Puoluevalinnan tuska

[Saturoitunut]

Jos Kepun on pakko kuunnella kenttää ja Kepu haluaa lisää monikulttuuria, looginen johtopäätös on että Kepun kenttä haluaa lisää monikulttuuria. Ei kuulosta kovin hyvältä vaihtoehdolta maahanmuuttokriittiselle.

[Kulttuurirealisti]

Tuota, minun puolestani kuka tahansa töihin tuleva ei kyllä ole tervetullut, jos aikoo jäädä vähänkin pitemmäksi aikaa. Tulijan pitäisi olla melko kovapalkkainen, jotta hän maksaisi oman osansa menoista. Luokkaa 40-45 k vuositulot vähintään.

Kuulostaa tarpeettoman korkealta summalta, ehkä jopa vähän Laura Radyltä. Kuinka suuri prosentti suomessa töitä puskevista saa 40-45k euroa?

[Markkanen]

Minä äänestän Kepua, olen seurannut politiikkaa niin pitkään, että en jaksa olla lapsellinen. Kepu on puolue, missä on pakko kuunnella kenttää ja missä kenttä aika helposti pistää miehet ja naiset vaihtoon. Suurin osa teistä ei ymmärrä politiikasta mitään. Äänestäkää silti.

Älä ole huolissasi. Näin ajattelee lähes puolet ääni-ikäisistä Suomessa. Politiikka ei kiinnosta ja äänestetään niitä jotka lupaa eniten. Aivot narikkaan ja äänestämään. Tämä voisi olla viher-kepulaisten vaalilause seuraavissa vaaleissa.

[Jaska Pankkaaja]

Jos Kepun on pakko kuunnella kenttää ja Kepu haluaa lisää monikulttuuria, looginen johtopäätös on että Kepun kenttä haluaa lisää monikulttuuria. Ei kuulosta kovin hyvältä vaihtoehdolta maahanmuuttokriittiselle.

Kepulainen on milloin tahansa valmis luopumaan sanavapaudesta ja muista länsimaalaista hapatuksista kunhan vaatija on valmis joko antamaan pikkusumman rahaa tai vetämään pataan. Onhan tämä jo nähty, mätivänhänen ja kumpp. ja jos muinaishistoriaa muistellaan aina neukkulan ajoilta niin voi vain todeta ettei mikään ole muuttunut.

Vasemmistolaiset ovat ideologisia mädättäjiä, korskeat porvarispuolueet kokoomukset ja keput taas opportunistisia mädättäjiä. Siinä se niiden ainoa ero on.

[Brandis]

Vasemmistolaiset ovat ideologisia mädättäjiä, korskeat porvarispuolueet kokoomukset ja keput taas opportunistisia mädättäjiä. Siinä se niiden ainoa ero on.

Mädättäjiä tai ei, minuun teki lähtemättömän vaikutuksen Soinin lausahdus taannoin, jossa hän näki hallitusyhteistyön mahdollisuuksia enemmän demareiden kuin kokoomuslaisten kanssa. Demarilainen takakireä kaiken sääntelypolitiikka (joka on estotta saanut jatkua aivan liian pitkään) on itselleni se suurin no-no.

Uskon Stubb:ia hänen sanoessaan, että hallitusyhteistyö ei demarien kanssa toimi, sillä näkemykset eroavat niin pahasti toisistaan. Käytännön hallitusyhteistyössä demarien kanssa Perussuomalaiset olisivat aivan yhtä hampaattomia purkamaan Suomessa rehottavaa byrokratiaa ja sääntelyä tai poistamaan mitään yrittäjyyden esteitä. Demarit verottaisivat kaiken elollisen kuoliaaksi, jos saisivat siihen mahdollisuuden, eivätkä perussuomalaiset pystyisi estämään tätä kehitystä - pahoin pelkään, että 'hyvinvointiyhteiskunnan säilyttämiseksi' (tai jonkin muun vaihtoehtoisen korulauseen vuoksi) kehitys veisi kokonaisuutta yhä hullumpaan suuntaan.

Seuraavassa hallituksessa tahtoisin nähdä Perussuomalaiset, Kokoomuksen ja Keskustan. Vihreät voisivat olla tässä kuviossa mukana, jos edes jonkin asteista järkevöitymistä puolueen sisällä olisi havaittavissa. Ehkä osaltani toiveajattelua.

[tyhmyri]

En jaksanut lukea koko ketjua lävitse. Liian pitkä.

Persuillahan on ongelmana se, että eivät esitä sitä vaihtoehtoa. Soinin hallituskiima on liian kova.

Muiden puolueiden porukka taas kärkkyy sitä EU-onnelan pestiä. Pääsisi eläkevirkaan eikä tarvitsisi pelätä ikäviä äänestäjiä, jotka eivät ymmärrä että poliitikon paras on myös kansan paras.

Itse kyllä ajattelin seuraavissa pakollisissa vaaleissa äänestää yllättäen Labouria, sillä heillä on oman asuinalueeni kannalta paras näkemys sen kehittämisestä. Valtakunnallisissa en vielä saakkaan äänestää.

Suomen vaaleissa vielä auki.

[Phantasticum]

Persuillahan on ongelmana se, että eivät esitä sitä vaihtoehtoa. Soinin hallituskiima on liian kova.

On se hyvä, että edes joku on kanssani tästä samaa mieltä. Perussuomalaiset varovat liian jyrkkiä ja selvästi muiden puolueiden linjoista eroavia kannanottoja, joilla voisi menettää sekä äänestäjiä että mahdollisia hallituskumppaneita. Jos ei ole omaa linjaa ja jää neljänneksi, päätyy helposti suurten puolueiden apupuolueeksi. Siinä se vaihtoehto sitten olikin.

[tyhmyri]

On se hyvä, että edes joku on kanssani tästä samaa mieltä. Perussuomalaiset varovat liian jyrkkiä ja selvästi muiden puolueiden linjoista eroavia kannanottoja, joilla voisi menettää sekä äänestäjiä että mahdollisia hallituskumppaneita. Jos ei ole omaa linjaa ja jää neljänneksi, päätyy helposti suurten puolueiden apupuolueeksi. Siinä se vaihtoehto sitten olikin.

Veikkaisin persujen häviävän paljon, paljon ääniä juuri vaihtoehdon puutteen vuoksi. Jos persut olisivat hullu vaihtoehtopuolue, niin äänestäisin. Nykyisellään en usko persuja äänestäväni. Itse asiassa mitä rajumpi olisi vaihtoehto, niin sitä varmemmin persuja äänestäisin.

