Alain de Benoist: Euroopan identiteetti

[kriittinen_ajattelija]

Alain de Benoist ja aikamme sosiaalinen kysymys

Teoksessaan Aufstand der Kulturen eurooppalaisen uuden oikeiston grand old man, Alain de Benoist, kehittää maailmankatsomustaan tavalla, joka on huomattavan helposti lähestyttävä ja perustuu yhteiskuntafilosofian parhaisiin perinteisiin. Hänen päättelystään löytää viitteitä oikeistoradikaaleihin ajattelijoihin kuten Dumont, Heidegger ja Schmitt, mutta siinä on myös viitteitä vasemmistoradikaaleihin kuten Marcuse ja Debord. Sellaiselle, joka on tottunut median antamaan kuvaan "äärioikeistolaisista", voi tulla yllätyksenä tapa, jolla de Benoist omalla esimerkillään mitätöi tämän stereotyyppisen mielikuvan. Sen sijaan, että hän puhuisi yli- ja alivertaisista ihmisroduista, puhuu hän oikeudesta erilaisuuteen ja erillisyyteen, sen sijaan, että hän pitäisi kansallisvaltiota poliittisen elämän ytimenä on hän myötämielinen alueelliselle itsehallinnolle ja eurooppalaiselle yhteistyölle. Hän on myös kritisoinut nykypäivän oikeistopopulistisia liikkeittä siitä, että nämä puhuvat mielummin "maahanmuuttajista" kuin rakenteellisista ilmiöistä, kuten kapitalismista ja amerikkaistumisesta. Niistä ilmiöistä, jotka ovat jo lyöneet hajalle eurooppalaiset yhteiskunnat.

de Benoist pitää liberalismia aikakautemme suurimpana ongelmana, siis sitä liberaalia yksilökäsitystä, joka on kapitalismin ja ihmisoikeusideologian avulla onnistunut tuhoamaan ja ajamaan ahtaalle vaihtoehtoisia orgaanisia yhteisöjä ja identiteettejä ympäri maailmaa. de Benoistin kuvausta liberaalista individualismista lukiessa hätkähdyttää eniten se asema, jonka em. ideologia on saavuttanut modernissa vasemmistossa. Se on niin merkittävä, että voimme puhua liberaalista hegemoniasta. de Benoist oivaltaa myös, että erot nykypäivän "liberaalien" ja "sosialistien" välillä ovat kaikissa tärkeämmissä kysymyksissä korkeintaan kosmeettisia.

Vaihtoehtona individualismille de Benoist esittää oikeutta erilaisuuteen, orgaanisia yhteisöjä ja identiteettejä. Hänen mielestään meidän tulisi aina tunnistaa ja tukea vastavoimia silloin kun ne ilmenevät, olivat he sitten Pohjois-Amerikkalaisia kommunitaristeja tai kolmannen maailman kansakuntia, jotka haluavat kulkea omaa polkuaan (ja miksi ei myös Kööpenhaminassa sijaitsevan Christianian kaltaisia vapaakaupunkeja). de Benoist tekee lukijaan hieman pessimistisen vaikutuksen sanoessaan, että massamaahanmuuton vaikutukset tänäpäivänä ovat kiistaton fakta, ja että paras vaihtoehto assimilaatiolle on aito ja anti-liberaali monikulttuuri, jossa myös ei-eurooppalaisten oikeus heidän erillisiin kulttuureihinsa tunnustetaan.

Tässä de Benoist onkin mielenkiintoisimmillaan sellaiselle vasemmistolle, joka pyrkii vapautumaan liberalismin hegemoniasta ja jakobinismista. Etnisesti tietoinen henkilö myötäilee de Benoistia hänen selostaessaan, että ongelman ydin ei ole massamaahanmuutto sinäänsä, vaan Euroopan kansakuntien yhteisöllisyyden ja identiteetin puute. Niin kauan kun tämä ongelma jatkuu, tulee massanmaahanmuuton pysäyttäminen käytännössä olemaan vaikeaa.

