Taloussanomat 2014-09-28: Kruunu auttoi, euro haittasi

[Shemeikka]

Asiaa euron ja kruunun vaikutuksista Suomen ja Ruotsin talouksien taantumasta selviämiseen.

Suomi sukelsi syvemmälle ja toipuu hitaammin kuin Ruotsi, vaikka talouksissa on enemmän yhteisiä piirteitä kuin eroja. Yksi selitys kasvuerolle löytynee valuutoista: Ruotsilla on oma valuutta, Suomella ei. Kruunu pehmensi Ruotsin kriisiä mutta euro pahensi Suomen kriisiä. Yritysjohdolle euro on silti vaikea puheenaihe. Elinkeinoelämän johtajat julkaisivat viime viikolla tuoreen hätähuudon Suomen teollisuustuotannon, talouskasvun ja työllisyyden alamäestä. Johtajien huoli on aiheellinen ja perusteltu, mutta kriisianalyysiä vaivaa ainakin yksi suuri sokea piste.

Yritysjohtajien analyysi Suomen talouden kunnosta ja näkymistä on varsin ankea, ja apean katselmuksen perusteet ovat jokseenkin vastaansanomattomia.Kuka tahansa muukin kuin vientiteollisuuden johtaja tai vasta työpaikkansa menettänyt paperi- tai elektroniikkainsinööri voi nähdä taloustilastoista, että Suomen teollisuus ja koko kansantalous ovat vakavissa vaikeuksissa.

Tilastoja tarkastelemalla selviää vaikeuksitta esimerkiksi se, että Suomen teollisuus ja kansantalous ovat kärsineet viime vuosien koettelemuksista raskaammin ja ovat nyt olennaisesti heikommissa kantimissa kuin vaikkapa Ruotsin teollisuustuotanto ja kansantalous.

Maavertailu Suomen ja Ruotsin välillä sisältää samalla viitteen yritysjohtajien kriisianalyysin sokeasta pisteestä.

Suomella ei ole omaa valuuttaa mutta Ruotsilla on. Yritysjohtajien sokea piste on euro.

Neljä teesiä mutta ei
sanaakaan eurosta

Teollisuusjohtajien hätähuuto peräänkuuluttaa talouspolitiikan päättäjiltä ripeitä ja kestäviä korjaustoimia teollisuuden ja työllisyyden turvaamiseksi. Huolensa lisäksi he esittävät lääkitystä pahimpiin pulmiin.

Yritysjohtajat kutsuvat talouslääkkeitään neljän teesin manifestiksi. Sen julkaisija on Elinkeinoelämän keskusliitto EK.

Tämä neljän esityksen ohjelmajulistus suosittelee

1) verotuksen ja sääntelyn keventämistä,

2) tutkimus-, koulutus- ja kansainvälistymismenojen kasvattamista,

3) energia-, rahoitus- ja tietoliikennehuollon parantamista, ja

4) työmarkkinoiden joustavuutta.

Ohjelmajulistus koskettelee toisin sanoen useita poliittisesti herkkiä teemoja ja niin sanottuja rakenteellisia uudistuksia.

Mutta yksi Suomen talouden keskeisistä ja vaikuttavimmista rakenneongelmista jää tyystin käsittelemättä. Ohjelmajulistuksessa ei ole sanaakaan eurosta ja yhteisvaluutan vaikutuksista Suomen talousongelmien taustalla.

Valuuttakysymysten jättäminen tyystin käsittelemättä on erikoista, kun kyse on sentään vientiteollisuuden yritysjohtajista.

Vientiyritysten johtajille pitäisi olla itsestään selvää, että valuutat ja valuuttakurssimuutokset vaikutuksineen ovat vientiyrityksille samoin kuin Suomen kaltaiselle avoimelle kansantaloudelle yhtä tärkeitä kuin muutkin kansainväliseen kilpailuasemaan vaikuttavat muuttujat.

