Älykkyyden merkitys "paskatöihin" hakijalla

[crissaegrim]

Arvostukseni siivoajia kohtaan onkin aina ollut korkea, mutta työ on mielestäni silti paskatyötä. Minua ottaakin päähän hurskastelu asian suhteen ja ihmeellinen poliittinen korrektius, jonka mukaan työtä ei muka saa arvostella tai joku suuttuu. Varsinkin jos alle 20-vuotias erehtyy haukkumaan jotain työtä on se kauhea ja rangaistava teko, josta tulee tuomita alentuvaan vinoiluun ja "mene ipana töihin"-kuittailuihin.

Täysin samaa mieltä. Hyvin puit sanoiksi sen mitä olen itsekin ajatellut tuosta. Nykyään ei voi arvostella mitään työtä olematta kiittämätön kultalusikka suussa syntynt nulikka. Samalla tapaa saatan kutsua arvostamaani insinöörityötä nörttihommaksi - ilman negatiivista latausta. Näin tekevät myös monet alan ammattilaiset.

Olen myös jäänyt kaipaamaan monta entistä työkaveria tai esimiestä, joihin siteet ovat työn loputtua katkenneet ja haikeana miettinyt miten hauskaa meillä oli joskus. Olen sen joskus ymmärtänytkin kesken jonkun keskustelun ja ajatellut, että jonain päivänä vielä muistelen tätä aikaa ja meidän hauskoja juttuja. Parasta töissä onkin se, että tapaa niin paljon erilaisia ihmisiä, joita ei muuten tapaisi.

Minulle tuo kaikki on plussaa, mutta ei itseasiallinen tavoite, eikä mitenkään välttämätöntä. En kaipaa mitään suurta kaveriverkostoa; pidän siitä, että minulla on harvoja luotettavia ystäviä elämässäni, ja se riittää minulle hyvin.

Tällä hetkellä kun minulla ei töitä ole joudun joka päivä keksimään keinoja yksinäisyyden lievittämiseksi, joka on työttömyyden inhottavin puoli. Tulee hulluksi kun on koko ajan omien ajatustensa kanssa ja pitää pitää kynsin ja hampain rutiineistaan kiinni, koska pelkään passivoitumista kuin ruttoa. En tosin tiedä miksi pelkään, sillä putoan aina jaloilleni. Vielä joku ammatinvalintaohjelma väittää, että minulle soveltuisi parhaiten kirjailijan ura. Ehkä niin jos raahaisin kirjoituspöydän keskelle toria ja tyrkkisin paperiani hamuavat pulut muualle.

Hahah.

Vastaus alkuperäiseen kysymykseen: älykkyys on hyvä ominaisuus varsinkin jos siihen liittyy aloitekykyisyys ja ahkeruus. Mieti aina miten voisit tehdä työsi paremmin tai ellet keksi kysy esimieheltäsi. Älä väitä vastaan. Itse olin nuorempana sanomassa oman mielipiteeni aina kaikkeen enkä ymmärtänyt, että esimies tulkitsee sen kyvyttömyydeksi ottaa kritiikkiä vastaan, vaikka itse halusin vain kertoa mielipiteeni.

Minulla esiintynyt samantapaisia ongelmia. Koen useasti tarvetta huomauttaa pikkuasioista ja pyrin täydellisiin määritelmiin. Koen että kaikkea pitäisi voida analysoida ja viedä filosofiselle tasolle. Tämä on ehkä vaikeinta armeijassa, mistä usein puuttuu järki, mutta osaan kuitenkin pitää pääni kiinni, vaikka pahaa se tekeekin. 

Kiitos vinkeistä! Tuossa on paljon asiaa, mitä on hyvä pitää mielessä.

Ja kohteliaisuuksista. Vaikka samaa huomiota on esitetty minulle myös loukkauksena, silloinkin otan sen yleensä kohteliasuutena.

[ilmari3.]

Hiukan ohi aiheen, mutta olisiko Hommassa jakaa pari vinkkiä, miten edetä esim. ministeriön kansliapäälliköksi?
Saattaisi sitten myöhemmin auttaa löytämään oikeita ovia ns eipaskahommaan.

[siviilitarkkailija]

Työssä raha määrittelee työnantajan arvostuksen. Korporaatiokommunismissa joka vaikuttaa työmarkkinoilla monessa valtionyrityksessä yritys- tai kaupunginjohtaja (vrt Pajunen-Viljanen-Sauri) saa rahaa enemmän kuin työpanos tai heidän osaamisensa edellyttää. Tämä johtuu poliittisista vääristymistä koska puoluejohtajissa ei ole enää rehellisen työn tekijöitä. Nämä ihmiset eivät edes itse neuvottele palkastaan, hae rehellisesti työtä vaan asiat tehdään heidän puolestaan. Näiden järjettömien ja tolkuttomien palkkojen peruste on se että nämä paskapäät edesauttavat tolkutonta maahanmuuttoa ja työmarkkinoille yrittävien nuorten elämän hankaloittamista. He saavat hirmuiset summat rahaa koska heidän avullaan luodaan satojen tuhansien riittämättömällä palkalla raatavien työntekijöiden alaluokka. Valitettavasti tämä älykkyys joka aiheuttaa hirvittävää tuhoa on eräänlainen kruununjalokivi työmarkkinoilla.


Jos haluat suurimman summan rahaa, lakkaat olemasta älykäs ja keskityt tekemään niinkuin puoluemafia ja käytäväpelaajat käskevät. Älykkyys ei korreloi taloudellista maksimia koska älykäs ymmärtää yhteisten pelisääntöjen ja yhteisen kunnioituksen tarpeen. Itseasiassa äly saattaa jopa olla haitaksi korkeimmilla johtopaikoilla. Siellä ollaan samassa veneessä, yhteisessä klubissa. Kylmä pelaaja voi astella moiseen paikkaan ja tehdä asioita vaikka omalla vaivalla päästäkseen "piireihin" joista irtoaa työpaikka helposti kuin manulle lounas.

Paskatöitä ei ole. On olemassa kvartaalin ja ulkoistuksen avulla kohtuuttomat ja kestämättömät voitot riipineitä paskapäitä jotka eivät voisi välittää vähempää vaikka työntekijät eivät tulisi edes palkalla toimeen. Ja yllättävän monet näistä paskapäistä ovat uineet virkoihinsa esittämällä ympäristövalveutunutta vasemmistolaista.

Suomalaiset maksavat mielummin suuret summat rahaa sairaalan hallinto- ja talousjohtajille ja ylilääkäreille kuin siivoojille. Johtajat suuren palkkansa vastapainoksi siivouttavat sairaalansa halvimmalla ja huonommin, koska kansalaiset eivät osaa yhdistää valtoimenaan raivoavia sairaalabakteerikantoja erittäin huonoon ja kyvyttömään sairaalahallintoon. Raha siis kertoo työelämän kunnioituksesta ja perinteisten poliitikkojen jatkokaudet veronmaksajien piittaamatttomuudesta. Siivous on todella elämän ja kuoleman kysymys.

