Mielialalääkkeet hoitomuotona

[Atte Saarela]

Tiesittekö, että skitsofreenikoiden toipumisennuste on länsimaissa keskimäärin huonompi kuin kehitysmaissa

http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/18019048?dopt=Abstract

Onneksi joitakin poikkeuksiakin löytyy, länsimaissakin on paikkoja joissa päästään hoidossa hyviin tuloksiin, esimerkiksi Torniossa

http://www.hs.fi/sunnuntai/a1355546346268

Robert Whittaker on sitä mieltä, että selittävä tekijä löytyy psykoosilääkkeistä, ja hän on kirjoittanut tästä loistavan kirjan "Anatomy of an Epidemic" joka kannattaa lukea jos psykologia kiinnostaa. Kirjassaan hän luettelee paljon erilaisia tutkimuksia, jotka antavat yllättävän johdonmukaisen kuvan siitä, mikä on mennyt pieleen. Kaikki psykoosilääkkeisiin liittyvät kliiniset kokeet on tehty hyvin lyhyillä koejaksoilla, esimerkiksi 6 viikkoa. Näin lyhyen jakson aikana psykoosilääkkeistä on keskimäärin jonkin verran hyötyä, siinä mielessä että ne estävät sekoilua. Mutta pitemmällä aikavälillä tilanne kääntyy täysin päinvastaiseksi, ja on olemassa paljon tieteellistä aineistoa, joka osoittaa, että psykoosilääkkeiden syönti ei ole pitkällä aikavälillä lähes koskaan hyväksi.

Hyviä pointteja löytyy myös tästä blogikirjoituksesta:

http://www.psychologytoday.com/blog/mad-in-america/201005/schizophrenia-mystery-solved

Tässä tieteellisempiä artikkeleita

http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC3736929/
http://psychrights.org/research/Digest/Chronicity/dopaminergic.pdf
http://psychrights.org/research/digest/nlps/tardivedyskinesiandcognitiveimpairment.pdf
http://www.mentalhealthexcellence.org/wp-content/uploads/2013/10/OutcomeFactors.pdf

Nähtävästi lääketeollisuus on yllättävän hyvin onnistunut lobbaamaan mielialalääkkeiden vastustajat hiljaisiksi. En olisi edes uskonut, että tällainen propaganda on nykyään mahdollista. Mutta mielenkiintoisia viitteitä siitä kyllä löytyy. Tiesittekö esimerkiksi, että Nobel-taoustieteilijä John Nash lopetti psyykenlääkkeiden syönnin, mutta kuitenkin esimerkiksi elämäkerrallisessa Kaunis Mieli - elokuvassa hän sanoo jostain syystä, että vaihtoi "uudempiin psyykenlääkkeisiin" (Huom. luin, että elokuvassa sanotaan näin, en katsonut sitä uudestaan tarkistaakseni)

http://fi.wikipedia.org/wiki/John_Forbes_Nash

Ehkä se olisi herättänyt lääketeollisuuden mielestä liikaa kriittistä keskustelua, jos Nobel-taloustieteillijäkin on katsonut selviävänsä paremmin ilman lääkkeitä, ja onkin sen jälkeen toipunut paremmin kuin skitsofreenikot keskimäärin toipuvat länsimaissa.

[Perttu Ahonen]

Minulla on sellainen näkemys, että mielialahäiriöt ovat ensisijaisesti seurausta (suojamekanismi) yksilön epätasapainoisesta elämäntilanteesta.

Mikä sitten johtaa epätasapainoiseen elämän tilanteeseen?

Arvoisin, että ainakin seuraavilla tekijöillä on vaikutusta:

- liika kiire ja suorittamisyhteiskunta
- torjutuksi tuleminen ja se, että ei tule kuulluksi - mitätöinti ihmisenä - arvottomuuden tunne
- ihmisyyden tuotteistaminen
- ei aikaa tai mahdollisuutta toteuttaa itselle tärkeitä asioita - tukahdutettu luovuus
- stressaava elämäntilanne - tunne, että ei voi vaikuttaa haluamallaan tavalla elämäntilanteeseensa
- Burn out
- eläminen muita varten oman jaksamisen kustannuksella
- ulkoiset paineet
- ristiriidat oman koetun todellisuuden ja yleisten(markkinavoimat/julkinen valta) mielikuvien ja arvojen välillä

Usein yksilö lääkitsee itseään alkoholilla, tai muilla "herkistäjillä", vetäytymällä, ylisosiaalisuudella, äksyilyllä tai muutoin huomiohakuisuudella  jne.  Usein alitajuntaisesti etsien keinoa helpottaa omaa oloa. 

Parasta hoitoa terveydenhoidon taholla on mielestäni yksilön kuuleminen ja aito kiinnostuminen yksilön tilanteesta.  Kartoitus, siitä mikä ongelman aiheuttaa ja pyrkimys vähentää ongelman aiheuttajan vaikutusta yksilön elämään.  Aika on usein säännöllisen kuulemisen ohella parasta hoitoa.

Valitettavasti lääkärien moraali on yleisesti ottaen huono.  Ja apu on 10-15 min kuuntelua ja kelloon vilkuilua, sitten masennuslääkettä ja hei sun heiluvilles - seuraava potilas, mikäs resepti kirjoitetaan?