Onkin kummallista, että vaikka persut ajaisivat lähes samankaltaista politiikkaa kuin Kreikan kommunistinen Syriza, niin voisin patamustana porvarina heitä äänestää. Lupaisivat muutosta nykyiseen hivuttavaan tuhoon. Mutta nykyisellä linjalla persut ovat yhtä ja samaa muiden kanssa. Ei jatkoon minulle.

[sr]

En tiedä, mitä koitat sanoa. Tietenkään hallitusohjelma ei ole juridisesti, vaan poliittisesti sitova paperi. Hallitus pysyy kasassa, koska kaikki sen osapuolet luottavat siihen, että se ajaa hallitusohjelmassa kirjattuja asioita. Jos tästä livetään, tietenkin ne, jotka näkevät tulleensa huiputetuiksi, lähtevät hallituksesta ja jos tämä johtaa siihen, että hallituksen kannatus putoaa alle 50%:n, se todennäköisesti kaatuu luottamusäänestyksessä.

Jos enemmistö haluaa hallituksen kaatuvan, olkoon sitten niin. Haitanneeko tuo?

Et voi todellaakan olla näin pihalla. Haliitusta ei Suomen poliittisessa järjestelmässä saa muuten muodostettua kuin luomalla koalitioita, joissa niihin osallistuvilla puolueilla on ainakin joissain asioissa erimielisyyksiä (jos ei olisi, ne olisivat saman puolueen sisällä). Jotta erimieliset puolueet voivat muodostaa hallituksen, on niiden sovittava kompromisseista keskenään oletuksella, että jokainen osapuoli sitten pitää niistä sovituista asioista kiiinni. Se ei kerta kaikkiaan voi toimia, että enemmistö hallituspuolueista jyräisi jatkuvasti vähemmistön. Tällaisessa tilanteessa vähemmistöllä ei ole mitään hyötyä olla koko hallituksessa mukana.

Tietenkin on mahdollista, että maa on kroonisesti ilman hallitusta tai muodostaa ehtimiseen hallituksia, jotka sitten ehtimiseen kaatuvat, mutta tämä on kyllä maan hallitsemisen kannalta erittäin tehotonta. Belgia oli joku vuosi sitten pidemmänkin pätkän ilman hallitusta, mikä tarkoitti sitä, että mistään asioista ei tullut lakiehdotuksia. Päivittäisten asioiden hoito pyöri jotenkin, kun sitä jatkoi ennen vaaleja vallassa ollut halltus. Tämä hallitus ei kuitenkaan voinut tehdä mistään asioista aloitteita, koska sillä ei ollut mitään poliittista mandaattia takanaan.

[sr]

Jos enemmistö haluaa hallituksen kaatuvan, olkoon sitten niin. Haitanneeko tuo?

Jatkan vielä tästä. Mennään ihan konkreettiseen esimerkkiin. Sanotaan, että Muutoksella käy ihan hirvittävän suuri munkki ensi vaaleissa, ja saatte vaikkapa 10 edustajaa. Sitten vaikkapa demarit, persut ja KD tarjoaa teille mahdollisuutta hallitukseen pääsyyn. Saisitte näiltä kiristettyä sen teille tärkeimmän asian, eli sitovat kansanäänestykset, mutta toisaalta teidän pitäisi sitten vastustaa vaikkapa homoliittoja ja jumalanpilkkapykälän poistamista (joita käsittääkseni itse kannatat molempia). Vastustaisitko tosiaan tuossa tilanteessa Muutoksen hallitukseen menoa? Tai kysytään niin, että sitten kun vaikkapa homoliitoista äänestettäisiin eduskunnassa, niin painaisitko "Jaata", vaikka tietäisit, että se johtaisi siihen, että sen jälkeen nuo hallituskumppanit painaisivat yksissä mielin "eitä", kun kansanäänestyksistä äänestettäisiin, vaikka muuten olisivat sitoutuneet painamaan "Jaata"?

[Oami]

Et voi todellaakan olla näin pihalla.

En ole ollenkaan pihalla. Suomen poliittinen järjestelmä on pihalla. Minä haluan olla muuttamassa sitä.

Tietenkin on mahdollista, että maa on kroonisesti ilman hallitusta tai muodostaa ehtimiseen hallituksia, jotka sitten ehtimiseen kaatuvat, mutta tämä on kyllä maan hallitsemisen kannalta erittäin tehotonta. Belgia oli joku vuosi sitten pidemmänkin pätkän ilman hallitusta, mikä tarkoitti sitä, että mistään asioista ei tullut lakiehdotuksia. Päivittäisten asioiden hoito pyöri jotenkin, kun sitä jatkoi ennen vaaleja vallassa ollut halltus. Tämä hallitus ei kuitenkaan voinut tehdä mistään asioista aloitteita, koska sillä ei ollut mitään poliittista mandaattia takanaan.

Entä sitten? Ajoin pari vuotta sitten autolla Belgian läpi, koska halusin belgialaista olutta ja belgialaista suklaata, ja erityisesti siksi että Belgia nyt sattumoisin sijaitsee Ranskan (joka oli matkan varsinainen tarkoitus) ja Suomen välissä. Matka onnistui mainiosti ja sain vielä mukaan olutta ja suklaata. Näin muitakin ihmisiä, otaksuisin heidän olevan belgialaisia, eivätkä he näyttäneet erityisen kärsiviltä. Niin että mikä on se konkreettinen haitta, mikä hallituksettomuudesta Belgialle seurasi?

Jos kansanedustajien enemmistö ihan aidosti haluaa jonkin yhteiskunnallisen asian muuttaa, se tekee sen, oli hallitus millainen tahansa. Jos ei tee, se on merkki siitä, että aitoa halua ei ole.

[sivullinen.]

Mädättäjiä tai ei, minuun teki lähtemättömän vaikutuksen Soinin lausahdus taannoin, jossa hän näki hallitusyhteistyön mahdollisuuksia enemmän demareiden kuin kokoomuslaisten kanssa. Demarilainen takakireä kaiken sääntelypolitiikka (joka on estotta saanut jatkua aivan liian pitkään) on itselleni se suurin no-no.

Uskon Stubb:ia hänen sanoessaan, että hallitusyhteistyö ei demarien kanssa toimi, sillä näkemykset eroavat niin pahasti toisistaan. [...]