[Ernst]

Koen että kaikkea pitäisi voida analysoida ja viedä filosofiselle tasolle. Tämä on ehkä vaikeinta armeijassa, mistä usein puuttuu järki, mutta osaan kuitenkin pitää pääni kiinni, vaikka pahaa se tekeekin. 

Oletko ehtinyt viedä armeijakokemuksesi sellaiselle tasolle, jossa voit ajatella armeijan toimintatavoilla olevan järki, mutta oma ymmärryksesi ei vielä riitä sitä järkeä havaitsemaan?

[crissaegrim]

Jos haluat suurimman summan rahaa, lakkaat olemasta älykäs ja keskityt tekemään niinkuin puoluemafia ja käytäväpelaajat käskevät. Älykkyys ei korreloi taloudellista maksimia koska älykäs ymmärtää yhteisten pelisääntöjen ja yhteisen kunnioituksen tarpeen. Itseasiassa äly saattaa jopa olla haitaksi korkeimmilla johtopaikoilla. Siellä ollaan samassa veneessä, yhteisessä klubissa. Kylmä pelaaja voi astella moiseen paikkaan ja tehdä asioita vaikka omalla vaivalla päästäkseen "piireihin" joista irtoaa työpaikka helposti kuin manulle lounas.

Taidat sekoittaa älyn ja moraalin keskenään. Suurin osa menestyneistä pahiksista ovat olleet todella älykkäitä. Älykkyys ei ole mitenkään sidoksissa hyvyyteen tai empatiaan. Se on pikemminkin päinvastoin: rationaalisuuden korostuminen ihmisessä on pois hänen emotionaalisuudesta.

Suomalaiset maksavat mielummin suuret summat rahaa sairaalan hallinto- ja talousjohtajille ja ylilääkäreille kuin siivoojille. Johtajat suuren palkkansa vastapainoksi siivouttavat sairaalansa halvimmalla ja huonommin, koska kansalaiset eivät osaa yhdistää valtoimenaan raivoavia sairaalabakteerikantoja erittäin huonoon ja kyvyttömään sairaalahallintoon. Raha siis kertoo työelämän kunnioituksesta ja perinteisten poliitikkojen jatkokaudet veronmaksajien piittaamatttomuudesta. Siivous on todella elämän ja kuoleman kysymys.

Eli siivoojat tekevät yhtä arvokasta työtä kuin kirurgit? Ja näin heidän tulisi saada samaa palkkaa?
Varmaankin myös ydinvoimalassa työskentelijät ovat arvokkaampia kuin presidentti, koska voivat saada aikaan suurempaa tuhoa huolimattomuudella?
Ymmärrätkö mihin pyrin?

Koen että kaikkea pitäisi voida analysoida ja viedä filosofiselle tasolle. Tämä on ehkä vaikeinta armeijassa, mistä usein puuttuu järki, mutta osaan kuitenkin pitää pääni kiinni, vaikka pahaa se tekeekin. 

Oletko ehtinyt viedä armeijakokemuksesi sellaiselle tasolle, jossa voit ajatella armeijan toimintatavoilla olevan järki, mutta oma ymmärryksesi ei vielä riitä sitä järkeä havaitsemaan?

Olen kyllä. Mutta siitä ei ollut kyse tässä. En siis tarkoittanut armeijaa yleensä, vaan jotain yksittäisiä juttuja mistä puuttuu järki. Tietysti mikä tahansa armeijan yksittäinen järjetön toimintatapa voidaan vetää järkeväksi siksi, että se kasvattaa sotilaissa itsekuria.
Mutta tarkoitin lähinnä sellaisia tilanteita, missä joku varusmiesjohtaja (tai skappari) käskee jotain tehtäväksi jollain tapaa ja heti, eikä hyväksy kyseenalaistamisia. Ei voi myöntää olevansa väärässä ja suuttuu jos joku kysyy miksi tämä tehdään juuri tällä tapaa, eikä jollain vaihtoehtoisella tehokkaammalla, nopeammalla ja halvemmalla tavalla.
Näissä tilanteissa vielä usein paljastuu, että tämä varusmiesjohtaja (tai skappari) huomaa myöhemmin, että tämän olisi kyllä voinut tehdä helpommaksi meille varusmiehille. Tai sitten aikamääreeseen ei päästy, eikä kenelläkään ole kivaa. Tämä jo puolestaan todistaa sen yksittäisen toimintatavan olleen järjetön.

[siikret]

Suomalaiset maksavat mielummin suuret summat rahaa sairaalan hallinto- ja talousjohtajille ja ylilääkäreille kuin siivoojille. Johtajat suuren palkkansa vastapainoksi siivouttavat sairaalansa halvimmalla ja huonommin, koska kansalaiset eivät osaa yhdistää valtoimenaan raivoavia sairaalabakteerikantoja erittäin huonoon ja kyvyttömään sairaalahallintoon. Raha siis kertoo työelämän kunnioituksesta ja perinteisten poliitikkojen jatkokaudet veronmaksajien piittaamatttomuudesta. Siivous on todella elämän ja kuoleman kysymys.

Siivoojien ja laikkareiden työstä ei ole mitään valittamista, he tekevät työnsä niin hyvin kuin pystyvät. Sairaalabakteereista on turha syyttää siivoojia. Alimitoitettu hoitohenkilöstö sen sijaan ei ehdi/kerkeä/pysty riittävään käsihygieniaan. Toisaalta nykyisissä hoitolaitoksissa ei välttämättä voida kohortoida potilaita, eli ESBL:ää, klostikkaa ym. kantavat potilaat joutuvat olemaan samoissa huoneissa kuin muutkin, sekä käyttämään samoja wc-tiloja. Nykyistä pienemmällä hoitohenkilöstön määrällä ei taloja enää voi pyörittää, vaan osastoja on laitettava kiinni.

[siviilitarkkailija]

toinen meistä sekottaa moraalin ja se en ole minä. Jos aikoo tienata olemalla pahis, niin kannattaa hakeutua pikaruokatyöntekijäksi koska siinä työskentelemällä tienaa enemmän kuin pahiksena. Pahiksilla ei ole älystään huolimatta helppoa koska valitun alan, pahuuden, moraaliin kuuluu että sitä ei ole. Huonosti käy enemmin tai myöhemmin ellei käy todella huonosti.

[Nationalisti]

Korosta niitä puolia itsestäsi, jotka käyvät hyvin yhteen duunin kanssa.

Niin kuin missä tahansa työhaastettelussa.

[guest11919]

Korosta niitä puolia itsestäsi, jotka käyvät hyvin yhteen duunin kanssa.

Niin kuin missä tahansa työhaastettelussa.

Juuri, juuri näin.