[Morsum]

Mikäs sairaanhoitopiiri se nyt laittoi itsensä kokonaan remonttiin ja esimerkiksi mielenterveyspalvelut ovat yöllä ja päivällä saatavilla, kuten fyysisen ensiavunkin palvelut. Siitä oli juttua, että kokonaisia osastoja uudelleenorganisoitiin ja uhkauksiakin saatiin, mutta nyt ihmiset pääsevät hoitoon silloin kun hoitoa tarvitsevat ja kustannuksissa säästetään miljoonia, kun seurausten sijaan lääkitään syitä.

[Atte Saarela]

Whitakerin kirjaa luettuani olen tulossa siihen tulokseen että mielenterveyden ongelmia ei pitäisi lääkitä ollenkaan, paitsi ehkä lyhytkestoisten ja pahojen kriisien ajan.

Esimerkiksi se oli mielenkiintoinen tieto, että pitkällä aikavälillä lääkehoitoa saavilla maanis-depressiivisillä on huonompi paranemisennuste kuin ilman lääkitystä olevilla skitsofreenikoilla, vaikka skitsofreniaa on yleensä pidetty vakavampana sairautena.

[Onkko]

Psykoosi tai skitsofrenia ei ole mieliala.
Jos lähdetään näin väärästä olettemasta niin.....

[Tabula Rasa]

Mielenterveyslääkkeistäkö sitten pitäisi puhua? Lääkehoito on mielestäni perusteltua tarvittaessa muun hoidon yhteydessä, lyhytaikaisesti kriisitilanteessa ja tässä nykyisessä jossa muuhun ei ole varaa. Mielummin lääkitys kuin kokonaan ilman hoitoa. Toki se että oikean lääkityksen löytyminen on melkoista arpapeliä. Mikä jollakin toimii ei toimi toisella jne. Enemmän tahtoisin nähdä kehitystä diagnoosinteon puolella.

Toki voidaan asettaa vastakkain väärä lääkitys vs. ei lääkitystä ollenkaan mutta olettaen että on varaa tarjota hoitoa oikean lääkityksen löytymisen verran on lääkitys parempi moniin vaivoihin.(se sitten mitä kaikkea voi ja pitää lääkitä ja mitä taas ei kannata) koko mt-puolen käsittely könttänä on ihan liian iso kokonaisuus. Pitäisi olla huomattavasti enemmän tietoa ennen kuin voisi lähteä vetelemään suuntaviivoja.

Mutta tiivistäen, ennaltaehkäisevä hoito olisi paras ja käytännössä jopa edullisin jos se olisi tehty ajoissa. Jos sitä ei tehdä toiseksi paras vaihtoehto olisi riittävä terapia/sairaala/lääke(lisää tähän mikä hyvänsä tautiin sopiva hoitomuoto) tai näiden yhdistelmä jolla päästään parhaaseen tulokseen.

Vihoviimeisenä vaihtoehtona ainoastaan sopivan lääkityksen etsiminen peittoamaan alkuperäiset ongelmat. Zombista hysteerikköön ja kaikkea siltä väliltä. Vaikutuksen lisäksi voi löytyä monenlaista sivuvaikutusta. Lääkitystähän alkoholikin on ammattilaisilla johonkin tarpeeseen. Poislukien alkoholiriippuvaiset. Joka tosin ei estä muita ongelmia. Se sitten että halvimmaksi tulee antaa vetää mitä vain ja kuolla nuorena.   

[Topi Junkkari]

Minulle jäi epäselväksi, tarkoittaako aloittaja-Atte mielialalääkkeitä vai psykoosilääkkeitä, kun puhuu sekaisin molemmista? (Valitan, en jaksa yksittäisen Homma-postauksen ymmärtämiseksi lukea kymmentä eri linkkiä ulkomaalaisiin lähteisiin.)

Mielialalääkkeillä tarkoitetaan yleensä SSRI-lääkkeitä ja muita "masennuslääkkeitä", joita nykyään jaellaan ihan tavan terveyskeskuslääkäriltä liukuhihnalla paneutumatta potilaan kokonaistilaan sen kummemmin.

Psykoosilääkkeet puolestaan ovat neurolepteja ja sen sellaisia, ja psykoosit ovat huomattavasti vakavampia sairauksia kuin mielialahäiriöt.

Näin ainakin siinä maailmassa, jossa minä ja läheiseni olemme sairastaneet.

[Ernst]

Mikäs sairaanhoitopiiri se nyt laittoi itsensä kokonaan remonttiin ja esimerkiksi mielenterveyspalvelut ovat yöllä ja päivällä saatavilla, kuten fyysisen ensiavunkin palvelut. Siitä oli juttua, että kokonaisia osastoja uudelleenorganisoitiin ja uhkauksiakin saatiin, mutta nyt ihmiset pääsevät hoitoon silloin kun hoitoa tarvitsevat ja kustannuksissa säästetään miljoonia, kun seurausten sijaan lääkitään syitä.

Päivystävä psykiatria ei ole mikään uusi juttu - se toimii joka paikassa. Olen kuullut muutaman esityksen tuosta piiristä. Ihmiset pääsevät kyllä hoitoon nopeasti, mutta he pääsevät siitä myös pois hyvin äkkiä. Se on huono juttu, sillä lähes kaikkiin mielenterveyden häiriöihin liittyy alentunut toimintakyky ja siitä seuraava kuntoutustarve. Uudistus on tehty ylhäältä alas, minkä vuoksi paras ammattiväki on nostanut kytkintä heti kun voi. Osastoja on suljettu, minkä vuoksi piiri ostaa osastojaksoja kalliilla muualta.

