Työskentely kansanedustajana on rajattava kahteen kauteen???

[Suorapuheinen]

Liike-elämässä tiedetään, että pitkäaikainen palvelus samassa työtehtävässä (tai peräti saman työnantajan palveluksessa) heikentää ammattitaitoa. Tämä on kiistaton tosiasia. Siksi nykyaikaisissa bisnekseen pohjautuvissa yrityksissä työtehtäviä kierrätetään ja henkilökunta on jatkuvassa koulutuksessa, että asenne, ammattitaito, kosketuspinta ko, tehtävään ja motivaatio pysyvät reaaliaikaisessa trimmissä. Tämä on toimivan bisneksen edellytys.

Miten on politiikassa? Miten siellä on huomioitu tämä em, tosiasia? Ei mitenkään. Kansanedustajat marinoivat itseään siinä samassa käsitteiden liemessä vuodesta- ja vuosikymmenestä toiseen ja jälki on rumaa. Ajatukset alkavat kiertämään kehää ja todellisuudentaju himmenee, valheista tulee tosiasioita, uhista tulee mahdollisuuksia. Aivan erityisesti tämä pätee parivaljakon Ben Zyskovits ja Kimmo Sasin kohdalla. En ole koskaan kuullut keneltäkään niin käsittämätöntä letkautusta kuin Sasilta: " Meillä on intressi saada Turkki EU-alueen jäseneksi. Se on islamilainen valtio, minulle se ei aiheuta mitään huolta."
Antaako Suomen kansa ihan oikeasti vuodesta toiseen ja vakaaseen harkintaan perustuen mandaatin tuollaiselle todellisuudentajun menettäneelle politiikan broilerille, ja vielä 8000 € kuukausipalkalla?

Turkin EU jäsenyys olisi Euroopan tuho.
Katsokaa vaikka Google Earth:illa Turkin rajoilta otettuja kuvia. Siellä on samanlainen aita kuin meillä on lehmälaitumilla ja vartijoita ei ole mailla halmeilla. Läheskään joka paikassa ei ole edes tuota aitaa koska rajavyöhyke on suurelta osin vuoristoa ja niissä raja kulkee vain kartalla ja siellä ja aasi ja kamelikaravaanit kulkevat tälläkin hetkellä täydellisen esteettömästi läpi maasta toiseen. Kuin kotiinsa tulisi.

Turkin EU jäsenyys olisi samalla jäsenyys koko lähi-idälle ja mitä se taas tarkoittaisi,,sitä saa jokainen pohtia omassa päässään. Meidän politiikan broilerit tuntevat Turkin kultaisten palatsien, herkkupöytien ja seppeleidenlaskujen näkökulmasta mutta kosketuspinta todellisuuteen, siihen arkeen jota me elämme, puuttuu täydellisesti.

Entä Turkin talous? Entä pankkien kunto? Saisimmeko siitä uuden rahanreijän jota pitäisi tukea maailman tappiin. Ei jumalauta sentään. Miten joku voi olla noin uskomattoman tyhmä, että voi edes harkita Turkin EU jäsenyyttä kaiken näiden EU,n rahasotkujen keskellä? Turkin sisällä on myös niin paljon etnisiä jännitteitä, että Eurooppa ei kestäisi sitä rasitetta. Turkki räjähtää aika-ajoin, kuten Vesuvius. Turkki kuuluu lähi-itään mutta ei missään tapauksessa Eurooppaan.

Suomen Turkin suurlähetystön tietojen mukaan Turkissa muslimeja on 99% väestöstä.

Lukekaapa alla oleva linkii niin kauhistutte.

https://www.google.fi/url?sa=t&rct=j&q=&esrc=s&source=web&cd=1&cad=rja&ved=0CEEQFjAA&url=http%3A%2F%2Fsebastiantynkkynen.puheenvuoro.uusisuomi.fi%2F147839-sasi-turkki-euhun-islam-ei-ole-ongelma&ei=vOt5UpTZEoLV4wSyqYAQ&usg=AFQjCNEV6XuwokaW2-KLY4jekTucGaoWgg&bvm=bv.55980276,d.bGE

[paukuttaja]

Kannatan peräkkäisten kausien rajamista kahteen. Sitten vaikka yksi kausi välissä pois ennen kuin sa asettua ehdolle. Ja mitään sopeuttamistoimia tai ansiosidonnaisia ei tarvita. Edustajan homma on kutsumushomma ennen kaikkea.

Ja Turkkia ei saa missään tapauksesa ottaa EU:n jäseneksi. Edellisessä viestissä on riittävät perusteet.

