Poll
Question:
Saatko selvää kaunokirjoituksesta?
Option 1: Huonosti
votes: 20
Option 2: En ollenkaan
votes: 3
Option 3: Hyvin
votes: 99
Kaunokirjoitus ja käsin kirjoitettu allekirjoitus ovat tulossa tiensä päähän – kouluissa opetetaan vain tekstaamaan (https://yle.fi/uutiset/3-10179803)
QuoteNykyisessä opetussuunnitelmassa ei vaadita enää kaunokirjoituksen opettamista, vaan koulussa kirjoittamistaidon opetus painottuu tekstaamiseen ja tietokoneella kirjoittamiseen. Yksilöllinen käsin kirjoitettu allekirjoitus on jo häviämässä.
Erittäin hyvä. Silloin, kun itse aloitin ala-asteen 90-luvun lopulla, kaunokirjoitus oli pakollinen 1- ja 2-luokkalaisille. Enää en edes osaa kaunoa.
Mulle alkaa olla kynällä kirjoittaminen niin työlästä, että ei kiinnosta edes kokeilla sujuuko kaunokirjoitus vielä, mutta tuskin.
Quote from: Micke90 on 27.04.2018, 23:11:16
Kaunokirjoitus ja käsin kirjoitettu allekirjoitus ovat tulossa tiensä päähän – kouluissa opetetaan vain tekstaamaan (https://yle.fi/uutiset/3-10179803)
QuoteNykyisessä opetussuunnitelmassa ei vaadita enää kaunokirjoituksen opettamista, vaan koulussa kirjoittamistaidon opetus painottuu tekstaamiseen ja tietokoneella kirjoittamiseen. Yksilöllinen käsin kirjoitettu allekirjoitus on jo häviämässä.
Erittäin hyvä. Silloin, kun itse aloitin ala-asteen 90-luvun lopulla, kaunokirjoitus oli pakollinen 1- ja 2-luokkalaisille. Enää en edes osaa kaunoa.
Sittenhän voit allekirjoittaa ensimmäisen työsopimuksesi kuin 200 vuotta sitten:
XTosin en itsekään osaa enää kaunoa, vaikka vielä lukiossa sillä kirjoittelin. Kympin aineita öhöm. 8)
Quote from: törö on 27.04.2018, 23:14:49
Mulle alkaa olla kynällä kirjoittaminen niin työlästä, että ei kiinnosta edes kokeilla sujuuko kaunokirjoitus vielä, mutta tuskin.
Kynällä on paha kirjoittaa vihaviestejä Hommaan. :roll:
Siinä kuulit
@Emo . Kaunokirjoituksesta luovuttiin, koska oppilaat eivät oppineet sitä.
Quote from: Uuno Nuivanen on 27.04.2018, 23:18:20
Sittenhän voit allekirjoittaa ensimmäisen työsopimuksesi kuin 200 vuotta sitten:
X
Tosin en itsekään osaa enää kaunoa, vaikka vielä lukiossa sillä kirjoittelin. Kympin aineita öhöm. 8)
Olen allekirjoittanut kaikki sopimukseni ja paperini sutaisemalla jotain epämääräistä. Paperini kun hukkuivat jo synnytyslaitoksella. 8)
Ei kai sitä kaunoa tartte kirjoittaa, mutta kyllä kynää silti pitäisi vielä osata käyttää ja kirjoittaakin niin, että muutkin siitä saavat selvän. Jonain kauniina päivänä käy niin, että sähköä ei tulekaan pistorasiasta, ja silloinkin toivottavasti kyetään kommunikoimaan muutenkin kuin rummuttamalla tai savumerkeillä. Jos ei, niin bye felicia vain kaikelle.
Siitäpä tulikin mieleeni, kun hajotin aikoinaan kiertäjäkalvosimen oikeasta olkapäästäni ja piti käsivartta pitää 6vk kantositeessä, niin olipa VAIKEAA yrittää kirjoittaa vasemmalla, ja muistiinpanoja puheluista piti yrittää tehdä.. no oli p*rseen pyyhkiminenkin kyllä.
Quote from: Uuno Nuivanen on 27.04.2018, 23:29:15
Siitäpä tulikin mieleeni, kun hajotin aikoinaan kiertäjäkalvosimen oikeasta olkapäästäni ja piti käsivartta pitää 6vk kantositeessä, niin olipa VAIKEAA yrittää kirjoittaa vasemmalla, ja muistiinpanoja puheluista piti yrittää tehdä.. no oli p*rseen pyyhkiminenkin kyllä.
Onneksi minun nuoruudessani muistiinpanot voi tehdä läppärillä, tabletilla tai älypuhelimella, vaikka onkin hieman hidasta naputella niitä vasemmalla kädellä.
Sinä poikaparka et saanut elää kultaisella kasarilla, jolloin kaikki oli niin paljon, paljon paremmin. Muistaakseni.
Tyyli jolla minä opettelin kirjoittamaan suomen kieltä:
Quote
1930-luvulla Suomessa otettiin käyttöön arkkitehti Toivo Salervon suunnittelema koukeroinen mallikirjoitus, jossa tavoitteena oli kirjoittaa jokainen sana nostamatta kynää paperista kertaakaan. Kirjaimisto perustui 1700-luvun englantilaiselle kuparikaiverruskirjaimistolle (copperplate), joka heijasti aikansa myöhäisbarokin ja rokokoon koukeroista tyyliä.
https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Kaunokirjoitus
Quote from: Uuno Nuivanen on 27.04.2018, 23:34:36
Sinä poikaparka et saanut elää kultaisella kasarilla, jolloin kaikki oli niin paljon, paljon paremmin. Muistaakseni.
Juu, ei ollut matuja, mutta ei toisaalta nykyteknologiaakaan.
Quote from: Micke90 on 27.04.2018, 23:37:29
Quote from: Uuno Nuivanen on 27.04.2018, 23:34:36
Sinä poikaparka et saanut elää kultaisella kasarilla, jolloin kaikki oli niin paljon, paljon paremmin. Muistaakseni.
Juu, ei ollut matuja, mutta ei toisaalta nykyteknologiaakaan.
Naulan kantaan. ;)
No Kim Evil(pä) kuuluu vanhan liiton koulukuntaan, joka pitää kaunokirjoitusta ensinnäkin kauniina/hienona kirjoitusmuotona ja toiseksi osana historiallista yleissivistystä. On mielestäni sääli, jos tämäkin taito uhrataan nykyisen paskayhteiskunnan hektisyyden tähden.
Tulevaisuuden yhteiskunnassamme käydään kirjallista viestintää neemujen kanssa kivin ja käsimerkein, varsinkin silloin, kun töpseleistä lakkaa sähkö virtaamasta.
Quote from: Kim Evil-666 on 27.04.2018, 23:45:15
No Kim Evil(pä) kuuluu vanhan liiton koulukuntaan, joka pitää kaunokirjoitusta ensinnäkin kauniina/hienona kirjoitusmuotona ja toiseksi osana historiallista yleissivistystä.
Itse pidän kaunoa rumana harakanvarvauskirjoituksena, josta ei saa tolkkua.
Quote from: duc on 27.04.2018, 23:35:12
Tyyli jolla minä opettelin kirjoittamaan suomen kieltä: Quote
1930-luvulla Suomessa otettiin käyttöön arkkitehti Toivo Salervon suunnittelema koukeroinen mallikirjoitus, jossa tavoitteena oli kirjoittaa jokainen sana nostamatta kynää paperista kertaakaan. Kirjaimisto perustui 1700-luvun englantilaiselle kuparikaiverruskirjaimistolle (copperplate), joka heijasti aikansa myöhäisbarokin ja rokokoon koukeroista tyyliä.
https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Kaunokirjoitus
Se, että joakinen sana voitriin kirjoittaa nostamatta kynää paperilta johtui siitä että kirjoitus tehtiin teräskynällä jota silloin tällöin kastettiin mustepulloon. Ja aina kun kynää nostettiin paperista, siihien uhkasi tulla söhry tai tippa.
Quote from: Micke90 on 27.04.2018, 23:59:54
Quote from: Kim Evil-666 on 27.04.2018, 23:45:15
No Kim Evil(pä) kuuluu vanhan liiton koulukuntaan, joka pitää kaunokirjoitusta ensinnäkin kauniina/hienona kirjoitusmuotona ja toiseksi osana historiallista yleissivistystä.
Itse pidän kaunoa rumana harakanvarvauskirjoituksena, josta ei saa tolkkua.
Et ole jostain syystä sisäistänyt kaunon kauneutta. ;D
Quote from: törö on 27.04.2018, 23:14:49
Mulle alkaa olla kynällä kirjoittaminen niin työlästä, että ei kiinnosta edes kokeilla sujuuko kaunokirjoitus vielä, mutta tuskin.
Meillä 80-luvun ala-astelaisilla "kauno" alkoi kolmosella. Samaa selkeää linjaa jatkettiin aina YO-kirjoituksiin asti, joissa piti vielä äidinkieli kirjoittaa kaunolla (kuulakärkikynällä). En ollut vuosiin kirjoittanut kaunoa, niin oli "vähän" haastetta puhtaaksikirjoittaa kuulakärkikynällä 6 sivua äidinkielen yo-koetta. Oi aikoja... nyt muistelen tuota vain hyvällä, joka aikanaan nyppi aivan järkyttävästi. Silloin jo ihmettelin, että minkä ihmeen tähden minun on kirjoitettava kuulakärkikynällä lukuisia sivuja papereita virheettä, kun tietokoneella voi korjata jokaisen "lyönnin". Samaa ihmettelin kymmensormijärjestelmän testeissä, joista jokaisesta virheestä rankaistiin armottomasti, muistaakseni 50-100 virhemerkkiä. Oma tasoni oli siihen aikaan 10000 merkkiä puolessa tunnissa mikä riitti muistaakseni ns. konekirjoittajan pätevyyteen. Virheettömyys oli muutenkin arvossaan noina aikoina ja ehkä pointti oli kuitenkin se, että yritettiin tehdä priimaa, vaikka järjestelmät tukivat jo ns. pikakorjauksia. Omasta mielestäni olivat kultaisia aikoja kaikki tyynni. Elämä oli paljon yksinkertaisempaa ja hitaampaa kuin nykyään.
Quote from: Vellamo on 28.04.2018, 00:17:43
Olet siis samoilla linjoilla kuin mitä suurin osa Suomen farmaseuteista on ollut. He ovat ottaneet riemumielin vastaan lääkärien sähköiset reseptit ja allekirjoitukset. :)
Itse en saanut selvää lääkäreiden käsinkirjoitetuista resepteistä silloin, kun joskus jouduin jotain lääkkeitä apteekista hakemaan.
Kaunokirjoitus on yksi yhteiskunnan henkistä tilaa mittaavista asioista. Mittareita on lukemattomia, mutta toinen toistaan tärkeämpiä.
Oikeinkirjoitus on toinen, samalla rämeiköllä rämpivä, sivistyksen mittari.
Vanha suomalainen teksti on miellyttävää lukea. Jokaisella merkillä on siinä tekstissä tarkoituksensa, ja niitä merkkejä käytetään paljon. Tai siis käytettiin. Paljon enemmän kuin nykyisin.
Heittomerkin käyttöä ei taideta opettaa nykykouluissa?
Suomi menettää terävyyttää niin monella osa-alueella, kaunokirjoituksen hylkääminen tässä esimerkkinä. Meistä tulee vaaleanruskeaa harmaata massaa muutamassa sukupolvessa.
^ Ei sillä ole mitään merkitystä kuinka aivopierun kirjoittaa vaan ongelma on tää kulttuuri, jossa rima on laskettu mahdollisimman alas. Kirjoittamalla bulkkidekkarin pääsee sivistyneistöön ja kansa alkaa liikehtiä levottomasti jos alkaa vaikuttaa siltä, että joku on paitsi oppinut vähän matematiikkaa, osaa myös soveltaa sitä käytäntöön.
Tääkin foorumi on olemassa sen takia, että porukka on jotenkin käsittänyt, että kun otetaan maahanmuuttajia kasvattamaan perinteeksi muodostunutta suurtyöttömyyttä, niin talous alkaa jotenkin kasvaa. Ei haluta tehdä edes sitä vähää, mikä ruotsalaiset ovat onnistuneet ajattelemaan oikein, vaan maahanmuuttajia vain otetaan ja lopun pitäisi hoitua jotenkin niiku tiäksä ittestään ja sillai.
Quote from: Micke90 on 28.04.2018, 00:19:48
Quote from: Vellamo on 28.04.2018, 00:17:43
Olet siis samoilla linjoilla kuin mitä suurin osa Suomen farmaseuteista on ollut. He ovat ottaneet riemumielin vastaan lääkärien sähköiset reseptit ja allekirjoitukset. :)
Itse en saanut selvää lääkäreiden käsinkirjoitetuista resepteistä silloin, kun joskus jouduin jotain lääkkeitä apteekista hakemaan.
Ei hätää. Selvää ei saanut kuin apteekin henkilökunta, jolle kehittyi kyky lukea huonoa käsialaa sekä taito kilauttaa lääkärille tarvittaessa. Huonosta ja/tai huolimattomasta käsialasta saatetiin sanoa, että ei saa selvää apteekissakaan.
Käsialan katoaminen ei ole hyvä eikä toivottava asia, vaan taatumista ja riman laskemista aina vaan alemmas.
Quote from: duc on 27.04.2018, 23:35:12
Tyyli jolla minä opettelin kirjoittamaan suomen kieltä: Quote
1930-luvulla Suomessa otettiin käyttöön arkkitehti Toivo Salervon suunnittelema koukeroinen mallikirjoitus, jossa tavoitteena oli kirjoittaa jokainen sana nostamatta kynää paperista kertaakaan. Kirjaimisto perustui 1700-luvun englantilaiselle kuparikaiverruskirjaimistolle (copperplate), joka heijasti aikansa myöhäisbarokin ja rokokoon koukeroista tyyliä.
https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Kaunokirjoitus
Jäsen duc:n kanssa kokenut saman helvetin pikkupoikana. Ihan oikeasti puuvarren päässä olevat terät, jotka kasteltiin mustepullossa. Olin vielä hieman kömpelö sormistani ja terä levitti siipensä käyttökelvottomaksi usein. Onneksi oli ystävällinen opettaja, joka vaihtoi tarvittaessa uuden terän huomaamatta. Kaupanpäälliseksi muistaakseni teki kokonaan myös nakkisormen pakollisen patalapun. ;D
Pian pääsimme nauttimaan huippu-uutuudesta, jossa muste oli vaihdettavassa säiliössä kynän sisällä. Terä oli valitettavasti samanlainen, mutta olin jo tajunnut, ettei kaunokirjoituksella ja puukolla kaivertamisella ole mitään tekemistä toistensa kanssa.
Kuulakärkikynään sirryttäessä kaunokirjoitus olikin jo nimityksensä veroista. Kirjaimethan tosiaan muuttuivat jossain vaiheessa. No, sitä en enää vanhempana pitänyt kovin vakavana.
Takaisku tuli, kun yläluokilla englannin kielen opettajani oli ainoan miinuksen vetänyt r-kirjaimesta, jonka taistelunkin jälkeen väitti olevan n-kirjain. Siitä lähti tekstausurani, joka oli siistiä. Varsinkin englannin kokeissa.
Mitä tulee muistiinpanoihin, olin sitä mieltä, että on viisaampi lukea seuraaviin kokeisiin tunnilla. Vapaa-ajalla oli parempaakin tekemistä.
Muistiinpanomonistuskauppaa tehtiin monella tavalla, parille typykälle riitti pelkkä hymy. Tai no, toiseen lopulta juutuin pitemmäksi aikaa.
No, kaunokirjoitus sujuu kyllä tarvittaessa ja harvoissa pakollisissa tilanteissa.
Sitten kun joudumme siirtymään Kim Evil-666:n sähköttömään maailmaan, eikä shamaani suostu valjastamaan salamaa, salakuljetan rakentamani oravakäyttöisen minigeneraattorin mukaani läppäriä varten. Tai oikeastaan silloin hommakin on nurin, joten mitä turhia.
^
Olipas mukavaa ja helppolukuista tekstiä. Ihan laittoi hymyilyttämään. ;D
Mutta laittoi myös miettimään. Wanhan ajan arvot + nykyaikainen ajattelu erityisopetuksesta, niin olisimme luoneet täydellisen koulusysteemin.