Ensimmäisessä kappaleessa esitetty mielikuva Soinin halusta yhteistyöhön demareiden kanssa, on saanut minutkin pitämään Perussuomalaisia sosialistisena puolueena, ja Brandiksen tavoin yhdistän nimenomaan demarit liialliseen sääntelypolitiikkaan, ja sitä en voi sietää. Mutta myönnän toimivani tässä enemmän mielikuvien varassa kuin tiedon. Muutamista asioista väitän kuitenkin tietäväni jotain. Ensinnäkin väitän Stubbin Kokoomuksen olevan tällä hetkellä samassa hallituksessa demarien kanssa, ja tiedän Stubbin pystyvän lopettamaan sen yhteistyön sinä päivänä, jona aamuna hän päättää niin tehdä. Minusta huonosti ja aikaansaamattomasti jatkettu yhteistyö, joka ei toimi, pitäisi lopettaa heti paikalla; Kokoomuksen kannatuskäyrien kannalta se olisi pitänyt lopettaa heti Kataisen hallituksen kaaduttua eli Kataisen ja Urpilaisen vaihduttua Stubbiin ja Rinteeseen. Minä en näe pienintäkään syytä, miksi hallitusta pidetään pystyssä enää minuuttiakaan -- ja euroopan rajoilla pauhaavan sodan ja Kreikan tilanteen uudelleen aukeamisen johdosta aikailuun ei olisi nyt varaa. Miksi Stubb tekee toista ja sanoo toista? Tässä tulee tietoni toiseen kohtaan: Tiedän Kokoomuksen olevan paras muokkaamaan julkista imagoaan eli mielikuvaa itsestään. He ovat olleet viimeiset neljä vuotta päähallituspuolue, jolla on kaikki valta vähentää byrokratiaa, mutta tekojen sijasta he ovat ainoastaan vaatineet byrokratiaa vähennettävän. Kykypuolueen suurin synti onkin kyvyttömyys: Neuvostoaikana heitä pidettiin oppositiossa ja he oppivat puhumaan uskottavasti ja näyttämään kauniilta. Tekemistä he eivät osaa.

Edelleen painotan omakohtaisen tekemisen vaikutusta suhteessa vaaliuurnilla käymiseen. kellosepän esiintuomat balkkanilaiset metsäiltamat voisivat olla hyvä alku yhteishengen luomiseksi ja yhteyden luontoon palauttamiseksi. Varsinaisena taitoina maastopuvussa sotaisa tanssiminen ei kuitenkaan anna enempää kuin muu liikunnan ja perinteiden kunnioittamisen yhdistäminen. Metsäsissien maasta haaveilevien utopia ei pääkohdiltaan eroa kovinkaan paljoa kehitysasteeltaan alemmalla tasolla olevien laivaamisesta tänne; molemmilla on päämääränä villi-ihmisten -- "homme sauvagien" -- asuttama metsä. Minä haluaisin säilyttää sivistyksen ja saavutetun kehityksen tekemisessä mukana. En siitä syystä, että ihailen kehitystä, vaan siitä syystä, että naapureiden kanssa neuvottelussa pelkin keihäin varustautunut kansakunta on nykyään aika huonoissa neuvotteluasemissa. Metsässä nuotion ääressä pidettävien keskustelutilaisuuksien -- "käräjien" -- sijaan näkisin yhtälailla yhteishenkeä rakentavana tällaisen täälläkin nyt käytävän nettikeskustelun -- ja kansamme hajanaisuuden ja hyvien käräjämetsien puutteen takia tämä on tehokkaampaa. Henkien kohtaamisen tasolla nämä ovat sitäpaitsi täysin yhteneviä. Ihmisen ruumillisuudelle en taas näe edes tarvetta toteutua kansakuntana, jolla tarkoitan, ettemme voi kuitenkaan kaikki toisiamme halailemaan alkaa. Sen pitää tapahtua pienemmissä piireissä: perheissä, suvuissa, lähikylissä ja baarin nurkassa. Sen on oltava osa elämäämme, ja sen on oltava sitä suuremmassa määrin kuin kansallinen tai valtiollinen olemisemme, mutta sen ei tarvitse tapahtua yhdessä kansallisen olemisemme kanssa; lakitupa ja suuteleminen voidaan pitää toisistaan erillään.

Joten puoluevalinnassa ei kannata niinkään rekisteröityjä puolueita kuin minkä puolesta on valmis elämään; mitkä ovat omat elämisen arvot ja mihin haluaa tämän suuren saamansa lahjan -- eli elämänsä -- käyttää. Jos sitoutuu ennemmin näihin arvoihin kuin rekisteröityyn puolueeseen, auttaa eteenpäin väistämättä kaikkia niitä puolueita, jotka aidosti ja mielikuvien takana näiden arvojen voittamiseksi tekevät töitä, ja samalla auttaa näitä arvoja lupaavia hengeltään heikkoja edustajia ja etumiehiä pysymään kaidalla tiellä ja toimimaan yhteisen asian hyväksi oman -- ja taloudellista ja muuta tukea tarjoavan eturyhmän -- edun hyväksi. Arvot: Koti, uskonto ja isänmaa kelpaavat arvoiksi minulle. Tehtävänä on vain saada joku niitä edistämään.

[Oami]

Jatkan vielä tästä. Mennään ihan konkreettiseen esimerkkiin. Sanotaan, että Muutoksella käy ihan hirvittävän suuri munkki ensi vaaleissa, ja saatte vaikkapa 10 edustajaa. Sitten vaikkapa demarit, persut ja KD tarjoaa teille mahdollisuutta hallitukseen pääsyyn. Saisitte näiltä kiristettyä sen teille tärkeimmän asian, eli sitovat kansanäänestykset, mutta toisaalta teidän pitäisi sitten vastustaa vaikkapa homoliittoja ja jumalanpilkkapykälän poistamista (joita käsittääkseni itse kannatat molempia). Vastustaisitko tosiaan tuossa tilanteessa Muutoksen hallitukseen menoa? Tai kysytään niin, että sitten kun vaikkapa homoliitoista äänestettäisiin eduskunnassa, niin painaisitko "Jaata", vaikka tietäisit, että se johtaisi siihen, että sen jälkeen nuo hallituskumppanit painaisivat yksissä mielin "eitä", kun kansanäänestyksistä äänestettäisiin, vaikka muuten olisivat sitoutuneet painamaan "Jaata"?

Edustajana äänestäisin oman mielipiteeni mukaan. Muutenhan pettäisin omat äänestäjäni. Jos demarit, persut ja KD oikeasti haluavat suoraa demokratiaa, ne äänestävät sen puolesta riippumatta siitä mitä minä äänestän jossain muussa asiassa. Jos eivät äänestä, niin tulevatpahan siinä kertoneeksi kansalle etteivät oikeasti kannata sitä.

[Nikolas]

Haliitusta ei Suomen poliittisessa järjestelmässä saa muuten muodostettua kuin luomalla koalitioita, joissa niihin osallistuvilla puolueilla on ainakin joissain asioissa erimielisyyksiä (jos ei olisi, ne olisivat saman puolueen sisällä). Jotta erimieliset puolueet voivat muodostaa hallituksen, on niiden sovittava kompromisseista keskenään oletuksella, että jokainen osapuoli sitten pitää niistä sovituista asioista kiiinni.

