Eli mikä on se ala joka vaatii koulutusta ja työllistää tulevalla vuosikymmenellä? Mikä olisi keskiverto hommalaisen valinta omaksi alaksi? Mille kouluttautuisit jos olisit nyt hakemassa kolmannen asteen koulutukseen? Miksei toisenkin asteen?
Oma lehmähän tässä ojassa on. Myönnetään. Mikä olisi tulevaisuuden amk-ala? Itselläni tuo amk-vaihtoehto on varavaihtoehto. Pääsääntöisesti haen yliopistoon, (hum. hist) mikäli tämä kusee, joku amkki paikka saanee tyydyttää tarpeet ainakin lukukauden verran. Eli suunnitelma B?
Jotain kaivosalaa kenties...itse olen kouluttautumassa alalle (en suoraan, mutta pätevyyttä kyllä löytyy) ja työnäkymät ovat kyllä erinomaiset. Siis jos jaksaa lähteä hieman pohjoisempaan, johon ollaan käsittääkseni koko ajan pykäämässä jos jonkinmoista kaivosta. Ei tietty ihan humanisteille välttämättä sovi :)
Turvallisuusala, kun turvattomuus kasvaa.
Quote from: M on 06.01.2010, 22:00:42
Turvallisuusala, kun turvattomuus kasvaa.
Ainiin, ja tietty monikulttuurisuusala, kyllä vientiä löytyy...
Quote from: Siiseli on 06.01.2010, 21:58:46
Jotain kaivosalaa kenties...itse olen kouluttautumassa alalle (en suoraan, mutta pätevyyttä kyllä löytyy) ja työnäkymät ovat kyllä erinomaiset. Siis jos jaksaa lähteä hieman pohjoisempaan, johon ollaan käsittääkseni koko ajan pykäämässä jos jonkinmoista kaivosta. Ei tietty ihan humanisteille välttämättä sovi :)
Valehtelematta olen ajatellut itse tuota kaivostoimintaa. Juuri tuolta pohjalta, kun olen huomannutettä niitä on alettu lykkäämään tänne härmään enemmissä määrin.
Missä alalle voi kouliutua? Olen aika lailla kaikkiruokainen. Historiassa viehättää lähinnä opettajankoulutus ja sen tuomat huippu loma-ajat.
Hoito ja turvallisuus. Palkka tosin on kehnoa ja työajat mitä on, mutta hommaa riittää.
Suosittelen harkitsemaan ammatinvalintaa pragmaattisemmin.
Taidehistoriaa/filosofiaa kaikkein mieluiten olisin lähtenyt opiskelemaan, mutta tiedostin, ettei sellaisilla papereilla ole vessapaperinkaan arvoa jos yhteiskunnallinen kakka lentää tuulettimeen pahastikin (ja riskiähän arvioidaan tässä sellaisella neljänkymmenen vuoden aikajänteellä). Niinpä ryhdyin lukemaan insinööriksi, luulisi kylmälle tekniselle osaamiselle aina kysyntää löytyvän, ainakin paremmin kuin humanistille (jotka Valde kai 80-prosenttisesti? työllistää).
Quote from: erilainen on 06.01.2010, 22:04:54
Valehtelematta olen ajatellut itse tuota kaivostoimintaa. Juuri tuolta pohjalta, kun olen huomannutettä niitä on alettu lykkäämään tänne härmään enemmissä määrin. Missä alalle voi kouliutua? Olen aika lailla kaikkiruokainen. Historiassa viehättää lähinnä opettajankoulutus ja sen tuomat huippu loma-ajat.
Yliopistossa geologia ja geofysiikka. TTK:lla taitaa olla semmoinen vaihtoehto kuin geotekniikka, mutten ole varma sen kytköksistä kaivosalaan. Kai niitä kaivosinsinöörejä sun muita löytyy. Geologia vaatii jonkin verran kemian opiskelua ja geofysiikka hieman fysiikkaa, mutta muuten suhteellisen helppoja pääaineita Helsingin luonnontieteellisessä. Amiksessa homma on sitten luonnollisesti käytännönläheisempää. Kannattaa surffailla jossain amisten sivuilla, siellä varmaan osataan neuvoa paremmin :)
Quote from: Veli on 06.01.2010, 22:10:13
Hoito ja turvallisuus. Palkka tosin on kehnoa ja työajat mitä on, mutta hommaa riittää.
Ääni näille. Metalliala, rakennusala, liikenne, sähkö, farmasia, sosiaalityö...