Jyrkin pudotus
ja hitain nousu

Suomen ja Ruotsin ja miksei muidenkin Pohjoismaiden talousvertailu piirtää selkeän mutta suomalaisittain apean kuvan menestyjistä ja menettäjistä.

Kuusi vuotta sitten finanssi- ja talouskriisi iski samaan aikaan ja suunnilleen samalla voimalla kaikkiin muihin Pohjoismaihin kuin Norjaan ja Islantiin. Norja sai suojaa öljytuloista ja Islanti oli upota pankkisaagansa kustannuksiin, mutta Suomi, Ruotsi ja Tanska vastaanottivat kriisin ensi aallot suunnilleen tasavertaisina.

Pian kriisin alkamisen jälkeen nousivat esiin erot Pohjoismaiden välillä, ja erityisesti korostuvat erot Suomen ja Ruotsin välillä.

Suomen kokonaistuotannon (bruttokansantuote, bkt) arvo supistui kriisin alussa vuosina 2007–2008 rajummin kuin Ruotsin. Sen koomin Suomen talous ei ole toipunut ennalleen saati kasvanut mutta Ruotsi on sekä toipunut ennalleen että jatkanut siitä kasvua.

Ruotsin tavoin myös Norjan talous on nyt selvästi vahvempi ja kokonaistuotanto runsaampi kuin kriisin alkaessa kuutisen vuotta sitten.

Suomen reaalinen bkt on nyt kuutisen prosenttia pienempi kuin ennen kriisiä, mutta Ruotsi ja Norja ovat kasvaneet saman verran. Islannin bkt on yhä hieman niukempi kuin juuri ennen kriisiä, mutta sekin on silti kyennyt kääntämään taloutensa kasvuun.

Pohjoismaista vain Suomi ja Tanska näyttävät jämähtäneen pitkittyvän taantuman kouriin.

Neljä kruunua
ja yksi euro

Kansainvälisiä suursijoittajia neuvova analyysiyhtiö Capital Economics on parahiksi laatinut Suomen taloutta koskevan raportin, jossa se vertailee Suomen ja muiden Pohjoismaiden talouskehitystä ja -näkymiä.

Yhtiön ekonomistit puntaroivat huolellisesti kansantalouksien eroja ja yhtäläisyyksiä, kun he etsivät mahdollisia syitä Suomen etenkin Ruotsia heikompaan talouskuntoon.

Toisin kuin suomalaiset yritysjohtajat, analyysiyhtiön ekonomistit eivät kaihda puntaroida valuuttojen vaikutuksia vientituloista elävien avointen talouksien menestykseen – tai menestyksen puutteeseen.

He kiinnittävät huomiota muihinkin eroihin Suomen ja muiden Pohjoismaiden välillä, mutta kaikista eroista ilmeisin ja olennaisin on heidän mukaansa se, että kaikista Pohjoismaista vain Suomi on vaihtanut oman kansallisen valuuttansa kaikkien euromaiden yhteisvaluuttaan euroon.

Tanskalla on yhä oma kruununsa, mutta sekin on sitonut kruununsa kurssin erittäin pienellä vaihteluvälillä euroon, joten käytännössä Tanskakin joutuu noudattamaan euromaiden talous- ja rahapolitiikkaa.

Tanskan kruunun eurokytkös selittää, miksi kriisistä toipuminen on ollut Suomen jälkeen seuraavaksi huterinta Tanskassa.

Kruunu jousti
mutta euro ei

Ruotsin ja Norjan kruunut heikkenivät pian kansainvälisen talouskriisin alettua hyvin voimakkaasti suhteessa maailman päävaluuttoihin, kuten suhteessa euroon. Samaan aikaan Suomen valuutta euro ei heikentynyt suhteessa muihin valuuttoihin vaan päinvastoin se vahvistui – etenkin suhteessa länsinaapureiden kruunuihin.

Jokainen suomalaisen vientiyrityksen johtaja ymmärtää varsin hyvin, mitä Ruotsin kruunun heikkeneminen ja Suomen euron vahvistuminen tekee suomalaisen tuotannon hintakilpailukyvylle kansainvälisillä markkinoilla.

