisotakuu (http://www.nuorisotakuu.fi/nuorisotakuu). Siitä ei tiedä oikein kukaan vielä mitään.
Tuhansien eri tukivaihtoehtojen viidakosta sopivan cocktailin tekemällä voi helposti saada työnantajan jopa ansaitsemaan ottamalla henkilön tekemään ei mitään. Mitään järkeä siinä ei ole, mutta ne ovat säännöt ja niillä on pelattava. Muut hyödyntävät niitä kuitenkin, joten jos et itse niitä käytä, annat muille epäreilun kilpailuedun: On selvää, että työnantaja palkkaa ennemmin henkilön, joka tuo mukanaan puolet palkastaan, kuin henkilön, jolle pitää maksaa täysi palkka. Tosin enemmän tämä koskee vanhempia työntekijöitä tai heidän kanssaan samoista paikoista kilpailevia. Irtisanomisen sijasta "paketin" ottanut saa esimerkiksi helposti muutettua paketin parin vuoden palkkatueksi. Silloin työntekijä on ilmainen työnantajan näkökulmasta. Moraalisesti nämä tukitoimet ovat sossunrahoja. Toisaalta niitä voi ajatella verotuksen keventämisenä tai vähennyksinä. Nykyään puhutaankin jo efektiivisestä veroasteesta, joka tarkoittaa veronkierron jälkeistä veroprosenttia.
Quote from: Bona on 08.07.2013, 21:30:31
Piti vielä sanoa tuosta älykkyydestä: kyllä kuka vain työnantaja haluaa sellaisen työntekijän, jolla järki juoksee. Tuolla välillä kassoilla näkee seuraavanlaisia episodeja:
-asiakas antaa 50 euron setelin
-neiti lyö 50 e summan koneeseen ja kilauttaa kassalaatikon auki
-asiakas haluaa sittenkin maksaa juuri lompakosta löytämällään 20-eurosella
-kassaneiti jää onnettomana tuijottamaan tai pahimmillaan haluaa aloittaa koko tapahtuman alusta, koska ei osaa laskea erotusta päässä
Tämä ei aina
välttämättä johdu päässälaskutaidon puutteesta. Joskus noissa kassakoneissa on pirulliset mekanismit ja laskujärjestelmät, jolloin virhelyöntien peruminen on mutkikasta.
Periaatteessa vastustan tiukasti kaikkia ulkopuolisia linkityksiä ja selvennyksiä, mutta ehkä juuri tämän asian selventämiseksi kannattaa tehdä poikkeus. Eikä todellakaan tarvitse uskoa mitä ei halua uskoa. Asia nyt vain on niin että pahistelu ei kertakaikkiaan kannata. Tarinat superrikollisista ja älykkäistä konnista ovat vain tarinoita joita keksitään arkipäivän lohdutukseksi.
http://mobile.businessinsider.com/study-you-can-make-more-money-working-at-mcdonalds-than-you-could-by-robbing-a-bank-2012-7
pahistelu ei kertakaikkiaan kannata enkä edes viitsi kertoa millaista on narkkibisnes ja millaisten vesseleiden kanssa joutuu puuhailemaa jos kuvittelee mokomassa lyövänsä rahoiksi.
Jos haluat hyvän elämän, nauttia olosta ja olla hyvien ihmisten kanssa niin ole rehellinen (sinua kohdellaan todennäköisemmin rehellisesti), ole ahkera (näet ennenpitkää ketkä pysyvät tahdissasi ja ketkä putoavat pois) ja kunnioita ihmisiä ihmisinä. Sillä silloin sinun tienaamasi euro lämmittää ja tuottaa iloa paljon enemmän kuin jonkun häpeäyliopiston petkutuslinjan avulla tienattu miljoona. Eihän sitä voi kiistää etteikö joku vääryydellä saatu luksusnautinto joka on aivan järjettömän hieno ja tolkuttoman kallis, olisi nautinnollista, ainakin hetken. Mutta niille jotka aikovat nauttia koko elämän, on vain rehellisyys ja kanssaihmisten kunniottaminen totuudella sellaisia arvoja jotka lopulta tuovat sen verran varallisuutta minkä tarvitset.
Ihan käytännönkin syystä on hurjan paljon mukavampaa tehdä töitä rehellisten, avoimien ja kunniallisten työkavereiden kanssa kuin toisiaan kusettavien, jatkuvasti kyttäävien ja epäonnistumista odottavien jälkiviisastelijoiden tai haaskalintujen kanssa. Mitä korkeammalle yritysmaailmassa mennään käytäväpelin suhteen, sitä enemmän jälkimmäisiä alkaa näkymään ja lopulta itse kokoushuoneessa ei muita juuri olekkaan. Minkä seurauksena yllättävän moni ylipalkattu yritysjohtaja valittelee salaa yksinäisyyttään.
