Norja, Ruotsi ja Suomi sekä öljyn hinta-ale

[talous ja muutos]

Viime kuukausina maaöljyn hinta on laskenut reilusta 100 $/barreli ajoittain jopa alle 60 $/barreli.

Julkisen sanan huomion keskipisteenä on ollut öljyn hinta-alen vaikutus Venäjän talouteen ja politiikkaan. Tämä onkin luonnollista, koska venäjänkauppa on tärkeä Suomelle, ja naapurimaana Venäjän suhde Ukrainaan on tärkeä myös Suomelle.

Mutta öljyn hinta-alen vaikutus Norjaan suoraan ja varsinkin epäsuorasti Ruotsin kautta on tärkeä Suomen taloudelle.

---

Öljyn hinta-alen vaikutuksia:
- Öljyntuotannosta saatavat tulot vähenevät. - Ongelma varsinkin maille, joissa öljytulot muodostavat merkittävän osan valtion tuloista.
- Ei enää lisäinvestointeja öljynetsintään ja öljylähteitten käyttöönottoon, koska uskotaan, että öljylähteen nettotuloilla ei kateta näitä kustannuksia. Sitäpaitsi öljylähteen pitäisi tuottaa voittoa sen omistajalle.
--- Talouden toimeliaisuus (bkt) vähenee. Öljynporauslauttoja ei enää rakenneta. Öljylähteitä ei oteta käyttöön. Näihin liittyvä tuotanto jää toteutumatta ja työläiset palkkaamatta. Myös tämän puolet verotulot jäävät saamatta.
- Kannattamattomia öljylähteitä pitää sulkea väliaikaisesti.
--- Ei öljytuloja.
--- Tarvitaan vähemmän työläisiä.
* Siis vähemmän varsinaisia öljytuloja, vähemmän öljytuotantoon liittyvää muuta tuotantoa, vähemmän työläisiä, vähemmän verotuloja.
* Em. tilanteen seurauksena on tavallisesti valuutan arvon lasku.
- Vähemmän maahantuontia varsinkin naapurimaista.
- Valuutan arvo voi laskea niin paljon, että kotimaan tuotanto voi syrjäyttää maahantuontia.

Öljyvaltion naapurimaan kannalta:
- Vähemmän vientiä öljyvaltioon.
- Vähemmän työllisyyttä.
- Vähemmän verotuloja
* Em. tilanteen seurauksena on tavallisesti valuutan arvon lasku.
- Vähemmän maahantuontia varsinkin naapurimaista.
- Valuutan arvo voi laskea niin paljon, että kotimaan tuotanto voi syrjäyttää maahantuontia.

Norjan tilanne:
- On jo jouduttu ottamaan käyttöön kalliitten tuotantokustannusten öljylähteitä.
- Käyttämättömät öljylähteet ovat vielä kalliimpia tuotantokustannuksiltansa kuin käytössä olevat.
- Öljytulot vähenevät

Nyt pitäisi seurata Norjan ja Ruotsin kohdalla:
- Siirretäänkö myöhemmäksi öljylähteitten käyttöönottoa?
- Suljetaanko öljylähteitä?
- Bkt:n muutosta
- Öljytulojen muutosta
- Valtion tulojen muutosta
- Valuutan arvon muutoksia

* Norjalla ja Ruotsilla on oma valuutta, jonka arvo sopeutuu oman maan taloudelliseen tilanteeseen.
* Suomella on euro, joka sopeutuu Keski - Euroopan ja siellä lähinnä Saksan taloudelliseen tilanteeseen.
- Suomen kannalta on huolestuttavaa, jos Norjan ja varsinkin Ruotsin valuutan arvo heikkenee suhteessa euroon.
--- Suomen vienti kärsii Norjan ja Ruotsin suuntaan.
--- Maahantuonti Ruotsista kasvaa.

[talous ja muutos]

Norja   /RuotsiNorjan ja Ruotsin valuuttojen arvojen muutoksia suhteessa euroon:
http://www.suomenpankki.fi/fi/tilastot/valuuttakurssit/Pages/tilastot_valuuttakurssit_valuuttakurssit_short_fi.aspx

Norja   /Ruotsi
2013
tammikuu:   7,3821   /8,6217
helmikuu:    7,4232   /8,5083
maaliskuu:  7,4863   /8,3470
huhtikuu:    7,5444   /8,4449
toukokuu:   7,5589   /8,5725
kesäkuu:    7,7394   /8,6836
heinäkuu:   7,8837   /8,6609
elokuu:       7,9386   /8,7034
syyskuu:     7,9725   /8,6758
lokakuu:     8,1208   /8,7479
marraskuu: 8,2055   /8,8802
joulukuu:    8,4053   /8,9597
2014
tammikuu:  8,3927   /8,8339
helmikuu:   8,3562   /8,8721
maaliskuu: 8,2906   /8,8666
huhtikuu:   8,2506   /9,0329
toukokuu:  8,1513   /9,0298
kesäkuu:    8,2149   /9,0914
heinäkuu:   8,3880   /9,2326
elokuu:       8,2522   /9,1878
syyskuu:     8,1798   /9,1929
lokakuu:     8,3136   /9,1797
marraskuu: 8,4912   /9,2384

---

Täydennystietoja:

Norjan ja Ruotsin valuuttojen arvojen muutoksia suhteessa euroon:
http://www.suomenpankki.fi/fi/tilastot/valuuttakurssit/Pages/tilastot_valuuttakurssit_valuuttakurssit_short_fi.aspx

Norja   /Ruotsi
2014
joulukuu:   8,9802  /9,4043

[sr]

Nyt pitäisi seurata Norjan ja Ruotsin kohdalla:
- Siirretäänkö myöhemmäksi öljylähteitten käyttöönottoa?

Tämä saattaisi olla fiksua, jos sen olisi voinut tehdä suunnitellusti (eli ottaa valtion menoissa pari vuotta sitten huomioon sen, että 2014 ei avatakaan uusia öljylähteitä, vaan säästetään niissä oleva öljy aikaan, kun öljy maksaa taas yli $100/tynnyri). Öljyn hinnan laskusta seuraa kuitenkin melkeinpä päinvastainen paine, eli koska hinnan lasku vähentää valtion tuloja, pitää tämä aukko kuroa jotenkin kiinni, mikä voi sitten tarkoittaa sitä, että paine lisätä tuotantoa kasvaa.

Vähän sama tapahtuu laman aikana. Valtion verotulot laskevat työttömyyden nousun myötä. Toisaalta on suuria paineita lisätä menoja (työttömyyskorvaukset, elvytys), mikä asettaa entistä suurempia paineita sille, että veroja pitäisi korottaa, vaikka verojen korotus juuri laskusuhdanteessa on suhdannepoliittisesti väärä teko.

[talous ja muutos]

Saudi - Arabia on päätekijä öljyn hinta-alessa, jonka vaikutus Saudi - Arabiaan, ja miten Saudi - Arabia reagoi siihen:

LÄHDE: http://yle.fi/uutiset/saudi-arabia_esitteli_alijaamaisen_budjettinsa__menot_kasvavat_oljyn_hinnan_laskusta_huolimatta/7707683
Ulkomaat 25.12.2014 klo 19:31 | päivitetty 25.12.2014 klo 20:05

Maailman suurin raakaöljyn tuottajamaa Saudi-Arabia esitteli tänään torstaina ensi vuoden budjettinsa. Öljyn hinnan voimakkaan laskun vuoksi budjetti jää 31,5 miljardia euroa alijäämäiseksi. Pienentyneet tulot eivät kuitenkaan suitsi menoja, jotka kasvavat hieman tämän vuoden budjettiarvioon verrattuna.

Saudi-Arabian talousministeriön julkaisema budjetti on maan ensimmäinen alijäämäinen budjetti sitten vuoden 2011. Alijäämä on maan historian suurin.

Budjettiesityksessä ensi vuoden menojen arvioidaan nousevan 860 miljardiin rialiin, eli noin 187 miljardiin euroon. Valtion tulot puolestaan jäävät arvioissa 715 miljardiin rialiin, eli noin 156 miljardiin euroon.

Saudi-Arabian saamat tulot putoavat tämän vuoden budjettiarvioon verrattuna ensi vuonna yli 30 miljardia euroa.

Budjettiesityksessä valtion rahoja ohjataan etenkin koulutukseen, sosiaali- ja terveydenhuoltoon sekä työpaikkojen luomiseen. Saudi-Arabia on ohjannut näihin kohteisiin lisää varoja vuoden 2011 arabikevään jälkeen.

