Tämän päiväisessä hesarissa oli mielipidekirjoitus kolmesta perinteisestä suomalaisesta arvosta: koti, uskonto ja isänmaa. En tiedä jos kukaan sattui sitä lukemaan, mutta mitä Homman lukijat ajattelevat?
Koti, uskonto ja isänmaa. Uskooko tähän enää kukaan ja jos ei, niin mitä ne tämän päivän uudet arvot sitten ovat?
Koti on kiva paikka, uskonto on yksityisasia ja isänmaan varsinaisesta sisällöstä ei koskaan ole päästy ja toivottavasti ei päästäkään sopuun.
Quote from: VarjoNaakka on 17.12.2008, 09:17:26
Tämän päiväisessä hesarissa oli mielipidekirjoitus kolmesta perinteisestä suomalaisesta arvosta: koti, uskonto ja isänmaa. En tiedä jos kukaan sattui sitä lukemaan, mutta mitä Homman lukijat ajattelevat?
Koti, uskonto ja isänmaa. Uskooko tähän enää kukaan ja jos ei, niin mitä ne tämän päivän uudet arvot sitten ovat?
Ei noissa ole mitään vikaa, joskin oma järjestykseni on K.I.U.
Elämä on kotona, perheessä; siellä se todellinen mielekkyys & merkitys syntyy tai rakennetaan. Isänmaa tarkoittaa solidaarisuutta jollekin itseään suuremmalle ja perheen ulkopuolisia yhdistävälle asialle, periaatteelle ja yhteenkuuluvuudelle. Uskonto voi olla joillekin tärkeä liima, jolla sitoutuu ihmisten parin, kun elämä kuitenkin on jatkuvaa sen riskin kanssa elämistä, että kuuma kivi voi pudota päähän. Kun elämä on luonteeltaan sattumanvaraista ja mielivaltaista, huonompikin merkitystä tyrkyttävä oppi on parempi kuin ei mitään.
Koti on vuokralla, uskontoa ei ole ja isänmaankin ovat luovuttaneet mamuille.
Quote from: weekendsoldier on 17.12.2008, 09:39:57
Koti on vuokralla, uskontoa ei ole ja isänmaankin ovat luovuttaneet mamuille.
Ei se sitten kovin tiukassa se isänmaa sulla ollut?
Ei taida modernille ihmiselle sopia armeijankäynti, eikä kirkossakäynti. Se vaan on sillä tavalla, että tulee toiset uskonnot ja toiset vallanpitäjät, jos ei ole valmiutta, eikä halua pistää tikkua ristiin.
Mistä tuo KUI on muuten peräisin?
Oliko se silloin muinoin, vuonna keppi ja kivi, porvareitten oma slogani, vai oliko se punikkien käyttämä halveeraus? Siis alunperin.
Uudet arvot ovat toisaalta marxilaisia (en tarkoita niinkään sosialismia sinänsä vaan materialismia -- sellaista asiaa ei olekaan, jota ei perustella taloudella) ja toisaalta etenkin vasemmalla utopistisia. Siellä katsotaan vallankumous VHM:ää vastaan itseisarvoksi ja vastustetaan Marxin tapaan kuitenkin työtä. Vasemmiston tunnustamaton ristiriita on siinä, että VHM:n tekemä työ mahdollistaa hyvinvointivaltiossa vasemmistonkin korkean elintason.
Oikealla materialismiin yhdistyy edelleen kehityssoptimismi. Vasemmalla tätä ei ole, vaan siellä halutaan koko maailmasta Zimbabwe. Poliittinen keskusta on ristiriitaisia sekoituksia näistä.
Entistä harvempi uskoo.
Arvojen sekamelska ja yleinen välinpitämättömyys.
Ehdotan päivitystä nykyaikaan: Kotimaa, tavat ja kulttuuri. Monikultturismi uhkaa näitä kaikkia. Olen aina pitänyt kotimaata helpommin sulateltavana sanana kuin isänmaata, etenkin dialogissa vihervasureiden kanssa.
Quote from: Sivari on 17.12.2008, 09:45:27
Entistä harvempi uskoo.
Arvojen sekamelska ja yleinen välinpitämättömyys.
Ja aivorunkoon tuijottaminen. Sisäisen pelon voittaminen. (Sori, oli pakko ??? )
Quote from: HaH on 17.12.2008, 09:54:19
Quote from: Sivari on 17.12.2008, 09:45:27
Entistä harvempi uskoo.
Arvojen sekamelska ja yleinen välinpitämättömyys.
Ja aivorunkoon tuijottaminen. Sisäisen pelon voittaminen. (Sori, oli pakko ??? )
Niin. Ongelma ei ole ulkopuolellamme. Ainoa vihollisemme on sisällämme - oma pelkomme, tarkoituksettomuutemme, rakkauden puutteemme.
Quote from: junakohtaus on 17.12.2008, 09:41:03
Quote from: weekendsoldier on 17.12.2008, 09:39:57
Koti on vuokralla, uskontoa ei ole ja isänmaankin ovat luovuttaneet mamuille.
Ei se sitten kovin tiukassa se isänmaa sulla ollut?
En mä sitä olekaan luovuttanut vaan maanpetturi poliitikot.
Hienoa että ihmiset ottavat kantaa tähän asiaan!
Koti-isänmaa-uskonto akseli (järjestys ei ole niin tarkkaa) on käsittääkseni ollut se voima, mikä on Suomen kansan pitänyt ennen muinoin yhdessä. Toki valkoiset ja punaiset ottivat hieman aatteesta mittaa - mutta tämä kolminaisuus säilytti voimansa toisen maailman sodan läpi ja yhdisti kansaa vielä sen jälkeenkin.
Mutta yhdistävätkö nämä nämä arvot enää oikeasti Suomea ja suomalaisia? Jos nyt tulisi kriisi, niin minkä aatteen ja/tai arvojen avulla kansan yhteishenkeä alettaisiin rakentamaan?
Olen kuullut ihmisten sanovat että lähtisivät heti pois Suomesta jos tulisi joku kriisi. Syiksi on mainittu mm. että "En omista riittävästi Nokian osakkeita vaarantaakseni henkeni", "Suomen poliitikkojen puolesta en taistele" ja ompa muutama kaveri ollut sitäkin mieltä etteivät koske aseisiin edes sotatilanteessa.
Uskonnon puolesta aika harva suomalainen lähtisi taistelemaan ja toisaalta toivonkin että wanhan ajan ristiretket eivät tule enää ajankohtaisiksi.. Mutta onhan se fakta, että tavalliset suomalaiset eivät ole enää uskonnollisia. Tunnen kaksi ihmistä jotka 100% oikeasti uskovat siihen että Jumala on tuolla jossain ja katsoo mitä me puuhaamme. Muille uskonto on yhtä kuin kirkkohäät ja hautajaiset.
Entäpä koti? No, niin kuin joku jo aiemmin totesi hän asuu vuokralla. Aika monelle se pieni punainen tupa ja perunamaa ovat kaukaisia unelmia nykypäivän hinnoilla. Kun et maata omista, niin eipä se sido samalla tavalla kuin ennen viljelysaikoina. Tosin ihmiset ovat nykyään varmasti paljon kansainvälisempiä jo ihan lähtöasenteiltaankin. Ulkomailla asuminen ei ole niin "iso juttu".
Mutta mikä ihme voisi sitten yhdistää meidät suomalaiset nykypäivänä? Minkä alle voisimme mennä? Kyynisyyden?
Miksi ihmeessä pitäisi yhdistyä?
Taustaksi: ennen sotaa Suomi oli jumalattoman riitaisa maa ja heti kun sodasta päästiin, sama härdelli jatkui ja kivasti on pärjätty, vaikkei olla oltu yhtenäisiä sitten yhtään.
Meille opetettiin biologian tunnilla, että: "Ihminen on luotu ponnistelemaan, jos ihminen ei ponnistele, se rappeutuu." Me taistelemme monikulttuurisuutta vastaan, mutta olemme niin eriarvomaailmaisia, että sorrumme ennenpitkää keskinäisiin ristiriitoihimme. Miettikääpäs politiikkaa, koko sodanjälkeisen ajan SDP on hallinnut maata, vaikka heitä on ollut vähemmistö kansasta. Porvaripuolueet ovat tapelleet lillukanvarsista.
Pari viikkoa sitten tuntematon vanha herra pyysi minua auttamaan oven nostamisessa. Hän sanoi kyllä muuten pärjäävänsä oven kanssa, mutta jotkut työt ei onnistu, kun aikanaan "ryssä ampui päähän." Veteraanipolven miehistä huokuu tietty varmuus ja suoraselkäisyys. Olen ajatellut sen johtuvan siitä, että he ovat ponnistelleet ja selvinneet.
Koti, Homma, isänmaa! [muumipeikko]:on kaikki muut vääräuskonnot.
Quote from: Spesialisti on 17.12.2008, 09:53:52
Ehdotan päivitystä nykyaikaan: Kotimaa, tavat ja kulttuuri. Monikultturismi uhkaa näitä kaikkia. Olen aina pitänyt kotimaata helpommin sulateltavana sanana kuin isänmaata, etenkin dialogissa vihervasureiden kanssa.
Joskus kauan sitten 90-luvulla muistan bonganneeni sen päöivitetyssä muodossa: "Perhe, perusarvot ja perinteet", joskin tuosta viimeisestä en nyt ole ihan varma. Saattoi olla "kotimaakin", ja alkusointu vain muistini tepposia.
Quote from: Spesialisti on 17.12.2008, 09:53:52
Ehdotan päivitystä nykyaikaan: Kotimaa, tavat ja kulttuuri. Monikultturismi uhkaa näitä kaikkia. Olen aina pitänyt kotimaata helpommin sulateltavana sanana kuin isänmaata, etenkin dialogissa vihervasureiden kanssa.
Erittäin hyvin sanottu. Olen samaa mieltä. Varsinkin uskonnon saa helposti tiputtaa (tuosta KIU:sta) pois, mutta kodin ja isänmaan puolesta olisin minäkin periaatteesta valmis kuolemaan. Ongelma on vain se, että eivät kaikki suomalaisetkaan taida näitä isänmaan arvoja niin vankasti enää jakaa, joten en minä henkeäni näiden (mitä suomalaisuudesta irtautuneita hippejä ne nyt ovatkaan) vuoksi henkeäni viitsi antaa.
Quote from: VarjoNaakka on 17.12.2008, 09:17:26
Tämän päiväisessä hesarissa oli mielipidekirjoitus kolmesta perinteisestä suomalaisesta arvosta: koti, uskonto ja isänmaa. En tiedä jos kukaan sattui sitä lukemaan, mutta mitä Homman lukijat ajattelevat?
Koti, uskonto ja isänmaa. Uskooko tähän enää kukaan ja jos ei, niin mitä ne tämän päivän uudet arvot sitten ovat?
Luin kirjoituksen hesarista ja tykkäsin kovasti. Oli kiva nähdä siinä lehdessä sellaista tekstiä.
Itse pyhästä kolminaisuudesta, Koti - Uskonto - Isänmaa, mitä jää käteen? Koti on monella ahdas yksiö/kaksio/kolmio, jota asuu vuokralla. Kirkko hyysää pakolaisia, hymistelee mokuasioissa ja sallii homoavioliitot. Isänmaalla ei mene hyvin.
Quote from: HaH on 17.12.2008, 09:41:59
Mistä tuo KUI on muuten peräisin?
Oliko se silloin muinoin, vuonna keppi ja kivi, porvareitten oma slogani, vai oliko se punikkien käyttämä halveeraus? Siis alunperin.
Muistelisin, että oli valistustyötä WWII:n aikana.
Quote from: junakohtaus on 17.12.2008, 10:44:04
Miksi ihmeessä pitäisi yhdistyä?
Taustaksi: ennen sotaa Suomi oli jumalattoman riitaisa maa ja heti kun sodasta päästiin, sama härdelli jatkui ja kivasti on pärjätty, vaikkei olla oltu yhtenäisiä sitten yhtään.