Piti vielä sanoa tuosta älykkyydestä: kyllä kuka vain työnantaja haluaa sellaisen työntekijän, jolla järki juoksee. Tuolla välillä kassoilla näkee seuraavanlaisia episodeja:

-asiakas antaa 50 euron setelin
-neiti lyö 50 e summan koneeseen ja kilauttaa kassalaatikon auki
-asiakas haluaa sittenkin maksaa juuri lompakosta löytämällään 20-eurosella
-kassaneiti jää onnettomana tuijottamaan tai pahimmillaan haluaa aloittaa koko tapahtuman alusta, koska ei osaa laskea erotusta päässä

Arvaapa, ottaisiko työnantaja mieluummin kassalle tyypin, joka selviää päässälaskusta?

Välivuotta tms. viettävällä nuorella on tosiaan hyvä syy hakea töitä, joihin ei aio jäädä loppuiäkseen. Ei siinä fiksuudesta ole ainakaan haittaa.

Olen muuten itsekin työskennellyt kassaneitinä joskus. Kuten myös kioskissa ja ravintolassa. Tämä tapahtui nuorena, ennen koulutuksen hankkimista. Yhden työpaikan sain siten, että naapurikiinteistön yrittäjä oppi tuntemaan minut edellisessä paikassa työskennellessäni. Enkä todellakaan esittänyt koko kesää tyhmempää kuin olen, varsinkaan, kun enhän tiennyt saavani asiakkaana käyvältä ja aina juttelemaan jäävältä yrittäjältä töitä myöhemmin.

[Ernst]

Näissä tilanteissa vielä usein paljastuu, että tämä varusmiesjohtaja (tai skappari) huomaa myöhemmin, että tämän olisi kyllä voinut tehdä helpommaksi meille varusmiehille. Tai sitten aikamääreeseen ei päästy, eikä kenelläkään ole kivaa. Tämä jo puolestaan todistaa sen yksittäisen toimintatavan olleen järjetön.

Sotilas- ja taistelukoulutuksen tarkoitus ei ole tehdä harjoituksia "helpommaksi meille varusmiehille".  Vaikea asia pitää oppia tekemään paineessakin. Hyväksyttävällä tasolla, jokaisen tekemänä.

Yksittäisen toimintatavan järkevyys kontra järjettömyys paljastuu viime kädessä todellisissa tilanteissa. Varusmiesjohtajana en koskaan ollut halukas keskustelemaan kesken tekemisen akselilla järkevä-järjetön. Tekemisen jälkeen kylläkin. Eikös siellä armeijassa enää arvioida harjoituksia jälkikäteen? Johtaja on kiitollinen hyvistä ideoista.  Ainakin maavoimissa taistelijalta edellytetään myös oma-aloitteisuutta. Mielekkyyden pohdinta kesken tehtävän ei ole sitä.

[crissaegrim]

M,
saat kunnon vastauksen viikonloppuna. Täältä tuvasta käsin on huono kirjoitella kännykällä...
Mutta sanottakoon tässä vielä, että aina ei ole tarkoitus rääkätä meitä yksittäisissä tilanteissa, ja tämä nlkyy myös johtajien reaktioissa jälkeenpäin. Ja kuten sanoin, mitä tahansa voidaan perustella sillä itsekurin kehittämisellä tai vaikka tuolla toiminnalla paineen alla. Tämä johtaa siihen, että mikä .ylimääräinen paska on hyväksyttävää ja kehittävää.

siviilitarkkailija,
Minun on todella vaikea uskoa väitettäsi. Voisitko esittää perusteluja.

[sivullinen.]

Yksi älykkyyttä tarvitseva ja osoittava tapa, jota ei varmasti katsota pahana, on itse oman palkkansa tuominen mukana. Myyntihommissa tämä tarkoittaa valmiin asiakasjoukon "omistamista". Korkeissa viroissa valtion tukirahojen, rakennuslupien, yhteistyösopimusten tai muiden korruptioetujen tuomista. Mutta myös nuorille - ja työttömille ja syrjäytyneille ja kotoutujille - on omat tukirahaväylänsä, joista kertominen ja paperien valmistelu on varsinkin pieneen yritykseen pyrittäessä suuri etu. Eivät kaikki yksinyrittäjät tiedä edes työllistämisrahasta eli palkkatuesta. Sitä kautta työttömyystoimisto maksaa vähintään 550 euroa kuussa palkasta. Uudempi juttu on nuorisotakuu. Siitä ei tiedä oikein kukaan vielä mitään.

Tuhansien eri tukivaihtoehtojen viidakosta sopivan cocktailin tekemällä voi helposti saada työnantajan jopa ansaitsemaan ottamalla henkilön tekemään ei mitään. Mitään järkeä siinä ei ole, mutta ne ovat säännöt ja niillä on pelattava. Muut hyödyntävät niitä kuitenkin, joten jos et itse niitä käytä, annat muille epäreilun kilpailuedun: On selvää, että työnantaja palkkaa ennemmin henkilön, joka tuo mukanaan puolet palkastaan, kuin henkilön, jolle pitää maksaa täysi palkka. Tosin enemmän tämä koskee vanhempia työntekijöitä tai heidän kanssaan samoista paikoista kilpailevia. Irtisanomisen sijasta "paketin" ottanut saa esimerkiksi helposti muutettua paketin parin vuoden palkkatueksi. Silloin työntekijä on ilmainen työnantajan näkökulmasta. Moraalisesti nämä tukitoimet ovat sossunrahoja. Toisaalta niitä voi ajatella verotuksen keventämisenä tai vähennyksinä. Nykyään puhutaankin jo efektiivisestä veroasteesta, joka tarkoittaa veronkierron jälkeistä veroprosenttia.

[Parsifal]

Piti vielä sanoa tuosta älykkyydestä: kyllä kuka vain työnantaja haluaa sellaisen työntekijän, jolla järki juoksee. Tuolla välillä kassoilla näkee seuraavanlaisia episodeja:

-asiakas antaa 50 euron setelin
-neiti lyö 50 e summan koneeseen ja kilauttaa kassalaatikon auki
-asiakas haluaa sittenkin maksaa juuri lompakosta löytämällään 20-eurosella
-kassaneiti jää onnettomana tuijottamaan tai pahimmillaan haluaa aloittaa koko tapahtuman alusta, koska ei osaa laskea erotusta päässä

Tämä ei aina välttämättä johdu päässälaskutaidon puutteesta. Joskus noissa kassakoneissa on pirulliset mekanismit ja laskujärjestelmät, jolloin virhelyöntien peruminen on mutkikasta.

[siviilitarkkailija]

Periaatteessa vastustan tiukasti kaikkia ulkopuolisia linkityksiä ja selvennyksiä, mutta ehkä juuri tämän asian selventämiseksi kannattaa tehdä poikkeus. Eikä todellakaan tarvitse uskoa mitä ei halua uskoa. Asia nyt vain on niin että pahistelu ei kertakaikkiaan kannata. Tarinat superrikollisista ja älykkäistä konnista ovat vain tarinoita joita keksitään arkipäivän lohdutukseksi.

http://mobile.businessinsider.com/study-you-can-make-more-money-working-at-mcdonalds-than-you-could-by-robbing-a-bank-2012-7

pahistelu ei kertakaikkiaan kannata enkä edes viitsi kertoa millaista on narkkibisnes ja millaisten vesseleiden kanssa joutuu puuhailemaa jos kuvittelee mokomassa lyövänsä rahoiksi.

