QuoteTerveisiä Neuvostoliitosta
Kansallisteatterin kiertuenäyttämö keräsi iäkkäiltä ihmisiltä muistoja Suomen edesmenneestä itänaapurista ja kokosi niiden pohjalta näytelmän. Ensi-ilta oli viikkiläisessä palvelutalossa.
SUNA VUORI HS
"Meille oli sanottu, että Neuvostoliitossa ei ole juoppoja", muistelee palvelutalo Hoiva Viikin iäkäs asukas. "Mutta olihan niitä niissä puistoissa, joihin ei olisi saanut mennä."
"Suomessa ei oikeita kommunisteja ollutkaan", toteaa toinen harmaahiuksinen rouva, "vain katkeroituneita kansalaisia, jotka olivat kuunnelleet agitaattoreita".
Helsingin Viikissä sijaitsevassa palvelutalossa seurataan Neuvostoliitto – tarina Uskosta -näytelmän ensi-iltaa. Sen tapahtumat alkavat Suomen itsenäistymisestä 1917 ja päättyvät talvisotaan 1939. 1970-luvulla syntyneet näyttelijät Jussi Lehtonen, Ilja Peltonen ja Mii Grönlund esittävät itseään säästelemättä 45-minuuttisen, hurjan ja hauskan kertomuksen itänaapuriin loikkaavasta Usko Työläisestä.
Esityksen jälkeen yleisö keskustelee kaatuneista ja murhatuista perheenjäsenistä, ruuan säännöstelystä, venäläisistä sotavangeista, suojeluskunnista ja lotista. Moni vanhuksista muistelee "veljessotaa", josta vanhemmat eivät halunneet puhua sekä poliittisia jännitteitä, joista sittemmin oli viisainta vaieta. Nuoremmat muistavat Neuvostoliiton pääkaupungin Leningradin, jossa oli pulaa kaikesta ja kulkeakin sai vain oppaan kanssa.
Suomen Kansallisteatterin kiertuenäyttämön uusi Neuvostoliitto-esitysprojekti sai alkunsa lähemmäs sata vuotta sitten kuolleesta kirjailija Osip Mandelstamista.
Helsingin Viikissä sijaitsevassa palvelutalossa seurataan Neuvostoliitto – tarina Uskosta -näytelmän ensi-iltaa. Sen tapahtumat alkavat Suomen itsenäistymisestä 1917 ja päättyvät talvisotaan 1939. 1970-luvulla syntyneet näyttelijät Jussi Lehtonen, Ilja Peltonen ja Mii Grönlund esittävät itseään säästelemättä 45-minuuttisen, hurjan ja hauskan kertomuksen itänaapuriin loikkaavasta Usko Työläisestä.
Esityksen jälkeen yleisö keskustelee kaatuneista ja murhatuista perheenjäsenistä, ruuan säännöstelystä, venäläisistä sotavangeista, suojeluskunnista ja lotista. Moni vanhuksista muistelee "veljessotaa", josta vanhemmat eivät halunneet puhua sekä poliittisia jännitteitä, joista sittemmin oli viisainta vaieta. Nuoremmat muistavat Neuvostoliiton pääkaupungin Leningradin, jossa oli pulaa kaikesta ja kulkeakin sai vain oppaan kanssa.
Näyttelijä Jussi Lehtonen kulki kaksi vuotta sitten hoitolaitoksissa esittämässä venäläisen Mandelstamin 1930-luvun runoihin perustuvaa Matka Armeniaan -esitystä.
Sitä seuranneissa yleisökeskusteluissa alkoi pulpahdella pintaan mielenkiintoisia muistoja Josif Stalinista ja 1991 lakkautetusta Neuvostoliitosta.
Viime keväänä teatterin työryhmä kiersi palvelutaloja ja vanhainkoteja Helsingistä Sodankylään haastatellen iäkkäitä ihmisiä näiden suhteesta itänaapuriin.
"Helpompi oli löytää sinivalkoista isänmaallisuutta kuin korpikommunisteja", toteaa Lehtonen. "Mutta aika monessa paikassa vastaan tuli selviä vanhoja rintamalinjoja punaisten ja valkoisten välillä."
Jussi Moila kirjoitti haastattelujen pohjalta kaksi näytelmää, joista Juhana von Bagh ohjasi lyhyemmän version hoitolaitoskiertuetta varten ja toisen, pitemmän teatteriin.
Molemmat tekijät ovat syntyneet 1980-luvulla. Neuvostoliiton hajotessa he olivat ala-asteella.
Neuvostoliitto-kiertue palvelutaloissa 17. 9. asti, jatkuu ensi vuonna.
Ensi-ilta Kansallisteatterin Willensaunassa 9. 11.
http://www.hs.fi/digilehti/#06092012/kulttuuri/Terveisi%C3%A4+Neuvostoliitosta/a1346816453137
Panu Rajalan kommentti päiväkirjassaan:
QuoteKeskiviikko 5.9.12
[...]