Palkkasoturille on aina töitä.
Kouluttautuminen puolalaiseksi putkimieheksi takaa työllistymisen hamaan ikuisuuteen.
Mitenkään vinoilematta putkitöitä löytyy niin pitkään kuin putkia käytetään, ja maksuhalukkuus näistä töistä ei nykyään näytä kovinkaan mairittelevalta.
Kaikki "käsityö-ammatit" ovat kovaa sanaa jo nykyään, eli:
Kirvesmiehet
Putkimiehet
Sähkömiehet
(Henkilöt)
Yliopisto-ihmisten pitäisi käyttää sitä näennäistä koulutustaan realistiseen arviointiin omista mahdollisuuksistaan.
Tuottavien ihmisten osuus yhteisöstä pitäisi olla kannattavuuden takaava määrä.
Quote from: Simo Hankaniemi on 06.01.2010, 22:14:52
Palkkasoturille on aina töitä.
Lopullinen rauha on tulossa.
Quote from: ämpee on 06.01.2010, 22:17:20
Yliopisto-ihmisten pitäisi käyttää sitä näennäistä koulutustaan realistiseen arviointiin omista mahdollisuuksistaan.
Tuottavien ihmisten osuus yhteisöstä pitäisi olla kannattavuuden takaava määrä.
No voi vittu. Se, että tietynlaiset humanistit eivät työllisty muutenkuin valtion avustuksella, ei tarkoita sitä, etteikö se yliopiston porukka ihan hyvin työllistyisi muilta aloilta ja etteikö yliopistotason ammattitaitoja tarvittaisi. Eikä se varsinaisesti ole humanistiopiskelijoiden syytä, että heitä ohjataan koulutusohjelmiin, joissa työnäkymät ovat olemattomat. Siinä kolmen vuoden opiskelujen jälkeen on varmasti todella mukavaa tajuta, että eihän tästä voi työllistyä mihinkään, ja sitten pitää alkaa epätoivoisesti opiskella jotain sivuaineitta, että työllistymiselle olisi jonkinlainen mahdollisuus.
Itse olen ajatellut vielä vanhoilla päivilläni opetella somalian kielen,
tuntuisi olevan tulkille tarvetta. Tämä ei ole vitsi, vaan oikeasti olen tutkinut
mahdollisuuksia opiskeluun ja siihen kuinka vaikea kieli se on. Ei vaikuta pahalta.
Itse olen mielenkiintoisessa tilanteessa, koska joudun varmaan laittamaan yli 40v toimineen perheyrityksen kiinni ihan terveydellisistä syistä. Pilalleleikatun ruodon kanssa homma on alkanut käymään ylivoimaiseksi. Pitäisi vissiin alkaa katselemaan siistiä sisätyötä jostain. Pikkuisen kyllä vituttaa, mutta niinhän sitä sanotaan, että: "Jos ryhdyt yrittäjäksi, älä sairastu."
Parhaimmat työllisyysnäkymät uskoisin olevan monikulttuurisuuskoordinaattorilla, vastaanottokeskuksen päälliköllä, maahanmuuton johtavalla erityisasiantuntijalla ja somalian kielen tulkeilla.
Palkkakaan ei ole noissa hommissa hullumpi.
Nykytilanteessa tulevaisuuteen katsoen taivun myös suosittelemaan turvallisuusalaa. Aidatut, vartioidut asuinalueet tosiasiallistuvat vääjäämättä jos ja kun Afrikan ja Lähi-Idän hallitsematon virta Eurooppaan jatkuu nykyisenlaisena.
Quote from: Siiseli on 06.01.2010, 22:27:01
Quote from: ämpee on 06.01.2010, 22:17:20
Yliopisto-ihmisten pitäisi käyttää sitä näennäistä koulutustaan realistiseen arviointiin omista mahdollisuuksistaan.
Tuottavien ihmisten osuus yhteisöstä pitäisi olla kannattavuuden takaava määrä.
No voi vittu. Se, että tietynlaiset humanistit eivät työllisty muutenkuin valtion avustuksella, ei tarkoita sitä, etteikö se yliopiston porukka ihan hyvin työllistyisi muilta aloilta ja etteikö yliopistotason ammattitaitoja tarvittaisi. Eikä se varsinaisesti ole humanistiopiskelijoiden syytä, että heitä ohjataan koulutusohjelmiin, joissa työnäkymät ovat olemattomat. Siinä kolmen vuoden opiskelujen jälkeen on varmasti todella mukavaa tajuta, että eihän tästä voi työllistyä mihinkään, ja sitten pitää alkaa epätoivoisesti opiskella jotain sivuaineitta, että työllistymiselle olisi jonkinlainen mahdollisuus.