Resurssejahan moinen imisi miljoonan vampyyrin tehokkuudella, mutta tähän toki voisi poliittiisilla päätöksillä vaikuttaa; Kehitysmaalaisten maahantuonti tulisi välittömästi keskeyttää.
Kun olin päässyt puoliväliin patalappua, niin opettaja käski tuomaan kotoa vanhoja sukkia tulevan pallon täytteeksi.
QuotePian pääsimme nauttimaan huippu-uutuudesta, jossa muste oli vaihdettavassa säiliössä kynän sisällä.
Oh, muistan nuo. Puuvartisia ei tainnut olla.
https://www.youtube.com/watch?v=ke3ua0kLhYA (https://www.youtube.com/watch?v=ke3ua0kLhYA)
Quote from: dothefake on 28.04.2018, 01:07:59
Kun olin päässyt puoliväliin patalappua, niin opettaja käski tuomaan kotoa vanhoja sukkia tulevan pallon täytteeksi.
Kun muut veivät kuudennen luokan päätyttyä kotiinsa hienon arrrearkun, minä vein neljä leikkuulautaa (arkun sivuseinät).
Kaunokirjoitus on nopein tapa tehdä muistiinpanoja paperille tms. jos jätetään pikakirjoitus huomiotta. Opiskelun eri vaiheissa on edelleen tarpeellista tehdä muistiinpanoja tai sujuvasti ja nopeasti kirjoittaa vastauksia tenttitilanteessa, joten "kaunon" oppiminen on edelleen tärkeätä.
Se, että kaunoa ei tarvita netissä öyhöttämiseen tai mamut jr eivät opi sitä koulussa - kuten ei juuri muutakaan - ei tee siitä tarpeetonta. Se kuuluu länsimaiseen yleissivistykseen, jota tosin päättäjiemme toimesta ollaan aivan harkitusti hylkäämässä kovalla kiireellä, mutta joka on länsimaisen elämäntavan perusta.
Jos oikeasti hylkäämme länsimaisen yleissivistyksen, hylkäämme myös siihen liittyvät moraaliset ja valistukselliset arvot ja kolmen tuhannen vuoden sivistysperinteen, jonka tuoma edistys on nostanut meidät yhä kivikautisella tasolla elävien kulttuurien yläpuolelle kaikilla mahdollisilla järjellisillä mittareilla mitattuna.
Quote from: Frida Hotell on 27.04.2018, 23:19:04
Siinä kuulit @Emo . Kaunokirjoituksesta luovuttiin, koska oppilaat eivät oppineet sitä.
Ainahan osa ikäluokasta on ollut heikkolahjaisia, mutta aiemmin koko yhteiskuntaa ei silti muokattu niiden kykyjen mukaiseksi.
^^ 10points!
Joillekin mitätön jäänne, joillekin osa kansallista identiteettiä.
1960 luvun alkupuolella syntyneenä osaan kirjoittaa kaunokirjoitusta, toivottavasti kaunokirjoituksesta tulee jonkinlainen taiteen laji,kuten kaliografista..
Ilmeisesti kaikki,mikä viittaa johonkin entiseen pitää poistaa.
^ Mut sähän oot se lukutaitoinen..? :P :-* :D ;)
https://www.youtube.com/watch?v=9CUEt4l42vc (https://www.youtube.com/watch?v=9CUEt4l42vc)
Quote from: käpykaarti on 28.04.2018, 01:27:34
^^ 10points!
Joillekin mitätön jäänne, joillekin osa kansallista identiteettiä.
Kiinalainen tuttava, kahden pojan isä, kertoi, että heillä jo paljon ennen kouluikää on aloitettu kotona opettamaan pojille kiinalaisia kirjoitusmerkkejä.
Jotkut kansat oppivat eivätkä vingu helpompia kirjoitusmerkkejä. Kuuluvat älykkääseen keltaiseen rotuun, jolle ei tule edes mieleen luopua käsin kirjoittamisesta, käsin kirjoittaminen nimittäin kehittää käden, silmän ja aivojen yhteistyötä.
Olen näihin ketjuihin aina käynyt sanomassa oman mielipiteeni kehityksestä: Menneisyyden välineet kuuluvat menneisyyteen ja Suomen koululaitos kokonaisuudessaan elää menneisyydessä. Kaikesta kynä ja paperi touhusta pitäisi päästä eroon; olisi pitänyt päästä jo yli kymmenen vuotta sitten. Tietokoneet ovat yhä Suomen kouluissa erikoisuuksia, ja tabletit ovat tulleet toisiksi erikoisuuksiksi, mutta todellisuudessa tietokoneet ja tabletit ovat tätä päivää. Kouluissa joka tunti on käytännössä historian tunti. Koulun pitäisi olla hieman aikaansa edellä, koska koulussa opittuja taitoja tullaan käyttämään vasta koulun loppumisen jälkeen eli lähitulevaisuudessa. Nykyisessä koululaitoksessa ei siten ole enää mitään säästämisen arvoista. Sen voi antaa hävitä historian tunkiolle Eurostoliiton romahduksen yhteydessä.
Mielenkiinnolla tietenkin luen nostalgisia muisteluita mustekynän käytöstä ja hompanssien kouluajoista. Teknisenä välineenä ne ovat yhtä kiinnostavia kuin höyrykoneet tai hevoskärryt, joista en suuremmin jaksa kiinnostua, mutta niiden ympärillä oleva tarina voi olla yhä ajankohtainen. Nimittäin vaikka kirjoitusvälineet ovat antiikin ruokokynistä, sulkakynistä ja mustesiveltimistä kauas jo kehittyneet, on kirjoituksen sisällössä tapahtunut vähemmän muutosta. Tosin siitä on vaikeampaa sanoa mitään tieteellistä. Kun renesanssin Italiassa käännettin iäisen vanhoja kreikkalaisia, roomalaisia ja egyptiläisiä kirjoituksia, yritettiin niitä ajoittaa lauserakenteiden perusteella. Nämä hyvin kyseenalaiset ajoitusmenetelmät toimivat ovat yhä käytössä.
Meillä on myös yhä käytössä latinalaiset aakkoset -- joskin välillä oli fraktuura -- ja Hussin ajoilta on äännemerkejä. Kieliopillisesti suomen kieli on varsin vanha, vaikka vasta 1800-luvulla keksittiin tavutus ja muut tekniset luokittelut. Kehitys ei ole ollut suoraviivaista. Kalmarin Unionin hajoamisen jälkeen 1500-luvun vaihteessa Pietari Särkilahti ja Mikael Agricola kirjoittivat parempaa ja selkeämpää suomea kuin kukaan seuraavaan kolmeensataan vuoteen. Mikael Agricola oli myös kielellisesti osaavampi kuin kukaan hänen jälkeensä: Hän osasi erittäin hyvin noin yhdeksää kieltä, joissa lähes kaikissa käytettiin jopa eri kirjaimistoja; nykyään yksikään kieliä yliopistossa ainoana tehtävänään opiskeleva tohtorikaan ei osaa yhtä montaa.
Olennaisin piirre muisteluissa -- ja kirjoituksen historiassa ylipäätään -- kuitenkin on esteettisyys ja selkeys: Kaikilla välineillä ja kaikilla kirjaisimilla voi kirjoittaa hyvin ja selkeästi tai vastaavasti huonosti ja epäselvästi. Historioitsija Niall Ferguson nosti tämän jopa kulttuurisen kehityskauden merkiksi. Hänen esimerkkinsä oli arabialaisesta kulttuurista. Sen kultakaudella 800-luvulla kaikki tilikirjat ja muut kirjat olivat kaunista käsialaa ja selkeästi kirjoitettua. 1200-luvulla rivit jo menivät miten sattuvat ja kulttuurin rappio oli ilmeinen. Sama ilmiö on nähtävissä kaikkialla ja kaikessa. Hommaforumin kultakaudella täällä oli hyvin vähän yks'rivisiä -- ja nekin olivat Peräkammarissa --. Nyt on keskustelun rappio hävittänyt sellaiset ja keskustelun sijaan on "chättiä". Hommaforum on tulossa tiensä päähän.
Quote from: Micke90 on 27.04.2018, 23:37:29
Quote from: Uuno Nuivanen on 27.04.2018, 23:34:36
Sinä poikaparka et saanut elää kultaisella kasarilla, jolloin kaikki oli niin paljon, paljon paremmin. Muistaakseni.
Juu, ei ollut matuja, mutta ei toisaalta nykyteknologiaakaan.
Mutta oli kuitenkin toimivia aivoja. Nyt on kanta-astujien älykkyys laskussa, joten kohtapuoliin alkaa se teknologiakin olemaan valkoiselle porukalle liian haastavaa. Katso Afrikkaa, siellä on tulevaisuudenkuvamme, lähitulevaisuuden. Näkyykö nykyteknologiaa?
Selvähän se, että käsinkirjoittaminen musteella pakottaa keskittymään ja jäsentelemään ajatuksensa sanoiksi aivan toisella tasolla kuin joku älyluurin autokorjaava tekstinsyöttö.
Digikirjoittaminen tyhmentää ihmistä, koska lauseita voi roiskia huoletta, ja niitä voi korjata sekä muokata helposti. Pitkiä lausekokonaisuuksia ei tarvitse muistaa tai ennakoida.
Samalla tavalla digitaaliset kuvaohjelmat rapauttavat vähitellen kuvataiteilijoiden taitoja. Perinteisillä välineillä maalatessa ei voinut painaa control + z ja kumota tehtyä virhettä, vaan piti olla tarkkana kuin porkkana. Jokainen, joka on joskus lotrannut vesiväreillä tietää miten armoton mediumi se on.
Ei tämä onneksi sentän mikään ilmoitusasia ole että tästä päivästä lähtien kaunokirjoitusta ei enää noteerata mitenkään. Pikkuhiljaa kun sitä ei enää nuoremmille opeteta niin jossain vaiheessa enemmistö ei enää osaa lukea sitä ja siinä vaiheessa se katoaa pois mutta ei ykskaks.
Quote from: Micke90 on 27.04.2018, 23:59:54
Quote from: Kim Evil-666 on 27.04.2018, 23:45:15
No Kim Evil(pä) kuuluu vanhan liiton koulukuntaan, joka pitää kaunokirjoitusta ensinnäkin kauniina/hienona kirjoitusmuotona ja toiseksi osana historiallista yleissivistystä.
Itse pidän kaunoa rumana harakanvarvauskirjoituksena, josta ei saa tolkkua.
Luin taannoin, että nykynuoriso (johon sinä tosin et enää kuulu ikäsi puolesta mutta muuten vissiin kyllä) ei osaa lukea käsialakirjoitusta. No, oma peruskoululaiseni on poikkeus, hän osaa lukea ihmisten käsialoja, mutta onhan hänellä toki hyvät geenitkin ja sitä kautta älyäkin päähän kehittynyt, jotta hän tällaiset haasteelliset koukerot kykenee tajuamaan.
Omaa lastani kun katselen niin on vaikea ymmärtää, että kansamme on nykyään niin heikkolahjaista, että käsillä ei osata kirjoittaa, seistään vaan sormi suussa ja toinen perseessä ja toljotetaan tyhmänä kun vielä tyhmemmät kansat tekevät maihinnousua ja valloittavat nenämme edessä maamme. Mutta hätäkös tässä, onhan meillä nykyteknologiaa. Otetaan vaikka valokuvia tapahtumista ja pistetään Facebookiin tai kuka minnekin.
Hommalla muuten kirjoitetaan parempaa kieltä kuin missään nettipalstalla sitten ikinä, olen pannut merkille. Laittaa jopa hieman tsemppaamaan ja tarkistamaan...
Toimittajakoulu 2.0 ilman kommunismia? :P
Täytyy kysellä nuorten kommentteja huomenna Tuhannen ja Yhden Yön Saduista.
Annoin nimittäin yhdelle lapsiporukalle satukirjan pari kuukautta sitten, joka oli kirjoitettu samalla fontilla kuin kuvassa näkyvä ilmoitus, jolla haetaan Emosta ja Fridasta seuraa.
Veikkaan, että kirjaa on luettu, tosin ei yhtä ahnaasti kuin em. ladyt tuota ilmoitusta. ;)
Quote from: Emo on 28.04.2018, 01:49:01
Mutta oli kuitenkin toimivia aivoja. Nyt on kanta-astujien älykkyys laskussa, joten kohtapuoliin alkaa se teknologiakin olemaan valkoiselle porukalle liian haastavaa. Katso Afrikkaa, siellä on tulevaisuudenkuvamme, lähitulevaisuuden. Näkyykö nykyteknologiaa?
Teknologia ei ole ollenkaan sivistyksen mittari nykyään, koska se tulee Kiinasta.
Tyhmä amis, joka osaa korjata puhelimensa itse, on syrjäytynyt, koska sillä ei ole tärkeitä valmiuksia. Pitää osata jotain diipadaapaa ja olla olevinaan niin tärkeä, että tietää ihan varmati, että tällainen syrjäytynyt laskuttaa liikaa kun sen joutuu kutsumaan tekemään jotain pikkuremonttia, mistä selväisi itsekin jos syrjäytyisi edes vähäsen.
"Hommaforumin kultakaudella täällä oli hyvin vähän yks'rivisiä -- ja nekin olivat Peräkammarissa --. Nyt on keskustelun rappio hävittänyt sellaiset ja keskustelun sijaan on "chättiä". Hommaforum on tulossa tiensä päähän".
Omien ajatusten julki tuominen on melko hankalaa,kaikki menneiden muisteleminen on etukäteen tuomittu,mutta mitä muuta ihmisellä voi olla,kuin muistot? tulevaisuutta voidaan arvuutella porukalla.
En usko,että tämä keskustelualusta loppuu,vain yks`rivisiin kirjoituksiin,tänne kirjoittaa useat,jotka työpaikallaan,pöytälampun valossa yksinäisenä hetkenä toteavat; ei tuu mitään,en jaksa ,kirosana,olkoon.
Ehkä tämä on se pieni reikä avannossa,josta voi jään alapuolella oleva huutaa jotain..nyt meni pseudo-keskustelun puolelle,mutta tulkitkaa.
Bill Gates tai Steve Jobs eivät antaneet lastensa käyttää älypuhelimia – ruutuajan rajoittaminen on tärkeää!https://www.stara.fi/2017/10/26/bill-gates-tai-steve-jobs-eivat-antaneet-lastensa-kayttaa-alypuhelimia-ruutuajan-rajoittaminen-on-tarkeaa/
QuoteTuoreiden tutkimusten mukaan liiallinen älypuhelimien, tablettitietokoneiden ja sosiaalisen median seuraaminen vaikuttavat tuhoisasti lasten ja teini-ikäisten aivotoimintaan. Kahdeksasluokkalaisen riski sairastua masennukseen kasvaa peräti 27 prosenttia, mikäli hän käyttää säännöllisesti sosiaalista mediaa. Jos ruutuaika ylittää päivittäin yli kolme tuntia, kasvaa myös itsemurhan riski.
Kaksi opetusalan ammattilaista, Joe Clement ja Matt Miles, ovat julkaisseet teoksen Screen Schooled: Two Veteran Teachers Expose How Technology Overuse is Making Our Kids Dumber. Teoksessa kerrotaan muun muassa, että edes teknologiayritysten johtajat Bill Gates ja Steve Jobs eivät antaneet omien lastensa käyttää älypuhelimia ennen 14 ikävuotta. Syynä on se, että digitaaliseen aineistoon ja sen kahlaamiseen voi jäädä koukkuun, mikä puolestaan vaikuttaa lapsen ja nuoren kehitykseen ja persoonallisuuteen.
Kerroimme taannoin asiantuntijoiden huolesta, jonka mukaan näyttöpäätteiden tuijottaminen lisää lasten masennusta, ahdistusta ja aggressiivisuutta. Liiallinen pelaaminen ja viihteen hyödyntäminen voi johtaa jopa psykoottisiin oireisiin, jolloin lapsi menettää kosketuksen todellisuuteen. Addiktiosta on erittäin vaikea päästä eroon ja puhutaan jopa digitaalinarkkareista.
Teknologisia laitteita työkseen kehittävät ja valmistavat ammattilaiset eivät anna omien lastensa käyttää koneita. Tämä yksin on selkeä merkki siitä, että jopa alalla työskentelevät haluavat suojella jälkikasvuaan digitaalisen sisällön liialliselta käytöltä, Independent uutisoi. Asiantuntijoiden mukaan tehokkain keino riippuvuudesta eroon pääsemiseksi on digitaalisten laitteiden täysikielto 4–6 viikon ajaksi. Tässä ajassa lapsen ylikuormitettu hermosto nollaa itsensä. Lasten tulee rakentaa Legoja, ei Minecraftia.