Jos haluat hyvän elämän, nauttia olosta ja olla hyvien ihmisten kanssa niin ole rehellinen (sinua kohdellaan todennäköisemmin rehellisesti), ole ahkera (näet ennenpitkää ketkä pysyvät tahdissasi ja ketkä putoavat pois) ja kunnioita ihmisiä ihmisinä. Sillä silloin sinun tienaamasi euro lämmittää ja tuottaa iloa paljon enemmän kuin jonkun häpeäyliopiston petkutuslinjan avulla tienattu miljoona. Eihän sitä voi kiistää etteikö joku vääryydellä saatu luksusnautinto joka on aivan järjettömän hieno ja tolkuttoman kallis, olisi nautinnollista, ainakin hetken. Mutta niille jotka aikovat nauttia koko elämän, on vain rehellisyys ja kanssaihmisten kunniottaminen totuudella sellaisia arvoja jotka lopulta tuovat sen verran varallisuutta minkä tarvitset.

Ihan käytännönkin syystä on hurjan paljon mukavampaa tehdä töitä rehellisten, avoimien ja kunniallisten työkavereiden kanssa kuin toisiaan kusettavien, jatkuvasti kyttäävien ja epäonnistumista odottavien jälkiviisastelijoiden tai haaskalintujen kanssa.  Mitä korkeammalle yritysmaailmassa mennään käytäväpelin suhteen, sitä enemmän jälkimmäisiä alkaa näkymään ja lopulta itse kokoushuoneessa ei muita juuri olekkaan. Minkä seurauksena yllättävän moni ylipalkattu yritysjohtaja valittelee salaa yksinäisyyttään.

[Kaptah]

Omalta kohdaltani voin sanoa että en ole ikinä työhaastattelussa esittänyt olevani muuta kuin itseni ja hyvin olen aina työllistynyt. Älykkyydestä nyt en sen enempää tiedä kuin että intin älykkyystestistä tuli arvosanaksi 9/9 ja lukion päättötodistuksen keskiarvo oli, tosin ahkeralla opiskelulla, lähempänä kymppiä kuin ysiä. En minä mikään nero ole mutta en nyt tyhmäkään. Töitä on löytynyt niin haalariduunarina kuin rekkakuskinakin. Ei kannata kusettaa, siitä jää ennen pitkää kiinni. Kaikki haluavat töihinsä käytännön katufiksun kaverin ja ainut syy olla moista palkkaamatta on se, että kuudes aisti sanoo henkilön kusettavan haastattelussa. Älä siis kuseta.

Ylifilosofinen unelmahöttö ei tosin auta mitään oikeissa töissä mutta ei siitä haittaakaan ole. Jos taas et saa töitä siksi että filosofoit työn tekemisen sijaan se ei johdu älykkyydestä, vaan laiskuudesta ja siinä tapauksessa on turha imarrella itseään liian älykkääksi vaan on parempi myöntää olevansa laiska ja saamaton.

Luulen että elämä opettaa sinua vielä ymmärtämään että suurin osa siitä jonka uskot ymmärtäväsi paremmin kuin muut onkin sitä, että ymmärrät asiasta niin paljon vähemmän ettet ymmärrä miksi asiat tehdään niin kuin ne tehdään.

[Simo Hovari]

Työantajat hakevat tekijöitä, eivät asioiden pyörittelijöitä. Sellainen asenne pitää tulla ilmi myös työhaastattelussa. Todella monessa asiassa työantajaa ei kiinnosta tuleeko työ tehdyksi 100% täydellisesti, kunhan se työ tulee tehdyksi tarvittavalla tarkkuudella ja tehokkuudella.   

Se, että kyseenalaistaa jonkun työprosessin kulun on ihan tervettä ja pitäisi johtaa ko. työprosessin tehostumiseen tulevaisuudessa. Mutta sitä ei voi tehdä heti ensimmäistä kertaa ko. hommaa tehdessään, vaan ko. prosessia pitää toistaa esimiehen ohjeiden mukaisesti niin kauan, että se ja siihen liittyvät muut prosessit syy-seuraussuhteineen ovat läpikotaisin tuttuja. Jos joku prosessi on toiminut ja kehittynyt viimeisen viidenkymmenen vuoden aikana, niin vaatii melkoista älykkyyden puutetta alkaa heti ensimmäisenä työpäivänä kyseenalaistamaan sitä. Tämä liittyy tuohon, mitä toveri Kaptah totesi yllä viimeisessä kappaleessaan.

Jos esimies käskee tehdä jonkun asian jollain tavalla, niin sitten se tehdään niin. Kyseenalaistamisen ja prosessien kehittämisen aika tulee myöhemmin - työt eivät voi odottaa asian purkua palasiksi, analysointia ja uudelleenkokoamista parhaalla mahdollisella tavalla, joissa menee pahimmillaan moninkertainen aika verrattuna siihen, että se työ tehdään aavistuksen vähemmän tehokkaalla tavalla.

Lisäksi, en tiedä onko tämä tullut iän myötä vai mistä, mutta olen oppinut arvostamaan käytännössä jokaista työtä, enkä siksi kutsuisi mitään työtä paskaduuniksi. On vain hyvin ja huonosti palkattuja töitä. Ja on paljon sellaisia töitä, joita en itse tekisi kuin pakon edessä, mutta ei sekään vähennä arvostustani ko. töitä tekeviä ihmisiä kohtaan. Mikään ei ole hienompaa, kuin nähdä ihminen, joka on ammattitaitoinen ja ylpeä siitä mitä tekee. Esim. Keski-Euroopassa saattaa ravintolassa olla tarjoilijana vaikka 50 v. herrasmies jolla on timanttinen kokemus alalta ja josta huokuu sellainen ammattitaito ja -ylpeys, joka luo koko ravintolasta arvokkaamman oloisen. Suomessa ei moisia näe, vaan hienossakin paikassa voi olla mitä tahansa räkänökkia lusimassa "paskaduuniansa" ja odottelemassa suoraa pääsyä jonnekin pörssiyhtiöön johtajan paikalle.

[Pergolaattori]

Näissä tilanteissa vielä usein paljastuu, että tämä varusmiesjohtaja (tai skappari) huomaa myöhemmin, että tämän olisi kyllä voinut tehdä helpommaksi meille varusmiehille. Tai sitten aikamääreeseen ei päästy, eikä kenelläkään ole kivaa. Tämä jo puolestaan todistaa sen yksittäisen toimintatavan olleen järjetön.

Sotilas- ja taistelukoulutuksen tarkoitus ei ole tehdä harjoituksia "helpommaksi meille varusmiehille".  Vaikea asia pitää oppia tekemään paineessakin. Hyväksyttävällä tasolla, jokaisen tekemänä.