Akateeminen koulutus on useimmiten hyvä sijoitus. Itse sen sijoituksen tein, ja päivääkään ei ole tarvinnut olla työttömänä. Hyvä koulutus, vaikka se ei suoraan ammattipätevyyteen veisikään, antaa erinomaiset mahdollisuudet oppia ja edetä työmarkkinoilla. Eli älkää niitä humanistisia koulutusohjelmia turhaan varoko.
Itse olen miettinyt opiskelua yleisellä tasolla enemmänkin ja päätynyt lopputulokseen, että lähes mitä tahansa alaa lukemalla - poislukien piskuruisimmat marginaaliaineet - töihin pääsee. Tärkeintä kuitenkin on se, että oikeasti osaa ja ymmärtää opiskelemaansa alaa, eikä vain opiskele papereiden vuoksi.
Itselleni tulee mieleen kyllä yksi ala mitä ei välttämättä kannata opiskella: paperiala. Tuntuu siltä, että mitä kasvavassa määrin tuotantoa viedään halvempiin maihin.
Quote from: raakis- on 07.01.2010, 15:50:44
Itselleni tulee mieleen kyllä yksi ala mitä ei välttämättä kannata opiskella: paperiala. Tuntuu siltä, että mitä kasvavassa määrin tuotantoa viedään halvempiin maihin.
Prosessinhoitajilla(johon siellä paperialalla vissiin pääasiassa opiskellaan...?) on käyttöä muuallakin kun paperialalla, ja hyvää palkkaa vetävät.
Quote from: M on 07.01.2010, 09:58:24
Akateeminen koulutus on useimmiten hyvä sijoitus. Itse sen sijoituksen tein, ja päivääkään ei ole tarvinnut olla työttömänä. Hyvä koulutus, vaikka se ei suoraan ammattipätevyyteen veisikään, antaa erinomaiset mahdollisuudet oppia ja edetä työmarkkinoilla. Eli älkää niitä humanistisia koulutusohjelmia turhaan varoko.
Niinno, se riippuu vähän siitä mihin aikaan sattuu valmistumaan. Näin valtiotieteiden maisterina kun valmistuin 2008 keväällä, niin ei papereilla tehnyt mitään, eikä tee vieläkään.
Hauska yksityiskohta: lähdin opiskelemaan toisen maisteriohjelman ulkomaille, sellaiselle alalle jolla taatusti on tulevaisuudessa töitä. En paljasta mikä ala, mutta sanottakoon että se on Suomessakin ollut puheenaiheena pidemmän aikaa ja tätä osaamista ei Suomesta löydy yhtään. Mitä luulet saako apurahoja tällaiseen toimintaan? Ei. Jännitävää oli se, että monikulttuurisuustyö ja politiikan tutkiminen saa tolkuttomasti apurahoja. Itse työn tekeminen ei näytä kiinnostavan siellä ketään. Aika kestävää kehitystä.
Quote from: Villea on 07.01.2010, 16:33:13
Quote from: M on 07.01.2010, 09:58:24
Akateeminen koulutus on useimmiten hyvä sijoitus. Itse sen sijoituksen tein, ja päivääkään ei ole tarvinnut olla työttömänä. Hyvä koulutus, vaikka se ei suoraan ammattipätevyyteen veisikään, antaa erinomaiset mahdollisuudet oppia ja edetä työmarkkinoilla. Eli älkää niitä humanistisia koulutusohjelmia turhaan varoko.
Niinno, se riippuu vähän siitä mihin aikaan sattuu valmistumaan. Näin valtiotieteiden maisterina kun valmistuin 2008 keväällä, niin ei papereilla tehnyt mitään, eikä tee vieläkään.
Hauska yksityiskohta: lähdin opiskelemaan toisen maisteriohjelman ulkomaille, sellaiselle alalle jolla taatusti on tulevaisuudessa töitä. En paljasta mikä ala, mutta sanottakoon että se on Suomessakin ollut puheenaiheena pidemmän aikaa ja tätä osaamista ei Suomesta löydy yhtään. Mitä luulet saako apurahoja tällaiseen toimintaan? Ei. Jännitävää oli se, että monikulttuurisuustyö ja politiikan tutkiminen saa tolkuttomasti apurahoja. Itse työn tekeminen ei näytä kiinnostavan siellä ketään. Aika kestävää kehitystä.
