Onkohan nykyjännityskirjailijoista ainakaan Pohjolassa Ari Paulowia lukuunottamatta nuiva? Tuli äskettäin luettua uusin Cilla & Rolf Börjlindin dekkari, ja armotonta mokutustahan se on. Nyt luennassaMauno Saaren ja Juha Nummisen Musta höyhen. Nyt sivulla 204 ja toistaiseksi todella rankkaa mokutusta. Yhden somppusankarittaren nimi on Maryam, kaikki kirjassa olleet somput ovat ahkeria työntekijöitä ja kaikki kansallismieliset joko juoppoja tai moottoripyöräjengiläisiä. Ja Somalian kaikki ongelmat ovat muitten vika, somput itse ovat niin jaloja ja viattomia.
Reijo Mäellä on Vares- kirjoissa melkoisen nuivaa tekstiä.
Yleensä nykyään, valitettavasti, jos haluaa kirjansa julkaistavaksi, on pakko mokuttaa.
Sama ilmiö kaikessa taiteessa. Niin syvälle ne lonkerot ulottuvat jo.
Sitä ihmettelen, yleisesti, että kun taiteilijat pääsääntöisesti aina ovat hioneet kynsiään, ja himoinneet päästä "pioneereiksi", tien raivaajiksi, niin mitä nyt on tapahtunut: ?
Koko länsimaailma taiteineen on kampitettu: kaikki taiteilijat vaan kerjäävät apurahoja kehumalla monikulttia. Vaativat sitä ja tätä yhteiskunnalta, iskelmälaulajista kuvanveistäjiin.
Eikö kukaan taiteilija huomaa, millainen tilaisuus on juuri nyt olla "kapinallinen" ja uutta sarkaa kyntävä,
ja luoda todellinen ura uuden aallon harjalla, kenties sen aloittajana, uutena tuulena kuolemattomaksi.
(Sibelius, Akseli Gallen-Kallela, Aleksis Kivi, Ilmari Kianto, Pertti Pasanen, Timo Sarpaneva, Tapio Wirkkala, Kalervo Palsa, Martti Innanen, jne).
Siitähän taiteilijat ovat aina unelmoineet.
Mutta ei. Kait se vaatii kokonaan uuden sukupolven, tai kolme.
Luin juuri Håkan Nesserin Barbarotti-sarjan viimeisen osan "Pikku-Burman teurastajatar".
Juonipaljastus!
Heti kirjan alussa ruotsidemokraattien jäsen kuolee ja murhaa epäilään. Yksi kirjan hahmoista on valjastettu tietenkin paljastamaan kaikki kirjailijan henkilökohtainen vastenmielisyys näitä rasisteja kohtaan.
Tietenkin ruotsidemarilla on juntti ja idiootti äiti, joka syyttää aiheetta joitain kunnollisia mamuja murhasta, ja sit paljastuukin, että kuolema johtuu mamman itsensä vahingossa sienestämistä myrkkysienistä, joita poikansa pakastimesta ammentaa. Koko tarinan kaari kuolemaa myöten alleviivaa ruotsidemokraattien idiotismia.
Siis niin oksettavaa mokutusta. Onneksi tuo oli kuitenkin vain sivujuonne kirjassa. Säikähdin kyllä, että näinkö Nesser pilasi sen viimeisen osan.
Kaikissa skandi-dekkareissa on jonkin asteista mokutusta. Se vain täytyy sietää, jos niitä lukee.
Ei tarvitse lukea.
Btw. lasketaanko Jerry Cottonit dekkareiksi?
Ei häiritsevää mokutusta.
Siinähän olisi Kiuas-kustantamolle markkinarakoa; julkaista nuivaa proosaa, vaikkapa dekkareita.
Quote from: Maija Poppanen on 25.08.2016, 14:43:53
Luin juuri Håkan Nesserin Barbarotti-sarjan viimeisen osan "Pikku-Burman teurastajatar".
Juonipaljastus!
Heti kirjan alussa ruotsidemokraattien jäsen kuolee ja murhaa epäilään. Yksi kirjan hahmoista on valjastettu tietenkin paljastamaan kaikki kirjailijan henkilökohtainen vastenmielisyys näitä rasisteja kohtaan.
Tietenkin ruotsidemarilla on juntti ja idiootti äiti, joka syyttää aiheetta joitain kunnollisia mamuja murhasta, ja sit paljastuukin, että kuolema johtuu mamman itsensä vahingossa sienestämistä myrkkysienistä, joita poikansa pakastimesta ammentaa. Koko tarinan kaari kuolemaa myöten alleviivaa ruotsidemokraattien idiotismia.
Siis niin oksettavaa mokutusta. Onneksi tuo oli kuitenkin vain sivujuonne kirjassa. Säikähdin kyllä, että näinkö Nesser pilasi sen viimeisen osan.
Kaikissa skandi-dekkareissa on jonkin asteista mokutusta. Se vain täytyy sietää, jos niitä lukee.
Ei pärjää Nesser mokukilvassa Börjlindille. Tällä Ruotsidemokraatit mm. hakkaavat poliisin ja yksi ruotsidemokraatti murhaa mamutaustaisia pikkulapsia...
Osataan sitä Suomessakin. Suomalainen Leena Lehtolainen oli Suomen dekkaristien ykköskaartia, mutta on mennyt virran mukana ja on mokutuksen asialla. Eräässä romaanissaan, mahdollisesti kirjassa Minne tytöt kadonneet, nainen väitti joutuneensa matun raiskaamaksi, mutta Maria Kallion asiaa tutkiessa paljastui että rasistinainen oli viekkaasti houkutellut matun raiskaamaan ja sitten tehnyt rikosilmoituksen nostattaakseen rasisteja vihaan ulkomaalaisia kohtaan.
Sanoipa Leena L jossain haastattelussa että mikäli jostain hänen lapsistaan tulisi rasisti, Leena L olisi epäonnistunut äitinä. Rasismin määritelmää ei luonnollisestikaan ollut.
Arkkimokuttaja pohjoismaisissa dekkareissa on Larssonin Stigu. Stieg perusti Expo-lehden, joka taistelee rasismia vastaan kaikin keinoin.
