2014-09-08 Voima: Musta iho, valkoinen naamio

[Iloveallpeople]

Näkökulma: Musta iho, valkoinen naamio

Osallistuimme 11.-18.6. Rauma Biennale Balticumin yhteydessä järjestettyyn työpajaan. Migrating Art Academies Laboratory kokosi biennaalin avajaisviikolla Raumalle viisitoista kansainvälistä kuvataiteilijaa ja kuraattoria. Työpajan tarkoituksena oli pohtia ja kehittää työkaluja ja strategioita, joilla taide ja aktivismi voivat toimia osana yhteiskunnallista muutosta.

Ryhmämme huomio kiinnittyi välittömästi biennaalia mainostaviin julisteisiin. Yhdessä julisteessa mustan naishahmon kasvoja peitti valkoinen nauha, jossa oli teksti Crime Scene (rikospaikka). Yksi silmä oli paljaana ja katsoi suoraan katsojaan.

Toisessa mainosjulisteessa musta nainen tai tyttö katsoi niin ikään suoraan katsojaan. Myös hänen kasvojaan peitti valkoinen nauha ja Crime Scene -teksti. Hahmon silmät olivat näkyvissä ja katsoivat kohti.

Kuvat herättivät vahvoja mielikuvia. Ne viittasivat tiettyyn epäilyttävyyden ja uhrihahmojen kuvastoon. Miksi kuvan tekijät halusivat vihjata epämääräisesti rikoksesta, ihmissalakuljetuksesta, raiskauksesta tai prostituutiosta? Millaista identifikaatiota katsojalle tarjottiin? Meitä kiusasi, että eltaantuneet mielikuvat herätettiin vailla minkäänlaista murtumaa tai uutta näkökulmaa.
...

Jatkoimme asian pohtimista työpajassa siitä huolimatta, että olimme leimautumassa ilonpilaajiksi. Museo tai suunnittelijat eivät nähneet asiassa mitään ongelmaa. Meidän oli sitä vastoin vaikea nähdä kuvia pelkkinä viattomina mainoksina.
...

Rauma Biennale Balticumiin ei ollut kutsuttu yhtään mustaa taiteilijaa, mutta musta nainen oli vaiennettu mainoksessa. Biennaalin teemoja olivat sananvapaus ja siirtolaisten oikeudet, mutta julisteet loivat mielikuvia epäilyttävistä henkilöistä ja uhreista. Näyttelylle oli siis julistekampanjan avulla rakennettu julkisuuskuva, joka oli selvästi ristiriidassa temaattisten tavoitteiden kanssa.

Kyynikko väittäisi, että julkilausutut tavoitteet olivat vain korulauseita ja tyhjää puhetta, kun julistekampanja kertoi totuuden. Hän vertaisi tapausta uudistettuihin etnografisiin museoihin. Niissä näyttelytekstit julistavat suvaitsevaisuuden sanomaa, kun siirtomaista tuodut näyttelyesineet on pantu esille vanhaan siirtomaa-ajan tapaan.
...

Saattaa olla, että kysymys oli vain puutteellisesta ammattitaidosta eli kuvien lukemisen taidosta. Taitojen päivittäminen on arkipäivää taidealalla, ja tarjosimme kuraattoriryhmälle tilaisuutta siihen työpajan aikana. Siihen ei kuitenkaan tartuttu, vaan ongelma kiellettiin.

Kieltäminen on olennainen keino normalisoida rasismi ja seksismi ja nitistää kritiikki. Asiasta vaietaan tai sitä vähätellään. Todetaan, että "se on vain mainos", tai "taide saakin provosoida". Suosittua on myös väittää rasismia ja seksismiä menneisyyden ilmiöiksi, joista ollaan nyt päästy eroon. Meillä ei siis voi olla ongelmaa. Kun ongelmaa ei ylipäätään nähdä, kritiikin esittäjä on varmasti itse ongelma. Feministi Sarah Ahmed on kutsunut tätä "ilonpilaajan" positioksi.
...

Tällä puheenvuorolla haluamme kuitenkin lopulta viedä kysymyksen museon seinien ulkopuolelle, sillä sieltä se on tullutkin: miten on mahdollista päästä eroon "uhrien" ja "epäilyttävien henkilöiden" tyypittelystä, identifikaation logiikasta, joka luokittelee ihmiset värin ja sukupuolen mukaan?

