2015-01-29 YLE Aamu: Annamari Marttisen Vapaa kertoo turvapaikanhakijan tarinan

[KTM]

Tuli tuossa aamulla kuunneltua TVstä töihin lähtiessä

http://areena.yle.fi/tv/2626954

Kirjailija vertaa turvapaikanhakijaa vankiin joka on asunut aiemmin samassa Konnunsuon vankilan sellissä joka toimii nyt vastaanottokeskuksena etc.

Aamun kirja: Annamari Marttisen Vapaa kertoo turvapaikanhakijan tarinan.  Kirjailija Annamari Marttinen on kirjoittanut romaanin irakilaismiehestä, joka pakenee väkivaltaa Suomeen ja hakee turvapaikkaa. Marttinen keskustelee kirjastaan Nadjan ja Sepon kanssa Aamun kirjassa

http://www.imatralainen.fi/artikkeli/246482-vapaa-on-uudenlaista-annamari-marttista


Tätä kuunnellessa tuli mieleen että jonkun pitäisi kirjoittaa kirja sellaisesta turvapaikanhakijasta, joka lähtömaassaan lupaa maksaa matkastaan Suomeen ihmissalakuljettajille KELA-tuilla sitten jälkikäteen, saapuu maahan jonkun jo täällä asuvan passilla, joka on lähetetty postissa lähi-itään sitä varten, vihaa heti alusta asti kaikkia vääräuskoisia ja syyllistyy raiskauksiin, jotka selittää omalla kierolla logiikallaan oikeutetuiksi, alkaa suunnitella terroristi-iskua etc.

[Golimar]

Tätä kuunnellessa tuli mieleen että jonkun pitäisi kirjoittaa kirja sellaisesta turvapaikanhakijasta, joka lähtömaassaan lupaa maksaa matkastaan Suomeen ihmissalakuljettajille KELA-tuilla sitten jälkikäteen, saapuu maahan jonkun jo täällä asuvan passilla, joka on lähetetty postissa lähi-itään sitä varten, vihaa heti alusta asti kaikkia vääräuskoisia ja syyllistyy raiskauksiin, jotka selittää omalla kierolla logiikallaan oikeutetuiksi, alkaa suunnitella terroristi-iskua etc.

Tuollaisen kirjan kirjoittamiseen ei saa apurahaa.

[Ink Visitor]

Tätä kuunnellessa tuli mieleen että jonkun pitäisi kirjoittaa kirja...

Ei tuohon voi osallistua faktapohjaisella kirjoitelmalla...

[Nuivake]

Tätä kuunnellessa tuli mieleen että jonkun pitäisi kirjoittaa kirja sellaisesta turvapaikanhakijasta, joka lähtömaassaan lupaa maksaa matkastaan Suomeen ihmissalakuljettajille KELA-tuilla sitten jälkikäteen, saapuu maahan jonkun jo täällä asuvan passilla, joka on lähetetty postissa lähi-itään sitä varten, vihaa heti alusta asti kaikkia vääräuskoisia ja syyllistyy raiskauksiin, jotka selittää omalla kierolla logiikallaan oikeutetuiksi, alkaa suunnitella terroristi-iskua etc.

Tuollaisen kirjan kirjoittamiseen ei saa apurahaa.

Saattaa olla myös Tieto-Finlandia-palkinto tiukassa.

[Aallokko]

Fiktioon sopiikin, että irakilainen hakee turvapaikkaa Suomesta, tuhansien kilometrien takaa. On sen verta mielikuvituksellinen skenaario. Pimeintä on, että tällainen on totta. Hälytyskellojen pitäisi soida ja kovaa.

[Iloveallpeople]

Vapaana, vankilassa

Annamari Marttisen Vapaa-romaani eläytyy kuvittelemaan irakilaisen Mahdin ajatuksia ja tuntemuksia. Kolmekymppinen mies, ammatiltaan toimittaja, on joutunut kotimaassaan kidutetuksi. Romaanin kuvaamassa nykyajassa Mahdi odottaa turvapaikkapäätöstä Joutsenon vastaanottokeskuksessa.
...

Loput: Turun Sanomat

[Eino P. Keravalta]

Mahdin odotusaikaa rytmittävät suomen kielen oppitunnit. Katariina-opettajan kanssa Mahdi tuntee yhteyttä, jopa jonkinlaista rakastumista, joka on kuitenkin kiellettyä.

Varmaan hyvä kirja, kun on romantiikkaakin.

