Suomalainen kirjoituskilpailu: Onko kansallisvaltiolla tulevaisuutta?

[koli]

Suomalainen kirjoituskilpailu: Onko kansallisvaltiolla tulevaisuutta?

"Globalisaatio on jo kauan murentanut kansallisvaltion perustuksia kivi kiveltä."

Vuoden 2014 Suomalaisen kirjoituskilpailun teema oli Suomen ja suomalaisten tulevaisuus. Kustannusosakeyhtiö Otava ja Suomen Kuvalehti ovat olleet tukemassa kilpailua. Aloitteen kilpailun perustamisesta teki Suomen Kuvalehden edesmennyt päätoimittaja Mikko Pohtola. Kilpailun voitti Tommi Paavilaisen kirjoitus vanhoista sanonnoista, kolmannen palkinnon sai tämä Mikael Kähkösen kirjoitus.

Tunnen olevani suomalainen. Siksi tuntuu luonnolliselta ja turvalliseltakin asua valtiossa, jossa pimeät metsäpolut ja ankeat lähikaupat vilisevät juroja, saunovia, suoraselkäisiä suomalaisia. Kuulumme samaan, yhtenäiseen kansaan; olemme kuin sisaruksia. Meitä yhdistää jokin vaikeasti käsitettävä side. Se on ainakin osittain yhdistelmä historiallista ja kulttuurista perintöämme sekä suomen kieltä, joka on meille kuin ruumiinosa ja jonka avulla me aistimme kaikki tunnetilat tarkemmin kuin mikään huipputekninen laite. Meillä on yhteinen kansallisidentiteetti. Se auttaa meitä luottamaan ja ymmärtämään, ja siihen perustuu ajatus kansallisvaltiosta, jonka hallitsijat ja lainvalvojat ovat myös saman suuren perheen jäseniä. He ovat kuin rakastavat vanhempamme. Niin kuin mekin, he syövät mämmiä ja juovat maitoa ja silloin tällöin pulahtavat avantoon. Voin uskoa, että etuani ajetaan, koska valta on omalla kansallani – ainakin vielä jonkin aikaa.

Kansallisvaltiossa yksi kansa hallitsee suvereenisti. Vähemmistöt alistetaan ja niiden jäsenet sopeutetaan valtakulttuuriin. Kansallisvaltio nimittäin perustuu nationalismiin, jonka päämääränä on kansan itsemääräämisoikeus. Kansallisuusaate korostaa kansalle yhteistä historiaa, kulttuuria, arvomaailmaa ja kieltä, ja perinteitä vaalitaan tarkasti. Meillä Suomessakin on perinteikkäitä juhlia ja julkisia seremonioita, kuten itsenäisyyspäivän vastaanotto Presidentinlinnassa. Juhliin kutsutaan maamme parhaimmisto vakuuttamaan meidät siitä, kuinka ilmiömäinen kansa olemme. Totta kai ansaitsemme oman valtion, jossa saamme kieltää vaikka Surströmmingin, jos niin haluamme. Näin olemme muodostaneet kansallistunteen ja käsityksen itsestämme muusta maailmasta jokseenkin erillisenä yhteisönä. Suomalaiset pipopäät ovat silmissämme perustavanlaatuisesti erilaisia kuin Kanarian-matkalla tapaamamme juanit ja augustinat.

Tällainen yhden kansan valtio tuntuu varsinkin suomalaisesta äkkiseltään itsestäänselvyydeltä ja ehdottomalta ihanteelta. Se on kuin päämäärä, jota kohti valtioiden kehitys on aina kulkenut. Se on ikuinen, eikä koskaan sorru. Kuinka muuten muka voisi järkevästi jakaa kallisarvoista maanpintaa eri valtioille? Todellisuudessa kansallisvaltio on hyvin uusi keksintö. Edes niillä kuuluisilla muinaisilla roomalaisilla ei ollut kansalliskiihko puhjennut tällä tavoin kukkaan. Rooman valtakunta oli hyvin monikulttuurinen ja hajanainen, eikä imperiumia yhdistänyt juuri muu kuin se, että kaikki sen kansat vihasivat toisiaan. Myös keskiajan feodaalisessa järjestelmässä valtiot olivat kulttuurien tilkkutäkkejä, ja kuninkaat vaihtoivat läänejään naapurikuningaskunnan prinsessoihin harva se päivä, sillä alueiden merkitys oli vain taloudellinen ja sotilaallinen. Tunnesidettä ei ollut. Uuden ajan alussa kirjapainotaito alkoi vähitellen kerätä ja levittää kansojen kulttuuriperintöä, mutta valta oli vielä vuosisatoja yksinvaltiailla, jotka laajensivat alueitaan ahnaasti kulttuurirajoista piittaamatta.