Saudi-Arabialla on tapana ylittää budjettinsa ja roimasti. Viimeisen kymmenen vuoden aikana budjettiesitysten arviot ovat ylittyneet yli 20 prosentilla. Jos trendi jatkuu, ensi vuoden budjettivaje kasvaa entisestään.

Saudi-Arabia on varautunut matalaan öljyn hintaan

Öljyntuottajien mahtimaa Saudi-Arabia on torpannut yritykset vahvistaa öljyn hintaa öljyntuottajamaiden järjestössä Opecissa. Saudi-Arabian johdolla Opec EI ole ryhtynyt rajoittamaan öljyn tuotantoa, vaikka kesäkuun jälkeen öljyn hinnasta on palanut puolet pois.

...

Saudi-Arabian päätös kuitenkin tuntuu myös maan omassa budjetissa. Maan julkisen puolen tuloista 90 prosenttia tulee öljystä.

Noin 9,6 miljoonaa barrelia öljyä päivässä pumppaava maa voi kuitenkin tukkia budjetin alijäämät valtavan puskurirahaston avulla. Rahaston arvon arvellaan olevan yli 610 miljardia euroa. Summalla pyöritettäisiin Suomen valtiontaloutta yli kymmenen vuotta.

Saudi-Arabian kuningas Abdullah on antanut maan talousministerille luvan rahoittaa alijäämä rahastosta tai lainaamalla.

[talous ja muutos]

Talouselämä 4/2015
2015 tammikuun 30.
Barrelin pohja näkyy jo, s. 24 - 31.
(Valitettavasti tämä artikkeli ei näy netissä julkisesti.)

Suuret öljytuottajat:
yksikkönä Mbarrelia/vrk
- Venäjä: 10.6
- Saudi - Arabia: 9.7
- USA: 9.2
- Kanada: 4.2
- Kiina: 4.2
- Irak: 3.3
- Brasilia: 2.9
- Arabiemiraatit: 2.8
- Iran: 2.8
- Kuwait: 2.8
- Meksiko: 2.8
- Venezuela: 2.3
- Nigeria: 1.9
- Norja: 1.9
- Kazakstan: 1.6

USA on päässyt tuotannossa melkein Saudi - Arabian tasolle, koska se on viime vuosina ottanut käyttöön runsaasti liuskeöljyä.


Jo käytössä olevien öljylähteitten tuotantokustannukset keskimääräisesti kussakin maassa:
yksikkönä dollaria/barreli
- Kanada: yli 25 öljyhiekasta
- Venäjä: alle 20
- Kiina: 15
- Kazakstan: 14
- Norja: noin 10
- Brasilia: yli 5
- Venezuela: yli 5
- Irak: noin 5
- Nigeria: noin 5
- Arabiemiraatit: alle 5
- Iran: alle 5
- Kuwait: alle 5
- Meksiko: alle 5
- Saudi - Arabia: alle 5

- USA:
--- Alaska: lähes 20
--- liuskeöljy: 15
--- Meksikon lahdella: alle 10

---

Sisämaan kentillä kalliit logistiikkakustannukset laskevat tuottajan saamaa hintaa n. 10 dollaria barrelilta.
Uuden liuskeöljytuotannon kannattavuusraja: 30 - 40 dollaria/barreli
Liuskeöljytuotannossa pitää tehdä jatkuvasti uusia reikiä, jotta tuotanto säilyisi ennallansa. Vuodessa liuskeöljyn tuotanto tippuu 40 %, kun perinteisillä kentillä tuotanto laskee vain muutaman prosentin.

---

Öljynkulutus on kasvanut hitaasti aikavälillä 2000 - 2014. Ainoana poikkeuksena oli vuosi 2009, jolloin se laski vähän.
Niinpä öljynhintavaihtelut ovat johtuneet muutoksista öljytuotannon suhteesta öljynkulutukseen.

[Lasisti]

Sisämaan kentillä kalliit logistiikkakustannukset laskevat tuottajan saamaa hintaa n. 10 dollaria barrelilta.
Uuden liuskeöljytuotannon kannattavuusraja: 30 - 40 dollaria/barreli
Liuskeöljytuotannossa pitää tehdä jatkuvasti uusia reikiä, jotta tuotanto säilyisi ennallansa. Vuodessa liuskeöljyn tuotanto tippuu 40 %, kun perinteisillä kentillä tuotanto laskee vain muutaman prosentin.

99 % liuskeöljyalueista on kyllä sellaisia, ettei yhtään uutta kaivoa ole mahdollista porata 40 usd:n öljyllä. Suurten liuskeöljytuottajien kassavirrat olivat kammottavasti miinuksella jo yli sadan dollarin barrelihinnoilla, tosin esim. EOG Resources on yksi poikkeus. Näillä hinnoilla sekin vuotaa varmasti verta. Arvelisin, että kestävästi Pohjois-Amerikan nykyisen suuruinen liuskeöljytuotanto olisi mahdollinen n. 130 taalan barrelihinnalla. Muuten joudutaan elämään jatkuvilla osakeanneilla ja velkarahoitusta nostamalla.

[Sour-One]

Saudi - Arabia on päätekijä öljyn hinta-alessa, jonka vaikutus Saudi - Arabiaan, ja miten Saudi - Arabia reagoi siihen:

LÄHDE: http://yle.fi/uutiset/saudi-arabia_esitteli_alijaamaisen_budjettinsa__menot_kasvavat_oljyn_hinnan_laskusta_huolimatta/7707683
Ulkomaat 25.12.2014 klo 19:31 | päivitetty 25.12.2014 klo 20:05

Maailman suurin raakaöljyn tuottajamaa Saudi-Arabia esitteli tänään torstaina ensi vuoden budjettinsa. Öljyn hinnan voimakkaan laskun vuoksi budjetti jää 31,5 miljardia euroa alijäämäiseksi. Pienentyneet tulot eivät kuitenkaan suitsi menoja, jotka kasvavat hieman tämän vuoden budjettiarvioon verrattuna.

Saudi-Arabian talousministeriön julkaisema budjetti on maan ensimmäinen alijäämäinen budjetti sitten vuoden 2011. Alijäämä on maan historian suurin.

Budjettiesityksessä ensi vuoden menojen arvioidaan nousevan 860 miljardiin rialiin, eli noin 187 miljardiin euroon. Valtion tulot puolestaan jäävät arvioissa 715 miljardiin rialiin, eli noin 156 miljardiin euroon.

Saudi-Arabian saamat tulot putoavat tämän vuoden budjettiarvioon verrattuna ensi vuonna yli 30 miljardia euroa.

Budjettiesityksessä valtion rahoja ohjataan etenkin koulutukseen, sosiaali- ja terveydenhuoltoon sekä työpaikkojen luomiseen. Saudi-Arabia on ohjannut näihin kohteisiin lisää varoja vuoden 2011 arabikevään jälkeen.

Saudi-Arabialla on tapana ylittää budjettinsa ja roimasti. Viimeisen kymmenen vuoden aikana budjettiesitysten arviot ovat ylittyneet yli 20 prosentilla. Jos trendi jatkuu, ensi vuoden budjettivaje kasvaa entisestään.

Saudi-Arabia on varautunut matalaan öljyn hintaan

Öljyntuottajien mahtimaa Saudi-Arabia on torpannut yritykset vahvistaa öljyn hintaa öljyntuottajamaiden järjestössä Opecissa. Saudi-Arabian johdolla Opec EI ole ryhtynyt rajoittamaan öljyn tuotantoa, vaikka kesäkuun jälkeen öljyn hinnasta on palanut puolet pois.

...

Saudi-Arabian päätös kuitenkin tuntuu myös maan omassa budjetissa. Maan julkisen puolen tuloista 90 prosenttia tulee öljystä.

Noin 9,6 miljoonaa barrelia öljyä päivässä pumppaava maa voi kuitenkin tukkia budjetin alijäämät valtavan puskurirahaston avulla. Rahaston arvon arvellaan olevan yli 610 miljardia euroa. Summalla pyöritettäisiin Suomen valtiontaloutta yli kymmenen vuotta.

Saudi-Arabian kuningas Abdullah on antanut maan talousministerille luvan rahoittaa alijäämä rahastosta tai lainaamalla.

Eiköhän tuo öljyale ole usan ja saudi-arabian sopima juttu.

[Hämeenlinnan Oraakkeli]

Pöhlö ketju sillä Suomen tärkeimmät kauppakumppanit Ryssiä lukuunottamatta ovat öljyn netto-ostajia. Samoiten suomikin on netto-ostaja. Ölkän hinnanlasku tuo jotain miljardi euroa säästöä elikkä lisävaroja kulutukseen. Samoiten kaikki Suomen tärkeimmät vientimaatkin saavat lisävaroja kulutukseen. Nuo valtaisat ölkkärahastot on revitty meidän peseestä, joten nyt ne hillot menee meidän kulutukseen ja velkojen maksuun.