[Kulttuurirealisti]

Katariina-opettajan kanssa Mahdi tuntee yhteyttä, jopa jonkinlaista rakastumista, joka on kuitenkin kiellettyä.

Rakkauden ovat varmaan kieltäneet muukalaisvastaiset, fasistiset voimat.

[Leso]

Katsoin pätkän, enkä voinut välttyä mutulta, joka kuiski, jotta kirja on kirjoitettu syystä että jotta "kuvitteellinen Mahdi" huomaisi kirjailijankin.

[Blanc73]

Annamari Marttisen Vapaa-romaani eläytyy kuvittelemaan irakilaisen Mahdin ajatuksia ja tuntemuksia.

Pakko myöntää että naurahdin kun tuon lauseen luin. Monikulttuurinen eläytyminen voimaannuttaa?

[Iloveallpeople]

Kirjailijailta turvapaikanhakijan sielunmaisemista

Lappeenrantalaiskirjailija Annamari Marttinen vierailee Keravan kirjastossa maanantaina 16.3. kello 18 Pentinkulma-salissa. Häntä haastattelee Ylen kirjallisuustoimittaja Seppo Puttonen. Vapaa pääsy.
...

Vapaa kertoo irakilaisen turvapaikkaa hakevan Mahdin matkasta Bagdadin kidutusselleistä Suomen pakolaiskeskukseen, entisen Konnunsuon keskusvankilan tiloihin. Miten elämänsä ja tulevaisuutensa kokee kotinsa ja maansa menettänyt mies, joka odottaa viranomaisten päätöksiä, epävarmuudessa, vailla tietoa odotuksen pituudesta? Tunteet vaihtelevat pelosta, masennuksesta ja pitkästymisestä unelmiin ja toivoon.
...

Tilaisuuden järjestää Keravan kaupunginkirjasto, ja siihen on vapaa pääsy.

Kirjastot.fi

[Iloveallpeople]

Vastaanottokeskuksessa suomea opettava Annamari Marttinen: Nauru korvaa yhteisen kielen

Huomenna torstaina vietetään suomen kielen päivää. Lappeenrantalainen Annamari Marttinen on suomen kielen monipuolinen ammattilainen, jolle työ Joutsenon vastaanottokeskuksen opettajana on elämän rikkaus.

Kun turvapaikanhakija saapuu ensimmäistä kertaa Suomeen, hän ei osaa sanaakaan suomen kieltä, ei tunne kulttuuria, ei välttämättä osaa kirjoittaa tai lukea edes omalla äidinkielellään.

Maahanmuuttajan motivaatio oppia suomen kieltä voi olla hyvinkin korkealla, onhan hänen tarkoituksensa jäädä pysyvästi Suomeen, opiskella ja tehdä töitäkin.

Monet ovat kuitenkin kokeneet kovia ja he ovat juuri jättäneet kotimaansa taakseen. Heidän mielessään liikkuu paljon kysymyksiä, tulee takapakkeja ja epätoivon hetkiä.

Rutiinit ja se, että he pääsevät opiskelemaan viisi tuntia päivässä suomen kieltä, on monelle henkireikä.

Joutsenon vastaanottokeskuksessa suomen kieltä opettava Annamari Marttinen on monen turvapaikanhakijan ensimmäisiä kontakteja Suomessa.

Marttisella ja hänen oppilaillaan on harvoin yhteistä kieltä, mutta muutaman kuukauden oleskeluajan jälkeen turvapaikanhakijat yleensä jo pystyvät kommunikoimaan suomeksi. Miten se on oikein mahdollista?

– Piirrän kuvia taululle, joskus vaikka näyttelen. Aina en silti tule ymmärretyksi. Mutta se on vain hyväksyttävä, Marttinen kertoo.

Hänen mukaansa on hämmästyttävää, kuinka vahva ja hyvä henki luokassa on, vaikkei yhteistä kieltä olisikaan.

– Ryhmässä on paljon eri kansalaisuuksia, esimerkiksi kurdeja, irakilaisia, syyrialaisia ja somaleja. Meitä kaikkia yhdistää huumori, nauramme paljon, vaikkemme toisiamme ymmärtäisikään. Itsekin opin oppilailtani älyttömästi – heidän kulttuureistaan ja ihmisistä ylipäänsä. Viihdyn loistavasti turvapaikanhakijoiden opettajana, juuri siinä ympäristössä ja asetelmassa. Se antaa minulle hirveän paljon.
...

Loput: Imatralainen

[Titus]

Annamari Marttisen Vapaa-romaani eläytyy kuvittelemaan irakilaisen Mahdin ajatuksia ja tuntemuksia.