Omalta kohdaltani voin sanoa että en ole ikinä työhaastattelussa esittänyt olevani muuta kuin itseni ja hyvin olen aina työllistynyt. Älykkyydestä nyt en sen enempää tiedä kuin että intin älykkyystestistä tuli arvosanaksi 9/9 ja lukion päättötodistuksen keskiarvo oli, tosin ahkeralla opiskelulla, lähempänä kymppiä kuin ysiä. En minä mikään nero ole mutta en nyt tyhmäkään. Töitä on löytynyt niin haalariduunarina kuin rekkakuskinakin. Ei kannata kusettaa, siitä jää ennen pitkää kiinni. Kaikki haluavat töihinsä käytännön katufiksun kaverin ja ainut syy olla moista palkkaamatta on se, että kuudes aisti sanoo henkilön kusettavan haastattelussa. Älä siis kuseta.
Ylifilosofinen unelmahöttö ei tosin auta mitään oikeissa töissä mutta ei siitä haittaakaan ole. Jos taas et saa töitä siksi että filosofoit työn tekemisen sijaan se ei johdu älykkyydestä, vaan laiskuudesta ja siinä tapauksessa on turha imarrella itseään liian älykkääksi vaan on parempi myöntää olevansa laiska ja saamaton.
Luulen että elämä opettaa sinua vielä ymmärtämään että suurin osa siitä jonka uskot ymmärtäväsi paremmin kuin muut onkin sitä, että ymmärrät asiasta niin paljon vähemmän ettet ymmärrä miksi asiat tehdään niin kuin ne tehdään.
Työantajat hakevat tekijöitä, eivät asioiden pyörittelijöitä. Sellainen asenne pitää tulla ilmi myös työhaastattelussa. Todella monessa asiassa työantajaa ei kiinnosta tuleeko työ tehdyksi 100% täydellisesti, kunhan se työ tulee tehdyksi tarvittavalla tarkkuudella ja tehokkuudella.
Se, että kyseenalaistaa jonkun työprosessin kulun on ihan tervettä ja pitäisi johtaa ko. työprosessin tehostumiseen tulevaisuudessa. Mutta sitä ei voi tehdä heti ensimmäistä kertaa ko. hommaa tehdessään, vaan ko. prosessia pitää toistaa esimiehen ohjeiden mukaisesti niin kauan, että se ja siihen liittyvät muut prosessit syy-seuraussuhteineen ovat läpikotaisin tuttuja. Jos joku prosessi on toiminut ja kehittynyt viimeisen viidenkymmenen vuoden aikana, niin vaatii melkoista älykkyyden puutetta alkaa heti ensimmäisenä työpäivänä kyseenalaistamaan sitä. Tämä liittyy tuohon, mitä toveri Kaptah totesi yllä viimeisessä kappaleessaan.
Jos esimies käskee tehdä jonkun asian jollain tavalla, niin sitten se tehdään niin. Kyseenalaistamisen ja prosessien kehittämisen aika tulee myöhemmin - työt eivät voi odottaa asian purkua palasiksi, analysointia ja uudelleenkokoamista parhaalla mahdollisella tavalla, joissa menee pahimmillaan moninkertainen aika verrattuna siihen, että se työ tehdään aavistuksen vähemmän tehokkaalla tavalla.
Lisäksi, en tiedä onko tämä tullut iän myötä vai mistä, mutta olen oppinut arvostamaan käytännössä jokaista työtä, enkä siksi kutsuisi mitään työtä paskaduuniksi. On vain hyvin ja huonosti palkattuja töitä. Ja on paljon sellaisia töitä, joita en itse tekisi kuin pakon edessä, mutta ei sekään vähennä arvostustani ko. töitä tekeviä ihmisiä kohtaan. Mikään ei ole hienompaa, kuin nähdä ihminen, joka on ammattitaitoinen ja ylpeä siitä mitä tekee. Esim. Keski-Euroopassa saattaa ravintolassa olla tarjoilijana vaikka 50 v. herrasmies jolla on timanttinen kokemus alalta ja josta huokuu sellainen ammattitaito ja -ylpeys, joka luo koko ravintolasta arvokkaamman oloisen. Suomessa ei moisia näe, vaan hienossakin paikassa voi olla mitä tahansa räkänökkia lusimassa "paskaduuniansa" ja odottelemassa suoraa pääsyä jonnekin pörssiyhtiöön johtajan paikalle.
Quote from: M on 08.07.2013, 21:47:20
Quote from: crissaegrim on 08.07.2013, 18:54:24
Näissä tilanteissa vielä usein paljastuu, että tämä varusmiesjohtaja (tai skappari) huomaa myöhemmin, että tämän olisi kyllä voinut tehdä helpommaksi meille varusmiehille. Tai sitten aikamääreeseen ei päästy, eikä kenelläkään ole kivaa. Tämä jo puolestaan todistaa sen yksittäisen toimintatavan olleen järjetön.