[Mehud]

Piensijoittajan näkökulmasta totean, että rahantekeminen on harvoin näin helppoa. Öljyn hinnan "romahtaminen" on salkulle parasta mitä voi tapahtua. Ennakoiminen on poikkeuksellisen helppoa. Öljy, yksi maailman talouden perusteista, romahtaessaan tarjoaa sijoittajalle uskomattomat mahdollisuudet, kuten nyt on osoitettu.

Kun öljyn hinta laskee romahduksenomaisesti, niin öljyn etsintään, poraukseen ja offshore teollisuuteen liittyvien toimialojen kurssit laskevat vipuvarsimaisesti, vieläkin enemmän. Kaikki em. toimintaan liittyvät investoinnit jäädytetään ja kurssit ylireagoivat erittäin paljon. Onneksi itse tankkasin niitä kunnolla, kun olivat parhaimmillaan yli 80 % miinuksella. Nyt mennään ylös ja lujaa. Kaikki alaan liittyvät sijoitukseni ovat kerrassaan mairittelevia ja parhaat aivan hävettävän hyviä.

Öljyn hinnan nousu on yhtä varmaa kuin auringon nousu, vaikka tunnettuja öljyvarantoja on enemmän kuin koskaan aikaisemmin (jaksaa aina naurattaa öljykriisit ja öljyn loppuminen pian. Silloin kun öljy oikeasti loppuu, niin minä en enää elä ja perintöni olen silloin sijoittanut muualle).

Öljyn hinnan aleneminen on tällä hetkellä pelkästään poliittista peliä ja siihen kun lisätään venäjän epävarmuus, kuten kaikkiin muihinkin osakkeisiin, niin riskien lauetessa kaikki osakkeet nousevat näiden riskien osalta. Nyt on hyvä hetki, jos on rahaa sijoittaa. Nyt ollaan ainakin öljyalan osalta osto hetkellä, vaikka kurssit ovatkin öljyn liepeillä toimivien yritysten osalta jo noussutkin huikeasti.

Myyntihetkeen on vielä kymmenien prosenttien matka ja silloin Suomi saa verotuloina osansa öljy alesta. Ainakin minun osaltani.

[talous ja muutos]

Norjalla riittää intoa öljyntuotannon lisäämiseen:

http://yle.fi/uutiset/barentsinmeren_oljyjattilainen_goljat_kestaa_10_000_vuoden_myrskyt/7976384
Talous 6.5.2015 klo 17:20 | päivitetty 6.5.2015 klo 19:30

Goljatin öljykentästä tietoa myös:
Wikipedia/Goliat field

Kesällä aloitetaan öljytuotanto Goljatin öljykentällä, joka sijaitsee 85 km luoteeseen Hammerfestistä. Öljyntuotantolisenssistä omistaa Eni Norge AS 65 % ja Statoil Petroleum AS 35 %.
Goljatin tunnetut öljyvarat ovat 174 miljoonaa barrelia. Öljyä arvioidaan riittävän 10 - 15 vuodeksi.

Norjan öljyteollisuus on yhä keskittynyt Pohjanmerelle. Sinne on tulossa alan suurimmat investoinnit. – Stavangerista länteen rakennettavan Johan Svedrup -öljykentän on määrä aloittaa tuotantonsa 2019. Se päivätuotannoksi on huipussaan arvioitu kuusinkertainen määrä Goljatiin verrattuna ja eliniäksi 50 vuotta.

Nyt Jäämeren öljyvarannot pannaan toden teolla pelilaudalle. Äsken Norjan hallitus julisti haettavaksi etsintälupia pohjoiseen laajemmin kuin koskaan. Haettavana on kuutisenkymmentä etsintälohkoa. Merkittävä osa alueista on Norjan ja Venäjän viisi vuotta sitten sopimalla rajalla Barentsinmerellä.

Norjassa öljyteollisuus on öljyn halpenemisen myötä vähentänyt tuhansia työpaikkoja, mutta jättimäisiä investointeja on vireillä varsinkin Pohjanmerellä. – Venäjällä Barentsinmeren hankkeita on lykätty toistaiseksi.

[talous ja muutos]

http://yle.fi/uutiset/iran_tuo_lisapaineita_oljymarkkinoille__oljymaiden_ahdinko_koituu_kuluttajan_iloksi/7972849
Ulkomaat 6.5.2015 klo 6:06 | päivitetty 6.5.2015 klo 6:06
Iran tuo lisäpaineita öljymarkkinoille – öljymaiden ahdinko koituu kuluttajan iloksi


Maailman öljyvarat

Öljyvarat, jotka nykyisellä tekniikalla ja öljyn nykyisillä hinnoilla voidaan hyödyntää:
- vuonna 2013 yhteensä 1 687,9 miljardia barrelia.

Osuudet tunnetuista öljyvaroista:
- Lähi-itä: 47,9 %
- Etelä- ja Keski - Amerikka: 19.5 %
- Pohjois - Amerikka: 13.6 %
- Eurooppa ja Euraasia: 8.8 %
- Afrikka: 7.7 %
- Aasia Tyynimeri: 2.5 %

Öljyvarojen riittävyys:
- Lähi-itä: 78.1 vuotta.
- Etelä- ja Keski - Amerikka: yli 100 vuotta.
- Pohjois - Amerikka: 37.4 vuotta.
- Eurooppa ja Euraasia: 23.4 vuotta.
- Afrikka: 40.5 vuotta.
- Aasia Tyynimeri: 14.0 vuotta.

---

Iran ehkä pääsee kunnolla öljymarkkinoille:

Iranilla on maailman kolmanneksi suurimmat öljy- ja kaasuvarat. Islamilainen tasavalta on kuitenkin viime vuodet ollut taloussaarrossa ydinohjelmansa vuoksi. Iranin öljyn vienti on kärsinyt pahoin lännen asettamista pakotteista, Iranin öljyn pääostaja on ollut Kiina.
Iranin ydinohjelmaa koskevissa neuvotteluissa päästiin puitesopuun huhtikuun alussa. Kesäkuun loppuun mennessä on määrä hioa sopimus valmiiksi. Siinä Iran sitoutuisi olemaan hankkimatta ydinasetta, länsi puolestaan poistaisi Iraniin kohdistetut pakotteet.
Jos sopimus syntyy, Iran palaa nopeasti merkittäväksi öljynviejäksi. Iranin oma talous on kuralla, ja se odottaa innolla öljyn vientiporttien avautumista. Kansainvälisten arvioiden mukaan Iranin paluu merkitsisi päivässä noin 600 000 tynnyriä lisää öljyä markkinoille.
Tällä olisi väistämättä suora vaikutus öljyn hintaan. Öljystä on jo nyt ylitarjontaa, joten paineet öljyn hinnan halpenemiseen kasvaisivat Iranin markkinoille tulon myötä.

---

Venäjälle vaikeuksia öljynhinnan laskusta:

IEA:ssa öljyteollisuuden ja -markkinoiden seurannasta vastaava johtaja Antoine Halff sanoo, että Venäjän isona haasteena on öljytulojen pudotuksen ja kansainvälisten pakotteiden osuminen samaan aikaan.
Venäjän tuloista puolet koostuu öljystä ja kaasusta, joten öljyn hinnan romahdus näkyy suoraan valtion budjetissa.
Venäjään kohdistetut pakotteet puolestaan ovat sulkeneet venäläiset yhtiöt kansainvälisiltä pääomamarkkinoilta. Rahaa saa vain huippukalliiseen hintaan.
Pakotteilla on rajattu myös uuden teknologian vientiä Venäjälle. Tämän seurauksena arktisten alueiden öljyesiintymisiä ei aivan lähiaikoina oteta käyttöön.
Öljyn ja kaasun länsiviennin korvaamiseksi Venäjä on suunnannut katseen Kiinaan. Potentiaalia Kiinassa on, mutta Antoine Halffin mukaan kiinalaiset ovat tiukkoja neuvottelijoita. Öljyn ylitarjonnan vuoksi Kiinalla on nyt paljon vaihtoehtoja josta öljyä voi tuoda.

[talous ja muutos]

EU-28:n energiariippuvuus ennen kuin Ukrainan kriisi alkoi loppuvuonna 2013:


http://ec.europa.eu/eurostat/statistics-explained/index.php/Energy_production_and_imports/fi

Energian tuotanto ja tuonti


Tiedot: maaliskuulta ja toukokuulta 2014. Tuoreimmat tiedot: Lisää Eurostat-tietoa, Keskeiset taulukot ja Tietokanta. Seuraava päivitys: huhtikuu 2015.