Tuo riitaisuuskin on varmasti suhteellista. Totta kai sellainen pieni perusriitaisuus kuuluu erottamattomana osana suomalaiseen yhteisöllisyyteen. ;)
Tämä on erittäin hyvä keskustelunaihe. Mitkä ovat ne kansakuntaa koossa pitävät yhteiset arvot? Onko niitä (herravihaa lukuunottamatta) ikinä ollutkaan? Miten ne ovat muuttuneet vuosikymmenien varrella?
Viittaan Hyvään Kirjaan. Siellä kerrotaan, miten Lahtinen Tampereelta, uskonnoton kommunisti, joka ei omista aariakaan isänmaataan ja asuu todennäköisesti alivuokralaisena Amurissa tarttuu konekiväärin käsikahvoihin ja alkaa ampua. Puolustaakseen isänmaataan.
Nationalisti,
mistäs noi homot tähän taas tupsahti?
reino,
mä luulen, että riittävä pohja on, että meitä on helkkarin vähän eikä meistä kukaan välitä, ellemme me tee sitä itse. Kaiken pohjalla lienee vittumainen ilmasto, joka on kehittänyt sellaisen eetoksen, että yhtään ketään ei jätetä pakkaseen makaamaan, vaikka muuten oltaisiin miehestä mitä mieltä. Vihamieskin kannetaan pirttiin ensin ja kunhan se on saanut sulateltua itsensä, lyödään turpaan vasta sitten.
Quote from: junakohtaus on 17.12.2008, 12:53:19
Nationalisti,
mistäs noi homot tähän taas tupsahti?
Moi, Junakohtaus!
Puhuttiin tässä kodista,
uskonnosta, isänmaasta. Käytin homoavioliittoja esimerkkinä kirkon rappiosta, Suomen evankelisluterilaisen kirkon edustaessa uskontoa Suomalaisille. Ei raamattu salli homoavioliittoja, mutta Suomen evlut. kirkko sallii, koska se on trendikästä. Eli en oikeastaan puhunut homoista, vaan kirkosta, käyttäen homoja esimerkkinä. Täällä joutuu käymään tämmösiä ihme meta-keskusteluja, huomaan. Toivottavasti asia ei nyt jäänyt vaivaamaan.
Nationalisti,
kiitti. Selvästi väärä hälytys mun puolelta. Olen vähän allerginen sille mahdollisuudelle, että Hommaan ruvetaan liittämään kaikenlaista homonkaapittamista, mutta näköjään hosuin ja tulkitsin väärin. Ei aihetta enempään.
Itse olen ateisti ja armeijassa annoin juhlallisen vakuutuksen isänmaan puolesta. Eli taitaa olla Koti ja Isänmaa meikäläiselle.
Tässä kaikilta keskustelijoilta on nyt unohtunut se tilanne, missä tuo "koti, uskonto ja isänmaa"-slogan on muodostunut: Suomea uhkasi Neuvosto-Venäjä, joka oli paitsi iso, vahva ja agressiivinen (ts. uhkasi kotia ja isänmaata), myös ateistinen ja uskontokielteinen, eli uhkasi uskonnon_VAPAUTTA_ ja samalla siis mm. luterilaista uskoamme.
Jos siis oikeus kotiin, isänmaahamme ja uskontoon(tai muuhun aatteeseen, esim. Hommaan;-) ei ole sitä, mitä "halla-aholaiset" (minäkinkö?) puolustavat, mitä se sitten on? Edellisissä "kansainvälisissä kovapanosammunnoissa" joissa Suomi oli mukana, oli siis paljon pelissä, ja kaikkia näitä kolmea kohtaa kohtasi akuutti uhka.
risto,
se oli silloin se ja nyt on uudet haasteet.
Ja vielä lisäys:
Jos joku on ateisti, ja sanoo sillä perusteella, että tuo "U" ei kosketa häntä, mietippä seuraava tilanne: Kuvitteellinen radikaali uskontokunta "Juttu" saavuttaa enemmistön maassa X. Hallitus vaihdetaan, ja valtaan astuu Juttu-kuningas, joka ensitöikseen kieltää kaikki muut elämänkatsomukset, paitsi Jutun-palvomisen. Ts. myös ateismi laitetaan pannaan kaulankatkaisun uhalla. Joko "U" muodossa "uskonnonvapaus" kuuluisi mukaan "Hommaan"?
Quote from: junakohtaus on 17.12.2008, 14:46:13
risto,
se oli silloin se ja nyt on uudet haasteet.
Toki joo. Akuuttia hätää tuon kanssa ei ole, jollei ajattele asiaa vähän laveammin.
Kuitenkin muistutus historiasta voi olla paikallaan. Ehkäpä tärkeämpi tosiaan oli tuo oikeus uskontoon, kuin pelkästään uskonto. Esim. jos luterilainen Ruotsi olisi tänne hyökännyt, tuskin slogan olisi ollut tuossa muodossa?
Kyllähän tässä tietysti pitkän päälle puolustetaan myös uskonnonvapautta sis. vapautta uskonnottomuuteen.
Voi tietysti olla, että mä vain olen vähän liiankin allerginen kaikelle, missä nokkaan tuntuu lapuan hajua, mutta tuntuu siltä että ns. isänmaalliset piirit ovat pruukanneet enimmiltään katsomaan taaksepäin eivätkä tulevaisuuteen. Jos niistä vanhoista puhuu, niin ei kai siellä kukaan lystikseen sotinut ja takuulla olivat tyytyväisiä rauhan tullessa ja päästessään miettimään tulevaisuutta.
Quote from: risto on 17.12.2008, 14:48:08
Ja vielä lisäys:
Jos joku on ateisti, ja sanoo sillä perusteella, että tuo "U" ei kosketa häntä, mietippä seuraava tilanne: Kuvitteellinen radikaali uskontokunta "Juttu" saavuttaa enemmistön maassa X. Hallitus vaihdetaan, ja valtaan astuu Juttu-kuningas, joka ensitöikseen kieltää kaikki muut elämänkatsomukset, paitsi Jutun-palvomisen. Ts. myös ateismi laitetaan pannaan kaulankatkaisun uhalla. Joko "U" muodossa "uskonnonvapaus" kuuluisi mukaan "Hommaan"?
Enemmänkin uskonnottomuudenvapaus.
Miten kävisi "koti, vapaus ja isänmaa"?
Koti pitää sisällään perheen, vapaus puolestaan kattaa uskonnon, mielipiteet ja sen sellaiset. Ja ei kai isänmaa tässä mihinkään ole kadonnut? Emmekö me pääosin ole edelleen niiden samojen ihmisten jälkeläisiä jotka ovat asuttaneet tätä maata iät ja ajat? Rajoja voitaisiin tietysti tarkistaa vähän itäänpäin.. ;)
Koti, uskonvapaus, isänmaa.
Kodistani omistan jo ehkä ovikellon. Kirkossa en käy vaikka siihen kuulunkin ja isänmaa..
Käykää joskus sankarihautausmaalla katsomassa nimitauluja tai graniittilaattoja ja kysykää, että "kuolikohan nuo kaverit kenties turhaan?" Minua ainakin ajatus puistattaa. Kaipa he uskoivat, että tämä kieli, kulttuuri ja arvomaailma on sen arvoinen, että se kannattaa jättää lapsille ja lastenlapsille. Jotain pientä ja erilaista maapallolla.
Ehkä isoisäni aivopesi minut tarinoillaan talvi- ja jatkosodasta. Mutta niiden tarinoiden perusteella mitä ne tyypit silloin tekivät tämän maapläntin eteen, olen ylpeä suomalaisuudestani - erilaisuudestani.
Ollaanko globalisaation nimeen valmiita uhraamaan kieli ja kulttuuriset erityispiirteet? Toki kieli ja kulttuuri kehittyvät loputtomasti, mutta ajatelkaapa maailmaa, jossa kaikki pari miljardia ihmistä puhuvat samaa kieltä, ajavat samanlaisilla kulkuneuvoilla ja pukeutuvat tasaisen harmaisiin ja samanlaisiin vaatteisiin? Ok, hyvin kärjistetty mielikuva, mutta täysin mahdollinen.
Quote from: eza on 17.12.2008, 17:55:32Käykää joskus sankarihautausmaalla katsomassa nimitauluja tai graniittilaattoja ja kysykää, että "kuolikohan nuo kaverit kenties turhaan?"
Hassua, itse asiassa lokakuussa tein juuri noin...
Quote from: eza on 17.12.2008, 17:55:32Kaipa he uskoivat, että tämä kieli, kulttuuri ja arvomaailma on sen arvoinen, että se kannattaa jättää lapsille ja lastenlapsille. Jotain pientä ja erilaista maapallolla.
Ehkä isoisäni aivopesi minut tarinoillaan talvi- ja jatkosodasta. Mutta niiden tarinoiden perusteella mitä ne tyypit silloin tekivät tämän maapläntin eteen, olen ylpeä suomalaisuudestani - erilaisuudestani.
Minua ei tarvinnut edes "aivopestä", vaan kyllä se taisi geeneissä jo tulla. Eihän suomalainen kulttuuri mikään maailman erikoisin ja jännittävin ole, mutta siitä huolimatta olen minäkin ylpeä siitä ja haluan vaalia sitä myös jälkipolville. Me olemme pieni kansa, jota ei tarvitse monikulttuuristaa äärimmilleen. Olemme jo rikkaita! Jos vihervasurit tuntevat olevansa köyhiä, niin "suomalaisesta sossusta" voi käydä nostamassa annoksen kansallisromantiikkaa.
Mä olen varmaan taas kerran kommunistihippi, mutta jostain syystä toi muiden ihmisten sotamuistojen kelailu ei mun päässä yhdisty käsillä oleviin asioihin eikä Hommaan oikein mitenkään. Voi johtua siitäkin, että omat isovanhemmat eivät oikein koskaan suostuneet puhumaan koko sodasta mitään, paitsi vähän tuhahtelivat että se nyt oli semmoista aikaa se ja täytyy vaan toivoa, että rauha säilyy.
Älkää käsittäkö väärin, kaikki kunnia veteraaneille, eläville ja kuolleille. Mä en vain saa jostain niinkin paskasta asiasta kuin kokonaisesta maailmansodasta, johon Suomikin osallistui kun ei muutakaan voitu, mitään ihmeempää selkänojaa maailmankatsomukselleni ja oikeastaan olen jopa niin kerettiläinen, että veteraanipolven työstä arvostan enemmän jälleenrakennusta (jälleen kerran sotaa vähättelemättä).
Jokaisella on koti ,itsellä kolme lasta ja vaimo joten on mitä puolustaa. Isänmaa: enpä tiedä tähän hätään parempaakaan Uskonto:Aika hyvä moraalikoodisto omasta mielestäni(luterilaisuus).Joten on minun mielestäni paljonkin puolustettavaa.
Quote from: Lapinleuku on 17.12.2008, 09:40:43
Kodin ja isänmaan puolesta olen valmis kuolemaan. Olen myös valmis kuolemaan puolustaessani suomalaisten oikeutta uskoa siihen mihin haluavat. Uskonnon vuoksi en kuitenkaan ole valmist tätä tekemään; islamilainen kun en ole.
Tuohon voin yhtyä. Omat arvoni ilmenevät kuitenkin parhaiten motostani:
"Suomen kieli, Suomen mieli, Suomen luonto, Suomen lippu"
Siinä on useita meitä suomalaisia yhdistäviä tekijöitä. "Koti, uskonto, isänmaa" -teeman polaarinen vastapuoli on "vapaus, veljeys, tasa-arvo". Hienoja aatteita nekin, mutta humanistien sivistyneistönä itseään pitävä punavihervasemmisto on ominut ne koskemaan idealistisesti koko maailmaa. Eräässä videopätkässä asia ilmaistiin niin, että ääni vasemmistolle on ääni muslimeille.
Quote from: junakohtaus on 17.12.2008, 18:46:35
Mä olen varmaan taas kerran kommunistihippi, mutta jostain syystä toi muiden ihmisten sotamuistojen kelailu ei mun päässä yhdisty käsillä oleviin asioihin eikä Hommaan oikein mitenkään. Voi johtua siitäkin, että omat isovanhemmat eivät oikein koskaan suostuneet puhumaan koko sodasta mitään, paitsi vähän tuhahtelivat että se nyt oli semmoista aikaa se ja täytyy vaan toivoa, että rauha säilyy.