Pakko myöntää että naurahdin kun tuon lauseen luin. Monikulttuurinen eläytyminen voimaannuttaa?

Tuli mieleen Alex DeLarge raamattua lukemassa...

[Golimar]

Miksi Imatralaisen artikkelissa ei ollut kuvaa niistä Joutsenon vastaanottokeskuksessa nauravista kidutetuista lapsipakolaisista joiden isät oli ammuttu heidän käsivarsilleen?

[siviilitarkkailija]

– Ryhmässä on paljon eri kansalaisuuksia, esimerkiksi kurdeja, irakilaisia, syyrialaisia ja somaleja. Meitä kaikkia yhdistää huumori, nauramme paljon, vaikkemme toisiamme ymmärtäisikään. Itsekin opin oppilailtani älyttömästi – heidän kulttuureistaan ja ihmisistä ylipäänsä. Viihdyn loistavasti turvapaikanhakijoiden opettajana, juuri siinä ympäristössä ja asetelmassa. Se antaa  minulle hirveän paljon.

Mikä on osaltaan erittäin hyvä osoitus miksi integraatio on tuomittu epäonnistumaan. Siinä puuhastelevat ihmiset eivät kykene erottamaan hauskanpitoa työstä. Annamari Marttinen on tästä kävelevä todistus.

Työssä VOI olla myös hauskaa, mutta VASTA sitten kun se sujuu ja KAIKKI nauravat SAMALLE asialle. Tilannetta voi verrata nauravaan muurariin. Nauravan muurarin palkkaaminen ei paljoa naurata jos tiiliseinä ei nouse. Vaikka kuinka olisi hauskaa muurarilla, jokainen tietää heti että koko homma on perusteellisen pielessä. Lopputulos ei naurata.

Kotouttamis- ja kielipelleilyn ammattilaisille tämä yksinkertainen tosiasia on jäänyt mittareiden ja tulosseurannan johdosta täysin vieraaksi. Siksi hän hymyillen kertoo kuinka KIVAA hänellä ITSELLÄÄN on, ymmärtämättä että hänen oma hauskansa tulee olemaan myöhemmin oppilaidensa HELVETTI.

[Golimar]

Viihdyn loistavasti turvapaikanhakijoiden opettajana, juuri siinä ympäristössä ja asetelmassa. Se antaa minulle hirveän paljon.

Luulenpa että Annamari Marttinen nauttii saadessaan esiintyä kaapuakkoihin tottuneiden "lapsipakolaisten" edessä.

https://www.facebook.com/pages/Kirjailija-Annamari-Marttinen-official/214424238572094?sk=photos_stream&ref=page_internal

(http://s8.postimg.org/nk26jrp3p/Anna_Mari.jpg)

[Rusinapulla]

Mahdin odotusaikaa rytmittävät suomen kielen oppitunnit. Katariina-opettajan kanssa Mahdi tuntee yhteyttä, jopa jonkinlaista rakastumista, joka on kuitenkin kiellettyä.

Varmaan hyvä kirja, kun on romantiikkaakin.

Rakkauden toteuttamisen lihassa estävät oletettavasti vartijat. Yllätysromantiikka jää  yöllisten haaveiden asteelle.

[valtakunnanpärkhele]

En voinut vastuttaa kiusausta copy - pastettaa tähän otteita legendaarisesta Anna-lehden artikkelista, näistä kehitysmaalaisiin vinksallaan olevista naisista, jotka nyt alkavat näköjään itsekin kirjoittaa samanlaisia kurpitsavankkuri-tarinoita mitä himojensa kohteet tarinoivat.

------
Kuukauden ensimmäisenä lauantaina helsinkiläisessä ravintolalaivassa kaikaa eksoottinen musiikki. African Music Night -bileissä kohtaavat Suomi ja Afrikka, naiset ja miehet. Naisia vetää paikalle se, että tummat miehet saavat heidät tuntemaan itsensä naisiksi – ulkonäöstä, koosta ja iästä riippumatta...

Afrikkalaiset rytmit soivat jo tanssilattialla, värivaloissa liikehtii muutama tumma mies. Anita katselee tanssilattian suuntaan hymyillen, siellä hän tapasi nykyisen aviomiehensä viime maaliskuussa. Afrikkalainen 32-vuotias mies hurmasi Anitan (64v.) hetkessä. Seitsemän päivää sitten avioituneen naisen ei ole sopivaa lähteä juhlimaan ilman miestään, joten Anita on Wäiskissä vain käymässä."

