Hommaforum Testi

Verraten suoraa avioerolukuihin. Puolet avioliitoista kaatuvat jo ensi vuosina, ja useamman vuoden yhteiselon jälkeen vielä huomattava osa. Itse olen niin nuori etten ole avioliiton auvoisuutta kokenut, mutta ympärillä on esimerkkejä pilvin pimein. Eli niitä eronneita. Tietty niitä kestäviä avioliittojakin.

Onko avioliitto ihmiselle ollenkaan? Joku femmari (=vasurifeministi) ehdotti avioliittoihin ns. aikamääräistä sopimusta. Että avioliitto purkautuu mikäli sopimusta ei jatketa tyyliin. Onko avioliitto nykyään väliaikainen sopimus? Jaksaako yhtä ihmistä katsella valtaosan elämästään?

Olettaisin että edelleen avioliittojen solmimisen suurin syy on yhteiset lapset. Lapset varmaan useimmiten avioliittoja pystyssä pitävät (etenkin piennet lapset). Useimmissa tapauksissa avioero on parempi lapsille kuin rikkinäinen koti. Tässä on tietty se kärsijä/häviäjä osapuoli joka ei saa lapsia. Kuitenkin suhteiden ollessa vielä siedettävät lasten yhteinen huoltajuuskin onnistuu paremmin. Eli kun ei ole venytetty toimimatonta avioliittoa, ja katkeruus ei ole lisääntynyt. Onko ihmisillä silti liian suuri kynnys avioeroon? Vai liian pieni?

Kutsukaa minua kylmäksi tai epäromattiseksi mutta minusta avioliitto on VAIN eräänlainen vero-oikeudellinen sopimuspaketti, jota ei oikein voi räätälöidä. Avioehto taitaa olla ainoa räätälöitävissä oleva asia.

Minusta pitäisi ensiksikin miettiä, mitä varten miellä on avioliittoinstituutio ja millaiseen käytäntöön me haluamme ihmisiä ohjata. Minusta avioliiton määräaikaisuus kuulostaa ihan hyvältä ja minusta myös muunlaisten sopimusten (esim. miten elatus hoidetaan, hankitaanko lapsiam mitä seuraa sopimusrikkomuksesta jne.) tekeminen pitäisi olla sallittua. Itseasiassa avioliitto voisi olla vain yksi finanssiunioinin erikoistapaus.

Jos kustomoitavaan avioliittoon mennään, niin on tärkeää miettiä, millainen sopimus vaaditaan, että valtion tarjoamat veroedut saa hyödyntää.

Olen keski-ikäinen, luterilainen traditionalisti, nationalisti, tapakonservatiivi ja 2 täysi-ikäisen lapsen + yhden melkein täysi-ikäisen lapsen isä, joka on asunut yhdessä (ja ollut näköjään naimisissakin) saman naisen kanssa yli kaksikymmentä vuotta.

Siitä jokainen päätelköön uskonko avioliittoon.

Avioliitto on erittäin järkevä ja kannattava teko verrattuna elinikäiseen avoliittoon. Ajatelkaapa sitä vaikka eräänlaisena "kanta-asiakasetuna". Oletteko muuten ikinä ajatelleet mitä tapahtuu niille pakollisille eläkemaksuille, jotka pidätetään jokaisesta palkastanne vuosikymmenien ajan, jos satutte kuolemaan ennen eläkkeellepääsyä? Vinkki: leskeneläke, joka perustuu aviopuolison kartuttaamaan eläkepottiin.

Hassua että monet pitävät avioliittoa pelkästään papin aamenena ja morsiamen prinsessapäivänä kermakakkuineen. Ei se sitä ole. Rakastaa voi ilman avioliittoakin, mutta se ei vain ole järkevää.

Quote from: Spinnu on 19.01.2010, 08:07:56
Avioliitto on erittäin järkevä ja kannattava teko verrattuna elinikäiseen avoliittoon. Ajatelkaapa sitä vaikka eräänlaisena "kanta-asiakasetuna". Oletteko muuten ikinä ajatelleet mitä tapahtuu niille pakollisille eläkemaksuille, jotka pidätetään jokaisesta palkastanne vuosikymmenien ajan, jos satutte kuolemaan ennen eläkkeellepääsyä? Vinkki: leskeneläke, joka perustuu aviopuolison kartuttaamaan eläkepottiin.

Hassua että monet pitävät avioliittoa pelkästään papin aamenena ja morsiamen prinsessapäivänä kermakakkuineen. Ei se sitä ole. Rakastaa voi ilman avioliittoakin, mutta se ei vain ole järkevää.

Täysin samaa mieltä. Avioliitto on turva perheelle, jos toinen puoliso kuolee. Tietenkin alaikäiset lapset saavat aina eläkkeen, mutta avopuoliso ei. Lisäksi avopuolison kuoltua voi tulla ongelmia omaisuudenjaossakin, jos testamenttia ei ole. Ihminen voi kuolla nuorenakin, vaikka sitä ei helposti tule ajatelleeksi.

Kannatan ehdottomasti avioliittoa 35-vuotisen kokemuksen perusteella.  :)

Avioliitossa on omat hyvät ja huonot puolensa. Yhteiskunnan kannalta yksi huono puoli on se, etteivät avioliitot ja vastaavat enää tuota tarpeeksi lapsia. Väestön uusintaminen joudutaan ilmeisesti kohta hoitamaan yhtiöittämällä koko touhu. Eli lisääntyminen tullee paljolti tapahtumaan kaupallisissa tai valtiollisissa siittoloissa, tai keinohedelmöittämöissä ja kasvatus sitten laitoshoitona. Tällöin avioliiton tärkein funktio katoaa.

Lähes 60% on avioliiton kannalla tällä hetkellä. Enpä olisi uskonut.

Olen kyllä huomioinut että avioliitto alkaa olemaan taas muodissa. Eikös avioliittoja ole solmittukin taas hyvää tahtia.

Ja syntyvyydestä sen verran, että eikös nyt viime vuonna syntynyt ennätysmäärä lapsia pitkään aikaan?

Minusta avioliitto tekee liiton yhteisön ja omissa silmissä ikään kuin sitovammaksi.

Sormus on hyvä viesti muille, että ihminen on "varattu".
Verotusteknisiin syihinja perintöjuttuihin nyt en ota kantaa.

Avioliitto antaa kaiketi jonkilaista yhteenkuuluvuuden turvallisuudentunnetta, olkoon se sitten illuusio tai ei.

Appivanhemmatkin ehkä tuntevat olonsa turvalliseksi kun nuoret (omat lapset) ovat ikäänkuin avioliiton satamassa ja siten "turvassa".

Miten avioliitto sujuu ja onko liian aikaisin lähdetty papin tai tuomarin pakeille on taas toinen juttu.

Olen kerran ollut aviossa. Entisen eukon ja lasten kanssa hyvät ja lämpimät välit. 

Uuuden avioliiton solmiminen tuntuisi aika/tosi vaikealta, vaikkakin voisin sen ehkä (siis ehkä)tehdä,  jos nykyinen partnerini sitä jollain tavalla melkoisen vakaumuksellisesti haluaisi. Onneksi ei halua.

En usko, että avioliitto on sen kummempi muoti kuin ennenkään. Ihmiset vain haluavat mennä naimisiin.

Quote from: M.E on 19.01.2010, 00:26:27
Kutsukaa minua kylmäksi tai epäromattiseksi mutta minusta avioliitto on VAIN eräänlainen vero-oikeudellinen sopimuspaketti, jota ei oikein voi räätälöidä. Avioehto taitaa olla ainoa räätälöitävissä oleva asia.

Minusta avioliitolla on merkittävä tehtävä yhteiskunnassa, vaikkei sille annettaisi mitään erityiskohtelua verotuksessa, sosiaalitukien jaossa tms.

Tästä kirjoitin (tai paremminkin referoin erästä kirjoitusta) pidemmin kerjussa homoliitoista (http://hommaforum.org/index.php/topic,19279.0.html).