Hihhii kivaa olla kertomatta. Kamelinkasvatusta veikkaan...
Kieliä,kieliä,kieliä... Venäjää, Ranskaa, Espaniaa.. Niistä on aina hyötyä ja vähintäänkin iloa. Venäjän-kauppa tulee varmasti kasvamaan.
Tietenkin insinöörinä (D.I.-pohjalta) on ainakin perustiedot kunnossa ja kelpuutetaan lähes alalle kuin alalle ainakin tittelin puolesta. Erikoistumisalaksi voi sitten valita lähes mitä tahansa maan ja taivaan väliltä. Itse ainakin valitsisin tuon, jos voisin enää realistisesti päättää (juristinopinnoissa on suorittamista tarpeeksi, enkä enää varmaan varsinaisesti alalle työllisty).
Toinen on tietenkin lääkäri, mutta insinöörinä on enemmän valinnanvalaa alan suhteen ja enemmän vaihtoehtoja sen suhteen, haluaako työskennellä "ihmistä lähellä" vai ei.
Quote from: AjatollahVeikko on 18.01.2010, 23:15:37
Tietenkin insinöörinä (D.I.-pohjalta) on ainakin perustiedot kunnossa ja kelpuutetaan lähes alalle kuin alalle ainakin tittelin puolesta. Erikoistumisalaksi voi sitten valita lähes mitä tahansa maan ja taivaan väliltä. Itse ainakin valitsisin tuon, jos voisin enää realistisesti päättää (juristinopinnoissa on suorittamista tarpeeksi, enkä enää varmaan varsinaisesti alalle työllisty).
Toinen on tietenkin lääkäri, mutta insinöörinä on enemmän valinnanvalaa alan suhteen ja enemmän vaihtoehtoja sen suhteen, haluaako työskennellä "ihmistä lähellä" vai ei.
Onko näin? Lekureita on ihmisläheisissä hommissa (esim. vastaanotolla), vähemmän palveluhenkisissä hommissa (esim. kirurgia, oikeuslääketiede) ja vaikkapa tutkimusalalla. On yksityistä, kunnallista ja valtion hommaa. On sen kymmenet erikoistumisalat.
Quote from: AjatollahVeikko on 18.01.2010, 23:15:37
Tietenkin insinöörinä (D.I.-pohjalta) on ainakin perustiedot kunnossa ja kelpuutetaan lähes alalle kuin alalle ainakin tittelin puolesta. Erikoistumisalaksi voi sitten valita lähes mitä tahansa maan ja taivaan väliltä. Itse ainakin valitsisin tuon, jos voisin enää realistisesti päättää (juristinopinnoissa on suorittamista tarpeeksi, enkä enää varmaan varsinaisesti alalle työllisty).
Toinen on tietenkin lääkäri, mutta insinöörinä on enemmän valinnanvalaa alan suhteen ja enemmän vaihtoehtoja sen suhteen, haluaako työskennellä "ihmistä lähellä" vai ei.
Jos oikein lähelle ihmistä haluaa, ei kannata satsata opintoihin vaan toimia luonnontuotealalla vanhassa ammatissa.
Oikeuslääketiede pääsee vielä lähemmäksi: ruumiinavauksia voi poijjat!
Quote from: M on 18.01.2010, 23:26:53
Quote from: AjatollahVeikko on 18.01.2010, 23:15:37
Tietenkin insinöörinä (D.I.-pohjalta) on ainakin perustiedot kunnossa ja kelpuutetaan lähes alalle kuin alalle ainakin tittelin puolesta. Erikoistumisalaksi voi sitten valita lähes mitä tahansa maan ja taivaan väliltä. Itse ainakin valitsisin tuon, jos voisin enää realistisesti päättää (juristinopinnoissa on suorittamista tarpeeksi, enkä enää varmaan varsinaisesti alalle työllisty).
Toinen on tietenkin lääkäri, mutta insinöörinä on enemmän valinnanvalaa alan suhteen ja enemmän vaihtoehtoja sen suhteen, haluaako työskennellä "ihmistä lähellä" vai ei.
Jos oikein lähelle ihmistä haluaa, ei kannata satsata opintoihin vaan toimia luonnontuotealalla vanhassa ammatissa.
En halua ihmistä sisääni. Siihen se kumminkin menisi rahanahneena.