Anita , on kaikille tuttu kasvo juhlissa. Hän työskentelee kulttuurityön parissa ( no tottakai!) ja tuntee paljon Suomessa asuvia ulkomaalaisia.

– Ystävättäreni sanoi osuvasti muutama päivä sitten: Jos ei ole varaa lähteä ulkomaille, voi yhtä hyvin tulla tänne. Alkuillasta sisäänpääsy on ilmainen, tuoppi maksaa kaksi euroa, ja seuran puolesta ei uskoisi olevansa Suomessa, Anita kertoo.

Tanssilattia on täyttymässä iloisista ihmisistä. Tunnelman aistii jo nyt yhtä intiimiksi, kuin suomalaisessa yökerhossa ennen valomerkkiä. Suuria naisporukoita ei paikalla näytä olevan, naiset tanssivat miesten keskellä yksin tai yhden ystävättären seurassa. Heidän joukossaan tanssii myös muutama kaunisvartaloinen afrikkalaisnainen. Tarttuvan rytmin mukana keinuvat suomalaisnaiset näyttävät jakautuvan kahteen kategoriaan: nuoriin vaaleisiin ja sutjakoihin tyttöihin sekä tavallista isokokoisempiin keski-ikäisiin naisiin.

Miia, 37, kuuluu jälkimmäisiin. Työttömän opiskelijan tarina on koskettava. Miian kolmas epäonninen avioliitto ulkomaalaisen kanssa päättyi tänä syksynä. Helluntalaisessa perheessä varttunut nainen avioitui kaikkien ex-miestensä kanssa vain muutaman kuukauden yhdessäolon jälkeen. Vaikka hyviäkin hetkiä oli, kaikki miehet käyttäytyivät väkivaltaisesti Miiaa kohtaan. He kaikki olivat myös Miiaa useita vuosia nuorempia. Kaikesta kokemastaan huolimatta hän tapailee taas tummia miehiä.

"Jotenkin olen taas liukastunut banaaninkuoreen - tummat miehet lähestyvät minua suomalaisia miehiä nopeammin. Se on enemmänkin heidän valintansa kuin minun. Tavallaan olen väsynyt afrikkalaisiin miehiin, mutta olen kuitenkin tottunut heidän tapoihinsa. Suomalaismiehet tuntuvat ujoilta, ja kiinnostuksen herääminen menee usein ristiin. Kun minä haluan jonkun, hän ei halua minua ja toisin päin."

Miia kertoo suomalaisten miesten asettavan naiselle tiettyjä kriteerejä, kuten hoikkuus ja kauneus. Lisäksi he ovat usein liian humalassa lähestyessään naista. Toisin on joissain Afrikan maissa, kuten Nigeriassa, siellä runsas elopaino viestii vauraudesta.

Muutama viikko sitten Miia vastasi afrikkalaisen miehen deitti- ilmoitukseen internetissä kuvansa kera. Mies oli innoissaan ja halusi heti tavata. Miian silmät syttyvät vieläkin hänen kertoessaan ensimmäisestä tapaamisesta. Vaikka Miia ei tunne olevansa kovinkaan ihastunut mieheen, tämän kauniit eleet lämmittävät mieltä. Hän tapailee samaan aikaan myös muita afrikkalaisia. Heidän kanssaan kun vain käy parempi flaksi kuin suomalaisten.

Se tavallinen tarina

Liisa, 51, kahden kouluikäisen lapsen yksinhuoltajaäiti erakoitui lastensa kanssa kotiin avioeronsa jälkeen, mutta on taas intoutunut käymään ulkona. "Suomessa on yllättävän paljon minun ikäisiäni eronneita naisia, jotka haluaisivat uuden seurustelusuhteen. Afrikkalaismiehet suhtautuvat sallivasti naisen ikään, kauneusihannekin on vähemmän rajoittava. Niin, eivätkä he kavahda myöskään naista, jolla on lapsia", Liisa kertoo.

Wäiskin kolmannessa kerroksessa meno sen kun paranee. Juhlatilaan johtavien portaiden ylätasanteella käy kuhina. Alempien kerrosten juhlijat haluavat kurkistaa juhliin, jossa suurin osa juhlijoista on afrikkalaisia miehiä.

Punaisen plyysisohvan kulmassa Satu kihertää tumman miehen kainalossa. Hän ottaa miehen käden omaansa ja kietoo sormensa tämän sormiin. "Voiko enää kauniimpaa olla. Musta käsi valkoisessa kädessä", hän ihailee.