Aikamme sosiaalinen kysymys

de Benoist toteaa, että yhteiskunta, joka asettaa Yksilön ydinkäsitteekseen tulee myös todistamaan kuinka sosiaalinen kudos askel askeleelta purkautuu. Hänen mielestään sosiaalinen tulisi käsittää poliittisesta ja taloudellisesta erillisenä sfäärinä, ja että se seuraa omia lainalaisuuksiaan ja sillä on oma käsitteistönsä  (myös poliittisella on omat käsitteensä ja kategoriansa, esim. ystävä/vihollinen-erittely kuuluu siihen). Liberaalissa yhteiskunnassa tulee taloudellinen tunkemaan tieltään poliittisen ja sosiaalisen (ja jopa moraalisen, ihmisoikeusideologian avulla, joka on jälkimodernin kapitalismin siiamilainen kaksonen, ja jonka nimissä johtava eliitti voi vaientaa ihmisiä ja kansoja, jotka yrittävät kulkea omaa polkuaan).

Tuloksena on epäpolitisioitu yhteiskunta, joka hajoaa sosiaalisesti. Perinteiset yhteiskunnat määrittelivät vapauden osallisuutena yhteisöön, jäsenyytenä tiettyyn kohtalonyhteisöön (ruots. ödesgemenskap). Jälkimodernissa yhteiskunnassa määritellään vapaus "yksilön" oikeutena tehdä "niin kuin haluaa". Tämä saattaa kuulostaa teoriassa houkuttelevalta, mutta todelliset vaikutukset eivät ole yhtä sympaattisia.

de Benoist kuvaa kuinka itsemurhat, psyykkiset sairaudet, huumeet, lääkitys ja yksinäisyys ovat levinneet Ranskassa sitten 1960-luvun. Yksilö, joka "tekee niin kuin haluaa" näyttäisi useinmiten kärsivän tarkoituksettomuuden tunteesta. Jos ihminen kerran on "poliittinen eläin", ei hän voi hyvin epäpolitisoituvassa yhteiskunnassa, ilmiö joka on väistämätön individualismille rakentuvassa yhteiskunnassa.

Kapitalismin alkuvaiheessa keskeiseksi sosiaaliseksi kysymykseksi hahmottui uuden vaihdettavissa olevan työnväenluokan muodostuminen, jonka asema oli epävarma ja jota voitiin sen takia käyttää hyväksi. de Benoist huomauttaa, että varhainen kapitalismi oli usein konfliktien repimä, mutta että konflikti oli samalla sosiaalisen suhteen muoto, ja että yhteisöt ja yhteisöllisyys eivät varsinaisesti olleet merkittävästi uhattuina, edes kiihkeimmän luokkataiston aikana. Tämä taisto sai myöhemmin rauhallisempia muotoja hyvinvointivaltiossa. Toisin kuin naiivit liberaalit, jotka näkevät hyvinvointivaltion valheellisena esteenä utopistisen vapaamarkkinatalouden tiellä, huomaa de Benoist, että se oli tarpeellinen sillä ilman hyvinvointivaltiota liberaali yhteiskunta olisi sortunut omiin rakenteellisiin ristiriitoihinsa. Vaihtoehtona olisi ollut vähintäänkin yhtä kallis sotilasdiktatuuri. Individualistisessa yhteiskunnassa jossa yhteisöt ja yhteisöllisyys puretaan tulee myös vastuu turvallisuudesta laskeutumaan valtion harteille.

Uuden sosiaalisen kysymyksen de Benoist määrittelee poissulkemiseksi. Ryhmät, jotka vain muutama vuosikymmen taaksepäin vaivatta löysivät paikkansa työmarkkinoilla joutuvat nykytilanteessa poissuljetuiksi. Tässä ei löydy viitteitä suhteita luovasta konfliktista, vaan tässä on kyse sosiaalisen hajoamisprosessista ja sosiaalisten suhteiden häviämisestä. Sairaseläkeläiset ja pitkäaikaistyöttömät tuskin ovat osa yhteiskuntaa, vaikka yhteiskunta heidät elättääkin. Tämä on sekä inhimillinen tragedia että demokraattinen ongelma.

Ratkaisuja

de Benoist huomioi että niin vasemmisto kuin oikeistokin ovat avuttomia sosiaalisen hajoamisen edessä. Oikealla puolella löytyy toisaalta liberaaleja, jotka vaihtavat sosiaalisen taloudelliseen, ja luulevat siksi, että vapaammat markkinavoimat voisivat parantaa yhteiskunnan. Toisaalta löytyy myös maahanmuuttokriittisiä puolueita, jotka keskittyvät kriisin oireisiin mielummin kuin sen todellisiin syihin. Vasemmalta puolelta valitetaan myös individualismin ja moderniteetin seurauksia. Tarjotut ratkaisut tosin harvemmin yltävät almuja ja humanitääristä retoriikka pidemälle.

