Lukion pitkä matematiikka

[Sivulause]

Jos tässä koulutusasiassa jotain sukupuolittuneisuusvääryyttä tehdään, niin siinä vaiheessa kun lukiossa matemaattisesti lahjattomat uunot työnnetään tekniseen koulutuspolkuun ja uunottaret yliopistoon maailmaa parantamaan.

Itse kävin nuo pari kurssi pitkää matematiikkaa ja vaihdoin laiskuuttani lyhyeen. Itselleni tuo opintojen ajanjakso sattui sille kohtaa aikuiseksi kasvamisessa, missä geometriasta lähinnä kolmio kiinnosti eniten. viivakin oli toki jo muotia.

Pidän matematiikan hallitsemista joka tapauksessa kovassa arvossa. Lähinnä vituttaa se, ettei koko opintojenohjaukseksi kutsutussa käytännön pilassa kukaan viitsinyt vinkata että valtion leipä on tulevaisuudessa ainoa jonka päälle levitetään lohta.

[Tykkimies Pönni]

Matematiikan osaaminen on kaikkien luonnontieteiden ymmärtämisen kannalta tärkein yksittäinen taito. Luonnontieteet on teollisuuden kehittymisen kannalta tärkein mahdollinen osaamisalue. Siitä voi jokainen mietiskellä pitäisikö lukion matematiikkaa helpottaa vai vaikeuttaa. Tulkkeja saa palkattua parilla tonnilla kuukaudessa.

[Finanz Schwein]

Jos toimittaja todella ehdottaa vain rohkaisua ja motivointia pitkän matematiikan lukeneiden määrän kasvattamiseksi, niin mikäs siinä. Kirjoitus tosin vaikutti vaikeustason koetun kovuuden kritisoimiselta. Ehkä ylitulkitsin. Oli miten oli, vaikeustasoa ei tule ainakaan laskea. Ei ole tavoiteltavaa, että meillä on hieman enemmän pitkän matematiikan huonosti tai keskinkertaisesti läpäisseitä, jos samalla parhaimmiston laatu laskee. Koska loppupeleissä se parhaimmiston taso on oleellisinta: he rakentavat sillat, laskevat regressiomallit, etsivät eksoottisia hiukkasia ja niin edelleen.

[Skeptikko]

Mitä mieltä hommalaiset ovat? Varsinkin kiinnostaa mitä mieltä oltaisiin siitä, jos lukiota ei enää pystyisikään läpäisemään ilman pitkää matematiikkaa.

Tuo Hesarin kirjoitus oli kyllä harvinaisen surkea jopa Hesarin kirjoitukseksi. Lukion pitkä matematiikka ei ole vaikeaa nähnytkään ja olisi karmeaa, jos sitä alettaisiin vesittämään entisestään vain sen takia, että sille erehtyy hakeutumaan myös henkilöitä, joilta ei meinaa edes prosenttilaskut sujua. Ja jos ne prosenttilaskutkin jo tuottavat niin suuria ongelmia, niin vaikka tällainen henkilö armosta päästettäisiinkin läpi lukion pitkästä matematiikasta, niin miten tällainen henkilö kuvittelee selviävänsä korkeakoulujen pääsykokeista tai opinnoista läpi aloilla, joille edellytetään lukion pitkän matematiikan suorittamista? Kaikkien kannalta on armeliaampaa ohjata mahdollisimman aikaisessa vaiheessa tällaiset henkilöt jollekin uralle, joka on omille taipumuksille realistisempi kuin kannustaa heitä haaskaamaan vuosia elämästään täysin epärealistiseen suuntaan.

En kannata sitä, ettei lukiosta voisi valmistua ilman pitkää matematiikkaa. On monia aloja yliopistossa, joilla ei ole suurtakaan tarvetta matematiikalle ja jotka voivat olla silti hyödyllisiä aloja. Tosin pidän kyllä ihmistä, jolle lukion pitkä matematiikka aiheuttaa ylitsepääsemättömiä vaikeuksia, jollain tapaa kognitiivisesti haasteellisina.

[Rikastaja]

Mielestäni pitäisi luoda lukiohin kolme eri ryhmää matematiikkaan, kuten on esimerkiksi IB-lukioissa. Alin on hieman tasokkaampi kuin lyhyt matikka, keskimmäinen samaa luokkaa pitkän matematiikan kanssa ja vaikein on laajempi kuin lukion pitkä matematiikka.

Huippututkijoita ja nobelistejä Suomeen ei tule matematiikan, fysiikan eikä kemian aloilta. Kauniisti sanottuna yliopistomme ovat aika keskivertoja.

[Skeptikko]

Lopulta sitten otin pitkän matematiikan ja kirjoitin E:n ja keskiarvo lähempänä kymppiä kuin ysiä. Mietin jopa pitkään, että olisin mennyt yliopistolle lukemaan matematiikkaa tai teknilliseen korkeakouluun.