Älkää käsittäkö väärin, kaikki kunnia veteraaneille, eläville ja kuolleille. Mä en vain saa jostain niinkin paskasta asiasta kuin kokonaisesta maailmansodasta, johon Suomikin osallistui kun ei muutakaan voitu, mitään ihmeempää selkänojaa maailmankatsomukselleni ja oikeastaan olen jopa niin kerettiläinen, että veteraanipolven työstä arvostan enemmän jälleenrakennusta (jälleen kerran sotaa vähättelemättä).
Jälleenrakennusta ei olisi ollut ilman sitä edeltävää tuhoa. Ja voitto saavutettiin joukkuehengellä. Ja mielestäni se liittyy hommaan - tosin marginaalisesti - juurikin siksi, ettei jälleenrakennuksen työ mene hukkaan. Että tänne ei oteta avosylin vastaan kansamme historiasta ja kulttuurista välinpitämättömiä elintaso-loisia, jotka eivät ole halukkaita jatkamaan rakentamista. Väistämättä kulttuurin äkillinen liikarikastaminen toimii kuin huono moottori, jossain vaiheessa se kuumenee, tulvii ja syttyy palamaan.
Toivottavasti toi mun pointti lähtis nyt aukeamaan. En nyt osaa sitä paremminkaan ilmaista :D
Kodin käsitteen ymmärrän ja hyväksyn. Jokaisella ihmisellä tulisi olla oma lokosensa, johon voi tarvittaessa vetäytyä kun maailma vituttaa. No problems here.
Uskonto on jo lähtökohtaisesti ongelmallinen käsite ihmiselle, joka uskoo järkiperäiseen maailmankuvan tavoitteluun. Kun tähän lisätään empiirinen evidenssi erilaisten uskontojen, uskomusten ja puppuideologioiden vaikutuksesta maailmaan, suhtaudun uskontoihin yksiselitteisen nuivasti.
Isänmaa käsitteenä on ihan ok, kunhan vältettään liikaa hurmosta sen käytössä. Isänmaata tärkeämpiä käsitteitä itselleni ovat kuitenkin sananvapaus, uskonnonvapaus, vapaus tavoitella elämässä jotain merkityksellistä, muut yksilönvapaudet ja läheiset ihmiset. Näitä olen lähtökohtaisesti valmis puolustamaan hengelläni, en niinkään isänmaata.
(Ja kun nyt puhuttiin tämän fraasin eri muotoiluista ja tuo perine-käsite nousi ilmoille...)
Perinteet ovat myös hieman ongelmallisia. Perinne on loppupeleissä jokin asia, jota arvostetaan/tehdään, koska niin on aina ennenkin tehty. Ennen kaikkea, perinteisiin suhtaudutaan huomattavan tunnepohjaisesti ja niitä vängätään aina jonkinlaisen itseisarvon asemaan. Vaikka perinteet ovat yleensä suhteellisen harmittomia, en näe, että jokin asia muuttuu perinne-statuksen avulla yhtään sen arvokkaammaksi, tärkeämmäksi tai hyväksyttävämmäksi. Siitä, että tämä ei tällä hetkellä kansakunnan yhteisessä tajunnassa toteudu, on nähdäkseni koko problematiikan ydin.
eza,
joo mikä ettei. En mä tosta eri mieltä ole. Suomalaiset ovat möyrien ja kiroillen rakentaneet tämän kaiken ja suoraan sanottuna aika rattoisa pikku maa on saatu pystyyn tänne jääkarhun anuksen pimeimpään kulmaan, jossa pelkkä ulkoilma sinänsä tappaa valmistautumattoman ainakin noin kolmena-neljänä kuukautena vuodessa ihan muutamassa tunnissa.
Kyllä mäkin olen sitä mieltä, että kenen tahansa muuttaessaan minne tahansa toiseen maahan pitää kunnioittaa maan kantakansan tekemää työtä maansa hyväksi ja yrittää hissukseen sujuttautua sekaan ja osallistumaan hommiin eikä kenelläkään ole mitään oikeutta vaatia ottamaan itseään ja sukuaan minnekään.
Quote from: weekendsoldier on 17.12.2008, 09:39:57
Koti on vuokralla, uskontoa ei ole ja isänmaankin ovat luovuttaneet mamuille.
Aamen perkele! My thoughts exactly.
Quote from: Dark Serenity on 17.12.2008, 19:48:56
Quote from: weekendsoldier on 17.12.2008, 09:39:57
Koti on vuokralla, uskontoa ei ole ja isänmaankin ovat luovuttaneet mamuille.
Aamen perkele! My thoughts exactly.
Apatiaa! On sitä ollu enneski nuijasotia tässä maassa! :P
Mutta eipä se muutos kummonen ole, ei kait täällä kukaan ole mitään omistanut ennenkään. Paitsi jos on oikeanlainen sukunimi. Tulee ja menee, mutta kummasti täälläkin vaan edelleen nuivitaan, kyräillään ja kadehditaan Suomeksi.
Quote from: junakohtaus on 17.12.2008, 19:45:39
eza,
joo mikä ettei. En mä tosta eri mieltä ole. Suomalaiset ovat möyrien ja kiroillen rakentaneet tämän kaiken ja suoraan sanottuna aika rattoisa pikku maa on saatu pystyyn tänne jääkarhun anuksen pimeimpään kulmaan, jossa pelkkä ulkoilma sinänsä tappaa valmistautumattoman ainakin noin kolmena-neljänä kuukautena vuodessa ihan muutamassa tunnissa.
Kyllä mäkin olen sitä mieltä, että kenen tahansa muuttaessaan minne tahansa toiseen maahan pitää kunnioittaa maan kantakansan tekemää työtä maansa hyväksi ja yrittää hissukseen sujuttautua sekaan ja osallistumaan hommiin eikä kenelläkään ole mitään oikeutta vaatia ottamaan itseään ja sukuaan minnekään.
Allekirjoitan.
Huvittava nähdä miten samaa mieltä ihmiset kanssani ovat - tunnetummat boardit tuuppaavat olemaan täynnä todellisuudesta vieraantuneita "luonnontuotteiden" vakikäyttäjiä.
Tuli muuten mieleen Tuntematon Sotilas tuosta lausahduksesta pari postia sitten.
Kenties tärkein houkutin taistella ihmisten typeryyttä vastaan Suomessa on sukuni ja tuttavani. Tietysti itseäni ja tulevia mahdollisia lapsiani unohtamatta.
Quote from: VarjoNaakka on 17.12.2008, 09:17:26
Koti, uskonto ja isänmaa. Uskooko tähän enää kukaan ja jos ei, niin mitä ne tämän päivän uudet arvot sitten ovat?
Minulla K.I.U.
QuoteItse olen ateisti ja armeijassa annoin juhlallisen vakuutuksen isänmaan puolesta. Eli taitaa olla Koti ja Isänmaa meikäläiselle.
Kuten myös täällä. Uskonto merkitsee minunlaiselle ateistille oikeastaan vain uskonnonvapauden muodossa. Ihmisellä pitää olla oikeus uskoa mihin huvittaa, ja toisaalta muilla oikeus kritisoida uskontoja jyrkinkin sanankääntein. Ateismini on muutaman vuoden vanhaa ja liittyy aika suoraan tieteelliseen maailmankuvaani. Mutta kyllä minun kirkostaeroamiseenkin (tein sen heti kun täytin 18) oli muitakin syitä, kuten juuri kirkon selkärangaton kumarretaan kaikkiin suuntiin -asenne.
Kotirauhan tärkeyttä ei voi liiaksi korostaa. Isänmaata pitää puolustaa, tosin minulle ehkä tärkeämpiä ovat Ranskan vallankumouksen periaatteet ihan alkuperäisessä muodossaan. Ne löytyvät muuten myös USA:n alkuperäisestä perustuslaista, josta EU:n perustuslainkin pitäisi ottaa lyhyydessä ja yksiselitteisyydessä mallia. Länsimaisista arvoista juuri sananvapauteen olen alkanut kiinnittää enemmän huomiota, kun sitä on alettu monikulttuurisoopan nimissä ahdistaa nurkkaan. Demokratiaa, yksityisyyden suojaa ja tasa-arvoa on jo nyt alettu EU:n tasolla rajoittaa, mutta Euroopan islamisoituminen merkitsisi niille täydellistä loppua.
Quote from: Toni H. on 17.12.2008, 23:13:11
QuoteItse olen ateisti ja armeijassa annoin juhlallisen vakuutuksen isänmaan puolesta. Eli taitaa olla Koti ja Isänmaa meikäläiselle.
Kuten myös täällä. Uskonto merkitsee minunlaiselle ateistille oikeastaan vain uskonnonvapauden muodossa. Ihmisellä pitää olla oikeus uskoa mihin huvittaa, ja toisaalta muilla oikeus kritisoida uskontoja jyrkinkin sanankääntein. Ateismini on muutaman vuoden vanhaa ja liittyy aika suoraan tieteelliseen maailmankuvaani. Mutta kyllä minun kirkostaeroamiseenkin (tein sen heti kun täytin 18) oli muitakin syitä, kuten juuri kirkon selkärangaton kumarretaan kaikkiin suuntiin -asenne.
Monet "tieteellisen maailmankuvan" omaavat, jopa johtavat tiedemiehet, ovat onnistuneet sovittamaan uskon elämäänsä. Minusta tuntuu (en tiedä, koska en itse elä uskossa), että siinä on kyse siitä, että pystyy hyväksymään uskon periaatteen yhteiskunnallisena ja miksi ei hengellisenä ja psykologisena funktiona. Maailma on ihmeellinen, Hawkingit sun muut sen parhaiten tietävät. Olemassaolon mysteeri on kaikkien uskontojen lähde ja monet pystyvät kenties ammentamaan lohtua ja tietynlaista hengellistä ymmärrystä uskonnollisesta kokemuksesta ja sen jakamisesta muiden kanssa. Kyse on yhteisöllisyydestä ja sisäisestä rauhasta, näin runollisesti sanottuna.
Uskonnon olen valmis heivaamaan pois sloganista. Aiemmin ehdotettu koti, vapaus ja isänmaa kuulostaa hyvältä.
Muuten olen sitä mieltä, että jos pitää islamia uhkana, on erittäin typerää ruveta sen takia kiihkoilemaan kristinuskon puolesta.
Quote from: AkateeminenPätkätyöläinen on 18.12.2008, 00:52:28
Uskonnon olen valmis heivaamaan pois sloganista. Aiemmin ehdotettu koti, vapaus ja isänmaa kuulostaa hyvältä.
Muuten olen sitä mieltä, että jos pitää islamia uhkana, on erittäin typerää ruveta sen takia kiihkoilemaan kristinuskon puolesta.
Uskonto on tavallaan vapaus, meillä on vapaus uskoa siihen mitä haluamme.
Quote from: Nationalisti on 18.12.2008, 00:19:00
Monet "tieteellisen maailmankuvan" omaavat, jopa johtavat tiedemiehet, ovat onnistuneet sovittamaan uskon elämäänsä.
Suurin osa tiedemiehistä ei sovita uskoa elämäänsä, vaan hylkää sen kokonaan.
"Whereas 90% of the general population has a distinct belief in a personal god and a life after death, only 40% of scientists on the B.S. level favor this belief in religion and merely 10 % of those who are considered 'eminent' scientists believe in a personal god or in an afterlife." Scientific American, 9/1999
"A recent survey of members of the National Academy of Sciences showed that 72% are outright atheists, 21% are agnostic and only 7% admit to belief in a personal God." Nature, 394(6691):313, 23.7.1998
Luvut ovat amerikkalaisista tutkimuksista, mutta tilanne muualla maailmassa tuskin on kovin erilainen.