Tätä vasten de Benoist asettaa uudet keinot löytää yhteiskunnan sosiaalinen ulottuvuus ja ne uudet muodot jotka se ottaa. Hän mainitsee solidaarisuuden ja ylpeyden tiettyyn kaupunginosaan kuulumisesta ja jalkapalloseurat. Nämä ovat uusia sosiaalisen muotoja.  Sitä, kuinka nämä käytännössä voivat ratkaista sosiaalisen ongelman, on vaikeampi hahmottaa, mutta voidaan kuvitella, että uudet yhteisöt, joissa sosiaalinen yhteisöllisyys on vahvempi pystyvät myös luomaan perustan niille demokraattisen vaikuttamisen muodoille, jotka de Benoist esittää vaihtoehtoina edustukselliselle demokratialle. Todennäköisesti tulee niiden myös rakentua sille indo-eurooppalaiselle näkemykselle, jonka mukaan poliittinen on ensisijainen taloudelliseen nähden, ja tämä tarkoittaa tiettyjä rajoituksia vapaisiin markkinoihin ja siihen omistusstruktuuriin jonka se tuottaa.
(http://www.islametinfo.fr/wp-content/uploads/2012/07/alain-de-benoist.jpg?b32665)

---------------------------------->

http://riippumattomat.wordpress.com/2009/12/11/vieraskyna-de-benoist-ja-aikamme-sosiaalinen-kysymys/
http://en.wikipedia.org/wiki/Alain_de_Benoist

Yhteisö ja siihen kuuluvien yhteisöllisyys on olennainen osa ihmiseloa. Ihmiset ovat kautta aikojen pyrkineet järjestäytymään toimiviin ihmisyhteisöihin, jotka mahdollistavat kollektiivisen kehityksen ja yhteistyön. Vahvat yhteisöt kykenevät pitämään puoliaan paremmin ja ajamaan etuaan tehokkaammin kehityksen ja yhteistyön kautta kuin heikot yhteisöt, puhumattakaan atomisoituneista yksilökeskeisistä "yhteiskunnista".

Nyky-yhteiskunta peräänkuuluttaa yhteisöllisyyttä ymmärtämättä, mitä se oikeastaan on. Ikään kuin yhteisöllisyys voisi spontaanisti syntyä sattumanvaraisten yksilöiden välille. Historialliset yhteisöt ovat suurimmaksi osaksi tuhottu keskittämällä hallintoa ja päätöksen tekoa, ulkoistamalla paikallisia palveluita ja elinkeinoelämää, mielivaltaisesti purkamalla ja yhdistämällä perinteisiä yhteisöjä ja yleisesti huonontamalla todellisen yhteisön edellytyksiä. Perusteluna käytetään useinmiten tehokkuutta, joka syntyy keskittämällä ja yhtenäistämisellä. Mutta kuka lisääntyneestä tehokkuudesta hyötyy?

Yhteisöjen ja yhteisöllisyyden katoaminen Suomesta ja Euroopasta on valitettava tosiasia, jota ei juhlapuheilla korjata. Yhteisöt antavat yksilölleen identiteetin ja tarkoituksen tunteen samalla kun ne kollektiiveina pystyvät tehokkaammin puolustaa jäseniensä etuja. Kun tulevaisuus on yhteinen, on siihen yhdessä valmistauduttava. Kun menneisyys on yhteinen, on elämä looginen jatkumo sukupolvien ketjussa. Sirpaloitunut yhteiskunta vailla yhteisöjä on tuuliajolla, eikä sillä ole menneisyyttä eikä päämäärää. Se ei kykene puolustamaan etujaan, koska sillä ei ole käsitystä yhteisestä edusta. Sitä mukaan kun perheen, yhteiskunnan ja yhteisön perusyksikön, tarkoitus ja rooli vähenee, tulee kaikkivaltias yksilöstä, Minästä, yhteiskunnan suurin ehjä kokonaisuus – Kuningas Kuluttaja. Tällainen yhteiskunta on altis sen ulko- ja yläpuolella olevien intressien manipulaatiolle. Yksilö on yksin historiattoman massan keskellä, jolla ei ole menneistyyttä eikä tulevaisuutta, ainoastaan nykyhetki, joka on käytettävä mahdollisemman suuren yksilöllisen nautinnon saavuttamiseksi, mikä se nautinto sitten onkaan. Yhteisön tarjoamat raamit puuttuvat, eikä ihmisten toiminnalla ole enää suuntaa eikä perustaa yksilöllisen mielihalun ulkopuolella. Jokaisen tulisi ymmärtää, että tällainen yhteiskunta ei ole hyvä eikä toivottava.

