Vihreä menetelmä, maahanmuutto, slummit ja radikalisoituminen

[talous ja muutos]

Tässä tutustutaan vihreään menetelmään. Nyt sovelluskohteena on maahanmuuttopolitiikka.
Huolestuttavaa on, että vihreän maahanmuuttopolitiikan seurauksena Suomi muuttuisi Länsi - Euroopan kaltaiseksi. Siellä on maahanmuuttajien slummeja rikollisine katujengeineen ja slummien muslimiväestö on radikalisoitunut uskonnollisesti. Eräänä esimerkkinä jälkimmäisestä on, että ISIS on saanut runsaasti uskonsotureita Länsi - Euroopasta.

Eri osa-alueista on runsaasti keskustelupalstoja hommafoorumissa. Niihin pitäisi laittaa linkkejä.
Mutta toimintaprosessista puuttuu kuvaus. Toisaalta toimintaprosessi todennäköisesti täydentyy vielä tulevaisuudessa.

Olisi mielenkiintoista tietää, miksi eri tahot ovat tukeneet tätä toimintaprosessia. Ilmeisesti iso osa ei tiedä lopputulosta tai ei halua uskoa ilmeiseen lopputulokseen. Todennäköisesti on olemassa monta fundamentalismilahkoa, jotka uskovat, että kykenevät toimintaprosessin lopputuloksesta saamaan aikaan kehityskulun, joka omalle fundamentalismilahkolle on edullinen. Toisaalta kyseessä voi olla myös tavoitteena heikentää Euroopan asemaa moraalisena esikuvana, demokratian edistäjänä yms.
Kun lopputuloksen asema voimistuu Euroopassa, niin Eurooppa alkaa yhä enemmän muistuttaa Weimar'n tasavaltaa, jossa ihmiset menettivät uskonsa demokratian kykyihin ratkaista yhteiskunnan ongelmia. Unkarissa ollaan pisimmällä tässä prosessissa.

-----

Vihreä menetelmä perustuu vertauskuvallisesti tähän: On jo vähän iltahämärä. Sammutetaan valot, ja sytytetään näyttämölle kirkas valaistus. Tälläisessä valaistuksessa ihmiset näkevät vain näyttämön tapahtumat. - Muualla oleva jää huomiotta, vaikka sillä saattaisi olla tärkeä rooli näyttämön tapahtumien kannalta.

1970 -luvulla vihreä menetelmä tuli käyttöön energiapolitiikassa. Tosin siihen aikaan ei vielä ollut juurikaan olemassa vihreäksi itseään nimittäviä poliittisia liikkeitä. Ihan toisennimiset puolueet saattoivat alkaa ajaa vihreätä energiapolitiikkaa, esim. Thorbjörn Fälldininin keskustapuolue Ruotsissa 1970 -luvulta alkaen. (http://hommaforum.org/index.php/topic,92935.0.html,  Vs: Ruotsalainen yhteiskuntamalli Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen « Vastaus #3 : 08.05.2014, 06:24:26 »)

1970 -luvulla vihreä energiapolitiikka tarkoitti sitä, että julkisuuden valokeilalla pyrittiin valaisemaan pelkästään ydinvoiman haittapuolia. Näin fossiilisen energiatuotannon, vesivoiman jne. haittapuolet jäisivät pimentöön julkisuudelta. Kuten myös pienhiukkasten haittavaikutukset terveyteen. Niitä tuli mm. öljyjalosteita käyttävien autojen pakoputkista.


Kuvaus jo toteutuneesta osasta Suomen vihreän menetelmän maahanmuuttoprosessista.