Euroopan unionin (EU) riippuvuus energian tuonnista, erityisesti öljyn ja viime aikoina myös kaasun tuonnista, on tehnyt energian toimitusvarmuudesta merkittävän poliittisen tekijän.

/Tärkeimmät tilastolliset tulokset
/Tuonti

Taulukko 4: Energiariippuvuus, EU-28, 2002–2012
(nettotuonnin %-osuus energian kokonaiskulutuksesta ja ajopolttoaineista, öljyekvivalenttitonneina ilmaistuna)

Vuonna 2012:
Kaikki                          53.4 %
Kiinteät polttoaineet   42.2 %
Raakaöljy                    88.2 %
Maakaasu                   65.8 %

Taulukko 3: Primäärienergian tuonnin pääasiallinen alkuperä, EU-28, 2002–2012
(% EU-28:n ulkopuolisesta tuonnista)

Vuonna 2012:
Kiinteät polttoaineet
Venäjä:          25.9 %
Kolumbia:       23.7 %
USA:               23.0 %
Australia:          7.4 %
Etelä - Afrikka:  6.3 %
Indonesia:        4.6 %
Kanada:           1.7 %
Ukraina:           1.4 %
Venezuela:       0.5 %
Muut:               5.5 %
Yhteensä:    100.0 %
Raakaöljy
Venäjä:           33.7 %
Norja:             11.1 %
Saudi - Arabia:  8.8 %
Nigeria:             8.2 %
Libya:                8.2 %
Kazakhstan:     5.1 %
Irak:                 4.1 %
Azerbaidzhan:  3.9 %
Algeria:            2.9 %
Muut:            14.0 %
Yhteensä:   100.0 %
Maakaasu
Venäjä:                  32.0 %
Norja:                    31.3 %
Algeria:                  13.5 %
Qatar:                      8.4 %
Nigeria:                    3.6 %
Libya:                       1.9 %
Trinidad ja Tobago:  0.9 %
Peru:                        0.8 %
Egypti:                     0.6 %
Muut:                       7.1 %
Yhteensä:            100.1 %

[talous ja muutos]

Ukrainan ja Venäjän välisen kriisin takia EU pyrkii vähentämään riippuvuuttansa Venäjän energiasta. Kiinteät polttoaineet (esim. kivihiili) ja nestemäiset polttoaineet (öljy) voidaan kuljettaa laivoilla, mikä helpottaa muitten energiatuottajien käyttöä. Maakaasun kannalta tilanne on hankalampi, vaikka maakaasua voidaan kuljettaa nesteytettynä.

Venäjä joutuu hankkimaan uusia markkinoita energiaviennillensä. Kiina ja muu teollistunut Aasia on otollinen kohde. Mutta pitkien maamatkojen takia tarvitaan putkikuljetusta öljylle ja maakaasulle.

---

Mutta myös Keski - Aasian öljy- ja maakaasutuotantomaille EU:n ja Venäjän kireät välit on ongelma:
- Jos EU -maat ostavat Keski - Aasian öljyä tai maakaasua, joka kuljetetaan Venäjän putkiston kautta, niin silloin EU -maat ovat riippuvaisia Venäjästä - ihan kuin ostamalla venäläistä öljyä tai maakaasua.

Keski - Aasian maat ovat jo vuosia sitten pyrkineet vähentämään riippuvuuttansa Venäjän öljy- ja kaasuputkistosta:


Suoria putkiyhteyksiä Keski - Aasiasta Kiinaan:

Wikipedia/Central Asia–China gas pipeline
Kuljettaa maakaasua.
Maksimikapasiteetti 55 Gm³/vuosi.
Putkireitti: Buhara - Tashkent - Almatyn putkilinja, Kazakhstan - Kiinan öljyputkilinja.
Pituus 1 833 km.
Putken halkaisija 1 067 mm.
Rakentaminen aloitettiin 2007.
Ensimmäinen putkilinja otettiin käyttöön 2009.
Toinen putkilinja otettiin käyttöön 2010.
Kolmas putkilinja otettiin käyttöön 2014.
Neljännen putkilinjan rakentaminen alkoi 2014/2015.

Wikipedia/Kazakhstan–China oil pipeline
Kuljettaa öljyä.
Maksimikapasiteetti 20 miljoonaa tonnia vuodessa.
Putkireitti: Kazakhstan ja Kiina.
Pituus 2 228 km.
Sopimus öljyputkilinjan rakentamisesta solmittiin 1997.
Putkilinja valmistui 2009.
* Myös Venäjä käyttää tätä putkilinjaa: Länsi - Siperian öljyä kuljetetaan tätä kautta Kiinaan.


Putkiyhteyksiä Keski - Aasiasta Iraniin:

Wikipedia/Korpeje–Kordkuy pipeline
Kuljettaa maakaasua.
Maksimikapasiteetti 8 Gm³/vuosi
Putkireitti: Länsi - Turkmenistan ja Kaspian meren kaakkoisranta Iranissa.
Pituus 200 km.
Päätös putkilinjan rakentamisesta 1995.
Putkilinja otettiin käyttöön 1997.

Wikipedia/Dauletabad–Sarakhs–Khangiran pipeline
Kuljettaa maakaasua.
Maksimikapasiteetti 12 Gm³/vuosi
Putkireitti Keski - Turkmenistanin eteläosa ja Koillis - Iran.
Pituus 182 km.
Putken halkaisija 1 219 mm.
Päätös putkilinjan rakentamisesta 2009.
Putkilinja otettiin käyttöön 2010.


Aiotut putkiyhteydet Keski - Aasiasta Afganistanin kautta muualle Aasiaan:

Wikipedia/Trans-Afghanistan Pipeline
Alkuperäinen projekti alkoi 1995. Taliban alkoi vallata alueita Pakistanin tuella Afganistanissa. Niinpä Taliban piti saada mukaan projektiin. Usalainen Unocal oli mukana CentGasissa, jonka oli tarkoitus rakentaa putkilinja. Mutta 1998 USA:n suurlähetystöjä pommitettiin Kenian Nairobissa ja Tansanian Dar es Salaamissa. Talibanin johtaja mullah Mohammad Omar ilmoitti, että pommitukset järjestäneellä Osama bin Ladenilla oli Talibanin tuki. Niinpä usalainen Unocal vetäytyi hankkeesta.
Vuonna 2001 al-Qaida teki lentokoneiskuja USA:n suurkaupunkeihin. Tämä johti al-Qaidaa tukeneen Talibanin karkoittamiseen Afganistanista.
Joulukuussa 2002 Turkmenistanin, Afganistanin ja Pakistanin johtajat allekirjoittivat uuden sopimuksen putkilinjasta. Vuonna 2005 Aasian kehityspankki esitti lopullisen version putkilinjan toteutettavuudesta. - Mutta Talibanin johtama kapinaliike Afganistanin hallitusta vastaan on estänyt putkihankkeen toteutumisen.


Aiotut putkilinjat Keski - Aasiasta Kaspian meren yli Azerbaidzhaniin ja edelleen länteen:

Wikipedia/Trans-Caspian Gas Pipeline
1999 putkilinjahanke käynnistyi, mutta se lopahti seuraavana vuonna Iranin ja Venäjän vastustukseen.
Putkilinjahanke käynnistyi uudestaan 2006. Mutta Venäjä ilmaisi kielteisen asenteensa putkilinjahanketta kohtaan 2007 ja Iran vuonna 2008. Niinpä hanke ei ole edennyt.

Wikipedia/Trans-Caspian Oil Transport System
Hankkeen tarkoituksena on saada kuljetusyhteys Kazakhstanin öljykentiltä Kaspian meren kautta Azerbaidzhanin Bakuun. Rakennettaisiin öljyputki sekä hankittaisiin öljytankkerilaivasto ja rakennettaisiin öljyterminaalit rannikolle.
Tätäkin hanketta Iran ja Venäjä ovat vastustaneet, koska ne eivät halua omille putkistoillensa kilpailevaa kuljetusyhteyttä länteen.
Hanke käynnistettiin vuonna 2005, mutta se ei ole edennyt.

[talous ja muutos]

Azerbaidzhanilla on runsaat öljy- ja maakaasuvarat:

Wikipedia/Energy in Azerbaijan
/Oil
Vuonna 2004 todennetut öljyvarat: 7 - 13 miljardia barrelia.
/Natural Gas
Vuonna 2004 todennetut maakaasuvarat: 1.37 biljoonaa kuutiometriä eli 1.37 terakuutiometriä.
* Vaikka tiedot ovat vanhoja, ne antavat suuruusluokan Azerbaidzhanin fossiilisista energiavaroista.