Esimerkkejä toimivasta yhteisöllisyydestä ja sen rakentavasta voimasta löytyy nykyajan Euroopasta vain vähän. Malliesimerkkinä mainittakoon kuitenkin Sveitsi, tuo vuoristoinen liittovaltio maanosamme sydämessä. Sveitsissä paikallisyhteisöt ovat säilyneet vuosisatojen ajan modernisaation ja sitä seuranneen globalisaation mekanismeista huolimatta. EU-demokratian vastaisesti Sveitsissä ei pyritä keskittämään päätöksen tekoa mahdollisimman kauas demoksesta, vaan se pyritään tuomaan mahdollisimman lähelle paikallisyhteisöä, joka on kiintynyt kotiseutuunsa ja joka haluaa vaikuttaa sen kehitykseen ja tulevaisuuteen. Jopa yksittäisillä kylillä on edustuselimensä, lippunsa ja historiansa, ja ne saavat mahdollisuuden päättä omista asioistaan. Tämä on todellista kansanvaltaa ja vapautta, joka ei ole mahdollista ilman vapaita, kansainvaltaisia, itsensä tiedostavia yhteisöjä. Suora kansanvalta toimii katolilaisen subsidiariteettiperiaatteen eli läheisyysperiaatteen mukaisesti, jonka mukaan päätökset tulisi käsittää mahdollisimman lähellä niitä ihmisiä, keitä ne koskettavat, eli mahdollisimman paikallisella tasolla. Vahvan identiteetin, paikallisyhteisön yhteisöllisyyden ja kansanvaltaisen hallintoperiaatteen ansiosta svetsiläinen on ehjä, yhteisöllinen ihminen. Hän on ensijaisesti kyläläinen, seuraavaksi tietyn kantonin asukas, sitten oman kansallisuutensa edustaja ja lopulta sveitsiläinen. Sveitsissä käydessä eron Suomeen huomaa nopeasti. Kaikki tarvittava on saatavilla lähettyviltä olevista pienistä liikkeistä ja palvelupisteistä, joita hoitavat ja omistavat paikalliset ihmiset. Esimerkiksi huonekalut ostetaan saman korttelin pienestä, perinteikkäästä myymälästä, tutulta myymälänpitäjältä, eikä kehyskunnissa sijaitsevasta ostoshirvityksestä. Asioimisessa on henkilökohtaisen kosketuksen tunne, ihmiset ovat kiireettömiä ja avoimia.

Identiteetti on yhteisön tärkeimpiä elementtejä. Se antaa ihmiselle henkilökohtaisen kosketuksen yhteisöön, se on liima yksityisen ja yhteisen välillä. Identiteetti on myös ideaalisesti monitasoista, se muodostuu useammasta kerrostumasta. Vanhastaan eurooppalaisella ihmisellä on ollut paitsi yksilöllinen, myös paikallinen identiteetti, alueellinen identiteetti, etninen identiteetti ja valtakunnallinen identiteetti. Ylimpänä oli kristillinen identiteetti. Nämä muodostivat luonnollisen jatkumon eivätkä olleet ristiriitaisia keskenään. Keskiajan suomalainen oli paitsi tietyn pitäjän asukki myös hämäläinen tai karjalainen, suomalainen ja Ruotsin kuningaskunnan alamainen.