Larssonin kirjoissa kaikki varsinaiset maahanmuuttajat ovat töissä ja "hyvän" puolella, eli pikkulehtien toimittajien ja muutaman poliisin. Suomalaiset, jugoslaavit ja venäläiset saattavat olla konniakin, koska niitähän nyt on totuttu haukkumaan, ja ne ovat vissiin Stigun mielestä vähän niitä sivistymättömämpiä eurooppalaisia.
Heps! Nyt muistinkin lukeneeni vasta jostakin, että se isohko naisihminen on kirjoittanut jatkoa Popula-kirjalleen. Kumpaakaan en ole lukenut, mutta tiedoksi.
Quote from: Kulttuurirealisti on 25.08.2016, 21:28:07
Arkkimokuttaja pohjoismaisissa dekkareissa on Larssonin Stigu. Stieg perusti Expo-lehden, joka taistelee rasismia vastaan kaikin keinoin.
Larssonin kirjoissa kaikki varsinaiset maahanmuuttajat ovat töissä ja "hyvän" puolella, eli pikkulehtien toimittajien ja muutaman poliisin. Suomalaiset, jugoslaavit ja venäläiset saattavat olla konniakin, koska niitähän nyt on totuttu haukkumaan, ja ne ovat vissiin Stigun mielestä vähän niitä sivistymättömämpiä eurooppalaisia.
Larssonilla bonuksena vielä oikein feministinen ote :D
Tuo muuten on yleistä, et ne ei varsinaiset
TM mamut on pahiksia ja kriminaaleja dekkareissa mut muistaaks kukaan äkkiseltään, missä kirjassa arabi tai neekeri olis ollut se pahin konna?
Tarzaneissa neekerit ovat raakalaisia, joita valkoinen mies itseoikeutetusti dominoi.
Noinko kauas meidän pitää mennä? :)
Mä tykkäsin lukea kakarana 70-luvun lopulla hetken aikaa ilmestynyttä Coyote lännensarjista, mihin ensin tutustuin mummolassa sedän lukemistona, loput ostin divarista.
Se oli brutaali, koska teemana oli se, et Coyote kostaa intiaaneille perheensä tappoa ja omaa skalpeeratuksi joutumistaan, kuinkas muuten kuin skalpeeraamalla intiaaneja. Tavoite tais olla 1000 päänahkaa mut en oo varma muistanko oikein. Silloin ei turhia kainosteltu alkuperäiskansojen esittämistä pahiksina.
Mä olin naperona kiinnostunut intiaaneista ja lainasin kirjastosta aiheeseen liittyviä kirjoja, sekä tunsin sympatiaa heitä kohtaan. Jopa mukulana osasin erottaa faktan ja fiktion, enkä suinkaan minkään sarjakuvan perusteella määritellyt intiaaneja.
Kannattaa tutustua Edgar Rice Burroughsin teoksia; Tarzan! Jo pelkästään nimi Tarzan tarkoittaa valkoista ihoa.
Toinen erinomainen on Robert E. Howardin Conan Barbaari. Siinä on dekkaria kerrakseen...
Quote from: Inna on 25.08.2016, 21:22:51
Norsun vuosi on ei-mokuttava ja hesarin arvio sen mukainen: http://www.hs.fi/arviot/kirja/a1353058537282
QuoteValiumia ja efedriiniä nielevä poliisi on homman vetonaulaksi ajateltu räiskijä, vailla yhtään sympaattista piirrettä.
NORSUN AJATUSTEN läpi Kaskinen ja Heiskanen ovat myös peilailevinaan tämän hetken ja eilisen Suomea, tarkemmin: sen porvarillis-individualistista tulkintaa. Norsu aistii kaikessa sosialismia ja muuta "vasemmistolaista mussutusta".
Meni lukulistalle. Kiitos vinkistä.
Quote from: AcastusKolya on 24.08.2016, 02:08:23
Nyt luennassaMauno Saaren ja Juha Nummisen Musta höyhen. Nyt sivulla 204 ja toistaiseksi todella rankkaa mokutusta. Yhden somppusankarittaren nimi on Maryam, kaikki kirjassa olleet somput ovat ahkeria työntekijöitä ja kaikki kansallismieliset joko juoppoja tai moottoripyöräjengiläisiä. Ja Somalian kaikki ongelmat ovat muitten vika, somput itse ovat niin jaloja ja viattomia.
Miten pystyt edes lukemaan tuollaista? Oot kyllä työn sankari, vaikka kyseessä "viihdekirjallisuus".
Lopetin Leena Lehtolaisen kirjojen lukemisen jo monta vuotta sitten, koska en jaksanut enää jatkuvaa mokutusta ja punavihreän aatteen "saarnaamista". En halua edes lukea kirjailijattaren haastatteluja nykyään.
Nykyaikainen dekkari on tyypillisesti hyvin kaukana todellisuudesta ja olisi aika kummallista jos se depressiossa rypevä juoppo tutkisi vaikka Ruotsin jugomafiaa.
Mitä mä olen näiden elokuvaversioita viitsinyt katsella niin onnistuneeksi kehutaan sellaista, missä on koko ajan krapulahien fiilis. Kaikki on vaikeaa ja ihmissuhteita hoidetaan tuijottamalla.
Juoni on sitten sitä tasoa, että jonkun syrjäkylän järvestä löytyy venäläinen ydinsukellusvene.
Ne ovat vain päiväunia sellaisille, jotka eivät kehtaa lukea Harlekiineja.
Quote from: Arvoton on 25.08.2016, 23:45:54
Quote from: AcastusKolya on 24.08.2016, 02:08:23
Nyt luennassaMauno Saaren ja Juha Nummisen Musta höyhen. Nyt sivulla 204 ja toistaiseksi todella rankkaa mokutusta. Yhden somppusankarittaren nimi on Maryam, kaikki kirjassa olleet somput ovat ahkeria työntekijöitä ja kaikki kansallismieliset joko juoppoja tai moottoripyöräjengiläisiä. Ja Somalian kaikki ongelmat ovat muitten vika, somput itse ovat niin jaloja ja viattomia.