Lopulta 1800-luvulla valtion kehitys nationalistien sanoin huipentui kansallisvaltioon. Erityisesti Euroopassa vanhoja valtioita pilkottiin ja yhdistettiin tarpeen mukaan. Valtionrajan toisella puolella puhuttiin nyt eri kieltä, laulettiin eri juomalauluja ja opetettiin erilaisia versioita sotatarinoista. Kansoille alettiin keksiä uusia, omaa kansaa ylistäviä seremonioita ja rakentaa mahtailevia monumentteja, joiden äärellä voitiin yhdessä muistella vastikään sanoitetun kansallishymnin sanoja. Nationalistit romantisoivat kuvaa kansasta ja rakensivat sen osittain hyvin keinotekoisesti, mutta se eittämättä toimi. Valtioista tuli sisäisesti vahvempia kuin koskaan ennen. Jopa Suomi, joka ennen oli ollut pelkkä heittopussi naapurivalloille, alkoi panna Kalevalan ja Saima-lehden voimilla kampoihin.

Kansallisvaltio on kuitenkin tuomittu kaatumaan. Ilman  yhdistävää identiteettiä se ei ole keskiaikaista läänirykelmää kummempi. Maailma muuttuu ja valtiot sen mukana: niin kuin teokratiat tuhoutuivat muutamaa poikkeusta lukuunottamatta tieteellisen vallankumouksen seurauksena, murenevat ennen pitkää kansallisvaltiotkin. Tällaisten massiivisten kansakuntien koheesion aika on vain väliaikainen tila maailman vääjäämättömässä, jatkuvassa murroksessa.
...

Koko juttu tästä linkistä: http://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/suomalainen-kirjoituskilpailu-onko-kansallisvaltiolla-tulevaisuutta/?shared=76406-d12f42c9-500

[Tosiasiallinen Nuiva]

Kansallisvaltio on kuitenkin tuomittu kaatumaan. Ilman  yhdistävää identiteettiä se ei ole keskiaikaista läänirykelmää kummempi.

Niinpä. Kun maahan tuodaan sopeutumattomia mamuja, niin maa muuttuu keskiaikaiseksi läänirykelmäksi maa-orjineen ja aatelisineen.

Kuka tätä sitten haluaa?

Kok., SDP., Kesk., Vas., RKP., Vihr.ja KD.

[Tabula Rasa]

Njooh, se luonee identiteetin omaavista sitä ylempää herrarotua identiteetittömien päälle. Se sitten kenestä se on suositeltavaa.

[Shemeikka]

Kansallisvaltiot tietämäni mukaan perustettiin sillä mielellä että tulisi ja pysyisi rauha; kun jokainen kansa asuisi omalla alueellaan itse itseään halliten parhaaksi näkemällään tavalla, ei olisi sotia. Monikulttuuristen feodaaliherrojen halu saada valtaansa mahdollisimman suuri alue ja väestö loppuisi eikä siis olisi tarvetta sotaan.

Sotiahan sitä tuli, mutta syy ei ollut kansallisvaltioissa. Jos kansallisvaltio on niin huono keksintö, miksi ne ylipäänsä keksittiin? Ja Afrikan ongelmienkin sanotaan johtuvan eurooppalaisten vetämistä rajoista, jotka jakavat kansat eri valtioihin; eli Afrikan surkeus johtuisi siitä ettei siellä ole kansallisvaltioita vaan monikulttuurisia valtioita.