Yksittäisen toimintatavan järkevyys kontra järjettömyys paljastuu viime kädessä todellisissa tilanteissa. Varusmiesjohtajana en koskaan ollut halukas keskustelemaan kesken tekemisen akselilla järkevä-järjetön. Tekemisen jälkeen kylläkin. Eikös siellä armeijassa enää arvioida harjoituksia jälkikäteen? Johtaja on kiitollinen hyvistä ideoista.  Ainakin maavoimissa taistelijalta edellytetään myös oma-aloitteisuutta. Mielekkyyden pohdinta kesken tehtävän ei ole sitä.

Tuo on yksi tapa rakentaa arvovaltaa. Itse koen tehokkaimmaksi tavaksi kysyä heti tehtävän annon jälkeen onko parempia ideoita. Jos sellaisen pystyy esittämään alle 15 sek aikana (Kertoo siitä että idean esittäjällä on oikeasti fiksujen aivojen tuottama fiksu ja suoraviivainen ajatus eikä asiaa aleta pyörittämään ja vatvomaan siinä hetkessä) ja idea on ko. ryhmän taidoilla toteutettavissa, tehdään niin ja säästetään uskomaton määrä vitutusta ja vaivaa. Kaupan päälle saat fiksun ja reilun johtajan viitan eikä jatkossakaan ole ongelmia asioiden toteutuksen suhteen sillä porukka tottuu siihen että toimintaan on sananvaltaa ja ajatuksia kannattaa oikeasti uhrata tekemisen kehittämiseen. Työelämässä, pitkällä tähtäimellä, luonnonvalinta ei suosi aivotonta suorittajaa fiksujen lähtiessä fiksumpiin töihin. Armeijaolosuhteissa edellyttää kyllä annettavan narun pituuden vartiointia haukan lailla sillä siellä ei ole mahdollista karsia idiootteja ryhmästä.
Esittämäsi jääräpäinen ulkoa annettuun auktoriteettiasemaan ja sen jäljellä olevien rääppeiden suojelemiseen perustuva suorittaminen on ei-ryhmäyttävää, lyhytjänteistä ja tehotonta. Paskaa johtamista. Johtaa 'mä oon vaan töissä täällä' -mentaliteettiin jossa vastuu ja paska kasautuu johtajalle kun alaisia ei voisi vähempää kiinnosta auttaa johtajaansa loistamaan.

Oman armeijakokemukseni perusteella yhdyn seuraaviin ajatuksiin: http://epub.lib.aalto.fi/pdf/diss/Aalto_DD_2012_029.pdf ( Mika Aalto: Strategin tragedia ) Sotaväessä on osin fiksuja ja silmää omaavia ihmisiä mutta lukematon määrä tikapuuaivoisia, monella rintamalla mölyäviä (Mieti mitä sana 'möly' sinulle edustaa laadultaan ja informaatiosisällöltään. Kyseessä on tämä tunne, ei niinkään itse ääni) idiootteja. Oma partisaanijoukko on ihan vahva vaihtoehto sen sijaan että joukolla napsahtaa rynnäkkökiväärin hihna oikealla tavalla. Ihan oman hengissäsäilymisen ja tehokkuuden kannalta. Sanottakoon että fysiikkani ja yleisen suorituskykyni puolesta armeija-aika ei ollut mikään rasite. Mielipiteeni ei siis ole varustesäkin alle alistuneen varttitunnissa palvelukseen astumisen jälkeen marssimurtumista kärsineen nillitystä vaan mietoa tyytymättömyyttä yksniittisten idioottien ylivaltaan.

Itsekritiikillä ja laukaisuviiveellä varustettu kyseenalaistaminen (En voi tätä kyllin korostaa. Fiksut ajatukset ovat fiksuja ajatuksia ja suun soitto on erikseen) on aina paikallaan. Ellei asiallisesti asiasta esitetty palaute johda toimenpiteisiin kannattaa nostaa kytkintä. Yhteisöllä ei ole mahdollisuutta tai tahtoa kehittyä. Hyviä ajatuksia tunnistamaton johtaja ei tule etenemään urallaan/väistymään tieltäsi tai markkinoimaan ajatuksiasi eteenpäin.

Itselläni on onneksi erittäin idearikkaita ja kyseenalaistavia 'alaisia'. Paljon toki keksitään pyörää uudestaan mutta ideamyllyn toimiessa syntyy paljon uuttakin. Käytännössä seuraan omaa työuraani toisintona, sillä erotuksella että toteutan omat ideani vasta nyt.



-

[Ernst]

Fiksut ajatukset ovat fiksuja ajatuksia ja suun soitto on erikseen) on aina paikallaan. Ellei asiallisesti asiasta esitetty palaute johda toimenpiteisiin kannattaa nostaa kytkintä. Yhteisöllä ei ole mahdollisuutta tai tahtoa kehittyä. Hyviä ajatuksia tunnistamaton johtaja ei tule etenemään urallaan/väistymään tieltäsi tai markkinoimaan ajatuksiasi eteenpäin.

Itselläni on onneksi erittäin idearikkaita ja kyseenalaistavia 'alaisia'. Paljon toki keksitään pyörää uudestaan mutta ideamyllyn toimiessa syntyy paljon uuttakin. Käytännössä seuraan omaa työuraani toisintona, sillä erotuksella että toteutan omat ideani vasta nyt.

-

Taidamme olla hyvin paljon samaa mieltä. Itse kirjoitin pääosin sotilaskoulutuksesta, josta ketjun aloittajalla oli tarjottavanaan kommentteja "järjettömistä" tavoista toimia ilman, että hänellä olisi kokemuksensa perusteella käsitystä koko prosessista, joka oli siihen "järjettömyyteen" johtanut. Hänen lähestymistapansa oli se, miten varusmies voisi päästä helpommalla. Se on yksi lähestymiskulma, mutta pelkästään siitä kulmasta katsoen ei oikein passaa nimittää prosessia ja sen osia järjettömiksi.

[siviilitarkkailija]

Suomalaisella sotilaskoulutuksella on hyvin vähän tekemistä maailmalla olevien erimuotoisten ja näköisten sotilaskoulutusmallien kanssa. Liike-elämän hallinnolla ja sodan strategisella johtamisella uskotaan vahvasti olevan yhteisiä osaamisvaatimuksia. Yleensä menestystarinat luovat uskoa että näin olisi. Valitettavasti täysin epäonnistuneiden sotastrategisten arvioiden pystyynkuolleet liiketalous-seuraukset kuitataan konkurssipesän hiljaisuudessa tai aina rakastetussa uudelleenorganisoinneissa. Kyse todellakin on kaksiteräisestä miekasta. Lisäksi pitää muistaa että armeijakoulutuksen pohjimmainen tarkoitus on valmentaa ihmisiä täysin poikkeukselliseen olosuhteeseen. Liike-elämässä ihmisellä on aina mahdollisuus poistua kestämättömästä tilanteesta vaikka konkurssimenettelyn avulla. Sotatilanteessa on strategista osaamista saattaa vihollinen kestämättömään tilanteeseen josta ei enää olekkaan poispääsyä elävänä. On olemassa ihmisiä joiden mielestä näillä ei ole periaatteellista eroa, minä taas olen sitä mieltä että on ja aika hirvittävän paljon. Sotilasjohtamisen merkittävin liiketaloudellinen arvo on mielestäni opetus siitä miten "herranjestas" monenlaista johtamistapaa ja "jäkyttävää virhettä" ihminen voi kokea tai miten mainoita ihmisiä maailmaan mahtuukin.