Tuolla taustalla teknillinen korkeakoulu on ihan mahdollinen ajatus, mutta suosittelisin harkitsemaan kahteen kertaan matematiikan opiskelemaan menemistä, ellei tiedä varmasti mitä on tekemässä tai sitten ole hyvää B-suunnitelmaa (esimerkiksi opettajaksi tai johonkin muuhun vähemmän vaativaan suuntautuminen). Matematiikan opiskelupaikat ovat täynnä ihmisiä, joilla on vielä lukion matematiikka mennyt suunnilleen heittämällä läpi ja ollut aina luokan paras, mutta sitten korkeakoulutasoisessa matematiikassa huomaa, että on todella kaukana kärjestä. Lopputuloksena on monen kohdalla melko ikäviä ihmiskohtaloita, niin pelkkää perustutkintoa opiskelevien osalta, kuin myös tohtoriksi väitelleidenkin keskuudessa. Ala voi olla hyvin raaka.

[Rikastaja]

Lopulta sitten otin pitkän matematiikan ja kirjoitin E:n ja keskiarvo lähempänä kymppiä kuin ysiä. Mietin jopa pitkään, että olisin mennyt yliopistolle lukemaan matematiikkaa tai teknilliseen korkeakouluun.

Tuolla taustalla teknillinen korkeakoulu on ihan mahdollinen ajatus, mutta suosittelisin harkitsemaan kahteen kertaan matematiikan opiskelemaan menemistä, ellei tiedä varmasti mitä on tekemässä tai sitten ole hyvää B-suunnitelmaa (esimerkiksi opettajaksi tai johonkin muuhun vähemmän vaativaan suuntautuminen). Matematiikan opiskelupaikat ovat täynnä ihmisiä, joilla on vielä lukion matematiikka mennyt suunnilleen heittämällä läpi ja ollut aina luokan paras, mutta sitten korkeakoulutasoisessa matematiikassa huomaa, että on todella kaukana kärjestä. Lopputuloksena on monen kohdalla melko ikäviä ihmiskohtaloita, niin pelkkää perustutkintoa opiskelevien osalta, kuin myös tohtoriksi väitelleidenkin keskuudessa. Ala voi olla hyvin raaka.

Tajusin onneksi ajoissa että ei ole tarpeeksi aivokapasiteettiä hyväksi matemaatikoksi, eikä varsinkaan istumalihaksia, enkä halua päätyä opettajaksi. Opiskelen siis nykyään yliopistossa muuta kuin tekniikkaa tai matematiikka.

[Muuttohaukka]

Tilannehan on se, että nykyisin yliopistoissa ensimmäisillä matematiikan kursseilla opetetaan asioita, jotka aiemmin opetettiin jo lukioissa. Lukion asema ja ylioppiluus on koko ajan menettänyt arvoaan ja tilanteen korjaamiseksi lukiota pitäisi nimenomaan palauttaa takaisin sen entiselle vaativuustasolle. Tästä olisi uskoakseni seurauksena myös nopeammat valmistumiset korkeakouluista, kun lähtötaso niiden opiskelijoilla olisi kovempi.

Puhutko nyt - millä tiedolla? Siis väite, että lukion matematiikka on helpottunut ja osa siirtynyt yliopistoon.
Mille entiselle vaatimustasolle haluat palauttaa?

Ainoa, joka varmuudella on heikompaa, on geometrian opetus ja sen opetuksen heikkous heti alkuopetuksesta alken.
Heikkoutta koko opetukseen tuo se mieletön asioiden silppuaminen ja sillisalaattiaines koko  ala-asteen ajan. Sinne yritetään työntää jos sun mitä ja lopputulos on, että osa osaa erinomaisesti, iso osa ei osaa edes kertolaskuja ulkoa. Hajonta yläasteella on todella suuri. Osa laskee ynnälaskutkin sormilla.

Koeta nyt siinä heterogeenisessä porukassa saada jokin suurempi kokonaisymmärrys, kun osa ei muista millään, paljonko on viisi kertaa viisi.

Lukioon taas mennään liian keppoisin perustein ja perusosaamisen.
Kannattaa joka vuosi laskea yo-kokeen pitkän matematiikan tehtävät ja muistella omaa kouluaikaa ja vetää siitä johtopäätöksensä. Meillä on jokavuotinen kisa pojan perheen kanssa siitä, kuinka monta tehtävää kykenee ratkomaan ja montako edes viitsii.

Toinen väite tuosa HS:n artikkelista on, että tytöt tippuvat lyhyen matematiikan valintansa takia mm. lääkiksestä, hampaalta, elulakta pois on fiktiota. Kannattaa katsoa sisäänotettuja ko. tiedekunnissa ja miettiä, miten ne matematiikkaa osaamattomat selviävät sinne ja vielä sieltä poiskin.