[Jaska Pankkaaja]

Jos listataan viimevuosikymmenten menestyneimpiä valtioita: Kiina, E-Korea ja vaikkapa Turkki niin niitä yhdistää vahva kansallismielisyys, nykyiseen eurooppalaiseen ajatteluun verrattuna jopa ääärikansallismielisyys.

Aidosti monikulttuurisilla mailla kuten Irak tai Syyria menee taas heikommin, huippuluokan väestöstä huolimatta..

[Goman]

Hyvin kirjoitettu.  Mutta johtopäätös on väärä.  Kansallisvaltiot eivät suinkaan tule kuolemaan, vaan vahvat kansallisvaltiot tulevat menestymään paremmin kuin vailla kansallista identiteettiä olevat. Kuten Jaska tuossa edellä kertoo, niin esim. Turkki, vahvan kansallisen identiteetin valtio, menestyy nykyään erittäin hyvin. Etelä-Koreasta puhumattakaan.

Ylisuuret monikansalliset toimijat puolestaan sortuvat mammuttimaiseen byrokratiaan, korruptioon, kleptokratiaan, yms.
YK on ollut paperitiikeri jo pitkään. EU tulee samoja jälkiä perässä.  Kaupalliset monikansalliset jätit menestyvät kyllä jatkossakin hyvin, mutta vain siksi että niiden toimintaa ohjaa vain talous, eivät lukuisat erisuuntiin vetävät poliittiset vaikuttimet.

[Arvoton]

Ei kai sillä ole, jos tänne siirretään kehitysmaat mm. "metsäpolkujen varrelle väijymään jurottaen". Kansallisvaltion muodollinenkin joksikin muuksi vaihtuminen vaatisi sen, että suomalaiset tulisivat vähemmistöksi omassa maassaan.

Johdatteleva aihe, ilman muuta. Tuskin elinaikanani järjestetään kirjoituskilpailua "Onko monikulttuurilla tulevaisuutta?".

Kiva olisi kuulla sitten, mitä tuumivat nuo mikaelit vanhoina tai bouttia 20 vuoden päästä, kun Suomen kadut ovat kuin Etelä-Afrikasta ja korttelit jaettu ganstajengien kesken.

[sivullinen.]

Monikulttuurivaltio on mitään tarkoittamaton sanahirviö. Kansallisvaltio on todellakin uusi keksintö, mutta se on ainoa valtamuoto, jossa valtio -- sellaisena kuin me sen käsitämme -- on mahdollinen: Ei ole muita valtioita kuin kansallisvaltioita. Liittovaltio ei ole valtio, vaan valtioiden välinen yhteistyöelin. Kuningaskunta ei ole valtio, vaan kuninkaan omistamien maiden, valtakuntien ja alueiden lista. Demokratia -- kansanvalta[/i] -- on mahdollista vain kansallisvaltiossa.

On myös totta, ettei valtiota voi olla olemassa, jos ei ole olemassa kansaa. Siksi Euroopan Unionin nimellä aloittanut liittovaltio, joka on pyritty muuttamaan hirviöimäiseksi Eurostoliitoksi, on tuomittu epäonnistumaan. Ei ole olemassa euroooppalaista kansaa. Suomalainen kansa sitävastoin on olemassa. Turkkilainen kansa on keksitty ottomaanien valtakunnan rippeille. Etelä-Korealainen kansa on osa korealaista kansaa, jolla on kaksi kansallisvaltiota, joista toinen menestyy tällä hetkellä huomattavasti paremmin kuin toinen. Koreoiden tilanne lopulta kertoo totuuden: Kansallisvaltio on menestyksen avain -- mutta sekään ei riitä, jos valtiossa vallitsee sosialismi.

[Eino P. Keravalta]

Hieman lapsellinen kirjoitusaihe, koska vastaus on itsestäänselvä.

Monikultturismi alkaa olla kriisissä ja pian henkitoreissaan, kun yhä useammat tajuavat tuon sairaan äärikultin vahingon ihmiskunnalle. Samaa kyytiä kansallisvaltiot nousevat, ja niiden kukoistuskausi alkaa sukupolven, kahden kuluessa. Lopulta historiassa todetaan, että monikultturismi oli vain kolmisen sukupolvea kestänyt väliaikainen hairahdus keskellä nationalismin satoja tuhansia vuosia kestänyttä valtakautta.