Quote from: Nationalisti on 18.12.2008, 00:19:00
Minusta tuntuu (en tiedä, koska en itse elä uskossa), että siinä on kyse siitä, että pystyy hyväksymään uskon periaatteen yhteiskunnallisena ja miksi ei hengellisenä ja psykologisena funktiona.
Suosittelen luettavaksi Daniel C. Dennettin kirjan Lumous murtuu: Uskonto luonnonilmiönä (alkukielellä Breaking the Spell: Religion as a Natural Phenomenon). Yksi Dennettin teeseistä on, että yhä harvempi oikeasti uskoo uskontojen opetuksiin, mutta monet uskovat uskoon (belief in belief). Uskontoa pidetään tärkeänä siksi, että siitä katsotaan olevan hyötyä, eikä siksi, että se olisi välttämättä totta.
Aikoinaan maanpuolustuskorkean pääsykokeiden haastattelussa minulta kysyttiin, mitä minulle merkitsee kolmikko koti, uskonto ja isänmaa. Mielestäni ne olivat silloin ja ovat edelleen kaikki hienoja ja puolustamisen arvoisia asioita.
Toki olen myös sitä mieltä, että näitä käsitteitä tulkitaan yleisesti ehkä vähän liian suoraviivaisesti. Uskonto ei tässä tarkoita vain yhtä evankelisluterilaista kirkkoa, vaan uskonnonvapautta, kuten jo edellä mainittiinkin. Näin ollen se koskee kaikkien uskontojen edustajia, myös ateisteja. Koti taas on paljon suurempi käsite kuin pelkkä rakennus, jossa asutaan. Koti käsittää mielestäni tässä yhteydessä myös perheen, eli myös kaikki puolustuskyvyttömät rakkaat ja läheiset ihmiset. Ihminen, joka ei ole valmis puolustamaan kotiaan tässä merkityksessä, on käsittääkseni vähemmistössä.
Quote from: Spesialisti on 17.12.2008, 09:53:52
Ehdotan päivitystä nykyaikaan: Kotimaa, tavat ja kulttuuri. Monikultturismi uhkaa näitä kaikkia. Olen aina pitänyt kotimaata helpommin sulateltavana sanana kuin isänmaata, etenkin dialogissa vihervasureiden kanssa.
Päivitys on ihan hyvä, mutta itse suosisin seuraavaa: Koti, kulttuuri ja kotimaa. Vai kuullostaako KKK liian nuivalta? :)
Jos miettii pidemmälle, "koti, työ ja harrastukset" taitaa olla monen konkreettista arkielämää.
Näinä yltäkylläisyyden aikoina on tietysti hyvä pohtia syntyjä syviä, mutta älkää nyt kuitenkaan ihan kokonaan hylätkö Koti-uskonto-isänmaata. Voi tulla vielä sellainen päivä, että toisenlaiset arvot ovat kunniassa.
Lueskelin joku aika takaperin kirjaa Summan motista. Mieleen jäi, miten sotilaspapit raportoivat sotilaitten henkisestä tilasta täysin epätoivoisessa tilanteessa. Sotilaat lähtivät täysin tyyninä kuolemaan kodin, uskonnon ja isänmaan puolesta. Jos koti, uskonto ja isänmaa kelpasi näille sotilaille, niin olette te yksiä helvetin paskahousuja, jos ne eivät kelpaa teille.
Quote from: Onkko on 18.12.2008, 01:06:11
Uskonto on tavallaan vapaus, meillä on vapaus uskoa siihen mitä haluamme.
Joo, mutta vapaus on yleiskäsite, joka sisältää muiden vapauksien ohella myös uskonnonvapauden. Uskonnonvapaus taas sisältää vain vapauden uskoa.
Quote from: JR on 18.12.2008, 14:48:57
Lueskelin joku aika takaperin kirjaa Summan motista. Mieleen jäi, miten sotilaspapit raportoivat sotilaitten henkisestä tilasta täysin epätoivoisessa tilanteessa.
Lähdekritiikkiä saa käyttää. Ehkäpä sotilas
papeilla on omat syynsä raportoida mielialoista ja motiiveista juuri tietyllä lailla. Esimerkiksi uskonnon merkitystä korostaen.
Quote from: JR on 18.12.2008, 14:48:57
Näinä yltäkylläisyyden aikoina on tietysti hyvä pohtia syntyjä syviä, mutta älkää nyt kuitenkaan ihan kokonaan hylätkö Koti-uskonto-isänmaata. Voi tulla vielä sellainen päivä, että toisenlaiset arvot ovat kunniassa.
Lueskelin joku aika takaperin kirjaa Summan motista. Mieleen jäi, miten sotilaspapit raportoivat sotilaitten henkisestä tilasta täysin epätoivoisessa tilanteessa. Sotilaat lähtivät täysin tyyninä kuolemaan kodin, uskonnon ja isänmaan puolesta. Jos koti, uskonto ja isänmaa kelpasi näille sotilaille, niin olette te yksiä helvetin paskahousuja, jos ne eivät kelpaa teille.
Pastori sanoo ja sä uskot?
Quote from: JR on 18.12.2008, 14:48:57Jos koti, uskonto ja isänmaa kelpasi näille sotilaille, niin olette te yksiä helvetin paskahousuja, jos ne eivät kelpaa teille.
Hyppää pituutta.
Quote from: VarjoNaakka on 17.12.2008, 09:17:26
Tämän päiväisessä hesarissa oli mielipidekirjoitus kolmesta perinteisestä suomalaisesta arvosta: koti, uskonto ja isänmaa. En tiedä jos kukaan sattui sitä lukemaan, mutta mitä Homman lukijat ajattelevat?
Koti, uskonto ja isänmaa. Uskooko tähän enää kukaan ja jos ei, niin mitä ne tämän päivän uudet arvot sitten ovat?
Itse uskon oikeastaan nimenomaan tuohon.
Sitä on paha selittää koska jokainen ajattelee omalla tavallaan, mutta mitä enemmän tuota ajattelee, niin sitä paremmalta kiteytykseltä tuo alkaa tuntumaan.
Koti ja kotiseutu ovat jotain henkilökohtaista, isänmaa taas yleistä, jonka kehitykseen voi jollain etäisellä tasolla vielä vaikuttaa. Uskonto - lähinnä perinteen kautta ajateltuna - on sitten niiden välissä sitä yhteistä ajattelua.
Koti, Uskonto ja isämmaa ;)
Itselleni koti tarkoittaa paikkaa, jossa saa olla rauhassa oman perheen kesken. Ainakin niin kauan kuin ovet, ikkunat ja verhot ovat kiinni pysyy muu maailma poissa, eikä verokarhu tai multikultit hättyyttele (ainakaan tänä iltana). Ikävä kyllä kotoa täytyy aina välillä astua ulos kylmään maailmaan (mä joka päivä töitä teen...) jota myös isänmaaksi kutsutaan.
Isänmaa. Suomessa arvostan ainakin toistaiseksi meille kaikille yhteisiä perinteitä ja tapoja. Sitä, että koululaiset veisaavat suvivirttä ennen kesälomia ja joululauluja jouluisin (en ole koskaan jostain syystä pitänyt suvivirttä uskonnollisena, enkä pidä pahana, vaikka omakin lapseni sitä toivottavasti joku päivä vielä veisaakin. Enkä muuten ole lainkaan uskovainen) Arvostan sitä, että suomessa saamme elää vapaassa demokratiassa (tähän jotakin nuivaa) ja olla sellaisia kuin haluamme. Siitä kiitos veteraaneille (vaikka tämän sanominen ei nykyään ole muodikasta joidenkin mielestä, niin totta se on silti)
Uskonto. Tulikin jo sanottua, että en ole uskovainen. Ev. Lut. kirkkoon kuulun, johon liityin uudestaan koska akka halusi kirkkohäät. Kannatan ehdottomasti uskonnonvapautta ja juuri siksi en pidä islamista. Mielestäni tosin suomalaiseen mentaliteettiin sopii parhaiten surussa ja murheessa riutuva kristinusko :D Tuon uskonto-sanan voisikin tuossa kolmikossa jo korvata jollain toisella ja eikös joku maininnutkin, että näin on jossain tehty?
Koti ja isänmaa ovat sellaisia joita voisin puolustaa henkeni uhalla. Uskontoakin puolustan ainakin rauhan uskontoa vastaan :).
Tuolla aikaisemmin kirjoitin sotilaspappien kirjoituksista sotakirjassa. Kirja oli kirjoitettu joskus sodan jälkeen nimenomaan taisteluja kuvanneitten dokumenttien pohjalta. Sotilaspappien raportit olivat osa niitä dokumentteja. Minuun teki suuren vaikutuksen nimenomaan se että sotilaspapitkin olivat järkyttyneitä siitä voimasta, jonka usko korkeimpaan sotilaille antoi. Kirja muutenkin oli aika järkyttävää luettavaa. Pahimmassa tapauksessa neljä päivää ja yötä taistellut mies nukkui juoksuhautaan, eikä herännyt, vaikka tankki ajoi ylitse.
Quote from: JR on 18.12.2008, 18:23:36
Tuolla aikaisemmin kirjoitin sotilaspappien kirjoituksista sotakirjassa. Kirja oli kirjoitettu joskus sodan jälkeen nimenomaan taisteluja kuvanneitten dokumenttien pohjalta. Sotilaspappien raportit olivat osa niitä dokumentteja. Minuun teki suuren vaikutuksen nimenomaan se että sotilaspapitkin olivat järkyttyneitä siitä voimasta, jonka usko korkeimpaan sotilaille antoi. Kirja muutenkin oli aika järkyttävää luettavaa. Pahimmassa tapauksessa neljä päivää ja yötä taistellut mies nukkui juoksuhautaan, eikä herännyt, vaikka tankki ajoi ylitse.
Uskosta taistelutilanteessa tuli mieleen että oletteko lukenut heti Talvisodan jälkeen kirjoitettuja sotakuvauksia? Niissä on suorastaan harras tunnelma. Aivan toisenlainen kuin Jatkosodan kuvauksissa.
Pitänee etsiä kirja jostain, se oli kirjoitettu reilusti sodan jälkeen ja kirjassa kuvattiin Summan taisteluja talvisodassa virallisten taistelupäiväkirjojen ja raporttien pohjalta. Ei siinä kirjassa satuilua varmaan ollut missään kohtaa. Kirja on ollut appiukkovainaan hyllyssä, joka taas itse soti koko sodan raskaimman jälkeen.
Quote from: MartikainenMiten kävisi "koti, vapaus ja isänmaa"?
Quote from: Esa N.Koti, uskonvapaus, isänmaa.
Quote from: AkateeminenPätkätyöläinenUskonnon olen valmis heivaamaan pois sloganista. Aiemmin ehdotettu koti, vapaus ja isänmaa kuulostaa hyvältä.
Tiedoksi, että näin funtsittiin jo 50-luvulla:
(http://arkisto.kokoomus.net/digitoidut_aineistot/julisteet/eduskuntavaalit/1948-1954/32586-112157.jpeg)
Ja vastauksena kysymykseen: itselläni kyseinen kolmikko määrittää poliittisia kantojani. Uskonto tosin tarkoittaa vapauden lisäksi spesifisti luterilaisuutta, mutta pääasiassa sen kulttuurisia vaikutuksia. Sinänsä minulle on yksi ja sama, millainen vakaumus kullakin on.
Oma isänmaallisuuteni on muotoa "suo, kuokka ja Kalevala". Suo viittaa luonnonmaisemaan, kuokka elämäntapaan ja Kalevala kulttuuriin. Ei tässä sen kummempaa.
Isänmaa (sananmukaisesti) jäi venäläisille, mutta kyllä se vielä elinaikanani tulee sieltä takaisin.
Quote from: M on 17.12.2008, 09:38:15Isänmaa tarkoittaa solidaarisuutta jollekin itseään suuremmalle ja perheen ulkopuolisia yhdistävälle asialle, periaatteelle ja yhteenkuuluvuudelle.
Minun korvaani "isänmaa" on aika yksiselitteinen käsite: se on isän omistamaa maata. Jotta se voisi merkitä ihmiselle jotain, pitää
a) hänen isänsä omistaa maata
b) tällä ihmisellä olla perintöoikeus tähän maahan.