Tärkeimmät avioliiton hyödyt yhteiskunnalle ovat se, että avioliittoon meno yleensä rauhoittaa selvästi nuoria miehiä, jotka ovat yhteiskkunnan ylivoimaisesti rikollisin ja muutenkin väkivaltaisin joukko, ja se, että se takaa turvaksi yhden ihmisen, jonka varaan voi aina laskea. Tällä jälkimmäisellä on etenkin merkitystä vanhemmiten.

Lasten kasvattamiseen ei avioliittoa tarvita. Tärkeintä lapsille on se, että heillä on kaksi ihmistä, jotka rakastavat heitä ehdoitta.

Oleellista on siis se, että avioliitto ei suinkaan pelkästään kahden ihmisen yksityinen liitto, vaan sillä on yhteiskunnallista merkitystä. Kaksi ihmistä voi sopia keskenään asioistaan muutenkin. Avioliitto tuo muun yhteiskunnan mukaan sopimukseen ja koska yhteiskunnalle on avioliitoista hyötyä, sen kannattaa myös niitä tukea.

Quote from: erilainen on 18.01.2010, 23:25:38
Olettaisin että edelleen avioliittojen solmimisen suurin syy on yhteiset lapset.

Kun hyväksyy sen tosiasian, että oman olemassaolon ainoa tarkoitus on lisääntyminen, niin asiat saa paremmin perspektiiviin.

Uskon vahvasti avioliittoon/pysyvään parisuhteeseen, mutta puolison valinnassa tulee olla äärimmäisen tarkka. Itseään tyhmempää ei kannata valita, ei vaikka sillä olisi miten hyvät tissit.

QuoteTärkeimmät avioliiton hyödyt yhteiskunnalle ovat se, että avioliittoon meno yleensä rauhoittaa selvästi nuoria miehiä, jotka ovat yhteiskkunnan ylivoimaisesti rikollisin ja muutenkin väkivaltaisin joukko, ja se, että se takaa turvaksi yhden ihmisen, jonka varaan voi aina laskea. Tällä jälkimmäisellä on etenkin merkitystä vanhemmiten.

Onhan todistettu että parisuhteessa elävät kuolevat vanhempina. Eli on siitä hyötyä. Tutkimus ei koskenut yksinään avioliittoa.

Olen ehdoton perinteisen avioliiton kannattaja. 

Sitä mukaa, kun parisuhteista on tullut suorituksia ja enemmän status tai hyötysuhteita on yhteiskunta ajautunut henkiseen kriisiin, niin rakenteidensa, kuin asenteidensa osalta ja se jälki valitettavasti näkyy ikävissä tilastoissa ja lasten/nuorten/monien aikuisten hedonistisessa ja nihilistisessä elämänasenteessa.

Oikeastaan perinteinen avioliitto on länsimaisen demokraattisen yhteiskunnan peruskivi.

Näinhän sitä on sanottu, että perhe on pienin yhteiskunnallinen yksikkö. Perheiden hyvinvointi mittaa aika hyvin myös yhteiskunnan hyvinvointia. Yhteiskunnan pienin ja samalla myös tärkein osatekijä on lapsi. Perheiden pahoinvointi iskee lähes aina kovimmin lapseen ja sen välttäminen keinolla millä hyvänsä on aivan ensiarvoisen tärkeä asia.
Lapset kannattaa kasvattaa niin, että sitten, kun on itse vanha, niin joku käy katsomassa.
Puolustan voimakkaasti avioliittoa nimenomaan sen lapsia ja lapsuutta turvaavan vaikutuksen vuoksi.

Quote from: JR on 20.01.2010, 01:18:53

Näinhän sitä on sanottu, että perhe on pienin yhteiskunnallinen yksikkö. Perheiden hyvinvointi mittaa aika hyvin myös yhteiskunnan hyvinvointia. Yhteiskunnan pienin ja samalla myös tärkein osatekijä on lapsi. Perheiden pahoinvointi iskee lähes aina kovimmin lapseen ja sen välttäminen keinolla millä hyvänsä on aivan ensiarvoisen tärkeä asia.
Lapset kannattaa kasvattaa niin, että sitten, kun on itse vanha, niin joku käy katsomassa.
Puolustan voimakkaasti avioliittoa nimenomaan sen lapsia ja lapsuutta turvaavan vaikutuksen vuoksi.

Tässähän JR osuvasti kuvasi, miksi äpärät ovat muita huonompia ihmisiä, ja juuri siksihän avioliitto on suositeltava asiaintila. Itse uskon avioliittoon siinä missä omakotitaloihin ja farmari-Volvoihinkin, mutta valitettavasti äpäränä nämä kaikki hyödykkeet ovat maksukykyni kantamattomissa. Avioliittohan on bisnes, jossa kaksi ihmistä hakee synergiaetua toistensa sukujen omaisuudesta. Jos sitä suvun omaisuutta ei ole, ei ole myöskään avioliittoa.

Uskon elinikäiseen sakramentaaliseen avioliittoon johon molemmat osapuolet ovat sitoutuneet ja jonka Jumala on siunannut.

Quote from: Elisa on 20.01.2010, 02:37:36
Uskon elinikäiseen sakramentaaliseen avioliittoon johon molemmat osapuolet ovat sitoutuneet ja jonka Jumala on siunannut.

Juuri näin. Ennenkuin menee naimisiin pitää olla 1001% varma että halutaan toisiaan henkisesti ja ruumiillisesti toisen kuoloon asti. Lähipiiristä eronnut 2 paria nyt lyhyen ajan sisällä. Jonkinlainen erobuumi menossa? Lyhyt pinna nykyihmisillä? Liian heppoisilla kriteereillä naimisiin?

Quote from: Leikkimielinen pihapeli on 20.01.2010, 01:39:02
Tässähän JR osuvasti kuvasi, miksi äpärät ovat muita huonompia ihmisiä, ja juuri siksihän avioliitto on suositeltava asiaintila. Itse uskon avioliittoon siinä missä omakotitaloihin ja farmari-Volvoihinkin, mutta valitettavasti äpäränä nämä kaikki hyödykkeet ovat maksukykyni kantamattomissa. Avioliittohan on bisnes, jossa kaksi ihmistä hakee synergiaetua toistensa sukujen omaisuudesta. Jos sitä suvun omaisuutta ei ole, ei ole myöskään avioliittoa.

Et ole sitten kuullut sellaisesta kuin työn tekeminen? Sillä voi myös hankkia talon ja auton. Ja tietenkään sen pesämunankaan suhteen ei ole juuri merkitystä äpäryydellä. Pesämunahan (ainakaan vähänkään merkittävä) tulee sieltä omia vanhempia vanhemmalta sukupolvelta perintönä. Niillä omilta keski-ikäisiltä, juuri asuntolainansa maksaneilta vanhemmilta saatavilla muruilla ei taloja rakennella.

Ja mihin ihmeen synergiaetuun nyt oikein viittaat? Kyllä ihmisten parinhaku on aivan muusta kiinni kuin jostain suvun omaisuudesta. Niitä ihmisiä, joilla on vähänkään merkittäviä suvun perintöjä, on niin vähän, että heitä ei missään tapauksessa riitä kaikilla halukkaille aivan riippumatta siitä, olivatko ne halukkaat kasvaneet avioliittoon perustuneessa perheessä vai äpärinä. Väitteesi (ei omaisuutta, ei avioliittoa) kaatuu jo siis siihen, että valtaosassa avioliittoja ei ole minkäänlaista merkittävää perintöä kummallakaan osapuolella.

En nyt ajanut takaa ihan sitä, mitä nimim. Leikkimielinen pihapeli kuvasi, mutta toki sekin sieltä kääntöpuolelta löytyy. Ehjän perheen ja suvun taloudellisia hyötyjä tärkeämpänä tekijänä näen henkisen tuen ja turvan merkityksen. Ihminen, joka kokee olevansa rakastettu ja hyväksytty, on paljon vahvempi maailman tuulissa. Itse en ole paljon rahaa saanut, mutta muutamissa suvun omakotitalkoissa, ym. on tullut aikaa kulutettua paljonlaisesti ja kuvittelisin sillä olleen suuren merkityksen.