Sotilas- ja taistelukoulutuksen tarkoitus ei ole tehdä harjoituksia "helpommaksi meille varusmiehille". Vaikea asia pitää oppia tekemään paineessakin. Hyväksyttävällä tasolla, jokaisen tekemänä.
Yksittäisen toimintatavan järkevyys kontra järjettömyys paljastuu viime kädessä todellisissa tilanteissa. Varusmiesjohtajana en koskaan ollut halukas keskustelemaan kesken tekemisen akselilla järkevä-järjetön. Tekemisen jälkeen kylläkin. Eikös siellä armeijassa enää arvioida harjoituksia jälkikäteen? Johtaja on kiitollinen hyvistä ideoista. Ainakin maavoimissa taistelijalta edellytetään myös oma-aloitteisuutta. Mielekkyyden pohdinta kesken tehtävän ei ole sitä.
Tuo on yksi tapa rakentaa arvovaltaa. Itse koen tehokkaimmaksi tavaksi kysyä heti tehtävän annon jälkeen onko parempia ideoita. Jos sellaisen pystyy esittämään alle 15 sek aikana (Kertoo siitä että idean esittäjällä on oikeasti fiksujen aivojen tuottama fiksu ja suoraviivainen ajatus eikä asiaa aleta pyörittämään ja vatvomaan siinä hetkessä) ja idea on ko. ryhmän taidoilla toteutettavissa, tehdään niin ja säästetään uskomaton määrä vitutusta ja vaivaa. Kaupan päälle saat fiksun ja reilun johtajan viitan eikä jatkossakaan ole ongelmia asioiden toteutuksen suhteen sillä porukka tottuu siihen että toimintaan on sananvaltaa ja ajatuksia kannattaa oikeasti uhrata tekemisen kehittämiseen. Työelämässä, pitkällä tähtäimellä, luonnonvalinta ei suosi aivotonta suorittajaa fiksujen lähtiessä fiksumpiin töihin. Armeijaolosuhteissa edellyttää kyllä annettavan narun pituuden vartiointia haukan lailla sillä siellä ei ole mahdollista karsia idiootteja ryhmästä.
Esittämäsi jääräpäinen ulkoa annettuun auktoriteettiasemaan ja sen jäljellä olevien rääppeiden suojelemiseen perustuva suorittaminen on ei-ryhmäyttävää, lyhytjänteistä ja tehotonta. Paskaa johtamista. Johtaa 'mä oon vaan töissä täällä' -mentaliteettiin jossa vastuu ja paska kasautuu johtajalle kun alaisia ei voisi vähempää kiinnosta auttaa johtajaansa loistamaan.
Oman armeijakokemukseni perusteella yhdyn seuraaviin ajatuksiin: http://epub.lib.aalto.fi/pdf/diss/Aalto_DD_2012_029.pdf (http://epub.lib.aalto.fi/pdf/diss/Aalto_DD_2012_029.pdf) ( Mika Aalto: Strategin tragedia ) Sotaväessä on osin fiksuja ja silmää omaavia ihmisiä mutta lukematon määrä tikapuuaivoisia, monella rintamalla mölyäviä (Mieti mitä sana 'möly' sinulle edustaa laadultaan ja informaatiosisällöltään. Kyseessä on tämä tunne, ei niinkään itse ääni) idiootteja. Oma partisaanijoukko on ihan vahva vaihtoehto sen sijaan että joukolla napsahtaa rynnäkkökiväärin hihna oikealla tavalla. Ihan oman hengissäsäilymisen ja tehokkuuden kannalta. Sanottakoon että fysiikkani ja yleisen suorituskykyni puolesta armeija-aika ei ollut mikään rasite. Mielipiteeni ei siis ole varustesäkin alle alistuneen varttitunnissa palvelukseen astumisen jälkeen marssimurtumista kärsineen nillitystä vaan mietoa tyytymättömyyttä yksniittisten idioottien ylivaltaan.
Itsekritiikillä ja laukaisuviiveellä varustettu kyseenalaistaminen (En voi tätä kyllin korostaa. Fiksut ajatukset ovat fiksuja ajatuksia ja suun soitto on erikseen) on aina paikallaan. Ellei asiallisesti asiasta esitetty palaute johda toimenpiteisiin kannattaa nostaa kytkintä. Yhteisöllä ei ole mahdollisuutta tai tahtoa kehittyä. Hyviä ajatuksia tunnistamaton johtaja ei tule etenemään urallaan/väistymään tieltäsi tai markkinoimaan ajatuksiasi eteenpäin.
Itselläni on onneksi erittäin idearikkaita ja kyseenalaistavia 'alaisia'. Paljon toki keksitään pyörää uudestaan mutta ideamyllyn toimiessa syntyy paljon uuttakin. Käytännössä seuraan omaa työuraani toisintona, sillä erotuksella että toteutan omat ideani vasta nyt.