Lasten ja nuorten tulisi lukea kirjoja, ei iPadia. Heidän tulee leikkiä pihalla, ei tuijottaa televisiota. Alle 10-vuotiaille lapsille ei tulisi antaa lainkaan tablettitietokoneita käyttöön – osa jopa suosittelee ikärajaksi 12 vuotta. Digitaalinen riippuvuus vaikuttaa lapsen kehitykseen alentavasti.
Aikuiset näyttävät omalla esimerkillään, kuinka ruutuaikaa minimoidaan. Näyttöä tai puhelinta jatkuvasti räpeltävä vanhempi on huonoa esimerkkiä jälkikasvulle. Kännyköitä tai tabletteja ei missään nimessä kannata ottaa ruokapöytään mukaan.
Ateria on parasta nauttia koko perheen kesken ja kasvokkain keskustellen. Kun lapsi saa kehittyä ilman digitaalista heroiinia, tulee hänestä sosiaalisesti lahjakkaampi ja luovempi. Terveessä ympäristössä kasvanut lapsi osaa sitoutua todellisuuteen luonnollisesti. On tärkeää, että lapsi oppii rakastamaan aitoja asioita keinotekoisen todellisuuden sijaan.
Kuinka pitkä pitää kirjoituksen olla, että ylläpito sitä moittisi?
Quote from: pönötys-sivullinenHommaforumin kultakaudella täällä oli hyvin vähän yks'rivisiä -- ja nekin olivat Peräkammarissa --. Nyt on keskustelun rappio hävittänyt sellaiset ja keskustelun sijaan on "chättiä". Hommaforum on tulossa tiensä päähän.
Mitäs noin yhtäkkiä luulet, kuinka moni lukee ne aanelosesi?
Olen yrittänyt joskus, mutta liian omituista jänkkäystä noin kokonaisuutena.
Itse kirjoitin peruskoulussa huonoa tökeröä kaunokirjoitusta, joka kai täytti jotkin vaatimukset, mutta ei ollut miellyttävää katsoa. Opin myöhemmin, että sellainen käsite on olemassa kuin "kauhea poikakauno", ja sitä se kai oli. Jossain vaiheessa yläastetta koin tekeväni radikaalin harppauksen, kun tein joitain itsenäisiä kokeiluja tekstauskirjainten kanssa, ja sitten vähäisen harkinnan jälkeen siirryin tekstaukseen kokonaan, kun se tuli kynästä niin paljon luonnollisemmin.
Quote from: dothefake on 28.04.2018, 02:12:06
Kuinka pitkä pitää kirjoituksen olla, että ylläpito sitä moittisi?
Vaikea sanoa, mutta 24626 kertaa on tykätty yksirivisistä, pois muutama kaksi- tai usempirivinen lukien.
Pelataan nyt venäläistä rulettia sanoen, että joku on joskus iskostanut moderaattorikollegion päähän, että yksirivinen on kategorisesti paha ja pois pois, siis määrä aina korvaa laadun. Ei nuo kaikki lähde, aika harva oikeastaan, mutta typerämpää perustelua poistolle et löydä edes lampun kanssa kuin 'liian lyhyt'. :facepalm:
Onneksi meillä on nyt vain laadukkaita ja älykkäitä moderaattoreita! :)
Onkohan moderaation kiittäminenkin rangaistavaa väärässä ketjussa? Kiitos nyt kuitenkin.
Mietin tässä sovinnollista kompromissiratkaisua asiaan. Ainakin tilapäisesti.
Pitäydymme sähköisessä tiedonsiirrossa asioiden sujumiseksi, mutta kunnioitettu ylläpito vaihtaa hommalla käytetyksi fontiksi esim. Chopin Script-fontin.
Kelassakin on niin isot ruuhkat, että papyrysaikaan äkkinäinen siirtyminen aiheuttaisi hämmennystä lapsilisä- ja eläkepäätöksen saapuessa samassa käärössä.
Haluan myös huomioida jäsen Pectus3:n työn hankaloitumisen.
^ Nuo ovat kutakuinkin ne kirjaimet, mitkä minulle peruskoulussa opetettiin.
Quote from: K.L.O on 28.04.2018, 02:40:55
Mietin tässä sovinnollista kompromissiratkaisua asiaan. Ainakin tilapäisesti.
Pitäydymme sähköisessä tiedonsiirrossa asioiden sujumiseksi, mutta kunnioitettu ylläpito vaihtaa hommalla käytetyksi fontiksi esim. Chopin Script-fontin.
Mä sattumalta valmistelin vertailun, jossa on sama teksti kaunokirjoituksella ja tylsällä nettioptimoidulla tyylillä, ja kaunokirjoitus pilaisi foorumin aika tehokkaasti, koska se vie rutosti tilaa eikä siitä sittenkään saa kunnolla selvää.
Quote from: Emo on 28.04.2018, 02:43:00
^ Nuo ovat kutakuinkin ne kirjaimet, mitkä minulle peruskoulussa opetettiin.
Tuokin on aika lähellä.
http://www.1001fonts.com/monsieur-la-doulaise-font.html (http://www.1001fonts.com/monsieur-la-doulaise-font.html)
En usko kaunokirjoitettuun tekstiin tottumisen olevan kovin vaikeaa. Itse olen huvikseni lueskellut wanhoilla fraktuuroilla kirjoitettua Kalevalaa. Muutaman sivun jälkeen lukeminen sujuu melko helposti, vaikka äkkisiltään näkyy vain hienoja koukeroita.
No, mikä tahansa kelpaa minulle, kunhan tuosta yhdestä porukasta päästäisiin eroon.
Tässä hauska vanha juttu.
Quote"Cmabridgen yilopitson tuktimusken mukaan ei ole väilä msisä jäjretsyksessä sanan kijraimet ovat, ainoa täkreä aisa on, että esnimmäinen ja viimienen kijrain ovat oikelila piakiolla. Loput voivat olla missä jäjretsyskessä tahasna ja imhinen voi sitli lukea tekstin ongemlitta, koksa aiovt eiävt lue jokaitsa kijraitna eriskeen, vain sanan kokoniasuuetna. Hevletin ällitsyttävää."
Ainoa hommalla sallittu fontti tulisi olla Fette Fraktur .
Quote from: multa tulille on 28.04.2018, 00:04:10
Se, että joakinen sana voitriin kirjoittaa nostamatta kynää paperilta johtui siitä että kirjoitus tehtiin teräskynällä jota silloin tällöin kastettiin mustepulloon. Ja aina kun kynää nostettiin paperista, siihien uhkasi tulla söhry tai tippa.
Kun lapsena lyijykynällä tuli kirjoitettua kaunoa, silloin kirjoittaminen tehtiin vaikeasti, koska aikuiset käskivät tehdä sen vaikeasti, eikä ollut lasten tapana kyseenalaistaa aikuisten tahtoa. Vasta aikuisia uhmaavana teininä onnistui helpompaan tekstaukseen siirtyminen. Jälkeen päin ajatellen on mielenkiintoista, että kaunokirjoitukselle on joskus aikoinaan voinut jopa olla jokin perusteltu syykin, ja voisi kai olla mielenkiintoista joskus saada kokeilla kirjoittaa jollain keskiaikaisella kynällä.
Tällaisen sähköttömän välineen avulla sai lyötyä oikean viimeisen numeron pahviseen henkilöllisyystodistukseen, jotta pääsi Wanhalle Ylioppilastalolle k-18-diskoon. Kyllä kannatti, kertoivat ne, jotka sellaiseen rikokseen syyllistyivät.
Quote from: multa tulille on 28.04.2018, 00:04:10
Quote from: duc on 27.04.2018, 23:35:12
Tyyli jolla minä opettelin kirjoittamaan suomen kieltä: Quote
1930-luvulla Suomessa otettiin käyttöön arkkitehti Toivo Salervon suunnittelema koukeroinen mallikirjoitus, jossa tavoitteena oli kirjoittaa jokainen sana nostamatta kynää paperista kertaakaan. Kirjaimisto perustui 1700-luvun englantilaiselle kuparikaiverruskirjaimistolle (copperplate), joka heijasti aikansa myöhäisbarokin ja rokokoon koukeroista tyyliä.
https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Kaunokirjoitus
Se, että joakinen sana voitriin kirjoittaa nostamatta kynää paperilta johtui siitä että kirjoitus tehtiin teräskynällä jota silloin tällöin kastettiin mustepulloon. Ja aina kun kynää nostettiin paperista, siihien uhkasi tulla söhry tai tippa.
Kuulostaan heikolta perusteelta, ja siltä ettet ole koskaan kirjoittanut teräskynällä. Minä olen, enkä vain joinain ikimuistoisina aikoina, vaan vain muutama vuosi sitten. Sekä oikeasti antiikkisilla terillä, että niiden moderneilla versioilla. Eivät ne töhri ja tiputtele ollenkaan niin helposti kuin kuvitellaan. Tosin sellaista hakkaavaa kirjoitustapaa, jota voi käyttää lyijykynällä tai kuivamustekynällä, ei teräskynä - tai täytekynä - tietenkään kestä.
Suurin syy siihen, että pyrittiin kirjoittamaan nostamatta kynää paperilta, oli paitsi esteettinen, niin se, että se säästi aikaa. Yhdellä vedolla voi sutaista monta kirjainta. Sama ajatus pidemmälle vietynä on myös pikakirjoituksessa.
Kaunokirjoitus kuuluu yleissivistykseen. Jos koululainen ei sitä opi, niin jääköön luokalleen.
Quote from: Veikko on 28.04.2018, 03:51:55
Suurin syy siihen, että pyrittiin kirjoittamaan nostamatta kynää paperilta, oli paitsi esteettinen, niin se, että se säästi aikaa. Yhdellä vedolla voi sutaista monta kirjainta. Sama ajatus pidemmälle vietynä on myös pikakirjoituksessa.
Kun itse kokeilen kirjoittaa tänäpäivänä kaunoa ja tekstausta, kauno tulee hitaammin, ja tekstaus nopeammin. Syitä on useita, joista ilmeisin on kai se, että tekstaus on se, mihin olen tottunut, tosin kun itse tuota kirjoituskokemustani nyt tarkkailin, on siinä muutamia muitakin selkeästi eroteltavia syitä. Yksi seikka: Tekstauksessa kynän nostaminen ja laskeminen eivät kuluta aikaa käytännössä yhtään, koska nosto ja lasku tapahtuvat samanaikaisesti kynän sivuttaisliikkeen kanssa. Toinen seikka: Kun kaunokirjoituksessa on sääntöjen mukaan pakko piirtää viivoja kirjainten välille, piirretyn viivamäärän määrä kokonaisuudessaan kasvaa suuremmaksi.
Minä en osaa edes tekstata. Kirjoitan paperille tikkukirjaimilla, siksi olen liittynyt Halla-ahon Ps:iin.
Käsin kirjoitettu allekirjoitus on tulossa tiensä päähän?
Ei pidä paikkaansa.
Suomessa on satojatuhansia ihmisiä, joilla ei ole tietokonetta, sähköpostiosoitetta tai pankkitunnuksia.
Quote from: stefani on 28.04.2018, 02:22:21
Jossain vaiheessa yläastetta koin tekeväni radikaalin harppauksen, kun tein joitain itsenäisiä kokeiluja tekstauskirjainten kanssa, ja sitten vähäisen harkinnan jälkeen siirryin tekstaukseen kokonaan, kun se tuli kynästä niin paljon luonnollisemmin.
Minä kyllästyin kaunokirjoitukseen peruskoulun ala-asteen viimeisellä luokalla ja kehittelin sen sijaan Omani, joka osoittautui niin käyttökelpoiseksi että se on pysynyt halki vuosikymmenten olennaisilta osiltaan muuttumattomana. Näytteen siitä esitin jo aiemmassa samaa aihetta käsittelevässä ketjussa. https://hommaforum.org/index.php/topic,124444.msg2804111.html#msg2804111
Oman nimen kirjoittaminen kaunolla on joillekin kammotus,kun katselee kaikkien rakastaman eu:n sopimusten kirjaamis tilanteita, niin lähes kaikki merkittävät henkilöt tuhertavat jonkinlaisen allekirjoituksen.
En ole nähnyt ,että esim. Juncker käyttäisi ns. lähimaksu,,eikun lähiallekirjoitus ominaisuutta sillä loputtoman luoton kortilla.
Kaunoa vihasivat erityisesti poikalapset. Kaunon yksinkertaistamisen ja nyttemmän luopumisen tavoitteena oli parantaa poikien kouluviihtyvyyttä ja ehkäistä kouluviihtymättömyyden kierre, joka pahimmillaan johtaa alisuoriutumiseen koko koulu-uran ajan, jopa syrjäytymiseen. Ennen kuin joku sanoo tien kaunokoukerosta sillan alle olevan yksinkertaistettu, tutustukoon tutkimuksiin, joiden mukaan eka-tokaluokkien koulukokemukset määrittävät tulevan koulupolun.
Henkilökohtaisesti suren kaunon kuolemaa. On myös hankala muistaa kokeita korjatessa, ettei kirjoittaisi palautetta kaunolla, oppilaat kun eivät enää osaa edes lukea sitä. En kuitenkaan lähde arvostelemaan päätöstä lopettaa kauno, sillä en ole alkuopetuksen asiantuntija.
Muutos oli joka tapauksessa konkreettinen teko poikien syrjäytymisen ehkäisemiseksi. Kannatan tasa-arvoa sukupuolten välillä, mikä tarkoittaa sitä, että mielestäni miehiä syrjiviä rakenteita tulee tarkastella kriittisesti. Miesten lyhyempi elinikä, pahoinvointi avioeron jälkeen, suurempi syrjäytymis- ja alkoholisoitumisriski ovat näitä asioita, joihin tulisi kiinnittää yhteiskunnallisella tasolla huomiota.
Allekirjoitusasialle pitäisi tehdä jotain hyvinkin pian. Ensimmäiset käsialattomat lapset ovat nyt jo aikuisia. Sidontojen opettamisesta nimittäin luovuttiin vaivihkaa vielä edellisenkin opetussuunnitelman ollessa voimassa, eikä näille nuorille ole muodostunut minkäänlaisia omia käsialoja. He kirjoittavat nimensä tekstaten.
Nyt olisi valtiovallan korkea aika niittää kylvämänsä ja luoda toimintavarma sähköinen allekirjoitus jokaiselle kansalaiselle. Insinöörit miettiköön yksityiskohdat. Esim. käsinkirjoitetut valtakirjat täytyy jotenkin säilyttää, ne ovat hyvinkin tarpeellisia, mutta niiden allekirjoitus täytyy miettiä uudelleen.
Kaunoa harjoiteltiin kasarilluvulla kirjoittamalla jokainen kirjain vihkon sivu täyteen lyijykynällä. Tekstausta en edes osaa kunnolla, mutta läppärin namiskoilla kirjoittaminen sujuu kohtalaisesti.
TaI EHKä tÄstä vieStistä saa jotain selkää? Onko naputteluni käsialA LuettAvaa?
Onhan tämä taas yksi esimerkki vanhojen sivistysihanteiden rappiosta.
Minusta kaikkea ei pitäisi jättää laitteiden varaan. Olisi hyvä osata tehdä jotain myös omin käsin.
Quote from: Micke90 on 27.04.2018, 23:11:16
Enää en edes osaa kaunoa.
Miten minä en ole ollenkaan hämmästynyt. Aika paljon vanhoja hienoja asioita häviää. Ilmeisesti nämä nykynulikat ei oikein ymmärrä arvostaa eräänlaista vanhaa sivistystä.
Vanha unohtuu. Näiden nulikoiden toukat pitävätkin sitten idiokratiaa ja etnohekvettiä ihan normaalina ja jopa toivottavana asiana.
Quote from: Veikko on 28.04.2018, 03:51:55
Quote from: multa tulille on 28.04.2018, 00:04:10
Se, että joakinen sana voitriin kirjoittaa nostamatta kynää paperilta johtui siitä että kirjoitus tehtiin teräskynällä jota silloin tällöin kastettiin mustepulloon. Ja aina kun kynää nostettiin paperista, siihien uhkasi tulla söhry tai tippa.