1. 1990 -luvulla vihervasemmistolainen valokeila alkoi valaista yhtäkkiä noussutta voimakasta rasistista aaltoa, joka uhkasi Suomeen muuttaneita ulkomaalaisia. Julkisuuden valokeila alkoi keskittyä paljastamaan suomalaisia himorasisteja, jotka olivat ulkomaalaisten riesana. Näin meni 1990 -luku ja iso osa seuraavasta vuosikymmenestä.
a) 1990 -luvun alussa epäilevät tuomaat julistivat nettipalstoilla, että rasisminmetsästys on hämäystä peittämään sen ajan somalikeskustelua. Nimittäin Somalian diktaattori Siad Barren kukistumisen aikoihin Suomeen tuli iso joukko somalialaisia. Lisäksi 1990 -luvun alun suuri lama aiheutti maahanmuuton vastaista nettikeskustelua.
b) Vähitellen levisi julkisuuteen tietoja maahanmuuttaneen halpatyövoiman huonosta asemasta Suomessa. Metsämarjanpoimijat toimivat yrittäjäriskillä. Kielitaidoton työläinen sai alipalkkaa. Ylitöistä ei maksettu. Jne. Romanikerjäläiset eivät menestyneetkään, vaan heidän tilanteensa oli kuin köyhän maan köyhillä, vaikka heidän lähtömaansa Romania ja Bulgaria olivat keskituloisia maita. Epäiltiin, että heidät pakotettiin kerjäämään. Muutenkin oli ihmiskauppa- ja vastaavia epäilyjä.
c) 2000 -luvun ensimmäiseltä vuosikymmeneltä lähtien säädettiin lakeja, jotka estävät työsyrjinnän. Myös pimeän työn ja pimeän kirjanpidon estäviä lakeja säädettiin.
* Huomattiin, että vihervasemmistolaisilta rasisminmetsästäjiltä oli jäänyt havaitsematta ulkomaalaistaustaisen halpatyövoiman työsyrjintä. Olisikin ollut kiusallista rasisminvastustajalle huomata, että kielitaidottoman ulkomaalaistaustaisen hyödyntämiseen tarvittiin ihminen, joka osasi hänen äidinkieltänsä ja suomea hyvin.
* Ajanmittaan toimintalinja ei enää ollut menestyksekäs, koska ay –liike, iso osa demareista ja myös vasemmistoliiton ay –siipi nousi vastustamaan maahanmuuttajien työsyrjintää.

2. 1980 -luvun jälkipuoliskolta lähtien viheroikeistolainen valokeila alkoi valaista pian alkavaa työvoimapulaa.
a) Mutta 1990 -alussa vallitsi Suomessa suuri lama.
b) 1990 -luvun jälkipuoliskolta lähtien Suomesta alkoi siirtyä tehdastuotantoa ulkomaille: Kiina ja muu Aasia, itäinen Keski - Eurooppa ja Latinalainen Amerikka.
c) Myöhemmin ohjelmistotuotantoa alkoi siirtyä: Intia, itäinen Keski - Eurooppa jne.
d) Lopulta myös tuotekehitys alkoi siirtyä riittävän kehittyneisiin maihin.
e) Paljon pääkonttoreita oli poistunut Suomesta. Tärkeimpänä syynä oli suomalaisten yhtiöitten ostamiset.
f) Tajuttiin, että Suomella ei ollut mahdollisuuksia kilpailla tuotannosta halvan kustannustason maitten kanssa.
g) Huomattiin, että Keski - Euroopan euro on selvästi kalliimpi kuin Suomen oma valuutta olisi ollut.
* Vuonna 2008 alkanut Euroopan pitkäaikainen laskukausi lopetti vähitellen viimeisenkin uskottavuuden puheilta, että Suomen pitäisi varautua pian alkavaan työvoimapulaan.