-
Quote from: Pergolaattori on 09.07.2013, 10:24:57
Fiksut ajatukset ovat fiksuja ajatuksia ja suun soitto on erikseen) on aina paikallaan. Ellei asiallisesti asiasta esitetty palaute johda toimenpiteisiin kannattaa nostaa kytkintä. Yhteisöllä ei ole mahdollisuutta tai tahtoa kehittyä. Hyviä ajatuksia tunnistamaton johtaja ei tule etenemään urallaan/väistymään tieltäsi tai markkinoimaan ajatuksiasi eteenpäin.
Itselläni on onneksi erittäin idearikkaita ja kyseenalaistavia 'alaisia'. Paljon toki keksitään pyörää uudestaan mutta ideamyllyn toimiessa syntyy paljon uuttakin. Käytännössä seuraan omaa työuraani toisintona, sillä erotuksella että toteutan omat ideani vasta nyt.
-
Taidamme olla hyvin paljon samaa mieltä. Itse kirjoitin pääosin sotilaskoulutuksesta, josta ketjun aloittajalla oli tarjottavanaan kommentteja "järjettömistä" tavoista toimia ilman, että hänellä olisi kokemuksensa perusteella käsitystä koko prosessista, joka oli siihen "järjettömyyteen" johtanut. Hänen lähestymistapansa oli se, miten varusmies voisi päästä helpommalla. Se on yksi lähestymiskulma, mutta pelkästään siitä kulmasta katsoen ei oikein passaa nimittää prosessia ja sen osia järjettömiksi.
Suomalaisella sotilaskoulutuksella on hyvin vähän tekemistä maailmalla olevien erimuotoisten ja näköisten sotilaskoulutusmallien kanssa. Liike-elämän hallinnolla ja sodan strategisella johtamisella uskotaan vahvasti olevan yhteisiä osaamisvaatimuksia. Yleensä menestystarinat luovat uskoa että näin olisi. Valitettavasti täysin epäonnistuneiden sotastrategisten arvioiden pystyynkuolleet liiketalous-seuraukset kuitataan konkurssipesän hiljaisuudessa tai aina rakastetussa uudelleenorganisoinneissa. Kyse todellakin on kaksiteräisestä miekasta. Lisäksi pitää muistaa että armeijakoulutuksen pohjimmainen tarkoitus on valmentaa ihmisiä täysin poikkeukselliseen olosuhteeseen. Liike-elämässä ihmisellä on aina mahdollisuus poistua kestämättömästä tilanteesta vaikka konkurssimenettelyn avulla. Sotatilanteessa on strategista osaamista saattaa vihollinen kestämättömään tilanteeseen josta ei enää olekkaan poispääsyä elävänä. On olemassa ihmisiä joiden mielestä näillä ei ole periaatteellista eroa, minä taas olen sitä mieltä että on ja aika hirvittävän paljon. Sotilasjohtamisen merkittävin liiketaloudellinen arvo on mielestäni opetus siitä miten "herranjestas" monenlaista johtamistapaa ja "jäkyttävää virhettä" ihminen voi kokea tai miten mainoita ihmisiä maailmaan mahtuukin.
Ei pidä nuoren "idearikkaan" yllättyä jos esittämänsä "oma idea" varastetaan ja johtaja tai kollega esittelee sen omanaan. Vaikka olen sellaisenkin ihmisen tavannut, joka siirrettiin myöhemmin muun sopimattomuutensa johdosta pois johtajantehtävistä, niin aika usein kyse on muutostarpeen järjestyksestä. Hyvänkin muutoksen ja uudistuksen läpivienti vie aikaa ja monasti on niin että yhtä ja samaa ideaa esittää useampi henkilö samanaikaisesti.
Olen havainnut että muutosehdotuksia on pääsääntöisesti kahdenlaisia. On työntekijöiden ja suorittajien tekemät muutosehdotukset jotka perustuvat tarpeeseen rationalisoida ja kehittää työntekoa. Sitten on johdon organisaatiomuutosehdotukset jotka perustuvat tarpeeseen työllistää ja kehittää johdon tapaa viettää työpäivänsä. Kyse on luvattoman usein samasta asiasta kuin ehjän asian korjaustarve. Työsuoritukseen liittyvät muutokset ovat kaikin puolin järkeviä koska niistä nähdään melko pian onko muutos perusteltu ja toimiiko se. Organisaatiomuutosehdotuksista hyödyn tai haitan näkeminen on likipitäen mahdotonta ja riippuu aina näkijän omasta mielipiteestä, mistä johtuen moisia hankkeita voidaan toteuttaa loputtomasti ja täysin seurauksista piittaamatta. Moisten johtoa kovasti työllistävien strategioiden avulla voidaan repiä alas vaikka ylikansallinen tietoliikenneyritys :D
Quote from: M on 09.07.2013, 10:54:12
Quote from: Pergolaattori on 09.07.2013, 10:24:57
Fiksut ajatukset ovat fiksuja ajatuksia ja suun soitto on erikseen) on aina paikallaan. Ellei asiallisesti asiasta esitetty palaute johda toimenpiteisiin kannattaa nostaa kytkintä. Yhteisöllä ei ole mahdollisuutta tai tahtoa kehittyä. Hyviä ajatuksia tunnistamaton johtaja ei tule etenemään urallaan/väistymään tieltäsi tai markkinoimaan ajatuksiasi eteenpäin.