Parasta olisikin, että hallitukset olisivat ns. virkamieshallituksia, ja tämä vaatimus olisi perustuslakiin kirjoitettu.

Sekin seikka, että kansanedustaja voi kuulua hallitukseen, sietäisi tarkistusta. Jo Ranskan suuren vallankumouksen aikainen kansalliskokous määräsi, että sen jäsenet eivät saaneet astua valtion virkaan, ja olen varma siitä, että sellainen säädös valtioneuvoston jäsenyydestä olisi paikallaan myös meidän valtiopäiväjärjestyksessämme ja että se tehokkaasti edistäisi hallitusten pysyväisyyttä. Ainakin olisi kohtuullista, että kansanedustaja joutuessaan hallitukseen automaattisesti vapautuisi eduskunnan jäsenyydestä.

Lähde: Mannerheim, Carl Gustaf Emil: Muistelmat, s. 304. Suom. Lauri Hakulinen. Helsinki: Otava, 2008. ISBN 978-951-1-23037-3.

Milläs tuo näkemys on perusteltavissa? Mannerheim viittasi esimerkinomaisesti Ranskaan, mutta asiassa on todellisia periaatteellisia syitä. Ei ole periaatteessa hyvä asia, että hallituksen ministerit (tai sanan "ministeri" sijasta yleisemmin hallituksen jäsenet) ovat samaan aikaan kansanedustajina hyväksymässä omia päätöksiään ja usein myös puolueidensa johtajia, eli he istuvat useammalla pallilla samaan aikaan.

Muutenkin ministereiden kuuluisi olla pääasiassa ministeriöidensä johtajia, eikä ministereiden tarvitsisi osallistua maan hallitukseen. Siispä nämäkin tehtävät voitaisiin eriyttää. Näin päästäisiin asetelmaan, jossa olisivat erilliset eduskunta kansanedustajineen, ministeriöt, joita johtaisivat virkoihinsa nimitetyt ministerit, ja hallitus eli valtioneuvosto. Nämä myös valittaisiin toisistaan erillisissä haku- ja valintaprosesseissa.

• Eduskunta täytetään perustuslain mukaisesti eduskuntavaaleissa. Paljonkin voitaisiin tehdä tämän valintamenetelmän parantamiseksi.
  
• Ministeriöiden johtajat eli ministerit ovat virkamiehiä ja nämä virat voidaan tarvittaessa täyttää siten, että valtioneuvosto valitsee heidät.
  
• Miten valtioneuvosto pitäisi valita? Kun kyseessä on korkean tason poliittinen elin, suoraa kansanvaalia voitaisiin käyttää. Mutta edelleen: miten? Valtioneuvostoon pyrkivien pitäisi ensin läpäistä jokin meritokraattinen esikarsinta, jossa edellytettäisiin näyttöä riittävän korkean tason tutkinnosta tai menestyksestä yksityisellä sektorilla. Tämän esikarsintavaiheen jälkeen valtioneuvostoon pyrkiviä henkilöitä olisi kisassa mukana korkeintaan joitain kymmeniä. Nämä voisivat muodostaa keskenään ryhmiä, jotka olisivat nimenomaan ryhminä kansanvaalin ehdokkaita. Vaaleissa sovellettaisiin enemmistövertailuvaalia tai siirtoäänivaalia. Vaalit voittaneesta ryhmästä tulisi uusi valtioneuvosto eli hallitus.
  
• Luonnollisesti suora demokratia kruunaisi ja täydentäisi tämänkin järjestelmän. Todellisessa demokratiassa kansalla on viime kädessä ylin pätösvalta.

[sr]

Edustajana äänestäisin oman mielipiteeni mukaan. Muutenhan pettäisin omat äänestäjäni.

Pettäisitkö tosiaan? Olit kertonut heille ajavasi ennen kaikkea suoran demokratian toteuttamista Suomessa (tämä lienee Muutoksen ja sinun henkilökohtainenkin prioriteettilistan ykkösasia) ja tekeväsi kaikkesi sen läpimenoksi. Tuossa kuvaamassani tilanteessa sinulla olisi se mahdollista toteuttaa, mutta se kaatuisi siihen, ettet ole kykenevä kompromisseihin muissa asioissa. Jos minä olisin kiihkeä suoran demokratian toteuttamisen kannattaja, niin kiroaisin sinut alimpaan helvettiin siitä, että olit jääräpäisyyttäsi missannut tämän ainutkertaisen mahdollisuuden saada se läpi.

Jos demarit, persut ja KD oikeasti haluavat suoraa demokratiaa, ne äänestävät sen puolesta riippumatta siitä mitä minä äänestän jossain muussa asiassa. Jos eivät äänestä, niin tulevatpahan siinä kertoneeksi kansalle etteivät oikeasti kannata sitä.

Niin? He eivät sitä kannata, mutta olisivat olleet valmiita tekemään siinä asiassa Muutokselle myönnytyksen ajaakseen omalta kannaltaan tärkeämpiä asioita. Todennäköisesti kansa jo tiesikin sen, etteivät nuo puolueet aja asiaa, koska se ei ollut minkään niistä vaaliohjelmassa. Miten tämä tieto auttaisi mitään? Eikö asiaa auttaisi paljon enemmän se, että se oikeasti toteutuisi eduskunnan päätöksellä?

[Nikolas]

Jatkan vielä tästä. Mennään ihan konkreettiseen esimerkkiin. Sanotaan, että Muutoksella käy ihan hirvittävän suuri munkki ensi vaaleissa, ja saatte vaikkapa 10 edustajaa. Sitten vaikkapa demarit, persut ja KD tarjoaa teille mahdollisuutta hallitukseen pääsyyn. Saisitte näiltä kiristettyä sen teille tärkeimmän asian, eli sitovat kansanäänestykset, mutta toisaalta teidän pitäisi sitten vastustaa vaikkapa homoliittoja ja jumalanpilkkapykälän poistamista (joita käsittääkseni itse kannatat molempia).

Minusta tuo (keinotekoinen) esimerkki olisi aivan selvä tapaus. Homoliitot ja jumalanpilkkapykälät ovat jokseenkin pikkuasioita. Ne saadaan kyllä Suomen kansan haluamaan kuntoon heti tai pian sen jälkeen, kun suora demokratia on saatu perustuslakiin ja voimaan. Tässä kohtaa pitäisi vain kiristää muilta hallituspuolueilta hyväksyntä siihen, että suora demokratia pistetään kuntoon aivan ensimmäisenä asiana. Tässä asiassa on huomioitava myös sellainen haaste, että perustuslain uudistamiseen ei riitä mikä tahansa enemmistöhallitus, vaan kaksi kolmasosaa eduskunnasta pitää saada uudistuksen puolelle, ei pelkästään yhdessä vaan kahdessa peräkkäisessä eduskunnassa. Eli parasta olisi saada kokoon hyvin laajapohjainen hallitus, jotta perustuslain uudistus olisi mahdollista toteuttaa hallituspuolueiden tuella, turvautumatta opposition armeliaisuuteen.