-----

Wikipedia/Nagorno-Karabakh War
Sota kesti 1988 - 1994. Se alkoi jo Neuvostoliiton aikana ja jatkui, kun Armenia ja Azerbaidzhan olivat itsenäistyneet Neuvostoliiton hajoittua 1991.
Sodassa armenialaiset ja azerilaiset taistelivat Vuoristo - Karabahin omistuksesta.


Azerbaidzhanin naapurimaissa olleita sotia:
- Ensimmäinen Tshetshenian sota: 1994 - 1996. (Wikipedia/First Chechen War)
- Toinen Tshetshenian sota: 1999 - 2009. (Wikipedia/Second Chechen War)
- Venäjän ja Georgian välinen sota: 7 - 12 elokuuta 2008 (Wikipedia/Russo-Georgian War)

Lisäksi vuonna 2014 Venäjä sieppasi Krimin Ukrainalta (Wikipedia/History/Annexation of Crimea by the Russian Federation) ja sai aikaan Kaakkois - Ukrainan separatismin (Wikipedia/History/2014–15 unrest in southern and eastern Ukraine).

-----

Reaalipolitiikkaa:

Azerbaidzhan vie öljyä ja maakaasua Georgian kautta Länteen. Toisaalta Azerbaidzhan ei ärsytä Venäjää sallimalla öljy- ja maakaasuputkien rakentamisen Kaspian meren kautta Keski - Aasiaan, jolloin sieltä voitaisiin viedä öljyä ja maakaasua Länteen käyttämättä Venäjän putkistoa.

Venäjä sallii, että Azerbaidzhan vie öljyä ja maakaasua Georgian kautta Länteen.
Mutta Venäjä ei hyväksy, että Keski - Aasian öljyä  ja maakaasua vietäisiin Länteen Kaspian meren, Azerbaidzhanin ja Georgian kautta. Näin sivuutettaisiin Venäjän putkistot, jolloin Venäjä menettäisi kontrollin Keski - Aasian öljyn ja maakaasun viennissä Länteen.

[talous ja muutos]

Maailmanlaajuiseen energiapolitiikkaan ja erityisesti öljy- ja maakaasupolitiikkaan vaikuttaa paljon kahden supervallan eli USA:n ja Kiinan vastakkainasettelu:
- Millä keinoin USA yrittää rajoittaa Kiinan vaikutusvallan kasvua?
- Miten Kiina reagoi siihen, että USA yrittää rajoittaa (esim. TTIP- ja TPP -sopimuksilla) Kiinan vaikutusvallan kasvua?
- Miten liittoutumattomat suurvallat (Brasilia, Intia ja Venäjä) reagoivat USA:n ja Kiinan väliseen kilpailuun vaikutusvallasta?
- Miten muut valtiot reagoivat yllä kuvattuun tilanteeseen?


TPP -sopimus:
- Ison valtameren rannikkovaltioitten välinen vapaakauppasopimus. Siihen pyrkii uusia jäsenvaltioita mm. USA. Sopimuksen sisältöä aiotaan laajentaa.
- Lisätietoa: Wikipedia/Trans-Pacific Partnership

TTIP -sopimus:
- EU:n ja USA:n välille aiottu kauppa- ja investointikumppanuussopimus.
- Lisätietoa:
--- Wikipedia/Transatlanttinen kauppa- ja investointikumppanuus
--- Wikipedia/Transatlantic Trade and Investment Partnership
- Hommaforumin keskusteluketju:
--- Myllyssä: TTIP: EU:n ja USA:n välinen vapaakauppasopimus

-----

Riikka Söyringin tiivistelmä raportista, jossa Ulkoasiain neuvosto CFR (Council on Foreign Relations) hahmottelee USA:n Kiinan -politiikkaa:

http://riikkasoyring.puheenvuoro.uusisuomi.fi/194645-yhdysvaltain-uusi-kiina-strategia

Yhdysvaltain uusi Kiina-strategia
5.5.2015 21:19 Riikka Söyring

    Geopolitiikka
    Geostrategiat
    Globaali talous

9 kommenttia

    ilmoita asiaton viesti

    Yhdysvaltain erikoisjoukkojen sijoitus (Lähde: WSJ)
    Yhdysvaltain erikoisjoukkojen sijoitus (Lähde: WSJ)

Ulkoasiain neuvosto CFR (Council on Foreign Relations) on julkaissut Yhdysvaltain talous- ja geostrategioiden suuntaviivoja hahmottelevan erikoisraportin "Revising U.S. Grand Strategy towards China". Kiinan menestys on vaara Yhdysvalloille, raportissa päätellään.



Vaikutusvaltaisen Council on Foreign Relations -järjestön erikoisraportti hahmottelee Yhdysvaltain tulevan politiikan suuntaa Kiinan suhteen.

Raportin kirjoittajat Robert D. Blackwill ja Ashley J. Tellis näkevät Kiinan menestyksen uhkana Yhdysvaltain hyvinvoinnille. "Yhdysvaltain pyrkimykset integroida Kiina liberaaliin kansainväliseen järjestykseen on luonut uusia uhkia Yhdysvaltain ylivallalle Aasiassa - uudet uhat saattavat muodostua uudeksi globaaliksi haasteeksi Yhdysvaltain vallalle - Washington tarvitsee Kiinan suhteen uuden suurstrategian joka tasapainottaa Kiinan mahdin kasvua sen sijaan että tuetaan Kiinan nousua".



Blackwill ja Tellis suosittavat Yhdysvaltain talouden elvyttämistä sekä Kiinan Aasian alueen kaupankäynnin ulkopuolelle sulkevan vapaakauppasopimus TTP:n (Trans-Pacific Partnership) pikaista läpiajamista kongressissa, ja että Kiinan eristämiseen tulee vetää mukaan kaikki Yhdysvaltain "samanmieliset kumppanimaat" sekä liittolaiset. Samalla halutaan kasvatettavaksi Yhdysvaltain puolustusbudjettia sekä lisättäväksi Yhdysvaltain sotilaallista läsnäoloa Aasiassa, Tyynenmeren sekä Kiinan eteläisillä ja itäisillä merialueilla (laivasto, ilmavoimat, ohjuspuolustus) ja Kiinan reunavaltioissa. Kiinan reunavaltiot pitää pyrkiä saamaan Yhdysvaltain liittolaisiksi.

Saman tien otetaan esiin tarve vaihtaa hallitus Pohjois-Koreassa, joka voitaisiin toteuttaa yhdessä Japanin kanssa. Etelä-Koreaan halutaan lisää ohjuksia ja Australiaa kuvaillaan Yhdysvaltain "eteläiseksi ankkuriksi" jonka kanssa voitaisiin eri menetelmin toteuttaa Intian valtameren valvontaa; Australiallekin on varattu ohjuspuolustusjärjestelmäalustana toimiminen. Filippiinit, Intia, Indonesia ja Vietnam halutaan vetää mukaan tiivistettyyn sotilaalliseen yhteistyöhön.

Sellaisen teknologian, jota voi käyttää useampaan tarkoitukseen, saatavuutta tulee rajoittaa yhdessä Yhdysvaltain liittolaismaiden kanssa, jotta estettäisiin Kiinan sotilaallisen mahdin kasvu. Tätä strategiaa on määrä toteuttaa myös kyberavaruuden alueella samalla kun Kiinalle määrätään hyödyt ylittävät haittasanktiot mahdollisista kybertilan loukkauksista.

Kaiken tämän jälkeen on määrä vakuutella diplomaattiteitse joka suuntaan Yhdysvaltain pyrkivän välttämään yhteenottoa Kiinan kanssa.



"Jo nyt Kiinan [taloudellinen] nousu on synnyttänyt geopoliittisia, sotilaallisia, taloudellisia ja ideologisia haasteita Yhdysvaltain mahtiasemalle, Yhdysvaltain liittolaisille sekä Yhdysvaltain dominoimalle kansainväliselle järjestykselle. Kiinan menestys tulevaisuudessa, vaikka epätasainenkin, vaarantaisi Yhdysvaltain kansalliset intressit." Washingtonin nykyinen, Kiinan taloudellista ja poliittista integraatiota liberaaliin kansainväliseen järjestelmään kunnioittava suhtautuminen Yhdysvaltain globaalin etuoikeusaseman kustannuksella ei riitä, kirjoittavat tuimistelevat: on sopimatonta, että Kiinan pyrkimyksiä kasvattaa kansallista vaikutusvaltaansa ei estetä lujemmalla kädellä.