Mies nappaa hänet mukaansa ja he katoavat tanssilattialle villiin tanssiin. Näissä juhlissa on illan lopuksi tanssia "koiratanssiksi" nimettyä tanssia. Miehet ja naiset tanssivat perätysten pitkässä letkassa ja keinuvat musiikin tahdissa edestakaisin. Myös Liisa ja Miia ryntäävät tanssilattialle. "Niinä harvoina kertoina kun pääsen ulos haluan tanssia ja jutella ihmisten kanssa. Täällä en jää koskaan yksin. Afrikkalaiset miehet tartuttavat itsevarmuuttaan myös naisiin. Ja he jos ketkä osaavat pitää hauskaa", Liisa huikkaa noustessaan pöydästä"


Lähde: Anna

[koli]

Annamari Marttinen: Vapaa
...........

Alkuvuodesta ilmestyi hyvin ajankohtainen romaani, joka on saanut aivan liian vähän huomiota. Romaani on nimeltään Vapaa. Sen on kirjoittanut Annamari Marttinen ja kustantanut Tammi. Vuonna 1960 syntynyt Marttinen on koulutukseltaan suomenkielen opettaja. Hän on toiminut Joutsenon vastaanottokeskuksessa turvapaikanhakijoiden suomenkielen opettajana ja kirjoittamisen ohjaajana. Vapaa on Marttisen seitsemäs romaani.

Romaanin päähenkilö Mahdi on paennut Irakista poliisin raakaa kidutusta ja päätynyt kiintiöpakolaisena Suomeen Konnunsuon entiseen vankilaan, josta on tehty turvapaikanahakijoiden vastaanottokeskus. Hän on paennut Irakista henkensä edestä,  sillä hänen pikkuveljensä on kadonnut ja vanhempansa tapettu. Mahdi kokee olevansa yksin maailmassa. Konnunsuolla hän odottaa suomalaisten viranomaisten päätöstä siitä, saako hän maasta turvapaikan. Kielteinen turvapaikkapäätös ja palauttaminen takaisin Irakiin olisi Mahdille kuin kuolemantuomio. Entisessä vankilassa, jonka ikkunakalterit on sahattu pois, Mahdi on eräänlaisessa välitilassa. Entiseen ei ole paluuta mutta myös tulevaisuus on hämärän peitossa. Viranomaiset eivät tiedä tarkasti, koska hänen asiansa käsitellään. Voi kulua viikkoja, kuukausia jopa yli vuoden. Epätietoisuus piinaa oikeasti.

Kuluttaakseen aikaa Mahdi opiskelee muiden mukana suomen kieltä ja maan tapoja sopeutuakseen suomalaiseen yhteiskuntaan. Hän ystävystyy opettajansa Katariinan kanssa, oikeastaan ihastuu tähän. Vastaanottokeskuksen työntekijöiden tiukat säännöt estävät läheisemmän kanssakäymisen, vaikka molemmilla olisi siihen halua. Sääntöjä on pakko noudattaa rangaistusten uhalla.

Mahdi asuu samassa sellissä, jossa Patu on kärsinyt 1980-luvulla tuomiotaan. Mahdi löytää vastaanottokeskuksen kirpputorilta kirjahyllyn takaa Pablo Nerudan Andien mainingit -nimisen suomennosvalikoiman. Sen välissä on Patun aikanaan kirjoittama päiväkirja. Mahdin kielitaito ei vielä riitä sen lukemiseen, eikä lukeminen onnistu sanakirjankaan avulla. Katariina auttaa tekstin kääntämisessä. Se kuitenkin kestää, koska Patun tarina ei ole kaunis, pikemminkin synkkä ja ruma. Katariina miettii, onko Mahdille hyväksi tietää totuutta Patusta?

Mikä on kunkin kohtalo?

Ajan kuluessa Mahdi kuvittelee Patulle identiteetin, jonka avulla hänen oma ahdistuksensa helpottuu.  Kuvitelmat ja toiveet antavat myös Mahdille uskoa tulevaisuuteen, vaikka välillä hän meinaa huonetoverinsa tavoin vaipua epätoivoon.