[Semiretardi]

Omat yliopiston luennoitsijat ovat lähinnä valitelleet sitä, että oppilailla ei ole nykyään enään minkäänlaista laskurutiinia.
Yhtälöiden pyöritykset, integroinnit ja derivoinnit(tiettyyn rajaan asti) pitäisi sujua kuin vettä vaan jos tahtoo, että tekniikan matematiikka lähtisi sujumaan helposti.
Toki tässäkin täytyy todeta, että on myös niissä opettajissa eroa. Toiset saavat selitettyä vähän monimutkaisemmatkin asiat siten, että teekkari ne tajuaa, toiset taas
tuntuvat elävän siinä luulossa, että opettaisivat matematiikan opiskelijoita.

[Tykkimies Pönni]

Puhutko nyt - millä tiedolla? Siis väite, että lukion matematiikka on helpottunut ja osa siirtynyt yliopistoon.
Mille entiselle vaatimustasolle haluat palauttaa?

Juttelin aiheesta pari vuotta sitten lukion matematiikan opettajan kanssa. Opettaja kertoi että jokaisessa uudistuksessa, pitkän matematiikan juttuja on siirretty vaikeimmasta päästä, ensin valinnaisiksi ja sitten kokonaan pois opetussuunnitelmasta. Kyse on ollut ainakin differentiaali- ja integraalilaskennan asioista mitkä on välttämättömiä insinööriopinnoissa.

Pari vuotta sitten alettiin sallia symboliset laskimet kirjoituksissa. Kulttuurimarxismia parhaimmillaan. Mikä on sen parempi konsti laittaa kapuloita yhteiskunnan rattaisiin kuin mädättää matematiikan osaaminen?

Lohjan Yhteislyseon lukion matemaattisten aineiden opettajien tutkielmasta selviää, että tämän kevään yo-tehtävistä peräti yhdeksän pystyi ratkaisemaan symbolisella laskimella ilman omaa matemaattista ajattelua. Näin opiskelija olisi kaapinut 57 pisteen potin 66:sta mahdollisesta.

http://www.ksml.fi/uutiset/kotimaa/skandaali-muhii-matematiikan-yo-kokeissa-paras-arvosana-ilman-osaamista/1316761

[Tabula Rasa]

Njooh, omista syistä johtuen matikka vaati paneutumista. Se sitten että kelpo arvosanan sai kun jaksoi väkertää. Ainakin täällä isommassa kaupungissa oli tarjolla peruskoulupreppauskursseja, eli peruskoulun viimeisiä oppisisältöjä suunnilleen kaikista aineista.

Mitä pituuteen tulee niin lyhyt on tosiaan 6 ja pitkä 10 pakollista. Tämän lisäksi on mielenkiinnon mukaan syventävät(eli matikkaa laajemmin kuin tarvitaan) kertaavat ja (kokeisiin) valmistavat joissa käydään läpi koeteknistä sekä kerrataan niiltä osin kuin kellä hyvänsä oli vaikeuksia. Mielestäni erittäin tehokkaita.

Käytännössä pakko ei ole kuin nuo 6/10. Se sitten että fiksua käytännössä 8-9/12-14(ja tarjolla oli pitkään 21 kurssia) mikäli epävarmuutta hyvään osaamistasoon pyrkimisessä. Vuosittain oli kuusi jaksoa(kuuleman mukaan joissain paikoin jaettu viiteen jaksoon?) eli kolmessa vuodessa 18. Joitain jaksoja voi käydä päällekkäin, mutta +-20 kurssin sovittaminen aikatauluun käy jo työstä. Selkeintä olisi että tuossa ei tarvitsisi tehdä valintaa, ainoastaan sovittaa aikataulut valmistumisaikaa ajatellen. Päädytään sitten pitkään tai lyhyeen.

Muut luonnontieteet jäävät lapsipuolen asemaan. Vaikka matematiikan nostaminen keskiöön ymmärrettävää, niin 1+1 pakollista kemian ja fysiikan on lähinnä vitsi. Ainakin itsellä nuo menivät lähinnä ihmetellessä voiko tämä olla lukion tasoa. Itsestäänselvyyksiä toisensa jälkeen. Ja arvosanat sieltä priimuspäästä.     

Muttas joo, itse asiaan, en usko että valmistuneiden arvostukselle tekisi yhtään huonoa mikäli siirryttäisiin yksinomaan nykyiseen pitkään matikkaan. Lisäksi eväät tulevaan kohdillaan. Lyhyt voisi sopia johonkin amkhon pyrkivän amiksen kursseiksi. Käytännön tekemisessä kun se ymmärrys miten tapahtuu ja tulee hyvä on kuitenkin tähdellisempi kuin millä kaavalla tuo tehdään. Toki suunnittelupuoli jäänee yhdeksi rajapinnaksi jonka jouheaa toimintaa varten myös jonkinasteinen amk-yliopisto-yhteistyö olisi fiksuhkoa. Se sitten olisiko suunnittelijoiden opintojen olla ammatillisia lisättynä yliopistomatikalla vai miten jäänee vielä mietintään.