Quote from: Leikkimielinen pihapeli on 20.01.2010, 01:39:02
Itse uskon avioliittoon siinä missä omakotitaloihin ja farmari-Volvoihinkin, mutta valitettavasti äpäränä nämä kaikki hyödykkeet ovat maksukykyni kantamattomissa.

Nyt en oikein ymmärrä miten äpäryytesi on johtanut omakotitalottomuuteen tai farmariautottomuuteen? Minulla on sekä talo että farmariauto, mutta en ymmärrä miten niiden hankintaan on vanhempieni keskinäinen suhde vaikuttanut? Perintöä en ole saanut mistään, vaan kaikki on omalla ja velkarahalla hankittua. Ensimmäiseen omaan henkilöautoon lainasin rahat isukilta, mutta se velka on takaisin maksettu jo ajat sitten.

Edit. Ainii... unohtu sanoa, että paras pääoma mitä ihminen voi vanhemmiltaan saada on _aina_ henkistä laatua. Sitä ei mikään mammona korvaa. Ilman sitä henkistä pääomaa voi olla, että minulla ei olisi omakotitaloa...

Quote from: JR on 20.01.2010, 12:04:39Ehjän perheen ja suvun taloudellisia hyötyjä tärkeämpänä tekijänä näen henkisen tuen ja turvan merkityksen.

Tässä rahan merkityksen kieltämisessä näkyy se, että ihmiset eivät oikein ole halukkaita myöntämään, että kapitalistisessa yhteiskunnassa raha ratkaisee kaiken. Liekö tämä sitten Neuvostoliiton naapurissa vietetyn 1900-lukumme peruja?

Olennaista ei lapsen kannalta ole mielestäni niinkään se, pysyvätkö vanhemmat yhdessä, vaan näiden maksukyky. Joku muijansa nuorempaan vaihtava rahamies tyyliin Jari Kurri tai Matti Vanhanen tarjoaa isänä tunnustetuille lapsilleen varmasti paremmat lähtökohdat kuin keskituloinen isukki, joka lusii kiltisti saman muijan kanssa 50 vuotta, koska tietää etteivät rahat riitä vuosimallin päivittämiseen. Kurrilta tai Vanhaselta kun saa aivan varmasti enemmän viikkorahaa ja hienomman ensiauton kuin joltain keskivertojampalta.

Quote from: sr on 20.01.2010, 11:39:31Et ole sitten kuullut sellaisesta kuin työn tekeminen?

Toki olen. Tällä hetkellä nettona tulee ~2300 egeä kuussa, mutta homma menee valitettavasti niin, että normaalin perhetaustan omaava pystyy jo 1500 euron tuloilla pitämään minua korkeampaa elintasoa.

QuoteJa mihin ihmeen synergiaetuun nyt oikein viittaat? Kyllä ihmisten parinhaku on aivan muusta kiinni kuin jostain suvun omaisuudesta.

Jos asia on näin, niin kuinka monta pariskuntaa itse tunnet, joissa osapuolet ovat lähtöisin eri sosiaaliluokista?

Quote from: sr on 20.01.2010, 11:39:31Väitteesi (ei omaisuutta, ei avioliittoa) kaatuu jo siis siihen, että valtaosassa avioliittoja ei ole minkäänlaista merkittävää perintöä kummallakaan osapuolella.

No itse lasken merkittäväksi perinnöksi jo vanhempien järvenrantakesämökin ja kivan omistusasunnon, ja minun tietämissäni avioliitoissa tällainen kyllä yleensä löytyy.

Minun kokemukseni mukaan enempi omaisuuden määrä aiheuttaa katkeria perintö- ym riitoja suvun kesken. En ole tippaakaan kateellinen niille "kartanonomistaja" tuttavilleni, jotka käyvät jatkuvasti käräjiä sukulaisten kesken.
Minun isäni sisarukset aikoinaan luopuivat kaikki perintöosuudestaan maatilaan, että tilalle jäävä sisarus saisi hyvän lähdön tilanpitoon. Minusta siinä on jotain äärettömän komeaa ja jotenkin tuntuu, että vuosikymmenten mittaan aika moni osuudestaan luopuneista sai ne "kesämökkitarpeet" sun muuta jelppiä kotitilalta.
Muutenkin sisarusten välit olivat loistavat, mikä heijastuu vielä minun lapsiinikin saakka, hekin ovat aina tervetulleita vieraita vaarivainaan kotitilalla.

Quote from: erilainen on 18.01.2010, 23:25:38
Verraten suoraa avioerolukuihin. Puolet avioliitoista kaatuvat jo ensi vuosina, ja useamman vuoden yhteiselon jälkeen vielä huomattava osa. I

kannattaa muistaa tilastoharhan merkitys: jotkut eronneet ovat olleet avioliitossa jo muutamia kertoja, kun taas monet ensikertalaiset ovat loppuun asti yhdessä.
Eli avioliitoista puolet kariutuu, mutta se ei tarkoita sitä, että puolet suomalaisista eroaa.

nimimerkillä 18 vuotta yhteiselämää.....

Puolet avioliitoista ei kariudu senkään vuoksi, että vanhat avioliitot karutuvat harvoin. Jos uusista avioliitoista kariutuu puolet, niin kaikista avioliitoista se on vain pieni osa.

Quote from: JR on 20.01.2010, 15:41:19

Puolet avioliitoista ei kariudu senkään vuoksi, että vanhat avioliitot karutuvat harvoin. Jos uusista avioliitoista kariutuu puolet, niin kaikista avioliitoista se on vain pieni osa.

Nyt en oikein ymmärrä. Miten nämä tilastot ylipäätään lasketaan? Eihän meillä voi olla tilastollista dataa esim. siitä, kuinka suuri osa 1990-luvulla solmituista avioliitoista kestää toisen osapuolen kuolemaan saakka. Lisäksi ne sukupolvet, joille avioliitto on moraalisesti ylipääsemätön, alkavat kai jo puskea koiranputkea.

Lisäksi voisi kysyä, että onko avioliiton mahdollista kariutua ilman avioeroakin? Itse tunnen esim. yhden naisen kanssa naimisissa olevan kahden lapsen isän, joka on homo. Tiedä sitten, onko tällainen asiaintila varsinaisesti mikään Jumalan tahto.

Tai mistäs minä tiedän. Ehkä sellaista asiaa kuin "kulissi" ei oikeasti ole olemassakaan.

Quote from: Leikkimielinen pihapeli on 20.01.2010, 12:57:01
Tässä rahan merkityksen kieltämisessä näkyy se, että ihmiset eivät oikein ole halukkaita myöntämään, että kapitalistisessa yhteiskunnassa raha ratkaisee kaiken. Liekö tämä sitten Neuvostoliiton naapurissa vietetyn 1900-lukumme peruja?

Rahaa tarvitaan jonkun perustason saavuttamiseen. Sen jälkeen onnellisuus elämässä on paljon enemmän muista tekijöistä kuin rahasta kiinni. Perustason taas saavuttaa Suomen kaltaisessa rikkaassa maassa kuka tahansa, joka viitsii paiskia töitä.

Ajattele omaa elämääsi. Onko tosiaan omaisuutesi määrä tärkein onnellisuuteen vaikuttava tekijä, eikä parisuhteen laadulla, lapsilla, ystävillä, jne. ole merkitystä? Vai oliko väitteesi, että parisuhteen laatukin on rahasta kiinni?

Quote
Joku muijansa nuorempaan vaihtava rahamies tyyliin Jari Kurri tai Matti Vanhanen tarjoaa isänä tunnustetuille lapsilleen varmasti paremmat lähtökohdat kuin keskituloinen isukki, joka lusii kiltisti saman muijan kanssa 50 vuotta, koska tietää etteivät rahat riitä vuosimallin päivittämiseen. Kurrilta tai Vanhaselta kun saa aivan varmasti enemmän viikkorahaa ja hienomman ensiauton kuin joltain keskivertojampalta.