Löytääksemme yhteisöllisyys ja sen muodostama kollektiivinen voimavara on meidän palattava yhteisön juurille. Se yhteisöllisyys, jota meille tänään markkinoidaan on tosiasioista irrallista ja epärealistista, keinotekoista idealismia, jolla ei ole pohjaa tosielämässä. Ne eivät juurruta ketään mihinkään, eivät tee ihmistä osaksi mitään, vaan korkeintaan tarjoavat retorisen oikeutuksen nykypolitiikalle ja kehityksen suunnalle, joka ei missään mielessä suosi yhteisöjen autonomiaa ja kansanvaltaisuutta. Päinvastoin se etsii "uusyhteisöllisyydesta" ideologista tukea hajoita ja hallitse -menettelylleen ja vallan keskittämiselle kansainväliselle eliitille. Sillä vallastahan tässä on kyse. Paras tapa etsiä kadotettua yhteisöä on tukea aloitteita, jotka tähtäävät paikallisen päätöksenteon ja itsehallinnon vahvistamiseen.

http://riippumattomat.wordpress.com/2009/12/09/yhteisollisyys-ja-identiteetti/

[kriittinen_ajattelija]

Yritetäänpäs herättää vähän keskustelua aiheesta:

de Benoist tekee lukijaan hieman pessimistisen vaikutuksen sanoessaan, että massamaahanmuuton vaikutukset tänäpäivänä ovat kiistaton fakta, ja että paras vaihtoehto assimilaatiolle on aito ja anti-liberaali monikulttuuri, jossa myös ei-eurooppalaisten oikeus heidän erillisiin kulttuureihinsa tunnustetaan.

Tästä olen samaa mieltä, en ymmärrä sitä että nykyään halutaan kaikki maahanmuuttajat assimiloida tähän liberaaliin kulttuuriin, ikäänkuin kaikki kansat olisi samanlaisia samasta muotista, sensijaan haluaisin että suomalaiset löytäisi ja vaalisi omaa kulttuuriaan välittämättä muista. Itseäni ei voi vähempää kiinnostaa mitä muslimit tekee, olen enemmän kiinnostunut siitä mitä suomalaiset tekee....

Etnisesti tietoinen henkilö myötäilee de Benoistia hänen selostaessaan, että ongelman ydin ei ole massamaahanmuutto sinäänsä, vaan Euroopan kansakuntien yhteisöllisyyden ja identiteetin puute. Niin kauan kun tämä ongelma jatkuu, tulee massanmaahanmuuton pysäyttäminen käytännössä olemaan vaikeaa.

Tästä olen samaa mieltä Alain de Benoist:n kanssa 100%, mielestäni koko vihervasemmistoskene, anarkistit, yleinen mokutus on pikemminkin oireita kuin syitä, ja ennenkuin puutumme todellisiin syihin tässä taustalla niin mitään muutosta ei ole nähtävissä vaan esim. Suomikin on 100% Ruotsin tiellä, tämän teemojen mukaisesti.
Noh mikä se ongelma on niin tässähän se kiteytyy:

Yhteisöjen ja yhteisöllisyyden katoaminen Suomesta ja Euroopasta on valitettava tosiasia, jota ei juhlapuheilla korjata. Yhteisöt antavat yksilölleen identiteetin ja tarkoituksen tunteen samalla kun ne kollektiiveina pystyvät tehokkaammin puolustaa jäseniensä etuja. Kun tulevaisuus on yhteinen, on siihen yhdessä valmistauduttava. Kun menneisyys on yhteinen, on elämä looginen jatkumo sukupolvien ketjussa. Sirpaloitunut yhteiskunta vailla yhteisöjä on tuuliajolla, eikä sillä ole menneisyyttä eikä päämäärää. Se ei kykene puolustamaan etujaan, koska sillä ei ole käsitystä yhteisestä edusta. Sitä mukaan kun perheen, yhteiskunnan ja yhteisön perusyksikön, tarkoitus ja rooli vähenee, tulee kaikkivaltias yksilöstä, Minästä, yhteiskunnan suurin ehjä kokonaisuus – Kuningas Kuluttaja. Tällainen yhteiskunta on altis sen ulko- ja yläpuolella olevien intressien manipulaatiolle. Yksilö on yksin historiattoman massan keskellä, jolla ei ole menneistyyttä eikä tulevaisuutta, ainoastaan nykyhetki, joka on käytettävä mahdollisemman suuren yksilöllisen nautinnon saavuttamiseksi, mikä se nautinto sitten onkaan. Yhteisön tarjoamat raamit puuttuvat, eikä ihmisten toiminnalla ole enää suuntaa eikä perustaa yksilöllisen mielihalun ulkopuolella. Jokaisen tulisi ymmärtää, että tällainen yhteiskunta ei ole hyvä eikä toivottava.