Miten pystyt edes lukemaan tuollaista? Oot kyllä työn sankari, vaikka kyseessä "viihdekirjallisuus".
Piti lukea hyppimällä. Jotain kertonee sekin, että kirjan ainoa raiskaaja on valkoinen YK-sotilas. Sankarikipparin paras apulainen on poika nimeltä Ahmed. Kirjan alussa suvaitsevainen toimittaja osallistuu joihinkin journalistikekkereihin, ja läsnä on pilvin pimein "rasistisia toimittajia" ja tilaisuudessa puhuu "fasistiälykkö" Torsti Blom.
Quote from: Kulttuurirealisti on 25.08.2016, 21:28:07
Arkkimokuttaja pohjoismaisissa dekkareissa on Larssonin Stigu. Stieg perusti Expo-lehden, joka taistelee rasismia vastaan kaikin keinoin.
Börjlindien kirjan pääsankareita on mamutaustainen nainen, joka tonkii "nettivihaajien" henkilöllisyyksiä ja "taistelee urheasti vihaa vastaan". Ja onhan kirjan päähahmopollari Olivia Rönningkin puoliksi espanjalainen.
Quote from: Maija Poppanen on 25.08.2016, 22:23:09
Larssonilla bonuksena vielä oikein feministinen ote :D
Tuo muuten on yleistä, et ne ei varsinaisetTM mamut on pahiksia ja kriminaaleja dekkareissa mut muistaaks kukaan äkkiseltään, missä kirjassa arabi tai neekeri olis ollut se pahin konna?
Paikallisessa kirjastossa pääsen selaamaan kustantajien uutuusluetteloita. On aika tragikoomista lukea jatkuvia kuvauksia kuinka juuri tämä kirja kertoo "vaietusta tabusta, naisiin kohdistuvasta väkivallasta". Ja joka helvetin tuutista tungetaan samasta aiheesta, että onpahan tabu.
Osataan sitä Jenkeissäkin. Tom Clancyn kirjassa Peloista pahin muslimiterroristit suunittelevat ydiniskua siviilikohteeseen. Ylläripylläri, kirjan elokuvaversiossa pahikset ovatkin....rumpuja...uusnatseja.
Se olisi kyllä kiva nähdä, kokea ja lukea jos multitaiteilija Teemu "Kissantappaja" Mäki kirjoittaisi kunnon mokutusdekkarin!
Mäen varekset on aika nuivia, ruotsalaisista suosittelen Jens Labidusta, ei mokuta, aika realistista!
Aloitin lukemaan Millennium -trilogian jatko-osaa, (mikä hemmetti sen nimi oli... olikohan "se mikä ei tapa")jonka oli kirjoittanut loppuun ja viimeistellyt sama heppu kuin kirjoitti kirjan Zlatanista. Stieg Larsson on kirjoittanut oletettavasti kuitenkin suurimman osan tekstistä.
Millennium -trilogiasta poiketen kirja oli hirveää paskaa. Natsit ja rasismi sitä ja tätä ja ruotsidemokraatit uliuliuli-lässynlää.
Kommarinäkökulmasta kirjoitettu paskaläjäys jäi kesken. Fuck you, Lisbeth Salander.
Jens Lapidus (joka lisäksi on vielä ihan törkeän jalat-alta-komea :-* ) kirjoittaa realistisia, todella hyviä dekkareita.
Ehkäpä hän ukrainanjuutalaisten sukujuurtensa takia on Ruotsissa ainoa joka niin uskaltaa tehdä vailla pelkoa rasismileimasta.
Willbur Smith kirjoittaa nuivahkoa settiä Etelä-Afrikasta. Hyvää luettavaa nekin.
Millennium -trilogia tosiaan melkoista anarkovasemmistolaisuuden hehkutusta, kuten jo sanottuakin.
Quote from: newspeak on 26.08.2016, 23:03:43
Millennium -trilogia tosiaan melkoista anarkovasemmistolaisuuden hehkutusta, kuten jo sanottuakin.
Joo, mutta se meni vielä viihteestä. Tuo mainitsemani jatko-osa oli niin sekopäinen, että sen olisi voinut kirjoittaa kolmikko dan koivulaakso-li andersson-Ville niinistö.
Quote from: Kukkahatuton täti on 26.08.2016, 23:07:13
Quote from: newspeak on 26.08.2016, 23:03:43
Millennium -trilogia tosiaan melkoista anarkovasemmistolaisuuden hehkutusta, kuten jo sanottuakin.
Joo, mutta se meni vielä viihteestä. Tuo mainitsemani jatko-osa oli niin sekopäinen, että sen olisi voinut kirjoittaa kolmikko dan koivulaakso-li andersson-Ville niinistö.
Mutta nehän voisivat kirjoittaa itse Utopia-trilogian;
Quote from: Kukkahatuton täti on 26.08.2016, 23:07:13
Joo, mutta se meni vielä viihteestä. Tuo mainitsemani jatko-osa oli niin sekopäinen, että sen olisi voinut kirjoittaa kolmikko dan koivulaakso-li andersson-Ville niinistö.
Aika paljon kirjojen sisältöön varmaankin vaikuttaa se, että Larsson kuoli 12 vuotta sitten. Tuolloin ruotsidemokraateista valittaminen tuskin olisi aiheuttanut muuta kuin lähinnä kummastelua, mitä ihmeita ne ovat.
EDIT: Larsson ehtikin näköjään jo eläessään valittamaan ruotsidemokraateista ja kirjoitti aiheesta kaksi kirjaa:
https://sv.wikipedia.org/wiki/Sverigedemokraterna:_den_nationella_r%C3%B6relsen
https://sv.wikipedia.org/wiki/Sverigedemokraterna_fr%C3%A5n_insidan
Quote from: Shemeikka on 25.08.2016, 21:16:53
Osataan sitä Suomessakin. Suomalainen Leena Lehtolainen oli Suomen dekkaristien ykköskaartia, mutta on mennyt virran mukana ja on mokutuksen asialla. Eräässä romaanissaan, mahdollisesti kirjassa Minne tytöt kadonneet, nainen väitti joutuneensa matun raiskaamaksi, mutta Maria Kallion asiaa tutkiessa paljastui että rasistinainen oli viekkaasti houkutellut matun raiskaamaan ja sitten tehnyt rikosilmoituksen nostattaakseen rasisteja vihaan ulkomaalaisia kohtaan.