Ongelmia ei tietenkään ole, kun narsistiselta johtajalta kysytään, eivätkä alaiset uskalla rankaisupelon vuoksi juuuri tuoda epäkohtia esille. Mielenterveyden häiriöiden hoitoon liittyy aina ongelmia, vaikeuksia ja puutteellisuuksia. On hyvä suhtautua kriittisesti, jos jossakin paikassa kaikki toimii hyvin, tehokkaasti ja asiakkaatkin sidosryhmineen ovat tyytyväisiä. Sellaista psykiatrista palvelujärjestelmää  nimittäin ei ole vielä tullut vastaan.

[Rubiikinkuutio]

Minulle jäi epäselväksi, tarkoittaako aloittaja-Atte mielialalääkkeitä vai psykoosilääkkeitä, kun puhuu sekaisin molemmista? (Valitan, en jaksa yksittäisen Homma-postauksen ymmärtämiseksi lukea kymmentä eri linkkiä ulkomaalaisiin lähteisiin.)

Mielialalääkkeillä tarkoitetaan yleensä SSRI-lääkkeitä ja muita "masennuslääkkeitä", joita nykyään jaellaan ihan tavan terveyskeskuslääkäriltä liukuhihnalla paneutumatta potilaan kokonaistilaan sen kummemmin.

Psykoosilääkkeet puolestaan ovat neurolepteja ja sen sellaisia, ja psykoosit ovat huomattavasti vakavampia sairauksia kuin mielialahäiriöt.

Näin ainakin siinä maailmassa, jossa minä ja läheiseni olemme sairastaneet.

Kummat noista nyt sitten ovat hyviä ja kummat pahoja? Vaiko molemmat jompaa kumpaa?

Mikäs sairaanhoitopiiri se nyt laittoi itsensä kokonaan remonttiin ja esimerkiksi mielenterveyspalvelut ovat yöllä ja päivällä saatavilla, kuten fyysisen ensiavunkin palvelut. Siitä oli juttua, että kokonaisia osastoja uudelleenorganisoitiin ja uhkauksiakin saatiin, mutta nyt ihmiset pääsevät hoitoon silloin kun hoitoa tarvitsevat ja kustannuksissa säästetään miljoonia, kun seurausten sijaan lääkitään syitä.

Niin mikä? Onko lähdettä tästä kellään?

[Ernst]

Niin mikä? Onko lähdettä tästä kellään?

Arvelisin, että tästä on kysymys.

[Malla]

Esimerkiksi se oli mielenkiintoinen tieto, että pitkällä aikavälillä lääkehoitoa saavilla maanis-depressiivisillä on huonompi paranemisennuste kuin ilman lääkitystä olevilla skitsofreenikoilla, vaikka skitsofreniaa on yleensä pidetty vakavampana sairautena.

Milenkiintoinen tieto. Tuntemistani kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastavista kaksi on kuollut (tehnyt itsemurhan), molemmat olivat ilman lääkitystä. Heillä pitkä aikaväli jäi kesken.
Kaksi muuta tuntemaani bipoa voi hyvin, molemmilla on lääkitys, luultavasti loppuiän. Lääkityksen saaminen kohdilleen vei aikaa mutta onnistui. Kumpikin oli lyhyen aikaa terapiassa, jossa keskityttiin tunnistamaan vaaran merkkejä (mm. manian ensioireita, jotka vaativat ehkä lääkityksen fiksausta).

Siitä olen samaa mieltä, että mielialalääkkeitä määrätään myös turhaan. Masennuksen takana saattaa olla somaattinen sairaus (mm. kilpirauhaspulma), joka pitäisi sulkea heti pois (helppo labrakoe). Sellaisissa tapauksissa mielialalääkkeiden käyttäminen voi pahentaa tilannetta -- tai pahentaakin, koska oireen oikea syy jää selvittämättä.

[Perttu Ahonen]

Kaksisuuntaista mielialahäiriötä on kahdenlaista tyypit 1 ja 2.   Oleellista on tunnistaa ensioireet ja vielä ehkäpä oleellisempaa on ennaltaehkäistä tilanteita, jotka voivat laukaista manian tai hypomanian tai masennusjakson.

Masennukseen saattaa kuulua psykoottinen ilmiö, jolloin siinä on kyse mielialahäiriöstä.  Esimerkiksi jokin rajusti stressaava tilanne saattaa sellaisen laukaista.  Sietorajan ylittävä stressi on muutoinkin usein se, joka laukaisee kaksisuuntaisen mielialahäiriön oireet, masennuksen tai sktisofrenian.  Sterssi voi olla henkistä, fyysistä tai niiden yhdistelmä. Siksi juuri kiireetön elämäntapamuutos ja itsetutkiskelu lienee parasta hoitoa, akuutissa tilanteessa toki myös lääkehoito, mutta ei missään tapauksessa ilman ammattimaista diaknoosia.  Vai mitäpä luulette tapahtuvan, jos nopeatahtiselle kaksisuuntaiselle mielialahäiriöstä oireilevalle määrätään masennuslääkettä, kun seuraavalla viikolla voikin mennä tosi lujaa ilman masennuslääkkeen antamaa buustiakin?