Kiinan sisäistä tilannetta käsitellään raportissa huomauttaen aivan oikein Kiinan sisäisen tilanteen määrittävän Kiinan ulkopolitiikkaakin – näinhän on kaikissa maailman maissa – mutta paikoitellen Blackwillin ja Tellisin pohdinnat muuttuvat hurskasteluksi, jossa yhtymäkohtia Yhdysvaltain omaan mentaliteettiin, tilanteeseen ja toimintatapoihin ei nähdä. Esimerkiksi pohdinta siitä, millaiseen ristiriitatilanteeseen "puolueen armeija" joutuu, mikäli armeija joutuu puolustamaan puoluetta suuttuneilta kiinalaisilta, on yksinkertaisesti nolo: Yhdysvaltain erikoisjoukot harjoittelevat parin kuukauden päästä seitsemässä eri osavaltiossa Jade Helm -nimisessä operaatiossa "vihamielisen" siviiliväestön hallintaa sekä sullomista "koontileireille" realistisissa harjoituksissa. http://www.inquisitr.com/1959728/operation-jade-helm-special-forces-realistic-military-training-in-seven-southwester-states-prompts-martial-law-fears/



Samassa osiossa kerrotaan Kiinan kommunistisen puolueen (CCP) käyttäneen vahvoja siteitään Aasian maihin rauhoittaakseen reuna-alueitaan tarjoamalla niille mahdollisuutta hyötyä Kiinan talouskasvusta, ja luoden näin mekanismeja, joilla Kiina voi kasvattaa vaikutusvaltaansa alueella. "Toisekseen Kiina on pyrkinyt luomaan yhteisen asian joidenkin valtioiden – sellaisten kuten Venäjä, jolla huolimatta Pekingiä kohtaan tuntemistaan epäluuloista - on ollut syynsä (kuten Ukrainan kriisi ja länsimaiden Venäjälle asettamat talouspakotteet) vastustaa parhaillaan Aasiassa meneillään olevaa laajempaa Kiinan vastaista tasapainottamista."



Kirjoittajien mukaan Kiina vaatii aasialaisille oikeutta hoitaa itse Aasian turvallisuus; Peking näkee Washingtonin esteenä neutraloidun reuna-alueen muodostamiselle. Raportin kieli on aseteltu siten, että lukijalle jää se käsitys, että Kiinan kommunistisen puolueen pyrkimys tuottaa Kiinan (ja Yhdysvaltain) väestölle materiaalista hyvinvointia ja lisätä Kiinan turvallisuutta olisi jotenkin erityisen säädytöntä käytöstä.

Raportin keskeinen teema on Yhdysvaltain globaalin ylivallan säilyttäminen ja laajentaminen. Ylivalta-asemaa uhkaavat prosessit pyritään kääntämään toiseen suuntaan kaikin keinoin, käyttämällä taloudellisia, diplomaattisia ja sotilaallisia keinoja.



Kiinalla, Brasilialla, Intialla, Venäjällä ja Etelä-Afrikalla (BRICS) on rakenteilla kehityspankki, joka osittain korvaisi Maailmanpankkia ja IMF:aa. Venäjän jäsenyys BRICS:issa sekä Suomen NATO-isäntämaasopimus tekevät Suomenkin rajasta BRICS-SCO -rajan. http://riikkasoyring.puheenvuoro.uusisuomi.fi/179741-suomenkin-eu-nato-maarajasta-brics-scocu-maaraja

Yhdysvaltain huolenaiheita on lisännyt sen "samanmielisten kumppanimaiden" (Tanska, Saksa, Suomi, Iso-Britannia jne) innokas osallistuminen esimerkiksi Kiina-vetoiseen Aasian infrastruktuuri- ja investointipankkiin (AIIB), joka nähdään Yhdysvaltain valta-aseman haastamisena sekä tietoisena pyrkimyksenä heikentää Yhdysvaltain komennossa olevaa Aasian kehityspankkia – vaikka peilikuvan lailla Yhdysvallat on harjoittanut vastaavaa politiikkaa Kiinan ja muiden kilpailijoikseen katsomiensa maiden suhteen. http://riikkasoyring.puheenvuoro.uusisuomi.fi/190173-ollaanko-yhdysvaltoja-eristamassa-aiib

AIIB:in lisäksi Kiinalla on muita, Tyynenmeren alueelle suuntautuvia hankkeita kuten Aasian-Tyynenmeren alueen vapaakauppasopimus FTAAP (Free Trade Area of the Asia Pacific) sekä talouden alueellisten kumppanuuksien sopimukset (RCEP, Regional Comprehensive Economic Partnership). RCEP-kauppasopimukset kytkisivät yhteen Japanin, Intian, Kiinan ja muiden Aasian maiden taloudet. Samaan aikaan Kiina on rakentamassa Venäjän läpi uutta silkkitietä, joka helpottaisi Kiinan, Venäjän ja Eu28:n välistä kauppaa, ja myös merireittejä, jotka yhdistäisivät uuteen laajaan kauppablokkiin Aasian nousevat taloudet. Kaupan siirtyminen sekä kaupankäynnin mahdollistaminen ilman, että dollaria käytetään vaihdonvälineenä tai reservivaluuttana uhkaa Yhdysvaltain johtoasemaa – ja taloutta.



Kaiken tämän nähdään haastavan Yhdysvaltain dominanssi paitsi Aasiassa, myös globaalisti. Blackwillin ja Tellisin kannalta asia on harvinaisen selvä: kukaan, missään päin maailmaa, ei saa nousta korvaamaan Yhdysvaltoja missään asiassa; Yhdysvallat haluaa olla ensisijainen toimija joka puolella maailmaa. Vanhat konstit kuten eristäminen (containment) eivät enää globalisaation aikana toimi. Erikoisraportti ei kuitenkaan osaa suosittaa muita keinoja kuin Kiinan toiminnan peilaaminen vastatoimilla sekä Kiinan sulkeminen ulos globaalista kaupasta, jota Yhdysvallat muissa yhteyksissä painottaa edistävänsä.

Kirjoittajien johtopäätös onkin, että ei ole mahdollista rakentaa perustavaa laatua olevaa luottamusta, rauhanomaista rinnakkaiseloa, molemminpuolista yhteisymmärrystä, strategista kumppanuutta [Yhdysvaltain ja Kiinan välille] koska Kiina puoltaa Kiinan etuja, ei Yhdysvaltain.

Mielenkiintoisen tutkielman saisi pohtimalla "riippumattomien tutkijoiden" mentaliteettia, joka avoimesti julistaa Yhdysvaltain oikeutta globaaliin ylivaltaan, ja olettaa samalla muiden maiden alistuvan, jopa oman taloudellisen hyvinvointinsa uhraten, Yhdysvaltain tahtoon ja tarpeisiin. Onko kyseessä megalomania?

Uskoakseni olen kyennyt runttaamaan 70-sivuisen raportin oleellisen sisällön näille riveille.




Kirjoittajien taustasta.

Robert D. Blackwill on toiminut George W. Bushin neuvonantajana, suurlähettiläänä sekä oikeistolaisessa ajatushautomo RAND Corporationissa. Yhdysvaltain ilmavoimille analyyseja ja tutkimusta tarjoamaan perustettu RAND mainostaa itseään puolueettomana organisaationa. http://www.sourcewatch.org/index.php/RAND_Corporation

Ashley J. Tellis on Carnegie Endowment for International Peace -organisaation (CEIP) tutkija joka aiemmin työskenteli mm. RAND:ille sekä Yhdysvaltain ulkoministeriölle.




Pääasialliset lähteet:

Blackwill, Robert D.; Tellis, Ashley J. | Council on Foreign Relations: Revising U.S. Grand Strategy towards China, Council Special Report n:o 72 (March 2015) http://carnegieendowment.org/files/Tellis_Blackwill.pdf

Mattis, Jim | Hoover Institute: A New American Grand Strategy (26 Feb 2015) http://www.hoover.org/research/new-american-grand-strategy

Miller, Paul D. | (IISS): Five pillars of American Grand Strategy (Nov 2012) https://www.iiss.org/en/publications/survival/sections/2012-23ab/survival--global-politics-and-strategy-october-november-2012-fda3/54-5-02-miller-b497

-----

Wikipedia/Carnegie Endowment for International Peace
Carnegie Endowment for International Peace on ulkopolitiikan ajatuspaja, jolla on toimintakeskukset Washington D.C.:ssä, Moskovassa, Beijingissä ja Brysselissä. Sen päämaja sijaitsee Washington D.C.:ssä.
Pennsylvanian yliopiston 2014 Global Go To Think Tanks Report -julkaisussa Carnegie on arvioitu maailman kolmanneksi vaikutusvaltaisimmaksi ajatuspajaksi. Sen edellä on vain Brookings Institution ja Chatham House.