Kuulostaan heikolta perusteelta, ja siltä ettet ole koskaan kirjoittanut teräskynällä. Minä olen, enkä vain joinain ikimuistoisina aikoina, vaan vain muutama vuosi sitten. Sekä oikeasti antiikkisilla terillä, että niiden moderneilla versioilla. Eivät ne töhri ja tiputtele ollenkaan niin helposti kuin kuvitellaan. Tosin sellaista hakkaavaa kirjoitustapaa, jota voi käyttää lyijykynällä tai kuivamustekynällä, ei teräskynä - tai täytekynä - tietenkään kestä.
Suurin syy siihen, että pyrittiin kirjoittamaan nostamatta kynää paperilta, oli paitsi esteettinen, niin se, että se säästi aikaa. Yhdellä vedolla voi sutaista monta kirjainta. Sama ajatus pidemmälle vietynä on myös pikakirjoituksessa.
Olet varmasti oikeassa omien kokemustesi suhteen ja ehkä myös sen suhteen miksi se kauno oli jatkuvaa viivaa koko sana. Mutta mutta. Aloitin kaunokirjoituksen 50-luvun loppupuolella teräskynällä ja pullomusteella niin kuin kaikki muutkin ja lopetin sen kaunon yo-kirjoituksiin, muistaakseni kuulakärkikynällä tai Pelikanin täytekynällä, en muista. Mutta sitä ennen oli kehittänyt itselleni sujuvan tekstauksen arkikäyttöön, joka toimii edelleen. Sen kaunon jatkuvat kirjaimet ei vaan mun motoriikallani tuottanut siistiä, helposti luettavaa tekstiä päinvastoin kuin tekstaus. Ole onnellinen jos saat aikaan siistiä kaunoa, se luojan lahja.
Kysymys ei niinkään ole kaunokirjoituksesta sinänsä - siinähän on monta vaihetta ja eri vuosikymmenten kirjoitustavat eroavat melkoisesti toisistaan - vaan ylipäätään siitä, mitä pidetään koulutuksessa tärkeänä.
Quote#1. Handwriting helps kids develop reading circuitry in their brains.
#2. Handwriting makes better writers and spellers and predicts reading and academic success.
#3. Handwriting makes both children—and adults—smarter! Close those laptops!
#4. Start out with teacher modeling.
#5. Teach handwriting directly and explicitly.
https://www.psychologytoday.com/us/blog/raising-readers-writers-and-spellers/201609/5-brain-based-reasons-teach-handwriting-in-school
Kuten artikkelista voi lukea, käsinkirjoittaminen - ja miksei ylipäätään motoristen taitojen kehittäminen - on monella tavalla hyödyksi niin ajattelun kuin muunkin osalta. Joka ei tätä ymmärrä, niin sitten ei.
Nykytila on huolestuttava, kun suurin osa lapsista ei pysty twitterviestiä pidempään kirjalliseen tuotokseen. Kieli on ajattelun väline. Mitä tapahtuu, jos ja kun tätä välinettä ei kehitetä?
Kun nyt kaunokirjoitukselle laitetaan piste, niin tehdäänkö se kynällä?
Ehkä seuraavaksi puumerkit tulevat takaisin vaikka jonkin älypuhelinapplikaation myötä.
Toisaalta, eihän sillä ole väliä jos mikkeysikympit ei osaa kirjoittaa, eihän he osaa lukeakaan, niinsen niin väliä.
Pikkuhiljaa tassuttelemme kohti yhteiskuntaa jossa olemme koneiden orjia.
Alkaa tuntumaan isäni ratkaisu elää korvessa erittäinkin hyvältä ajatukselta.
Kaunokirjoitus on vähitellen käynyt tarpeettomaksi, kirjeet kirjoitetaan nykyään tietokoneella ja postikortit tekstataan.
Allekirjoituksista ei kuitenkaan päästä niin pitkään kuin paperisia asiakirjoja käytetään, eli kyllä kaunokirjoituksen opettamisessa edelleen on mieltä, sillä kaiketi on hyvä osata lukea muutakin kuin vain oma allekirjoituksensa.
Opettamisen määrästä sitten olisi voitava keskustella.
Quote from: Frida Hotell on 27.04.2018, 23:19:04
Siinä kuulit @Emo . Kaunokirjoituksesta luovuttiin, koska oppilaat eivät oppineet sitä.
Oppivatko mitään muutakaan nykyään?
Olen välillä seurannut kun nuorten pitäisi tehdä käsillä jotain ja meno on kuin satavuotiaalla; kädet tärisevät, voimia puuttuu ja tavarat tippuu sormista.
Kokeile antaa teinille muutama ruuvi, mutteri ja prikka (aluslevy) käteen koottavaksi. Tavarat on hyvin äkkiä lattialla tai väännetty väärälle jengalle.
Kännykkää he osaavat kyllä räpeltää koska siinä tehdään yhtä liikettä ... taputaputapu, muu motoriikka sitten puuttuukin.
On vaikea kuvitella, että nykyajan nuorista saisi kello- tai hopeaseppiä, heidän kädet eivät yksinkertaisesti toimi millään joka on tiiliskiveä pienempi.
Sattumalta tuttavapiirissä on yksi aikuinen henkilö, joka on tehnyt hyvin vähän käsillään nuorena. Kaveri oli hieman erakkoluonteinen ja pentua tyhmänä pitävät vanhemmat pelkäsivät että hän satuttaa itsensä ja otti kaikki tavarat pois käsistä.
Motoriikka jäi harjoittelematta, jonka seurauksena kirjoitustyyli on hitaat hatarat tikkukirjaimet. Mitään työkaluja ei osaa käyttää koska tarkkuus ja tunneherkkyys puuttuu kokonaan. Sen seurauksena esim. hanat vedetään kiinni niin lujaa että ne alkavat vuotamaan, pytyn nupit irtoavat huuhdeltaessa, kännykästä painetaan napit rikki jne.
Tyyppi ei siis yksinkertaisesti osaa mitoittaa voimiaan vaan käyttää kaikkia esineitä niin voimalla, että ne hajoavat käsiin muutaman käyttökerran jälkeen.
Käsinkirjoituksen ja erityisesti kaunokirjoituksen poistaminen kouluista on suuri karhunpalvelus nuorille, joiden motoriikka on vasta kehittymässä. Kuten tuttavallani, sofistikoitunut tarkkuustyö jää opettelematta ja aikuisena ei sitten osata käyttää käsiä mihinkään.
Quote from: Bona on 28.04.2018, 06:49:53
Allekirjoitusasialle pitäisi tehdä jotain hyvinkin pian. Ensimmäiset käsialattomat lapset ovat nyt jo aikuisia. Sidontojen opettamisesta nimittäin luovuttiin vaivihkaa vielä edellisenkin opetussuunnitelman ollessa voimassa, eikä näille nuorille ole muodostunut minkäänlaisia omia käsialoja. He kirjoittavat nimensä tekstaten.
Nyt olisi valtiovallan korkea aika niittää kylvämänsä ja luoda toimintavarma sähköinen allekirjoitus jokaiselle kansalaiselle. Insinöörit miettiköön yksityiskohdat. Esim. käsinkirjoitetut valtakirjat täytyy jotenkin säilyttää, ne ovat hyvinkin tarpeellisia, mutta niiden allekirjoitus täytyy miettiä uudelleen.
Paperisiin asiakirjoihin voi käyttää ikivanhoja identiteetin varmennusvälineitä: sormenjälkeä ja sinettiä. Sormenjälki on näistä varmempi ja vaikeampi väärentää.
Itä-Aasiassa allekirjoitusleimasin on edelleen laajassa käytössä, ja leimasinettejä teetetään kaivertajamestareilla niin yksilöiden, perheiden kuin yritystenkin käyttöön. Sinettipari on käytännöllinen ja kaunis häälahja. :-*
Luonnollisen henkilön tai perheen sinetti on tavallisesti neliön mallinen ja sisältää 2-4 merkkiä, organisaatioiden sinetit ovat pyöreitä, suurempia ja monimutkaisempia. Organisaation sinetinhaltijan virka on tärkeä luottamustoimi ja toisinaan se uskotaan ulkopuoliselle juristille.
https://en.wikipedia.org/wiki/Seal_(East_Asia)
Nykyaikaiseen tunnistusleimaan olisi mahdollista lisätä sähköinen tunnistus ruutukoodilla.
https://fi.wikipedia.org/wiki/QR-koodi
Quote from: Totti on 28.04.2018, 13:00:09
Quote from: Frida Hotell on 27.04.2018, 23:19:04
Siinä kuulit @Emo . Kaunokirjoituksesta luovuttiin, koska oppilaat eivät oppineet sitä.
Oppivatko mitään muutakaan nykyään?
...
Jos ette ole huomanneet, niin aiheesta on keskustelua Peräkammarin ketjussa Ihmiskunnan tyhmentyminen. (https://hommaforum.org/index.php/topic,125639.0.html)
Quote from: Emo on 28.04.2018, 01:59:09
Luin taannoin, että nykynuoriso (johon sinä tosin et enää kuulu ikäsi puolesta mutta muuten vissiin kyllä) ei osaa lukea käsialakirjoitusta.
En tiedä ketään ikäistäni, joka osaisi lukea saati kirjoittaa kaunoa.
Quote from: Micke90 on 28.04.2018, 14:58:13
Quote from: Emo on 28.04.2018, 01:59:09
Luin taannoin, että nykynuoriso (johon sinä tosin et enää kuulu ikäsi puolesta mutta muuten vissiin kyllä) ei osaa lukea käsialakirjoitusta.
En tiedä ketään ikäistäni, joka osaisi lukea saati kirjoittaa kaunoa.
Ok, mun pitää vähän haastatella muutamia tyyppejä, kahdella heistä syntymävuosi -88, yhdellä -91 ja toisella - 93, että osaavatko he.
Ilmeisesti teille on opetettu vain alkeet eikä ole vaadittu käyttämään kaunokirjoitusta koulussa, mutta minun ikäluokkani on kirjoittanut KAIKEN kirjoituskirjaimin ekaluokasta ylioppilaskirjoituksiin ja vielä pääsykoe-esseet siihen päälle sekä opiskeluaikana kaikki tentit, joten luontevasti sillä kirjoitustyylillä vedän edelleen kaiken.
Onhan se selvää, että persoonallisen käsialan muotoutuminen vaatii vuosien harjoitusta. Minullekin opetettiin ensin ekaluokalla kaunokirjoitusta kirjainmallien mukaan, ja aluksi ala-asteella myöskin vaadittiin, että käsialan pitää olla suurinpiirtein mallikirjaimien mukainen, mutta sittemmin käsiala muuttui persoonalliseksi, eikä ole enää vuosikymmeniin ollut mallikirjainten mukainen (vaikka niilläkin halutessani osaan edelleen kirjoittaa). Käsialani on täysin omani.
Sanoisin ja sanon, että olet jäänyt paljosta paitsi; itse et sitä tietystikään käsitä kun et tiedä, mitä sinulta puuttuu. Ns. kirjoituskirjaimin pystyn vetämään pitkät rimpsut tekstiä todella nopeasti paperille muistiin, nopeammin kuin millään muulla tavoin. Konekirjoituksestakin kun kerran historiassa todistuksen hankin, että nopeasti kirjoitin näppäimilläkin, mutta käsin kaikista nopeimmin. tietysti kun nopeus lisääntyy, niin luettavuus heikkenee, mutta harvoin sitä muille salamavauhtia mitään tarvii kirjoittaakaan.
Quote from: Bona on 28.04.2018, 06:49:53
Allekirjoitusasialle pitäisi tehdä jotain hyvinkin pian. Ensimmäiset käsialattomat lapset ovat nyt jo aikuisia. Sidontojen opettamisesta nimittäin luovuttiin vaivihkaa vielä edellisenkin opetussuunnitelman ollessa voimassa, eikä näille nuorille ole muodostunut minkäänlaisia omia käsialoja. He kirjoittavat nimensä tekstaten.
Nyt olisi valtiovallan korkea aika niittää kylvämänsä ja luoda toimintavarma sähköinen allekirjoitus jokaiselle kansalaiselle. Insinöörit miettiköön yksityiskohdat. Esim. käsinkirjoitetut valtakirjat täytyy jotenkin säilyttää, ne ovat hyvinkin tarpeellisia, mutta niiden allekirjoitus täytyy miettiä uudelleen.
Usein allekirjoitus on tyylitelty syherö, jonka yhtymäkohdat kaunokirjoitukseen ovat hataria. Moni suunnittelee itselleen persoonallisen ja näyttävän signeerauksen teini-iässä tai varhaisaikuisuudessa.
Oma puumerkkini taas on muotoutunut vähitellen nimen alkukirjaimista, kun olen vetäissyt ne paperpinoihin toistuvasti ja kerta kerralta vauhdikkaammin.
^ Isäni nimikirjoitus on hieno; siinä on koko nimi, ei vain alkukirjaimet, se selkeästi pohjautuu koukeroisiin mallikirjaimiin kuten hänen koko käsialansakin, mutta silti käsiala on miehekäs, lennokas ja hänen omansa.
Hänen käsialansa on mielenkiintoinen, esim. pienet kirjaimet saattavat keskellä tekstiä olla kooltaan melko suuria ja ulkoasultaan "vaudikkaita". Kaarevia viivoja on käytetty luovasti.
Hänen kirjoittamansa teksti on ulkonäöllisesti vaihtelevaa (ei tylsää monotonista siis) mutta tasaisesti kuitenkin kokoajan sitä samaa tyylilajia, siinä on joku selkeä suurempi peruskaava mitä se noudattaa. Hienon näköistä, mutta melko vaikea kuvailla sitä näköjänsä sanallisesti, pitäisi näyttää teille pätkä.
Mä uskon, että allekirjoitus kertoo ihmisestä äärimmäisen paljon. Kunhan eivät laittaisi jotain tekoälyä analysoimaan noita :-\
Paju, totta kyllä, että on tyylitelty syherö, mutta koska se on tarkoitus kirjoittaa aika nopeasti, kaunokirjoitukseen kuuluva kirjainten sitominen siellä on pohjalla. Lapsilla ei ole ymmärrystä edes siitä, että kirjaimet voi syhertää yhteen nostamatta kättä paperista. Toki perusidea voidaan heille opettaa ja he voivat sitten laatia sen oman syherönsä, mutta toistaiseksi koulu ei sitä opeta. Olen kuullut asiasta myös sellaiselta henkilöltä, joka on tekemisissä nuorten henkilöiden allekirjoitusten kanssa. Voisihan syherönlaatimisharjoitukset lisätä vaikka jonnekin viidennen luokan yhteiskuntaoppiin.
Oma allekirjoitukseni on melkein yksi yhteen isäni allekirjoituksen kanssa, vaikka nimemme ovat aivan erit (minulla on mieheni sukunimi). Kun taas kirjoitan nopeasti tekstiä, joka on vain itselleni, se näyttää aivan äitini kirjoittamalta. Saatoin koululaislikkana joskus hieman harjoitella heidän käsialojaan :roll: Sekin harjoitus jää nykylapsilta pois, kun on Wilma :)
Quote from: Micke90 on 28.04.2018, 14:58:13En tiedä ketään ikäistäni, joka osaisi lukea saati kirjoittaa kaunoa.
@Micke90 Mickelle vielä, että oma lapseni osaa lukea kaunoa, vaikka hän on vielä peruskoulussa eli on 2000-luvun lapsia. En tiedä miten se häneltä onnistuu, mutta hän osaa lukea eri ihmisten erilaisia käsialoja. Jotenkin luontaisesti se vaan häneltä sujuu, olen ihan testannut kun laitoin lukemaan isäni lapsuuskodin vieraskirjaa, jossa siis on sellaisten ihmisten kirjoituksia, ketkä elävät sillä kirjoitushetkellä sota-aikaa.
Teksti on siis todella erilaista, kuin mihin itsekään olen tottunut, saati kukaan tämän vuosituhannen lapsi. Lapsi lukee silti tekstiä sujuvasti.
Quote from: Veikko on 28.04.2018, 03:51:55
Kuulostaan heikolta perusteelta, ja siltä ettet ole koskaan kirjoittanut teräskynällä. Minä olen, enkä vain joinain ikimuistoisina aikoina, vaan vain muutama vuosi sitten. Sekä oikeasti antiikkisilla terillä, että niiden moderneilla versioilla. Eivät ne töhri ja tiputtele ollenkaan niin helposti kuin kuvitellaan. Tosin sellaista hakkaavaa kirjoitustapaa, jota voi käyttää lyijykynällä tai kuivamustekynällä, ei teräskynä - tai täytekynä - tietenkään kestä.