Itselläni on onneksi erittäin idearikkaita ja kyseenalaistavia 'alaisia'. Paljon toki keksitään pyörää uudestaan mutta ideamyllyn toimiessa syntyy paljon uuttakin. Käytännössä seuraan omaa työuraani toisintona, sillä erotuksella että toteutan omat ideani vasta nyt.
-
Taidamme olla hyvin paljon samaa mieltä. Itse kirjoitin pääosin sotilaskoulutuksesta, josta ketjun aloittajalla oli tarjottavanaan kommentteja "järjettömistä" tavoista toimia ilman, että hänellä olisi kokemuksensa perusteella käsitystä koko prosessista, joka oli siihen "järjettömyyteen" johtanut. Hänen lähestymistapansa oli se, miten varusmies voisi päästä helpommalla. Se on yksi lähestymiskulma, mutta pelkästään siitä kulmasta katsoen ei oikein passaa nimittää prosessia ja sen osia järjettömiksi.
Totta. Se on intissä vähän sama kuin politiikan seuraamisen kanssa. Onhan tässä taustalla joku suurempi järki jota en vain osaa päätellä, onhan?? No ei vittu ole. ;)
Helpommalla pääsystä paras intin oppi on mielestäni siinä että kun kaikki tekevät kurinalaisesti oman osansa ryhmässä, asiat tapahtuvat kertaluokkia nopeammin ja kaikkien perse on keskimäärin nopeammin kaminan lämmössä. En tiedä onko vastaavia tilanteita mahdollista saada aikaan muualla. Ristoreippat käyvät kyllä eräilemässä mutta ei niin että ryhmässä olisi kattava otanta ikäryhmästä. Ja jos johtaja ymmärtää pelin päälle, urakkaluonteiset suoritukset tiukan kellon tuijottamisen sijaan lunastavat jälleen pisteitä pussiin. Tehdään asialliset hommat mutta muuten..
-
Quote from: siviilitarkkailija on 09.07.2013, 11:34:11
Ei pidä nuoren "idearikkaan" yllättyä jos esittämänsä "oma idea" varastetaan ja johtaja tai kollega esittelee sen omanaan.
Optimi tilanne on jos konna ei ymmärrä ajattelua idean takana ja tulee vaivihkaa kautta rantain kysymään apua. Tai pääsee korjaamaan konnan ajattelua julkisesti niin että käy absoluuttisen selväksi mistä ajatus on alunperin lähtöisin. ;) Yleensä on kyllä niin ettei toinen vain oikeasti ymmärrä mistä puhut ja riittävän alleviivaamisen jälkeen kuvittelee myöhemmin, kun oma alitajunta on asiaa viikon myllännyt, keksineensä koko asian itse. Joskus joudut riitelemään oman ratkaisusi käyttöön ja riidan toinen osapuoli alkaa omia ratkaisua sen toimivaksi toteamisen jälkeen itselleen.
Harvalla ideanikkarilla se jää yhteen ainoaan ideaan eli kannattaa yleisesti asennoitua ideoihinsa niin että niitä tulee ja menee ja lopulta on yksi ja sama mitä kautta idea materialisoituu jos itse pääsee jotain kautta nauttimaan tuloksesta.
-
Jotkut pomot voivat olla pirullisia jos kokevat alaisensa "liian älykkäiksi". Oman uransa suojaamiseksi voivat tehdä vaikka mitä helvetillisiä savustuksia mielestään liian älykkäitä alaisiaan vastaan. Erityisesti naisvaltaisissa työpaikoissa tämä on varsinainen vaiva. Edessäpäin itketään silmät punaisina ja takana isketään puukolla selkään silmät keltaista vihaa leiskuen. Tämä siis jos sattuu käymään liian "älykkäästi".
Minusta tuntuu, että pointtini tässä inttiheitossa on tullut vähän väärinymmärretyksi - varmasti paljolti oman heikon ulosantini johdosta - mutta kuten sanoin, en kykene nyt antamaan kunnollista vastausta. Joten pitäkää aihe mielessä, palaan siihen viikonloppuna. Tämähän on muutenkin off-topiccia, joten uusi thread voisi ehkä olla paikallaan.