Autoradiosta kuului kummia: Kansallisteatteri muistelee haikeudella Neuvostoliittoa, joka oli kuulemamme mukaan viimeinen toivo paremmasta. Niinköhän. Tv lähetti äsken Jyrki Saarikosken raportin Solovetskin luostarista, sen julmasta vankilasta ja pakkotyöleiristä. Kukaan haastatelluista venäläisistä ei muistellut Neuvostoliittoa toivon ja utopian valtakuntana, vaan pikemmin valtavana vankileirinä. Syksyllä sitten Kansallisteatteri kiertää vanhainkodeissa ja palvelutaloissa viemässä iloista neuvostosanomaa. Kun vanhustenhoidossa on ilmennyt vakavia puutteita, olisi kaiketi suotavaa, ettei puolustuskyvyttömiä vanhuksia lisää piinattaisi neuvostoaikaisella teatteripropagandalla.
[...]
http://www.saunalahti.fi/panu/syys12.htm
Quote from: Roope on 17.11.2017, 11:55:07
Tässä vähän yhteiskunta-analyysin mallia:
QuoteRyhmäteatteri muuttaa tarpeettomat ihmiset syöpäläisiksi – Muodonmuutos nauraa kolkosti keskiluokan syöksykierteelle
Yhteiskunnallinen satiiri on Esa Leskisen viimeinen ohjaustyö Ryhmäteatterissa, jota hän on luotsannut 20 vuotta.
...
– Amerikka on käytännössä banaanivaltio, jossa on muutama rikas paikka ja presidenttinä isotukkainen hullu. Ei se järjestelmä ole tuottanut kovin hyvää. Syy, miksi näin kävi, on nimenomaan eriarvoistuminen. Keskiluokka kurjistui liikaa.
Leskisen mielestä amerikkalaisten tyhmyyden päivittely on kuitenkin hyväosaisten teennäisyyttä. Epätoivoiset ihmiset tarttuvat mihin tahansa oljenkorsiin. Trump lupasi pelastusta.
– Dokumenttielokuvassa #trumpland kaveri toteaa, että jos dobermanni olisi televisiossa luvannut tuoda hiiliteollisuuden takaisin, niin kaikki olisivat äänestäneet sitä dobermannia. Sen kaupungin ihmisillä ei ollut mitään. He asuivat puuhökkeleissä. Se paikka oli kuin Nigeria. Se on todellista Amerikkaa, ei Piilaakso tai Frendit.
Pulkasta putoavien entisten pärjääjien hätä on johtanut seurauksiin myös Suomessa, summaa Leskinen.
– Järjestelmä on pettänyt sen enemmistön, joka muodostaa järjestelmän. Sillä on seurauksia: äärioikeisto nousee, viha eliittiä ja maahanmuuttajia kohtaan nousee. Se on tapahtunut jo. Eikä se ole menossa pois, se on menossa pahempaan suuntaan.
Yle (https://yle.fi/uutiset/3-9931155) 17.11.2017
Ja johdonmukaisesti Kansallisteatterissa:
QuoteKansallisteatterin Yhdestoista hetki on hätähuuto demokratian puolesta: "Ylikansalliset markkinat pyyhkivät valtioilla pöytää"
Esa Leskisen ja Sami Keski-Vähälän mielestä poliitikot ovat nostaneet kädet pystyyn globaalin talouden edessä.
[...]
Sen jälkeen Jussi Halla-aho saapuu paikalle julistamaan, että yksilöt voidaan perustellusti asettaa arvohierarkiaan sen mukaan, miten paljon heidän kykyjensä tai osaamisensa poistaminen yhteisön käytöstä heikentäisi yhteisöä.
Yhdestoista hetki on todellisten ihmisten todellisiin puheisiin ja julkisiin asiakirjoihin perustuvaa dokumenttiteatteria siitä, miten runsaan kymmenen vuoden takainen globaali pankki -ja rahoituskriisi pudotti maailman polvilleen.
Sen seurauksena poliitikot ovat luovuttaneet valtansa ylikansallisille markkinoille, ja äärioikeisto sai jalansijaa, sanoo ohjaaja-käsikirjoittaja Esa Leskinen.
Kansainvälisten tutkimusten mukaan demokratia on heikkenemässä nimenomaan siellä missä se on perinteisesti ollut vahvimmillaan, eli Yhdysvalloissa ja Euroopassa.
– Demokratia on ollut tapa pitää raha ja valta erillään. Ilman demokratiaa raha ja valta on sama asia, eli oligarkia. Siihen me olemme nyt liukumassa.
[...]
Demokratiaa ei ole syytä pitää itsestäänselvyytenä.
Se käytännössä katosi Euroopasta 80 vuotta sitten, ja niin on käymässä jälleen. Natsit ovat palanneet marssimaan kaduille, ja autoritääriset liikkeet nostavat kannatustaan, Leskinen huomauttaa.
Yle (https://yle.fi/uutiset/3-10654039) 6.3.2019
^^Milloin Neuvostoliiton pääkaupunki oli Leningrad? Ymmärtääkseni se oli koko ajan Moskova.
Eiväthän nämä nykyajan punikit tunne edes historiaa. Minkään ei tarvitse olla oikein - kunhan se on edes vähän sinnepäin tai niiqu sillee kivasti.
Ja eikös Halla-aho asettanut siinä ihmisten hyödyllisyysjärjestyksessä mm. kirkkoslaavin tutkijat aika matalalle...
Quote from: AcastusKolya on 08.03.2019, 00:09:17
Ja eikös Halla-aho asettanut siinä ihmisten hyödyllisyysjärjestyksessä mm. kirkkoslaavin tutkijat aika matalalle...
Jep. Päinvastoin kuin muu suomalainen kulttuuriväki, joka asettaa itsensä siinä korkeimmalle.