[Arvoton]

Ja joo, Suomessa muutama kammioälykkö ja kait samoja on Länsi-Euroopassakin ja vaikka olisi enemmänkin, niin maailman mittakaavassa minusta nimenomaan kansat pyrkivät omiin valtioihinsa. Eurooppalaisten vetämistä rajoista edellä jo mainittiinkin. Itse olen yhä, kuten olen ollut yli 25 vuotta mieltä, että imperiumit ne ovat lähinnä hajoamassa. Ruotsi oli tässä edelläkävijä, toki ja II maailmansota hajotti niitä oikein kunnolla.

Venäjän hajoaminen tulee olemaan vuosikymmenten asia - siihen ei tarvita vuosisataa. Jenkkilästä paha sanoa. Se on imperialistinen valtio, mutta aika todennäköistä on, että jakautuu espanjan ja englanninkielisiin osiin, kun samaan aikaan jenkit ajetaan -ttuun vähän joka suunnalla. Eikä pelkästään muslimialueilta; Etelä-Afrikka ei tule olemaan enää jenkkien oma takapiha. Intiasta, jota älymystö ehkä pitää kansallisvaltiona, irtoavat muslimosavaltiot. Kurdit ottavat yhä vankemmin itselleen oman kansallisen alueen. Uskooko joku, että ISIS tulee toteutumaan, siis kalifaatti, jonka idea on imperiumi?

Kaukasian (arjalais?)kansallinen tilkkutäkki ei vielä ole jäänyt lopulliseen muotoonsa.

Euroopasta älymystö koittaa muodostaa pienten monikansallisten ("monikulttuuristen") neukkuloiden ison neukkulan, mutta se on silloin tekemällä tehty, kuten esikuvansakin. Mokutus EI ole kehitystä. Se on suunnitelma ja hanke ("rojekti"). Samalla tavalla kuin Lenin kavereineen ei antanut maan kehittyä (mahdolliseen) sosialismiin, vaan se muodostettiin väkivalloin. Sitä sitten piti perustella "vallankumouksellisella tilanteella", ym. (vaikka tsaari oli jo ennestään kaadettu ja demokratia, alkeellinenkin, perustettu). Lennu ja kaverinsa olivat älymystöä. Älymystö ei tarkoita tieteilijöitä. Se tarkoittaa itselleen kaavan ottaneita pakkomielteisiä kiihkoilijoita uskonnollisten ihmisten tapaan.

[Jaska Pankkaaja]

Itse asiassa jopa P-Korea on esimerkki kansallisvaltion voimasta! Huolimatta täysin tärähtäneiden diktaattorien valtaputkesta ja sosialismista on tämä pikkuvaltio tehnyt a-pommit ja jättiarmeijan, infrakaan ei näytä olevan Afrikan maiden tasoa mitä telkkaria on uskominen. Kansan vankila kyllä mutta jotain, lähinä pahaa, on myös saavutettu.

[Pollard]

Somalit tuotiin siis Suomeen, jotta saataisiin kansallisvaltio tuhottua? Oliko siinä mitään järkeä? Senhän olisi voinut helposti estää eikä se mitään vääjäämätöntä ollut. Pakolaisia voisi vieläkin helposti palauttaa kotiseuduilleen.

[Jaska Pankkaaja]

Turha tästä on somppuja syyttää. Kyllä mädätystyö on tehty supisuomalaisin voimin, usein jopa siniristilipun liehuessa taustalla vaalimainoksessa, Frankfurtin koulukunnan nuoteilla.

[Huscarl]

Niinpä. Kun maahan tuodaan sopeutumattomia mamuja, niin maa muuttuu keskiaikaiseksi läänirykelmäksi maa-orjineen ja aatelisineen.

Kuka tätä sitten haluaa?

Kok., SDP., Kesk., Vas., RKP., Vihr.ja KD.

Julistaudun alamaiseksi herttua Halla-ahon linnalääniin, kieltäydyn maksamasta soopelinahkojani muille.
Hyysärit hunnilaumoineen saisi kaikki tunkea samaan provinssiin.