Oleellista on, että yksilön lähimmäiset ihmiset tunnistavat oireet ja ovat hyviä läheisiä oireilevalle, poissulkeminen, mitätöinti ja hylkääminen lienee pahinta mitä läheiset ihmiset voivat tehdä.

Kuten Malla totesikin, tulee kilpirauhasen vajaatoiminta kyetä toteamaan. Valitettavasti aika harva arvauskeskuslääkäri omaa ammattitaitoa tuntea kilpirauhasen vajaatoiminnan oireet. Pelkkä labratulos kun ei sitä välttämättä kerro, oireet kertovat, jos lääkärillä on ammattitaitoa niitä tunnistaa ja halua kuulla potilaan oireista.   

Myös niinkin arkinen asia, kuin fluorihammastahna, voi olla aiheuttamassa aineenvaihdunnan ongelmia ja vaikuttaa myös kilpirauhasen toimintaan heikentävästi.  Samoin alkoholi, teolliset viljat ja jopa kaalit ruoka-aineista ja arjessa stressaava elämäntapa ja epäsäännöllinen elämänrytmi/työaika on suuri riskitekijä. 

Kyse on siis kokonaisuudesta, jota ei pelkällä lääkehoidolla kuntoon saada.  Lääkehoidolla voidaan kylläkin saada ongelmakokonaisuus "hallintaan", mutta sillä ei korjata niitä elämänrakenteita, joista ongelmat usein johtuvat/aiheutuvat.   

Kuten jo aikaisemmin kirjoitin, niin mielialahäiriöissä kyse on ihmisten suojamekanismista, näin myös skitsofreniassa, joka toki luokitellaan sairaudeksi, mutta mutta.  Siitä voi parantua ja paraneminen edellyttää elämäntapahallintaa ja varmaankin myös ajankohtaista lääkitystä. 

Sitten erikseen.  Minulle on syntynyt vaikutelma, että erityisesti herkillä ja/tai luovilla ihmisillä suurempi taipumus mielialaoireiluun, tai sairastumiseen.   Sitten voi miettiä, että miten "zombi-lääkkeet" vaikuttavat luovuuteen ja jos luovuus alkaa kärsiä lääkityksestä, minkälainen henkinen vaikutus sillä on luovalle ihmiselle?

Eli suuresta kokonaisuudesta on todellakin kyse, kun aletaan puhumaan ihmisten mielenmaisemasta ja mielenterveydestä - henkisestä hyvinvoinnista.  Sitä ei pelkillä nappikuureilla hoideta.

[Topi Junkkari]

Vai mitäpä luulette tapahtuvan, jos nopeatahtiselle kaksisuuntaiselle mielialahäiriöstä oireilevalle määrätään masennuslääkettä, kun seuraavalla viikolla voikin mennä tosi lujaa ilman masennuslääkkeen antamaa buustiakin?

Mitä tarkoitat nopeatahtisella kaksisuuntaisella, siis kavereiden kesken "bipolla"? Onko sellaisiakin?

Tunnen muutaman "bipo-ihmisen", eikä heidän mielialanvaihteluitaan oikein voi sanoa nopeatahtisiksi. Muutos maniasta depressioon, jos näin saan sanoa, voi viedä viikon tai pari.

Samankaltaisen nopeatahtisen oireilun yhdistäisin pikemminkin epävakaaseen persoonallisuuteen eli niin sanottuun rajatilapersoonaan, jonka mieliala ja esimerkiksi mielipide jostakusta henkilöstä tai yhteiskunnasta yleensä saattaa heitellä äärestä laitaan puolen tunnin sisällä.

Olen kävellyt munankuorilla, I have walked on eggshells.

[Marius]

Mikä on mieliala?

[yks vaan]

Ihmisellä on elämässä jotain vialla ja sitä hoidetaan lääkkeellä, hölmöläisten hommaa.

[Malla]

Kyse on siis kokonaisuudesta, jota ei pelkällä lääkehoidolla kuntoon saada.  Lääkehoidolla voidaan kylläkin saada ongelmakokonaisuus "hallintaan", mutta sillä ei korjata niitä elämänrakenteita, joista ongelmat usein johtuvat/aiheutuvat.   

Toinen lääkehoidolla pärjäävä tuttuni on sattumoisin identtisen kaksoparin puolikas, ja sairauden alkaessa myös heidän elämäntilanteensa olivat sangen identtiset (ruokavaliota, kuntoilua ja sosiaalista elämää myöten). Toinen sairastui, toinen ei (paitsi huolen aiheuttamaan lievään alakuloon poikkeuksellisen läheisenä ihmisenä; se meni ohi, kun sisar sai lääkityksen).
Lääkkeiden myötä "elämänrakenne" on kunnossa ja opinnot sujuvat.  Hän ei ole zombi, eikä ulkopuolinen tietäisi, kumpi kaksosista syö lääkkeitä. Lääkitetty taitaa olla hiukan avoimempi, toinen hiukan ujompi, mutta ero on hiuksenhieno.

Kilppariarvot osaa tumpelompikin lääkäri lukea labrakokeesta. Juju on vain siinä, että ne arvot pitää tsekata.

[Marius]

Ihmisellä on elämässä jotain vialla ja sitä hoidetaan lääkkeellä, hölmöläisten hommaa.

Mikä ihmisen elämässä on vialla, ja kuka häntä hoitaa?

Hölmöläinen?