Toki voidaan ajatella laajemmin, että tähän "isänmaahan" lasketaan myös vaikka isän omistama asunto. Mutta ihmiselle, joka ei omalta isältään ole saanut tai tule saamaan minkäänlaista perintöä, ei "isänmaa" voi loogisesti ajatellen merkitä paskan vertaa. Esim. itselläni tilanne on tämä, ja siksi isänmaa ei merkitse minulle mitään. Sen sijaan "äidinkieli" on merkityksellinen asia, koska äiti minulla on, ja hän on opettanut minut puhumaan suomea.
Mitä patriotismiin tulee, niin Bill Hicks tapansa mukaan kiteytti senkin osuvasti:
http://www.youtube.com/watch?v=W27wBf7Jw34
Quote from: Junkkari on 18.12.2008, 18:08:56Tuon uskonto-sanan voisikin tuossa kolmikossa jo korvata jollain toisella ja eikös joku maininnutkin, että näin on jossain tehty?
Lääketiedehän on nykyaikana länsimaissa ottanut uskonnon aseman, eli ehkä parempi slogan olisi "koti, lääketiede ja isänmaa".
en ihan ymmärtänyt, miten lääketiede on ottanut uskonnon aseman? Olisiko mahdollisuutta saada jotain perusteluja tälle?
???
Quote from: JR on 18.12.2008, 14:48:57
Näinä yltäkylläisyyden aikoina on tietysti hyvä pohtia syntyjä syviä, mutta älkää nyt kuitenkaan ihan kokonaan hylätkö Koti-uskonto-isänmaata. Voi tulla vielä sellainen päivä, että toisenlaiset arvot ovat kunniassa.
Lueskelin joku aika takaperin kirjaa Summan motista. Mieleen jäi, miten sotilaspapit raportoivat sotilaitten henkisestä tilasta täysin epätoivoisessa tilanteessa. Sotilaat lähtivät täysin tyyninä kuolemaan kodin, uskonnon ja isänmaan puolesta. Jos koti, uskonto ja isänmaa kelpasi näille sotilaille, niin olette te yksiä helvetin paskahousuja, jos ne eivät kelpaa teille.
Anteeksi kun pilaan isänmaallisen tunnelmasi mutta suurin osa sotilaista on vaan ollut lopen kyllästyneitä siihen sotaan, mielenterveys ollut täysin sekaisin. Niinkuin tuntemattoman sotilaan Lahtinen sanoi "on perkelettä, tulis vaan kuula ja tappais". Siitä myös osin ehkä se tyyneys siihen kuoleman kohtaamiseen. Ja moni on ollut ennemminkin siitä syystä rintamalla että on ollut pakko, ei minkään kodin uskonnon ja isänmaan puolesta.
Anteeksi kun pilasin nyt sinun unelmakuvasi vänrikki stoolin tyylisestä henkeen ja vereen kodin, uskonnon ja isänmaan puolesta taistelevasta nationalistisankarista. Lue sitä Tuntematonta sotilasta, ainakin isovanhempieni mukaan se on melko todenmukainen kuvaus rintamalla olosta.
Quote from: ihminen on 21.05.2009, 23:04:06
en ihan ymmärtänyt, miten lääketiede on ottanut uskonnon aseman?
No jos nyt tehtäisiin vaikkapa galluppia siitä, kumpi on arvostetumpi ammatti, lääkäri vai pappi, niin uskon että tulokset olisivat aika erilaiset kuin vaikkapa 150 vuotta sitten.
Jos luetaan lääketieteeseen lisäksi vielä ravitsemus, niin kyllähän nykynuoriso enemmän perehtyy proteiinien ja hiilihydraattien suhteeseen ruokavaliossaan kuin pyhiin kirjoituksiin.
Quote from: Esa N. on 17.12.2008, 17:55:32Käykää joskus sankarihautausmaalla katsomassa nimitauluja tai graniittilaattoja ja kysykää, että "kuolikohan nuo kaverit kenties turhaan?" Minua ainakin ajatus puistattaa. Kaipa he uskoivat, että tämä kieli, kulttuuri ja arvomaailma on sen arvoinen, että se kannattaa jättää lapsille ja lastenlapsille.
Minä taas uskon, että hyvin pieni vähemmistö sotaa käyvistä ajattelee noin korkealentoisia. Uskon ennemmin, että suurin osa sotilaista miettii sodassa lähinnä sitä, mistä saisi ruokaa, mistä saisi viinaa, ja mistä saisi pillua. Tämä käsitys on perua esim. Tuntemattomasta sotilaasta.
Quote from: Kami on 17.12.2008, 19:56:02
Quote from: Dark Serenity on 17.12.2008, 19:48:56
Quote from: weekendsoldier on 17.12.2008, 09:39:57
Koti on vuokralla, uskontoa ei ole ja isänmaankin ovat luovuttaneet mamuille.
Aamen perkele! My thoughts exactly.
Apatiaa! On sitä ollu enneski nuijasotia tässä maassa! :P
Mutta eipä se muutos kummonen ole, ei kait täällä kukaan ole mitään omistanut ennenkään. Paitsi jos on oikeanlainen sukunimi.
Nämä ajatuksethan Väinö Linna laittoi Lahtisen suuhun Tuntemattomassa:
Quote"Ai jumalauta, että kyllä puheita keksitään. Koto, uskonto ja isänmaa. Kotoo mul ei ole, huoneet on yhtiön. Kirkosta minä olen eronnut, ja isänmaata mulla ei ole niin tilkkuakaan. Toi yks paskahousu, toi valistusupseerinkooho puhu, että tarttee vanhempia puolustaa. Ei mulla ole elossa muuta ku äite, ja jos ryssä semmosen vanhan ämmänkropsan luulee tarvittevansa, niin vieköön perkele."
Koti ja uskonto kunnossa.
Isänmaan puolesta yritetään vielä sinnitellä.
QuoteQuoteUskonnon olen valmis heivaamaan pois sloganista. Aiemmin ehdotettu koti, vapaus ja isänmaa kuulostaa hyvältä.
Tiedoksi, että näin funtsittiin jo 50-luvulla:
Itsellä on kulkenut periaattena koti, vakaumus ja isänmaa, mutta ei tuo vapaus ole sekään hullumpi vaihtoehto.
Quote from: Leikkimielinen pihapeli on 21.05.2009, 23:27:24
Quote from: Esa N. on 17.12.2008, 17:55:32Käykää joskus sankarihautausmaalla katsomassa nimitauluja tai graniittilaattoja ja kysykää, että "kuolikohan nuo kaverit kenties turhaan?" Minua ainakin ajatus puistattaa. Kaipa he uskoivat, että tämä kieli, kulttuuri ja arvomaailma on sen arvoinen, että se kannattaa jättää lapsille ja lastenlapsille.
Minä taas uskon, että hyvin pieni vähemmistö sotaa käyvistä ajattelee noin korkealentoisia. Uskon ennemmin, että suurin osa sotilaista miettii sodassa lähinnä sitä, mistä saisi ruokaa, mistä saisi viinaa, ja mistä saisi pillua. Tämä käsitys on perua esim. Tuntemattomasta sotilaasta.
Ehkä nykyaikana hyvin pitkälti. Entisaikaan se oma/suvun maapläntti oli lähestulkoon kaiken elannon lähde, niin kyllä sitä puolustamisen arvoisena hyvin moni piti. Tuntematon sotilas ei ole mikään raamattu, joten käsitystä ei kannata pelkästään sen varaan jättää. Oma käsitykseni perustuu niihin tunteihin, joita vietin ukkivainaan sotajuttuja kuunnellen. Ehkä aika oli kullannut osan muistoista, mutta eipä ne jutut välillä kovin kauniitakaan olleet. Pakko mikä pakko.
Kaipa sitä välillä sodan melskeessä mieli tekee ruokaa, viinaa tai pilluakin, mutta pakko siinä on jotain muutakin olla. En viinan ja pillun takia ainakaan itse lähtisi sotimaan.
Omat on: juuret (sisältää perheen, suvun ja kaikki esi-isät), rauha ja viimeisenä mutta ei vähäisimpänä Isänmaa. Vaikka Isänmaa onkin vaikeaselkoinen käsite, niin vielä typerämpiä on vapaus ja tasa-arvo. Utopioita sellaset on.
Quote from: Leikkimielinen pihapeli on 21.05.2009, 22:59:18
Mitä patriotismiin tulee, niin Bill Hicks tapansa mukaan kiteytti senkin osuvasti:
http://www.youtube.com/watch?v=W27wBf7Jw34
No jaa. Vaikuttaa tyypiltä, joka naurattaa typerää yleisöä uskaltamalla sanoa Fuck.
Koti uskonto ja isänmaa...
Niin, mitäpä nuo on. Minulle koti on paikka jossa asun. Paikka jonne tulen kun saavun maailmalta. Paikka jossa saan olla rauhassa. Olla läheisteni seurassa.
Uskonto? Jokainen uskoo johonkin, ellei muuhun niin siihen että ei ole Jumalaa. Kaikille suotakoon oikeus uskoa vaikka uskomattomuuteen.
Isänmaa? Alue jolla noiden kahden yllä mainitun asian toteutuminen on mahdollista. Ja joka ikävästi on tällä hetkellä uhattuna.
Koti... noh, pieni vuokrayksiö, jonka jaan avopuolison kanssa. Ei mikään tilaihme, mutta kelpaa.
Uskonto - olen hieman taipuvainen buddhalais-agnostisismiin, pääsääntönä se että elämä pitäisi elää aiheuttamalla mahdollisimman vähän harmia muille ja ympäristölle. Edes muslimeille, mutta...
Isänmaa - arvostan suuresti sitä, mitä Suomi oli ennen sotia ja sen aikana. Sen jälkeen tuntui alamäki alkaneen, ja viime aikoina touhu on mennyt lähinnä naurettavaksi.
Kun ajelen autolla ympäri Suomea ja tulen uudelle paikkakunnalle niin käyn aina sankarihaudoilla. Siellä meillä on ns "ei aineellinen kansallinen pääoma" eli hyvin arvokas perintö joka muistuttaa meitä siitä että tämä maa on "raataen rakennettu ja suunnattomin uhrauksin puolustettu". Ei ole mitään epäselvyyttä siitä mitä arvoja nämä puolustivat. Ongelma on tämän päivän yhteiskunnassa jossa liian moni pitää näitä itsestään selvinä asioina.
Kyllä nämä arvot: koti, uskonto, isänmaa pätevät edelleen. Lapin (Tl) sankaripatsaassa lukee hyvin osuvasti "Missä uhrimieltä, siellä isänmaa vapaa".
Voisi sanoa toisin, että kansa jolla on uhrimieltä ei joudu kansanmurhan uhriksi. Esimerkiksi Balttian mailla ei ollut tätä uhrimieltä ja niiden kärsimykset olivat paljon suurempia. Talvisodan jälkeen niin Virossa arvosteltiin Suomea siitä että se ei ottanut mallia Virosta ja suostunut Neuvostoliiton vaatimuksiin. Te menetitte 24.000 miestä, mitä se hyödytti, sanottiin. Tämä hetkellä jolloin ne junat jotka tulivat viemään virolaisia kuolemanleireille olivat jo matkalla hakemaan uhrejaan. Jo ensimmäisen miehitysvuoden aikana virolaisten menetykset ja kärsimykset olivat paljon suurempia, puhumatta siitä mitä seurasi seuraavan 50 vuoden aikana. Vielä enemmän joutuivat Latvia ja Liettua kärsimään.
Sotien aikana joukko ruotsalaisia sotilaspastoreita kävi tutustumassa Suomen tapaan haudata sankarivainajiaan - siltä varalta jos Ruotsi joutuu sotaan - ja silloin suomalaisilta isänniltä oli kysytty mitkä ne arvot ovat jota puolustetaan. Vastaus oli ollut että jos se ilmaistaan yhdellä sanalla niin se sana on "malmklang" eli kirkonkellojen malminen sointu yli metsien ja järvien.