Quote from: erilainen on 18.01.2010, 23:30:04
Quote from: M on 18.01.2010, 23:26:53
Quote from: AjatollahVeikko on 18.01.2010, 23:15:37
Tietenkin insinöörinä (D.I.-pohjalta) on ainakin perustiedot kunnossa ja kelpuutetaan lähes alalle kuin alalle ainakin tittelin puolesta. Erikoistumisalaksi voi sitten valita lähes mitä tahansa maan ja taivaan väliltä. Itse ainakin valitsisin tuon, jos voisin enää realistisesti päättää (juristinopinnoissa on suorittamista tarpeeksi, enkä enää varmaan varsinaisesti alalle työllisty).
Toinen on tietenkin lääkäri, mutta insinöörinä on enemmän valinnanvalaa alan suhteen ja enemmän vaihtoehtoja sen suhteen, haluaako työskennellä "ihmistä lähellä" vai ei.
Jos oikein lähelle ihmistä haluaa, ei kannata satsata opintoihin vaan toimia luonnontuotealalla vanhassa ammatissa.
En halua ihmistä sisääni. Siihen se kumminkin menisi rahanahneena.
Naiminen on hauskaa vain amatööreistä. Vanhat huorat kikattavat vähemmän.
Quote from: Juki on 18.01.2010, 23:22:54
Quote from: AjatollahVeikko on 18.01.2010, 23:15:37
Toinen on tietenkin lääkäri, mutta insinöörinä on enemmän valinnanvalaa alan suhteen ja enemmän vaihtoehtoja sen suhteen, haluaako työskennellä "ihmistä lähellä" vai ei.
Onko näin? Lekureita on ihmisläheisissä hommissa (esim. vastaanotolla), vähemmän palveluhenkisissä hommissa (esim. kirurgia, oikeuslääketiede) ja vaikkapa tutkimusalalla. On yksityistä, kunnallista ja valtion hommaa. On sen kymmenet erikoistumisalat.
Toki, toki. Insinöörejä työskentelee kuitenkin niin laajalla skaalalla (poislukien tietenkin muiden alojen asiantuntijahommat), etten oikein keksi laaja-alaisemmalle alueelle kelpuutettavaa pohjakoulutusta, jossa on ihan omakin erikoistumisalansa. Esim. KTM ja OTM eivät sellaisenaan kelpaa mihinkään. Ja toki mikä tahansa koulutus kelpaa hyvin laajalle alueelle, jos työkokemusta on vielä moninverroin enemmän. Mutta pelkästään koulutuksesta puhuin.
P.S. Olen inssirasisti eli lähtökohtaisesti en voi sietää insinöörejä, mutta se johtuukin kateudesta.
Quote from: Juki on 18.01.2010, 23:22:54
Quote from: AjatollahVeikko on 18.01.2010, 23:15:37
Tietenkin insinöörinä (D.I.-pohjalta) on ainakin perustiedot kunnossa ja kelpuutetaan lähes alalle kuin alalle ainakin tittelin puolesta. Erikoistumisalaksi voi sitten valita lähes mitä tahansa maan ja taivaan väliltä. Itse ainakin valitsisin tuon, jos voisin enää realistisesti päättää (juristinopinnoissa on suorittamista tarpeeksi, enkä enää varmaan varsinaisesti alalle työllisty).
Toinen on tietenkin lääkäri, mutta insinöörinä on enemmän valinnanvalaa alan suhteen ja enemmän vaihtoehtoja sen suhteen, haluaako työskennellä "ihmistä lähellä" vai ei.
Onko näin? Lekureita on ihmisläheisissä hommissa (esim. vastaanotolla), vähemmän palveluhenkisissä hommissa (esim. kirurgia, oikeuslääketiede) ja vaikkapa tutkimusalalla. On yksityistä, kunnallista ja valtion hommaa. On sen kymmenet erikoistumisalat.
Lääketieteen lukemista puoltaa ihmisten geneettinen erityispiirre sairasteluun. Toisaalta pääseminen lääketieteellisen on haasteellisempaa kuin teknillisen yliopistoon. Tosin ei päättäväiselle hakijalle tietenkään mikään mahdottomuus, mutta jos se ei vain jostain syystä tärppää, niin teknilliset yliopistot ovat ainakin hyvä paikka hankkia sitä pääsykokeissa vaadittavaa luonnontieteellistä osaamista.