[Tokugawa Ieyasu]

Kirjoittaja ottaa esimerkkeinä kansallisvaltion murenemisesta Halloweenin ja Black Fridayn. Ne ovat kaupallista töhkää eivätkä millään muotoa tasoita tietä kansallisvaltion katoamiselle. Viime aikoina olemme päinvastoin nähneet Euroopassa pyrkimyksiä uusien, vieläkin yhtenäisempien valtioden syntyyn Skotlannissa ja Kataloniassa. Se että muualla maailmassa omaksutaan amerikkalaisia termejä ja shoppailupäiviä kaupallisista syistä on eräänlaista globalisoitumista, mutta tunnetaanhan Bhutanissa matkapuhelin merkistä riippumatta 'Nokiana', eikä maan katsota suomalaistuneen.

Pyhän Patrikin päivää juhlistetaan monessa maassa, mutta ihmiset eivät koe olevansa irlantilaisia. Halloween on alunperin Irlannista lähtöisin, joten ovatko amerikkalaiset sitten myyneet kansallisuutensa globalisaation alttarille?

Feodalismin aika on vertauksena kovinkin ontto. Keskiajalla ihmisen viitepiiri oli oma kylä ja ehkä maksimissaan muutama kymmenen kilometriä sen ympärillä. Kansallismielisyys ei ollut vielä kypsä syntymään, koska tietoisuutta suuremmasta yhteisöstä kirkkoa lukuunottamatta ei juurikaan ollut. Oppineilla oli oma piirinsä, jossa he keskustelivat latinan kielellä. Jutun kirjoittajaa lainatakseni, heillä oli "ennennäkemättömän yhtenevä arvomaailma ja maailmankuva". Se paneurooppalainen yhteisö kuitenkin mureni jo 1600-luvulle tultaessa kun latina jäi pois käytöstä ja hallitsijat kannustivat omien tiedeakatemioiden syntyä; ensin Lontoossa ja Pariisissa. Isaac Newton oli ensin englantilainen ja sitten kansainvälistä kirjeenvaihtoa tekevä tiedemies. Hänen kiistoissaan saksalaisen Leibitzin kanssa voi jo hyvin aistia tulevia kansallismielisiä tuulia.

Palataan vielä Roomaan, joka kirjoittajalle on niin rakas vastaesimerkki kansallisvaltiolle. Rooma sai alkunsa Latiumin alueella asuneesta pienestä kansasta, joka kävi vuosisatoja sotaa muiden pienien ja hiukan suurempienkin (etruskit) naapurikansojen kanssa. Ne jotka ovat tuosta historiasta kiinnostuneita voivat lukea Liviuksen kirjoittaman, hyvinkin kansallismielisen historian jossa detaljia on melkein liiaksi asti. Rooman kansalisuus pohjautui tasavallan aikana kauan latinankieliseen pohjaan, ja legioonalainen palveli auxiliary-joukoissa yli kaksikymnentä vuotta saadakseen kansalaisuuden. Valtakunnan laajentuessa 'globalisaatio' alkoi vaikuttaa, ja kansalaisuudenkin käsite laajeni. Tavallaan muuttuminen tasavallasta keisarikunnaksi oli suora seuraus tuosta monimuotoisuudesta, jota ei voitu enää sovittaa perinteiseen "Romulus ja Remus" -muottiin.

Roomassa legioonien komentajilla oli arvaamattoman paljon valtaa, mutta myös velvollisuuksia maapalojen takaamisessa eläköityville legioonalaisille. Alunperin kaikki veteraanit sijoitettiin Apenniinien niemimaalle, mutta tila kävi vähiin. Julius Caesar oli vain yksi esimerkki komentajasta, joka nautti suurempaa arvostusta legiooniensa edessä kuin senaatti. Hän pystyi lupaamaan asioita, joista senaattorit vain pyörittelivät peukaloitaan. Seurannut keisarikunta oli sitten jo jonkinlainen sekasikiö, jonka säilyminen monta sataa vuotta on kenties todiste sen pohjana olleen tasavaltalaisen Rooman vahvoista rakenteista. Pikku hiljaa legioonat muuttuivat täysin ex-barbaaripohjaisiksi kun kansalaisia ei militarismi enää kiinnostanut.