3. Vuonna 2014 iso osa suomalaista ay -liikettä muuttui seksuaalipoliittiseksi etujärjestöksi. Nyt tavoitteena on ns. sukupuolineutraali avioliitto (JHL, PAM ja SAK, http://www.tahdon2013.fi/uutiset/yritykset-ja-ammattiliitot-mukaan-tukemaan-tasa-arvoista-avioliittolakia/ )
a) Toimenpide herättää vastustusta työväestön osassa, joka haluaa pitää ay –liikkeen avoimena kaikille työläisille eikä syrjiä työläisiä erilaisten avioliittokäsitysten, erilaisten seksuaalisten suuntausten jne. takia. Rajoituksena vain, että tuomitaan seksuaalirikollisuus. Lisäksi pomojen ja alaisten väliset seksuaalisuhteet haittaavat työpaikan henkeä, mm. suosikkijärjestelmän tai seksuaalisen painostuksen uhan takia.
b) Ulkomaalaistaustaisille on iso kynnys liittyä vihervasemmistoon ja seksuaalipoliittiseksi etujärjestöksi muuttuneeseen ay –liikkeeseen.
c) Ulkomaalaistaustainen halpatyövoima vieraantuu ay –liikkeestä ja vasemmistopuolueista. Tämä vahvistaa slummittumista. Näissä olosuhteissa syntyy helposti slummeihin ulkomaalaistaustaisia rikollisia katujengejä.
d) Slummien muslimiväestö voi vieraantua ay –liikkeestä, vasemmistopuolueista ja ylipäätään länsimaisesta yhteiskunnasta. – Näin on jo tapahtunut Länsi – Euroopassa. Muslimislummeissa ovat vallan ottaneet radikaalit muslimit ja ne usein kuuluvat rajoitetun pääsyn vyöhykkeisiin (no go zones).
* Ideana on antaa ay -liikkeelle tehtäviä, jotka:
- Eivät liity työväen edunvalvontaan.
- Jakavat työväen erilaisiin kuppikuntiin, jolloin työväen yhteistoimintakyky heikkenee ja liittymisinto ay -liikkeeseen vähenee.
- Antaa ulkomaalaistaustaisille kuva, että kyseessä ei ole todellinen ay -liike, vaan muunlainen etujärjestö, joka on naamioitunut ay -liikkeeksi.
- Pitää muslimit poissa ay -liikkeestä.

Vihreän menetelmän maahanmuuttoprosessi johtaa tälläisiin tuloksiin:
- Halpatyövoiman aseman heikkenemiseen.
- Ulkomaalaisenemmistöisen halpatyövoiman ja sosiaalisten maahanmuuttajien slummien syntymiseen.
- Ennenpitkää slummeissa syntyy rikollisia katujengejä.
- Jos slummissa asuu riittävän iso muslimiväestö, niin (osa) slummista voi muuttua uskonnollisesti radikaalien muslimien hallitsemaksi alueeksi.

-----

Sivuhuomauksena, että ns. sukupuolineutraali avioliitto ei ratkaise seksuaalivähemmistöjen ongelmia. Parisuhteessa viihtyvä homo tarvitsee kaksinkertaisen parisuhteen, jotka ovat eri sisältöisiä. Toisessa parisuhteessa ovat lapsen äiti ja isä sekä toisessa parisuhteessa homopariskunta. Sitäpaitsi ei-parisuhdehomoa ei pitäisi pakottaa parisuhteeseen, kunhan vain suhde on sellainen, että seksitaudit eivät leviä.
Biseksuaalista suhde ei ole mahdollinen parisuhteessa. - Lukumääräneutraali avioliitto yleisenä ratkaisuna herättäisi paljon vastarintaa, koska se ei sovi suurimmalle osalle ihmisiä.
Joillekin marginaaliryhmille ns. sukupuolineutraali avioliitto sopii. Esim. isyyttä vastustavat telaketjufeministit, jotka ovat lisäksi homoja.

Huolestuttavaa on, että ns. sukupuolineutraalin avioliiton kampanja on lisännyt biseksuaalisuuden vastustusta. Jo parisuhdeintoilu ja biseksuaalisuus eivät sovi yhteen. Sitäpaitsi vihervasemmistolaiset ovat julistaneet ns. sukupuolineutraalin avioliiton tasa-arvoiseksi avioliitoksi, jolloin biseksuaalisuus on ikäänkuin tasa-arvon käsitteen ulkopuolella.
Seta ry:kin on mennyt mukaan tähän kampanjaan (Wikipedia/Tahdon2013: "Kampanjan pääyhteistyökumppaneita ovat Seta ry, Amnesty International Suomen osasto ry, Sateenkaariperheet ry, Avoin ministeriö, Regnbågsankan rf sekä Trasek ry.")
Alunperin Seta oli seksuaalivähemmistöjen etujärjestö, joka ajoi mm. biseksuaalisten asemaa. Mutta sitten vihervasemmisto sai liikaa valtaa Seta:ssa.