Vanhanen ja Kurri kuulunevat johonkin top 1%iin (ainakin Kurri), joten heidän tapauksillaan ei ole mitään tekemistä valtaosan avioliitoista kanssa. Sinällään asenteestasi avioliittoon kertoo sanavalintasi "lusii", mistä voi päätellä, että sinusta miehellä ei voi olla onnellista 50 vuotta kestävää avioliittoa, vaan hänen on mahdollista saavuttaa onnellisuutensa vain "päivittämällä vuosimallia".

Quote
Toki olen. Tällä hetkellä nettona tulee ~2300 egeä kuussa, mutta homma menee valitettavasti niin, että normaalin perhetaustan omaava pystyy jo 1500 euron tuloilla pitämään minua korkeampaa elintasoa.

Eh, miten? Suurimmalla osalla normaalin perhetaustan omaavista ei ole mitään merkittäviä omaisuuksia. Vaikka vanhemmilla olisi täysin maksettu omistusasunto, se ei yleensä heitä itseään lohduta lainkaan. Siitä rahat vapautuvat heille vasta joskus sitten, kun he itse ovat 50-60 vuotiaita (eli kun heillä jo muutenkin on oma talo maksettu). Lisäksi normaali perhetausta (eli siis kaksi vanhempaa) ei edes mitenkään takaa, että näillä on maksettu omistusasunto.

Quote
Jos asia on näin, niin kuinka monta pariskuntaa itse tunnet, joissa osapuolet ovat lähtöisin eri sosiaaliluokista?

Tunnen moniakin, joilla on heittää parisuhteeseen eri määrä rahaa pohjalle. Voi olla, että usein pariskunnan osapuolilla on samaa luokkaa oleva koulutus, mutta tällä ei Suomessa ole enää mitään tekemistä vanhempien kanssa, koska kuka tahansa voi hankkia yliopistokoulutuksen. Tulojen suhteen parit voivatkin siis olla samaa luokkaa, mutta tällä ei ole enää mitään tekemistä sen äpäryyden kanssa. Sinähän sanoit olevasi äpärä ja tulosi ovat selvästi suomalaista tulomediaania korkeammat.

Ja miten tähän kuvaan nyt sopivat ne juttusi Kurrista ja Vanhasesta? Ovatko heidän puolisot samasta sosiaaliluokasta ja ennen kaikkea, onko heillä sama omaisuus pohjalla? Jos ei, niin missä ne "synergiaedut" oikein ovat?

Quote
No itse lasken merkittäväksi perinnöksi jo vanhempien järvenrantakesämökin ja kivan omistusasunnon, ja minun tietämissäni avioliitoissa tällainen kyllä yleensä löytyy.

Ok, kesämökillä voi olla arvoa, koska siellä voi viettää kesiä, mutta etenkään tässä ei ole juuri synergiaetua, koska kahdella kesämökillä ei tee juuri mitään enempää kuin yhdellä. Omistusasuntoon (ja siihen mahdolliseen toiseen kesämökkiin) pätee sitten se, että niistä ei vapaudu rahaa ennen kuin joskus hamassa tulevaisuudessa, eikä sellaista kukaan ajattele siinä vaiheessa, kun on avioliittoa solmimassa. En ainakaan ole koskaan kenenkään kuullut menneen naimisiin jonkun kanssa siksi, että tämän vanhemmilla on kallis omistusasunto.

Johonkin ökysukuihin voikin olla tunkua, mutta nyt siis puhutaan siitä, että vanhemmilla ei ole juuri antaa mitään muuta kontribuutiota avioparin taloudelliseen hyvinvointiin kuin sitten joskus kuollessaan jättävät sen asunnon myytäväksi. Jos pari jää sinne asti odottamaan asunnon, auton ja lasten hankkimista, niin voi tulla pitkä odotus, kun suomalaisten eliniän ennuste on jossain siellä 80 vuoden tienoilla. Sanoisin siis, että valtaosa niistä, joilla se asunto, auto ja lapset ovat, on ne hankkineet ihan omalla työnteolla. Esimerkkinä vaikka tuolla ylempänä wekkuli.

Quote from: sr on 20.01.2010, 16:41:22Sinällään asenteestasi avioliittoon kertoo sanavalintasi "lusii", mistä voi päätellä, että sinusta miehellä ei voi olla onnellista 50 vuotta kestävää avioliittoa, vaan hänen on mahdollista saavuttaa onnellisuutensa vain "päivittämällä vuosimallia".

Kai sitä voi ihan "onnellinen" olla, mutta laitapa nyt miehenä ja ihmisenä käsi sydämelle ja vastaa rehellisesti: kumpaa seuraavista itse polkisit ~50-vuotiaana mieluummin:
http://img.mtv3.fi/mn_kuvat/mtv3/viihde/555_px_leveat_kuvat/587269.jpg
http://img.mtv3.fi/mn_kuvat/mtv3/viihde/555_px_x_325_px_kuvia/611873.jpg

QuoteJohonkin ökysukuihin voikin olla tunkua, mutta nyt siis puhutaan siitä, että vanhemmilla ei ole juuri antaa mitään muuta kontribuutiota avioparin taloudelliseen hyvinvointiin kuin sitten joskus kuollessaan jättävät sen asunnon myytäväksi.

Sun kannattaa muistaa, että tätä kontribuutiota taloudelliseen hyvinvointiin on myös se, että lapselle maksetaan muodin mukaiset vaatteet, harrastukset, ulkomaanmatkat, jne. Ja sitten kun lapsi tulee teini-ikään, hankitaan tälle suhteilla ne kesäduunit, joiden avulla lapsi pystyy itse maksamaan noista jotakin. Nämä ovat juuri sitä "henkistä pääomaa", jota tässäkin ketjussa on väitetty rahaa tärkeämmäksi. Käytännössä kuitenkin tuo "henkinen pääoma" on myös ominaisuus, jonka kartuttaminen vaatii pirusti rahaa. Kun on lapsena rahaa olla muotinmukainen, se vahvistaa itsetuntoa, ja silloin pärjää paremmin myös työelämässä.

Quote from: sr on 20.01.2010, 16:41:22Sanoisin siis, että valtaosa niistä, joilla se asunto, auto ja lapset ovat, on ne hankkineet ihan omalla työnteolla. Esimerkkinä vaikka tuolla ylempänä wekkuli.

No vaikkapa wekkulille voisin esittää yksinkertaisen kysymyksen: kuka takasi asuntolainasi? Itse ostin oman takaukseni. Jos wekkulin kohdalla on toisin, on kornia väittää, että asunto on hankittu vain "omalla työnteolla".

Omaa autoani en tosin ole minäkään hankkinut omalla työllä. Maksan tosin kaikki siitä koituvat laskut, mutta se on mutsin nimissä, koska tällä on täydet vakuutusbonukset, eikä tarvitse enää autoa.

Quote from: sr on 20.01.2010, 16:41:22Ok, kesämökillä voi olla arvoa, koska siellä voi viettää kesiä, mutta etenkään tässä ei ole juuri synergiaetua, koska kahdella kesämökillä ei tee juuri mitään enempää kuin yhdellä.

Tästä olen eri mieltä. Jos on useampia lapsia, niin kyllähän kahdesta kesämökista on selkeä etu. Voi päästää vaikka tyttären perheen toiselle ja pojan perheen toiselle.

QuoteEn ainakaan ole koskaan kenenkään kuullut menneen naimisiin jonkun kanssa siksi, että tämän vanhemmilla on kallis omistusasunto.

Et tietenkään, koska nämä ovat asioita, joista ei ääneen puhuta.