[sr]

Parasta olisikin, että hallitukset olisivat ns. virkamieshallituksia, ja tämä vaatimus olisi perustuslakiin kirjoitettu.

Byrokratian riemuvoitto. Virkamieshallitukset, joilla ei olisi mitään poliittista vastuuta mistään. Ellet sitten tarkoita amerikkalaistyyppistä "virkamieshallitusta", joka on 100%:sti presidentin nimittämä, ja joka ei tarvitsisi mitään eduskunnan mandaattia hallitakseen. Tällä toki olisi poliittinen vastuu presidentin kautta, mutta se kyllä kasaisi valtaa yhden ihmisen käsiin paljon enemmän kuin nykysysteemi.

Milläs tuo näkemys on perusteltavissa? Mannerheim viittasi esimerkinomaisesti Ranskaan, mutta asiassa on todellisia periaatteellisia syitä. Ei ole periaatteessa hyvä asia, että hallituksen ministerit (tai sanan "ministeri" sijasta yleisemmin hallituksen jäsenet) ovat samaan aikaan kansanedustajina hyväksymässä omia päätöksiään ja usein myös puolueidensa johtajia, eli he istuvat useammalla pallilla samaan aikaan.

No, enpä näe, että siinä kauheasti asiat muuttuisivat, jos jonkun kansanedustajan mennessä hallitukseen, hänen varaedustajansa saisi sen paikan. Jos puoluekuri pitää, niin hommat pyörisivät ihan niin kuin nykyisinkin.

Muutenkin ministereiden kuuluisi olla pääasiassa ministeriöidensä johtajia, eikä ministereiden tarvitsisi osallistua maan hallitukseen. Siispä nämäkin tehtävät voitaisiin eriyttää. Näin päästäisiin asetelmaan, jossa olisivat erilliset eduskunta kansanedustajineen, ministeriöt, joita johtaisivat virkoihinsa nimitetyt ministerit, ja hallitus eli valtioneuvosto. Nämä myös valittaisiin toisistaan erillisissä haku- ja valintaprosesseissa.

• Eduskunta täytetään perustuslain mukaisesti eduskuntavaaleissa. Paljonkin voitaisiin tehdä tämän valintamenetelmän parantamiseksi.
  
• Ministeriöiden johtajat eli ministerit ovat virkamiehiä ja nämä virat voidaan tarvittaessa täyttää siten, että valtioneuvosto valitsee heidät.
  
• Miten valtioneuvosto pitäisi valita? Kun kyseessä on korkean tason poliittinen elin, suoraa kansanvaalia voitaisiin käyttää. Mutta edelleen: miten? Valtioneuvostoon pyrkivien pitäisi ensin läpäistä jokin meritokraattinen esikarsinta, jossa edellytettäisiin näyttöä riittävän korkean tason tutkinnosta tai menestyksestä yksityisellä sektorilla. Tämän esikarsintavaiheen jälkeen valtioneuvostoon pyrkiviä henkilöitä olisi kisassa mukana korkeintaan joitain kymmeniä. Nämä voisivat muodostaa keskenään ryhmiä, jotka olisivat nimenomaan ryhminä kansanvaalin ehdokkaita. Vaaleissa sovellettaisiin enemmistövertailuvaalia tai siirtoäänivaalia. Vaalit voittaneesta ryhmästä tulisi uusi valtioneuvosto eli hallitus.
  
• Luonnollisesti suora demokratia kruunaisi ja täydentäisi tämänkin järjestelmän. Todellisessa demokratiassa kansalla on viime kädessä ylin pätösvalta.

Eli ministeriöiden kärkipaikat täytettäisiin poliittisilla nimityksillä, mutta he eivät joutuisi siltikään nauttimaan minkäänlaista demokraattista mandaattia. Itse sanoisin, että tässä on ohjeet korruptiolle alttiiseen systeemiin.

Mitä tuohon meritokratiaan tulee, niin se johtaisi entistä enemmän siihen, että "herrat Helsingissä" päättävät asioista, joihin tavallisilla pulliaisilla ei ole mahdollisuutta vaikuttaa (valintakriteerienhän pitäisi olla älyttömän tiukkoja, jotta äänestykseen pääsisi vain "joitain kymmeniä"). Lisäksi kyseinen systeemi on varsin subjektiivinen, minkä vuoksi se muuttuisi ajan myötä poliittiseksi. Enkä muutenkaan täysin ymmärrä, mikä tässä mallissa olisi valtioneuvoston rooli ylipäänsä. Sen jäsenet eivät johtaisi ministeriöitä, eikä sillä olisi mitään yhteyskohtaa myöskään eduskuntaan. Se voisi tietenkin tehdä lakialoitteita (miten tämäkään oikein käytännössä toimisi, kun sillä ei olisi ministeriön virkamieskoneistoa apunaan?), mutta jotta niillä laeilla olisi mitään mahdollisuutta mennä läpi, sen pitäisi neuvotella asioista eduskunnan puolueiden kanssa.

[sr]

Jatkan vielä tästä. Mennään ihan konkreettiseen esimerkkiin. Sanotaan, että Muutoksella käy ihan hirvittävän suuri munkki ensi vaaleissa, ja saatte vaikkapa 10 edustajaa. Sitten vaikkapa demarit, persut ja KD tarjoaa teille mahdollisuutta hallitukseen pääsyyn. Saisitte näiltä kiristettyä sen teille tärkeimmän asian, eli sitovat kansanäänestykset, mutta toisaalta teidän pitäisi sitten vastustaa vaikkapa homoliittoja ja jumalanpilkkapykälän poistamista (joita käsittääkseni itse kannatat molempia).

Minusta tuo (keinotekoinen) esimerkki olisi aivan selvä tapaus. Homoliitot ja jumalanpilkkapykälät ovat jokseenkin pikkuasioita. Ne saadaan kyllä Suomen kansan haluamaan kuntoon heti tai pian sen jälkeen, kun suora demokratia on saatu perustuslakiin ja voimaan. Tässä kohtaa pitäisi vain kiristää muilta hallituspuolueilta hyväksyntä siihen, että suora demokratia pistetään kuntoon aivan ensimmäisenä asiana. Tässä asiassa on huomioitava myös sellainen haaste, että perustuslain uudistamiseen ei riitä mikä tahansa enemmistöhallitus, vaan kaksi kolmasosaa eduskunnasta pitää saada uudistuksen puolelle, ei pelkästään yhdessä vaan kahdessa peräkkäisessä eduskunnassa. Eli parasta olisi saada kokoon hyvin laajapohjainen hallitus, jotta perustuslain uudistus olisi mahdollista toteuttaa hallituspuolueiden tuella, turvautumatta opposition armeliaisuuteen.