[sivullinen.]

Algebra sortaa muslimeja. Se ei ainakaan pidä paikkaansa.

Mutta olen myös erimieltä täällä yleisenä ilmastona olevan matematiikan ylistyksen kanssa. Se perustuu pelkästään mielikuviin ja ajattelemattomuuteen. Peruskoulun -- ja myös lukion -- matematiikka on jämähtänyt menneeseen. Peruskoulu on yhä ainoa paikka, jossa lasketaan kynällä ja paperilla. Siitä pitäisi päästä eroon ja siirtyä nykyaikaan. Eikä tällaisen ehdottaminen ole mitään kulttuurimarxismia, jonka tarkoitus on mädättää ajattelukyky ja aivot. Kynä ja paperi eivät vain kuulu tähän aikaan. Olen usein toisellut täällä samaa asiaa, ja huomauttanut, ettei kukaan vaadi laskutikun tai helmitaulunkaan palauttamista, ja väitä niiden käytön lopettamisen mädättäneen aivoja. Laskutikun käyttö on helppo oppia tikun mukana tulevasta ohjeesta, eikä se ole mikään älyn riemujuhla. Sen tehokas käyttö vaatii rutiinia, kuten myös paperin ja kynän käyttö. Silti se ei tee rutiinista hyödyllistä -- kummassakaan tapauksessa. Mennyt on mennyttä, ja se pitäisi sellaisena hyväksyä.

Matematiikka voidaan nähdä tietenkin suurempana tieteenä, jolloin voidaan sanoa matematiikan olevan tarpeen Hommaforuminkin tekemiseen. Sekään ei pidä paikkaansa. Tietenkin jokaisen tietokoneen valmistuksessa lasketaan monia asioita ja tietokone on pelkkä "laskukone". Silti perustelu ei kestä. Nykyiset rakennelmat on rakennettu kynä ja paperi matematiikan aikakautena. Mutta samalla perusteella kirjoitustaidon osaaminen vaatisi latinan osaamista -- sieltä on kirjoitustaito tullut. Menneiden ansiot eivät riitä todistamaan taidon olevan tarpeen nykyään.

Menneisyydestä tahtoisin silti palauttaa sen toimivia osia eli jakaa lukiot klassisiksilyseoiksi ja reaalilyseoiksi. Ensimmäisissä keskittyttäisiin kieliin ja jälkimmäisissä luonnontieteisiin. Muutenkin pidän huonona sosialismin tapaa pakottaa kaikki ihmiset kulkemaan läpi saman opintopolku. Mielestäni epäonnistunut peruskoulujärjestelmämme pitäisi romuttaa kokonaan. Yliopistot ovat vielä suurelta osin vapaita. Ne voitaisiin säilyttää. Niiden muuttaminen sosialismiin on kuitenkin käynnissä. Ammattikorkeakoulut ovat puhdas sosialismin tuotos. Nekin voitaisiin lakkauttaa heti. Ammattikouluja ja muita opistoja on suuri määrä; niistä toiset ovat säilyttämisen arvoisia ja toiset pelkkää sosialismia.

[siviilitarkkailija]

Ilman matematiikkaa ei olisi hommafoorumia.

Olin väärässä, joten sallinette, että korjaan virheeni.

Hommafoorumi olisi olemassa ilman matematiikkaa. Se kokoontuisi kylän keskustaan, jurttien keskelle. Roope pudottelisi faktat ja Eino analysoisi ne. Miniluv toimisi puhemiehenä ja pitäisi liikaa mesiviiniä nauttineet ojennuksessa. dothefake heittelisi väliin pikku sutkautuksia ja niille naurettaisiin. ... Silloin tällöin Guru laskeutuisi vuorelta ja lausuisi jotain, josta kylässä puhuttaisiin ääni väristen seuraavat kaksi viikkoa.

Lalli filmaisi kun Hohtava Mamma ampuu tarkoilla laukauksilla tyhjiä mesiviinipulloja Leinon pään päältä kummankaan ilmeen värähtämättä. Jaa...siihen tarvitaa jo matematiikkaa...kin. Ja jos on mesiviiniä, niin on pakko olla myös matematiikka. Vain huumekaupassa ei ole logiikkaa, muistia tai matematiikkaa. Siellä velka voi syntyä kirjaimellisesti päässälaskun tuloksena ja velkaa voidaan periä vastaantulevasta satunnaisesta päästä. Mesiviinikauppa, ilman matematiikkaa, edes jurttayhteisössä ei ole mahdollista, mikä voidaan lisätä tarkkailuraporttiin. Tappelun se voi mahdollistaa, mutta sitten sitä matikkapäätä tarvitaan jos haluaa säilyttää legot ja luut.