Quote from: Leikkimielinen pihapeli on 20.01.2010, 16:59:40
Kai sitä voi ihan "onnellinen" olla, mutta laitapa nyt miehenä ja ihmisenä käsi sydämelle ja vastaa rehellisesti: kumpaa seuraavista itse polkisit ~50-vuotiaana mieluummin:
http://img.mtv3.fi/mn_kuvat/mtv3/viihde/555_px_leveat_kuvat/587269.jpg
http://img.mtv3.fi/mn_kuvat/mtv3/viihde/555_px_x_325_px_kuvia/611873.jpg

Mitähän tällä kysymykselläsi ajat takaa? Sitäkö, että 50-vuotiaalle "poljettavan" ulkonäkö on se asia, mikä ratkaisee, onko avioliitto onnellinen vai ei? Sinällään jälleen kerran sanavalinnoillasi (ensin käytit sanaa "lusii", nyt "poljetaan") osoitat sen, että näet onnellisessa avioliitossa jotain aivan muuta kuin valtaosa muista ihmisistä. Jos koko elämän sisältö on siinä, että saa "polkea" nuorta naista, niin ei sitten varmaan kannatakaan naimisiin mennä.

Ja toiseksi, miten tämä nyt muuttui siihen, että ulkonäkö onkin se vaikuttava tekijä? Mitä jos äpärä on hyvännäköinen? Eikö hänellä silloin ole samalla tavoin mahdollisuus päästä jonkun rikkaan kanssa naimisiin kuin pahannäköisellä ei-äpärällä?

Ja mitä "poljettavien" hyvännäköisyyteen tulee, niin miten ihmeessä iso osa Hollywoodin avioliitoista kaatuu, kun "poljettavat" ovat suunnileen parasta materiaalia, mitä maa päällään kantaa? Vai olisiko jotenkin niin, että avioliiton onnellisuuteen vaikuttaa aika lailla moni muukin asia kuin se, pääseekö "polkemaan" kaunista vai joutuuko "lusimaan" sen nuoruuden rakkauden kanssa?

Quote
Sun kannattaa muistaa, että tätä kontribuutiota taloudelliseen hyvinvointiin on myös se, että lapselle maksetaan muodin mukaiset vaatteet, harrastukset, ulkomaanmatkat, jne. Ja sitten kun lapsi tulee teini-ikään, hankitaan tälle suhteilla ne kesäduunit, joiden avulla lapsi pystyy itse maksamaan noista jotakin.

Miten teiniajan harrastukset, vaatteet ja ulkomaanmatkat auttavat millään muotoa siinä vaiheessa, kun lapsi on aikuistunut ja hänen pitää itse ryhtyä maksamaan asuntolainaansa? Mitä suhteisiin tulee, niin ei lähellekään kaikilla ole sellaisilla lapsilleen työpaikkaa hankkia. Tai aivan yhtä hyvin se äpärän äiti saattaa olla sellaisessa duunissa, jossa hän voi suositella lastaan sinne kesätyöhön.

Quote
Nämä ovat juuri sitä "henkistä pääomaa", jota tässäkin ketjussa on väitetty rahaa tärkeämmäksi. Käytännössä kuitenkin tuo "henkinen pääoma" on myös ominaisuus, jonka kartuttaminen vaatii pirusti rahaa. Kun on lapsena rahaa olla muotinmukainen, se vahvistaa itsetuntoa, ja silloin pärjää paremmin myös työelämässä.

Ne mainitsemasi asiat eivät todellakaan ole henkistä pääomaa. Henkistä pääomaa on ennen kaikkea se, että vanhemmat ovat lastensa kanssa. Tämä ei mitenkään ehdottomasti vaadi isoja rahasummia.

Quote
No vaikkapa wekkulille voisin esittää yksinkertaisen kysymyksen: kuka takasi asuntolainasi? Itse ostin oman takaukseni. Jos wekkulin kohdalla on toisin, on kornia väittää, että asunto on hankittu vain "omalla työnteolla".

Nykyaikana asuntolainoja on saanut suhteellisen pienellä omalla pääomalla suhteessa asunnon hintaan (etenkin ennen tätä lamaa). Ketään ulkopuolista takaajaa ei siis ole tarvittu. Lainan takauksena on se asunto. Mitä tarkoitat tuolla takauksesi ostamisella ? Yleensähän pankit vaativat sitä korkeampaa korkoa, mitä vähemmän omaa pääomaa on, mitä kai voi pitää ostamisena.

Quote
Omaa autoani en tosin ole minäkään hankkinut omalla työllä. Maksan tosin kaikki siitä koituvat laskut, mutta se on mutsin nimissä, koska tällä on täydet vakuutusbonukset, eikä tarvitse enää autoa.

No niin, sinulla on siis äpäränä mutsisi auto. Minulla ei ole vanhempieni autoa eikä vanhemmillani ole ollut mitään tekemistä autoni hankinnan kanssa. Mitä siis oikein valitat, että vain avioliitossa kasvaneilla lapsilla on mahdollisuus autoon, kun oma esimerkkisi verrattuna minuun osoittaa täsmälleen päinvastaista.

Quote
Tästä olen eri mieltä. Jos on useampia lapsia, niin kyllähän kahdesta kesämökista on selkeä etu. Voi päästää vaikka tyttären perheen toiselle ja pojan perheen toiselle.

Uh, no ei noin pitkälle kukaan kyllä avioliittoa solmiessa ajattele. Tuskinpa lasten lukumäärää tuossa vaiheessa on sen tarkemmin ajateltu.

Quote
Et tietenkään, koska nämä ovat asioita, joista ei ääneen puhuta.

No, mistä sinä sitten tiedät, että asia on niin?

Quote from: sr on 20.01.2010, 18:02:50Henkistä pääomaa on ennen kaikkea se, että vanhemmat ovat lastensa kanssa.

Tällä mittarillahan kaikkein eniten henkistä pääomaa on pitkäaikaistyöttömien, sairaseläkeläisten ja muiden toimettomien lapsilla. Minä olen asiasta eri mieltä.

QuoteNykyaikana asuntolainoja on saanut suhteellisen pienellä omalla pääomalla suhteessa asunnon hintaan (etenkin ennen tätä lamaa). Ketään ulkopuolista takaajaa ei siis ole tarvittu. Lainan takauksena on se asunto. Mitä tarkoitat tuolla takauksesi ostamisella? Yleensähän pankit vaativat sitä korkeampaa korkoa, mitä vähemmän omaa pääomaa on, mitä kai voi pitää ostamisena.

Ainakin minulla asunnon arvosta kävi takaukseksi vain 70 prosenttia. Lopulle 30 prosentille piti ostaa takaus itse. Kerran vuodessa pitää maksaa 0,7 prosenttia summasta, joka muodostuu, kun vähennetään jäljellä olevasta velkasummasta 70 prosenttia asunnon hankintahinnasta. Kun velkaa on jäljellä alle 70 prosenttia asunnon ostohinnasta, ei takausmaksua enää peritä. Ja tokihan myös marginaalit ovat suuremmat, jos ei ole takaajaa.

QuoteNo niin, sinulla on siis äpäränä mutsisi auto.

Ei, vaan auto on minun. Olen maksanut siitä osamaksut, vakuutukset, verot ja rempat itse. Se on vain mutsin nimissä.

Quote from: Elisa on 20.01.2010, 02:37:36
Uskon elinikäiseen sakramentaaliseen avioliittoon johon molemmat osapuolet ovat sitoutuneet ja jonka Jumala on siunannut.

Uskon elinikäiseen avioliittoon, johon molemmat osapuolet ovat sitoutuneet ja jonka tuomari on vahvistanut.

Vietin jenkkiläisillä forumeilla aikani 90-luvulla. Patakonservatiivit hieman arastelivat pohjoismaalaista kirjoittajaa , mutta osoittautui että jenkit eivät sittenkään olleet sillä tavalla tekopyhiä kuin pohjoismaissa aina esitetään. Sen sijaan jenkit painottivat avioliiton taloudellisissa ulottuvuuksissa tavalla joka kyllä pohjolasta puuttuu.

Totuushan on , että avioero on sosiaalin luukun tilastollinen seuralainen ; taloudellisen sitoumuksen päättyminen tarkoittaa hyvin todennäköisesti toiselle osapuolelle reissua jonkin sortin tulonsiirtoautomaatin tiskille. Kahden ihmisen skaalatalous kutistuu yhden sinkun ja yhden yksinhuoltajan rupisiksi talouksiksi , jotka eivät erillisinä kykene ylläpitämään sellaista elintasoa kuin oli asianlaita ennen eroa. Vuokra tai lyhennys on nyt maksettava yksin ja sitä rataa.