Tähänkin ketjuun vastailen sitten. Hyviä kommentteja on tullut. :)
Tuolla on uusi ketju armeijaheittoon liittyen:
http://hommaforum.org/index.php/topic,85161.msg1374293.html#msg1374293
Quote from: Kaptah on 09.07.2013, 09:01:36
Omalta kohdaltani voin sanoa että en ole ikinä työhaastattelussa esittänyt olevani muuta kuin itseni ja hyvin olen aina työllistynyt. Älykkyydestä nyt en sen enempää tiedä kuin että intin älykkyystestistä tuli arvosanaksi 9/9 ja lukion päättötodistuksen keskiarvo oli, tosin ahkeralla opiskelulla, lähempänä kymppiä kuin ysiä. En minä mikään nero ole mutta en nyt tyhmäkään. Töitä on löytynyt niin haalariduunarina kuin rekkakuskinakin. Ei kannata kusettaa, siitä jää ennen pitkää kiinni. Kaikki haluavat töihinsä käytännön katufiksun kaverin ja ainut syy olla moista palkkaamatta on se, että kuudes aisti sanoo henkilön kusettavan haastattelussa. Älä siis kuseta.
Ylifilosofinen unelmahöttö ei tosin auta mitään oikeissa töissä mutta ei siitä haittaakaan ole. Jos taas et saa töitä siksi että filosofoit työn tekemisen sijaan se ei johdu älykkyydestä, vaan laiskuudesta ja siinä tapauksessa on turha imarrella itseään liian älykkääksi vaan on parempi myöntää olevansa laiska ja saamaton.
Luulen että elämä opettaa sinua vielä ymmärtämään että suurin osa siitä jonka uskot ymmärtäväsi paremmin kuin muut onkin sitä, että ymmärrät asiasta niin paljon vähemmän ettet ymmärrä miksi asiat tehdään niin kuin ne tehdään.
Pointtini tässä koko jutussa oli se, että työntantaja saa haastettelussa ainoan kuvansa minusta ennen palkkausta, jonka perusteella hän valitsee minut töihin. Ja jos antamani kuva on se, että tulen filosofoimaan töissä, sitten hän tuskin palkkaa minua. Tätä kyselin, että voiko näin käydä. Tässä ei ole siis mitään merkitystä, teenkö oikeasti niin, jos työnantaja tekee sellaisen johtopäätöksen minusta jo ennen kuin pääsen tekemään töitä. Uskon siis, että työnantaja palkkaa oikeisiin töihin mielummin henkilön, joka ei ole turhan älykäs. Uskon, että ainakin monet kokevat asian niin, että mahdollinen älykkyys on jossain määrin pois ahkeruudesta ja valmiudesta koviin käytännön hommiin. Ja jos tämä uskomus löytyy työnantajalta, sitten älykkyydestä on haittaa. Silloin sillä ei ole mitään merkitystä, onko itse väite totta.
Mitä tarkoitat tuolla viimeisellä kappaleella? Olen pitänyt itseäni suht avomielisenä ja olen aina valmis kyseenalaistamaan kaiken, mukaanlukien itseni. Senhän takia olen täällä kysymässä ihmisten mielipiteitä siihen, onko edellä kuvaamani uskomus tosi, ja kuinka yleinen.
Quote from: Simo Hovari on 09.07.2013, 09:43:09
Työantajat hakevat tekijöitä, eivät asioiden pyörittelijöitä. Sellainen asenne pitää tulla ilmi myös työhaastattelussa. Todella monessa asiassa työantajaa ei kiinnosta tuleeko työ tehdyksi 100% täydellisesti, kunhan se työ tulee tehdyksi tarvittavalla tarkkuudella ja tehokkuudella.
Aivan. Ja jos työnantaja uskoo, että työntekijän älykkyys johtaa asioiden pyörittelyyn, tai ainakin antaa kompetenssia siihen, on älykkyydellä negatiivinen vaikutus työllistymiseen.
QuoteJos esimies käskee tehdä jonkun asian jollain tavalla, niin sitten se tehdään niin. Kyseenalaistamisen ja prosessien kehittämisen aika tulee myöhemmin - työt eivät voi odottaa asian purkua palasiksi, analysointia ja uudelleenkokoamista parhaalla mahdollisella tavalla, joissa menee pahimmillaan moninkertainen aika verrattuna siihen, että se työ tehdään aavistuksen vähemmän tehokkaalla tavalla.
Hyvä pointti. Mutta kun asiaan palataan myöhemmin, työnantaja saattaa saada sellaisen kuvan, että tämä on nyt oikeasti jäänyt pahasti häiritsemään sinua. Jos siis kyse olisi jostain pienestä asiasta. Ja kun on olemassa niitä hankalia ihmisiä, jotka eivät pidä siitä että heitä kritisoidaan.