Väkivaltakin voidaan esittää matemaattisena mallina. Jos ei kiinnostanut oppia koulussa, voi opiskella asian kadulla. Mutta siinä on pitkä oppimäärä todella pitkä.

[FadeAway]

Matematiikassa perusteiden hallinta on tärkeää. Usein huomaa, että toimittaja ei hallitse peruskoulutason matikkaa.

Entä balanssi humanististen aineiden, uskonnon, kielten opiskelun ja muun humpan ja tiedeaineiden välillä?

Ainakin mininmimäärillä lukio kasvattaa "hyviä ihmisiä" -->mokuttajia?

[RP]

Peruskoulu on yhä ainoa paikka, jossa lasketaan kynällä ja paperilla.

Kuulemani mukaan "polilla" on omien aikojeni jälkeenkin ollut laskimet pois useampien matematiikan kurssien lisäksi myös ainkin pääosin vaativimmilta fysiikan kursseilta. Syynä luultavammin tosin kai lähinnä lunttausmahdollisuuuksien vähentäminen ilman mainittavia haittoja (jos et osaa kertolaskua tehdä paperilla, olet väärässä paikassa).

Syy miksi minusta nimenomaan matematiikan kursseilla liian edistyneet laskimet eivät kuuluisi lukioon on se, että siellä opetetaan kuitenkin varsin perusasioita, asioita jotka pitäisi pystyä tekemään juuri sillä väheksymälläsi rutiinilla, jotta olisi toivoa tarvittaessa ymmärtää myöhemmin  vaikeampiakin asioita. Saadaan tietysi myös yo-arvostelussa jotenkin reilu ero i:n ja c:n oppilaiden välille, kun ei tarvitse kaikista tehtävistä yrittää tehdä erityisen haastavia.

[Jaska Pankkaaja]

Minä väitä, lähinnä tietoon ja kokemukseen perustuen, ettei noin puolet suomalaisista kykene laskemaan kohtuullisessa ajassa, esim. minuutissa, kuinka paljon on 20% 150 €urosta. Tässä on se joukko joka äänestää Puoluetta.

[RP]

Minä väitä, lähinnä tietoon ja kokemukseen perustuen, ettei noin puolet suomalaisista kykene laskemaan kohtuullisessa ajassa, esim. minuutissa, kuinka paljon on 20% 150 €urosta. Tässä on se joukko joka äänestää Puoluetta.

Käynyt joskus mielessä, että koulussa voisi olla peruskoulutasollakin myös koe, jossa pitäisi laskea päässä myös suuremmilla luvilla peruslaskutoimituksia. Hyväksyttävään suoritukseen riittäisi yhden merkitsevän numeron tarkkuus.

Pitäisin sitä sellaisena kansalaistaitona, jolla voi osasta pahempia julkisesti esitettyjä älyttömyyksiä päästellä liiat ilmat pois.

[Ant.]

Itselleni pitkä matematiikka oli aina helppoa. Lukion päättötodistuksen keskiarvo matikan kursseista oli 10 ja kirjoituksista pitkästä matematiikasta tuli reilulla marginaalilla L. Enkä edes lukenut kirjoituksiin tai tehnyt muutenkaan kummemmin töitä matematiikan eteen.

Sitä vastoin siskoltani tämä lahja puuttui. Hän pystyi kyllä oppimaan kaavat ulkoa, mutta ei soveltamaan niitä. Siksi lyhyt matematiikka oli hänelle lopulta parempi valinta.

Yläasteen "matematiikka" hämää. Siitä moni voi saada kympin, vaikka minkäänlaista matemaattista lahjakkuutta ei olisikaan. Opettelemalla esimerkkilaskut ulkoa ja piirtämällä kauniita kuvia vihkoihin kymppi tulee. Esimerkiksi siskollani matematiikka oli yläasteella kymppi.

Jatko-opintoja ei palvele, jos pitkää matematiikkaa pystyvät opiskelemaan nekin, joilla ei matemaattista lahjakkuutta ole ollenkaan. Eli että pitkässä matematiikassa jatkossa piirrellään ja opiskellaan ulkoa kuten yläasteella.

Toisaalta sama juttu on sitten vieraiden kielten kanssa. Niissä lahjakkuus ei ehkä ole niin on/off, mutta aivan selvää kuitenkin. Sama siskoni oppi uuden kielen kuin vettä vaan ilman työtä, mutta minulle vieraat kielet olivat hankalia ts. työtä vaativia. Ja huonot numerot kielistä rajoittavat nekin sisäänpääsyä lähes kaikkialle.

Jos pitkä matematiikka vesitetään niin, että siinä voivat pärjätä kaikki, rajataan myös vieraiden kielten sanasto esimerkiksi 500 sanaan. Siten minustakin voisi tulla lukuisten vieraiden kielten suvereeni taituri - ainakin suomalaisen koulutuksen puitteissa. Ja Suomi nousee.