En tunne itse tällaisia teräskyniä ja lapsena olin nähnyt vain yhden kuivuneen täytekynän, mutta reilu vuosi sitten innostuin hankkimaan joitain hyvin halpoja kiinalaisia täytekyniä. Niillä ei tosiaan ainakaan ole ollut ongelmana mikään tiputtelu, kun sellaista ei ole koskaan toistaiseksi ainakaan tapahtunut. Jopa kuulakärkikynillä on tullut enemmän kärkeen jääneistä mustejämistä ylimääräisiä töhryjä kuin noilla. Olen tosin toistaiseksi käyttänyt vain mustepatruunoita, enkä kokeillut hyödyntää vielä hankkimaani mustepulloa ja kynien mäntätäyttöä. Jos mustepullosta täyttämisen jälkeen kärkeen jäisi jotain ylimääräistä mustetta, niin sitä olisi varmaan järkevinta pyyhkäistä vaikka talouspaperin palalla, niin kuin joskus on täytynyt tehdä kuulakärkikynien kärjille, jotta on saanut sotkevat ylimääräiset mustejäämät pois.
Paljon käsin kirjoittavan kannattaisi minusta edelleen harkita täytekynänkin hankkimista. Sekä kuivamuste/kuulakärkikynällä, että mustekynällä on omat vahvuutensa - ja toki myös omat heikkoutensa. Esimerkiksi kuulakärkikynän muste ei kuivu ja tuki kärkeä aivan niin helpolla vähäisellä käytöllä ja muste kestää pidempään, eikä kirjoituskulma ole niin tärkeä kuin täytekynässä. Toisaalta täytekynällä kirjoittamisen myötä huomaa sen, että siinä missä täytekynällä riittää erittäin kevyt kosketus paperiin, niin kuivamustekynän kanssa joutuu käyttämään yllättävän paljon voimaa kynän painamiseen. Ja kuivahtaneen täytekynän voi saada taas toimimaan helpommin ja varmemmin kuin kuivahtaneen kuulakärkikynän.
Nykyään käytän yleensä mieluummin täytekynää kirjoittamiseen, koska sillä kirjoittaminen tuntuu yksinkertaisesti niin paljon mukavammalta ja kuulakärkikynää pidän vain varalta, jos kynä on kuivahtanut/muste loppu - eikä varapatruunaa ole mukana. Oikeastaan tulee jo jonkinlaista henkistä nautintoa jo siitä, että täytekynällä ylipäätään vetää paperille jonkinlaisia viivoja, töherryksiä tms. Samoin kuin se, että jälkeen voi mm. paksuuden osalta vaikuttaa erilaisilla kärjillä, erilaisilla musteilla, jonkin verran painolla jne. Vielä pitäisi kokeilla hankkia kalligrafiaan tarkoitettuja erikoiskärkiä ja katsoa saisiko niillä sinällään varsin rumaan kaunokirjoitukseeni vähän enemmän efektejä ja sitä kautta innostuisi parantamaan kaunokirjoitustani kauniiksi. Tekstaustahan en ole koskaan osannut, kun sitä ei koulussa meille opetettu (suurin osa luokkalaisistani kuitenkin ilmeisesti oma-aloitteisesti oppi tekstaamaan, mutta minä vain yksittäisiä kaavoissa yleisesti esiintyviä kirjaimia, kuten e:n - ja tietenkin tikkukirjaimet).
Quote
Suurin syy siihen, että pyrittiin kirjoittamaan nostamatta kynää paperilta, oli paitsi esteettinen, niin se, että se säästi aikaa. Yhdellä vedolla voi sutaista monta kirjainta. Sama ajatus pidemmälle vietynä on myös pikakirjoituksessa.
Tuntuuhan se kädellekin paljon miellyttävämmältä, kun ei joudu jatkuvasti nostelemaan kynää.
Anteeksi, kirjoitin seisaaltaan tussilla, joka sattui ensimmäisenä käteen. En pelkää outtaavani itseäni, sillä eihän nykyään koskaan kirjoita kellekään mitään käsin ja jos kirjoittaakin, täytyy nuorison takia tekstata.
Quote from: Emo on 28.04.2018, 15:41:33
^ Isäni nimikirjoitus on hieno; siinä on koko nimi, ei vain alkukirjaimet, se selkeästi pohjautuu koukeroisiin mallikirjaimiin kuten hänen koko käsialansakin, mutta silti käsiala on miehekäs, lennokas ja hänen omansa.
Arvostusta tähän.
Tuttaviini kuuluu sotahistorian tutkija joka välillä IRC:ssa pyytää vetoapua tulkitsemaan -39-44-välillä kirjoiteltuja juttuja. (otteita sotapäiväkirjoista)
Havaitsin ekaa haastetta ottaessani (vuosia sitten) että tämä käsiala on just samanlainen kuin isävainaalla.
Silloinen koulu ja etenkin ympäristö edellytti käsinkirjoitusta -> lopputulos varsin tasaista jälkeä.
Noita sotapäiväkirjojen tekstejä tulkitessa on tullut havaittua ettei >70-luvulla syntyneet hanskaa tuota kirjoitusta ollenkaan keskusteltuani tutkijan kanssa.
Kyseinen tutkija on -74 syntynyt :D
Quote from: Bona on 28.04.2018, 16:17:56
Anteeksi, kirjoitin seisaaltaan tussilla, joka sattui ensimmäisenä käteen. En pelkää outtaavani itseäni, sillä eihän nykyään koskaan kirjoita kellekään mitään käsin ja jos kirjoittaakin, täytyy nuorison takia tekstata.
Ehkäpä tuossa just onkin "vika", että kirjoitat nuorisolle tekstaten. Minä kirjoitan aina kaunolla/ käsialla kaikki muistilaput ja ostoslistat ja ihan kaiken ihan kaikille, siksikin oma jälkikasvuni osaa kaunoa lukea. Pakota nuoriso harjoittelemaan kaunon lukemista. Mielestäni lapseni kokeisiin opettajat ovat kirjoittaneet kommentit aina käsiallallaan.
Seuraavaksi kun Times New Roman jää historiaan latinalaisten aakkosten korvautuessa erinäisillä kalligrafeilla, huomautan että kirjapainotaito ja sen myötä tietotekniikka yleistyi juuri länsimaissa, koska täällä kirjaimet sopivat niin hyvin koneen tuotettaviksi.
Esimerkiksi arabialaiset koukerot eivät noin vain kääntyneetkään kirjapainolle sopiviksi, mistä johtuen käsin kopiointi ja ääneenluku pitivät pintansa. Kun mokumedia muistuttaa antiikin tekstien säilymisestä arabialaisina käännöksinä, unohtuu että tuo kulttuuri oli kirjoitusmieltymystensä vankina yli tuhat vuotta ja muinaiset mieltymykset heijastuvat näihin päiviin saakka.
Quote from: Tunkki on 28.04.2018, 16:22:11
Noita sotapäiväkirjojen tekstejä tulkitessa on tullut havaittua ettei >70-luvulla syntyneet hanskaa tuota kirjoitusta ollenkaan keskusteltuani tutkijan kanssa.
Onko jossain esimerkkejä tuollaisesta kirjoituksesta, että pääsisi testaamaan omia lukutaitoja sen suhteen?
PS, täällä on muuten esimerkiksi jotain saksalaisia vanhoja kaunokirjoitustekstejä, joista osa on yli sadan vuoden takaa. Osa on ainakin minulle näistä varsin helppolukuisia, osassa taas minulla on vaikeuksia lukea niitä mutta uskoisin ymmärtäväni näitä vaikealukuisimpiakin versioita, jos teksti olisi suomeksi jolloin olisi helpompi epävarmojen kirjainten kohdalla päätellä oikea tulkinta:
https://pxhere.com/fi/photo/632204
Ei mene kauaakaan kun allekirjoitus tehdään pukkaamalla peukku musteeseen ja sen jälkeen dokumenttiin.
Soon siinä.
Quote from: sivullinen. on 28.04.2018, 01:43:44
Olen näihin ketjuihin aina käynyt sanomassa oman mielipiteeni kehityksestä: Menneisyyden välineet kuuluvat menneisyyteen ja Suomen koululaitos kokonaisuudessaan elää menneisyydessä. Kaikesta kynä ja paperi touhusta pitäisi päästä eroon; olisi pitänyt päästä jo yli kymmenen vuotta sitten. Tietokoneet ovat yhä Suomen kouluissa erikoisuuksia, ja tabletit ovat tulleet toisiksi erikoisuuksiksi, mutta todellisuudessa tietokoneet ja tabletit ovat tätä päivää. Kouluissa joka tunti on käytännössä historian tunti.
Kynällä, paperilla, tietokoneella ja tabletilla on kullakin omat vahvuutensa ja myös omat heikkoutensa. Minusta olisi aika hullu ajatus yrittää väkisin päästä kaikesta paperista ja kynistä eroon, kun joissain tilanteissa ne ovat kuitenkin ylivoimasesti paras ratkaisu edelleen.
Esimerkiksi kaavojen pyörittelyssä kynä ja paperi ovat kätevin ratkaisu, koska niillä pystyy tekemään helposti ja nopeasti haluamansa merkinnät, ilman että joutuu hakkaamaan päätään työkaluun ja sen rajoitteisiin saadakseen aikaan haluamansa. Mahdollinen puhtaaksikirjoittaminen toki kannattaa tehdä tietokoneella ja samoin joskus joidenkin välivaiheiden pyörittelykin voi olla järkevää tietokoneella.
Paperi ja kynä ovat myös käteviä tapoja merkitä vaikkapa laatikon sisältö laatikon kylkeen kirjoittamalla. Hankalahan tällaista olisi tehdä yksinomaan tietokoneella mitenkään järkevästi. Toki tietokoneella voi puolestaan kirjoittaa ja tarratulostimella sitten tulostaa tarran laatikkoon ja pyrkiä ylläpitämään tietokantaa laatikkojen sisällöstä ja laatikkojen sijainnista.
Minulla on ainakin satoja sähköisessä muodossa olevia kirjoja hankittuna - eli enemmän kuin paperikirjoja. Mieluummin kuitenkin usein luen paperikirjasta kuin sähköisestä kirjasta mm. nopeamman sivukääntelyn takia, paremman luettavuuden yms takia. Toisaalta sähköiset kirjat saa välittömästi itselleen, ne eivät vie fyysistä tilaa, eivät paina, niistä voi hakea tekstiä, niitä voi paremmin lainata ystäville jne.
Usein paperi ja kynä on myös erittäin hyvä vaihtoehto, jos pitää pyrkiä suojautumaan verkkohyökkäysten varalta. Kännyköiden ja tietokoneiden tietoturva, etenkin verkkoon liitettyjen, on sen verran heikoissa kantimisissa, että paperi ja kynä voi olla monessa tapauksessa niiden takia varsin järkevä vaihtoehto salaisuuksien suojelemiseksi verkkohyökkäyksiltä. Fyysisiltä hyökkäyksiltä taas voi suojata paremmin se, että tietokoneilla on paljon helpompaa käyttää kunnon salausta kuin paperia käyttämällä, joskin tietokoneiden tietoturvaongelmat ovat riski.
Tabletit voivat olla materiaalin lukemiseen joissain tilanteissa miellyttävämpiä keveytensä takia kuin tietokoneet. Toisaalta niiden pitäminen hyvässä asennossa on usein ongelma. Kirjoittaminen tietenkin onnistuu näppäimistön kautta paljon paremmin kuin jollain kosketusnäytöltä. Joissain koulujen aineissa tietotekniikasta voi olla apua opetuksen tehostamisesta, mutta tämä ei ole mikään automaattinen seuraus tietotekniikasta, vaan riippuu mm. aineesta ja millaista opetusmateriaalia on käytöstä. Tutkimuksissa on havaittu oppimistuloksissa tapahtuneen myös heikkenemistä tietotekniikan käyttöönoton myötä.
Quote from: Emo on 28.04.2018, 15:55:28
@Micke90
Mickelle vielä, että oma lapseni osaa lukea kaunoa, vaikka hän on vielä peruskoulussa eli on 2000-luvun lapsia. En tiedä miten se häneltä onnistuu, mutta hän osaa lukea eri ihmisten erilaisia käsialoja. Jotenkin luontaisesti se vaan häneltä sujuu, olen ihan testannut kun laitoin lukemaan isäni lapsuuskodin vieraskirjaa, jossa siis on sellaisten ihmisten kirjoituksia, ketkä elävät sillä kirjoitushetkellä sota-aikaa.
Teksti on siis todella erilaista, kuin mihin itsekään olen tottunut, saati kukaan tämän vuosituhannen lapsi. Lapsi lukee silti tekstiä sujuvasti.
Itse yritin tässä taannoin lukea vanhoja neuvolapapereitani vuosilta 90-96 ja varsinkin kaunolla kirjoitettuja harakanvarpaita oli vaikea lukea.
^ Juippi, mitä sinä hoet asioista joita et ymmärrä? Keskity niihin, joita ymmärrät.
Quote from: Micke90 on 28.04.2018, 14:58:13
Quote from: Emo on 28.04.2018, 01:59:09
Luin taannoin, että nykynuoriso (johon sinä tosin et enää kuulu ikäsi puolesta mutta muuten vissiin kyllä) ei osaa lukea käsialakirjoitusta.
En tiedä ketään ikäistäni, joka osaisi lukea saati kirjoittaa kaunoa.
Olen kaksi vuotta sinua vanhempi. Meille sitä opetettiin yhä ala-asteella.
Quote from: Jaakko Sivonen on 28.04.2018, 16:59:05
Olen kaksi vuotta sinua vanhempi. Meille sitä opetettiin yhä ala-asteella.
2. luokalla. Sen jälkeen ei.
Quote from: Micke90 on 28.04.2018, 14:58:13
Quote from: Emo on 28.04.2018, 01:59:09
Luin taannoin, että nykynuoriso (johon sinä tosin et enää kuulu ikäsi puolesta mutta muuten vissiin kyllä) ei osaa lukea käsialakirjoitusta.
En tiedä ketään ikäistäni, joka osaisi lukea saati kirjoittaa kaunoa.
Olen ikäisesi (synt. 04/90) osaan lukea ja kirjoittaa kaunoa. Sitä opetettiin ala-asteelta asti ainakin Tampereen kouluissa.
Itse kirjoitan mieluummin omalla käsialallani joka on selkeää lähinnä tikkukirjain- kauno hybridiä, mutta jos pitäisi jotain kirjoittaa kaunolla onnistuisi sekin.
Latinalainen kaunokirjoitus virläpä on pääosin selkeää verrattuna esimerkiksi kyrillisiin koska kirjaimet ovat samoja. Kyrillisessä kaunossa jotkut kirjaimet poikkeavat huomatravasti ns. konekirjoitetuista.
Quote from: Skeptikko on 28.04.2018, 16:06:19
Nykyään käytän yleensä mieluummin täytekynää kirjoittamiseen, koska sillä kirjoittaminen tuntuu yksinkertaisesti niin paljon mukavammalta ja kuulakärkikynää pidän vain varalta, jos kynä on kuivahtanut/muste loppu - eikä varapatruunaa ole mukana.
Onko kellään muuten kokemusta sulkakynillä kirjoittamisesta? Onko sellaisesta mihinkään muuhun kuin suunnilleen nimikirjoituksen kirjoittamisen? Jotenkin herää epäilys, että joutuuko kynää dippaamaan turhan usein musteessa tai tuleeko jäljestä helposti laadultaan epätasaista. Lisäksi sulkakynät vaikuttavat selvästi kalliimmilta kuin halvemmat täytekynät, joten ei niin helpolla viitsi tehdä heräteostosta.
Jos sulkakynäkin on kokeilemisen arvoinen, niin voisi ehkä harkita sellaistakin. Mitäköhän tykkäisivät töissäkin, kun menisinkin kokokeukseen seuraavan kerran sulkakynän ja mustepullon kanssa...
Quote from: Micke90 on 28.04.2018, 17:00:11
Quote from: Jaakko Sivonen on 28.04.2018, 16:59:05
Olen kaksi vuotta sinua vanhempi. Meille sitä opetettiin yhä ala-asteella.