Annamari Marttisen romaani Vapaa on pysähdyttävä lukukokemus. Kun Kemijärvelläkin on tänä päivänä satoja Irakista paenneita turvapaikanhakijoita, aloin miettiä heitä kaupungin kaduilla nähdessäni, mikä on kunkin kohtalo? Mitä kauheuksia he ovat joutuneet kokemaan? Marttinen kuvaa todenmukaisesti sitä, miten vaikeaa kidutetun ja alistetun ihmisen on tarttua uudelleen elämään, vaikka se olisi hänelle tarjolla. Myös epätietoisuus omaisten kohtalosta ja elinoloista jäytää jatkuvasti mieltä. Jos turvapaikanhakijoihin vielä suhtaudutaan vihamielisesti, on sopeutuminen uuteen tilanteeseen melkein mahdotonta.

Kun Annamari Marttinen on kirjoittanut romaaniaan, oli Suomeen tulleiden turvapaikanhakijoiden määrä muutama tuhat vuodessa. Tänään se on vähintään kymmenkertainen. Aivan varmasti heidän joukossa on satoja ellei tuhansia Mahdin kohtalon kokeneita. Soisi mahdollisimman monen suomalaisen lukevan Marttisen vahvan ja asioita selventävän romaanin Vapaa. Sen myötä myös kotiseutuneuvos Sauli Pääkön suosima empatia kenties löydettäisiin uudelleen.

http://yle.fi/uutiset/annamari_marttinen_vapaa/8530608

Aivan varmasti löytyy tuhansia Mahdin kohtalon kokeneita. Aivan varmasti buahahahaha

[Sydämistynyt]

Eiköhän siinä tullutkin jo 5-vuotisen apurahan edestä puhdasoppista jargonia...  Pääsevät takarivin taiteilijatkin nyt palkoille tämän vokki-bisneksen sivussa.

[Toni R Jyväskylästä]

Kuluttaakseen aikaa Mahdi opiskelee muiden mukana suomen kieltä ja maan tapoja sopeutuakseen suomalaiseen yhteiskuntaan. Hän ystävystyy opettajansa Katariinan kanssa, oikeastaan ihastuu tähän. Vastaanottokeskuksen työntekijöiden tiukat säännöt estävät läheisemmän kanssakäymisen, vaikka molemmilla olisi siihen halua. Sääntöjä on pakko noudattaa rangaistusten uhalla.

Nykyajan Romeo ja Julia, SPR-horo ja turvapaikkaturisti, joita ilkeä patriarkaalinen byrokratia kiskoo erilleen, itken kun kirjoitan tätä.

[koli]

Kuluttaakseen aikaa Mahdi opiskelee muiden mukana suomen kieltä ja maan tapoja sopeutuakseen suomalaiseen yhteiskuntaan. Hän ystävystyy opettajansa Katariinan kanssa, oikeastaan ihastuu tähän. Vastaanottokeskuksen työntekijöiden tiukat säännöt estävät läheisemmän kanssakäymisen, vaikka molemmilla olisi siihen halua. Sääntöjä on pakko noudattaa rangaistusten uhalla.

Nykyajan Romeo ja Julia, SPR-horo ja turvapaikkaturisti, joita ilkeä patriarkaalinen byrokratia kiskoo erilleen, itken kun kirjoitan tätä.

Tulee vaan väistämättä mieleen, että onko tämä vuosisadan rakkaustarina tositapahtumiin perustuva, kun kirjan kirjoittaja on itse toiminut turvapaikanhakijoiden opettajana.

[Man in a Suit]

Kuluttaakseen aikaa Mahdi opiskelee muiden mukana suomen kieltä ja maan tapoja sopeutuakseen suomalaiseen yhteiskuntaan. Hän ystävystyy opettajansa Katariinan kanssa, oikeastaan ihastuu tähän. Vastaanottokeskuksen työntekijöiden tiukat säännöt estävät läheisemmän kanssakäymisen, vaikka molemmilla olisi siihen halua. Sääntöjä on pakko noudattaa rangaistusten uhalla.

Nykyajan Romeo ja Julia, SPR-horo ja turvapaikkaturisti, joita ilkeä patriarkaalinen byrokratia kiskoo erilleen, itken kun kirjoitan tätä.

Tulee vaan väistämättä mieleen, että onko tämä vuosisadan rakkaustarina tositapahtumiin perustuva, kun kirjan kirjoittaja on itse toiminut turvapaikanhakijoiden opettajana.

Laitapa tuo kirjailijan nimi Google Image searchiin. En yleensä säikähdä vähästä mutta nyt pääsi pelästynyt huuto. 
No onnea vaan hänellekin valitsemallaan tiellä. Ei tarvitse kyllä pelätä puskaraiskauksia.