Tämä sen takia, että kirkonkellot ovat vuosisatojen aikana kutsuneet ihmisiä jumalanpalvelukseen, häihin ja hautajaisiin ja varoittanut idästä tulevasta vaarasta kun maahan on hyökätty. Ja ennenkaikkea kirkoissa on kansaan istutettu se protestanttinen arvomaailma, lutherilainen moraali, jonka ansiosta me olemme tässä kylmässä ja karussa Pohjolassa pystyneet rakentamaan yhteiskunnan jossa on korkea elintaso, hyvinvointia, tasa-arvoa ja kaikkia niitä asioita jotka houkuttelevat maahanmuuttajia tänne nauttimaan sosiaaliturvastamme!
Vaikka joku sanoo olevansa ateisti niin hänellä on kuitenkin selkäytimessä se sama protestanttinen arvomaailma, joka yhdistää suomalaisia: Eli rehellisyys, työnteon kunnoittaminen, lahjuksista vapaa virkamieskunta jne.
Eli nämä arvot koti, uskonto, isänmaa pätevät edelleen ja niitä pitää puolustaa!
Quote from: Defend Finland! on 22.05.2009, 08:52:53
Vaikka joku sanoo olevansa ateisti niin hänellä on kuitenkin selkäytimessä se sama protestanttinen arvomaailma, joka yhdistää suomalaisia: Eli rehellisyys, työnteon kunnoittaminen, lahjuksista vapaa virkamieskunta jne.
Koskeeko tämä myös Kauko Juhantaloa, Toivo Sukaria, 1990-luvun pesäpallisteja ja kumppaneita?
Lisäksi pitää muistaa, että harmaa talous pyörii Suomessakin aika iloisesti, eli ei täälläkään ihan pulmusia olla, vaikka johonkin Italiaan verrattuna olemmekin luultavasti aika puhtoisia. Itsekin tienaan muutaman tonnin vuodessa ohi verokortin, eikä edes hävetä.
Koti: Vaikka vuokralla onkin, niin on se kuitenkin koti.
Uskonto: Tiede tarjoaa parempia vastauksia kysymyksiin ja parempia ratkaisuja ongelmiin.
Isänmaa: Yksi niistä harvoista asioista, joiden puolesta olen kunniani ja omantuntoni kautta vannoutunut tarvittaessa kuolemaan. Tarvitseeko sanoa enempää?
QuoteEli rehellisyys, työnteon kunnoittaminen, lahjuksista vapaa virkamieskunta jne.
Minulle tärkeimmät arvot ovat:
Viisaus, periaatteellisuus, kunniallisuus, kohtuus, juurekkuus ja luonnon arvostus.
Pahimpia paheita taas ovat sellaiset, kuin:
Typeryys, tietämättömyys, kateus, saituus, varastaminen, valehtelu, luonnon halveksunta ja eläinrääkkäys.
Quote from: IDA on 22.05.2009, 05:26:15
Quote from: Leikkimielinen pihapeli on 21.05.2009, 22:59:18
Mitä patriotismiin tulee, niin Bill Hicks tapansa mukaan kiteytti senkin osuvasti:
http://www.youtube.com/watch?v=W27wBf7Jw34
No jaa. Vaikuttaa tyypiltä, joka naurattaa typerää yleisöä uskaltamalla sanoa Fuck.
Samalla kaverillahan oli aika kivoja ajatuksia myös liittyen hässäkkään, joka USA:ssa syntyi, kun joku oli mennyt polttamaan tähtilipun. Tässähän on myös hyvää mietittävää suomalaisellekin: olisitko valmis kuolemaan siniristilipun puolesta?
Quote- Hey buddy, my daddy died for that flag!
- Wow, I bought mine. They sell 'em you know at K-Mart and shit.
- Yeah, he died in the Korean war for that flag!
- What a coincidence, mine was made in Korea. The world is that big!
http://www.youtube.com/watch?v=aBCkm9-LvRg&feature=related
Quote from: IDA on 22.05.2009, 05:26:15
Quote from: Leikkimielinen pihapeli on 21.05.2009, 22:59:18
Mitä patriotismiin tulee, niin Bill Hicks tapansa mukaan kiteytti senkin osuvasti:
http://www.youtube.com/watch?v=W27wBf7Jw34
No jaa. Vaikuttaa tyypiltä, joka naurattaa typerää yleisöä uskaltamalla sanoa Fuck.
Jenkeissä on 60-luvulta saakka pärjännyt stand up-koomikkona ihan kelvollisesti, kunhan on vain muistanut viljellä runsaasti nelikirjaimisia sanoja. Se on se perussetti, joka aina toimii jenkkiyleisön kanssa, ainakin raamattuvyöhykkeen ulkopuolella...
Quote from: Leikkimielinen pihapeli on 22.05.2009, 15:02:30
Quote from: IDA on 22.05.2009, 05:26:15
Quote from: Leikkimielinen pihapeli on 21.05.2009, 22:59:18
Mitä patriotismiin tulee, niin Bill Hicks tapansa mukaan kiteytti senkin osuvasti:
http://www.youtube.com/watch?v=W27wBf7Jw34
No jaa. Vaikuttaa tyypiltä, joka naurattaa typerää yleisöä uskaltamalla sanoa Fuck.
Samalla kaverillahan oli aika kivoja ajatuksia myös liittyen hässäkkään, joka USA:ssa syntyi, kun joku oli mennyt polttamaan tähtilipun. Tässähän on myös hyvää mietittävää suomalaisellekin: olisitko valmis kuolemaan siniristilipun puolesta?
Quote- Hey buddy, my daddy died for that flag!
- Wow, I bought mine. They sell 'em you know at K-Mart and shit.
- Yeah, he died in the Korean war for that flag!
- What a coincidence, mine was made in Korea. The world is that big!
http://www.youtube.com/watch?v=aBCkm9-LvRg&feature=related
Tuohon Tuntemattoman sotilaan Rokalla oli realistinen kommentti (siteeraan ulkomuistista):
- Ei tääl kuolemas olla, tääl ollaan tappamas. 8)
Quote from: junakohtaus on 17.12.2008, 19:45:39
eza,
joo mikä ettei. En mä tosta eri mieltä ole. Suomalaiset ovat möyrien ja kiroillen rakentaneet tämän kaiken ja suoraan sanottuna aika rattoisa pikku maa on saatu pystyyn tänne jääkarhun anuksen pimeimpään kulmaan, jossa pelkkä ulkoilma sinänsä tappaa valmistautumattoman ainakin noin kolmena-neljänä kuukautena vuodessa ihan muutamassa tunnissa.
Kyllä mäkin olen sitä mieltä, että kenen tahansa muuttaessaan minne tahansa toiseen maahan pitää kunnioittaa maan kantakansan tekemää työtä maansa hyväksi ja yrittää hissukseen sujuttautua sekaan ja osallistumaan hommiin eikä kenelläkään ole mitään oikeutta vaatia ottamaan itseään ja sukuaan minnekään.
Tuo on kiveen hakattavaa tekstiä.
Quote from: Teemu Lahtinen on 17.12.2008, 12:46:56
Quote from: HaH on 17.12.2008, 09:41:59
Mistä tuo KUI on muuten peräisin?
Oliko se silloin muinoin, vuonna keppi ja kivi, porvareitten oma slogani, vai oliko se punikkien käyttämä halveeraus? Siis alunperin.
Muistelisin, että oli valistustyötä WWII:n aikana.
Mannerheim käytti tuota slogania Talvisodan ensimmäisessä päiväkäskyssä. Sen täytyy kyllä olla ainakin hieman tuota vanhempi, sillä muistan eräästä kirjasta kuvan IKL:n joukkokokouksesta 30-luvulta. Taustalla luki jättikirjaimina: "KOTI - USKONTO - ISÄNMAA".
IKL:n organisaatio muuten oli hämmästyttävän vahva, jäseniä liikkeeseen kuului parhaimmillaan muistaakseni noin 60 000. Suomen IKL:läisin kunta oli Kuortane, jossa IKL sai vuoden 1936 eduskuntavaaleissa reippaasti yli puolet äänistä. Samassa kirjassa oli ryhmäkuva Kuortaneen paikallisosastosta: yli kolmesataa miestä ja naista mustat paidat päällä, siniset krakat kaulassa (kuva on tietysti mustavalkoinen; kravattien sininen väri pitää vain osata kuvitella).
Joku on siinäkin porukassa ilmeisesti osannut
masinoinnin jalon taidon...
Quote from: Aldaron on 22.05.2009, 15:28:52Jenkeissä on 60-luvulta saakka pärjännyt stand up-koomikkona ihan kelvollisesti, kunhan on vain muistanut viljellä runsaasti nelikirjaimisia sanoja. Se on se perussetti, joka aina toimii jenkkiyleisön kanssa, ainakin raamattuvyöhykkeen ulkopuolella...
Tämä kylläkin pätee aika heikosti keskustelun aiheena olleeseen heppuun, joka oli suositumpi briteissä kuin jenkeissä. Tässä esim. Monty Pythonin John Cleesen luonnehdinta ko. herrasta: "Savage, brilliant, funny, tremendously intelligent".
Kotimaassaan mies sitten olikin melkoisissa vaikeuksissa juurikin noiden bible beltin punaniskojen vuoksi:
http://www.youtube.com/watch?v=Uvs2g5Nj0NI
Quote from: Leikkimielinen pihapeli on 22.05.2009, 15:02:30
Samalla kaverillahan oli aika kivoja ajatuksia myös liittyen hässäkkään, joka USA:ssa syntyi, kun joku oli mennyt polttamaan tähtilipun. Tässähän on myös hyvää mietittävää suomalaisellekin: olisitko valmis kuolemaan siniristilipun puolesta?
Quote- Hey buddy, my daddy died for that flag!
- Wow, I bought mine. They sell 'em you know at K-Mart and shit.
- Yeah, he died in the Korean war for that flag!
- What a coincidence, mine was made in Korea. The world is that big!
http://www.youtube.com/watch?v=aBCkm9-LvRg&feature=related
Tuo oli kyllä selkeästi parempi. Tosin edelleenkään en pidä tavasta pyrkiä puhumaan ikään kuin muka "kovikset" puhuisivat. Noista puuttuu ote.
Quote from: Leikkimielinen pihapeli on 22.05.2009, 16:24:36
Kotimaassaan mies sitten olikin melkoisissa vaikeuksissa juurikin noiden bible beltin punaniskojen vuoksi:
http://www.youtube.com/watch?v=Uvs2g5Nj0NI
No jos hyökkää suoraan vittuilemalla jotain vastaan, niin eikö ole ihan asiallista, että myös he vastaavat vittuilevalla hyökkäyksellä?
Itse en yksinkertaisesti tunne yhtään vasemmistoliberaalia sananvapauden "marttyyria". Ja jonkin verran Missisippijokea kolunneena voisin väittää, että se kuva joka amerikkalaisista pikkukaupungeista ja kylistä annetaan on todella suuri, kollektiivinen harha.
Quote from: IDA on 22.05.2009, 16:39:53Itse en yksinkertaisesti tunne yhtään vasemmistoliberaalia sananvapauden "marttyyria".
Tämä ko. koomikko tosin pääsi ottamaan harteilleen marttyyrin viitan juuri ennen kuolemaansa vuonna 1994, kun David Letterman sensuroi hänen esityksensä omasta talk showstaan. Syynä oli ilmeisesti se, että "pro-life"-ihmiset mainostivat ko. ohjelman mainoskatkolla. Hauskaa jutussa oli se, että vähän sen jälkeen kun miehen pätkä oli saksittu ohjelmasta, häntä pyydettiin vieraaksi uudestaan :o 16 vuotta myöhemmin Letterman pyysi sensurointipäätöstään anteeksi. Mielelläni kuulisin esim. IDA:n näkemyksen siitä, onko tässä jotain sellaista, jota aikuinen ihminen ei kestäisi kuulla:
http://www.youtube.com/watch?v=VBC1dKGO2_A&feature=related
Juhantalo ja pesäpalloilijat ovat kuitenkin saaneet tuomion teoistaan! Ja tietenkin löytyy aina mätämunia mutta kokonaisuutena Suomi on aika vapaa tästä lahjusten otosta (anekirjekaupasta).