2. luokalla. Sen jälkeen ei.
Meilläkin sitä opetettiin ainoastaan siinä ala-asteen alkupuolella ja silloinkin sitä oli melko vähän loppujen lopuksi. Syntynyt 96.
Meidän -01-vauva kirjoitti kaunoa ala-asteen.
Nykyäänhän on jo pitkään ainakin postissa ja DHL-paketeissa joutunut allekirjoittamaan "kynällä" digitaliseen kuittauslomakkeeseen nimmarinsa. No, surkea viritys; ei sillä digikynällä kunnollista jälkeä saa kirjoitetuksi.
Jäsen Totti tuolla aikaisemmin huolestunut oikeasta asiasta.
Meillä on penskat opetettu pienestä pitäen aukomaan hajulukot ja osallistumaan pieniin korjaustöihin. Eivätkä työnnä niitä pumpulipuikkoja enää rööreihin. Ei ole tarvinnut pakottaa ja innoissaan jopa kaivavat vinkkejä youtubesta. Joskus jäisi ilman tubea sormi suuhun amatööriporukalta.
Itselläni friikkinä työkaluja riittää ja lapsena toivoin jopa leluni rikkoontuvan, jotta pääsen niiden anatomiaa tutkimaan.
Isoveli ripitti "korjauspuuhistani". ;D
Kaunokirjoituksen opettaminen kuuluu mielestäni itsestäänselvyyksiin koulussa.
En voi käsittää millään sen poistamista kouluopetuksesta. 8)
Quote from: Skeptikko on 28.04.2018, 17:13:21
...
Onko kellään muuten kokemusta sulkakynillä kirjoittamisesta? Onko sellaisesta mihinkään muuhun kuin suunnilleen nimikirjoituksen kirjoittamisen? Jotenkin herää epäilys, että joutuuko kynää dippaamaan turhan usein musteessa tai tuleeko jäljestä helposti laadultaan epätasaista. Lisäksi sulkakynät vaikuttavat selvästi kalliimmilta kuin halvemmat täytekynät, joten ei niin helpolla viitsi tehdä heräteostosta.
Jos sulkakynäkin on kokeilemisen arvoinen, niin voisi ehkä harkita sellaistakin. Mitäköhän tykkäisivät töissäkin, kun menisinkin kokokeukseen seuraavan kerran sulkakynän ja mustepullon kanssa...
Näytti olevan myytävänä kunnollisia kalligrafiaterällisiä sulkakyniä netissä tarjolla. Niillä pääset tekemään vaikutuksen. Varmaan kannattaa harjoitella vähän. Ei näyttänyt olevan kovin kalliita. Korkeasaaresta saa napattua näyttäviä varasulkia. ;D
Tarjolla oli myös feikkisulkakyniä, jotka oikeasti olivat kuulakärkikyniä sulkakoristuksella.
Muista ottaa vaihtovaatteet duuniin mukaan.
Quote from: Skeptikko on 28.04.2018, 16:26:02
Quote from: Tunkki on 28.04.2018, 16:22:11
Noita sotapäiväkirjojen tekstejä tulkitessa on tullut havaittua ettei >70-luvulla syntyneet hanskaa tuota kirjoitusta ollenkaan keskusteltuani tutkijan kanssa.
Onko jossain esimerkkejä tuollaisesta kirjoituksesta, että pääsisi testaamaan omia lukutaitoja sen suhteen?
Kansallisarkistossa on digitoituina sotapäiväkirjoja nimellä
Sotapäiväkirjat-kokoelma -arkisto, joita voi lukea netissäkin (linkki) ja koska niillä on ollut useita satoja eri kirjoittajia, niin eri käsialojakin löytyy. Olen tuolta lueskellut oman sukuni miesten vaiheista talvi- ja jatkosodassa.
Quote from: KansallisarkistoSotapäiväkirjat-kokoelma -arkiston sarjat:
Talvisodan sotapäiväkirjat
Jatkosodan ja Lapin sodan sotapäiväkirjat
http://digi.narc.fi/digi/dosearch.ka?atun=65.SARK
Liitekuvana yhden sotapäiväkirjan ensimmäinen aukeama:
Talvisota - II Armeijakunnan esikunta. Toimisto II 1940-1940 (SPK 47, 19.2.1940 - 11.4.1940)e:typo
Quote from: Pullervo on 28.04.2018, 18:01:14
Liitekuvana yhden sotapäiväkirjan ensimmäinen aukeama: Talvisota - II Armeijakunnan esikunta. Toimisto II 1940-1940 (SPK 47, 19.2.1940 - 11.4.1940)
Ainakin vähän suurennettuna minusta kohtuullisen helppolukuinen. Pienen totuttelun jälkeen varmaan onnistuisi suurentamattakin lukeminen.
Tämän ketjun innoittamana piti kokeilla, ja kyllä minä vielä jotenkin sain kaunokirjoituksen onnistumaan vaikka viimeksi varmaan ylioppilaskirjoituksissa sitä käyttänyt. Sitten törmäsin tuohon Pullervon esimerkkiin ns. oikeasta kaunosta ja täytyy todeta että en joka sanasta saanut selvää. Bonan teksti oli helposti luettavaa.
Käsiala on hidakseltaan rappeutunut jo oikeastaan parisataa vuotta. Käsinkirjoitus saavutti esteettisen lakipisteensä 1700-luvulla. 1500-1700 luvun kirjeet ja veliinille kirjoitetut asiakirjat ovat oikeita taideteoksia.
Perinteisten feodaalisäätyjen hälvetessä ja teollisuuden synnyttyä kehittyi kuitenkin tarve siirtyä pelkistetympään kirjoitustapaan. Valtioiden kehittyessä monimutkaisemmiksi kaikenlainen byrokratia kasvoi, eikä ollut käytännöllistä massakouluttaa suuria kansanjoukkoja taiteellisesti vaativaan vanhaan kirjoitustapaan. Kouluissa 1900-luvulla opetettu kauno onkin melkoisen pelkistettyä vanhoihin aikoihin verrattuna.
Tässä ketjua lukiessa alkaa tehdä jo mieli ruveta treenaamaan noita valistusajan koukeroita.
Quote from: Sibis on 28.04.2018, 16:40:43
Ei mene kauaakaan kun allekirjoitus tehdään pukkaamalla peukku musteeseen ja sen jälkeen dokumenttiin.
Soon siinä.
Kuten Kiinassa joku tuhat vuotta sitten ja sen jälkeenkin. Yleensä lukutaidoton kansa ei yleensä myöskään ymmärtänyt minkälaiseen sopimukseen tai viralliseen asiakirjaan peukalollaan allekirjoituksen teki, mutta sillähän ei ollut suurta väliä hallitsijoille ja kauppamiehille, jotka asiakirjat ja sopimukset laativat. Mutta näinhän se on edelleenkin - ja yleisen lukutaidottomuuden etenemisen myötä yhä enemmän. Kansan ei tarvitse osata lukea tai kirjoittaa, pelkkä likainen peukalo riittää.
Quote from: Michael in memoriam on 28.04.2018, 18:11:47
Tämän ketjun innoittamana piti kokeilla, ja kyllä minä vielä jotenkin sain kaunokirjoituksen onnistumaan vaikka viimeksi varmaan ylioppilaskirjoituksissa sitä käyttänyt. Sitten törmäsin tuohon Pullervon esimerkkiin ns. oikeasta kaunosta ja täytyy todeta että en joka sanasta saanut selvää. Bonan teksti oli helposti luettavaa.
Eihän ole olemassa yhtä ainutta oikeaa kaunokirjoitustyyyliä - tai tekstaustyyliä - vaan niistä on monia erilaisia versioita. Yleisyydessään eri tyyleissä on ollut ajallisia vaihteluita ja koemme jotkut tyylit helppolukuisimmiksi esimerkiksi tyylin luontaisen selkeyden, huolellisen kirjoittajan tai sen vuoksi, että kyseinen tyyli vain sattuu olemaan meille tuttu.
Quote from: Micke90 on 28.04.2018, 16:58:05
Quote from: Bona on 28.04.2018, 16:13:43
@Micke90
Osannut Micke tämän lukea?
Varsin lähelle, ensimmäinen sana oli "Osannet" eli potentiaalimuoto, ja oikeastihan siihen ei olisi kuulunut kysymysmerkkiä, mutta se oli epäsuora kysymys :)
Quote from: Skeptikko on 28.04.2018, 18:08:06
Quote from: Pullervo on 28.04.2018, 18:01:14
Liitekuvana yhden sotapäiväkirjan ensimmäinen aukeama: Talvisota - II Armeijakunnan esikunta. Toimisto II 1940-1940 (SPK 47, 19.2.1940 - 11.4.1940)
Ainakin vähän suurennettuna minusta kohtuullisen helppolukuinen. Pienen totuttelun jälkeen varmaan onnistuisi suurentamattakin lukeminen.
Minä luin myös vaivattomasti tuota.
Quote from: Michael in memoriam on 28.04.2018, 18:11:47
Tämän ketjun innoittamana piti kokeilla, ja kyllä minä vielä jotenkin sain kaunokirjoituksen onnistumaan vaikka viimeksi varmaan ylioppilaskirjoituksissa sitä käyttänyt. Sitten törmäsin tuohon Pullervon esimerkkiin ns. oikeasta kaunosta ja täytyy todeta että en joka sanasta saanut selvää. Bonan teksti oli helposti luettavaa.
Osa on lyhenteitä, esim. vihollisen = vih:n, esikunnan = esiK:n
Quote from: Skeptikko on 28.04.2018, 18:39:58
Eihän ole olemassa yhtä ainutta oikeaa kaunokirjoitustyyyliä - tai tekstaustyyliä - vaan niistä on monia erilaisia versioita. Yleisyydessään eri tyyleissä on ollut ajallisia vaihteluita ja koemme jotkut tyylit helppolukuisimmiksi esimerkiksi tyylin luontaisen selkeyden, huolellisen kirjoittajan tai sen vuoksi, että kyseinen tyyli vain sattuu olemaan meille tuttu.
Täällä on muuten reilun sadan vuoden takaa esimerkki kaunokirjoitustyylistä, joka on niin lähellä meidän aikamme tyyliä, että sitä tuskin on kovinkaan vaikea useimpien lukea - tai edes kaunokirjoitustyylistä tunnistaa sitä vanhaksi (päiväyksestä ja päiväyksen tyylistä sen toki tunnistaa vanhaksi):
Kaksi Lempiä, sydänystävät sadan vuoden takaa
https://orivesiennenvanhaan.wordpress.com/2017/03/24/kaksi-lempia-sydanystavat-sadan-vuoden-takaa/
QuoteEnsimmäinen kirje on maaliskuulta 1898 14-vuotiaalle Lempi Paavolalle. Sinä kesänä hänelle syntyy sisarpuoli Sanni leskiäiti Amandan mentyä uusiin naimisiin. Käy ilmi, että tytöt ovat kirjoitelleet toisilleen jo aikaisemmin. Kirje alkaa sanoin: Paras tuttavani Lempi, seuraava: Tosi-ystäväni Lempi. Yksi kirje loppuu näin: Hellin ja sydämellisin tervehdys nöyrimmältä ystävältäsi.
Täälläkin kohtuullisen helposti luettavaa tekstiä noin sadan vuoden takaa ja vähän vanhempaakin:
Kasvatus & aika | Hilkka Helsti: "Ei äitiin tarte sitä murehtiia että miinä hukun ioutun". Kirjeiden kirjoittaminen Savalojan sisarusten perhestrategiana
http://www.kasvatus-ja-aika.fi/site/?lan=1&page_id=139
QuoteKuva 5. Kaisu Niemelän (o. s. Savaloja) kirje Maiju Hellstenille (o. s. Heikkilä) n. 1917–1918. Hilkka Helstin perhearkisto.
Täällä puolestaan näkyy Agricolan vuonnna 1549 ruotsiksi kirjoittama kirje. Jos kirje olisi suomeksi, niin uskoisin useimpien saavan siitäkin kohtuullisesti suurennettuna selvää (toki sanasto, sanojen kirjoitusasu yms on satojen vuosien aikana muuttunut sen verran, että se vaikeuttaisi jonkin verran ymmärtämistä):
Mikael Agricola - Wikiwand
http://www.wikiwand.com/fi/Mikael_Agricola
QuoteAgricolan Nils Tuurenpoika Bielkelle 1549 ruotsiksi kirjoittama kirje.
PS, Suomen vanhin asiakirja yli 700 vuoden takaa on kuningas Birgerin suojelukirje Karjalan naisille. Jos kirje olisi suomeksi eikä latinaksi ja tekstin haalistumista hieman korjattaisiin, niin voi hyvin olla, että kirjaimista saisi riittävän hyvin selvää, että tekstin suurelta osin ymmärtäisi (toki osa sanastosta tai niiden kirjoitusasut olisivat niin vanhahtavaa, ettei jokaista sanaa varmaan ymmärtäisi):
Suomen vanhin asiakirja täyttää 700 vuotta – päivätty 1. lokakuuta 1316 | Helsingin Uutiset
https://www.helsinginuutiset.fi/artikkeli/438087-suomen-vanhin-asiakirja-tayttaa-700-vuotta-paivatty-1-lokakuuta-1316
Täällä kyseinen kirje kuvana:
http://www.rusi.info/images/suojkirj.jpg
Ja täällä kyseisen kirjeen teksti ensin latinaksi ja sitten suomeksi käännettynä:
1316. Birger Maununpojan suojelukirje
https://histdoc.net/historia/birger.html
QuoteOmnibus presentes litteras jnspecturis, Birgerus dei gracia Sueorum gothorumque rex Salutem jn Domino sempiternam Tenore presencium notum esse volumus tam posteris quam modernis, Nos de consilio et consensu Nobilium virorum Dominorum Kanuti Jonsson legiferi ostgotorum, Thorwi Kætilsson, et Johannis Brunckow dapiferi nostri, nec non et aliorum consiliariorum nostrorum
...
Kaikille niille, jotka tulevat näkemään tämän kirjeen, me Birger, Jumalan armosta svealaisten ja gööttalaisten kuningas, toivotamme ikuista pelastusta Herrassa. Tällä kirjeellä teemme tiettäväksi niin hyvin jälkeen tuleville kuin nyt eläville, että me jalosukuisten miesten herrojen Knuut Jooninpojan, itägööttalaisten laamannin, Thor Kettilinpojan ja Johannes Brunkowin, meidän drotsimme ja muiden rakkaiden valtaneuvostemme neuvosta ja suostumuksella olemme lujasti säätäneet lakina noudatettavaksi,
Tässä vielä vertailtavaksi vanhimmasta suomeksi olevasta kirjasta oleva pätkä, niin huomaa kuinka kieli on niistä ajoista muuttunut, mutta että silti aika paljon pystyy ymmärtämään äidinkieleltään suomenkielinen (suomen vieraana kielenä oppineille saattaa olla vaikeampaa ymmärtää noin vanhahtavaa tekstiä):
Abckiria
https://en.wikipedia.org/wiki/Abckiria
QuoteAbckiria (also sometimes spelled ABC-kiria, and spelled "ABC-kirja" in modern Finnish), in English "The ABC book", is the first book that was published in the Finnish language. It was written by Mikael Agricola, a bishop and Lutheran Reformer, and was first published in 1543.
...
In modern days, the most famous part of the book is the opening poem:
Oppe nyt wanha / ia noori /
joilla ombi Sydhen toori.
Jumalan keskyt / ia mielen /
iotca taidhat Somen kielen.
Laki / se Sielun hirmutta /
mutt Cristus sen tas lodhutta.
Lue sijs hyue Lapsi teste /
Alcu oppi ilman este.
Nijte muista Elemes aina /
nin Jesus sinun Armons laina.
("Learn now, old and young, who have a fresh heart, God's commandments and the mind, so that you shall know the Finnish language. Law, it makes the soul fearful, but Christ soothes it again. So read from here good child, the beginning of learning without obstacles. Remember them all your life, so Jesus lends you his mercy.")