Minulta unohtui tuo 2/3 sääntö. No, muutetaan esimerkkiä niin, että eduskunnassa olisi mahdollista saada 5/6:n enemmistö kannattamaan asiaa, kunhan Muutos suostuisi kannattamaan myös joitain muita muuten vastustamiaan asioita oppositiota miellyttääkseen. Näin Muutos siis saisi tämän tärkeimmän asiansa läpi (ja kaiken lisäksi kirjattua perustuslakiin, josta sen muuttaminen olisi hyvin vaikeaa), mutta joutuisi siinä matkan varrella kannattamaan päätöksiä, joita ei muuten kannttaisi. Minustakin olisi päivänselvää, että Muutoksen kannattaisi tuo kauppa ottaa vastaan. Sen äänestäjät tuntisivat varmasti tulleensa paljon pahemmin petetyiksi, jos se olisi jääräpäisen "kaikista asioista päätettävä erikseen" -linjan vuoksi päästänyt tämän ainutkertaisen mahdollisuuden lipua sormien välistä.

[Miniluv]

Jos enemmistö haluaa hallituksen kaatuvan, olkoon sitten niin. Haitanneeko tuo?

Jatkan vielä tästä. Mennään ihan konkreettiseen esimerkkiin. Sanotaan, että Muutoksella käy ihan hirvittävän suuri munkki ensi vaaleissa, ja saatte vaikkapa 10 edustajaa. Sitten vaikkapa demarit, persut ja KD tarjoaa teille mahdollisuutta hallitukseen pääsyyn. Saisitte näiltä kiristettyä sen teille tärkeimmän asian, eli sitovat kansanäänestykset, mutta toisaalta teidän pitäisi sitten vastustaa vaikkapa homoliittoja ja jumalanpilkkapykälän poistamista (joita käsittääkseni itse kannatat molempia). Vastustaisitko tosiaan tuossa tilanteessa Muutoksen hallitukseen menoa? Tai kysytään niin, että sitten kun vaikkapa homoliitoista äänestettäisiin eduskunnassa, niin painaisitko "Jaata", vaikka tietäisit, että se johtaisi siihen, että sen jälkeen nuo hallituskumppanit painaisivat yksissä mielin "eitä", kun kansanäänestyksistä äänestettäisiin, vaikka muuten olisivat sitoutuneet painamaan "Jaata"?

Jos tosiaan voisi luottaa siihen, että suora demokratia saadaan, sen puolesta kannattaisi äänestää vaikka pitäisi äänestää omaa kantaansa vastaan homoliitoissa - koska heti suoran demokratian ensimmäisenä päivänä voi laittaa alulle oman kannan mukaisen lakialoitteen homoliitosta ja antaa lopulta kansan ratkaista, meneekö se läpi.

[Nikolas]

Enkä muutenkaan täysin ymmärrä, mikä tässä mallissa olisi valtioneuvoston rooli ylipäänsä. Sen jäsenet eivät johtaisi ministeriöitä, eikä sillä olisi mitään yhteyskohtaa myöskään eduskuntaan. Se voisi tietenkin tehdä lakialoitteita (miten tämäkään oikein käytännössä toimisi, kun sillä ei olisi ministeriön virkamieskoneistoa apunaan?), mutta jotta niillä laeilla olisi mitään mahdollisuutta mennä läpi, sen pitäisi neuvotella asioista eduskunnan puolueiden kanssa.

Miksi ministeriöiden johtajien ei pitäiisi istua hallituksessa? Jotta hallituksen työ ei häiriintyisi ministereiden kilpaa vaatiessa lisää rahaa omalle tontilleen, mikä helposti johtaa kerta toisensa jälkeen liian suuriin budjetteihin. Näinhän onkin käynyt.

Mikä on valtioneuvoston tehtävä? Toimeenpanovalta kuuluu perustuslain mukaan valtioneuvostolle, toisin sanoen se panee eduskunnan ja tasavallan presidentin päätökset täytäntöön ja antaa asetuksia. Valtioneuvostolla on oikeus antaa asetuksia laissa säädetyissä asioissa. Huomattavana esimerkkinä valtioneuvosto laatii valtion budjetin.

Esittämässäni mallissa eduskunta nauttii kansan luottamusta. Samoin valtioneuvosto nauttii kansan luottamusta. Johtopäätös: Valtioneuvosto ei nauti eduskunnan luottamusta. Jos näiden kahden kansanvaalissa valitun elimen välille tulee ratkaisemattomia erimielisyyksiä, esimerkiksi siten, että eduskunta ei hyväksyisi valtioneuvoston esityksiä, näistä kahdesta vanhempi pantaisiin vaihtoon eli järjestettäisiin uudet vaalit.

Jos ministeriöiden johtajat ovat lähtökohtaisesti valtioneuvoston alaisia ja toiminnastaan vastuussa valtioneuvostolle, luonnollisesti valtioneuvosto voi antaa nakkeja ministeriöille.

[Foundation]

Te ketkä pohditte äänestävänne muita kuin muutosta tai persuja, niin eikö teitä yhtään hävetä neemuttaa Suomea? Annatte äänenne samoille puolueille, jotka ovat ajaneet Suomen nykyiseen tilaan! Muistuuko teille mieleen yhtään tilannetta, jossa jokin noista puolueista olisi ajanut kiristyksiä maahanmuuttopolitiikkaan? Ei minullekaan.

Persut ovat kyllä vahvasti olleet mukana ajamassa Suomea nykyiseen tilaan. Suomen tila olisi todennäköisesti parempi ilman Jytkyä.

[Foundation]

Jos tosiaan voisi luottaa siihen

Voi toki, jos käy munkki. Muuten tämä pitää käsitellä vielä erikseen, vastaväittäjinä elcric12 ja sr.

[sr]

Miksi ministeriöiden johtajien ei pitäiisi istua hallituksessa? Jotta hallituksen työ ei häiriintyisi ministereiden kilpaa vaatiessa lisää rahaa omalle tontilleen, mikä helposti johtaa kerta toisensa jälkeen liian suuriin budjetteihin. Näinhän onkin käynyt.

Mikä on valtioneuvoston tehtävä? Toimeenpanovalta kuuluu perustuslain mukaan valtioneuvostolle, toisin sanoen se panee eduskunnan ja tasavallan presidentin päätökset täytäntöön ja antaa asetuksia. Valtioneuvostolla on oikeus antaa asetuksia laissa säädetyissä asioissa. Huomattavana esimerkkinä valtioneuvosto laatii valtion budjetin.