Sanoipa Leena L jossain haastattelussa että mikäli jostain hänen lapsistaan tulisi rasisti, Leena L olisi epäonnistunut äitinä. Rasismin määritelmää ei luonnollisestikaan ollut.
Muistan elävästi, kuinka erehdyin katsomaan telkusta (vuosia sitten) yhden jakson yhdestä Mario Kallio -filmatisoinnista, jossa Petteri Summanen joutui esittämään täysin tahdotonta ja munatonta Maria Kallion puolisoa - nähtävästi Lehtolaisen käsitys unelmamiehestä. Tuli mieleen Pirkka-Pekka Peteliuksen Ou nou! -komediasarja, jossa kerrottiin
toimitusjohtaja Suvi Kurkelasta,
urakoitsija Milja Rautakourasta ja
yliluutnantti Mariannesta sekä näiden miehistä,
sairaanhoitaja Reino Kurkelasta,
pankkivirkailija Tapio Rautakourasta ja
sosiologi Jorma Härmälästä.
Mokutus korreloi tunnetusti feminismin kanssa.
Johanna Tuomolan "Minkä taakseen jättää" v. 2012. Lohjan poliisiin tulee tässä sarjan nelososassa uusi poliisi: somali Abdi Kahir. Oikea supermies! Ko. sarjassa on ollut vahva homopropagandan maku: pääsankari Noora Nurkan isä on homo.
Ilkka Remes kirjoittaa varsin nuivasti, tai jos ei nuivasti, niin silmiä avaavasti.
Jouko Piho on Remeksen Kiirastulta ainakin arvostellut täällä foorumillakin. Kiirastulen yksi sankareista on hommalainen.
https://hommaforum.org/index.php/topic,117857.0.html (https://hommaforum.org/index.php/topic,117857.0.html)
Omertan Liitto on todella EU-kriittinen dekkari.
Tuolla jotain keskustelua Remeksestä:
https://hommaforum.org/index.php?topic=123699.0 (https://hommaforum.org/index.php?topic=123699.0)
-i-
Läntisessä maailmassa on dekkareista tullut viimeisten 25-30 vuoden aikana seksuaalivähemmistöjen, matuttamisen, miesvihan, EU:n ja finanssikapitalismin työväline. Mädätystä on tällaisissa dekkareissa yleensä koko kirja, joissakin vain vähän.
Uusimmassa Ruumiin kulttuurissa oli Camilla Greben haastattelu. Ruotsin autopalot johtuvat kuulemma "toisen polven maahanmuuttajien kotoutuksen epäonnistumisesta". Siis pitääkö maassa syntyneitäkin "kotouttaa"...
Viihteen mokutus on vanhaa perua, alkanut kaiketi 1950-luvulla. Ainakin amerikkalainen, Hollywoodin kommunistisympatioitten takia mustalistaama Jules Dassin teki Ranskassa kulttimaineen saaneen noir-elokuvan Rififi, jossa on valkopesua. Elokuva perustui ranskalaisen konnan kirjaan, jossa vuonna 1942 ranskanarabialaiset roistot ryöstävät ja murhaavat.
Dassin ei alunperin halunnut ohjata elokuvaa Rififi sen rasismin ja seksismin takia, mutta suostui kun roistot muutettiin valkoisiksi.
Nippelitieto: "Rififi" on Ranskan alamaailman slangia 1940-luvulta ja tarkoittaa tappelua.
Rififi löytyy hyvin varustetuista kirjastoista.
Quote from: AcastusKolya on 13.11.2018, 20:10:52
Uusimmassa Ruumiin kulttuurissa oli Camilla Greben haastattelu. Ruotsin autopalot johtuvat kuulemma "toisen polven maahanmuuttajien kotoutuksen epäonnistumisesta". Siis pitääkö maassa syntyneitäkin "kotouttaa"...
Koita poika koita vaan, kotoutus ei lopu miiiiiilloinkaan
Menee snadisti off topic, mutta Hamilton - kansakunnan puolesta leffoissa (pää / nimiosassa Mikael Persbrandt) arabiterroristit ovat arabiterroristeja, eikä niissä juurikaan tehdä eroa valkoisen miehen tahi rättipään pahuuksien välillä... vai muistanko väärin?
Korjatkaa toki kanssanuivat, jos Teillä on parempaa tietoa.
Quote from: hirveehirvi on 26.08.2016, 00:07:22
Lopetin Leena Lehtolaisen kirjojen lukemisen jo monta vuotta sitten, koska en jaksanut enää jatkuvaa mokutusta ja punavihreän aatteen "saarnaamista". En halua edes lukea kirjailijattaren haastatteluja nykyään.
QuoteLeena Lehtolainen punoo uuden Maria Kallio -dekkarin juoneen sekä irakilaispakolaiset että transsukupuolisuuden
Jälkikaiku on Leena Lehtolaisen 15. Maria Kalliosta kertova romaani. Se ankkuroituu vahvasti suomalaiseen nykytodellisuuteen.
Pertti Avola
Romaani
Leena Lehtolainen: Jälkikaiku. Tammi. 394 s.
[...]
Lisähuolta tuo se, että poliisia kiusaava nettitrolli kohdistaa uhkauksia myös Marian lapsiin.
TAPAHTUMAT käynnistyvät, kun Tapiolasta löytyy surmattu teini-ikäinen irakilaispakolainen, joka osoittautuu transsukupuoliseksi. Samoihin aikoihin toinen irakilaispakolainen joutuu syytetyksi 15-vuotiaan tytön raiskauksesta. Kun syyttäjä päästää miehen vastaamaan syytöksistä vapaalla jalalla, alkaa nettitrollin kampanja Marian yksikköä vastaan.