Wikipedia/RAND Corporation
RAND Corporation on globaalin politiikan ajatuspaja.
RAND:n rahoitus tulee USA:n liittovaltiolta sekä lahjoituksina yhtiöiltä ja henkilöiltä.
Pääkonttori sijaitsee Kalifornian Santa Monicassa.


Wikipedia/Council on Foreign Relations
Council on Foreign Relations (CFR) USA:n voittoa tavoittelematon, 4 900 jäsenen organisaatio, julkaisija ja ajatuspaja. Se on erikoistunut USA:n ulkopolitiikkaan ja kansainvälisiin asioihin.
CFR:n päämaja sijaitsee New Yorkin kaupungissa.
CFR:n jäsenkuntaan on kuulunut kokeneita poliitikkoja, yli tusina USA:n ulkoministereistä, CIA:n johtajia, pankkiireja, juristeja, professoreita ja kokeneita mediahahmoja.

/Current status/Membership/Notable board members
* Robert E. Rubin on toiminut USA:n valtiovarainministerinä, korkea-arvoisena johtajana Goldman Sachsilla ja City Groupin hallituksessa. Hän toimi ensimmäisenä johtajana USA:n talousneuvostossa (United States National Economic Council) ja hän palveli presidentti Bill Clintonin apuna talouspolitiikassa.
* Madeleine K. Albright toimi USA:n ulkoministerinä 1997 - 2001. Nykyään hän toimii USA:n puolustusministeriössä puolustuspolitiikan neuvostossa.
* Colin L. Powell toimi USA:n armeijassa 4 tähden kenraalina ja aselajineuvoston(?) puheenjohtajana (Chairman of the Joint Chiefs of Staff). Hän työskenteli presidentti presidentti Ronald Reaganin kansallisen turvallisuuden neuvonantajana 1987 - 1989. Hän toimi USA:n ulkoministerinä 2001 - 2005.
Jne.

[talous ja muutos]

Iranin ydinsopimus on hyväksytty. Sen tarkoitus on estää Irania hankkimasta ydinasetta. Samalla Iranin pakotteista luovutaan, jolloin Iran voi myydä vapaasti öljyä ja maakaasua.

Tästä uutisia:
http://yle.fi/uutiset/naista_asioista_loytyi_sopu_iranin_ydinaseneuvotteluissa/8154250
Ulkomaat 14.7.2015 klo 14:16 | päivitetty 14.7.2015 klo 14:49
Näistä asioista löytyi sopu Iranin ydinaseneuvotteluissa
http://yle.fi/uutiset/ydinsovun_suuret_seuraukset_iranilaisille_laakkeita_maailmalle_halpaa_oljya__mutta_rauhoittuuko_lahi-ita/8154865
Ulkomaat 14.7.2015 klo 17:13 | päivitetty 14.7.2015 klo 17:13
Ydinsovun suuret seuraukset: Iranilaisille lääkkeitä, maailmalle halpaa öljyä – mutta rauhoittuuko Lähi-itä?

3. Arabimaiden ja Iranin suhteet kiristyvät

Yhdysvallat joutuu tiivistämään diplomatiaansa Lähi-idässä, sillä sen keskeiset liittolaiset Saudi-Arabia ja Israel ovat olleet Iranin kanssa sopimisen ankarampia arvostelijoita.
Vaarana on, että Iranin ydinsopimus kiihdyttää entisestään shiialaisen Iranin ja Saudi-Arabian sekä muiden sunniarabimaiden vastakkainasettelua Lähi-idässä.
Yhdysvalloilla on täysi työ vakuuttaa liittolaisensa siitä, että sopimus Iranin kanssa ei merkitse astumista näiden varpaille. Jos sunniarabimaat kokevat joutuneensa Yhdysvaltain hylkäämiseksi, se voi radikalisoida maiden ulkopolitiikkaa.
– Yhtä tärkeä tekijä on sitten se, minkä linjan erityisesti Saudi-Arabia ja muut Persianlahden valtiot valitsevat tässä tilanteessa, eli lähtevätkö he sille linjalle, että vahvistuva Iran on suuri uhka heidän kannaltaan ja he pyrkivät myös radikalisoimaan ulkopolitiikkaansa kuten Jemenin osalta on näyttänyt, Juusola sanoo.
– Lyhyellä tähtäimellä valitettavasti todennäköisempää on se, että Iranin ja Saudi-Arabian vastakkainasettelu vahvistuu, Juusola sanoo.
Suurin ongelma voi liittyä siihen, että nämä valtiot voivat lisätä sotilaallista toimintaansa Jemenissä ja Syyriassa, mikä taas vahvistaa Iranin ja sunniblokin vastakkainasettelua.
Ydinsopimus tuo jännitystä Israelin ja Yhdysvaltain suhteisiin. Israel katsoo, että sopimus jättää Iranille edelleen mahdollisuuden valmistautua ydinaseen hankkimiseen.
– Yhdysvaltain ja Israelin suhteissa tulee olemaan jännitettä niin kauan kuin nämä nykyiset johtajat ovat vallassa vähintäänkin, professori Hannu Juusola sanoo.
Se ei toisaalta tarkoita, että Yhdysvallat olisi radikaalisti muuttamassa suhteitaan Israeliin ja Israelissa ymmärretään, että hyvät suhteet Israeliin ovat Israelin intresseissä.

4. Öljyn hinta saattaa romahtaa – bensan ei

Öljyn hinta saattaa laskea rajusti, kun Iranin öljy virtaa maailmanmarkkinoille pakotteiden poistamisen jälkeen. Öljynviejämaat odottavat Iranin paluuta jännittyneinä, sillä ne joutuvat todennäköisesti laskemaan jo nyt alhaalla olevaa raakaöljyn hintaa entisestään.
Öljymarkkinat kärsivät parhaillaan ylituotannosta. Öljy ei käy kaupaksi huonon taloustilanteen takia, varsinkin Aasian talouden alamäen vuoksi. Ylituotantoa on pahentanut myös Saudi-Arabia, joka on tuonut öljyä markkinoille oman asemansa parantamiseksi.
Iran pystyisi hämmentämään öljymarkkinoita välittömästi. Talouslehti Forbesin mukaan Iranilla on täpötäysissä öljyvarastoistaan arviolta 30 miljoonaa tynnyriä öljyä. Osa öljystä on varastoituna jättiläismäisiin säiliöaluksiin satamissa valmiina lähtöön.
Varastoöljyn sijaan suurempi merkitys tulee olemaan Iranin uudella öljyntuotannolla, jonka maa saa käyntiin arviolta noin 6–12 kuukaudessa. Arvioiden mukaan Iran pystyy kasvattamaan helposti öljyntuotantoaan miljoonalla tynnyrillä päivässä. Nyt se tuottaa runsaat 2,8 miljoonaa barrelia.
Iranin öljyn äkkinäistä tuloa markkinoille ei välttämättä tapahdu, sillä Iranin on ensin löydettävä öljylleen ostajat. Uusien asiakkaiden houkuttelemiseksi Iran saattaa myydä öljyä muita halvemmalla. Tämä johtaisi entistä suurempaan kilpailuun varsinkin, jos maailman suurin öljynviejä Saudi-Arabia lähtisi mukaan alennusmyynteihin asemansa säilyttämiseksi.
Öljyn hinnanlasku ei automaattisesti vaikuta bensan hintaan. Neste Oilin energia-asiantuntija Lauri Kärnän mukaan bensiinin ja dieselin varastot ovat selvästi matalammalla tasolla kuin ylituotannosta pursuavat öljyvarastot.
– Välttämättä bensasta ja dieselistä ei tule ainakaan heti sellaista ylitarjontaa kuin raakaöljystä. Tämä pitää yllä korkeaa hintatasoa. Hyvin vaikea sanoa, mihin bensiinin hintataso lähiviikkoina tai kuukausina menee, Neste Oilin Kärnä sanoo.

-----

USA:n näkökulmasta Iranin ydinsovun tärkein etu on, että Keski - Aasian maat vapautuvat riippuvuudestansa Venäjän ja Kiinan putkistoihin, kun myyvät öljyä ja maakaasua ulkomaihin. Nimittäin Keski - Aasian maat voivat myydä öljyä ja kaasua maailmalle - Iranin jo olemassa olevien putkiyhteyksien kautta.