[talous ja muutos]

Käytännön esimerkki vihreästä menetelmästä:
http://hommaforum.org/index.php/topic,95084.0.html
Vs: Poliittisesti korrektin rasismin metsästys Suomessa 1990 - 2010
« Vastaus #4 : 27.11.2014, 23:05:35 »


On myöhäissyksy vuonna 2010. Vihreä valokeila suuntaa Tampereen näyttämölle. Esiintymislavalle nousee kaksi sdp:n kansanedustajaa: Päivi Lipponen ja Kimmo Kiljunen. He alkavat selittää äskettäisen tuhopolton syitä. Sen uhrina on kolme ihmistä.
Lipponen alkaa selittää tuhopolton syitä ja Kiljunen myötäilee häntä.
Lipponen toteaa: Tuhopoltto on rasistien tekemä. Nimenomaan suomalaisten rasistien tekemä. Voiko Suomessa edes olla muita kuin suomalaisia rasisteja?

Samaan aikaan poissa vihreän valokeilan kirkkaasta valosta, hämärässä, joka näyttää pimeydeltä kirkkaaseen vihreään valoon tottuneen yleisön silmissä, on menossa monta työsyrjintätapausta. Siellä moni ulkomaalaistainen työnjohtaja tai yrittäjä kohtelee huonosti ulkomaalaistaustaisia työntekijöitä. Ovatko siis ulkomaalaiset rasisteja? Tarkemmin katsoen on aika yleinen tapaus, että kielitaidottoman tai huonon kielitaidon omaavan ulkomaalaisen työsyrjinnän ylläpitäjä on henkilö, joka kotoisin samasta maasta kuin syrjitty työntekijä ja osaa hyvin suomea ja tietää, miten Suomessa pitää toimia. Hän toimii syrjityn opastajana ja neuvonantajana, ja pitää huolen siitä, että syrjitty ei saa tietää oikeuksista, joita suomalainen yhteiskunta tarjoaa hänelle. - Toki ylemmissä hyödynsaajaportaissa toimii useassa tapauksena aito suomalainen.
Työsyrjinnän syihin kuuluu rasismin sijasta ahneus, häikäilemättömyys, vallanhimo jne.

Mutta poliisi ei ole vakuuttunut siitä, että tuhopoltto olisi rasismirikos, vaan jatkaa tutkimuksiansa. Suuri yleisö on epäluuloinen: Onko taas kyseessä väärä hälytys, johon yli-innokkaat rasisminmetsästäjä ovat Suomessa usein syyllistyneet?
Vihdoin tulee käräjäoikeuden tuomio: Tuhopoltto on tehty vakuutusrahojen toivossa, ja siihen on syyllistynyt ulkomaalaistaustainen pitserianomistaja ja osa hänen ulkomaalaistaustaista lähipiiriänsä.

Näyttämön yleisö toteaa, että jälleen kerran yli-innokkaat rasisminmetsästäjät ovat erehtyneet. Suuri yleisö närkästyy siitä, että taas suomalaisia syytettiin rasisteiksi - ihan turhaan.

Työsyrjinnän vastustajat yrittävät saada suurta yleisöä kiinnostumaan ulkomaalaisten työsyrjinnästä. Mutta se on vaikeata, koska suuri yleisö on kyllästynyt aiheettomaan rasisminmetsästykseen ja siihen, että suomalaisia turhaan väitetään rasisteiksi. Onneksi sentään ay -liike ja vasemmistopuolueitten ay -siivet vastustavat ulkomaalaisten työsyrjintää.