[Lahti-Saloranta]

Uskovaiset puhuvat riivaajasta joka asettuu ihmiseen ja piinaa häntä. Itseasiassa sana "riivaaja" kuvaakin hyvin mielenterveysongelmia. Esim masennuksessa potilas tiedostaa hyvin masennusta tuottavan ongelmansa pienuuden järjrllisellä tasolla mutta mieli sotii sitä vastaan tehden siitä ylitse pääsemättömän suuren.
Millä sitten tuon "eiivaajan" saisi ajettua pois mielestä ja millä saisi saatettua järjen ja mielen tasapainoon.
Uskoakseni tuo "riivatuksi tuleminen" on aivoissa tapahtuva kemialliseen aineenvaihduntaan liittyvä  tapahtuma.
Äkkiseltään tuntuisi että sopivalla lääkkeellähän se korjautuu mutta kun sitä ihannelääkettä kun ei taida olla olemassa.
Entäpä sitten terapia. Luullakseni terapian perimmäinen tarkoitus on sukkeroida potilaan oma keho tuottamaan sitä "sopivaa lääkettä" kuten mielihyvää tuottavia hormooneja jotka saavat mielen ja järjen tasapainoon. Varmaankin molemmilla hoidoilla on puolensa.
Kaikenkaikkiaan masennus ja mielenterveyshäiriöt ovat karmeita sairauksia joita ei soisi edes pahimmalle vihamiehilleen. Hirvittävintä kuitenkin on joidenkin suhtautuminen esim masennuksesta kärsivään leimaamalla hänet hulluksi.

[Rubiikinkuutio]

Uskoakseni tuo "riivatuksi tuleminen" on aivoissa tapahtuva kemialliseen aineenvaihduntaan liittyvä  tapahtuma.

Ihminen on psykofyysinen kokonaisuus. Hengen ongelma voi ilmetä fyysisenä vaivana ja fyysinen vaiva aiheuttaa hengen ongelmia.

Kokonaisuutena ylipäänsä kaikissa sairauksissa se, että ongelma on fyysinen ei tarkoita etteikö siihen voi vaikuttaa psyykkisesti eikä se että ongelma olisi psyykkinen tarkoita etteikö siihen voisi vaikuttaa henkisesti.

[Perttu Ahonen]

Vai mitäpä luulette tapahtuvan, jos nopeatahtiselle kaksisuuntaiselle mielialahäiriöstä oireilevalle määrätään masennuslääkettä, kun seuraavalla viikolla voikin mennä tosi lujaa ilman masennuslääkkeen antamaa buustiakin?

Mitä tarkoitat nopeatahtisella kaksisuuntaisella, siis kavereiden kesken "bipolla"? Onko sellaisiakin?

Tunnen muutaman "bipo-ihmisen", eikä heidän mielialanvaihteluitaan oikein voi sanoa nopeatahtisiksi. Muutos maniasta depressioon, jos näin saan sanoa, voi viedä viikon tai pari.

Samankaltaisen nopeatahtisen oireilun yhdistäisin pikemminkin epävakaaseen persoonallisuuteen eli niin sanottuun rajatilapersoonaan, jonka mieliala ja esimerkiksi mielipide jostakusta henkilöstä tai yhteiskunnasta yleensä saattaa heitellä äärestä laitaan puolen tunnin sisällä.

Tarkoitan nopeatahtisella oireilulla kaksisuuntaisen mielialahäiriön sekamuotoa, jossa mieliala voi vaihdella vuorokaudenaikanakin.  Totta toki on, että usein mielialavaihteluun menee viikko/viikkoja. 

Ongelmallista on sekin, että mielialahäiriöt voivat uusiutua vasta vuosien päästä, ehkä jopa yli kymmenvuoden väliajoin.  ja yleensä, varsinkin hypomaniasta oireilevaa suorastaan ihannoidaan työpaikalla tehokkaana ja kannustetaan jatkamaan samaan tahtiin, sama myös usein kotioloissa.  Tuskimpa vaikka puolisoa tai lapsia harmittaa, se iskä/äiskä on kotona aikaansaava ja lompakko on höllä perheen käydessä kauppakeskuksissa.  Pitäisi ehkä olla ainakin hieman huolissaan.

Yleistä kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä: http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_osio=&p_artikkeli=lam00047&p_haku=

Malla

Toinen lääkehoidolla pärjäävä tuttuni on sattumoisin identtisen kaksoparin puolikas, ja sairauden alkaessa myös heidän elämäntilanteensa olivat sangen identtiset (ruokavaliota, kuntoilua ja sosiaalista elämää myöten). Toinen sairastui, toinen ei

Ihmiset ovat yksilöitä ja se korostuu tässä esittämässäsi tapauksessa.  Hyvä, että lääkitys auttaa, tosin oireilut voivat ilmentyä muutoinkin vasta vuosien päästä toisistaan, joten ainakaan minä en tiedä sitä, onko lääkitys auttanut siihen, että oireilua ei ole enää ilmennyt.  Oleellista on tietää, mitkä seikat laukaisevat oireilun, sillä jokin - yleensä stressitekijä - oireet laukaisee.   