Trolli tuntuu tietävän yllättävän paljon poliisien yksityiselämästä, joten Maria alkaa epäillä poliisin sisäpiiriä. Olisiko joku virkaveli kateellinen tai muuten näreissään? Oman sävynsä tarinaan tuo erään sivuhenkilön vuosia aiemmin uimarannalta jäljettömiin kadonneen pikkupojan tapaus. Kukaan ei enää usko asian selviävän, mutta koska ruumista ei ole, juttu on periaatteessa yhä auki.
JÄLKIKAIKU on tutun asiallinen ja rikostutkinnan kuvaukseltaan vakuuttava poliisiromaani, jossa Lehtolainen annostelee sopivasti päähenkilöidensä yksityiselämän puolia sekä tarkastelee tasapuolisesti pakolaiskysymystä ja transsukupuolisten vaikeuksia maailmassa, jossa niin muslimit kuin kristityt suhtautuvat heihin nuivasti.
[...]
Romaanin lopuksi puolustetaan ihmisyyttä ja sen moninaisuutta kauniilla tavalla.
Helsingin Sanomat (https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000006595989.html) 8.8.2020
Quote from: Ullatusnillitus on 26.08.2016, 23:27:51
Quote from: Shemeikka on 25.08.2016, 21:16:53
Osataan sitä Suomessakin. Suomalainen Leena Lehtolainen oli Suomen dekkaristien ykköskaartia, mutta on mennyt virran mukana ja on mokutuksen asialla. Eräässä romaanissaan, mahdollisesti kirjassa Minne tytöt kadonneet, nainen väitti joutuneensa matun raiskaamaksi, mutta Maria Kallion asiaa tutkiessa paljastui että rasistinainen oli viekkaasti houkutellut matun raiskaamaan ja sitten tehnyt rikosilmoituksen nostattaakseen rasisteja vihaan ulkomaalaisia kohtaan.
Sanoipa Leena L jossain haastattelussa että mikäli jostain hänen lapsistaan tulisi rasisti, Leena L olisi epäonnistunut äitinä. Rasismin määritelmää ei luonnollisestikaan ollut.
Muistan elävästi, kuinka erehdyin katsomaan telkusta (vuosia sitten) yhden jakson yhdestä Mario Kallio -filmatisoinnista, jossa Petteri Summanen joutui esittämään täysin tahdotonta ja munatonta Maria Kallion puolisoa - nähtävästi Lehtolaisen käsitys unelmamiehestä. Tuli mieleen Pirkka-Pekka Peteliuksen Ou nou! -komediasarja, jossa kerrottiin toimitusjohtaja Suvi Kurkelasta, urakoitsija Milja Rautakourasta ja yliluutnantti Mariannesta sekä näiden miehistä, sairaanhoitaja Reino Kurkelasta, pankkivirkailija Tapio Rautakourasta ja sosiologi Jorma Härmälästä.
Mokutus korreloi tunnetusti feminismin kanssa.
Leena Lehtolaiselta on tullut jälleen kivenkova dekkari jota Hesarin toimittajan on mahdotonta olla kehumatta. Syitä ei ehkä tarvitse arvuutella kovin paljoa...
Quote
Muut Leena Lehtolaisen romaanit saattavat toisinaan olla hieman epätasaisia, mutta leipälajissaan, Maria Kallio -dekkareissa, hän on vakaa kuin... niin, kallio.
Jälkikaiku on 15. Maria Kallio -romaani, ja se ankkuroituu vahvasti suomalaiseen nykytodellisuuteen ja sen kipupisteisiin. Sarjan myötä ikääntynyt Maria on nyt viisikymppinen ja johtaa Espoon poliisissa lasten ja nuorten tekemiin ja heihin kohdistuneisiin rikoksiin keskittyvää yksikköä.
Marian lapset alkavat jo suunnitella muuttoa omiin asuntoihin, mutta Mariaa painaa yhä se, ettei hän ole ollut työnsä vuoksi lastensa elämässä läsnä täysipainoisesti. Lisähuolta tuo se, että poliisia kiusaava nettitrolli kohdistaa uhkauksia myös Marian lapsiin.
Tapahtumat käynnistyvät, kun Tapiolasta löytyy surmattu teini-ikäinen irakilaispakolainen, joka osoittautuu transsukupuoliseksi. Samoihin aikoihin toinen irakilaispakolainen joutuu syytetyksi 15-vuotiaan tytön raiskauksesta. Kun syyttäjä päästää miehen vastaamaan syytöksistä vapaalla jalalla, alkaa nettitrollin kampanja Marian yksikköä vastaan.
Trolli tuntuu tietävän yllättävän paljon poliisien yksityiselämästä, joten Maria alkaa epäillä poliisin sisäpiiriä. Olisiko joku virkaveli kateellinen tai muuten näreissään? Oman sävynsä tarinaan tuo erään sivuhenkilön vuosia aiemmin uimarannalta jäljettömiin kadonneen pikkupojan tapaus. Kukaan ei enää usko asian selviävän, mutta koska ruumista ei ole, juttu on periaatteessa yhä auki.
Jälkikaiku on tutun asiallinen ja rikostutkinnan kuvaukseltaan vakuuttava poliisiromaani, jossa Lehtolainen annostelee sopivasti päähenkilöidensä yksityiselämän puolia sekä tarkastelee tasapuolisesti pakolaiskysymystä ja transsukupuolisten vaikeuksia maailmassa, jossa niin muslimit kuin kristityt suhtautuvat heihin nuivasti.
Niin poliisit kuin muut henkilöt sekä miljööt saavat uskottavan ja elävän ilmiasun Lehtolaisen varmaksi ja rönsyilystä vapaaksi kehittyneessä kielenkäytössä.
[...]
https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000006595989.html (https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000006595989.html)
Lehtolainen on siis kirjoittanut kirjan jonka yhteenvedolla voittaisi mokutusbingon kolmesti, ja Hesarin toimittaja ei voi sanan vertaa kritisoida sitä esim. siitä että kyseessä olisi poliittisen opportunistinen satuilu "realistisen" kuvauksen sijaan. No, en ole yllättynyt.