Ei pidä nuoren "idearikkaan" yllättyä jos esittämänsä "oma idea" varastetaan ja johtaja tai kollega esittelee sen omanaan. Vaikka olen sellaisenkin ihmisen tavannut, joka siirrettiin myöhemmin muun sopimattomuutensa johdosta pois johtajantehtävistä, niin aika usein kyse on muutostarpeen järjestyksestä. Hyvänkin muutoksen ja uudistuksen läpivienti vie aikaa ja monasti on niin että yhtä ja samaa ideaa esittää useampi henkilö samanaikaisesti.

Olen havainnut että muutosehdotuksia on pääsääntöisesti kahdenlaisia. On työntekijöiden ja suorittajien tekemät muutosehdotukset jotka perustuvat tarpeeseen rationalisoida ja kehittää työntekoa. Sitten on johdon organisaatiomuutosehdotukset jotka perustuvat tarpeeseen työllistää ja kehittää johdon tapaa viettää työpäivänsä. Kyse on luvattoman usein samasta asiasta kuin ehjän asian korjaustarve. Työsuoritukseen liittyvät muutokset ovat kaikin puolin järkeviä koska niistä nähdään melko pian onko muutos perusteltu ja toimiiko se. Organisaatiomuutosehdotuksista hyödyn tai haitan näkeminen on likipitäen mahdotonta ja riippuu aina näkijän omasta mielipiteestä, mistä johtuen moisia hankkeita voidaan toteuttaa loputtomasti ja täysin seurauksista piittaamatta. Moisten johtoa kovasti työllistävien strategioiden avulla voidaan repiä alas vaikka ylikansallinen tietoliikenneyritys

[Pergolaattori]

Fiksut ajatukset ovat fiksuja ajatuksia ja suun soitto on erikseen) on aina paikallaan. Ellei asiallisesti asiasta esitetty palaute johda toimenpiteisiin kannattaa nostaa kytkintä. Yhteisöllä ei ole mahdollisuutta tai tahtoa kehittyä. Hyviä ajatuksia tunnistamaton johtaja ei tule etenemään urallaan/väistymään tieltäsi tai markkinoimaan ajatuksiasi eteenpäin.

Itselläni on onneksi erittäin idearikkaita ja kyseenalaistavia 'alaisia'. Paljon toki keksitään pyörää uudestaan mutta ideamyllyn toimiessa syntyy paljon uuttakin. Käytännössä seuraan omaa työuraani toisintona, sillä erotuksella että toteutan omat ideani vasta nyt.

-

Taidamme olla hyvin paljon samaa mieltä. Itse kirjoitin pääosin sotilaskoulutuksesta, josta ketjun aloittajalla oli tarjottavanaan kommentteja "järjettömistä" tavoista toimia ilman, että hänellä olisi kokemuksensa perusteella käsitystä koko prosessista, joka oli siihen "järjettömyyteen" johtanut. Hänen lähestymistapansa oli se, miten varusmies voisi päästä helpommalla. Se on yksi lähestymiskulma, mutta pelkästään siitä kulmasta katsoen ei oikein passaa nimittää prosessia ja sen osia järjettömiksi.

Totta. Se on intissä vähän sama kuin politiikan seuraamisen kanssa. Onhan tässä taustalla joku suurempi järki jota en vain osaa päätellä, onhan?? No ei vittu ole.

Helpommalla pääsystä paras intin oppi on mielestäni siinä että kun kaikki tekevät kurinalaisesti oman osansa ryhmässä, asiat tapahtuvat kertaluokkia nopeammin ja kaikkien perse on keskimäärin nopeammin kaminan lämmössä. En tiedä onko vastaavia tilanteita mahdollista saada aikaan muualla. Ristoreippat käyvät kyllä eräilemässä mutta ei niin että ryhmässä olisi kattava otanta ikäryhmästä. Ja jos johtaja ymmärtää pelin päälle, urakkaluonteiset suoritukset tiukan kellon tuijottamisen sijaan lunastavat jälleen pisteitä pussiin. Tehdään asialliset hommat mutta muuten..


-

[Pergolaattori]

Ei pidä nuoren "idearikkaan" yllättyä jos esittämänsä "oma idea" varastetaan ja johtaja tai kollega esittelee sen omanaan.

Optimi tilanne on jos konna ei ymmärrä ajattelua idean takana ja tulee vaivihkaa kautta rantain kysymään apua. Tai pääsee korjaamaan konnan ajattelua julkisesti niin että käy absoluuttisen selväksi mistä ajatus on alunperin lähtöisin. Yleensä on kyllä niin ettei toinen vain oikeasti ymmärrä mistä puhut ja riittävän alleviivaamisen jälkeen kuvittelee myöhemmin, kun oma alitajunta on asiaa viikon myllännyt, keksineensä koko asian itse. Joskus joudut riitelemään oman ratkaisusi käyttöön ja riidan toinen osapuoli alkaa omia ratkaisua sen toimivaksi toteamisen jälkeen itselleen.

Harvalla ideanikkarilla se jää yhteen ainoaan ideaan eli kannattaa yleisesti asennoitua ideoihinsa niin että niitä tulee ja menee ja lopulta on yksi ja sama mitä kautta idea materialisoituu jos itse pääsee jotain kautta nauttimaan tuloksesta.


-

[siviilitarkkailija]

Jotkut pomot voivat olla pirullisia jos kokevat alaisensa "liian älykkäiksi". Oman uransa suojaamiseksi voivat tehdä vaikka mitä helvetillisiä savustuksia mielestään liian älykkäitä alaisiaan vastaan. Erityisesti naisvaltaisissa työpaikoissa tämä on varsinainen vaiva. Edessäpäin itketään silmät punaisina ja takana isketään puukolla selkään silmät keltaista vihaa leiskuen. Tämä siis jos sattuu käymään liian "älykkäästi".

[crissaegrim]

Minusta tuntuu, että pointtini tässä inttiheitossa on tullut vähän väärinymmärretyksi - varmasti paljolti oman heikon ulosantini johdosta - mutta kuten sanoin, en kykene nyt antamaan kunnollista vastausta. Joten pitäkää aihe mielessä, palaan siihen viikonloppuna. Tämähän on muutenkin off-topiccia, joten uusi thread voisi ehkä olla paikallaan.
Tähänkin ketjuun vastailen sitten. Hyviä kommentteja on tullut.