[Alaric]

Kuluttaakseen aikaa Mahdi opiskelee muiden mukana suomen kieltä ja maan tapoja sopeutuakseen suomalaiseen yhteiskuntaan. Hän ystävystyy opettajansa Katariinan kanssa, oikeastaan ihastuu tähän. Vastaanottokeskuksen työntekijöiden tiukat säännöt estävät läheisemmän kanssakäymisen, vaikka molemmilla olisi siihen halua. Sääntöjä on pakko noudattaa rangaistusten uhalla.

Nykyajan Romeo ja Julia, SPR-horo ja turvapaikkaturisti, joita ilkeä patriarkaalinen byrokratia kiskoo erilleen, itken kun kirjoitan tätä.

Salaisia tapaamisia vokin viereisessä pusikossa, kiihkeitä katseita aamupalajonossa, ohimennen käteen sujautettuja kirjelappuja arabiaksi (rakkauden kieli), hersyvää naurua kulttuurillisten väärinkäsitysten äärellä, pientä mustasukkaista puukotuskähinää Katariinaan rakastuneen Abdin kanssa.

Tarinan dramatiikkaa lisäävät myös paikalliset pienimunaiset äärioikeistolaiset, jotka yrittävät erottaa aidosti rakastuneen parin ja polttaa vokin kateuksissaan, mutta loppujen lopuksi SPR:n, vasemmiston ja muiden hyvien ihmisten avustuksella rasistit saavat rangaistuksensa, Mahdi turvapaikkansa ja tarina päättyy hyvin. Kunnes puolen vuoden päästä Mahdi saa perheenyhdistämisen kautta Suomeen vaimonsa, kahdeksan lastaan ja anoppinsa.

Vok-fiktio, uusi kioskikirjallisuuden alalaji. Pitäisköhän kokeilla siipiään.

[Golimar]

Kuluttaakseen aikaa Mahdi opiskelee muiden mukana suomen kieltä ja maan tapoja sopeutuakseen suomalaiseen yhteiskuntaan. Hän ystävystyy opettajansa Katariinan kanssa, oikeastaan ihastuu tähän. Vastaanottokeskuksen työntekijöiden tiukat säännöt estävät läheisemmän kanssakäymisen, vaikka molemmilla olisi siihen halua. Sääntöjä on pakko noudattaa rangaistusten uhalla.

Nykyajan Romeo ja Julia, SPR-horo ja turvapaikkaturisti, joita ilkeä patriarkaalinen byrokratia kiskoo erilleen, itken kun kirjoitan tätä.

Tulee vaan väistämättä mieleen, että onko tämä vuosisadan rakkaustarina tositapahtumiin perustuva, kun kirjan kirjoittaja on itse toiminut turvapaikanhakijoiden opettajana.

Minä en epäile hetkeäkään miksi jotkut eukot luuhaavat vastaanottokeskuksissa ja jotkut äijät Thaimaassa.

https://www.google.fi/webhp?sourceid=chrome-instant&ion=1&espv=2&ie=UTF-8#q=Annamari+Marttinen

[P]

Kielteinen turvapaikkapäätös ja palauttaminen takaisin Irakiin olisi Mahdille kuin kuolemantuomio. Entisessä vankilassa, jonka ikkunakalterit on sahattu pois, Mahdi on eräänlaisessa välitilassa. Entiseen ei ole paluuta mutta myös tulevaisuus on hämärän peitossa.

Piru vie että menivät myymään entisen vankilan, joka muutettiin VOKiksi ja jota nyt vuokrataan takaisin valtiolle kalliilla! Ja miksi helvetissä menivät katkomaan ne kalteritkin! Nyt siinä olisi ollut Orpolle oiva palautuskeskus, kunhan vain aitoihin olisi vedetty ekstrakierrokset natolankaa...

[P]

Kuluttaakseen aikaa Mahdi opiskelee muiden mukana suomen kieltä ja maan tapoja sopeutuakseen suomalaiseen yhteiskuntaan. Hän ystävystyy opettajansa Katariinan kanssa, oikeastaan ihastuu tähän. Vastaanottokeskuksen työntekijöiden tiukat säännöt estävät läheisemmän kanssakäymisen, vaikka molemmilla olisi siihen halua. Sääntöjä on pakko noudattaa rangaistusten uhalla.

Nykyajan Romeo ja Julia, SPR-horo ja turvapaikkaturisti, joita ilkeä patriarkaalinen byrokratia kiskoo erilleen, itken kun kirjoitan tätä.