Tämä jälkimoderni individualistinen kulttuuri on kuin syöpä jota vastaan pitää taistella.

Jälkimodernissa yhteiskunnassa määritellään vapaus "yksilön" oikeutena tehdä "niin kuin haluaa". Tämä saattaa kuulostaa teoriassa houkuttelevalta, mutta todelliset vaikutukset eivät ole yhtä sympaattisia.

de Benoist kuvaa kuinka itsemurhat, psyykkiset sairaudet, huumeet, lääkitys ja yksinäisyys ovat levinneet Ranskassa sitten 1960-luvun. Yksilö, joka "tekee niin kuin haluaa" näyttäisi useinmiten kärsivän tarkoituksettomuuden tunteesta. Jos ihminen kerran on "poliittinen eläin", ei hän voi hyvin epäpolitisoituvassa yhteiskunnassa, ilmiö joka on väistämätön individualismille rakentuvassa yhteiskunnassa.

Hyvänä esimerkkinä jutussa mainitaan foorumin muutolaisten fanittama "suoran demokratian Sveitsi"

Esimerkkejä toimivasta yhteisöllisyydestä ja sen rakentavasta voimasta löytyy nykyajan Euroopasta vain vähän. Malliesimerkkinä mainittakoon kuitenkin Sveitsi, tuo vuoristoinen liittovaltio maanosamme sydämessä. Sveitsissä paikallisyhteisöt ovat säilyneet vuosisatojen ajan modernisaation ja sitä seuranneen globalisaation mekanismeista huolimatta. EU-demokratian vastaisesti Sveitsissä ei pyritä keskittämään päätöksen tekoa mahdollisimman kauas demoksesta, vaan se pyritään tuomaan mahdollisimman lähelle paikallisyhteisöä, joka on kiintynyt kotiseutuunsa ja joka haluaa vaikuttaa sen kehitykseen ja tulevaisuuteen. Jopa yksittäisillä kylillä on edustuselimensä, lippunsa ja historiansa, ja ne saavat mahdollisuuden päättä omista asioistaan. Tämä on todellista kansanvaltaa ja vapautta, joka ei ole mahdollista ilman vapaita, kansainvaltaisia, itsensä tiedostavia yhteisöjä. Suora kansanvalta toimii katolilaisen subsidiariteettiperiaatteen eli läheisyysperiaatteen mukaisesti, jonka mukaan päätökset tulisi käsittää mahdollisimman lähellä niitä ihmisiä, keitä ne koskettavat, eli mahdollisimman paikallisella tasolla. Vahvan identiteetin, paikallisyhteisön yhteisöllisyyden ja kansanvaltaisen hallintoperiaatteen ansiosta svetsiläinen on ehjä, yhteisöllinen ihminen. Hän on ensijaisesti kyläläinen, seuraavaksi tietyn kantonin asukas, sitten oman kansallisuutensa edustaja ja lopulta sveitsiläinen. Sveitsissä käydessä eron Suomeen huomaa nopeasti. Kaikki tarvittava on saatavilla lähettyviltä olevista pienistä liikkeistä ja palvelupisteistä, joita hoitavat ja omistavat paikalliset ihmiset. Esimerkiksi huonekalut ostetaan saman korttelin pienestä, perinteikkäästä myymälästä, tutulta myymälänpitäjältä, eikä kehyskunnissa sijaitsevasta ostoshirvityksestä. Asioimisessa on henkilökohtaisen kosketuksen tunne, ihmiset ovat kiireettömiä ja avoimia.

Olen tätä moneen kertaan jo foorumilla toistellut mutta tämä nykypolitiikan maaseudun ja syrjäseutujen alasajo tulee tuhoamaan koko Suomen vielä henkisesti, ellei ole jo. Kaupungeissa ei sinällään mitään vikaa ole mutta kyllähän ne kaupunkisuunnittelua tarvii että yhteisöllisyys ja juurellisuus pääsisi paremmin esille. Lisäksi kristinuskon korvaavia/vastaavia kokoontumisia pitäisi jostain taikoa.