Miksi kutsun mielialalääkkeitä "zombi-lääkkeiksi".  No siksi, että:  Mielialalääkkeet vaikuttavat aivojen kemiaan, vaikutuksista yksi ikävimpiä on muistin heikkeneminen, muistin heikkeneminen taas vaikuttaa mielikuvitukseen ja mielikuvituksen heikkeneminen luovuuteen.  Lisäksi mielialalääkkeet vaikuttavat ainakin miehillä seksuaalisuuden heikkenemiseen ja se taas osaltaan voi lisätä masennusta ja tarpeettomuuden tunnetta.


Malla

Kilppariarvot osaa tumpelompikin lääkäri lukea labrakokeesta. Juju on vain siinä, että ne arvot pitää tsekata.

Keskiverto arvauskeskuslääkäri ei edes osaa antaa lähetettä labraan kilppariavojen tarkistamista varten.  keskiverto ja usein parempikaan lääkäri ei osaa tai tunne kilpirauhasen vajaatoiminnasta johtuvia vaivoja.  Keskiverto tai parempi arvauskeskuslääkäri osaa katsoa, että onko kilppariarvot viitekehyksen sisällä.  Vaan se ei kerro vielä kaikkea.

Tässä ihan hyvä artikkeli kilpirauhasen vajaatoimintaan: http://www.luontaisnetti.fi/index.php?valikko=valikko&sivu=aikuiset_kakkostyypin_kilpirauhasen_vajaatoiminta

Ja hyvä vertaissivusto: http://www.kilpirauhasenvajaatoiminta.fi/

[Malla]

Ongelmallista on sekin, että mielialahäiriöt voivat uusiutua vasta vuosien päästä, ehkä jopa yli kymmenvuoden väliajoin.

Totta. Onneksi noissa tuntemissani hyvissä tapauksissa on kulunut jo 20 ja 10 vuotta, lääkityksellä ja lääkityksen fiksauksella. Muistin tai luovuuden heikkenemistä ei havaittavassa, päinvastoin. Ilmeisesti miespotilaallakin on potenssi kohtuullisessa kunnossa, koska hänellä on jo kaksi kouluikäistä lasta, liitto on kestänyt ja työtä on, mutta ei tee sitä maanisesti vaan ihan tavallisen tyynesti. (Ja ei, en ole minkään lääkelafkan salainen agentti  )

Mulla kävi kai tuuri, kun arvauslääkäri laittoi verikokeeseen ennen leikkausta ja sanoi, että "kilpirauhasarvot otetaan aina rutiinisti".

[Atte Saarela]

Ainakin Yhdysvalloissa monille lapsille syötetään ADHD - lääkkeitä, vaikka ne vahingoittavat aivoja:

http://www.thefix.com/content/research-shows-ritalin-causes-long-term-brain-injury

Esimerkiksi Ranskassa ADHD-diagnooseja on vain murto-osa siitä mitä Yhdysvalloissa, ja lapset voivat tietääkseni aivan hyvin sielläkin:

http://www.psychologytoday.com/blog/suffer-the-children/201203/why-french-kids-dont-have-adhd

Wikipediassa sanotaan, että 70% ihmisistä joille ADHD-diagnoosi on lätkäisty, kärsii unettomuudesta sekä väsymyksestä päivisin.. Pitäisi tutkia, missä määrin tämä johtuu ADHD : n hoitoon käytetyistä "lääkkeistä" .. Stimulanttejahan ne ovat, Yhdysvalloissa lapsille syötetään jopa amfetamiinia. Ei ehkä ole mikään ihme, jos aiheuttaa hieman unettomuutta. Vähän sama kuin jos lapsi pakotettaisiin juomaan joka päivä viisi kuppia kahvia tms.. Oppimistulokset saattaisivat hetkellisesti parantua, mutta ei se pitkällä aikavälillä hyväksi olisi.

Tietysti unettomuuttahan voi sitten "korjailla" esimerkiksi neurolepteillä..Joiden aiheuttamista haitoista pistin jotain linkkejä ylempänä. Tällaista puoskarointia kuulemma oikeasti tapahtuu ainakin Yhdysvalloissa.

[Ernst]

Muistin tai luovuuden heikkenemistä ei havaittavassa, päinvastoin.

Noin käy, kun hoito on osatttu hakea ihmiselle sopivaksi. Hienoa!

Bipolaari- eli kaksisuuntaistaudissa isoin riski liittyy itse sairastamiseen, sen oireisiin ja sairauden tuottamiin pitkäaikaishaittoihin. Jos karkeasti tiivistää uudempaa tutkimustietoa, niin 1-tyypin kaksisuuntainen mielialahäiriö (siinä on maniaa ja masennusta jaksottain keskimäärin 12 jakson verran elinaikana) aiheuttaa ihan samat kognitiiviset haitat kuin skitsofreniakin. Ongelmia tulee tarkkaavuuden, toiminnanohjauksen ja työmuistin kanssa, ja elämä ei siksi oikein suju ylioppilaskeväänä suunnitellun mukaan. Ei suju lähellekään sitä. Ajattelu, suunnittelu, ennakointi, asioiden omaksuminen, toimeenpano, aloitteellisuus, arviointikyky ja oppimiskyky heikentyvät lähtötasostaan.

Lääkehoidon idea on estää masennus-, mania-, hypomania- tai sekamuotoisten jaksojen toistuminen. Jos jaksot toistuvat, niiden väliin jäävä terve aika lyhenee ja haitat kumuloituvat nopeasti sekä kognitiivisesti että elämässä yleensä.