Voisin jopa tehdä analogian keisarikunnan ja monikulttuuripullamössöyhteiskunnan välillä. Sen tuhouduttua Euroopassa vaivuttiin vuosisadoiksi hyvin alkeelliseen yhteisöllisyyteen, jossa jokin Somalia on nykyään. Toivottavasti emme toista virhettä.

[Kyklooppi]

Saadaan olla täällä ihan "rauhassa" huippuosaajiemme kanssa,ei venäjä pahemmin hätyyttele kun vierestä touhuja seuraa.
Että kyllä tälläisellä kansainvälisellä kansallisvaltiolla on aivan loistava tulevaisuus.

[siviilitarkkailija]

Suomalainen kirjoituskilpailu: Onko kansallisvaltiolla tulevaisuutta?

Kansallisvaltiossa yksi kansa hallitsee suvereenisti.

Väärin. Meillä on esim kansallisvaltioita jotka ovat itsevaltiaan, kuninkaan perustamia ja kuninkaan suvereenisti hallitsemia. Meillä on myös perustuslaillisia monarkioita että revi siitä!

Vähemmistöt alistetaan ja niiden jäsenet sopeutetaan valtakulttuuriin.

Väärin- mm rikollisia tekoja ei suvaita vain siksi koska tekijä on vähemmistöön kuuluva. Kaikkia koskee samat lait mikä on nykyisessa monikulttuurissa vaikea konsepti.

Kansallisvaltio nimittäin perustuu nationalismiin, jonka päämääränä on kansan itsemääräämisoikeus.

Mikä on ihan järkevä ja asiallinen päämäärä kun sitä vertaa mm eurostoliittoon ja sen kannattajiin joiden tavoite on riistää ihmisiltä itsemääräämisoikeus ja siirtää se liittovaltion hirviömäiselle koneistolle.

Kansallisuusaate korostaa kansalle yhteistä historiaa, kulttuuria, arvomaailmaa ja kieltä, ja perinteitä vaalitaan tarkasti.

Paskat kaikki mitään perinteitä tarkasti vaalii. Mutta niille jotka haluaa, on perinteitä. Ja vihervasemmistolainen roskaväki keksii niitä lisää, esim sotaveteraanien päälle syljeskely, ai niin tais olla vasemmiston perinteitä jo 60-luvulla. No on tullut takaisin. Tottakai historia, kulttuuri, arvomaailma on syytä olla yhteinen. Mutta ei ole pakko. Kielikään ei ole absoluuttinen kansallisvaltion määritelmä.

Meillä Suomessakin on perinteikkäitä juhlia ja julkisia seremonioita, kuten itsenäisyyspäivän vastaanotto Presidentinlinnassa. Juhliin kutsutaan maamme parhaimmisto vakuuttamaan meidät siitä, kuinka ilmiömäinen kansa olemme.

Joihin tulee aina joku vasemmistolainen roskaväen edustaja paskomaan ja pilaamaan juhlia kuten kaikissa perhejuhlissa on se onneton juopporetku tai dorka joka pilaa juhlat sekoilemalla. Milloin on ämpäriyliopiston tulevaisuusproffa alushousuisillaan tai milloin huusseja afrikkaan yhdistyksen äbwälä hakkaamassa päätään seinään ja syyttämällä paikalla olevia vartioita rasistisesta väkivallasta. 

Totta kai ansaitsemme oman valtion, jossa saamme kieltää vaikka Surströmmingin, jos niin haluamme.

Paskat me mitään "tottakai ansaitsemme valtiota". Valtio, kansallinen itsemääräämisoikeus, kansalaisoikeudet eivät ole hyllytavaraa. Ne ovat ruumisarkuilla, verellä ja raudalla, naisten ja miesten TAISTELEMA oikeus päättää ITSE. Ne voidaan myös menettää. Ja jonain päivänä taas taistelemalla hankkia takaisin jos elävä voima ja asevoima riittää.