Kriisin alkushokin jälkeen Ruotsin kruunu on vahvistunut suhteessa euroon ja muihin päävaluuttoihin, mutta etenkin kriisin alkuvaiheessa kruunun kurssi toimi tehokkaana talouden iskunvaimentimena, jollainen Suomelta puuttui ja yhä puuttuu.

Yli puolet Suomen viennistä suuntautuu muualle kuin muihin euromaihin, joten euron vahvuus kansainvälisillä valuuttamarkkinoilla on merkinnyt Suomen vientiyrityksille alituista kilpailurasitetta.

Capital Economicsin ekonomistien mukaan Suomenkin oma valuutta olisi melkoisella varmuudella toiminut kriisiä ja sen seurauksia pehmentävänä iskunvaimentimena – jos Suomella olisi oma valuutta eikä euroa.

Todennäköisesti suomalaiset yritysjohtajatkin ymmärtävät tämän oikein hyvin, vaikka jättävätkin manifestissaan koko valuutta-aiheen tyystin käsittelemättä.

Jos taas Suomen vientiteollisuuden johtajat eivät ymmärrä valuuttojen ja niiden kurssimuutosten vaikutusta ulkomaankaupan sujumiseen, on Suomi pahemmassa pinteessä kuin pelkät taloustilastot tai yritysjohtajien manifestit kertovat. 

http://www.taloussanomat.fi/jan-hurri/2014/09/28/missa-vika-ruotsin-talous-kasvaa-mutta-suomen-ei/201413365/12?rss=4

[thorbjörn]

Ruotsissa kotitalouksien velka on lisääntynyt aika reippaasti. Tämä on elvyttänyt
taloutta, kun on ollut varaa ostaa kalliita asuntoja ja myös rahaa maksaa valtiolle
veroja.
  Tämä on ainakin jonkin verran vaikuttanut siihen, että Ruotsin taloudella
menee "lujaa".  IMF onkin varoittanut ylivelkaantumisesta.

http://www.svt.se/nyheter/ekonomi/imf-laxar-upp-sverige-over-hushallens-skulder
http://www.dn.se/ekonomi/hushallens-skuldberg-vaxer/

[törö]

1) verotuksen ja sääntelyn keventämistä,

2) tutkimus-, koulutus- ja kansainvälistymismenojen kasvattamista,

3) energia-, rahoitus- ja tietoliikennehuollon parantamista, ja

4) työmarkkinoiden joustavuutta.

Tuo on ihan täyttä huutaaha.

Kohdassa 1) vaaditaan verotuksen keventämistä ja muissa kohdissa ollaan kasvattamassa valtion menoja.

Sääntelyn keventäminen ja työmarkkinoiden joustavuus taas ovat ny nykyisellään pitäneet huolen siitä, että veroja kynitään yhä enenevässä määrin yrityksiltä ja keskiluokalta, koska työväenluokalla alkaa olla perse auki.

Jahka keskiluokkakin vääjäämättä romahtaa, yritysjohtajan veroprosentti nousee sellaiseksi että tulee itku.

[Taikakaulin]

Saarakkala: Euro-eron oltava yhä vaihtoehto

Perussuomalaisten kansanedustaja Vesa-Matti Saarakkala sanoo Suomen ajautuneen negatiiviseen kierteeseen, jossa ei verovaroin enää kyetä – ilman massiivista lainanottoa - ylläpitämään julkista sektoria nykyisessä mittakaavassaan.

- Talouspolitiikan kiristämiselle olisi siis tarvetta, mutta se taas lyhyellä aikavälillä heikentäisi talouskasvua vähentämällä kotimaista kulutuskysyntää. Toisaalta julkisen sektorin velan ja alijäämän määrä suhteessa bruttokansantuotteeseen on paisumassa jo ensi vuonna tasolle, joka voi vaarantaa luottoluokituksemme ainakin lähimpien vuosien aikana, jolloin velkarahan hinta nousisi, Saarakkala arvio Perussuomalaisten Keski-Pohjanmaan piirin syyskokouksessa pitämässään puheessa.