Quote from: Bona on 28.04.2018, 18:43:52
Varsin lähelle, ensimmäinen sana oli "Osannet" eli potentiaalimuoto, ja oikeastihan siihen ei olisi kuulunut kysymysmerkkiä, mutta se oli epäsuora kysymys :)
Ai jaa. :D Minä kun luulla, että Bona puhua hono some. ;D
Quote from: Micke90 on 28.04.2018, 16:52:27
Quote from: Emo on 28.04.2018, 15:55:28
@Micke90
Mickelle vielä, että oma lapseni osaa lukea kaunoa, vaikka hän on vielä peruskoulussa eli on 2000-luvun lapsia. En tiedä miten se häneltä onnistuu, mutta hän osaa lukea eri ihmisten erilaisia käsialoja. Jotenkin luontaisesti se vaan häneltä sujuu, olen ihan testannut kun laitoin lukemaan isäni lapsuuskodin vieraskirjaa, jossa siis on sellaisten ihmisten kirjoituksia, ketkä elävät sillä kirjoitushetkellä sota-aikaa.
Teksti on siis todella erilaista, kuin mihin itsekään olen tottunut, saati kukaan tämän vuosituhannen lapsi. Lapsi lukee silti tekstiä sujuvasti.
Itse yritin tässä taannoin lukea vanhoja neuvolapapereitani vuosilta 90-96 ja varsinkin kaunolla kirjoitettuja harakanvarpaita oli vaikea lukea.
Riippuu käsialasta kuin vaikea on lukea, mutta silti on eri asia onko vaikea lukea vai onko mahdoton lukea. Oli sulle vaikea, eli ei mahdoton. Toki jos käsiala on ihan hirveä, niin ei sitä lue erkkikään.
Quote from: Pullervo on 28.04.2018, 18:01:14Kansallisarkistossa on digitoituina sotapäiväkirjoja nimellä Sotapäiväkirjat-kokoelma -arkisto, joita voi lukea netissäkin (linkki) ja koska niillä on ollut useita satoja eri kirjoittajia, niin eri käsialojakin löytyy. Olen tuolta lueskellut oman sukun miesten vaiheista talvi- ja jatkosodassa.
Quote from: KansallisarkistoSotapäiväkirjat-kokoelma -arkiston sarjat:
Talvisodan sotapäiväkirjat
Jatkosodan ja Lapin sodan sotapäiväkirjat
http://digi.narc.fi/digi/dosearch.ka?atun=65.SARK
Liitekuvana yhden sotapäiväkirjan ensimmäinen aukeama: Talvisota - II Armeijakunnan esikunta. Toimisto II 1940-1940 (SPK 47, 19.2.1940 - 11.4.1940)
Tämä on juuri täsmälleen sitä käsialaa, millä aiemmin mainitsemani isäni lapsuuskodin vieraskirjamerkinnät ovat kirjoitetut. Pystyn lukemaan ja peruskoululaisenikin pystyy lukemaan.
Micke90, olet saatanan surkeassa ymmärryksen tasossa, etkä nouse sieltä koskaan.
Tiedustelu Homma-rouville ja muillekin nimensä vaihtaneille: Tuottiko uuden allekirjoituksen opettelu hankaluuksia? Pukkasiko identiteettikriisiä? Vai oliko suunnitelmat mielitietyn suhteen selviä jo niin varhain että tyttövuosien päiväkirjat oli täynnä etunimi+miehen sukunimi harjoitelmia?
Siviilisäädyn ja nimenvaihdoksen yhteydessä joutui uusimaan henkilöllisyystodistukset, joissa yhtenä tunnisteena käytetään allekirjoitusta. Tuolloinen söherrys ja nykyinen, melko vakiintunut allekirjoitus, eivät sukunimen osalta ole lainkaan samanlaisia. Tätä on joutunut joskus selittämään kun virkaintoiset asiakaspalveluhenkilöt ovat vertailleet allekirjoituksia. Onneksi naama näyttää melko samalta jottei ihan paperittomaksi joudu ;D
Quote from: Frida Hotell on 28.04.2018, 19:10:38
Micke90, olet saatanan surkeassa ymmärryksen tasossa, etkä nouse sieltä koskaan.
Viitsitkö tarkentaa?
Quote from: Micke90 on 28.04.2018, 19:14:50
Quote from: Frida Hotell on 28.04.2018, 19:10:38
Micke90, olet saatanan surkeassa ymmärryksen tasossa, etkä nouse sieltä koskaan.
Viitsitkö tarkentaa?
En voi, kun meillä on noin 200 ÄO-pistettä eroa...
Quote from: Skeptikko on 28.04.2018, 17:13:21
Onko kellään muuten kokemusta sulkakynillä kirjoittamisesta? Onko sellaisesta mihinkään muuhun kuin suunnilleen nimikirjoituksen kirjoittamisen? Jotenkin herää epäilys, että joutuuko kynää dippaamaan turhan usein musteessa tai tuleeko jäljestä helposti laadultaan epätasaista. Lisäksi sulkakynät vaikuttavat selvästi kalliimmilta kuin halvemmat täytekynät, joten ei niin helpolla viitsi tehdä heräteostosta.
Jos sulkakynäkin on kokeilemisen arvoinen, niin voisi ehkä harkita sellaistakin. Mitäköhän tykkäisivät töissäkin, kun menisinkin kokokeukseen seuraavan kerran sulkakynän ja mustepullon kanssa...
Nykyiset sulkakynät ovat lähinnä hienostelua. Alun perin tärkein kapine oli kynäveitsi, jolla vaikka harakan pyrstösulka muuttui kynäksi, mutta niistä meni viehätys siinä vaiheessa kun riittävän terävien veitsien hinnat laskivat sille tasolle, ettei niillä enää voinut hienostella.
Joku askarteluveitsi välttää vallan mainosti näihin hommiin ja loput on kiinni kädentaidoista.
Quote from: Mangustin on 28.04.2018, 19:13:59
Tiedustelu Homma-rouville ja muillekin nimensä vaihtaneille: Tuottiko uuden allekirjoituksen opettelu hankaluuksia? Pukkasiko identiteettikriisiä? Vai oliko suunnitelmat mielitietyn suhteen selviä jo niin varhain että tyttövuosien päiväkirjat oli täynnä etunimi+miehen sukunimi harjoitelmia?
Siviilisäädyn ja nimenvaihdoksen yhteydessä joutui uusimaan henkilöllisyystodistukset, joissa yhtenä tunnisteena käytetään allekirjoitusta. Tuolloinen söherrys ja nykyinen, melko vakiintunut allekirjoitus, eivät sukunimen osalta ole lainkaan samanlaisia. Tätä on joutunut joskus selittämään kun virkaintoiset asiakaspalveluhenkilöt ovat vertailleet allekirjoituksia. Onneksi naama näyttää melko samalta jottei ihan paperittomaksi joudu ;D
Ei tuottanut hankaluuksia, se oli vain yksi opeteltava asia muiden joukossa. Kerran taisin kirjoittaa vanhalla nimellä.
Quote from: Frida Hotell on 28.04.2018, 19:18:00
En voi, kun meillä on noin 200 ÄO-pistettä eroa...
Minun hyväkseni toki.
Quote from: Micke90 on 28.04.2018, 19:22:20
Quote from: Frida Hotell on 28.04.2018, 19:18:00
En voi, kun meillä on noin 200 ÄO-pistettä eroa...
Minun hyväkseni toki.
Hei! Jos haluat ymmärtää jotakin, niin kirjoita joskus mulle :)
Quote from: Mangustin on 28.04.2018, 19:13:59
Tiedustelu Homma-rouville ja muillekin nimensä vaihtaneille: Tuottiko uuden allekirjoituksen opettelu hankaluuksia? Pukkasiko identiteettikriisiä? Vai oliko suunnitelmat mielitietyn suhteen selviä jo niin varhain että tyttövuosien päiväkirjat oli täynnä etunimi+miehen sukunimi harjoitelmia?
Minulle oli aina selvää, että nimeäni en vaihda, jo silloin ajattelin näin kun oli vielä voimassa laki, että sukunimi vaihtui automaattisesti miehen sukunimeksi.
Yksi tärkeä perustelu minulla oli juuri tuo, että kun olen tyylikkään nimmarin kehitellyt vuosien varrella, niin vaikka miehenikin sukunimestä saisin varmaan jotain aikaiseksi, niin siinä on silti jotenkin "vaikeampi" ulkoasu jotta samalla tekniikalla saisin siitä samantyylisen.
Eli vastauksena kysymykseesi että ilmeisesti identiteettikriisi olisi pätkähtänyt päälle, jos olisin muuttanut sukunimeä, siksi varmaan jo lapsena tiesin että nimi ei muutu.
Quote from: Huscarl on 28.04.2018, 18:15:21
Tässä ketjua lukiessa alkaa tehdä jo mieli ruveta treenaamaan noita valistusajan koukeroita.
Sama mulla, tosin ei ole ensimmäinen kerta, kun suunnittelen jonkun asian opettelua, mutta sitten kiinnostus loppuukin kesken. Esimerkiksi oli tässä suunnitelmana myös opetella laskemaan päässä yhteen- ja kertolaskuja 12-kantaisella merkinnällä, mikä aiheena ehkä jopa liittyy tämän ketjun aiheeseen eräällä etäisellä tavalla.
Quote from: duc on 27.04.2018, 23:35:12
Tyyli jolla minä opettelin kirjoittamaan suomen kieltä: Quote
1930-luvulla Suomessa otettiin käyttöön arkkitehti Toivo Salervon suunnittelema koukeroinen mallikirjoitus, jossa tavoitteena oli kirjoittaa jokainen sana nostamatta kynää paperista kertaakaan. Kirjaimisto perustui 1700-luvun englantilaiselle kuparikaiverruskirjaimistolle (copperplate), joka heijasti aikansa myöhäisbarokin ja rokokoon koukeroista tyyliä.
https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Kaunokirjoitus
Sama täällä. Valitettavasti taito on harjoituksen puutteessa rapistunut ja käden motoriikkakaan ei ole enää entisensä.
Osasin kirjoittaa kaunolla suhteellisen hyvin peruskoulun jälkeen siirtyessäni lukioon. Omalta osaltani jouduin kuitenkin lopettamaan kaunon käytön, sillä kirjoitan nopeampaa tekstaten. Joitain kirjaimia ei minulle opetetulla kaunollakaan saa kirjoitettua nostamatta kynää paperista, näistä tulee i, t, y, ä ja ö ensimmäisenä mieleen. Ylimääräiset lenkit vaativat kynän liikuttamista kahteen suuntaan, kun tekstatessa pärjää yhdellä.
Kaunokirjoituksen toinen ongelma liittyy fysiikan suunnalla kreikkalaisiin aakkosiin. Kaunokirjoituksessa on liikaa lenkkejä, jolloin kirjaimet sekoittuvat liikaa kreikkalaisiin merkkeihin, etenkin, jos niitä on lauseessa peräkkäin. Kirjaimiston a on liian usein liian samannäköinen kuin alfa, y menee sekaisin gamman kanssa, ja roo g:n tai q:n. Minulle opetettiin koulussa tapa kirjoittaa numero 7 ja kirjain z ja q kuten tällä foorumilla, ilman poikkiviivoja puolessa välissä merkkiä. Poikkiviivan merkitys valkeni minulle kantapään kautta myöhemmin yliopistossa, kun erehtyy tekemään tehtävästä itselleen vaikeamman sekoittamalla z:n ja numero 2:n laskuissaan, vai lieneeköhän ollut sittenkin roo ja q? Saihan sitä miettiä, että miksi tästä ei supistu tämä tekijä pois... Sen jälkeen on muuten ylimääräiset viivat säilyneet kohdillaan, eikä merkit ole sekoittuneet toisiinsa.
Minusta pitää paikkansa, että kielellinen ilmaisu on heikentynyt jatkuvasti. Vanhempani eivät arvosta nykyisiä kirjauutuuksia sen takia, esimerkiksi Sofi Oksasen Puhdistus sai kielellisestä yksinkertaisuudestaan melko jyrkän tuomion, kuten Nenäpäiväkin. Kyse lienee siitä, että monimutkaisilla lauseilla pystyy pudottamaan osan pois kärryiltä, mutta olen myös sitä mieltä, että kustantajilta lienee unohtunut, että monimutkaisuus on ongelma lähinnä puhuttaessa. Kirjoitettua tekstiä luettaessa lukijalla on enemmän aikaa miettiä, mitä oikeasti sanottiin.
Peräkammarin muinoinen gallup kertoo vastaajien olevan melko tasaisesti joko kaunon tai tekstauksen ystäviä. Kyselyn tulokset eivät toki kerro mistään mitään.
Aiheesta tuntuu riittävän paljon ja monipuolista sanottavaa. Bonan -- tai jäsen Bonan -- jutut olivat erittäin kiehtovia. Hän nosti esiin myös kirjoituksen vahvat sukupuoliroolit, ja toi esiin oman sukupuolensa miellyttäviä piirteitä. Minusta ne ovat kuitenkin kirjoitustavasta riippumattomia yli aikojen eläviä. Ei pitäisi yrittää liittää niitä vain menneeseen, vaan löytää keinot käyttää niitä nykyaikana. Kaunis kirjoitus, joka jää lukematta, koska ei sovi aikaan, on kuin kaunis asu, joka ei enää ole muotia. On oltava sekä ajassa että kaunis.
sivullinen. <3 <3 <3
1800-luvun loppupuolelle tyyppikirjaimet muistuttavat vielä hyvin paljon viimeisimpiä nykyisiä. Eli tekstistä saa selvää, jos ei aivan hirveitä harakanvarpaita ole. Mutta 1700-luvulta 1600-luvun puolelle on jakso, jonka käsialojen lukeminen pitää erikseen opetella, jos tuon ajan asiakirjoja haluaa lukea. Esimerkkinä kirkonkirjat:
https://images.cdn.yle.fi/image/upload//w_1198,h_673,f_auto,fl_lossy,q_auto/13-3-6658318.jpg (https://images.cdn.yle.fi/image/upload//w_1198,h_673,f_auto,fl_lossy,q_auto/13-3-6658318.jpg)
Lisäksi pitää tietysti osata ajan lyhenteet ym.
Minusta kaunon opetuksen lopettaminen oli virhe. Se kehittää hienomotoriikkaa juuri oikeassa iässä ja on useimmilla paljon nopeampaa kuin tekstaaminen.
Idea tuon Agricolan ABC-kirjan oikeinkirjoituksen ymmärtämisessähän on, että sitä pitää lukea kuten ruotsinkielinen sen lukisi ääneen "ruotsiksi". Silloin suurin osa ihmeelisistä kirjainvalinnoista selviää - ja tulos kuulostaa varsin lähellä nykyistä kirjakielisuomea. Myöhemmin suomenkielen ortografia kehittyi, muttei vieläkään ole ihan kunnossa...ainakaan tämän jutun mukaan (sisältää myös aika ufoa mietiskelyä, mutta osa ihan asiaa): http://jkorpela.fi/orto.html .
Toinen juttu noista vanhoista kaunokirjoitusteksteistä (varsinkin saksalaisista) joka voi nykyihmistä hämätä: silloin käytettiin kahta eri glyfiä s-kirjaimen merkitsemiseen. Nykyistä s-glyfiä käytettiin lähinnä sanan loppukirjaimena sekä kaksois-s:n jälkimmäisenä merkkinä, se toinen "pitkä-s" oli kuten f-kirjain ilman poikkiviivaa, kts. https://fi.wikipedia.org/wiki/Pitk%C3%A4_s . Saksalaisen kaksois-s:n merkki eszett (se hieman kreikk. betaa muistuttava) syntyi alunperin juuri siitä kun huolimattomat kirjoittajat sutaisivat nämä kaksi eri glyfiä päällekkäin. Etenkin fraktuurassa ja wanhassa antiikvatekstissä on joskus todella haasteellista erottaa toisistaan pitkä-s ja f, kuten kaikki Shakespearen ensipainoksia silmäilleet tietävät.
Quote from: Micke90 on 28.04.2018, 19:22:20
Minun hyväkseni toki.
@Micke90 Juu'u. Olet kyllä tässä ketjussa hyvinkin selkeästi ilmaissut älykkuutesi ja sivistyksesi, aika Hommalaiseksi yllättävänkin, tason.
Quote from: Kari Kinnunen on 29.04.2018, 08:53:13
@Micke90
Juu'u. Olet kyllä tässä ketjussa hyvinkin selkeästi ilmaissut älykkuutesi ja sivistyksesi, aika Hommalaiseksi yllättävänkin, tason.
Tuolla logiikalla kai sitten pitäisi opettaa vielä helmitaululla laskemistakin. Ei kun, odotas... Sitähän opetettiin ala-asteen alussa.