Tässä ketjussa voisi keskutella kausien määrästä. Se hyvä aihe ja siitä ei juuri missään ole keskusteltu.

Turkin EU-jäsenyys voisi olla oma ketjunsa. Vai onko sille jo ketju?

[Punaniska]

Kannatetaan! Se vähentäisi hinkuja tehdä broileroinnista itselleen ammatti.

[Pioni]

Broilerointi ja hyvävelisuojatyöpaikkojen luominen kausien välille voisi ihan hyvin myös pahentua. Kausien rajaaminen ei riitä. Poliittisten virkanimitysten lopettaminen on tehtävä samalla sekä lainsäädäntöön tarkennettava käsitte korruptio ja tehtävä se rangaistavaksi.

[Tabula Rasa]

Broilerointi ja hyvävelisuojatyöpaikkojen luominen kausien välille voisi ihan hyvin myös pahentua. Kausien rajaaminen ei riitä. Poliittisten virkanimitysten lopettaminen on tehtävä samalla sekä lainsäädäntöön tarkennettava käsitte korruptio ja tehtävä se rangaistavaksi.

Ongelma ei nytkään ole etteikö halutessa voitaisi puuttua korruptioon. Se sitten etteivät nämä toisiaan pure.

[op]

Broilerointi ja hyvävelisuojatyöpaikkojen luominen kausien välille voisi ihan hyvin myös pahentua. Kausien rajaaminen ei riitä. Poliittisten virkanimitysten lopettaminen on tehtävä samalla sekä lainsäädäntöön tarkennettava käsitte korruptio ja tehtävä se rangaistavaksi.

Nimenomaan. Parempi, että eduskunnasta vuotaa suojapäällikkövirkoihin alle 50 per kausi kuin että tämä määrä olisi tuplat.

[Totti]

Useimmissa maissa presidenttien kaudet on rajattu. Syy on, että pitkään istuva pressa yleensä korruptoituu ja hänen ympärilleen alkaa syntymään eräänlainen hovi, joka hyödyntää vakiintunutta valtaansa omien etujen ajamiseksi.

Tämä sama problematiikka koskee muitakin poliittisia "virkoja" kuten juuri vaikkapa kansanedustajia. Suomessakin on lukuisia kansanedustajia, joilla on oma hovinsa ja vaikutuspiirinsä joka on syntynyt juuri pitkäkestoisen kansanedustajuuden myötä. Mieleen tulee Väyrynen, Pekkarinen ja muut saman sukupolven edustajat.
Tämä ilmiselvän "pehmeän korruption" riskin takia kannattaisin kansanedustajien toimikausien rajaamista jollain tavalla. Samalla se avaisi oven uusille kasvoille ja politiikasta tulisi vähemmän sukupolvittunutta kun samat, kerran eduskuntaan päässeet kasvot eivät voi istua loputtomiin päättämässä asioista.

[Svarte Ruudolf]

Tätä on tullut itsekin pyöriteltyä usein mielessä. Juuri viestiketjussa esitetty malli maksimissaan kahdesta peräkkäisestä kaudesta olisi erinomainen parannus nykytilaan. Sopeutumiseläkkeet tulisi poistaa kokonaan tai rajoittaa lyhyen määräajan kestäviksi. Montakohan vuotta Karpelan Tanjakin on jo yrittänyt sopeutua edustustyön jälkeiseen elämään? Tulot oli ihan kivat ainakin viime vuoden verotietojen perusteella. Olisko ollu luokkaa 65k...kyllä kelpaa kasvatella koiria tuolla korvauksella. Luulisi, että sopeutumiseläke olisi käynyt jo tarpeettomaksi Karpelan kaltaiselle työmarkkinoiden himoitsemalle ministeristason huippuosaajalle.

[JoKaGO]

Miksi kahteen kauteen? Eikö nykysysteemi, vain yksi kausi, ole riittävä?
Jokaisen vaalikauden jälkeenhän jokainen on ns. omillaan, valitaanko uudelleen vai ei.

Pitäisikin valistaa äänestäjiä siten, että jos olet tyytyväinen nykymenoon, äänestä nykyään kansanedustajana olevaa, ja jos et ole tyytyväinen nykymenoon, äänestä ehdokasta, jolla ei ole kansanedustajataustaa. Puoluekartalla sama jako menee "nykyiset hallituspuolueet + vihreät + punikit" vs. Keskusta, PS, Muutos + eduskunnan ulkopuoliset puolueet

[nollatoleranssi]

Miksi kahteen kauteen? Eikö nykysysteemi, vain yksi kausi, ole riittävä?
Jokaisen vaalikauden jälkeenhän jokainen on ns. omillaan, valitaanko uudelleen vai ei.