EDIT: Heh, Roope ehti ensin. Aika hyvin kun tähän ketjuun ei ole kirjoitettu mitään yli puoleentoista vuoteen...
Tää on kiintoisa aihe.
Jos puhutaan perusdekkareista niin kaiketi 1960-luku on raja. Uudemmat dekkarit lienevät perseestä. 1990-luvulla viimeistään kaikki kirjoittavat koodin mukaan. (On tapahtunut sama kuin esim elokuvissa ja musiikissa.) Sitten on tietysti jännitys-, kauhu- ym alueet jotka ovat jo enemmän tai vähemmän eri asia.
Vanhoissa dekkareissa on muiden hyvien (?) ominaisuuksien lisänä siis woke- / lgbt- / blm- / ym scheissen puute. Niiden tarkoitus oli laadukkuus eikä opetus tai median myötäily.
Dekkarit ovat vain yksi juonne varsinaisen ongelman ollessa kaunokirjallisuutta julkaisevien tahojen julkaisuun asti etenevän kirjallisuuden olevan sitä itseään sieltä syvältä, mitä tulee moku, rotu, seksuaalisuus yms, aiheiden noustessa keskiöön juonen ja muiden laadukkaan kirjallisuuden osatekijöiden ohella. Tietysti jonkin verran on pienjulkaisijoita, mutta kuten kiuas-kustantamon kohtelusta kirjallisuusmessuilla näkee, ei niillä ole mainittavaa markkina-asemaa viihde/kaunokirjallisuudessa. Sähköiset jakelut ainoita kanavia/nettikirjakaupat.
Itsekin olen vähentänyt melko monen kotimaisen kirjailijan tuotoksien kulutusta, näiden mentyä mokujulkaisukiiman mukana halvalla, ja jos tiedät mitä moku ajaa, on ensimmäisen kahden luvun jälkeen selvää mitä lopputulema on, sen sijaan että lukisi laadukkaita vuosisadan tai kahden takaisia laatukirjoja. Klassikot tietysti varmoja, ja mitä vanhempaa mutta säilynyttä ajan myötä, näyttää olevan monasti laadun tae, jolloin nautin suuresti 500v vanhan italialaisen kirjoittajan hengentuotteesta suunnattomasti enemmän kuin mistään mitä viimeisen 50v aikana on julkaistu. Kysymyshän on lähinnä julkaisijoiden preferensseistä, ja mitä näkevät kannattavaksi. Valitettavasti nykyinen aika on ideologia ohi sisällön-roskaa, mitä kirjallisuuteen tulee.
^Muistanko oikein, mutta eikös joitain klassikkodekkareita ole jo sensuroitu nykyaikana?
Uudelleennimeämisiä on taidettu myös tehdä?
Tuo Lehtolaisen tyylilaji jaksaa ihmetyttää minua. Jos kirja on sitä mitä Hesarin ylistys antaa ymmärtää, luokittelisin sen itse jonkinlaiseksi fantastiseksi pakkomielteiseksi dystooppiseksi propagandaksi. Fantastiseksi siksi, että mielikuvitukselliset, tilastollisen evidenssin kanssa nurinkurin olevat asiat hallitsevat tarinaa "joka voisi olla totta" (transsukupuolinen teini-ikäinen irakilaispakolainen on implisiittisesti kantaväestön murhan uhri), pakkomielteiseksi siksi että sama tematiikka on toistunut luoja ties kuinka monessa kirjassa, dystooppinen siksi että pahuus asuu selkeästi yhdessä ryhmässä jonka valta ulottuu kaikkialle ja propagandaa siksi että se pahuuden koti on luonnollisestikin ultramokutusta kritisoivien keskuudessa - suomeksi Halla-aho on murhien ja trollitehtaiden takana.
Tämä ajattelu taitaa vertautua lähinnä "sosialistiseen realismiin" jossa realismilla ei ollut mitään tekemistä tuotosten kanssa, vain poliittisella oikeamielisyydellä ja tavoitteella oli. Mahdotonkin tarina oli hyvä jos se oli doktriinin mukainen, ja Lehtolainen ilmeisesti tosiaankin osaa kiskoa puolueapparaatin naruista halutulla tavalla. Sivusta katsoen tuo näyttää kuitenkin suorastaan irvokkaalta. Tulee mieleen useampikin oppijärjestelmä jossa vastaava realismista doktrinaalisten vihollisten demonisoinnin ja dehumanisoinnin hyväksi luopuminen on tuottanut kaikkea muuta kuin maailmalle pelastuksen.
Quote from: Roope on 08.08.2020, 15:09:12
Quote
Pertti Avola
Romaanin lopuksi puolustetaan ihmisyyttä ja sen moninaisuutta kauniilla tavalla.
Onko Pertti Avola kirjoittanut aina noin klišeisiä lauseita?
Lehtolaisen kirjat ovat niitä, mitä myydään paljon ja mitä vanhojen kirjojen myyntipaikat ovat täynnä,
Quote from: Supernuiva on 08.08.2020, 18:40:25
^Muistanko oikein, mutta eikös joitain klassikkodekkareita ole jo sensuroitu nykyaikana?
Uudelleennimeämisiä on taidettu myös tehdä?
Agatha Christien "Kymmenen pientä neekeripoikaa" sai uuden nimen "Eikä yksikään pelastunut." (Uusi nimi pilaa juonen)
OT Myös suomalainen, Simo Hämäläisen jännäri "Puolen miljoonan painajainen" on tiettävästi nimetty uudelleen, "Viiden miljoonan painajainen," koska painosten välissä jylläsi markan inflaatio.
Jos kiinnostaa lukea englanninkielistä viihdekirjallisuutta sähköisessä muodossa, niin netistä kyllä löytyy luettavaa, jossa monikulttuurisuus ja muu vastaava ei ole tarinaa häiritsemässä. Amazonin kindlekirjat tarjoaa isoimman valikoiman, mutta muitakin vaihtoehtoja on olemassa.Goodreads (https://www.goodreads.com/):sta voi selata minkälaisia kirjoja on julkaistu.