Minun eräässä tuttavaperheessäni on ihan vakiintunut sellainen käytäntö, että toisia ei saa neuvoa siinä mitä he tekevät. Mitään ei myöskään saa kyseenalaistaa, sillä tällöin loukataan heidän pyhyyttään. En ole kovin hyvin tullut toimeen heidän kanssaan. Koen tällaisen kasvatustavan todella vääränä sen perheen lapsia kohtaan. Muistan joskus, kun he sanoivat että perheen 8v lapsi on todella nenäkäs ja uhmakas kun kyseenalaistaa jotain juttuja. Tähän totesin, että mielestäni kyseessä on älykkyys ja oma-aloitteisuus, ja että lasta voisi rohkaista tuollaiseen toimintaan.
QuoteLisäksi, en tiedä onko tämä tullut iän myötä vai mistä, mutta olen oppinut arvostamaan käytännössä jokaista työtä, enkä siksi kutsuisi mitään työtä paskaduuniksi. On vain hyvin ja huonosti palkattuja töitä. Ja on paljon sellaisia töitä, joita en itse tekisi kuin pakon edessä, mutta ei sekään vähennä arvostustani ko. töitä tekeviä ihmisiä kohtaan. Mikään ei ole hienompaa, kuin nähdä ihminen, joka on ammattitaitoinen ja ylpeä siitä mitä tekee. Esim. Keski-Euroopassa saattaa ravintolassa olla tarjoilijana vaikka 50 v. herrasmies jolla on timanttinen kokemus alalta ja josta huokuu sellainen ammattitaito ja -ylpeys, joka luo koko ravintolasta arvokkaamman oloisen. Suomessa ei moisia näe, vaan hienossakin paikassa voi olla mitä tahansa räkänökkia lusimassa "paskaduuniansa" ja odottelemassa suoraa pääsyä jonnekin pörssiyhtiöön johtajan paikalle.
Kyllä minäkin arvostan kaikkia töitä. Ihan vain senkin takia, että ne ovat töitä: tuottavat yhteiskuntaan palveluja, hyödykkeitä, iloa ja mukavuuksia kansalaisille ja maksavat veroja.
Sehän, että työ on likainen ja ikävä, vaan lisää arvostusta ko. työtä tekeviä kohtaan. Silti, työtä voidaan kutsua paskaksi. Ei siis sitä ihmistä.
Olen huomannut, että töillä on pyhä status. Niitä ei saa kritisoida eikä arvottaa. Mielestäni on kuitenkin olemassa arvokkaampia töitä kuin muut. Katson, että sellainen työ missä kehitetään esimerkiksi parannuskeino syöpään on arvokkaampi kuin katujen lakaiseminen. Se ei tarkoita, ettenkö arvostaisi sitä että kadut lakaistaan. Tai ettäkö niitä ei pitäisi mielestäni lakaista.
Quote from: crissaegrim on 13.07.2013, 12:28:01
Pointtini tässä koko jutussa oli se, että työntantaja saa haastettelussa ainoan kuvansa minusta ennen palkkausta, jonka perusteella hän valitsee minut töihin. Ja jos antamani kuva on se, että tulen filosofoimaan töissä, sitten hän tuskin palkkaa minua. Tätä kyselin, että voiko näin käydä. Tässä ei ole siis mitään merkitystä, teenkö oikeasti niin, jos työnantaja tekee sellaisen johtopäätöksen minusta jo ennen kuin pääsen tekemään töitä. Uskon siis, että työnantaja palkkaa oikeisiin töihin mielummin henkilön, joka ei ole turhan älykäs. Uskon, että ainakin monet kokevat asian niin, että mahdollinen älykkyys on jossain määrin pois ahkeruudesta ja valmiudesta koviin käytännön hommiin. Ja jos tämä uskomus löytyy työnantajalta, sitten älykkyydestä on haittaa. Silloin sillä ei ole mitään merkitystä, onko itse väite totta.
Taitaa tuo asia ratketa kun tutustut työnantajakandidaattiin. Yhteinen tekijä fiksulle ja vähemmän fiksulle on kuva joka annetaan suhteessa tarjolla olevaan työhön. Jos asenne suhteessa tarjolla olevaan työhön on kunnossa, kaikki loppu on plussaa. Kovin yksinkertaiselle esimiesasemassa olevalle henkilölle tuskin kannattaa alkaa teorioita esittämään. On nimittäin niin että vaikka kyse olisi miten paskaduunista, esimies on saattanut joutua tekemään oikeasti töitä asemaansa päästäkseen.
Tuli mieleeni: Ollessani vähän aikaa sitten pidemmän aikaa töissä eräässä entisessä itäblokin maassa, kiinnitin huomiota paikallisten mäkkärien henkilökuntaan. Väitän että kyseisissä työyhteisöissä ei tule tapahtumaan sitä Amerikkalaista Unelmaa jossa pihvinkääntöosastolta noustaan pikku hiljaa paikan esimieheksi. Esimiesosasto ja tiskillä oleva porukka ovat selkeästi oman tyyppistään väkeä ja mitä ilmeisimmin suoraan kyseiseen pestiin palkattuja. Valintaperusteina minimikustannus jolla saa kyseisessä pestissä toimeen tulevan henkilön.