[guest8096]

Että mitäkö mieltä olen? No sitä mieltä, että ei lukiossa vielä tule matematiikkaa vaan alkeisaritmetiikaa. Ei siis juurikaan tehtäviä, jotka alkavat sanoilla osoita tai todista. Ja selvästi vaatimustaso on heikentynyt jatkuvasti. Nykyiset oppilaat eivät selviäsi mitenkään parinkymmenen vuoden takaisista tehtävistä, Olin muuten kerran tilaisuudessa, jossa oli ehkä toistasataa matemaattisten aineiden opettajaa ja meille tehtiin testi, jolla mitattiin luonnontieteellistä sivistystä. Voitin siinä testissä koko sen roskajoukon. Minulla oli enemmän tietoa kuin yhdelläkään äpärällä siinä salissa.

[Chew Bacca]

Kertokaa tietämättömälle näistä fabuloiduista ammateista joihin ei kelpaa ilman pitkää matematiikkaa. Esimerkiksi lääkärillä olen aina ollut vain ottavana osapuolena. Miten pitkä matematiikka ja sen osaaminen näkyy työssä? Tiedän (tai arvaan) että opiskeluun kuuluu kemian ja fysiikan kursseja joissa matematiikka on mukana. Mutta eihän lääkäri itse laske jotain lääkeaineen molekyylimassoja vaan katsoo kirjasta tai muistaa ulkoa annostuksen per potilaan kilomäärä. Tutkijat erikseen. Samoin hammaslääkärit, eläinlääkärit... Insinöörien työssä ymmärrän matematiikkavaatimukset. Useimmissa hommissa kai pärjää peruslogiikalla ja mittasuhteiden hahmottamisella. Olisiko noin että kovilla kovien tieteiden hallintakriteereillä vain valikoidaan hyvistä parhaat. Ja sitten ne parhaatkin tekevät työnsä usein aivan päin vittua, reseptejä pitää apteekissa korjailla, hoitovirheet ja yleinen sekoilu ovat aivan arkipäivää näillä matikkahirmuilla.

Kärsiikö potilasturvani jos lääkäriksi sattuu joku jolla oli matikka vaikka kasi, kun pitäisi olla enemmän?

Vetäisin laudaturin pitkästä matikasta vuonna -86, työtä vaati kun en ole matikkaan kallellaan. Sen jälkeen olen laskeskellut lähinnä yhteen ja vähennys ja jotain prosentteja. Innostuin matikasta taas kun piti osata auttaa omaa yläasteikäistä. Nyt lukiossa olen taas pudonnut kärryiltä, mutta jälkeläiselle onneksi kaikki on helppoa, sekä kielet että luonnontieteeet ysiä ja kymppiä yhdessä Helsingin parhaista lukioista. Kursseissa on selvästi työteliäämpiä ja helpompia, mutta en ole ihan perillä mikä on mikä kun pakollisia ja valinnaisia kursseja vedetään samanaikaisesti ja sekaisin. Fysiikassa myös.

Kannatan kovaa vaatimustasoa, muuten ihminen ei yllä parhaaseensa. Peruskoulun vaatimukset ovat naurettavia ja opeteltava aines suppeaa. Silti liikaa monille.

[Chew Bacca]

Että mitäkö mieltä olen? No sitä mieltä, että ei lukiossa vielä tule matematiikkaa vaan alkeisaritmetiikaa. Ei siis juurikaan tehtäviä, jotka alkavat sanoilla osoita tai todista. Ja selvästi vaatimustaso on heikentynyt jatkuvasti. Nykyiset oppilaat eivät selviäsi mitenkään parinkymmenen vuoden takaisista tehtävistä, Olin muuten kerran tilaisuudessa, jossa oli ehkä toistasataa matemaattisten aineiden opettajaa ja meille tehtiin testi, jolla mitattiin luonnontieteellistä sivistystä. Voitin siinä testissä koko sen roskajoukon. Minulla oli enemmän tietoa kuin yhdelläkään äpärällä siinä salissa.

Tämä on hieno ja rohkaiseva tarina. Miten tietämyksesi on sinua palvellut maailmassa? Lienet johtavassa asemassa tai arvostettu tutkija, tai sitten (kuten useimmat meistä) savant jota maailman banaalius kyrpii niin että on pakko nuivia aikansa kuluksi  ja/tai edistää ihmiskunnan tuhoa

[Chew Bacca]

Teija Sutinen väittää:

16-vuotias saattaa lyhyeen matematiikkaan vaihtamalla tehdä kohtalokkaan valinnan, joka vaikuttaa hänen ammattiinsa ja palkkatasoonsa. Ainakin hän rajaa valinnallaan ulottuviltaan teknisiä tai lääketieteellisiä vaihtoehtoja.