Nykyään kirjan julkaisu sähköisessa muodossa ei vaadi välikäsia, joten kustantaja ei ole este jos haluaa oman tuotoksen julkaista. Kukaties hommallakin on pöytälaatikkokirjailijoita, joilla olisi tekstejä julkaistavaksi (minulla ei ole).
Quote from: dr jeep on 08.08.2020, 19:22:38
Jos kiinnostaa lukea englanninkielistä viihdekirjallisuutta sähköisessä muodossa, niin netistä kyllä löytyy luettavaa, jossa monikulttuurisuus ja muu vastaava ei ole tarinaa häiritsemässä. Amazonin kindlekirjat tarjoaa isoimman valikoiman, mutta muitakin vaihtoehtoja on olemassa.Goodreads (https://www.goodreads.com/):sta voi selata minkälaisia kirjoja on julkaistu.
Nykyään kirjan julkaisu sähköisessa muodossa ei vaadi välikäsia, joten kustantaja ei ole este jos haluaa oman tuotoksen julkaista. Kukaties hommallakin on pöytälaatikkokirjailijoita, joilla olisi tekstejä julkaistavaksi (minulla ei ole).
Kustantajattomuuden kääntöpuolena on kuitenkin mainittava etteivät laatukriteerit ole välttämättä kovinkaan korkealla, vai luokittelisitko esim. tämän Amazonissa tarjolla olevan opuksen maailmankirjallisuuden helmeksi? ;)
Taken by the T-Rex (Dinosaur Erotica) (https://www.goodreads.com/book/show/18628458-taken-by-the-t-rex)
Quote from: Supernuiva on 08.08.2020, 18:40:25
^Muistanko oikein, mutta eikös joitain klassikkodekkareita ole jo sensuroitu nykyaikana?
Uudelleennimeämisiä on taidettu myös tehdä?
Kymmenen pientä neekeripoikaa on nykyään, eikä yksikään pelastunut. Agatha Christie, 1939. Ja onhan näitä sensurointeja nähty ja reprinttauksia, Mark Twainin Tom Sawyer seikkailut, 1876 eivät nykyään sisällä alkuperäiskieltä hyviä neekereitä tai tiettyjä alatyylin ilmauksia yms, Tuomo sedän tupa eli alhaisten elämää : kuvauksia neekeriorjain elämästä Amerikan Yhdysvalloissa, suomennos Niilo Liakka, ISBN 951-0-11386-7 ei tule näkemään uusintapainoksia alkuperäisasussaan nykyaikana, vaikka Harriet Beecher Stowea kuvaili parhaiten Abe Lincoln sisällissodan alussa tavatessaan huudahduksella ''Te siis olette se pieni nainen, joka kirjoitti tämän suuren sodan aiheuttaneen kirjan''. Lisäksi kyseinen kirja oli jo kerran bannissa, nimittäin konfederaation toimesta aikoinaan.
Kaikenkaikkiaan kuvitelma että retusoimalla entisaikojen kieltä muutetaan nykyaikaa jotenkin paremmaksi on niin sekopäinen että en oikein löydä sanoja sitä kuvaamaan.
Keräilenpä tähän vähän kokoelmaa+ linkkejä, itsellä lukulistalla https://en.wikipedia.org/wiki/List_of_books_banned_by_governments
Poimintoja:
How to Read Donald Duck (Spanish: Para leer al Pato Donald) is a 1971 book-length essay by Ariel Dorfman and Armand Mattelart that critiques Disney comics from a Marxist point of view as capitalist propaganda for American corporate and cultural imperialism
Truth for Germany—The Question of Guilt for the Second World War Udo Walendy 1968
The Fugitive (Perburuan) (1950) Pramoedya Ananta Toer Banned in Indonesia in 1950, for containing "subversive" material, including an attempt to promote Marxist–Leninist thought and other Communist theories. As of 2006, the ban is still in effect.
Little Black Sambo (1899) Helen Bannerman 1899 Children's story Banned in Japan (1988–2005) to quell "political threats to boycott Japanese cultural exports", although the pictures were not those of the original version.
Thalia Arius (AD 250 or 256 – 336) Theological tract, partly in verse Banned in the Roman Empire in the 330s+ for contradicting Trinitarianism. All of Arius writings were ordered burned and Arius exiled, and presumably assassinated for his writings. Banned by the Catholic Church for the next thousand plus years
Bad Samaritans: The Myth of Free Trade and the Secret History of Capitalism Ha-Joon Chang 2008 Non-fiction One of 23 books which from August 1, 2008 onward is banned for distribution within the South Korean military
Various works Shen Congwen 1902–1988 Novels "Denounced by the Communists and Nationalists alike, Mr. Shen saw his writings banned in Taiwan, while mainland China publishing houses burned his books and destroyed printing plates for his novels."
Paradise of the Blind Duong Thu Huong 1988 Novel, Literary fiction Censored in Vietnam for criticism on the political party in control
Salman rushdienhän tuntee kaikki ja koko islamilainen maailma on sitä listimässä, mutta muita:
Queen of Sheba and Biblical Scholarship Bernard Leeman History Currently banned in Saudi Arabia for suggesting the Hebrews originated in Yemen and their Israelite successors established their original pre-586 B.C.E. kingdoms of Israel and Judah between Medina and Yemen.
Notre ami le roi (1993) Gilles Perrault 1993 Biography of Hassan II of Morocco Banned in Morocco. This book is a biography of King Hassan and examines cases of torture, killing, and political imprisonment said to have been carried out by the Moroccan Government at his orders
Le roi prédateur (2012) Catherine Graciet and Éric Laurent 2012 Investigative Journalism Banned in Morocco. This book makes allegedly "defamatory" accusations of corruption against Mohammed VI of Morocco, after investigating the exponential growth of his wealth
Understanding Islam through Hadis (1982) Ram Swarup
Islam – A Concept of Political World Invasion (2003) R. V. Bhasin
The Truth About Muhammad Robert Spencer 2006 Non-fiction On December 20, 2006, the government of Pakistan announced a ban on Spencer's book, citing "objectionable material" as the cause.
https://www.penguin.co.uk/articles/2019/sep/surprising-books-that-have-been-recently-banned-2019/
Kaiken kaikkiaan kirjoitetun pornon ja itsemurhaohjekirjojen ulkopuolelta hyvin mielenkiintoinen katsaus maailmankirjallisuuteen.
dr jeep, itsellä olisi ajatus, mutta sen sijaan että teen sen kirjamuotoon, se tulee ulos varmaankin sarjana livelähetyksiä. Jos kovasti kysyntää on niin voihan sen kirjaksikin asti työstää.