-
mikä on "paskatyötä"?
landella kun elää pienemmälläkin palkalla, ja trukkikuski pystyy hyvin hommaamaan omistusasunnon.
ilmisesti et ole etsinyt paremminpalkattua duunarityötä? siinä tapauksessa sinua vastaan tulee korttisirkus, jossa työhön kuin työhön vaaditaan "työturvakorttia", "tulityökorttia", "trukkikorttia" tai "elintarvikekorttia?"
Silloin pekkä työn hakeminen ei hyödytä.
Tuli tässä mieleen asiaa pohdittuani, että ei välttämättä kannata kuunnella kovin paljon muiden näkemyksiä, vaan mennä niihin haastatteluihin mieli avoimena ja myönteisellä asenteella ja katsoa, miten se haastattelu etenee ja menee. Itse haastatteluun pääseminen on jo melkoinen onnenpotku näinä aikoina, oli kyse sitten mistä hommasta hyvänsä. Laskeskelin, että varmaankin muutama kymmenen hakemusta tulee lähetettyä, jotta pääsee edes siihen yhteen haastatteluun, mutta toisaalta muistelin sitäkin, että joka kerta, kun olen päässyt haastatteluun saakka, olen saanut työpaikan. Ihan vain olemalla oma itseni.
Jos tarvitsee rahaa eikä halua aukkoja CV:hen, paikkoja kyllä löytyy. Toisaalta jos on varaa katsella vähän pidempään, eikä työllisyysaukko CV:ssä haittaa, hakee vain niitä paikkoja, joista jo ennakkoon tykkää. Jälkimmäiset ovat kuitenkin niitä paikkoja, joihin tulee se 400+ hakemusta, joten haastatteluun on ilman suhteita lähes mahdotonta päästä.
Jos minä olisin sinä, hakisin erilaisia paikkoja ennakkoluulottomasti, koska niistä kaikista oppii, ja paljon. Mutta minä en ole sinä, joten päätöksenteko jää sinulle. Olin muuten itse nuoruudessani sitä mieltä, että on olemassa ns. paskahommia ja ns. parempia hommia. Aikuisuus ja työelämä ovat opettaneet, että on vain hommia, joista maksetaan eri palkkoja (kuten täällä on jo aikaisemminkin todettu).
Nonniin, tässä taas tämä pläjäys. Ja edelleen onnea työnhakuun. :)
Quote from: crissaegrim on 13.07.2013, 12:28:01
Olen huomannut, että töillä on pyhä status. Niitä ei saa kritisoida eikä arvottaa. Mielestäni on kuitenkin olemassa arvokkaampia töitä kuin muut. Katson, että sellainen työ missä kehitetään esimerkiksi parannuskeino syöpään on arvokkaampi kuin katujen lakaiseminen. Se ei tarkoita, ettenkö arvostaisi sitä että kadut lakaistaan. Tai ettäkö niitä ei pitäisi mielestäni lakaista.
Jos eri töitä arvotettaisiin sen mukaan, minkä verran kokonaishyötyä ja -haittaa ne tuottavat maailmaan, lienevät esim. siivoushommat aika lähellä hyvien töiden kärkipaikkoja, jos keskitytään ns. "tavallisiin töihin" ja jätetään pois tuollaiset syöpälääkkeen kehityksen tapaiset "sankaritarinat".
Siivouksesta nimittäin koituu välitöntä konkreettista hyötyä, mutta hyvin vähän (jos lainkaan) negatiivisia ulkoisvaikutuksia. Siivous lienee siitä harvinaisen "puhdashenkinen" työ, että siinä työn vastaanottajalla lienee hyvinkin selkeä käsitys työn tarpeellisuudesta sekä hyödyistä.
Sen sijaan esimerkiksi toiminnassaan ennen kaikkea rahantekoa painottaan lääketehtaan lääkekehittäjänä toimivan työntekijän työn kokonaishyöty voi olla negatiivinen, jos kalliin tuotekehityksen lopputuloksena tuppaa olemaan lääkkeitä, jotka eivät ole erityisen hyviä mutta joita silti lääketehtaan bisneslogiikan vuoksi tuputetaan ihmisille kalliiseen hintaan käyttäen enemmän tai vähemmän arveluttavia markkinointikeinoja.
Oikeastaan nykyään lienee hyvinkin paljon (ellei peräti valtaosa) sellaisia töitä, joiden tuotos ei ole sinänsä tarpeellinen, mutta siitä saadaan tehtyä tekijöilleen kannattavaa toimintaa käyttämällä erilaisia markkinointikeinoja, joiden avulla riittävän iso joukko ihmisiä saadaan manipuloitua kuvittelemaan, että tuote/palvelu kannattaa hankkia.