Di:n etuina, kuten lääkärinkin, ovat mahdollisuudet työllistyä hyvinkin erilaisiin työtehtäviin. Asiantuntijaksi, suunnittelijaksi, tutkjaksi tai vaikkapa työnjohtoon, myöskään akateeminen ura ei ole mitenkään poissuljettu. En tiedä miten kansainvälistyminen koskee lääkäreiden työmahdollisuuksia ulkomailla, mutta ainakin dippainsseillä on hyvät mahdollisuudet työllistyä myös Suomen ulkopuolella johtuen tekniikan yleismaailmallisuudesta.
Koko kysymyksenasettelu on hieman "vino". Itse näet uskon että itsekullakin löytyy lahjukkuutta jollekin alalle, ja tietenkin kannattaa suuntautua sellaiselle alalle jolle intoa & lahjoja riittää. Jos kuitenkin ajattelit että "leipäpapin" hommat riittää, niin kyllähän sitten kannattaa hakeutua alalle jossa tyypillisesti työskennellään valtion/kunnan virkamiehenä - keskinkertaisuus riittää mainiosti eikä sitä intoakaan pahemmin noteerata. Palkanmaksu varsin turvattua riippumatta työpanoksen arvosta tai tarpeesta, päinvastoin kuin yksityisellä.
QuoteLääketieteen lukemista puoltaa ihmisten geneettinen erityispiirre sairasteluun. Toisaalta pääseminen lääketieteellisen on haasteellisempaa kuin teknillisen yliopistoon. Tosin ei päättäväiselle hakijalle tietenkään mikään mahdottomuus, mutta jos se ei vain jostain syystä tärppää, niin teknilliset yliopistot ovat ainakin hyvä paikka hankkia sitä pääsykokeissa vaadittavaa luonnontieteellistä osaamista.
Jaa-a. Paha sanoa: on kokemusta vain toisista kokeista, mutta eivät esim. ne fysiikan pääsykokeet siellä tekniselläkään kovin helpoilta näyttäneet.
QuoteDi:n etuina, kuten lääkärinkin, ovat mahdollisuudet työllistyä hyvinkin erilaisiin työtehtäviin. Asiantuntijaksi, suunnittelijaksi, tutkjaksi tai vaikkapa työnjohtoon, myöskään akateeminen ura ei ole mitenkään poissuljettu. En tiedä miten kansainvälistyminen koskee lääkäreiden työmahdollisuuksia ulkomailla, mutta ainakin dippainsseillä on hyvät mahdollisuudet työllistyä myös Suomen ulkopuolella johtuen tekniikan yleismaailmallisuudesta.
Luulenpa, että kansainväliselle uralle on helpompi päästä tekniseltä alalta. Jos lekuriksi aikoo päästä, pitänee mennä yksityiselle firmalle ja ounastelen, että julkiselle puolelle on hyvin vaikea päästä ellei sitten ole oman alansa aivan ehdoton huippu. Teknisellä puolella ne yritykset ovat pääsääntöisesti yksityisiä, eli siellä on enemmän valinnanvaraa. Sauti-Arapiassa olisi mollin sivujen mukaan parille lääkärille töitä hyvin eduin. Nyt kun olisi vielä se koulutus - ja jokin aivan toinen maakin :)
Niin ja lekuriksihan tuntuu pääsevän aivan ilman koulutustakin...kylä kelpaa...
Opettajaksi, mielellään kielten opettajaksi.
Jos jollakin alalla on pois työstä vähän pitempään (kertoo nimimerkki "kokemusta on") putoaa kokonaan työuran ulkopuolelle eikä kelpaa työhön edes palkatta. Opettajan kohdalla on toisin. Jos johonkin kouluun tarvitaan epätoivoisesti opettaja huomenaamuksi, koulu ei hylji muodollisesti pätevää ja jonkin verran työkokemusta omaavaa hakijaa, vaikka hänen edellisestä opetustyöstään olisi vierähtänyt jo pidemmän aikaa. Ja kun tällaiseen sijaisuuteen pääsee kiinni, onkin jo saanut työelämän oravanpyörästä kiinni.
Tämä "hyvä puoli" koskee tietenkin vain niitä, jotka eivät ole varmoja katkeutumattomasta uraputkestaan jollakin muulla alalla. Ja ehkä se koskee vähän kesäihmisiäkin, eli niitä, joiden mielestä on mukavampaa nauttia Suomen lyhyestä kesästä ulkona luonnossa kuin työssä neljän seinän sisällä.