Esimerkiksi katolilaisessa Meksikossa tuomarit ja poliisit ottavat aina lahjuksia. Kansantalousmies Max Weber teki noin sata vuotta sitten tutkimuksen, jossa hän selvästi osoitti minkä takia protestanttinen arvomaailma on paras pohja jos halutaan luoda korkea elintaso ja hyvinvointia.
Minun pointtini on se, että ei pidä hyväksyä sitä, että tänne tulee valtavasti maahanmuuttajia nauttimaan meidän luomasta hyvinvoinnista samalla kuin he pitävät meitä vääräuskoisina.
He myös pilaavat ennen pitkää sen hyvinvoinnin ja elintason sekä tieteen.
Kun arvotan noita kotia-uskontoa-isänmaata, niin minä näen Kodin vähän kuin "suvun". Siinä on valitettavasti vähän sitä samaa kuin äbäläwäbälä-klaaneissa, koska sukuni on sukuni ja veri on vettä sakeampaa. Mutta tietysti itse yhdistän sen kaikkeen hyvään, kotipaikkaan, äitiin, omiin perhetraditioihin, rakkaisiin läheisiin. Se on koti, se minun läheinen piirini, ja jossain pienemmässä määrin itse paikat. Minulla ei olekaan sukutilaa tai edes mökkiä, joten sellaista kotipaikkaa ei ole.
Uskonto - en voisi satuhenkilöistä vähempää kiinnostua, mutta koenkin että "uskonto" sisältää hyvin paljolti myös moraalin. Itse kannatan tällä hetkellä kristillistä moraalia, vaikka en kirkkoa enkä edes kristinuskoa juurikaan. Sanoisin kuitenkin että hirveän iso osa Suomesta on tehty juuri kristillisille arvoille, ja kuten yllä sanottiin, se tarkoittaa myös yhdessä yhteen hiileen puhaltamista ja jonkinlaista perusrehtiyttä, ja sen tarkoittamista mitä sanoo. Se on erittäin erittäin arvokas asia sille millaiseksi tämä maa on saatu rakennettua.
Pitäisin kyllä jos sen uskontopuolen pystyisi korvaamaan jollain filosofisella osuudella joka sisältäisi samantapaiset arvot, mutta en ole mitenkään erityisen toiveikas. Siksi siis myös kannatan esimerkiksi yhä (lievästi) uskonnonopetusta koulussa. Jos taas mahdollisuus olisi niin muuttaisin sen elämänkatsomukseksi ja filosofiaksi, mutta se moraali pitäisi saada siihen myös mukaan, niin että suomalaisen tunnistaisi edelleen suomalaiseksi. Siksi se "vapaus" sanan käyttö tuohon voisi olla ihan ok, kunhan se vapaus ymmärretään niin yksilön oikeuksina, uskonnon ja sananvapautena, ja myös suomalaisena kulttuurisena vapautena olla oman pohjoisen itsemme kaltaisia.
Isänmaa sitten onkin tämä infrastruktuuri ympärillämme. Kaikki tämä Suomi mikä toimii ja tuntuu Suomelta. Siihen kuuluu kyllä suvivirret, mutta myös (helvetin kalliit) Valtion Rautatiet, korpikuusien heavy-kansa ja vihtojen läiske saunassa kesäyönä... Ja myös valtio ja valtion olemassaolo ulkoisia uhkia vastaan.
Ja kyllä, hyvin paljolti noiden vuoksi olen valmis taistelemaan. Osa pikkudetaljeista ei olisi mielestäni juuri minkään arvoista, mutta kyllä kokonaisuus on valtio jota parempaa ei saa mistään.
Ensin pelastetaan oma perse, sitten lapset ja ehkä muija = KOTI.
Sitten pelastetaan tutut ja samanmieliset: USKONTO.
Sitten pelastetaan loput samaan kulttuuriin kuuluvat = ISÄNMAA.
Noista irrallaan: tieteen ja uskonnon rajat selviää, kun iskee syöpä.
Quote from: Leikkimielinen pihapeliTässähän on myös hyvää mietittävää suomalaisellekin: olisitko valmis kuolemaan siniristilipun puolesta?
Ei kukaan henkisesti terve kuole kangaspalan takia.
QuoteJohnson, these terrorists are about to burn the US flag. Kill them, but make sure the flag doesn't get hurt or dirty.
Quote from: Rutja on 23.05.2009, 22:16:49
Quote from: Leikkimielinen pihapeliTässähän on myös hyvää mietittävää suomalaisellekin: olisitko valmis kuolemaan siniristilipun puolesta?
Ei kukaan henkisesti terve kuole kangaspalan takia.
QuoteJohnson, these terrorists are about to burn the US flag. Kill them, but make sure the flag doesn't get hurt or dirty.
Ei kukaan henkisesti terve mene kuolemaan minkään takia, korkeintaan hän
vaarantaa henkeään.
"Kuolisitko maasi puolesta?" yms. ovat vammaisia kysymyksiä.
Quote from: Timo Hellman on 23.05.2009, 22:26:18
Ei kukaan henkisesti terve mene kuolemaan minkään takia, korkeintaan hän vaarantaa henkeään.
Olen eri mieltä. Sodissa tapahtuu tilanteita, joissa yksilö tai pieni ryhmä uhrautuu ja tekee itsemurhatehtävän, jotta muut saisivat elää. Esimerkiksi sissiryhmä voi hyökätä vahvuudeltaan ylivoimaista vihollisen hyökkäävää kärkeä vastaan rintamalinjan takana viivästyttääkseen sitä mahdollisimman kauan, jotta omien linjojen joukot saisivat aikaa ryhmittyä ja estää läpimurto. Kuuluu tietenkin "last resort"-sarjaan taistelustrategiana.
En voi pitää myöskään japanilaisia (Kamikaze) ja saksalaisia (Rammkommando) itsemurhalentäjiä mitenkään mieleltään epäterveinä.
Quote from: Rutja on 23.05.2009, 22:16:49
Quote from: Leikkimielinen pihapeliTässähän on myös hyvää mietittävää suomalaisellekin: olisitko valmis kuolemaan siniristilipun puolesta?
Ei kukaan henkisesti terve kuole kangaspalan takia.
QuoteJohnson, these terrorists are about to burn the US flag. Kill them, but make sure the flag doesn't get hurt or dirty.
Näinhän se meni: "No one—and I repeat, no one—has ever died for a flag. A flag is a piece of cloth. They may have died for freedom, which by the way is also the freedom to burn the f*ckin' flag. Case fucking closed."
Quote from: Liero on 23.05.2009, 22:10:04Noista irrallaan: tieteen ja uskonnon rajat selviää, kun iskee syöpä.
Jos se syöpä on parantumaton, silloin voi turvautua vaikka Colttiin, ja se taas on tieteen tuotoksia. "If god made man they say, then Sam Colt made him equal".
Quote from: Rutja on 23.05.2009, 23:02:44
Quote from: Timo Hellman on 23.05.2009, 22:26:18
Ei kukaan henkisesti terve mene kuolemaan minkään takia, korkeintaan hän vaarantaa henkeään.
Olen eri mieltä. Sodissa tapahtuu tilanteita, joissa yksilö tai pieni ryhmä uhrautuu ja tekee itsemurhatehtävän, jotta muut saisivat elää. Esimerkiksi sissiryhmä voi hyökätä vahvuudeltaan ylivoimaista vihollisen hyökkäävää kärkeä vastaan rintamalinjan takana viivästyttääkseen sitä mahdollisimman kauan, jotta omien linjojen joukot saisivat aikaa ryhmittyä ja estää läpimurto. Kuuluu tietenkin "last resort"-sarjaan taistelustrategiana.
En voi pitää myöskään japanilaisia (Kamikaze) ja saksalaisia (Rammkommando) itsemurhalentäjiä mitenkään mieleltään epäterveinä.
Eipä heidän toimintansa mistään mielen tasapainostakaan kerro. Pikemmminkin herkkien ihmisten aivopesu tuottaa tuollaista käytöstä, jota näemme islamistiterroristeilla nykyään.
Toimiiko ihminen itsensä uhraten siksi, että hänelle itselleen tulee onnellinen ja merkityksellinen olo, jos hän uhraa itsensä? Vai toimiiko hän siksi, että hänelle ei tulisi tyhjä tai tarkoitukseton olo, jos ei uhraa itseään muiden takia?
Siis mikä on se saaminen tai mikä on se pahan välttäminen, joka saa ihmisen toimimaan järkensä ja elämän säilyttämisen vaistpnsa vastaisesti? Oli mikä oli, onnellisuudesta tai mielen tasapainosta ei tuossa ole kysymys.
Sankarikuolemat on tosiaan sellaisia asioita, että helposti voi ihmetellä kuinka typeriä ihmisiä on olemassa ja sitä rataa. Mutta kukapa ei uhrautuisi ottamaan luotia vaimon tai lapsien edestä? Tässäkin tulee tosin se tilanne vastaan, että ei haluaisi enää elää nöyryytyksessä, surussa ja syyllisyydentunteessa.
Kuolema on tosiaankin surettanut myös niitä miehisimpiä Euroopan valtakuntien sotilaita. Mutta kukapa ei haluaisi täältä lähteä sotilaana ja "tietäen" pääsystä taivaaseen. Siihen aikaan sentäs kuolleita sotilaita kunnioitettiin, nykyään niiden päälle vaan kustaan.
Quote from: M on 24.05.2009, 01:57:21
Quote from: Rutja on 23.05.2009, 23:02:44
Quote from: Timo Hellman on 23.05.2009, 22:26:18
Ei kukaan henkisesti terve mene kuolemaan minkään takia, korkeintaan hän vaarantaa henkeään.
Olen eri mieltä. Sodissa tapahtuu tilanteita, joissa yksilö tai pieni ryhmä uhrautuu ja tekee itsemurhatehtävän, jotta muut saisivat elää. Esimerkiksi sissiryhmä voi hyökätä vahvuudeltaan ylivoimaista vihollisen hyökkäävää kärkeä vastaan rintamalinjan takana viivästyttääkseen sitä mahdollisimman kauan, jotta omien linjojen joukot saisivat aikaa ryhmittyä ja estää läpimurto. Kuuluu tietenkin "last resort"-sarjaan taistelustrategiana.
En voi pitää myöskään japanilaisia (Kamikaze) ja saksalaisia (Rammkommando) itsemurhalentäjiä mitenkään mieleltään epäterveinä.
Eipä heidän toimintansa mistään mielen tasapainostakaan kerro. Pikemmminkin herkkien ihmisten aivopesu tuottaa tuollaista käytöstä, jota näemme islamistiterroristeilla nykyään.
Pointti on se, että mikäli henkilö "N" haluaa kuolla siksi, että uskoo sen pelastavan henkilöt "A", "B" ja "C" ei se kerro käsittääkseni mitään "N":n henkisestä tasapainosta, herkkyydestä tai häneen mahdollisesti kohdistuneesta aivopesusta.
Se, että mikäli omistan toisen maailmansodan aikaisen saksalaisen kypärän, merkkejä, dekoaseita ja muuta rihkamaa, se
saattaa kertoa totalitaristisuudesta ja kansallissosialismin kannattamisesta - tai sitten saattaa kertoa kiinnostuneiduusta sotahistoriaan.
Quote from: Rutja on 24.05.2009, 02:21:02
Se, että mikäli omistan toisen maailmansodan aikaisen saksalaisen kypärän, merkkejä, dekoaseita ja muuta rihkamaa, se saattaa kertoa totalitaristisuudesta ja kansallissosialismin kannattamisesta
Ainakin se on melko varma merkki pienestä [arvaa itse mistä].
Quote from: Leikkimielinen pihapeli on 24.05.2009, 07:03:15
Quote from: Rutja on 24.05.2009, 02:21:02
Se, että mikäli omistan toisen maailmansodan aikaisen saksalaisen kypärän, merkkejä, dekoaseita ja muuta rihkamaa, se saattaa kertoa totalitaristisuudesta ja kansallissosialismin kannattamisesta
Ainakin se on melko varma merkki pienestä [lapsellista irvailua].