Näin olemme muodostaneet kansallistunteen ja käsityksen itsestämme muusta maailmasta jokseenkin erillisenä yhteisönä. Suomalaiset pipopäät ovat silmissämme perustavanlaatuisesti erilaisia kuin Kanarian-matkalla tapaamamme juanit ja augustinat.

Niin jotkut tekevät muutakin matkoillaan kun vetävät punkkua ja katsovat pullonpohjan läpi maailmaa. Ihmiset ovat "samanlaisia" ja erilaisia. Ja oikeasti se on juuri makea juttu. Emme ole samanlaisia. Olemme erilaisia ja se tekee ihmisistä hienoja. Monikulttuurilla pilattu homo europaeus tuskin ymmärtää miksi on kiva että ihmiset on erilaisia.

Tällainen yhden kansan valtio tuntuu varsinkin suomalaisesta äkkiseltään itsestäänselvyydeltä ja ehdottomalta ihanteelta. Se on kuin päämäärä, jota kohti valtioiden kehitys on aina kulkenut. Se on ikuinen, eikä koskaan sorru. Kuinka muuten muka voisi järkevästi jakaa kallisarvoista maanpintaa eri valtioille?

Aivan hirveää paskaa. Kansallisvaltio syntyi 1600-lukujen uskonsodista ja sai muotonsa Napoleonin sotien myötä. Kokonaiset keskieuroopan maat autioituivat. Ihmisiä tapettiin ja ryöstettiin sellaiset määrät ja sodista tuli niin normaali olotila että käsite rauhasta oli vieras. Tuottavin ammatti oli upseeriura jossa sota teki rampoja ja miljonäärejä. Ihmisten tappaminen oli saavuttanut sellaiset mittasuhteet että koko sota ja sen perusteet olivat järkyttäneet kaikkea ja kaikkia. Ensin uskonsodan lopetti kuningasinstituutio ja sen jälkeen ranskan vallankumous lopetti kuningasinstituution. Mutta nämä eivät vielä merkanneet mitään. Sodat, jotka nämä käynnistivät ja niiden massatuho vakuutti että sota on huono ratkaisu. Kansallisvaltio on SODAN VAIHTOEHTO. Terve kansallisvaltio. Sen vastakohta on sairas liittovaltio. Ja se on kaikkien valloitussotien äiti.

Todellisuudessa kansallisvaltio on hyvin uusi keksintö. Edes niillä kuuluisilla muinaisilla roomalaisilla ei ollut kansalliskiihko puhjennut tällä tavoin kukkaan.

Aivan totaalisen hirveää paskaa jota en edes viitsi kommentoida. Osoittaa kirjoittajan täyttä tietämättömyyttä.

Rooman valtakunta oli hyvin monikulttuurinen ja hajanainen, eikä imperiumia yhdistänyt juuri muu kuin se, että kaikki sen kansat vihasivat toisiaan.

Kuinka kukaan voi moista edes väittää! Voi yrjö!

Myös keskiajan feodaalisessa järjestelmässä valtiot olivat kulttuurien tilkkutäkkejä, ja kuninkaat vaihtoivat läänejään naapurikuningaskunnan prinsessoihin harva se päivä, sillä alueiden merkitys oli vain taloudellinen ja sotilaallinen.Tunnesidettä ei ollut.

Täyttä roskaa ja osoitus täydellisestä tietämättömyydestä mitä tulee keskiaikaisen elämän ja feodaalisen hallinntojärjestelmään ja perintömaan käsitteistöön. Todella naivi ja ilmeisesti "prinsessa ja puolivaltakuntaa" satukirjasta luettua huttua. 

Uuden ajan alussa kirjapainotaito alkoi vähitellen kerätä ja levittää kansojen kulttuuriperintöä, mutta valta oli vielä vuosisatoja yksinvaltiailla, jotka laajensivat alueitaan ahnaasti kulttuurirajoista piittaamatta.

Minusta tuntuu että tuon kirjoituksen rykäissyt toope on vasta lukutaitonsa alussa.

Lopulta 1800-luvulla valtion kehitys nationalistien sanoin huipentui kansallisvaltioon. Erityisesti Euroopassa vanhoja valtioita pilkottiin ja yhdistettiin tarpeen mukaan.