Omia haaveammattejani ovat olleet työt, joissa saa vaihtelua ja joihin sisältyy toimintaa. Ykköshaave olivat merenkulkuun liityvät työt. Niissä pääsisi olemaan jonkin verran ulkonakin, mikä olisi hyvä asia kesäaikaan. Mahdollinen korvikeammatti - jos ei ura merellä urkenisi - oli "maantielaivan" kipparin eli rekkakuskin tai bussikuskin homma. Junankuljettajan ammatti ei koskaan kiinnostanut, koska en ole asunut rautatiepaikkakunnalla, ja junat ovat sen vuoksi olleet aina vähän vieraita. Lentäjän ammattista haaveilemisen taas ymmärsin utopiaksi jo varhain, joten sitä en ole koskaan miettinyt.
Nuo olivat haaveita. En päässyt opettajaksi (pyrin kieltenopettajan, peruskoulunopettajan ja ammatillisen opettajan koulutukseen), enkä päässyt merille (haave meriupseerin urasta tyssäsi siihen, kun jouduin Upinniemen sijasta Vekaranjärvelle, ja siviililaivurin ura tyssäsi siihen, kun suorittamani kuljettajankirja mitätöitiin) eikä avautunut ura bussikuskina (en läpäissyt HKL:n äärimmäisen vaativaa pyrkimismenettelyä - joka ei näy olevan Afrikan rattimiehille mikään ongelma).
Ennen kaikkea kannattaa pyrkiä ammattiin, johon pääsee.
Ei se ihan noin ole. Nyt opettajiksi eivät kelpaa pätemättömät eivätkä varsinkaan pätevät. Kysy vaikka työvoimatoimistosta...Mutta tuon alan suhteen sinulla on käynyt hyvä tuuri, vaikka itse ajatteletkin toisin.
Rakennusala muuten tuottanee tulevaisuudessa; vuosituhannen vaihteessa tehtiin niin huonotasoista työtä, että muutaman vuoden päästä ekat rempat ovat jo edessä. Tilaaja ei katso enää hintaa, vaan maksaa mitä tahansa, jotta saisi laatutyötä ja välttäisi aiemmat virheet.
Quote from: Juki on 19.01.2010, 00:40:11
Jaa-a. Paha sanoa: on kokemusta vain toisista kokeista, mutta eivät esim. ne fysiikan pääsykokeet siellä tekniselläkään kovin helpoilta näyttäneet.
Kun itse osallistuin noihin teknillisten yliopistoiden (TKK:ko se nyt oli) hakusysteemiin, niin on todettava, että melkoista pässinlihaa olivat YO-kirjoituksiin nähden. Sitten sieltä tuli tervetulotoivotuksia ja muuta itsekehua, joten haistatin sillä pitkät (ylikriittinen? ;D) ja valitsin yliopiston vastaavan koulutuksen, joka kaiketi liikkuu astetta teoreettisemmalla tasolla. Kato on ainakin kova valmistuneet/vastaanotetut-suhteella erinäisistä syistä. Yksi niistä on varmaan pyrkyröinti lääketieteelliseen, jota en itse oikein ole täysin hahmottanut. Tietysti puutteellinen ymmärrys kasvaa ja varmistuu, mutta kaiketi paremmalla pääsykokeeseen valmistautumisella pääsisi vähemmällä.
Noin yleisesti sanoisin, että kannattaa punnita rahanhimo (hyvin matala itsellä), kiinnostavuus, haastavuus vastuullisuus ja peilata sitä vasten vasta ns. varmoja aloja pitkällä aikavälillä.
Turva-ala on taatussa kasvussa. Sitä ennen kaikki maahanmuuttoon ja monikulttuurin liittyvä tietysti työllistää. Sosiaalipuoleen en paljoa laskisi koska se tulee romahtamaan. Terveydenhuollossa riittää aina töitä ja haudankaivuualalla myös. Vanhimman ammatin harjoittamisesta ei kannata edes puhua. Maatalous nousee arvoon arvaamattomaan kun kaikki muu romahtaa.
Olen itse di, mutta suosittelen ihan käsityö-asiantuntija-ammattia. Esimerkiksi sähkömies. Sähkömiehellä on taatusti hommia, osaajia on vähän ja kysyntä suurta. Projektit ovat pienehköjä ja hyvin vaihtelevia ja asiakkuuksia varmasti saa hoitaa myös positiivisesti. Monet vanhat sähkömiehet on jörököllejä, nuoremmalle, modernille asenteelle varmasti olisi kysyntää! Itse hommakin voi olla ihan älyllisesti palkitsevaa, ainakin jos nostaa omaa osaamistaan vähän erikoistuneemmaksi. Eikä sähkömiehen hommat taaatusti lopu tai karkaa Intiaan!!