Tyhjentävän vastauksen sijaan palaamme vielä Grada Kilomban esittämään kysymykseen: Miksi mustan subjektin suu pitää sulkea? Onko nyky-Suomessa yhä niin traumaattista, että tietyt yksilöt avaavat suunsa? Millaisia totuuksia sieltä voisi päästä? Miksi emme voi kuunnella ilman, että lätkäisemme päälle stereotyyppisen kehikon? Mitä vaarallista "maahanmuuttajanainen" tai "islamisti" saattaisi sanoa, jos nämä leimat poistettaisiin?

Ahmed Al-Nawas on taidekuraattori. Aino Korvensyrjä on kuvataiteilija.

Voima

Näkökulma: Vastine kirjoitukseen Musta iho, valkoinen naamio

...
Kasino Creative Studion suunnittelemaan näyttelyn graafiseen ilmeeseen kuuluu kolme erilaista julistetta, jotka kukin tuovat esiin näyttelyn teemaa Rikospaikka, Crime Scene. Al-Nawas ja Korvensyrjä käsittelevät yhtä julisteista sekä näyttelyn kutsukorttia. Artikkelissa käsitellyissä kuva-aiheissa esiintyy musta naishahmo.
...

Haluamme siis tuoda esille, että Kasino Creative Studion suunnittelemat kuvat voi tulkita muillakin kuin Al-Nawasin ja Korvensyrjän esittämällä tavalla – mikä on syynä julisteiden hyväksymiseksi osaksi näyttelyn visuaalista ilmettä. Näitä tulkintamahdollisuuksia käytiin syvällisesti läpi laboratorion aikana. Kriittisyys ja representaation politiikka ovat tärkeitä asioita, erityisesti niiden liittyessä vähemmistöjen kohtaamaan syrjintään ja hyväksikäyttöön. Siksi suhtaudumme kritiikkiin vakavasti.

Artikkelin toinen osa luo tapahtumille narratiivin. Kirjoittajat viittaavat kuraattoriryhmän jäsenen Facebook-seinällä käytyihin keskusteluihin. Lainauksissa keskusteluja on tulkittu väärin. Lainaukset alkuperäisten lähteiden rinnalla on esitetty Voiman toimitukselle. Muun muassa tämän vuoksi Al-Nawasin ja Korvensyrjän tekstin kokonaiskuva on fiktiivinen, ja tuo esille vain satunnaisia yksityiskohtia tapahtumien kulusta. Narratiiviin sopimattomia keskusteluja on jätetty käyttämättä, ja valitut on tarkoitushakuisesti yli- tai väärin tulkittu.
...

Kirjoittajien mukaan julistekampanja on ristiriidassa näyttelyn temaattisten tavoitteiden kanssa. Näyttelyn verkkosivulla teemaa hahmotellaan muun muassa näin: "Näyttely Rikospaikka – Crime Scene tuo esiin rikoksen, väkivallan ja vallankäytön ilmiöitä" ja "Taiteilijat nostavat esiin yhteiskunnassamme esiintyviä epäkohtia, traumoja ja marginaali-ilmiöitä tai ympäristöön kohdistuvaa väärinkäyttöä." Juuri tätä käsitellyt kuvat edustavat. Se, nähdäänkö kuva rasistisena stereotyyppinä vai kriittisenä kommenttina on tulkinta, johon katsojalla on vapaus.

Al-Nawas ja Korvensyrjä tuovat esille, ettei näyttelyssä ollut yhtään mustaa taiteilijaa. Rauman taidemuseo ei valitse näyttelyihinsä taiteilijoita ihonvärin perusteella. Esillä olleet teokset ja oheisohjelma toivat esille näyttelytekstissä mainitut teemat sananvapaudesta ja siirtolaisten oikeuksista sekä sivusivat paikallista rakenteellista rasismia ja pohjoismaista kolonialismia.
...

Arvostamme rakentavaa kritiikkiä, horisontaalisia työskentelytapoja, yhteistyötä sekä kollegiaalista solidaarisuutta. Kritiikki on opettanut Rauman taidemuseolle avoimen dialogin merkityksestä. Koemme, että dialogin puute on syynä moniin Al-Nawasin ja Korvensyrjän esittämiin ongelmiin. Kirjoittajat ovat kuitenkin itse kieltäytyneet avoimesta vuoropuhelusta julkaisemalla tekstin ilman vastavuoroisuutta laboratorion osanottajien tai näyttelyn kuraattorien kanssa. Toivomme, että jatkossa entistä paremman kommunikaation avulla voimme välttää tämänkaltaiset väärinkäsitykset tulevissa projekteissamme.