[talous ja muutos]

Netistä löytyy tälläinen:
http://www.sask.fi/

Tuo nettisivusto kuuluu tälle organisaatiolle:
sask
Suomen ammattiliittojen solidaarisuuskeskus

Sask:n päätehtävät:
- Työ oikeudenmukaisemman maailman puolesta
- Tiedon levittäminen kehitysmaitten ay -tilanteesta netin kautta ja Työmaana maailma -lehden kautta

Nyt kuitenkin SAK on ottanut itsellensä roolin seksuaalipoliittisena etujärjestönä (Tahdon2013 -kampanja).
Kaukomaissa asuvat työläiset ja muutkin ihmettelevät, onko kaukaisen Suomen SAK sittenkin ay -järjestö vai seksuaalipoliittinen etujärjestö, joka on naamioitunut ay -järjestöksi. Siellä vielä muistetaan itäisen Euroopan ay -liikkeet, jotka todellisuudessa olivat kommunistipuolueitten valvonnassa, ja jotka työläisten etujen ajamisen sijasta valvoivat työläisiä.

Myös kaukomaitten työläiset ihmettelevät Sask:n roolia: Onko sen tarkoitus tukea kehitysmaitten ja muun maailman työläisiä? Vai onko sekin seksuaalipoliittinen etujärjestö?
Erilaiset avioliitto- ja seksuaalikäytännöt jakavat työläiset kehitysmaissa ja muualla maailmassa eri kuppikuntiin, joitten keskinäinen riitely ja valtataistelu heikentää työläisten kykyä toimia työläisten etujen ajajana. Tulee yhteentörmäyksiä paikallisten valtakulttuurien kanssa. Sitäpaitsi Sask voidaan helposti leimata länsieurooppalaisen kulttuuri-imperialismin edustajaksi. Eikä ole kovin monta vuosikymmentä kulunut ajasta, kun suurin osa Maapalloa oli Lännen siirtomaita: Suoraan alusmaina lähes koko Afrikka ja huomattava osa Aasiasta. Muodollisesti itsenäisiä valtioita, mutta taloudellisesti siirtomaina oli Latinalainen Amerikka enemmän tai vähemmän.

-----

Vastaavanlainen ongelma on Suomen Punaisen Ristin toiminnassa, josta on keskusteltu hommafoorumin usealla keskustelupalstalla:
SPR:n toisiinsa huonosti yhteensopivat toiminnot pitäisi jakaa erillisiin organisaatioihin, niin että muodostuisi mielekkäitä kokonaisuuksia:
- Kriisi- ja katastrofiapua antava järjestö.
- Veripalveluja tuottava järjestö.
- Maahanmuuttobisnestä harjoittava organisaatio.

Myös SAK pitäisi jakaa erillisiin organisaatioihin, jotta muodostuisi mielekkäitä kokonaisuuksia:
- Työläisten etujärjestö
- Seksuaalipoliittiset etujärjestöt
* Työläisillä pitää olla oikeus uskoa erilaisiin aviollittokäsityksiin ja erilaisiin seksuaalisiin suhteisiin, joten kullakin työläisellä on oikeus valita itselleen sopiva seksuaalipoliittinen etujärjestö.

[talous ja muutos]

Otetaan esimerkki yhden sukupolven takaisesta historiasta:

Wikipedia/Solidarity (Polish trade union)
1970/1980 -lukujen vaihteessa Puolan työläiset alkoivat vaatia itsellensä oikeutta perustaa ja liittyä omaan ammattiliittoonsa. Tähän asti vain kommunistipuolueen valvomat ja hallinnoimat ammattiliitot olivat olleet sallittuja.
Ay -liikehdinnän keskusjärjestöksi muotoutui Solidaarisuus -liike. Syyskuussa 1981 sen jäsenmäärä oli jo 10 miljoonaa eli kolmannes Puolan koko työikäisestä väestöstä.
Sen yhteydessä kehittyi laaja-alainen kansanliike, johon kuului mm. maanviljelijöitten liitto. Siihen kuului myös vaatimus saada paremmin ruokaa kaupoista.
Wikipedia/Martial law in Poland
Mutta Neuvostoliiton väliintuloa pelännyt Puolan johto julisti sotatilan 1981 joulukuun 13. päivänä.
Tuhansia opposition aktivisteja internoitiin ja n. 100 ihmistä tapettin. Vaikka sotatila lakkautettiin 1983, niin usea poliittinen vanki vapautettiin vasta 1986, jolloin julistettiin yleinen armahdus.