Esittämässäni mallissa eduskunta nauttii kansan luottamusta. Samoin valtioneuvosto nauttii kansan luottamusta. Johtopäätös: Valtioneuvosto ei nauti eduskunnan luottamusta. Jos näiden kahden kansanvaalissa valitun elimen välille tulee ratkaisemattomia erimielisyyksiä, esimerkiksi siten, että eduskunta ei hyväksyisi valtioneuvoston esityksiä, näistä kahdesta vanhempi pantaisiin vaihtoon eli järjestettäisiin uudet vaalit.

Jos ministeriöiden johtajat ovat lähtökohtaisesti valtioneuvoston alaisia ja toiminnastaan vastuussa valtioneuvostolle, luonnollisesti valtioneuvosto voi antaa nakkeja ministeriöille.

Eli ministeriöt olisivat valtioneuvoston alaisia sittenkin. Ja sitten siellä valtioneuvostossa varmaan jaeltaisiin hommia niin, että A hoitaisi ministeriöön X liittyviä pikkujuttuja ja B ministeriöön Y, ja yhdessä päätettäisiin vain isommista jutuista eli loppujen lopuksi oltaisiin ihan samassa tilanteessa kuin nykyisinkin.

Malli, jota kuvasit, on karkeasti se, miten homma pyörii USA:ssa, tosin sillä erotuksella, että valtioneuvostoa ei valita suoraan, vaan valitaan presidentti, joka nimittää sen. Oikeastaan minun on vaikea nähdä, miten sinun mallisi oikein edes toimisi, koska luonnollisestihan valtioneuvoston vaaleissa olisi mahdollista saada aikaiseksi hallitus, joka ei ole mitenkään yksimielinen asioista. Yksimielisyyden puute on ok eduskunnassa, jossa ratkotaan laeista, mutta hallituksessa se johtaa nopeasti koko valtionhallinnon halvaantumiseen.

Tuo "ratkaisemattomia erimielisyyksiä" -klausuuli mahdollistaisi poliittisen pelin siltä noista kahdesta, joka on valittu viimeiseksi. Se voisi pelkällä uppiniskaisuudella saada toisen viralta ja uudet vaalit aikaiseksi.

[Nuivanlinna]

Persut ovat kyllä vahvasti olleet mukana ajamassa Suomea nykyiseen tilaan. Suomen tila olisi todennäköisesti parempi ilman Jytkyä.

Ehkä tätä kannattaisi hieman avata, ole hyvä.

[Chew Bacca]

PS - edelleenkin vähiten huono!

Siinä slogan jonka mukaan mennään. Eli ei valoa horisontissa, paitsi palavien latojen haalea kajo.

[Oami]

Pettäisitkö tosiaan? Olit kertonut heille ajavasi ennen kaikkea suoran demokratian toteuttamista Suomessa (tämä lienee Muutoksen ja sinun henkilökohtainenkin prioriteettilistan ykkösasia) ja tekeväsi kaikkesi sen läpimenoksi.

En ole luvannut tekeväni kaikkea. Lupaan kyllä kannattaa sitä, tehdä lakialoitteen sen puolesta ja äänestää sellaisen lakialoitteen puolesta.

Tuossa kuvaamassani tilanteessa sinulla olisi se mahdollista toteuttaa, mutta se kaatuisi siihen, ettet ole kykenevä kompromisseihin muissa asioissa.

Eikä kaatuisi. Se kaatuisi siihen, että jotkut edustajat äänestäisivät sitä vastaan.

Jos minä olisin kiihkeä suoran demokratian toteuttamisen kannattaja, niin kiroaisin sinut alimpaan helvettiin siitä, että olit jääräpäisyyttäsi missannut tämän ainutkertaisen mahdollisuuden saada se läpi.

Elämä on. Päinvastaisessa tapauksessa joku sananvapauden kannattaja kiroaisi siitä, että äänestäisin sananvapautta vastaan.

Juuri tämä on niitä asioita jotka Suomen politiikassa ovat vikana, ja juuri näitä asioita itse pyrin omalla toiminnallani korjaamaan. Ja, niin arvelen, pyrkii moni muukin muutoslainen. Konsensuspolitiikan vastustus on ollut ohjelmassa mukana aina Mäki-Ketelästä lähtien.

[Nikolas]

Eli ministeriöt olisivat valtioneuvoston alaisia sittenkin.

Kyllä.

Ja sitten siellä valtioneuvostossa varmaan jaeltaisiin hommia niin, että A hoitaisi ministeriöön X liittyviä pikkujuttuja ja B ministeriöön Y, ja yhdessä päätettäisiin vain isommista jutuista eli loppujen lopuksi oltaisiin ihan samassa tilanteessa kuin nykyisinkin.

Ei olisi mitään syytä tuollaiseen menettelyyn. Valtioneuvoston ei tarvitsisi jakaa jäsenilleen mitään ministeriökohtaisia hommeleita, vaan kunkin ministeriön pomo pitäisi yhteyttä valtioneuvostoon kokonaisuutena.

Oikeastaan minun on vaikea nähdä, miten sinun mallisi oikein edes toimisi, koska luonnollisestihan valtioneuvoston vaaleissa olisi mahdollista saada aikaiseksi hallitus, joka ei ole mitenkään yksimielinen asioista.

Periaatteessa olisi mahdollista saada aikaiseksi toimimaton hallitus, mutta siihen ei ole mitään syytä. Jos mahdolliset hallitusehdokkaat ovat ihmisten muodostamia ryhmiä, luonnollisesti voidaan olettaa, että nuo ryhmät muodostetaan keskinäisen toimintakykynsä tiedostavista ja tunnustavista ihmisistä. Eli nämä hallitusehdokkaat olisivata toimintakykyisiksi tiedettyjä jo ennen kuin yksi niistä tulee valituksi.

Yksimielisyyden puute on ok eduskunnassa, jossa ratkotaan laeista, mutta hallituksessa se johtaa nopeasti koko valtionhallinnon halvaantumiseen.

Tiedän. Siksi toinkin esille mallin, joka mahdollisimman hyvin johtaisi sisäisesti toimintakykyisen hallituksen valitsemiseen ja nimittämiseen.

Tuo "ratkaisemattomia erimielisyyksiä" -klausuuli mahdollistaisi poliittisen pelin siltä noista kahdesta, joka on valittu viimeiseksi. Se voisi pelkällä uppiniskaisuudella saada toisen viralta ja uudet vaalit aikaiseksi.

Luonnollisesti lukittunut tilanne täytyisi avata jollain tapaa, ja uudet vaalit olisi siihen varsin tehokas keino. Sitten kun toinen näistä kahdesta on uudelleen valittu, katsottaisiin, kuinka yhteistyö sujuu siitä eteenpäin.