Mielialahäiriö on ikävä siinä, että se tappaa. Masennusjaksojen aikana tulos on  itsemurha, maniavaiheessa sattuu onnettomuuksia ja riskikäytöstä. Maaninen ihminen sotkee usein perhe-elämänsä ja menettää näin sairauden hoidon kannalta oleellisen resurssin ja tuen. Masennusjaksossa kun ihminen miettii, miten maniassa läheisiä loukkasi, vaaransi ja hyväksikäytti, ja miettiminen tapahtuu eron jälkeen karussa yksiössä, niin ei siitä useinkaan lentoon nousta.

Suomi on poikkeuksellinen maa siinä, että julkiselta sektorilta voi paikkakunnasta riippuen saada tavallisimmin riittävää hoitoa ja tsägällä erinomaista hoitoa.

[Malla]

Muistin tai luovuuden heikkenemistä ei havaittavassa, päinvastoin.

Noin käy, kun hoito on osatttu hakea ihmiselle sopivaksi. Hienoa!

Niin minustakin. Lääkehoidon säätäminen on aina vaikeaa -- lääke joka sopii yhdelle loistavasti, ei sovi toiselle lainkaan. Esimerkkinä vaikkapa ihan tavalliset käsikauppa-antihistamiinit. Yksi vaikuttava aine tekee minusta erittäin uneliaan zombin, toinen toimii tarkoitukseensa mainiosti (lähinnä kissa-allergiaan, kun vierailen paikoissa, joissa on katti). Sen sijaan lapseni voi syödä "zombilääkettä" ilman ikäviä vaikutuksia.

Sopiva antihistamiini satunnaiskäyttöön löytyi melko helposti. Varsinaisissa psyykenkenlääkkeissä säätö on huomattavasti hankalampaa ja vie usein aikaa. Lisähankaluus on siinä, että sekavassa tilassa oleva ihminen ei aina noudata ohjeita vaan muuttaa annostusta omin nokin, kertomatta siitä lääkärille. Tai nappailee "viattomia luonnonlääkkeitä" tajuamatta, että nekin ovat kemiallisia yhdisteitä, joilla on vaikutuksensa ja kenties ikävät yhteisvaikutukset repseptilääkkeiden kanssa.

[Parsifal]

Tiesittekö, että skitsofreenikoiden toipumisennuste on länsimaissa keskimäärin huonompi kuin kehitysmaissa

Jo tämän perusteella mieleen tulee ajatus, että varsinkin tietyissä kehitysmaissa skitsofreenikoilla ja psykopaateilla on paljon paremmat mahdollisuudet toteuttaa itseään, jolloin he toki kokevat itsensä onnellisemmiksi. Erityisesti jos koko vallitseva kulttuuri, uskonto ja arvojärjestelmä ovat rakentuneet sadististen paskiaisten oikkujen mukaan.

Minullekin on joskus masennusdiagnoosi luettu ja lääkitys annettu, mutta aikani pillereitä napsittuani totesin, että niillä ei - ärsyttäviä sivuvaikutuksia ja nappien unohtamisesta johtuvia vieroitusoireita lukuun ottamatta - ollut minkäänlaista vaikutusta. Ne kun eivät poistaneet niitä ongelmia, jotka olivat masennuksen aiheuttaneet ja jotka olivat vieläpä pitkälti meikäläisestä riippumattomia.

[Ernst]

Sopiva antihistamiini satunnaiskäyttöön löytyi melko helposti. Varsinaisissa psyykenkenlääkkeissä säätö on huomattavasti hankalampaa ja vie usein aikaa. Lisähankaluus on siinä, että sekavassa tilassa oleva ihminen ei aina noudata ohjeita vaan muuttaa annostusta omin nokin, kertomatta siitä lääkärille. Tai nappailee "viattomia luonnonlääkkeitä" tajuamatta, että nekin ovat kemiallisia yhdisteitä, joilla on vaikutuksensa ja kenties ikävät yhteisvaikutukset repseptilääkkeiden kanssa.

Psyykenlääkkeissä sopivan annoksen/yhdistelmän löytämistä haittaavat sivuvaikutukset, joita lääkkeillä on tai voi olla. Sivuvaikutukset, kuten väsymys, aloitteettomuus tai tarkkaavuuspulma (usein sanotaan keskittymisvaikeudeksi) saattavat olla edelleen sitä itse taudin oireistoa, joka ei ole vielä helpottanut. Lääkkeitä syytetään joskus siitä, mihin ne eivät itse voi vaikuttaa.

Lääkäreitä voi aiheesta moittia siitä, että he eivät ehdi/malta kertoa potilaille riittävän monta kertaa sitä, miten, millä aikataululla ja millä järjestyksellä kukin oire voi helpottaa lääkkeen avulla. Valitettavan usein lääkäri ei ehdi keskustella potilaan kanssa siitä, mihin lääkehoito ei auta ja mikä on kuntouttavan työn alaa. Kiire syntyy kierteestä, jossa ei hoidon alussa keskustella tarpeeksi paljon potilaan kanssa, ja sitten se sama potilas käy tistuvasti vastaanotoilla kyselemässä, syyttelemässä ja kaiken kaikkiaan huonovointisena tarvitsee lääkäriään niin paljon, että hänellä ei ole aikaa paneutua siihen seuraavaan uuteen potilaaseen kunnolla.

En moiti lääkäreitä. Moitin DDR:stä suoraan kopioitua terveyskeskusvastaanottomallia.