---

Miten Suomi reagoi Puolan Solidaarisuus -liikkeeseen ja sen kukistamiseen? Löytyikö solidaarisuutta puolalaisten vaatimuksille?
* Huomion eriyisenä kohteena:
- Suomen ay -liike
- Suomen vasemmisto
- Suomen muut puolueet

Wikipedia/Suomen Puola-solidaarisuus
"Puola-Solidaarisuus ry oli suomalainen yhdistys, jonka päämääränä oli tukea Puolan Solidaarisuus-ammattiyhdistysliikettä sen taistelussa vapaan ammattiyhdistystoiminnan ja demokratian puolesta Puolan kansantasavallassa 1980-luvulla.

Suomen Puola-solidaarisuus oli osa toimintaa suomettumispolitiikkaa vastaan. Kuvaavaa Suomen tuon ajan henkiselle ilmapiirille oli että ulkoministeriö muodosti niin sanotun mustan listan yhdistyksen jäsenistä. Ulkoministeri Pär Stenbäck tunnusti listojen keräämisen tammikuussa 1983."


Täältä löytyy tarkempaa tietoa tavallisten suomalaisten ja eliitin reagoinnista Puolan Solidaarisuuteen:
https://historyandfutility.wordpress.com/2010/12/16/solidarity-finlandization/
Solidarity and Finlandization
Posted on December 16, 2010   by Jussi Jalonen

Puolan tilanne synnytti Suomeen varsin pienimittakaavaisen ruohonjuuritason liikkeen. Näitten tapahtumien keskiössä oli Raimo Laakia, joka oli vasemmistolainen journalisti ja kansalaisaktivisti. Pääasiassa Helsinkiin keskittynyt Puolan Solidaarisuutta tukenut liike sai kannatusta pieniltä sirpaleryhmiltä: entiset maolaiset, anarkistit, 1980 -luvun vihreiltä ja uuden sukupolven teini-ikäisiltä rauhanaktivisteilta, jotka vastustivat sekä suunnitelmia sijoittaa USA:n ohjuksia Länsi - Eurooppaan että Neuvostoliiton militarismia.
Maaliskuussa 1981 Laakia ja hänen aktivistinsa järjestivät 400 hengen mielenosoituksen. Sotatilan julistamisen jälkeen Laakian ryhmä järjesti mielenosoituksen, johon osallistui 500 henkeä.
"Laakian mukaan Puola-Solidaarisuus ry:hyn kuuluu 120 jäsenmaksunsa maksanutta jäsentä." (HS 1981.12.18)
Puolan Solidaarisuutta tukenut liike julkaisi uutisensa pääasiassa Komposti -lehdessä, joka oli ympäristöalan sanomalehti, jonka omisti Pekka Haavisto. Toinen merkittävä osallistuja oli Dan Steinbock, joka oli taloustieteilijä ja vastakulttuuriliikkeitten arvostelija. Lisäksi mukana oli Ville Komsi, joka kuului ensimmäisiin vihreisiin kansanedustajiin (1983 - 1987).

Suomen Puola -solidaarisuus -yhdistystä ei loppujen lopuksi onnistuttu rekisteröimään. Kaiken lisäksi Suomen ulkoministeriö oli salaa kerännyt tiedot yhdistyksen jäsenistä mustaksi listaksi. Laakia sai sattumalta käsiinsä kyseisen mustan listan.
Koska yhdistyksen rekisteröinti kiellettiin, se ei voinut järjestää muodollista varojenkeräystä. Sosiaalidemokraattinen sisäministeri Matti Luttinen eduskunnassa ilmoitti marraskuussa 1983 kieltäytyvänsä rekisteröimästä tätä yhdistystä. 7 kuukautta myöhemmin yhdistys julkaisi viimeisen virallisen lehtisensä.