Quote from: Micke90 on 29.04.2018, 09:07:32
Tuolla logiikalla kai sitten pitäisi opettaa vielä helmitaululla laskemistakin. Ei kun, odotas... Sitähän opetettiin ala-asteen alussa.
Niin pitäisi. Kaikki oppiminen pitää lähteä alkeista. Muuten käy niin, että käytetään koneita, muttei ymmärretä mitä oikestaan tehdään.
Sama asia kuin ulkoaopettelussa. Osaa toistaa asian kyllä, vaan ei ymmärrä mitä sanoo tai tekee.
Jotkin asiat vain kuuluvat ns. yleissivistykseen. Sivistykseen joka toki ysikymmentä syntyneillä toukkaikäisillä klopeilla tuppaa ja tuntuu olevan verraten vaatimatonta.
Quote from: Skeptikko on 28.04.2018, 16:26:02
Onko jossain esimerkkejä tuollaisesta kirjoituksesta, että pääsisi testaamaan omia lukutaitoja sen suhteen?
Näin 1vrk myöhässä totean että Pullervo heitti linkin arkistoihin jossa sitä ns. piisaa :)
Se esikuntaupseeri joka määräsi kaikki yksiköt pitämään sotapäiväkirjaa totesi ainoassa tv:lle myöntämässään haastattelussa 80-luvulla että "tuo päiväkirjanpitokäsky on historiaa, toisin kuin meidän vanhojen ukkojen horinat". Hyvä käsky oli, nyt on historiaa tallennettuna.
Olikohan kenraali Airo.
Quote from: Kari Kinnunen on 29.04.2018, 09:17:38
Jotkin asiat vain kuuluvat ns. yleissivistykseen. Sivistykseen joka toki ysikymmentä syntyneillä toukkaikäisillä klopeilla tuppaa ja tuntuu olevan verraten vaatimatonta.
Kuinkas hyvin rekkakuski itse laskee helmitaululla tai kirjoittaa kaunoa?
Kaunokirjoitusta pitäisi opettaa edelleen ja käyttää siihen paljon aikaa. Sitä voi pitää eräänlaisena taiteena ja samalla lisäisi oppilaiden keskittymiskykyä ja silmä-käsi kordinaatiota. Kun katsoo jossain elämänkerroissa olevia 1800-1900 luvulla eläneiden ihmisten kirjeenvaihtoa, niin ymmärtää kauneuden ja taiteen itse kaunokirjoituksessa. Kaiken ei tarvitse olla helppoa ja Afrikkalaiset oppilaat voisivat tuon ajan käydä pelaamassa koripalloa.
Quote from: Micke90 on 29.04.2018, 09:33:31
Kuinkas hyvin rekkakuski itse laskee helmitaululla tai kirjoittaa kaunoa?
Tai kuljettaa tavaraa hevosvetoisilla vaunuilla?
Quote from: Micke90 on 29.04.2018, 09:33:31
Kuinkas hyvin rekkakuski itse laskee helmitaululla tai kirjoittaa kaunoa?
Kumpikin kyllä ihan onnistuu. Löytyy myös laskutikku sekä suhdepiirrin.
Quote from: O. M. Hietamaa on 29.04.2018, 09:38:51
Tai kuljettaa tavaraa hevosvetoisilla vaunuilla?
Tämä taito minulta toistaiseksi puuttuu. Mutta tulevan varalta hevostenkäsittely taito olisi hyvä osata. Lisäksi hevostelu on hyvä harrasteenakin.
Quote from: starsailor on 29.04.2018, 09:37:29
Kaiken ei tarvitse olla helppoa ja Afrikkalaiset oppilaat voisivat tuon ajan käydä pelaamassa koripalloa.
Nänipä. Ellei tenavat sitten haluakin muuttua afrikkalaisten kaltaisiksi. Siltähän välillä vaikuttaa eräiden kohdalla.
-i-
^
Jäsen
@ikuturso :llahan on oikein hyvä ja siisti käsiala. Helposti luettava.
Maininta korjattu oikealle Tursolle.
Tuo @-mention meni vähän väärälle tursolle...
Toki siitä äkkiä joku kyhää ropotin, joka ottaa netin kaikki kuvatiedostot, oikoo ne, tutkii onko tekstiä ja syöttää perinteisen suomalaisen kaunon osaavalle OCR-softalle. Täytynee tuokin kuva poistaa, koska sisältää käsialanäytteen...
-i-
^^^
Näyttää kovin tutulta tuo Ikiturson kaunokirjoitus, samankaltaista kuin omakin tuotos, vaikkei se ole noin selkeää kuitenkaan. Juuri sellaista mitä alakoulussa opetettiin/opeteltiin.
Quote from: Luka Mokonesi on 29.04.2018, 10:38:22
^^^
Näyttää kovin tutulta tuo Ikiturson kaunokirjoitus, samankaltaista kuin omakin tuotos, vaikkei se ole noin selkeää kuitenkaan. Juuri sellaista mitä alakoulussa opetettiin/opeteltiin.
Tuon pohjalta sitten jokaisella meistä on vielä oma käsiala jolla kirjoittelemme, harva kai noilla mallikirjaimilla kirjoittelee, itse lähinnä joihinkin onnittelukortteihin saatan raapustaa tuota oikeaoppista kaunokirjoitusta, jos niihinkään.
Mutta kirjoituskirjaimia käytän lähes aina nopeuden vuoksi, en tekstaa.
Eikö käsialanäyte pidä juurikin olla sitä omaa käsialaa, ei mallikirjainten mukaista "oikeaoppista" kaunokirjoitusta? Näin jos siis pelkää outtaantuvansa kun laittaa tänne kaunoa, niin lähinnähän kauno on meillä kaikilla samanlaista, mutta oman käsialan perusteella pystyy kyllä tunnistamaan, sitä en tänne laittaisi näytille :o
Käsialan tunnistus on kyllä kovin kehittynyttä. Viivan laatu ja muoto, kuinka paljon kynää painat, miten irrotat sen paperista, päättyykö kauno/tekstaus-a alas, sivulle vai onko siinä pieni koukku. Vaikka kuinka yrität matkia mallikirjaimistoa, niin persoonalliset piirteet löytyvät silti.
Vaikka allekirjoitukseni on luonnottoman tökerö suttu, niin alan spesialisti varmaan siitä huolimatta yhdistäisi sen tuohon kaunokirjoitukseeni ja tuomio vihapuheesta napsahtaisi, mikäli aihetta olisi. Eivät ne oikeat rikolliset turhaan ole viestejään eri lehdistä leikatuilla irtokirjaimilla tehtailleet.
-i-
Quote from: Kari Kinnunen on 29.04.2018, 09:45:42Kumpikin kyllä ihan onnistuu. Löytyy myös laskutikku...
Meille opetettiin 5-7 luokilla laskutikun käyttö, ja sellainen muistikuva minulla on, että emme saaneet yläasteellakaan vielä käyttää taskulaskimia. Ainakin ysiluokan keväällä muistan tehneeni "eläimellisiä" jakolaskuja käsipelillä paperin nurkkaan, kun osallistuin valtakunnalliseen matikankokeeseen.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Laskutikku
Quote from: starsailor on 29.04.2018, 09:37:29Kaunokirjoitusta pitäisi opettaa edelleen ja käyttää siihen paljon aikaa. Sitä voi pitää eräänlaisena taiteena ja samalla lisäisi oppilaiden keskittymiskykyä ja silmä-käsi kordinaatiota. Kun katsoo jossain elämänkerroissa olevia 1800-1900 luvulla eläneiden ihmisten kirjeenvaihtoa, niin ymmärtää kauneuden ja taiteen itse kaunokirjoituksessa. Kaiken ei tarvitse olla helppoa ja afrikkalaiset oppilaat voisivat tuon ajan käydä pelaamassa koripalloa.
Komppaan kommenttiasi kaikin osin.
Tuohon alleviivaamaani kohtaan tuli tarve kertoa vielä omin sanoin, että todellakin otan monesti ihan arkipäivän kirjoitteluni yhdenlaisena taiteena. En ole erityisen hyvä piirtäjä, mutta kun kirjoitan kirjoituskirjaimin, kirjoitin sitten kaunoa taikka usein miten omaa käsialaani, niin monesti kiinnitän vaikka pelkkää kauppalappua rustatessani huomiota siihen, että kirjoitus on "hyvännäköistä" :)
Varmaankin kaunosta on luovuttu juuri ns. koripalloilijoiden vuoksi, ettei kuilu olisi niin huutavan syvä ja leveä.
Jostain syystä kaunokirjoitus on aikaisempaa sukupuolittunutta. Käsialan erot sukupuolten välillä ovat paljon suuremmat nuoremmilla ikäpolvilla kuin ennen 60-lukua syntyneillä.
Onko syynä menneiden vuosikymmenten tiukempi koulukuri ja karttakepin pelko vai suurempi määrä monotonista toistoa? Vai puuhasivatko pojat ennen vanhaan käsillään enemmän, jolloin hienomotoriikka pääsi kehittymään? Jokin muutos tässä on oltava takana, tuskin pojat ovat muutamassa sukupolvessa kömpelöityneet.
Tietynlainen jako maskuliiniseen ja feminiiniseen käsialaan on tehtävissä vanhemmillakin ihmisillä, mutta sellaista onnettoman syvää sukupuolikuilua kuin nuorempien käsialoissa ei ole. Kärjistäen tytöt kirjoittavat nykyäänkin selkeää, kaunista käsialaa, mutta pojat piirtävät sekamuotoisia harakanvarpaita.
Alan tästälähin kantaa mukanani muistivihkoa, johon kirjoitan kaikki huomioni kaunokirjoituksella. Alan myös pitää jonkinlaista "päiväkirjaa", mihin kirjoitan erinäisiä tapahtumia eletyn elämän varrelta. Saatan myös alkaa runolliseksi, ainakin musiikillisten sanoitusten muodossa. Tämä ketju on siis omalta osaltaan kohdallani antoisa.
Tein myös kaunokirjoitusnäytteeni esitettäväksi.
Valitettavasti vaimo erehdyksessä nappasi sen apteekkireissulle.
Yritän selvitä siis toistaiseksi morsettamisella.
Quote.--. .. -.. .- .--. .. -. - .- ... .. -- .. -.-. -.- . ----. -----
;)
^Mulla oli ihmettely noin 10v sitten kun meinannut saada sähkötystä opetellessa 40mrk/min paperille,
Tämä ATK on poistanut kirjoitustaidon.
Quote from: Kim Evil-666 on 29.04.2018, 12:35:51
Alan tästälähin kantaa mukanani muistivihkoa, johon kirjoitan kaikki huomioni kaunokirjoituksella. Alan myös pitää jonkinlaista "päiväkirjaa", mihin kirjoitan erinäisiä tapahtumia eletyn elämän varrelta. Saatan myös alkaa runolliseksi, ainakin musiikillisten sanoitusten muodossa. Tämä ketju on siis omalta osaltaan kohdallani antoisa.
Hienoa!
Kaunokirjoitus on taantumuksellinen vihateko, se kannustakoon kaikkia meitä kaunokirjoittelemaan jatkossakin.
-i-
Täytyy näköjään aloittaa kaunon treenaaminen. Hienoja näytteitä porukalla.
Häpeäkseni täytyy tunnustaa, että paneudun edelleen kikkailuihin pikkuasioissa, mikäli taitoni eivät riitä, kuten nyt kaunoasiassa tulee ilmi.
Syksyllä sain eräältä lapsenlapseltani (ekaluokkalainen) kirjeen, jossa oli tuoreita valokuvia perheen enkeleistä. Toinen juuri ekallle luokalle ja toinen kolmannelle.
Vastasin sitten molemmille eri kirjeellä, kun oletin omien kirjeiden säväyttävän.
Minulla on hienoa nimikoitua kirjepaperia, jota varten kirjepohja-asetukset wordissä laitettu kohdalleen.
Tietokoneella molemmille kirjeet ja fontit ikien mukaisesti kohdilleen. Välillä laitan kirjeisiin mukaan jostain syystä rahaa ja extrana viimeisiä markka-seteleitä. Tällä yritän viattomia lapsia aivopestä valmiiksi FIXIT-äänestykseen.
Liitteenä leikkaukset word-tiedostoon säästetyistä kirjeistä. On muuten hienoa, kun saa selville mitä on kirjoittanut. 8)
Quote from: Harpisti on 29.04.2018, 00:58:31
Idea tuon Agricolan ABC-kirjan oikeinkirjoituksen ymmärtämisessähän on, että sitä pitää lukea kuten ruotsinkielinen sen lukisi ääneen "ruotsiksi". Silloin suurin osa ihmeelisistä kirjainvalinnoista selviää - ja tulos kuulostaa varsin lähellä nykyistä kirjakielisuomea. Myöhemmin suomenkielen ortografia kehittyi, muttei vieläkään ole ihan kunnossa...ainakaan tämän jutun mukaan (sisältää myös aika ufoa mietiskelyä, mutta osa ihan asiaa): http://jkorpela.fi/orto.html .
Toinen juttu noista vanhoista kaunokirjoitusteksteistä (varsinkin saksalaisista) joka voi nykyihmistä hämätä: silloin käytettiin kahta eri glyfiä s-kirjaimen merkitsemiseen. Nykyistä s-glyfiä käytettiin lähinnä sanan loppukirjaimena sekä kaksois-s:n jälkimmäisenä merkkinä, se toinen "pitkä-s" oli kuten f-kirjain ilman poikkiviivaa, kts. https://fi.wikipedia.org/wiki/Pitk%C3%A4_s . Saksalaisen kaksois-s:n merkki eszett (se hieman kreikk. betaa muistuttava) syntyi alunperin juuri siitä kun huolimattomat kirjoittajat sutaisivat nämä kaksi eri glyfiä päällekkäin. Etenkin fraktuurassa ja wanhassa antiikvatekstissä on joskus todella haasteellista erottaa toisistaan pitkä-s ja f, kuten kaikki Shakespearen ensipainoksia silmäilleet tietävät.
Tuossa aiheeseen liittyen, Europaeus ottaa kantaa: http://poistyopoydalta.blogspot.fi/2009/03/suomalaiset-puustavit.html
Quote from: Kim Evil-666 on 29.04.2018, 12:35:51
Alan tästälähin kantaa mukanani muistivihkoa, johon kirjoitan kaikki huomioni kaunokirjoituksella. Alan myös pitää jonkinlaista "päiväkirjaa", mihin kirjoitan erinäisiä tapahtumia eletyn elämän varrelta. Saatan myös alkaa runolliseksi, ainakin musiikillisten sanoitusten muodossa. Tämä ketju on siis omalta osaltaan kohdallani antoisa.
Mitä nuo harakanvarpaat ovat? >:(
Quote from: Micke90 on 04.05.2018, 00:15:56
Mitä nuo harakanvarpaat ovat? >:(
@Micke90 pikku toukkasemme. Ne ovat jotain sellaista jota sinun nintendon ja palystationin turruttama mieli ei koskaan pysty ymmärtämään.
On hyvä jos elät vain siinä uskossa vuonna -12 kirjoittamasi ensimmäinen viesti Hommalla oli uraa uurtava henkinen voimannäyte.
On parempi kun pidät minua ja muita wanhuksia vaikka huvittavina. Niin mekin pidämme sinua.
Quote from: Paju on 29.04.2018, 12:30:15
Jostain syystä kaunokirjoitus on aikaisempaa sukupuolittunutta. Käsialan erot sukupuolten välillä ovat paljon suuremmat nuoremmilla ikäpolvilla kuin ennen 60-lukua syntyneillä.
Onko syynä menneiden vuosikymmenten tiukempi koulukuri ja karttakepin pelko vai suurempi määrä monotonista toistoa? Vai puuhasivatko pojat ennen vanhaan käsillään enemmän, jolloin hienomotoriikka pääsi kehittymään? Jokin muutos tässä on oltava takana, tuskin pojat ovat muutamassa sukupolvessa kömpelöityneet.
Tietynlainen jako maskuliiniseen ja feminiiniseen käsialaan on tehtävissä vanhemmillakin ihmisillä, mutta sellaista onnettoman syvää sukupuolikuilua kuin nuorempien käsialoissa ei ole. Kärjistäen tytöt kirjoittavat nykyäänkin selkeää, kaunista käsialaa, mutta pojat piirtävät sekamuotoisia harakanvarpaita.