[Atte Saarela]

Muistin tai luovuuden heikkenemistä ei havaittavassa, päinvastoin.

Noin käy, kun hoito on osatttu hakea ihmiselle sopivaksi. Hienoa!

Bipolaari- eli kaksisuuntaistaudissa isoin riski liittyy itse sairastamiseen, sen oireisiin ja sairauden tuottamiin pitkäaikaishaittoihin. Jos karkeasti tiivistää uudempaa tutkimustietoa, niin 1-tyypin kaksisuuntainen mielialahäiriö (siinä on maniaa ja masennusta jaksottain keskimäärin 12 jakson verran elinaikana) aiheuttaa ihan samat kognitiiviset haitat kuin skitsofreniakin. Ongelmia tulee tarkkaavuuden, toiminnanohjauksen ja työmuistin kanssa, ja elämä ei siksi oikein suju ylioppilaskeväänä suunnitellun mukaan. Ei suju lähellekään sitä. Ajattelu, suunnittelu, ennakointi, asioiden omaksuminen, toimeenpano, aloitteellisuus, arviointikyky ja oppimiskyky heikentyvät lähtötasostaan.

Nykyisin käytetty lääkehoito voi olla osasyy siihen että nykyään on havaittu, että bipolaarinen häiriö voi aiheuttaa myös kognitiivista heikkenemistä.  Virallisissa hoitosuosituksissa sanotaan näin:

"Mielialaa tasaava lääkehoito on kaksisuuntaisen mielialahäiriön keskeisin hoitomuoto (litium ja mielialaa tasaavat epilepsia- ja psykoosilääkkeet)"

http://www.kaypahoito.fi/web/kh/suositukset/suositus;jsessionid=35DB96E51DE2F7D2E6997B6E297ABAB2?id=hoi50076

Ja psykoosilääkkeiden on tutkimuksissa havaittu vaikuttavan negatiivisesti kognitiivisiin kykyihin!

http://www.madinamerica.com/2014/07/antipsychotics-linked-cognitive-memory-impairments/

Minusta näyttäisi siltä, että psykologialla on aika iso "virtahepo olohuoneessa" ..

[Tuffa]

Laitetaan noista "benzoista" myös tietopläjäys. Niin hyviä kuin ne ovatkin oikein käyttetyinä, aiheuttavat väärinkäytössä paljon ongelmia . Lähinnä liikakäytöstä eroon pääsyssä.

Bentsodiatsepiinit –Kuinka ne toimivat ja kuinka vieroittaa
Lääketieteellinen tutkimustieto bentsodiatsepiinivieroitusklinikalta
tehnyt
Professori C. Heather Ashton, D.M., F.R.C.P.
School of Neurosciences
Division of Psychiatry
The Royal Victoria Infirmary
Queen Victoria Road
Newcastle upon Tyne NE1 4LP

http://www.benzo.org.uk/amisc/finnishmanual.pdf
Teksti suomeksi Sivuja 74.

[Maija Poppanen]

Wikipediassa sanotaan, että 70% ihmisistä joille ADHD-diagnoosi on lätkäisty, kärsii unettomuudesta sekä väsymyksestä päivisin.. Pitäisi tutkia, missä määrin tämä johtuu ADHD : n hoitoon käytetyistä "lääkkeistä" .. Stimulanttejahan ne ovat, Yhdysvalloissa lapsille syötetään jopa amfetamiinia. Ei ehkä ole mikään ihme, jos aiheuttaa hieman unettomuutta. Vähän sama kuin jos lapsi pakotettaisiin juomaan joka päivä viisi kuppia kahvia tms.. Oppimistulokset saattaisivat hetkellisesti parantua, mutta ei se pitkällä aikavälillä hyväksi olisi.

Tietysti unettomuuttahan voi sitten "korjailla" esimerkiksi neurolepteillä..Joiden aiheuttamista haitoista pistin jotain linkkejä ylempänä. Tällaista puoskarointia kuulemma oikeasti tapahtuu ainakin Yhdysvalloissa.

Tuo nukahtamisvaikeus on todennettu myös ADHD-muksuilla, jotka eivät saa stimulantteja.

Oli ja on edelleen nähtävissä myös omalla pojallani nuo vaikeudet, vaikka on siis jo aikuinen.

[Atte Saarela]

Lueskelin Wikipediasta näiden "lääkkeiden" vaikutusmekanismeista

---

Ritalin (metyylifenidaatti, lapsilla käytetty ADHD-lääke) :

"methylphenidate is a dopamine reuptake inhibitor"
"Methylphenidate is most active at modulating levels of dopamine and to a lesser extent norepinephrine"
( http://en.wikipedia.org/wiki/Methylphenidate#Pharmacology )

---

Prozac

"Fluoxetine is a selective serotonin reuptake inhibitor (SSRI)"
( http://en.wikipedia.org/wiki/Fluoxetine#Pharmacodynamics )

---

Kokaiini:

"Biologically, cocaine acts as a serotonin–norepinephrine–dopamine reuptake inhibitor" (http://en.wikipedia.org/wiki/Cocaine)

---

Tästä voidaan päätellä, että vaikutuksiltaan yhdistelmä Ritalin + Prozac vastaa suunnilleen kokaiinia.. nämä edellä mainitut ovat siis laillisia "lääkkeitä", joita voidaan antaa lääkärin määräyksestä jopa lapsille