Puolan Solidaarisuus -liike oli kiusallinen SDP:lle. Se oli saanut normalisoitua suhteensa Neuvostoliittoon vasta 1970 -luvulla. Sitäpaitsi 1981 - 1982 oli presidenttivaalikamppailu. SDP:n ehdokas Mauno Koivisto oli silloin pääministerinä eikä hän halunnut vaarantaa mahdollisuutta tulla presidentiksi sillä, että hän tai SDP olisi tukenut Puolan Solidaarisuutta. Sensijaan SDP:n lehdissä oli jonkintasoista Solidaarisuuden tukemista.

The reaction of the Finnish trade unions was even more ambiguous. With the declaration of the martial law in Poland, the Finnish Central Organization of the Trade Unions (SAK) joined the Council of Nordic Trade Unions in the condemnation of general Jaruzelski's actions. The decision provoked an instant rebuke from the Finnish foreign ministry, which accused the SAK for jeopardizing the Finnish relations with the USSR. By 1986, the chairman of the SAK, Pertti Viinanen, had learned his lesson, and criticized the decision of the ICFTU to accept the Solidarity membership. The Finnish SAK also maintained contacts with the Polish OPZZ, the official labour union organization set up by Jaruzelski's government. Simultaneously, the SAK tried to walk a tightrope and organized humanitarian assistance for Polish workers, together with the Finnish Red Cross. Compared to the simultaneous Swedish assistance for the Solidarity, however, these Finnish actions were minimal.

Ele Alenius oli ainoa korkean tason suomalainen poliitikko, joka allekirjoitti Puolan Solidaarisuutta tukevan addressin ja avoimesti tuki Puolan itsenäistä työväenliikettä.  Hän oli vasemmistososialisti, joka on ollut SKDL:n pitkäaikainen pääsihteeri. Vasemmistososialistisiin allekirjoittajiin kuului myös Ilkka - Christian Björklund, joka kuului SKDL:n eduskuntaryhmään 1972 - 1982, ja toimi myöhemmin Pohjoismaitten neuvoston pääsihteerinä 1982 - 1987.
Suomen kommunistipuolueen eurokommunistinen enemmistösiipi piti Solidaarisuuden toimia "Puolan uudistusten haittoina". Se piti sotatilalakia traagisena, mutta väistämättömänä tilanteena.
Taistolaiset olivat Neuvostoliittoa myötäilevä kommunistipuolueen vähemmistösiipi. Sen äänenkannattajalehti Tiedonantaja nimitti Solidaarisuutta vastavallankumoukselliseksi ei-sosialistiseksi liikkeeksi. Taistolaiset järjestivät mielenosoituksia Solidaarisuutta vastaan Puolan lähetystön edessä.

Kokoomuksen presidenttiehdokas Harri Holkeri vastusti Laakian ryhmän mielenosoitusrintamerkkejä, koska ne ilmaisivat "sekaantumista toisen valtion sisäisiin asioihin". - Ainakin yksi kokoomuksen nuorisojärjestön jäsen erotettiin, koska hän ehdotti, että kokoomuksen pitäisi tukea Solidaarisuutta.
Kokoomus oli ollut poissa hallituksista vuodesta 1966. Sen takia puolue halusi mielistellä Neuvostoliittoa, jotta se pääsisi mukaan hallitukseen.

Keskustapuolue halusi pitää yllä hyviä suhteita Neuvostoliittoon. Keskustan ulkoministeri Paavo Väyrynen ja keskustalainen eduskunnan puhemies Johannes Virolainen, joka oli siihen aikaan myös parlamenttien välisen liiton (IPU) johtaja, tekivät virallisen vierailun Puolaan ja tapasivat kenraali Jaruzelskin sotatilan julistamisen jälkeen.

Ainoa ei-sosialistinen puolue, joka tuki Puolan Solidaarisuutta, oli Perustuslaillinen oikeistopuolue. Se oli avoimesti länsimielinen, kommunisminvastainen ja Neuvostoliittoa vastaan oleva puolue.

---

Siis löytyi Suomen lähihistoriasta tapaus, jossa Suomen vasemmisto ja ay -liike suhtautuivat kielteisesti ulkomaalaisten haluun perustaa itsenäinen ay -liike.