Sutinen väittää, että DI- ja lääkärikoulu olisi sitten tie poikki ja aamen. No tietenkään ole. Kyllä sen laajan matematiikan voi opiskella koska tahansa myöhemminkin. Voi olla, että oppi menee paremmin perille kun hommaan on jotain motivaatiota. Ei kai siitäkään kauheasti hyötyä ole, että nipin napin rämmitään kurssit läpi ja yo-arvosanankin saa mutta on silti "opiskelemastaan" pihalla kuin tikku-ukko?

Tämä on hyvä huomio, aivan liikaa painotetaan kouluajan osuutta oppimisessa vaikka elämänmittainen oppiminen on ollut mantra jo ainakin 20 v. Ruotsiketjussa bustataan myyttiä lapsuudessa oppimisen autuudesta ja helppoudesta. Lapsena oppii ilman työtä, mutta oppiminen loppuu ilman työtä! Tämän huomaa vaikkapa englannin osaamisessa. Peruskoulu tuottaa pintasujuvia peli/viihdeoppineita joilta puuttuu täysin analyyttiset taidot ja asioiden yhdistelemisen kyky, kumulatiivinen oppiminen, sääntöjen soveltaminen... eli eräänlaisia papukaijoja joilta muthafukka-enkku sujuu mutta mitään muuta kieltä ei opita koskaan, edes alkeita.

Samalla tavalla voin todistaa että opin poikani koulukirjoista olan yli enemmän vaikka geometriasta kuin mitä koskaan tajusin asiasta kirjoittaessani pitkästä laudaturin 30 v sitten. Koska mielenkiinto ja laajempi ymmärrys, kokemus ja sovalteminen.

[RP]

Olisiko noin että kovilla kovien tieteiden hallintakriteereillä vain valikoidaan hyvistä parhaat.

Varmasti tuohon pyritään. Lienee se pitkän matematiikan oppimäärä kuitenkin ainakin vähän parempi kriteeri kuin Cooperin-tulos tai sävelkorvan mittaaminen.

Toinen asia on sitten ne tutkijat ja muu vähermistö. Jostakin nekin pitää saada, jolei haluta, että tieteellis-teknillisen osaamisen eliitti on kaikki ulkomailla tai ulkomailta. Noin 18-vuotiaaksi mennessä pitäisi tälläiseksi tulevan jo jotakin osata, ja nykyiselläänkin (pitkän matematiikan kanssakin ja kuten itsekin totesit) yksi kouljärjestelmän ongelmia on, että lahjakkaammalla oppilaalla on suuri riski oppia laiskaksi, kun hyvän arvosanan saa hajamielisesti toisella kädellä tehtynäkin.

[Sikanez]

Mielestäni pitäisi luoda lukiohin kolme eri ryhmää matematiikkaan, kuten on esimerkiksi IB-lukioissa. Alin on hieman tasokkaampi kuin lyhyt matikka, keskimmäinen samaa luokkaa pitkän matematiikan kanssa ja vaikein on laajempi kuin lukion pitkä matematiikka.

Hyvä ajatus.

[op]

Eikös se gaussin käyrä pidä tason aika samana? Ainaki jos oppilaat on jotakuinkin samaa porukkaa joka vuosi...

Gaussi pitää kyllä, mutta kun "vaikeiden" aineiden arvostelua päätettiin tässä joku vuosi sitten helpottaa, koska muutoin yo-todituksen yleisarvosana (jolla ei käsittääkseni ole mitään arvoa) kärsii. (HS:n juttu aiheesta). Pitkän matikan L:n omaavana kyllähän se hiukan syö, että nykyjolpeista sen saa 5%:n sijaan ehkä jopa tuplamäärä.

[mikkojuha]

Vaatimustason lasku ei palvele ketään. Tai sittenkin, se turvaa sen, että vaalimainoksista löytyy tulevaisuudessakin maistereita, dosentteja ja kaiken karvaisia muita höpöttäjiä, jotka eivät tajua elävästä elämästä mitään. Kuinka ihminen, joka ei osaa laskea päässään prosentteja, kertoa yksinkertaisia murtolukuja, mutta on taipuvainen uskonnollisuuteen (mokutus, sosialisimi, CAGW) voi olla päättämässä kansakunnan tulevaisuuteen liittyvistä asioista? Kansanedustajaehdokkaista iso osa on juuri sellaisia joutohenkilöitä.

Ei hyvän päättäjän tarvitse olla korkeasti koulutettu. Korkea koulutustaso ei toisaalta suojele siltä, että henkilö on sopimaton luottamustehtäviin. Kangasalla 1960-luvulla keskikouluun eli silloiseen yhteiskouluun pääsy ei ollut itsestään selvyys. Lukiossa luin pitkän matikan, ja lyhyenkin läpäisseet saivat taatusti riittävät eväät elämän ongelmiin. Suuruusluokat ja pilkun paikka oli pakko miettiä päässä, koska laskimina käytettiin laskutikkuja ja logaritmitaulukoita.