Quote from: foobar on 08.08.2020, 19:36:31
Kustantajattomuuden kääntöpuolena on kuitenkin mainittava etteivät laatukriteerit ole välttämättä kovinkaan korkealla, vai luokittelisitko esim. tämän Amazonissa tarjolla olevan opuksen maailmankirjallisuuden helmeksi? ;)
Taken by the T-Rex (Dinosaur Erotica) (https://www.goodreads.com/book/show/18628458-taken-by-the-t-rex)
Noinhan tuo on ;D Huonon tuotannon määrän suhde hyvään on aiempaakin suurempi.
Tuo kirjojen periaatteellinen tai todellinen bännäys lienee Suomessakin hieman laajempaa kuin mitä yllä oleva Tabula Rasan linkki osoittaa. Eihän Suomessa virallisesti ole kielletty yhtään mitään, mutta sellaisia merkittäviä teoksia on ollut, joita suurimmat kustantamot eivät ole suostuneet julkaisemaan. Aleksandr Solzhenitsynin Vankileirien saaristo jäi pienen kustantamon tehtäväksi samoin kuin kenraali Airon puolustuspuheen julkaisi Jääkiekkoilun kannatusyhdistys.
Quote from: Vaniljaihminen on 08.08.2020, 20:51:02
Tuo kirjojen periaatteellinen tai todellinen bännäys lienee Suomessakin hieman laajempaa kuin mitä yllä oleva Tabula Rasan linkki osoittaa. Eihän Suomessa virallisesti ole kielletty yhtään mitään, mutta sellaisia merkittäviä teoksia on ollut, joita suurimmat kustantamot eivät ole suostuneet julkaisemaan. Aleksandr Solzhenitsynin Vankileirien saaristo jäi pienen kustantamon tehtäväksi samoin kuin kenraali Airon puolustuspuheen julkaisi Jääkiekkoilun kannatusyhdistys.
Historiassa on kielletty, kirjastoissahan oli "myrkkykaappeja", aikana jolloin aatteellisesti vääriä kirjoja ei kuitenkaan tuhottu samantien - kuten nykyään tehtäisiin. Toisen maailmansodan jälkeen kirjoja sensuroitiin, kun niistä vedettiin kynällä rivejä yli.
Tuntematon sotilas oli sensuroitu, vasta nykyaikana Sotaromaani on alkuperäinen.
Onko jopa Tintti-sarjakuvaa sensuroitu? Tintti Neuvostomaassa sai muistaakseni ilmestyä vasta 90-luvulla tai jotain vastaavaa, lieneekö jo nyt taas kielletty?
Suomessa oli myös tehty 90-luvun "suojasään" aikana kirja tai väitös kirjoihin kohdistuneesta sensuurista, esimerkkejä oli muistaakseni todella paljon. Sensuuri on ollut laajaa, ja lienee taas laajenemaan päin?
Tästä kait 5 vuotta. Sain kaverilta jonkun (Matti Röngän) Viktor Kärppä-kirjoista. Luin sitä 7 sivua ja lopetin siihen, kun sanat "monikulttuuri" ja "suvaitsevaisuus" olivat esiintyneet siinä ainakin kerran. Toinen niistä kait jo kahdesti.
Tästä seurasi se, että kun kirjoitin tästä Jorma Vuoksenmaan twitter-tilille, hän teki saman minulle kuin minä siskonsa poikaystävän kirjalle. Eli blokkas. Jore on vähä kuin 2-metrinen Suomen tärkein ja herkin. Sisko suht' hyvä ohjaaja, kyl. Molemmat menevät muotien mukana hukkaan.
Quote from: Supernuiva on 08.08.2020, 20:56:37
Tuntematon sotilas oli sensuroitu, vasta nykyaikana Sotaromaani on alkuperäinen.
Sensuroitu sitä tietysti on. Muistan kun se julkaistiin, niin eräs arvostelija sanoi siihen tyyliin, että olisi saanut jättää jäljelle aika paljon alkuperäistä dialogia mutta Linnan kaikkitietävää kirjailijaminää olisi voinut poistella enemmänkin. No, se oli yksi mielipide.
Onhan sitä ollut hannusalamat ja uudehkon
Jääkärit 1918 -kirjan johdantoluvussa kerrottiin, kuinka kustantaja oli tahtonut käytettävän vapaussota-sanan sijalla sanaa sisällissota. Sensuuri ei kuitenkaan vielä tarkoita, että teos itsessään kiellettäisiin. Kustantaja on joskus sentään aivan oikeassakin. Joskus.
---
Mun mielestä dekkarikirjallisuudella on suorastaan tehtävänään puolustaa nykyistä vasemmistoestablismenttia. Toki muutakin kirjallisuutta saa olla, mutta kaikki palkinnot ja kilpailut voittaa aina joku vasemmistoliittolaisuuden puolustuspuhe. Ei niitä Revontuli-julkaisuille jaeta.
Kirjallisuudessa on sellaisia
trooppeja, joita ehkä pitäisi tuoda paremmin esille. Esimerkiksi, jos kirjan hahmo on irakilainen pakolainen, häntä ei sovi kuvata mitenkään muuten kuin pakomatkalla olevana mielipidevankina, joka muuten taistelisi anttirokkamaisen urhoollisesti sortajiaan vastaan mutta on joutunut pakenemaan ylivoiman tieltä, eikä hän ei ole muslimi muuten kuin ulkonäöltään ja jota skinit jahtaavat pesismailojen kanssa. Ja jos kirjailija vähänkin poikkeaa tuosta troopista, on hän syyllistynyt vihapuheeseen yms.