Tulee vaan väistämättä mieleen, että onko tämä vuosisadan rakkaustarina tositapahtumiin perustuva, kun kirjan kirjoittaja on itse toiminut turvapaikanhakijoiden opettajana.

Eikös MV-lehdessä ollut linkattuna joku video tuollaisesta herkästä, mutta kielletystä kosketuksesta VOKin pihalla? 

[Isäntä ja loinen]

Salaisia tapaamisia vokin viereisessä pusikossa, kiihkeitä katseita aamupalajonossa, ohimennen käteen sujautettuja kirjelappuja arabiaksi (rakkauden kieli), hersyvää naurua kulttuurillisten väärinkäsitysten äärellä, pientä mustasukkaista puukotuskähinää Katariinaan rakastuneen Abdin kanssa.

Tarinan dramatiikkaa lisäävät myös paikalliset pienimunaiset äärioikeistolaiset, jotka yrittävät erottaa aidosti rakastuneen parin ja polttaa vokin kateuksissaan, mutta loppujen lopuksi SPR:n, vasemmiston ja muiden hyvien ihmisten avustuksella rasistit saavat rangaistuksensa, Mahdi turvapaikkansa ja tarina päättyy hyvin. Kunnes puolen vuoden päästä Mahdi saa perheenyhdistämisen kautta Suomeen vaimonsa, kahdeksan lastaan ja anoppinsa.

Vok-fiktio, uusi kioskikirjallisuuden alalaji. Pitäisköhän kokeilla siipiään.

Kun pelkkä liketys ei riitä. Meinasin kommentoida tätä kalkkunakirjallisuuden uutta klassikkoa, mutta jäsen Alaric tyhjensi pajatson!

[Skeptikko]

Tarinan dramatiikkaa lisäävät myös paikalliset pienimunaiset äärioikeistolaiset, jotka yrittävät erottaa aidosti rakastuneen parin ja polttaa vokin kateuksissaan, mutta loppujen lopuksi SPR:n, vasemmiston ja muiden hyvien ihmisten avustuksella rasistit saavat rangaistuksensa, Mahdi turvapaikkansa ja tarina päättyy hyvin. Kunnes puolen vuoden päästä Mahdi saa perheenyhdistämisen kautta Suomeen vaimonsa, kahdeksan lastaan ja anoppinsa.

Päätyykö opettajatar jalkavaimoksi tai oikeaksi kakkosvaimoksi? Päätyykö hän säkitetyksi ja/tai palaamaan islamiin?

[P]

Salaisia tapaamisia vokin viereisessä pusikossa, kiihkeitä katseita aamupalajonossa, ohimennen käteen sujautettuja kirjelappuja arabiaksi (rakkauden kieli), hersyvää naurua kulttuurillisten väärinkäsitysten äärellä, pientä mustasukkaista puukotuskähinää Katariinaan rakastuneen Abdin kanssa.

Tarinan dramatiikkaa lisäävät myös paikalliset pienimunaiset äärioikeistolaiset, jotka yrittävät erottaa aidosti rakastuneen parin ja polttaa vokin kateuksissaan, mutta loppujen lopuksi SPR:n, vasemmiston ja muiden hyvien ihmisten avustuksella rasistit saavat rangaistuksensa, Mahdi turvapaikkansa ja tarina päättyy hyvin. Kunnes puolen vuoden päästä Mahdi saa perheenyhdistämisen kautta Suomeen vaimonsa, kahdeksan lastaan ja anoppinsa.

Vok-fiktio, uusi kioskikirjallisuuden alalaji. Pitäisköhän kokeilla siipiään.

Kun pelkkä liketys ei riitä. Meinasin kommentoida tätä kalkkunakirjallisuuden uutta klassikkoa, mutta jäsen Alaric tyhjensi pajatson!

Jos VOK-paronit tyhjentävät valtion kassan ilman omantunnon pistoksia, niin miksi ei kirjoittaa kieliposkessa kulttuurikalkkunoille uusi bestseller? Ottaa rahat ja juosta karmeasti nauraen pankkiin. Käydä pokkaamassa pari kulttuuri- ja kirjallisuuspalkintoa, sekä tehtävän elokuvan korvaukset kässäristä. Ensi-illassa sitten voisi steppailla Aki Kaurismäen tyyliin ilmaisshampanjakänneissä punaisella matolla. Nauttia kaikesta, mitä Suomen kyldyyrieliitti saa nauttia?  Mutta olisi homma kyllä pakko hoitaa salanimellä. Omalla nimellä vaan ei kehtaisi.