Hommafoorumi saa kiittää syntyään osin koulumatematiikan rappiosta. Yhteistä Suomen EU-, Euro-, mamu- ja ilmastopolitiikalle on se, että päättäjät ovat olleet päätöksiä tehdessään joko alkoholin/sienien vaikutuksien alaisia, tai sitten matemaattisesti täysin lahjattomia.

[Malla]

(...)yksi kouljärjestelmän ongelmia on, että lahjakkaammalla oppilaalla on suuri riski oppia laiskaksi, kun hyvän arvosanan saa hajamielisesti toisella kädellä tehtynäkin.

Nykykoulu on liian arvosanapainotteinen ilmaisine kymppeineen. Joskus hyvä ope ja motivoitunut oppilas kohtaavat. Kersani lukion ranskanope taivutteli kersan vaihtamaan tokana vuonna lyhyen ranskan pitkään (koska lyhyellä oli aika kehno taso). Kersa vaihtoi, kiinni kuromista oli paljon, ope auttoi kielioppiaukoissa. Kersa kirjoitti pitkän, vaikka kaikki kaverit olivat sitä mieltä, että se on hullu, lyhyestä olisi saanut "helpon" ällän. Kersa tuumi, että hän haluaa oppia kieltä, arvosanoista viis. Ja oppikin. Ällä jäi kahden pisteen päähän, kuullun ymmärtäminen meni vähän mynkään. Käytäntö on nyt opettanut sitäkin.

[Maija Poppanen]

(...)yksi kouljärjestelmän ongelmia on, että lahjakkaammalla oppilaalla on suuri riski oppia laiskaksi, kun hyvän arvosanan saa hajamielisesti toisella kädellä tehtynäkin.

Nykykoulu on liian arvosanapainotteinen ilmaisine kymppeineen. Joskus hyvä ope ja motivoitunut oppilas kohtaavat. Kersani lukion ranskanope taivutteli kersan vaihtamaan tokana vuonna lyhyen ranskan pitkään (koska lyhyellä oli aika kehno taso). Kersa vaihtoi, kiinni kuromista oli paljon, ope auttoi kielioppiaukoissa. Kersa kirjoitti pitkän, vaikka kaikki kaverit olivat sitä mieltä, että se on hullu, lyhyestä olisi saanut "helpon" ällän. Kersa tuumi, että hän haluaa oppia kieltä, arvosanoista viis. Ja oppikin. Ällä jäi kahden pisteen päähän, kuullun ymmärtäminen meni vähän mynkään. Käytäntö on nyt opettanut sitäkin.

Menee OT:ksi, mutta on niillä opettajilla merkitystä.

Lapsi vihasi historiaa lukioon mennessä, mutta innokas opettaja vei mennessään. Kirjoittaa historian syksyllä 

[Miniluv]

Esimerkiksi opettajat, toimittajat, historioitsijat, kääntäjät, kielitieteilijät ja papit eivät tarvitse pitkää matematiikkaa työssään tai opinnoissaan, mutta tarvitsevat kuitenkin yliopistokoulutuksen.

Veikkaukseni: Hesarin kommenteissa pitkän matikan pojat kertovat lyhyen matikan toimittajatytöille mikä meni pieleen.

Jos kommentointimahdollisuus sattui jäämään auki...

[Noottikriisi]

Nykykoulu on liian arvosanapainotteinen ilmaisine kymppeineen. Joskus hyvä ope ja motivoitunut oppilas kohtaavat. Kersani lukion ranskanope taivutteli kersan vaihtamaan tokana vuonna lyhyen ranskan pitkään (koska lyhyellä oli aika kehno taso). Kersa vaihtoi, kiinni kuromista oli paljon, ope auttoi kielioppiaukoissa. Kersa kirjoitti pitkän, vaikka kaikki kaverit olivat sitä mieltä, että se on hullu, lyhyestä olisi saanut "helpon" ällän. Kersa tuumi, että hän haluaa oppia kieltä, arvosanoista viis. Ja oppikin. Ällä jäi kahden pisteen päähän, kuullun ymmärtäminen meni vähän mynkään. Käytäntö on nyt opettanut sitäkin.

Menee OT:ksi, mutta on niillä opettajilla merkitystä.

Lapsi vihasi historiaa lukioon mennessä, mutta innokas opettaja vei mennessään. Kirjoittaa historian syksyllä 

Itsellä sama kokemus muinaisilta oppikouluajoilta 70-luvulta. Kun historian opettaja vaihtui niin kiinnostus ja menestyskin kasvoi huomattavasti ja pysyvästi. Kun matematiikan opettaja vaihtui niin numero nousi nelosesta, kirjoitin pitkästä matikasta L:n ja menin yliopistoon opiskelemaan matematiikkaa.

Yliopiston matematiikassa oli ainakin tuolloin iso ero lukion pitkään matematiikkaan. Muutama ensimmäinen luento käsitteli tuolloin juuri eroa miten esimerkkitehtävä ratkaistaan koulumaisesti ja miten sen ratkaisee matemaatikko.