Jenkit eivät toisaalta päässeet (hekään) irti siitä tosiasiasta , että jotkut liitot nyt kuitenkin menevät pieleen ja ne puretaan. Olen pohtinut , että tämän fiskaalisen ulottuvuuden keventämiseksi olisi ehkä verotettava avioeroa.

Mallissani avioero olisi ihan vapaa , mutta fattaluukun dimensiota pyrittäisiin kuromaan hieman umpeen. Avioeroverotus ei olisi suuruudeltaan sellainen että se miellettäisiin julkistalouden tulonlähteeksi ; ajattelemani verotus olisi suuruudeltaan sellainen että sitä voisi ajatella jonkinlaiseksi pehmeäksi laskuksi fattaluukun kuluihin. Esimerkiksi 6000 euron veron eropari voisi mieltää siten , että toisen osapuolen yhteiskunnalle aiheuttamalle sosiaalikustannukselle saadaan puolen vuoden lievennys.

Quote from: Leikkimielinen pihapeli on 20.01.2010, 16:59:40

Quote from: sr on 20.01.2010, 16:41:22Sanoisin siis, että valtaosa niistä, joilla se asunto, auto ja lapset ovat, on ne hankkineet ihan omalla työnteolla. Esimerkkinä vaikka tuolla ylempänä wekkuli.

No vaikkapa wekkulille voisin esittää yksinkertaisen kysymyksen: kuka takasi asuntolainasi? Itse ostin oman takaukseni. Jos wekkulin kohdalla on toisin, on kornia väittää, että asunto on hankittu vain "omalla työnteolla".

Ensimmäistä omistusasuntoa ostaessa riittivät minun ja vaimoni säästöt niin pitkälle, että tarvittavan lainan määrä oli muistaakseni alle 75% asunnon kauppahinnasta. En suoraan sanoen muista varmaksi summia ja prosentteja, mutta takaajia ei ole tarvittu vaan asunto kävi vakuudesta. Vaimollani oli ollut omistusasuntoja ennen yhteen muuttamistamme (mulla ei), ja näiden arvonnousu oli ollut merkittävässä roolissa hänen omaisuutensa karttumisessaan. Vieläkin meillä on asuntolaina 'jyvitetty' keskenämme tietyssä prosenttisuhteessa keskinäisellä sopimuksella, joka tarkoittaa sitä, että minä maksan koko ajan vähän enempi lainasta kun vaimoni alkupääoma oli parempi. Näin mennään lainan loppuun asti ja systeemi toimii hyvin, kun mulla on myös suuremmat tulot.

Opiskeluaikana sain isukilta säännöllisesti fyffeä. Ilmankin olisin pärjännyt, mutta tuon avustuksen avulla saatoin voidella leipäni vähän paksummalti. Siinäpä tuo oikeastaan on. Kyllä minä voin käytännössä sanoa että minun (ja vaimoni) työllä plus velkarahalla on kaikki hankittu ja maksettu. Kun rupesin oikein miettimään, että mitä minä omistan, mitä olen vanhemmiltani/suvulta/lapsuudessa saanut, siis omaisuutta jota en olisi itse maksanut, niin eipä oikeastaan mitään merkittävää tule mieleen. Kyllä se noihin valokuva-albumeihin ja muutamiin kirjoihin jää. Sitä henkistä pääomaa, rakkautta ja viisautta olen sitten senkin edestä saanut ja se on paljon isompi asia kuin mikään muu.

Joskus varmaan perintöäkin tulee, mutta sen varaan ei ole mitään laskettu. Ilmankin pärjätään ja saadaan asuntolainat maksettua jos töitä saa tehdä eläkeikään asti eikä mitään katastrofeja tapahdu. Kopkop.
8)

Quote from: Leikkimielinen pihapeli on 20.01.2010, 20:55:59

Quote from: sr on 20.01.2010, 18:02:50Henkistä pääomaa on ennen kaikkea se, että vanhemmat ovat lastensa kanssa.

Tällä mittarillahan kaikkein eniten henkistä pääomaa on pitkäaikaistyöttömien, sairaseläkeläisten ja muiden toimettomien lapsilla.

Turha kärjistää, kun varmasti ymmärrät kuitenkin mitä tarkoitetaan.

Jos puhutaan yli 3-vuotiaista lapsista, niin siinä vaiheessa lapsen kehityksen kannalta ei varmasti ole hyväksi viettää kaikki aika kotona vanhempien kanssa.

Quote from: erilainen on 18.01.2010, 23:25:38
Verraten suoraa avioerolukuihin. Puolet avioliitoista kaatuvat jo ensi vuosina, ja useamman vuoden yhteiselon jälkeen vielä huomattava osa. Itse olen niin nuori etten ole avioliiton auvoisuutta kokenut, mutta ympärillä on esimerkkejä pilvin pimein. Eli niitä eronneita.

Palataanpa tähän uudestaan. Mielestäni tuollaiset avioerotilastot eivät millään muotoa voi olla peruste olla menemättä naimisiin. Mikä on sitten avioliiton vaihtoehto? Avoliitto? Tilastojen mukaan avoliitoista 85% päätyy eroon. Joten tilastojen mukaan se vasta vaarallinen onkin parisuhteelle ;D

...eli ymmärtänette mitä tarkoitan. Tuollaisia tilastoja ei kannata vetää mukaan avioliiton solmimisen tai solmimatta jättämisen puolesta. Oikeasti: mikään ei ole niin huvittava perustelu avioliiton solmimatta jättämiseen kuin puolet avioliitoista päätyy kuitenkin eroon, rakastaa voi ilman papin aamentakin, ei me tarvita mitään naurettavia prinsessaleikkejä kermakakkuineen... :roll: ja noita on oikeasti saanut kuulla ihan muuten järkeviltä ihmisiltä.

Enemmän kuitenkin kannattaisi panostaa siihen, että onko se kumppani sellainen jonka kanssa voisi viettää seuraavat 50 vuotta. Ja kun siihen on saanut selvitettyä vastauksen, niin uskon että joku naimisiinmeno ei ole enää mikään kynnyskysymys.

Quote from: Spinnu on 20.01.2010, 22:34:09
Enemmän kuitenkin kannattaisi panostaa siihen, että onko se kumppani sellainen jonka kanssa voisi viettää seuraavat 50 vuotta. Ja kun siihen on saanut selvitettyä vastauksen, niin uskon että joku naimisiinmeno ei ole enää mikään kynnyskysymys.

Aika paljon jokainen meistä joutuu myös antamaan itse ja nöyrtymään - jos haluaa parisuhteensa (susipari tai avioliitto, se on aivan sama) kestävän edes sinne elämän loppukvartaalille saakka.

Ja aika paljon se pitkä suhde (sekä lapset) muuttavat myös parisuhteen osapuolia.

... mutta isävainajani sanoin - en kai sitä helpoksi luvannutkaan...

Quote from: sr on 19.01.2010, 14:23:24
Minusta avioliitolla on merkittävä tehtävä yhteiskunnassa, vaikkei sille annettaisi mitään erityiskohtelua verotuksessa, sosiaalitukien jaossa tms.

Tästä kirjoitin (tai paremminkin referoin erästä kirjoitusta) pidemmin kerjussa homoliitoista (http://hommaforum.org/index.php/topic,19279.0.html).

Tärkeimmät avioliiton hyödyt yhteiskunnalle ovat se, että avioliittoon meno yleensä rauhoittaa selvästi nuoria miehiä, jotka ovat yhteiskkunnan ylivoimaisesti rikollisin ja muutenkin väkivaltaisin joukko, ja se, että se takaa turvaksi yhden ihmisen, jonka varaan voi aina laskea. Tällä jälkimmäisellä on etenkin merkitystä vanhemmiten.

--

Oleellista on siis se, että avioliitto ei suinkaan pelkästään kahden ihmisen yksityinen liitto, vaan sillä on yhteiskunnallista merkitystä. Kaksi ihmistä voi sopia keskenään asioistaan muutenkin. Avioliitto tuo muun yhteiskunnan mukaan sopimukseen ja koska yhteiskunnalle on avioliitoista hyötyä, sen kannattaa myös niitä tukea.