Rauma Biennale Balticumin kuraattorityöryhmä:

Janne Koski intendentti, Rauman taidemuseo

Henna Paunu kokoelmaintendentti, EMMA Espoon modernin taiteen museo (18.8.2014 asti: amanuenssi, Rauman taidemuseo)

Laura Kokkonen kuraattori ja taidehistorioitsija

Gerardo Montes de Oca Valadez taiteilija, laboratorion projektikoordinaattori

Voima

[Malla]

Näkökulma: Musta iho, valkoinen naamio
Saattaa olla, että kysymys oli vain puutteellisesta ammattitaidosta eli kuvien lukemisen taidosta. ...

Mitä todennäköisimmin.
Kuvia voi lukea monella tavalla, ja keskustelu voi avata uusia kuvanlukutapoja. Kiukuttelu ja sormi pystyssä saarnaaminen eivät edistä dialogia.

[Juffe]

Kyynikko väittäisi, että julkilausutut tavoitteet olivat vain korulauseita ja tyhjää puhetta, kun julistekampanja kertoi totuuden.

Kyynikko voisi väittää myös, että näissä asioissa ei voi onnistua koskaan. Jos esität mustaihoisen uhrina, teet väärin. Mutta jos jätät huomiotta hänen uhriasemaansa, silloin vasta väärin teetkin.

Al-Nawas ja Korvensyrjä tuovat esille, ettei näyttelyssä ollut yhtään mustaa taiteilijaa. Rauman taidemuseo ei valitse näyttelyihinsä taiteilijoita ihonvärin perusteella.

Hehe. Touché.


Tämä juttu vaikuttaa esimerkiltä siitä, miten valkoisten suhtautuminen mustiin voidaan aina nähdä ongelmana mielihaluista riippuen, oli asetelma mikä tahansa.

[Malla]

Ahmedilla on mielenkiiintoinen titteli: moninaisuusasiantuntija. Sellaista en ole ennen kuullut.


http://www.kulttuuriakaikille.fi/uutiset.php?aid=14113

[Fincum]

Rauma Biennale Balticumin kuraattorityöryhmä:
Janne Koski intendentti, Rauman taidemuseo
Henna Paunu kokoelmaintendentti, EMMA Espoon modernin taiteen museo (18.8.2014 asti: amanuenssi, Rauman taidemuseo)
Laura Kokkonen kuraattori ja taidehistorioitsija
Gerardo Montes de Oca Valadez taiteilija, laboratorion projektikoordinaattor

Nimistä ja kuvasta päätellen kaikki ovat valkoisia, joten Ahmed Al-Nawas ja Aino Korvensyrjä: älkää vielä antako periksi.

[Publicola]

Al-Nawasi ja Korvensyrjä lähtivät kilvoittelemaan Biennale Balticumin kanssa siitä, kuka vastustaa rasismia kaikkein oikeaoppisimmin. Kaunista katseltavaa.

[Emo]

Tämä juttu vaikuttaa esimerkiltä siitä, miten valkoisten suhtautuminen mustiin voidaan aina nähdä ongelmana mielihaluista riippuen, oli asetelma mikä tahansa.

Mites se kun minä en enää jaksa näihin neekeriongelmiin suhtautua mitenkään? Onko rasismia ja ihmisvihaa?

Yritin kaksi kertaa jaksaa lukea nuo aloituksen jutut, mutta en pääse edes puoliväliin ja ajatus karkaa muualle jo ensimmäisillä riveillä.

Ei vaan jaksa tätä mokuneekerip*skaa lukea maailmassa, jossa on IHAN OIKEITAKIN ONGELMIA.

Että tattista! Ketjun aloittajaa liketän, on hyvä että joku meistä jaksaa näitä  prosessoida silloinkin, kun itse on  liian kyllästynyt. Jatkakaa, olkaa hyvät, arvostan keskusteluanne ja kommenttejanne jaksan silmäillä vaikka lainaukset ovat liian kankeaa tavaraa nieltäväksi.

Taivas varjele, että on ollut ihan VALKOINEN NAUHA ja vissiin RUSKEALLA NAAMALLA!!! Mä kuolen!!!