[crissaegrim]

Tuolla on uusi ketju armeijaheittoon liittyen:
http://hommaforum.org/index.php/topic,85161.msg1374293.html#msg1374293

Omalta kohdaltani voin sanoa että en ole ikinä työhaastattelussa esittänyt olevani muuta kuin itseni ja hyvin olen aina työllistynyt. Älykkyydestä nyt en sen enempää tiedä kuin että intin älykkyystestistä tuli arvosanaksi 9/9 ja lukion päättötodistuksen keskiarvo oli, tosin ahkeralla opiskelulla, lähempänä kymppiä kuin ysiä. En minä mikään nero ole mutta en nyt tyhmäkään. Töitä on löytynyt niin haalariduunarina kuin rekkakuskinakin. Ei kannata kusettaa, siitä jää ennen pitkää kiinni. Kaikki haluavat töihinsä käytännön katufiksun kaverin ja ainut syy olla moista palkkaamatta on se, että kuudes aisti sanoo henkilön kusettavan haastattelussa. Älä siis kuseta.

Ylifilosofinen unelmahöttö ei tosin auta mitään oikeissa töissä mutta ei siitä haittaakaan ole. Jos taas et saa töitä siksi että filosofoit työn tekemisen sijaan se ei johdu älykkyydestä, vaan laiskuudesta ja siinä tapauksessa on turha imarrella itseään liian älykkääksi vaan on parempi myöntää olevansa laiska ja saamaton.

Luulen että elämä opettaa sinua vielä ymmärtämään että suurin osa siitä jonka uskot ymmärtäväsi paremmin kuin muut onkin sitä, että ymmärrät asiasta niin paljon vähemmän ettet ymmärrä miksi asiat tehdään niin kuin ne tehdään.

Pointtini tässä koko jutussa oli se, että työntantaja saa haastettelussa ainoan kuvansa minusta ennen palkkausta, jonka perusteella hän valitsee minut töihin. Ja jos antamani kuva on se, että tulen filosofoimaan töissä, sitten hän tuskin palkkaa minua. Tätä kyselin, että voiko näin käydä. Tässä ei ole siis mitään merkitystä, teenkö oikeasti niin, jos työnantaja tekee sellaisen johtopäätöksen minusta jo ennen kuin pääsen tekemään töitä. Uskon siis, että työnantaja palkkaa oikeisiin töihin mielummin henkilön, joka ei ole turhan älykäs. Uskon, että ainakin monet kokevat asian niin, että mahdollinen älykkyys on jossain määrin pois ahkeruudesta ja valmiudesta koviin käytännön hommiin. Ja jos tämä uskomus löytyy työnantajalta, sitten älykkyydestä on haittaa. Silloin sillä ei ole mitään merkitystä, onko itse väite totta.

Mitä tarkoitat tuolla viimeisellä kappaleella? Olen pitänyt itseäni suht avomielisenä ja olen aina valmis kyseenalaistamaan kaiken, mukaanlukien itseni. Senhän takia olen täällä kysymässä ihmisten mielipiteitä siihen, onko edellä kuvaamani uskomus tosi, ja kuinka yleinen.

Työantajat hakevat tekijöitä, eivät asioiden pyörittelijöitä. Sellainen asenne pitää tulla ilmi myös työhaastattelussa. Todella monessa asiassa työantajaa ei kiinnosta tuleeko työ tehdyksi 100% täydellisesti, kunhan se työ tulee tehdyksi tarvittavalla tarkkuudella ja tehokkuudella.   

Aivan. Ja jos työnantaja uskoo, että työntekijän älykkyys johtaa asioiden pyörittelyyn, tai ainakin antaa kompetenssia siihen, on älykkyydellä negatiivinen vaikutus työllistymiseen.

Jos esimies käskee tehdä jonkun asian jollain tavalla, niin sitten se tehdään niin. Kyseenalaistamisen ja prosessien kehittämisen aika tulee myöhemmin - työt eivät voi odottaa asian purkua palasiksi, analysointia ja uudelleenkokoamista parhaalla mahdollisella tavalla, joissa menee pahimmillaan moninkertainen aika verrattuna siihen, että se työ tehdään aavistuksen vähemmän tehokkaalla tavalla.

Hyvä pointti. Mutta kun asiaan palataan myöhemmin, työnantaja saattaa saada sellaisen kuvan, että tämä on nyt oikeasti jäänyt pahasti häiritsemään sinua. Jos siis kyse olisi jostain pienestä asiasta. Ja kun on olemassa niitä hankalia ihmisiä, jotka eivät pidä siitä että heitä kritisoidaan.

Minun eräässä tuttavaperheessäni on ihan vakiintunut sellainen käytäntö, että toisia ei saa neuvoa siinä mitä he tekevät. Mitään ei myöskään saa kyseenalaistaa, sillä tällöin loukataan heidän pyhyyttään. En ole kovin hyvin tullut toimeen heidän kanssaan. Koen tällaisen kasvatustavan todella vääränä sen perheen lapsia kohtaan. Muistan joskus, kun he sanoivat että perheen 8v lapsi on todella nenäkäs ja uhmakas kun kyseenalaistaa jotain juttuja. Tähän totesin, että mielestäni kyseessä on älykkyys ja oma-aloitteisuus, ja että lasta voisi rohkaista tuollaiseen toimintaan.

Lisäksi, en tiedä onko tämä tullut iän myötä vai mistä, mutta olen oppinut arvostamaan käytännössä jokaista työtä, enkä siksi kutsuisi mitään työtä paskaduuniksi. On vain hyvin ja huonosti palkattuja töitä. Ja on paljon sellaisia töitä, joita en itse tekisi kuin pakon edessä, mutta ei sekään vähennä arvostustani ko. töitä tekeviä ihmisiä kohtaan. Mikään ei ole hienompaa, kuin nähdä ihminen, joka on ammattitaitoinen ja ylpeä siitä mitä tekee. Esim. Keski-Euroopassa saattaa ravintolassa olla tarjoilijana vaikka 50 v. herrasmies jolla on timanttinen kokemus alalta ja josta huokuu sellainen ammattitaito ja -ylpeys, joka luo koko ravintolasta arvokkaamman oloisen. Suomessa ei moisia näe, vaan hienossakin paikassa voi olla mitä tahansa räkänökkia lusimassa "paskaduuniansa" ja odottelemassa suoraa pääsyä jonnekin pörssiyhtiöön johtajan paikalle.

Kyllä minäkin arvostan kaikkia töitä. Ihan vain senkin takia, että ne ovat töitä: tuottavat yhteiskuntaan palveluja, hyödykkeitä, iloa ja mukavuuksia kansalaisille ja maksavat veroja.
Sehän, että työ on likainen ja ikävä, vaan lisää arvostusta ko. työtä tekeviä kohtaan. Silti, työtä voidaan kutsua paskaksi. Ei siis sitä ihmistä.

Olen huomannut, että töillä on pyhä status. Niitä ei saa kritisoida eikä arvottaa. Mielestäni on kuitenkin olemassa arvokkaampia töitä kuin muut. Katson, että sellainen työ missä kehitetään esimerkiksi parannuskeino syöpään on arvokkaampi kuin katujen lakaiseminen. Se ei tarkoita, ettenkö arvostaisi sitä että kadut lakaistaan. Tai ettäkö niitä ei pitäisi mielestäni lakaista.