No tässä tullaan taas sitten kausaliteettikysymyksiin. Rauhoittaako avioliitto nuoria miehiä vai menevätkö rauhoittuneet/rauhalliset nuoret miehet naimisiin todennäköisemmin kuin ei-rauhalliset. Itse uskon, että ikä on varmaankin se kaikista rauhoittavin tekijä vai kuinka monta eläkeläistä olette nähneet hengaamassa rautatieasemalla?

Jos avioliitolla ei ole mitään merkittävää rauhoittavaa vaikutusta, niin miksi ihmeessä se olisi yhteiskunnallinen sopimus eikä kahden ihmisen välinen sopimus? Kaksi ihmistä ei voi kaikista asioista sopia keskenään, jos laki ei tunnusta tuota sopimusta päteväksi, jolloin "häviöllä" oleva osapuoli voi mitätöidä sopimuksen olemalla noudattamatta sitä. Tällöin toinen osapuoli ei voi asialle yhtään mitään, koska tulisi varmasti häviämään oikeudessa.

Quote from: wekkuli on 20.01.2010, 22:01:42

Quote from: Leikkimielinen pihapeli on 20.01.2010, 20:55:59

Quote from: sr on 20.01.2010, 18:02:50Henkistä pääomaa on ennen kaikkea se, että vanhemmat ovat lastensa kanssa.

Tällä mittarillahan kaikkein eniten henkistä pääomaa on pitkäaikaistyöttömien, sairaseläkeläisten ja muiden toimettomien lapsilla.

Turha kärjistää, kun varmasti ymmärrät kuitenkin mitä tarkoitetaan.

No kun nimenomaan ymmärrä. Tämän logiikan mukaan esim. jollain perusinsinöörin ja hoitsun lapsilla on enemmään henkistä pääomaa kuin vaikkapa Teemu Selänteen muksuilla, koska nämä eivät ole lapsena paljon isäänsä nähneet, kun työreissut ovat niin pitkiä. Itse olen sitä mieltä, että Teukan lapsilla on aivan varmasti enemmän henkistä pääomaa kuin jollain keskituloisen perusperheen muksuilla, vaikkei isää paljon kotona näykään.

Quote from: Leikkimielinen pihapeli on 20.01.2010, 23:10:45

Quote from: wekkuli on 20.01.2010, 22:01:42

Quote from: Leikkimielinen pihapeli on 20.01.2010, 20:55:59

Quote from: sr on 20.01.2010, 18:02:50Henkistä pääomaa on ennen kaikkea se, että vanhemmat ovat lastensa kanssa.

Tällä mittarillahan kaikkein eniten henkistä pääomaa on pitkäaikaistyöttömien, sairaseläkeläisten ja muiden toimettomien lapsilla.

Turha kärjistää, kun varmasti ymmärrät kuitenkin mitä tarkoitetaan.

No kun nimenomaan ymmärrä. Tämän logiikan mukaan esim. jollain perusinsinöörin ja hoitsun lapsilla on enemmään henkistä pääomaa kuin vaikkapa Teemu Selänteen muksuilla, koska nämä eivät ole lapsena paljon isäänsä nähneet, kun työreissut ovat niin pitkiä. Itse olen sitä mieltä, että Teukan lapsilla on aivan varmasti enemmän henkistä pääomaa kuin jollain keskituloisen perusperheen muksuilla, vaikkei isää paljon kotona näykään.

Raha on kyllä kivaa, mutta on muitakin arvoja. Eikö sinulla ole?

Quote from: M.E on 20.01.2010, 22:55:21
No tässä tullaan taas sitten kausaliteettikysymyksiin. Rauhoittaako avioliitto nuoria miehiä vai menevätkö rauhoittuneet/rauhalliset nuoret miehet naimisiin todennäköisemmin kuin ei-rauhalliset. Itse uskon, että ikä on varmaankin se kaikista rauhoittavin tekijä vai kuinka monta eläkeläistä olette nähneet hengaamassa rautatieasemalla?

Jos avioliitolla ei ole mitään merkittävää rauhoittavaa vaikutusta, niin miksi ihmeessä se olisi yhteiskunnallinen sopimus eikä kahden ihmisen välinen sopimus? Kaksi ihmistä ei voi kaikista asioista sopia keskenään, jos laki ei tunnusta tuota sopimusta päteväksi, jolloin "häviöllä" oleva osapuoli voi mitätöidä sopimuksen olemalla noudattamatta sitä. Tällöin toinen osapuoli ei voi asialle yhtään mitään, koska tulisi varmasti häviämään oikeudessa.

Hmmmm...

On olosuhteita, joissa kaikki sopimukset mitätöityvät - tai ne karaistaan tulessa.

Kun kaikki muihin sopimuksiin perustuva katoaa ympäriltä, todellinen avioliitto muuttuu huomattavasti alkuperäistä sopimusta sitovammaksi. Tuolloin yhteinen hyvä, lapset, omaisuus ja kahden ihmisen yhdessä tekemä työ muuttuvat ainoaksi todellisuudeksi.

Eikä se tarvitse välttämättä edes katastrofia - yhteiset kokemukset, surut, ilot ja vastoinkäymiset yhdistävät paria.

Toinen esimerkki sopimusten pitävyydestä (tai raukeamisesta) voisi olla se, että moni täälläkin on antanut sotilasvalan. Sen sitovuus nähdään viime kädessä hädän hetkellä - kuka juoksee karkuun ja kuka pitää valastaan kiinni.

Tosin silloin saattaa nykyisen RL:n sotilasrikoksia koskevan lainsäädännön aika äkkiä korvata Sotaväen Rikoslaki vuodelta 1919 - nopealla 5/6 äänienemmistölllä eduskunnassa.

Silloin tuon valan sitovuutta tarkastellaan kiväärin tähtäimien kautta ja nikkelinapilla oikeutta jakaen - ja minä tiedän kummalla piippua tuolloin olen...

Otsikko hämmentää. Onko avioliittoihin uskominen jotenkin rinnastettavissa esim. maahisiin uskomiseen? Luulen että kysymys kuitenkin koskee uskoani ihmisten sitoutumiskykyyn/halukkuuteen ja pitkiin liittoihin. Vastaus: toki uskon että sellaista on, on aina ollut, ja toivottavasti tulee aina olemaan. Omalle kohdalleni uskon tällaisen onnistuneen - pitkäikäisen, rakastavan, rauhaa ja turvaa tuovan -  liiton tulevan joskus tulevaisuudessa. Siitä sitten kiitos ihan omille ja kumppanini luonteenpiirteille. Toisten ihmisten paskat parisuhteet/avioliitot eivät juurikaan hetkauta uskoani itseeni.

Kaikista ei kuitenkaan ole avioliittomateriaaliksi, ja tilastot puhuvat karua kieltään. Miksi, jääköön ketjuun jossa sitä kysytään.

Quote from: Kullervo Kalervonpoika on 20.01.2010, 23:35:53Silloin tuon valan sitovuutta tarkastellaan kiväärin tähtäimien kautta ja nikkelinapilla oikeutta jakaen - ja minä tiedän kummalla piippua tuolloin olen...

Vau, oletpas tosi kova jätkä. Sinä olisit varmaan vuonna 1918:kin ollut ensimmäinen vapaaehtoinen avuttomia ampumaan. No mikäs siinä, yksi haaveilee veli venäläisen lahtaamisesta, toinen omien maanmiestensä ampumisesta, ja kolmatta taas eivät pyssyhommat koveta yhtään.

Itse voin ihan vilpittömästi todeta, että jos tällaisia teloituksia Suomessa joskus toteutettaisiin, niin minä en haluaisi olla siellä paikalla lainkaan, en piipun kummallakaan puolella. Ei vain jostain syystä minulle ihmisen kuoleman katseleminen ole sellainen juttu, josta uskoisin saavani kiksejä.