Mutta haittapuolena on USA:n kannalta, että Iran saa paljon vaikutusvaltaa, kun Keski - Aasian maat myyvät öljyä ja maakaasua maailmalle sen putkistojen kautta. Nimittäin Iran on ollut enemmän tai vähemmän huonoissa väleissä USA:n kanssa vuodesta 1979 lähtien, kun USA:n perinteinen liittolainen shaahi Mohammad Reza Pahlavi syrjäytettiin vallasta (Wikipedia/Mohammad Reza Pahlavi/Revolution)

USA:n perinteiset Lähi-idän liittolaiset Saudi - Arabia ja Israel vastustavat ydinsopua Iranin kanssa, koska se lopettaisi Irania heikentävät talouspakotteet.
- Iran vaurastuisi, jos se saisi myydä vapaasti öljyä ja maakaasua ulkomaille.
--- Iran voisi käyttää lisävaroja ostaakseen aseita ja aseteknologiaa.
--- Iran saattaisi onnistua saamaan joitakin Länsi - Euroopan isoja maita riippuvaiseksi Iranin kaupasta. - Silloin Iran voisi vaikuttaa näitten maitten Lähi-idän politiikkaan.
- Iranin suhteet Länsi - Euroopan maihin voisivat muuttua hyviksi.
--- Iran voisi vähitellen rakentaa lobbausverkoston Länsi - Euroopan tärkeitten maitten mahtipuolueitten suhteita varten.
--- Iran voisi ostella yhtiöitä Länsi - Euroopasta, jolloin ne voisivat vaalirahoittaa Länsi - Euroopan puolueita ja poliitikkoja.
- Keski - Aasian maat muuttuvat riippuvaisiksi Iran putkistoista, kun ne myyvät öljyä ja maakaasua maailmalle (paitsi Kiinaan). Niinpä Iran pystyisi vaikuttamaan niitten ulkopolitiikkaan.

-----

USA:n ulkopolitiikan linjavaihtoehtoja:

A) Kiinan vaikutusvallan heikentäminen on ensisijainen tavoite. Sen rinnalla hyvät suhteet Israeliin ja Saudi - Arabiaan ovat toissijaisia.
B) Hyvät suhteet Israeliin ja Saudi - Arabiaan ovat tärkeitä. Iraniin pitää suhtautua varovaisesti ja epäluuloisesti, joten sille ei pidä antaa ulkopoliittista vaikutusvaltaa Keski - Aasian maihin. - Näihin tavoitteisiin verrattuna Kiinan vaikutusvallan patoaminen on toissijaista.


Wikipedia/Joint Comprehensive Plan of Action
/Political and diplomatic reactions/From countries that are parties to the JCPOA
/United States

A) -vaihtoehtoa kannattavat demokraatit:

- USA:n presidentti Barack Obama kannattaa Iranin ydinsopimusta. Hän on luvannut käyttää presidentin veto-oikeutta, jos USA:n kongressi vastustaa tätä sopimusta.
Myös USA:n varapresidentti Joe Biden ja ulkoministeri John Kerry (tietenkin) kannattavat Iranin ydinsopimusta.
- Demokraattien presidenttiehdokkaat kannattavat Iranin ydinsopimusta. Hillary Clinton ja Bernie Sanders kehuivat Iranin ydinsopimusta.
- Edustajainhuoneen vähemmistöjohtaja Nancy Pelosi (demokraatti) antoi vahvan tuen Iranin ydinsopimukselle.

B) -vaihtoehtoa kannattavat republikaanit:

- Republikaanien presidenttiehdokkaat yksimielisesti tuomitsevat Iranin ydinsopimuksen. Esim. Jeb Bush ja Lindsey Grahan haukkuivat sen.
- Senaatin armeijakomitean (Wikipedia/United States Senate Committee on Armed Services) puheenjohtaja John McCain (republikaani) vastustaa täysin Iranin ydinsopimusta.
- Senaatin ulkosuhdekomitean puheenjohtaja Bob Corker (republikaani) myös vastustaa Iranin ydinsopimusta.
- Edustajainhuoneen puhemies John Boehner (republikaani) haukkui huonoksi Iranin ydinsopimuksen.
- Senaatin enemmistöjohtaja Mitch McConnell (republikaani) vastustaa Iranin ydinsopimusta.

Mutta senaatin vähemmistöjohtaja Harry Reid (demokraatti) ei ota kantaa Iranin ydinsopimuksen puolesta tai sitä vastaan.

[MW]

Iranin ydinsopimus on hyväksytty. Sen tarkoitus on estää Irania hankkimasta ydinasetta. Samalla Iranin pakotteista luovutaan, jolloin Iran voi myydä vapaasti öljyä ja maakaasua.

***

Näin työmatkaa ajavana tulee mieleen, että bensan hinta kallistuu tämän vuoksi vain hieman.

[talous ja muutos]

Maailmanlaajuiseen energiapolitiikkaan ja erityisesti öljy- ja maakaasupolitiikkaan vaikuttaa paljon kahden supervallan eli USA:n ja Kiinan kilpailu vaikutusvallasta Latinalaisessa Amerikassa:


BRICS -yhteistyö

Wikipedia/BRICS
BRICS on Etelä - Afrikan ja neljän suurvallan (Kiina, Intia, Brasilia ja Venäjä) välinen löyhä yhteistyöjärjestö.

/History
Brasilia, Venäjä, Intia ja Kiina pitivät ensimmäisen kokouksen vuonna 2009. Etelä - Afrikasta tuli ryhmän täysjäsen huhtikuussa 2011.
Brasilia on Latinalaisen Amerikan ainoa suurvalta.


BRICS -valtiot ovat perustaneet oman pankin:

Wikipedia/New Development Bank
NDB (New Development Bank) on monenkeskinen kehityspankki, jonka toimintaa johtavat BRICS -valtiot. Se on vaihtoehto USA:n ja EU -maitten hallitsemille Maailmanpankille ja Kansainväliselle valuuttarahastolle (IMF). Pankin tavoite on "mobilisoida resursseja infrastruktuurin ja kestävän kehityksen projekteille nousevien talouksien maissa ja kehitysmaissa".
NDB -pankin pääkonttori sijaitsee Shanghaissa. Jokaisella pankin jäsenmaalla on yhtä monta osaketta ja yhtä iso ääniosuus. Yhdelläkään maalla ei ole veto-oikeutta.


Kiinalaiset aikovat rakentaa kanavia Keski - Amerikan poikki yhdistämään Isoa valtamerta ja Atlantin valtamerta:

Wikipedia/Nicaragua Canal
/History
Kesäkuussa 2013 Nicaraguan parlamentti hyväksyi lain, joka myöntää 50 -vuoden konsession Hong Kong Nicaragua Canal Development Investment Companylle (HKND Group), jota johtaa Wang Jing. Lain mukaan HKND -yhtiö saa yksinään oikeudet suunnitella ja rakentaa Nicaraguan Suurta Kanavaa, ja sen valmistuttua hoitaa ja hallinnoida kanavan toimintaa. - Sopimus kestää 50 vuotta, ja sopimuksen voi pidentää vielä toisen 50 vuoden ajaksi.
/Construction
Nicaraguan kanavan rakentaminen alkoi joulukuun 22. vuonna 2014.

Kiinalaiset aikovat mukaan myös Panaman kanavaan:

Wikipedia/Nicaragua Canal
/History
Nicaraguan kanavaprojektin kilpaileva hanke voimistui, kun vuoden 2014 loppupuolella China Harbor Engineering Company, joka on kokenut rakennusyhtiö, tarjoutui suunnittelemaan, rakentamaan ja lainoittamaan 4 kanavan sulkua Panamassa.

-----

Wikipedia/Barack Obama
/Presidency (2009–present)/Foreign policy
/Relations with Cuba

Keväästä 2013 lähtien Obama on pyrkinyt parantamaan USA:n suhteita Kuubaan. Joulukuussa 2014 oli edetty niin pitkälle, että voitiin julkistaa, että presidentti Obama oli käyttänyt paavi Franciscusta välittäjänä, kun oli neuvoteltu suhteitten palauttamista USA:n ja Kuuban välille.
Heinäkuun 1. vuonna 2015 presidentti Obama ilmoitti, että muodolliset diplomaattisuhteet palautetaan Kuuban ja USA:n välille, joten lähetystöt avataan Washingtonissa ja Havannassa. Maitten väliset asianhoitotoimistot nostettiin lähetystön asemaan heinäkuun 20. 2015.

---

Kuuban suhteitten parantamisella Obama sai vältettyä kylmän sodan aikaisen tilanteen, jossa USA:n kilpaileva supervalta (Neuvostoliitto) oli tärkeä Kuuban liittolainen. - Näin Kiina ei saanut vaikutusvaltaista asemaa Karibian meren suurimmassa valtiossa.