[Pergolaattori]

Pointtini tässä koko jutussa oli se, että työntantaja saa haastettelussa ainoan kuvansa minusta ennen palkkausta, jonka perusteella hän valitsee minut töihin. Ja jos antamani kuva on se, että tulen filosofoimaan töissä, sitten hän tuskin palkkaa minua. Tätä kyselin, että voiko näin käydä. Tässä ei ole siis mitään merkitystä, teenkö oikeasti niin, jos työnantaja tekee sellaisen johtopäätöksen minusta jo ennen kuin pääsen tekemään töitä. Uskon siis, että työnantaja palkkaa oikeisiin töihin mielummin henkilön, joka ei ole turhan älykäs. Uskon, että ainakin monet kokevat asian niin, että mahdollinen älykkyys on jossain määrin pois ahkeruudesta ja valmiudesta koviin käytännön hommiin. Ja jos tämä uskomus löytyy työnantajalta, sitten älykkyydestä on haittaa. Silloin sillä ei ole mitään merkitystä, onko itse väite totta.

Taitaa tuo asia ratketa kun tutustut työnantajakandidaattiin. Yhteinen tekijä fiksulle ja vähemmän fiksulle on kuva joka annetaan suhteessa tarjolla olevaan työhön. Jos asenne suhteessa tarjolla olevaan työhön on kunnossa, kaikki loppu on plussaa. Kovin yksinkertaiselle esimiesasemassa olevalle henkilölle tuskin kannattaa alkaa teorioita esittämään. On nimittäin niin että vaikka kyse olisi miten paskaduunista, esimies on saattanut joutua tekemään oikeasti töitä asemaansa päästäkseen.


Tuli mieleeni: Ollessani vähän aikaa sitten pidemmän aikaa töissä eräässä entisessä itäblokin maassa, kiinnitin huomiota paikallisten mäkkärien henkilökuntaan. Väitän että kyseisissä työyhteisöissä ei tule tapahtumaan sitä Amerikkalaista Unelmaa jossa pihvinkääntöosastolta noustaan pikku hiljaa paikan esimieheksi. Esimiesosasto ja tiskillä oleva porukka ovat selkeästi oman tyyppistään väkeä ja mitä ilmeisimmin suoraan kyseiseen pestiin palkattuja. Valintaperusteina minimikustannus jolla saa kyseisessä pestissä toimeen tulevan henkilön.


-

[EL SID]

mikä on "paskatyötä"?

landella kun elää pienemmälläkin palkalla, ja trukkikuski pystyy hyvin hommaamaan omistusasunnon.

ilmisesti et ole etsinyt paremminpalkattua duunarityötä? siinä tapauksessa sinua vastaan tulee korttisirkus, jossa työhön kuin työhön vaaditaan "työturvakorttia", "tulityökorttia", "trukkikorttia" tai "elintarvikekorttia?"
Silloin pekkä työn hakeminen ei hyödytä.

[AstaTTT]

Tuli tässä mieleen asiaa pohdittuani, että ei välttämättä kannata kuunnella kovin paljon muiden näkemyksiä, vaan mennä niihin haastatteluihin mieli avoimena ja myönteisellä asenteella ja katsoa, miten se haastattelu etenee ja menee. Itse haastatteluun pääseminen on jo melkoinen onnenpotku näinä aikoina, oli kyse sitten mistä hommasta hyvänsä. Laskeskelin, että varmaankin muutama kymmenen hakemusta tulee lähetettyä, jotta pääsee edes siihen yhteen haastatteluun, mutta toisaalta muistelin sitäkin, että joka kerta, kun olen päässyt haastatteluun saakka, olen saanut työpaikan. Ihan vain olemalla oma itseni.

Jos tarvitsee rahaa eikä halua aukkoja CV:hen, paikkoja kyllä löytyy. Toisaalta jos on varaa katsella vähän pidempään, eikä työllisyysaukko CV:ssä haittaa, hakee vain niitä paikkoja, joista jo ennakkoon tykkää. Jälkimmäiset ovat kuitenkin niitä paikkoja, joihin tulee se 400+ hakemusta, joten haastatteluun on ilman suhteita lähes mahdotonta päästä.

Jos minä olisin sinä, hakisin erilaisia paikkoja ennakkoluulottomasti, koska niistä kaikista oppii, ja paljon. Mutta minä en ole sinä, joten päätöksenteko jää sinulle. Olin muuten itse nuoruudessani sitä mieltä, että on olemassa ns. paskahommia ja ns. parempia hommia. Aikuisuus ja työelämä ovat opettaneet, että on vain hommia, joista maksetaan eri palkkoja (kuten täällä on jo aikaisemminkin todettu).

Nonniin, tässä taas tämä pläjäys. Ja edelleen onnea työnhakuun. 

[Sivustakatsoja]

Olen huomannut, että töillä on pyhä status. Niitä ei saa kritisoida eikä arvottaa. Mielestäni on kuitenkin olemassa arvokkaampia töitä kuin muut. Katson, että sellainen työ missä kehitetään esimerkiksi parannuskeino syöpään on arvokkaampi kuin katujen lakaiseminen. Se ei tarkoita, ettenkö arvostaisi sitä että kadut lakaistaan. Tai ettäkö niitä ei pitäisi mielestäni lakaista.

Jos eri töitä arvotettaisiin sen mukaan, minkä verran kokonaishyötyä ja -haittaa ne tuottavat maailmaan, lienevät esim. siivoushommat aika lähellä hyvien töiden kärkipaikkoja, jos keskitytään ns. "tavallisiin töihin" ja jätetään pois tuollaiset syöpälääkkeen kehityksen tapaiset "sankaritarinat".

Siivouksesta nimittäin koituu välitöntä konkreettista hyötyä, mutta hyvin vähän (jos lainkaan) negatiivisia ulkoisvaikutuksia. Siivous lienee siitä harvinaisen "puhdashenkinen" työ, että siinä työn vastaanottajalla lienee hyvinkin selkeä käsitys työn tarpeellisuudesta sekä hyödyistä.

Sen sijaan esimerkiksi toiminnassaan ennen kaikkea rahantekoa painottaan lääketehtaan lääkekehittäjänä toimivan työntekijän työn kokonaishyöty voi olla negatiivinen, jos kalliin tuotekehityksen lopputuloksena tuppaa olemaan lääkkeitä, jotka eivät ole erityisen hyviä mutta joita silti lääketehtaan bisneslogiikan vuoksi tuputetaan ihmisille kalliiseen hintaan käyttäen enemmän tai vähemmän arveluttavia markkinointikeinoja.

Oikeastaan nykyään lienee hyvinkin paljon (ellei peräti valtaosa) sellaisia töitä, joiden tuotos ei ole sinänsä tarpeellinen, mutta siitä saadaan tehtyä tekijöilleen kannattavaa toimintaa käyttämällä erilaisia markkinointikeinoja, joiden avulla riittävän iso joukko ihmisiä saadaan manipuloitua kuvittelemaan, että tuote/palvelu kannattaa hankkia.