Nykyinen malli on täysin hyvä eli voi hakea vaikka kuinka monelle kaudelle tahansa. Äänestäjät päättävät, että valitaanko vai eikö.

Ainoastaan presidentin kohdalla voi tehdä poikkeuksen, ettei tapahdu samaa mitä on tapahtunut esim. Venäjällä tai mitä tapahtui Suomessa Kekkosen aikakaudella. Kekkosestahan on sanottu, että oli liian sairas hallitsemaan Suomea, mutta kulissit piti pitää kunnossa ulospäin.

[sivullinen.]

Suomalainen eduskuntajärjestelmä rakennettiin alunperin täysin demokraattisin perustein eli tarkoittaen, ettei yksikään poliitikko ollut ammattipoliitikko eli saanut palkkaansa valtion kassasta. Ammattipoliitikkoihin siirrytiin Lipposen aikana. Se oli sosialismin ja puoluevallan kannalta tärkeä askel. Se alisti kansanedustajat puolueen työntekijöiksi. Siten en näe mitään perustetta rajata kausia kahteen tai edes yhteen, koska rajaus ei vaikuta itse ongelmaan mitenkään: Puolueen palkkarenki on yhä puolueen palkkarenki.

Suomen historian näkökannalta kaikkein parhaimmat edistäjät ovat olleet juuri niitä, jotka ovat pisimpään askarrelleet poliittisella kentällä. Siten Suorapuheisen ehdotus suorastaan huonontaisi tilannetta. Minusta Kekkonenkin oli mies paikallaan oman aikansa tarpeisiin. Ilman häntä olisi todennäköisemmin mennyt paljon huonommin kuin yhtään paremmin. Kekkonen onnistui jäädyttämään idän suhteet vakaiksi eli neuvostomielisyyttä riitti, mutta hallintoon asti sitä ei päästetty, eikä Neuvostoliiton vastainen raja liikkunut senttiäkään. Kekkosen kuoleman jälkeen alkanut sosialismin aikakausi, jota yhä elämme, on ollut paljon katastrofalisempi. Ensin myytiin itsenäisyys Eurostoliittoon, sitten luovuttiin omasta rahasta, askel askeleelta on annettu päätösvaltaan yhä enemmän Brysseliin, puhutaan jo Eurostoliiton yhteisestä puolustuksesta, rajat ovat auki kaikenlaisille tulokkaille ja sisäinen järjestelmä on romutettu lakkauttamalla demokratia, hävittämällä vapaa lehdistö ja tuhoamalla teollisuus. Kekkoslovakia oli nykyiseen verrattuna Paratiisi. Pitkäjänteistä tekemistä kaivattaisiin jälleen. Mutta ensin pitäisi lopettaa sosialismi. Se taas tekee kansanedustajien kausien määrän pohdinnan täysin turhaksi harrasteluksi, sillä kansanedustuslaitos on itsessään muuttunut syöväksi ja pitäisi lakkauttaa, ja tilalle saada Suora Demokratia. Mädät seinät on purettava kokonaan; pelkkä maalipinnan paikkailu, ja jopa kokonaan uusi maalipinta, eivät auta tässä vaiheessa mitään.

-- -- --

Turkin tilanteesta sanon vielä henkilökohtaisena mielipiteenä perustuen jälkiviisauteen ja silmillä näkemisen kykyyn. Pidän Turkin ratkaisua keskeyttää Eurostoliittoon pyrkimisensä kurjana kohtalona meille, jos sitä pidetään vaihtoehtona Ukrainan haluamisella osaksi Arvo Yhteisöä. Minusta Turkki, joka ei ole sisällissodassa, ja joka on onnistunut kehittämään talouttaan ja teollisuuttaan merkittävissä määrin, eikä rajoilta todellakaan tulla niin helposti läpi kuin Suorapuheinen väittää, jonka Syyrian sota jo todisti, on kaikin puolin onnistuneempi valtio kuin Ukraina -- ja "eurooppalaisempikin". Tietenkään tällaiselle vertailulle ei ole järjellistä perustetta, vaan se on pelkkää ajan tapahtumien tuomaa ajatusleikkiä, eikä kumpikaan valtio kuuluisi Eurostoliittoon, eikä koko Eurostoliitolle ole mitään järjelllistä "kuulumisen" tai olemassaolon edellytystä. Eurostoliiton maat ovat kaikki liian erilaisia. Vain Itävalta ja Saksa voisivat yhdistyä. Muuten Eurostoliitto voitaisiin lakkauttaa heti -- ja hajoamassahan se on ilman lakkautustakin.