Jaa, sinulla on ilmeisesti ihan kokemusta kun osaat tuollaisen analyysin tehdä? Itse en ole hirveästi kiinnostunut muiden miesten penisten pituudesta, mutta meitähän on moneksi.
Eiköhän se olisi parempi jos menisit loistamaan älynlahjoillasi vaikka Suomi24:n laadukkaiden asiakeskusteluiden pariin.
Quote from: Rutja on 24.05.2009, 02:21:02
Pointti on se, että mikäli henkilö "N" haluaa kuolla siksi, että uskoo sen pelastavan henkilöt "A", "B" ja "C" ei se kerro käsittääkseni mitään "N":n henkisestä tasapainosta, herkkyydestä tai häneen mahdollisesti kohdistuneesta aivopesusta.
Tuollainen ei ole tavallista, siis normaalia käytöstä, koska ei ole yleistä. Jihadiaan toteuttava itsemurhapommittajako ei taatusti ole tasapainoinen henkilö ja on taatusti aivopesty. Useimpia ei saada noihin hommiin, herkimmät värvätään.
Normaali ihminen haluaa pysyä hengissä.
Quote from: M on 24.05.2009, 09:12:59
Jihadiaan toteuttava itsemurhapommittajako ei taatusti ole tasapainoinen henkilö ja on taatusti aivopesty. Useimpia ei saada noihin hommiin, herkimmät värvätään.
Normaali ihminen haluaa pysyä hengissä.
Olen eri mieltä.
Jihadia toteuttava itsemurhapommittaja voi hyvinkin olla rationaalisesti ajatteleva ja tasapainoinen henkilö, vaikka aivopesu nyt on varmaa. Ongelma on siinä, että hänen maailmassaan on täysin rationaalista ja järkevää ajatella, että itsensä räjäyttämällä pääsee taivaaseen; hän ei itse asiassa kyseenalaista sitä milloinkaan. Itsemurhapommittajat ja jihadistit eivät ole hulluja, vaan heillä on yksinkertaisesti toisenlainen todellisuudenkuva kuin meillä.
Tätä voi myös ajatella siltä kantilta, kun itsemurhapommittajan äiti ilakoi poikansa kuolemaa. Hän ei ole iloinen siksi, että hänen poikansa kuoli, ja hän itse on mielenvikainen. Hän on iloinen siksi, että hänen todellisuudenkuvansa mukaan on lapsen edun kannalta aidosti hyvä asia, että lapsi räjäyttää itsensä ja vääräuskoisia palasiksi.
Quote from: M on 24.05.2009, 09:12:59
Tuollainen ei ole tavallista, siis normaalia käytöstä, koska ei ole yleistä.
Virhepäätelmä: Asiaton auktoriteettiin vetoaminen, tässä tapauksessa yleiseen mielipiteeseen tai toimintatapaan. Miljardit kärpäset eivät voi olla väärässä; paska on hyvää!
Maahanmuuttokritikiin esittäminen ei ole normaalia käytöstä, koska se ei ole yleistä.
Kymmenottelun voittaminen ei ole normaalia käytöstä, koska se ei ole yleistä. Kymmenottelun voittaminen ei myöskään kerro ihmisen tasapainoisuudesta.Mikäli minä olen epänormaali siksi, että en pidä henkeäni ja elämääni niin arvokkaana asiana, etteikö sen uhraaminen tulisi kyseeseen omaa yksittäistä elämääni suuremman asian hyväksi, niin olen silloin ihan tyytyväinen epänormaaliuteeni ja tulkitsen normaalien olevan tässä synonyymi pelkuruudelle ja kunniattomuudelle.
QuoteNormaali ihminen haluaa pysyä hengissä.
Kyllä, mutta jos joudun valitsemaan kuoleeko yksi hyvä henkilö vai kolme hyvää henkilöä. Valitsen ensin mainitun - jos olen itse tämä henkilö, niin nyt vain kävi näin. Mikäli minulla taas olisi ollut mahdollisuus pelastaa nämä kolme hyvää tyyppiä ja olisinkin pelkuruuttani pelastautunut vain itse, en todennäköisesti kykenisi elämään asian kanssa, vaan silloin menisi todennäköisesti neljä tyyppiä hautaan.
A life given for others is a victory over death.
Quote from: Jiri Keronen on 24.05.2009, 09:24:43
Quote from: M on 24.05.2009, 09:12:59
Jihadiaan toteuttava itsemurhapommittajako ei taatusti ole tasapainoinen henkilö ja on taatusti aivopesty. Useimpia ei saada noihin hommiin, herkimmät värvätään.
Normaali ihminen haluaa pysyä hengissä.
Olen eri mieltä.
Jihadia toteuttava itsemurhapommittaja voi hyvinkin olla rationaalisesti ajatteleva ja tasapainoinen henkilö, vaikka aivopesu nyt on varmaa. Ongelma on siinä, että hänen maailmassaan on täysin rationaalista ja järkevää ajatella, että itsensä räjäyttämällä pääsee taivaaseen; hän ei itse asiassa kyseenalaista sitä milloinkaan. Itsemurhapommittajat ja jihadistit eivät ole hulluja, vaan heillä on yksinkertaisesti toisenlainen todellisuudenkuva kuin meillä.
Tätä voi myös ajatella siltä kantilta, kun itsemurhapommittajan äiti ilakoi poikansa kuolemaa. Hän ei ole iloinen siksi, että hänen poikansa kuoli, ja hän itse on mielenvikainen. Hän on iloinen siksi, että hänen todellisuudenkuvansa mukaan on lapsen edun kannalta aidosti hyvä asia, että lapsi räjäyttää itsensä ja vääräuskoisia palasiksi.
Taidat kirjoitella kulttuurirelativistisia ;)
Enpä voi nähdä itsensä ja muiden räjäyttämistä rationaaliuden tai tasapainoisuuden merkkinä. Voimme tietysti keskustella, onko vinksahdus enemmän yhteisössä, joka tuottaa osalle jäsenistään tuollaista toimintaa, vai siinä yksilössä, joka noin toimii.
Quote from: Rutja on 24.05.2009, 09:26:30
Kyllä, mutta jos joudun valitsemaan kuoleeko yksi hyvä henkilö vai kolme hyvää henkilöä. Valitsen ensin mainitun - jos olen itse tämä henkilö, niin nyt vain kävi näin. Mikäli minulla taas olisi ollut mahdollisuus pelastaa nämä kolme hyvää tyyppiä ja olisinkin pelkuruuttani pelastautunut vain itse, en todennäköisesti kykenisi elämään asian kanssa, vaan silloin menisi todennäköisesti neljä tyyppiä hautaan.
Minä pelastaisin itseni ensisijaisesti, kun on noita sitoumuksia lapsien ja muiden läheisten suhteen. Uskoisin, että kannattaisi yrittää elää ns. itsekkään ratkaisunsa kanssa, kun on sentään hengissä.
Quote from: M on 24.05.2009, 09:52:13
Minä pelastaisin itseni ensisijaisesti, kun on noita sitoumuksia lapsien ja muiden läheisten suhteen. Uskoisin, että kannattaisi yrittää elää ns. itsekkään ratkaisunsa kanssa, kun on sentään hengissä.
Eikös muillakin ihmisillä ole sitoumuksia lapsien ja muiden läheisten suhteen? Mitä jos nämä kolme muuta olisivat lapsiasi? Tekisit saman ratkaisun?
Minulle hengissä oleminen ei ole mikään arvo sinänsä. Jossain vaiheessa sitä kuitenkin kuolee ja miuluummin niin, että menee kerralla, kuin että elää loppuikänsä omantunnontuskissa ja lopulta kuolee sairaalan sängylle. En usko mihinkään kuolemanjälkeiseen elemään, joten odotan kuolleena olemisen olevan yhtä rattoisaa puuhaa, kuin syntymättömyyden. Vuonna 2100 odotan henkilökohtaisen meininkini olevan sama, kuin vuonna 1900.
Quote from: Rutja on 23.05.2009, 23:02:44
Quote from: Timo Hellman on 23.05.2009, 22:26:18
Ei kukaan henkisesti terve mene kuolemaan minkään takia, korkeintaan hän vaarantaa henkeään.
Olen eri mieltä. Sodissa tapahtuu tilanteita, joissa yksilö tai pieni ryhmä uhrautuu ja tekee itsemurhatehtävän, jotta muut saisivat elää. Esimerkiksi sissiryhmä voi hyökätä vahvuudeltaan ylivoimaista vihollisen hyökkäävää kärkeä vastaan rintamalinjan takana viivästyttääkseen sitä mahdollisimman kauan, jotta omien linjojen joukot saisivat aikaa ryhmittyä ja estää läpimurto. Kuuluu tietenkin "last resort"-sarjaan taistelustrategiana.
En voi pitää myöskään japanilaisia (Kamikaze) ja saksalaisia (Rammkommando) itsemurhalentäjiä mitenkään mieleltään epäterveinä.
Ihmismieli on - kaikista huimista edistysaskelista sen tutkimisessa huolimatta - ns. käymättömistä korpimaista viimeisiä.
Se, että henkilö X uhraa käytännössä itsensä asian Y puolesta, voi psykologisesti hänen itsensä mieltämänä kääntyä niin että hän ei näe itseään uhrina - vaan ihmisenä joka vaarantaa henkeään erittäin paskamaisella kertoimella.
Quote from: Rutja on 24.05.2009, 10:04:01
Quote from: M on 24.05.2009, 09:52:13
Minä pelastaisin itseni ensisijaisesti, kun on noita sitoumuksia lapsien ja muiden läheisten suhteen. Uskoisin, että kannattaisi yrittää elää ns. itsekkään ratkaisunsa kanssa, kun on sentään hengissä.
Eikös muillakin ihmisillä ole sitoumuksia lapsien ja muiden läheisten suhteen? Mitä jos nämä kolme muuta olisivat lapsiasi? Tekisit saman ratkaisun?
Joka tapauksessa pyrin pysymään hengissä. Se on ihmisluontoa paljaimmillaan. En näe hohtoa uhrautumisessa, eloonjäämiskamppailussa ja läheisten puolustamisessa näen.
Mokukriittisellä palstalla notkuvan mielessä eloonjäämiskamppailua ja läheisten puolustamista on tietysti maahanmuuttopolitikointi, islamismin vastustaminen ja suomalaisen kulttuurin ja suomalaisten puolustaminen. Ei sitä parhaiten tehdä uhrautumalla. Strategia on oltava parempi.
Siviilien murhaaminen räjäyttämällä itsensä koulubussissa nyt on pelkkää heikkoutta ja vain tietyille kulttureille ominaista. Itsensä uhraamisen esimerkkinä voitaisiin mieluummin katsoa vaikka Thermopylain solaa.
Jaan Rutjan näkemyksen, en pysty käsittämään mitä epätasapainoista itsensä uhraamisessa on.
Mielestäni valmius itsensä uhraamiseen on inhimillinen piirre, ja ehdottomasti hyve, muinainen osa eurooppalaista ajattelua. Täyteen ihmisyyteen kasvanut ja henkisesti tasapainoinen ihminen on valmis uhraamaan itsensä rakkaidensa, kansansa
-tai mikä nyt kenellekin tärkeää on- puolesta. Tuntuu käsittämättömältä millainen yksilö ei olisi? Jää ainakin minulta täydet ihmisyyspisteet saamatta.
Tietysti oletuksena on, että uhrautuja tekee mitä tekee omasta aloitteestaan ja omien arvojensa tähden, eikä vain koulutettuna koirana kuin palestiinan kamelikuski.
Kulttuurimme arvoja on jo pitkään muutettu ulkoapäin, esimerkkinä vaikkapa amerikkalaista paskaa: "aina on toivoa". En ole ikinä jaksanut ymmärtää mitä merkitystä jollakin toivolla on, tärkeiden asioiden puolesta on taisteltava, ja jos seuraukset väistämättä ovat lopulliset niin sitten ne ovat.