Julkisten menojen sopeuttaminen jatkuu

Saarakkala muistuttaa, että Suomi kärsii rahaliiton jäsenenä vahvasta eurosta ja joutuu sopeuttamaan julkisia menojaan vielä lisää. Tähän johtavat myös EU:n vakaus- ja kasvusopimus ja toisaalta EU:n talouskurisopimus. Niiden mukaan julkisen talouden velka suhteessa bruttokansantuotteeseen saa olla enintään 60 % ja julkisen sektorin keskipitkän aikavälin rakenteellinen alijäämä vain enintään yhden prosentin.

- Suomi tulee rikkomaan molemmat rajat. Saatamme joutua unionin ohjaukseen, Saarakkala varoittaa.

[...]

http://uutiset.perussuomalaiset.fi/saarakkala-euro-eron-oltava-yha-vaihtoehto/

[Sour-One]

1) verotuksen ja sääntelyn keventämistä,

2) tutkimus-, koulutus- ja kansainvälistymismenojen kasvattamista,

3) energia-, rahoitus- ja tietoliikennehuollon parantamista, ja

4) työmarkkinoiden joustavuutta.

Tuo on ihan täyttä huutaaha.

Kohdassa 1) vaaditaan verotuksen keventämistä ja muissa kohdissa ollaan kasvattamassa valtion menoja.

Sääntelyn keventäminen ja työmarkkinoiden joustavuus taas ovat ny nykyisellään pitäneet huolen siitä, että veroja kynitään yhä enenevässä määrin yrityksiltä ja keskiluokalta, koska työväenluokalla alkaa olla perse auki.

Jahka keskiluokkakin vääjäämättä romahtaa, yritysjohtajan veroprosentti nousee sellaiseksi että tulee itku.

Miksi ei verotusta ja sääntelyä mielestäsi voi keventää ja silti panostaa noihin kohtiin 2-4?

Edit: Työnväenluokan (pienituloisten) ansiotuloveroprosentti on alhaalla, tosin jotkut haluaisi sitä vieläkin alentaa. Toki muu verotus on Suomessa täysin perseestä ja rassaa pienituloista.

[Jääpää]

Pistetään tämä Presidentillinen näkemys tännekin.
http://yle.fi/uutiset/presidentti_niinisto_tyrmaa_markasta_haaveilijat_talouselamassa_ei_se_olisi_nokiaa_tai_metsateollisuutta_pelastanut/7627763

[Man in a Suit]

Pistetään tämä Presidentillinen näkemys tännekin.
http://yle.fi/uutiset/presidentti_niinisto_tyrmaa_markasta_haaveilijat_talouselamassa_ei_se_olisi_nokiaa_tai_metsateollisuutta_pelastanut/7627763

Danske Bankin ekonomistit näyttää olevan eri mieltä Salen kanssa:
"Tanskalainen analyytikko kiinnittää huomiota siihen, että Suomi on pelastunut aiemmista lamoista devalvaation avulla."

http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1288772902219.html

[siviilitarkkailija]

Kansantalous jonka ainoa keino korjata talouden vääristymä,  devalvoimalla, ei korjaudu sillä että se poliittisen sokeuden riivaamana kuvittelee voivansa keksiä tyhjästä uusia ratkaisuja. Euro on tyhjä arvo.

Kun eurotaloudet romahtaa, saadaan aikaan sota. Markkatalouden romahdus voidaan käsitellä finanssipolitiikan välineillä.

Euro imee kaiken Suomesta eikä jätä mitään muuta jälkeen kuin vuoren jätteitä. Maksamalla muutaman nimekkään korporaatiokommunistin vaalilaskut, euroketkut ovat onnistuneet pumppaamaan kokon Suomen valtiolta kaiken minkä voi yhdessä vuosikymmenessä. Jos ei olisi niin sikamaista, olisi vallan hieno esitys.

Miten eurooppa selätti 1930-luvun laman? Mitä sitä vanhoja muistelemaan. ..