[sivullinen.]

Parasta olisikin, että hallitukset olisivat ns. virkamieshallituksia, ja tämä vaatimus olisi perustuslakiin kirjoitettu.

Byrokratian riemuvoitto. Virkamieshallitukset, joilla ei olisi mitään poliittista vastuuta mistään.

Suomen Eduskunnan ensimmäisinä 12 vuotena eli ennen itsenäistymistä hallitus eli valtioneuvosto eli silloiselta nimeltään senaatti oli keisarin ehdokkaista kokoonpantu elin. Suomeksi sanottuna Suomen hallintojärjestelmä on rakennettu -- ja ollut vuosia toimivana käytössä -- vallankolmijako-opin periaatteille rakennettuna, jossa lainsäädäntövalta ja toimeenpanovalta on eroitettu. Vallankolmijako-oppia sovellettiin lievempänä vielä paljon pidempään vahvan presidentin, joka edustaa toimeenpanovaltaa, kautta, ja vielä senkin jälkeen presidentin oikeudella kaataa hallitus halutessaan. Sosialistinen puoluediktatuuri on vasta sosialismin ajalla keksitty asia. Ojalan esiintuoma katkelma Mannerheimin ajatuksista -- joka oli erittäin hyvä, ja josta iso kiitos Nikolakselle -- tulee tämän tietämällä paljon ymmärrettävämmäksi: Mannerheim ei ehtinyt elämänsä aikana nähdä lainkaan sosialismin toimintaa Suomessa, eikä sitä voinut kommentoida.

Mielestäni jäsen sr edustaa yleisemminkin tässä asiassa yksisilmäistä katsantoa. Hänen esityksensä mukaan sosialismissa voidaan järkiperustein edetä aina vain kohti täydellisempää sosialismia. Tämä on perustavanlaatuinen väite -- ja ilmiselvästi tosi: Yksikään järjestelmä ei näe järjestelmän purkamista ja sen periaatteiden hylkäämistä tavoitteenaan. Mutta se on tosi vain sosialistisessa maailmankuvassa. Todellisuuteen nähden se on vain yksi vaihtoehto -- ja minun mielestäni huono. Mitä lyhyemmällä tähtäimellä katsomme historiaa, sitä ikuisemmilta totuuksilta kaikki näyttää. Vähemmistöhallituskin näyttää täysin mahdottomalta vaihtoehdolta, vaikka sellainen oli meilläkin vielä 1970-luvun lopulla. Mutta kukapa pitää mitään yli 30 vuotta vanhaa totena ja mahdollisena? Muistaako kukaan edes aikaa ennen euroa, jolloin Suomessa oli oma raha: markka? Silloinkin elettiin ja oltiin. Euro ei ole elinehto. Historia paljastaa tuhansia ja taas tuhansia ihmeellisiä totuuksia eli mahdollisuuksia. Hattujen ja myssyjen riitely, tyhjäntoimitus ja aikaansaamattomuudella valtakunnan turmioon vieminen johti Kustaa III valtaan nousuun. Siinä yksi vaihtoehto peliin eli yksi puoluevaihtoehto on monarkistinen puolue. Se ehdottaa avoimesti täysin erillaista valtionhallintoa -- mutta niin ehdottaa Suomen kommunistinen puoluekin. Teokratiaakin voitaisiin kokeilla. Valta on kansalla. Sitä saa käyttää vapaasti. Sitä eivät rajoita vaalijärjestelmät eivätkä hallitusohjelmat. Todellisessa demokratiassa kansalla on viime kädessä ylin päätösvalta -- ja muuta demokratiaa kuin todellista demokratiaa ei ole olemassa.

[Mrusu]

Te ketkä pohditte äänestävänne muita kuin muutosta tai persuja, niin eikö teitä yhtään hävetä neemuttaa Suomea? Annatte äänenne samoille puolueille, jotka ovat ajaneet Suomen nykyiseen tilaan! Muistuuko teille mieleen yhtään tilannetta, jossa jokin noista puolueista olisi ajanut kiristyksiä maahanmuuttopolitiikkaan? Ei minullekaan.

On niitä kiristyksiä tehty aina tarpeen mukaan, ja sitten taas sopivassa kohtaa helpotuksia ettei mene ihan vammailuksi touhu. Esimerkiksi jotain jämäkkää reipasta demaria voisin hyvin äänestää näissä vaaleissa.

[sr]

Pettäisitkö tosiaan? Olit kertonut heille ajavasi ennen kaikkea suoran demokratian toteuttamista Suomessa (tämä lienee Muutoksen ja sinun henkilökohtainenkin prioriteettilistan ykkösasia) ja tekeväsi kaikkesi sen läpimenoksi.

En ole luvannut tekeväni kaikkea. Lupaan kyllä kannattaa sitä, tehdä lakialoitteen sen puolesta ja äänestää sellaisen lakialoitteen puolesta.

Eli tarkoitatko sanoa, ettei sinulla ole ajamiesi asioiden välillä mitään prioriteettiä? Et ole valmis luopumaan A:n kannattamisesta saadaksesi prioriteettilistalla korkeammalla olevan B:n läpi?

Tuossa kuvaamassani tilanteessa sinulla olisi se mahdollista toteuttaa, mutta se kaatuisi siihen, ettet ole kykenevä kompromisseihin muissa asioissa.

Eikä kaatuisi. Se kaatuisi siihen, että jotkut edustajat äänestäisivät sitä vastaan.

Niin, he olisivat äänestäneet sen puolesta, jos sinä olisit pelannut korttisi oikein.

Elämä on. Päinvastaisessa tapauksessa joku sananvapauden kannattaja kiroaisi siitä, että äänestäisin sananvapautta vastaan.

Voi olla, mutta käsittääkseni tämä asia ei ole lähellekään yhtä korkealla Muutoksen tavoitelistalla kuin suora demokratia.

Juuri tämä on niitä asioita jotka Suomen politiikassa ovat vikana, ja juuri näitä asioita itse pyrin omalla toiminnallani korjaamaan. Ja, niin arvelen, pyrkii moni muukin muutoslainen. Konsensuspolitiikan vastustus on ollut ohjelmassa mukana aina Mäki-Ketelästä lähtien.

Käsittääkseni Muutoksen kanta on se, että nuo asiat korjautuisivat parhaiten suoraa demokratiaa käyttäen. Nyt sinulla oli hypoteettisessä esimerkissäni mahdollisuus siihen tavoitteeseen pääsyyn, muttet halunnut sitä käyttää. Miniluv näytti olevan selvästi pragmaattisempi tässä asiassa (kun suora demokratia toteutuisi, kaikki muukin hyvä seuraisi siitä).