Pidetään keskustelu avioliitossa. Avioliitto toki on sopimus ja sen sitovuutta määritellään nykyään eri tavoin. Mutta ei sentään ampumalla, ainakaan tällä foorumilla.

Höh, tietysti uskon avioliittoon. Onhan se heteropatriarkaattinen konstruktio tai jotain semmoista. Oikeastaan perusteeksi riittää jo se, että radikaaleimman siiven telaketjufeministit sitä niin kovasti vihaavat. Silloin siinä on oltava paljon hyvää.

Ai niin, 12v jo mennyt naimisissa. Välillä paremmin ja välillä huonommin, eli myötä- ja vastamäkeä kuten kait kuuluukin.

27. vuosi tulee ensi syksynä aviollista elämää täyteen. "Vihkimätöntä" lihaakin on tullut vuosien varrella yli 30 kg! Rouva on kuitenkin pitänyt huomattavasti paremmin vihkivalansa  ;)

Ei se aina meilläkään helppoa ole ollut. Tässä ketjussa tuntuu nuo rahat ja perinnöt olevan niin pirun tärkeitä joillekin, tokihan se helpompaa on, kun voi mielihalujaan toteuttaa (niitä mitä rahalla ylipäätään voi) pankkitilin rajoittamatta. Kyllä minäkin mieluummin itken Jaguarissa kuin bussissa, jos tuo on se vaihtoehto, mutta ainakin tähän saakka parisuhde on kestänyt hyvin, en ole "vieraissa" poikennut eikä ole parempaa puoliskoakaan tarvinnut epäillä moisesta. Olenkohan vanhanaikainen kalkkis ja tylsimys?

Quote from: Leikkimielinen pihapeli on 20.01.2010, 23:10:45
No kun nimenomaan ymmärrä. Tämän logiikan mukaan esim. jollain perusinsinöörin ja hoitsun lapsilla on enemmään henkistä pääomaa kuin vaikkapa Teemu Selänteen muksuilla, koska nämä eivät ole lapsena paljon isäänsä nähneet, kun työreissut ovat niin pitkiä. Itse olen sitä mieltä, että Teukan lapsilla on aivan varmasti enemmän henkistä pääomaa kuin jollain keskituloisen perusperheen muksuilla, vaikkei isää paljon kotona näykään.

No, osoitapa tämä väitteesi nyt todeksi. Ja siis pysy siinä henkisessä pääomassa, äläkä lipsu sen puolelle, että Selänne on niin rikas, että pystyy antamaan lapsilleen paljon isomman pesämunan kuin mikään tavallinen avioliitossa elävä vanhempi.

Muuten, nyt olet maininnut Kurrin, Selänteen ja Vanhasen. Onko joku näistä avioliitossa sellaisen naisen kanssa, jolta on saanut "synergiaetuja" (kuten aiemmin väitit olleen avioliiton solmimisen takana). Onko heidän vaimonsa tulotasonsa (tai oikeastaan ennemminkin omaisuus) samassa luokassa kuin he itse? Ja muuten, alkuperäinen väitteesihän ei edes koskenut tuloja, vaan omaisuuksia. Ovatko Selänteen ja Kurrin vanhemmat erityisen rikkaita, vai voisiko olla niin, että urheilija voi tulla hyvin rikkaaksi, vaikka olisi lähtöisin vaatimattomista oloista?

Quote from: sr on 22.01.2010, 13:26:45Muuten, nyt olet maininnut Kurrin, Selänteen ja Vanhasen. Onko joku näistä avioliitossa sellaisen naisen kanssa, jolta on saanut "synergiaetuja" (kuten aiemmin väitit olleen avioliiton solmimisen takana).

No Selänteen ja Kurrin kohdalla uskon, että synergiaetu on syntynyt muijan ammatillisten ambitioiden puutteesta. Kun ammattiurheilija ottaa sellaisen muijan, jolle riittää ihan hyvin kotona oleskelu ja hyväntekeväisyyspuuhastelu elämän ammatilliseksi sisällöksi, niin lapsillakin on useammin toinen vanhemmista kotona. Tuskin joku lääkäri tai juristi haluaa alkaa jääkiekkoilijan trophy wifeksi.

QuoteOnko heidän vaimonsa tulotasonsa (tai oikeastaan ennemminkin omaisuus) samassa luokassa kuin he itse?

No todennäköisesti Kurri ja Selänne ovat lähtöisin hyvin pitkälti samasta sosiaaliluokasta kuin ensimmäiset vaimonsakin. Heillä vain on ollut poikkeuslahjakkuus, jonka turvin he kuuluvat siihen 1-2 prosenttiin suomalaisia, jotka eivät ole perineet vanhempiensa sosioekonomista statusta.

Quotevoisiko olla niin, että urheilija voi tulla hyvin rikkaaksi, vaikka olisi lähtöisin vaatimattomista oloista?

No ammattijääkiekkoilijaksi ei kukaan pysty tulemaan, jos on lähtöisin vaatimattomista oloista, sillä edustusjoukkuetasolla se on melko kallis harrastus. Itselläni ei esim. ollut rahaa pelata edes kaupunginosasarjassa. Mutta rikastua sillä lajilla toki voi. Ja rikkaus ja varakkuushan ovat kaksi täysin eri asiaa. Chris Rock asian tiivisti aika hyvin:

QuoteShaq is rich. The white man who signs his check ... is wealthy. "Ah, here you go, Shaq. Go buy yourself a bouncing car. Bling, bling!"

http://www.youtube.com/watch?v=4m37JkkGjAY

Quote from: M.E on 20.01.2010, 22:55:21
No tässä tullaan taas sitten kausaliteettikysymyksiin. Rauhoittaako avioliitto nuoria miehiä vai menevätkö rauhoittuneet/rauhalliset nuoret miehet naimisiin todennäköisemmin kuin ei-rauhalliset. Itse uskon, että ikä on varmaankin se kaikista rauhoittavin tekijä vai kuinka monta eläkeläistä olette nähneet hengaamassa rautatieasemalla?

Jos vain rauhalliset nuoret miehet menisivät naimisiin, ei tietenkään mitään vähenemistä nuorten miesten riehumisessa näkyisi. Millä perusteella ikä yksinään toimisi rauhoittajana? Eläkeläismiehet eivät tosiaan hengaile rautatieasemalla, koska avioliitto on heidät rauhoittanut.

Mutta ok, minulla ei ole heittää peliin tieteellisiä tutkimuksia, jotka osoittaisivat tuon avioliiton rauhoittavan vaikutuksen nuoriin miehiin, joten siinä mielessä hyväksyn kritiikkisi syy-seuraussuhteista.

Quote
Jos avioliitolla ei ole mitään merkittävää rauhoittavaa vaikutusta, niin miksi ihmeessä se olisi yhteiskunnallinen sopimus eikä kahden ihmisen välinen sopimus?

Öh, hyppäsit yli sen toisen syyn, miksi yhteiskunnalle on hyötyä avioliitosta, eli se, että jokaisella yhteiskunnan jäsenellä on yksi ihminen, joka ehdoitta pitää hänestä huolta. Tällä on iso merkitys etenkin vanhemmiten. Yhteiskunnalle tällaisesta pariutumisesta on suuri hyöty.

Quote
Kaksi ihmistä ei voi kaikista asioista sopia keskenään, jos laki ei tunnusta tuota sopimusta päteväksi, jolloin "häviöllä" oleva osapuoli voi mitätöidä sopimuksen olemalla noudattamatta sitä. Tällöin toinen osapuoli ei voi asialle yhtään mitään, koska tulisi varmasti häviämään oikeudessa.

En ihan ymmärrä, mitä tässä koitat sanoa. Jos avioliitolla ei olisi yhteiskunnallista merkitystä, vaan kyse olisi puhtaasti kahden ihmisen välisestä yksityisestä sopimuksesta, niin miksei niitä asioita voisi sopia siinä sopimuksessa ja tehdä siitä laillisen sopimuksen ihan kuten ihmiset tekevät muitakin sopimuksia (ja avioliiton yhteydessäkin tekevät avioehtoja, jotka ovat puhtaasti yksityisiä sopimuksia)?