Mitään ei tehty Euroopassa huitaisten kuten vaikka Afrikan jakoa. Kaikelle oli tarkkoja perusteluja ja konferensseissa joissa maita jaettiin, käytiin hyvin pitkiä ja vakavia pohdintoja ja tietysti tanssittiin, ryypättiin ja naitiin. Joten mikä on muuttunut? .
...

Aivan hirveää huttua!

Koko juttu tästä linkistä: http://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/suomalainen-kirjoituskilpailu-onko-kansallisvaltiolla-tulevaisuutta/?shared=76406-d12f42c9-500

[Kulttuurirealisti]

Rooman valtakunta oli hyvin monikulttuurinen ja hajanainen, eikä imperiumia yhdistänyt juuri muu kuin se, että kaikki sen kansat vihasivat toisiaan.

Rooman pääkaupunkiseudun monikulttuuristumisella oli oma painava vaikutuksensa Rooman imperiumin rapistumisessa. Verrattavissa nykyaikaan?

[siviilitarkkailija]

Ensinnäkin oli 2 täysin erilaista ANTIIKIN Rooma. Kirjottaja ei kykene ymmärtämään edes tätä koska lienee nukkunut koko historiantuntien lyhyen oppimääränsä. Rooma jaetaan kahdeksi pääasialliseksi vaiheeksi, TASAVALTALAISEKSI JA IMPERIUMIKSI TS KESARIVALTAISEKSI. Nämä kaksi asiaa ja valtiokokonaisuutta olivat täysin erilaiset. Niiden maailma ja kansakokonaisuus oli täysin erilainen.

Tasavalta oli hyvin perinteinen ja tiukan kansallishenkinen. Ajettuaan kuninkaan pakosalle, tasavalta ylläpiti maatalousvaltaisen pikkukaupungin ideaa jossa varakkaat kaupunkilaiset senaatissa pitivät valtaa. Ja kävivät taistelua plebeijien vaatimuksia vastaan. Roomalaiset olivat hyvissä väleissä jopa Karthagon rikkaiden kanssa ja kävivät kauppaa. Kunnes valtioiden intressit lopulta ajoivat ne törmäyskurssille.

KEISARIAIKANA Rooma kasvoi kaikkialle. Kaupunkinsa olivat kopioita Roomasta. Ilman kauppaa ja viljaa, Rooma ei olisi voinut kasvaa. Se kasvoi hillittömäksi. Pelkästään rauhan aikana Rooman eri kaupunginosat olivat sodassa keskenään. Kumma kyllä ulkopuolelta tulleiden kohdalla paikallinen väkivalta vaikutti vähemmän. Koska leipävilja tuli ulkopuolelta kuka ties. Mutta se tiedetään että kisojen ja ravien jälkeen kaupungin sisällä puhkesi hillittömiä levottomuuksia joissa tapettiin paljon väkeä. Jopa keisari joutui tällaisen väkivallan kohteeksi ja pelastui vain syyralaisten jousimiesten ansiosta.

Koko antiikin kauppamaailma perustui suhteisiin. Kuka tunsi kenet. Väite että ihmiset valtion eri osissa olivatkin verivihoissa on täysin järjetön, ellei tarkoteta mm Rooman eri kaupunginosien välistä vihanpitoa. Miten viljakauppa muka olisi voitu järjestää jos valtakunnan eri osat olisivat vihanneet toisiaan?  Tai rahanlainaus ?  Eikä Rooman lähiöissäkään tapettu joka päivä. Uskonnolliset juhlapäivät tavattiin jättää rauhaan. Ja lopuksi, miksi niin moni ex-alkuasukas VIHASI oikeusistuinta jossa myös syytetylle annettiin puheenvuoro, että piti oikein vuosisatoja moisessa vihassa kiehua. Ennen kuin palattiin oikeusjärjestelmään jossa syytetyksi päätyminen oli kiistaton todiste syyllisyydestä
Keisarillinen Rooma syntyi hillittömän sisällissodan tuloksena. Niinkun kaikki liittovaltiot. Ja sisällisotiin se myös kaatui...niinkuin liittovaltioiden tapaa käydä. Jahka aikaa kuluu.