On akateeminenkin koulutus hienoa, jos pääsee sopivaann henkisesti haastavaan rooliin. Mutta vaarana on joutua joko leipätutkijaksi. Tutkijan homma muuten on hienoa, mutta pienipalkkaista ja siinä on vaikea "edistyä" suuresti. Akateeminen koulutus itsessään ei takaa mitään, joskin sillä on jo itseisarvoa ja pelkkä tiedon saaminen on hienoa. Jos älli riittää, yliopistoissa nimittäin voi olla - alasta riippuen - myös aika haastavaa ja tie on jyrkkä (kovissa tieteissä).
Olen toki omaan työhöni todella tyytyväinen. Haasteita on, akateemista vapautta ja joskus jopa asiantuntemisen riemua. Ja toisaalta joskus sitä burn-outin fiilistä kun ei näe mitään konkreettista käsiensä jälkiä.
Työ-, palkka- ja vaihtelevuusmielessä suosittelen kyllä käsityö-asiantuntija-ammattia.
Näinhän se kyllä on, että menestyjiä ovat kaikki ne ammatit, joiden harjoittamiseen liittyy luvanvarainen osaaminen ja vaativa käsillä tekeminen.
Olen aina pitänyt sähkömiehiä mystisinä supermiehinä, joiden käsien läpi korkeimmat voimat pyörittävät maailmaa.
Edellä kirjoitin, että joudun varmaan ruoto-ongelman takia vaihtamaan alaa ja parhaillaan mietiskelen kuumeisesti, että mihin sitä ryhtyisi.
Ammatinvalinnan ohjaaja olisi laittamassa vanhaa äijää lukemaan sosiaalialaa ammattikorkeakouluun, mutta mahtaakohan kannattaa? Itse tykkäisin ryhtyä putkimieheksi, erilaiset lämmönjakohässäkät pumppuineen, antureineen ja venttiileineen ovat, kuin taideteoksia. Valitettavasti hankalat työasennot sulkevat tämän alan pois.
Käden taidot minulla on valmiiksi hyvää luokkaa ja silla alalla pärjäisin varmasti. Hyvänkokoiset toimitilat löytyisi ja kohtalainen työkaluvalikoima kaiken päälle. Mitäs rupeis tekemään? Alanko takomaan kahleita, vai veistämään jalkapuita?
Jos ikää on sen verran että tuohon uuteen uraan ei kannata ihan liikaa nojata, niin joku itselleen mieluisa artesaani-ala on myös mahdollinen. Sellaiset vain eivät ole yleensä kovin tuottoisia, joten sen täytyy olla enemmän hyvä harrastus. On meillä esim ihan loistavia puukkoseppiä ja vastaavia jotka ovat maineensa saaneet ja ansainneet, ja tienaavatkin kun kunnolla tekevät.
On myös pöytä-työ-asentajahommia, hienomekaanikoita ja vastaavia, olisko niistä mihinkän?
Hieman raadollista kypsälle ihmiselle, mutta kyllä kauppaopiston kautta pääsee varmasti monipuolisiin ja mielenkiintoisiin hommiin, jos siis ihmisistä pitää.
Nuorna miesnä tuli käytyä kotiteollisuuskoulun metallityölinja, mistä nykyään tulee niitä artesaaneja. Lähes koko työikäni olen toiminut ihan muulla alalla ja yrittäjänä, mutta metallityötaitoja olen tarvinnut koko ajan monenlaisessa remontti ja työlaiteaskartelussa. Sehän tässä on, että olisi hyvät toimitilat olemassa ja yrityskin olemassa, mutta ukolta niska mennyt leikkauksessa lopullisesti pilalle. Viimeisimmät työvuodet leikkauksen jälkeen yhtä helvettiä kivun takia.
Ammatinvalinnanohjaaja ehdotti myös hienomekaanikon, tai pienkonekorjaajan koulutusta. Molemmat kyllä kiinnostaisi. Híenomekaniikasta en paljoa tiedä, aivan viimeaikoina on tullut ensimmäiset ikänäön oireet, mitkä varmaan haittaisivat työssä. Pienkonekorjaaja olisi loistava juttu, mutta enimmäkseen pienkoneissa on vetokäynnistys, mikä on myrkkyä huononiskaiselle. Moottoripyöriä olen laitellut koko ikäni, että pohjaa olisi varmaan ilman koulutustakin.
Kaupallinen ala varmaan olisi ihan mahdollinen, siihenkin olisi pohjaa ja vähän koulutustakin valmiina.