Sanoisin että Sveitsin ohella Israel on mallimaa mitä tulee tämän aiheen teemoihin ja minkä pitäisi olla malli esimerkkinä.
Siellä on vahva identiteetti keitä he ovat ja mistä he ovat tulleet, lisäksi he asuvat erittäin yhteisöllisesti: esim. ortodoksijuutalaiset siirtokunnissa tai sitten kibbutzin kaltaiset liikkeet. http://fi.wikipedia.org/wiki/Kibbutz
Ei mikään ihme että Israel ei ota 100 000 muslimipakolaista vuodessa toisin kuin Ruotsi, ei myöskään mikään ihme että Sveitsi ei erityisesti ole tunnettu siitä, kun lukee heidän yhteiskuntarakenteestaan.

[Emo]

Hyvä että tämän kaiken joku "virallinen viisas" sanoo, olen kyllä samat asiat tajunnut itsekin vuosia sitten.
Eipä tarvitse esimerkkinä ajatella kuin jättikouluja, se jo kertoo mihin joudutaan kun yhteisöllisyys katoaa ja siirrytään mammuttiyksiköihin.

[kriittinen_ajattelija]

 Alain de Benoist on ihan kiintoisa henkilönä, mieshän on ilmeisesti ollut perustamassa Ranskaankin: http://www.youtube.com/watch?v=ypIt2kJRO3w

[Emo]

Lisäksi kristinuskon korvaavia/vastaavia kokoontumisia pitäisi jostain taikoa.

On hyvin vaikea taikoa ja väkisin puhaltaa yhteisöllisyyden henkeä yhtään mihinkään keinotekoisesti koottuun porukkaan. Laumaan yksilöitä, joita ei yhdistä mikään muu kuin oman erityisyyden ja yksilöllisyyden korostaminen like A. Stubb (like a stubb).

Pieni vapaa  seurakuntayhteisö (jollaiseen itsekin kuulun) syntyy ja elää vuodesta toiseen siksi, että ihmiset ajattelevat pääpiirteissään asioista riittävän samalla tavalla ja HALUAVAT kokoontua yhdessä.
Heillä on toisilleen asiaa kahvikupposen ääressä jumalanpalveluksen jälkeenkin, puhuvat sitten mistä puhuvat, vaikka politiikasta ja työasioista.

Tälläisellä yhteisöllä on myös jatkuvuutta, kun isovanhemmat tuovat sinne lapsenlapsiaan. Äidit ja isät lapsiaan. Parhaimmillaan siellä on yhtä aikaa neljä sukupolvea samaa perhettä.

Ja kun erimielisyyksiä aina joskus ilmenee, niin ihmisillä on edes jonkinverran motivaatiota niitä selvittää keskenään muutenkin kuin lyömällä ovet perässään lopullisesti kiinni. Mutta ei tällaista yhteenkuuluvaisuutta sillälailla voi syntyä, että "nyt leikitään yhteisöä".

Kristinuskoa ei niin vain korvata millään, kun se Suomesta kerran saadaan kitkettyä.
Suvakkiuskonto ei oikeasti kiinnosta kuin pientä osaa porukasta ja ateistit eivät kokoonnu kerran viikossa tai kerran kuukaudessakaan yhteen, ja miten ja miksi kokoontuisivatkaan? Ei kukaan kokoonnu "ei minkään" äärelle, ja sehän on ateismin sanoma ettei mitään ole.
Onnettomimmat haksahtavat islamin "kivaan" yhteisölliseen välittämiseen, koska tyhjiöt tapaavat täyttyä.

[Emo]

Wikistä:

Benoist on kirjoituksissaan kritisoinut liberalismia, globalisaatiota, kapitalismia, joukkomuotoista maahanmuuttoa ja amerikkalaisen kulttuurin suurta vaikutusvaltaa. Hän kannattaa etnopluralismiksi kutsumaansa näkemystä, jonka mukaan etnisten ryhmien ja kansojen tulisi erottautua toisistaan.
Benoist on myös kritisoinut voimakkaasti kristinuskoa ja kannattanut esikristillisten, pakanallisten traditioiden henkiinherättämistä Euroopassa. Hän on ehdottanut kansallisvaltioiden heikentämistä ja paikallisyhteisöjen vahvistamista.

Jo on ristiriitainen äijä ajatuksiltaan.

Benoist katsoo näkemyksiinsä vaikuttaneen muun muassa sellaisten ajattelijoiden kuin Friedrich Nietzsche, Martin Heidegger, Antonio Gramsci, Ernst Jünger, Jean Baudrillard, Helmut Schelsky ja Konrad Lorenz.

No nyt alkaa Benoistin skitsohkon ajatusmaailman tajuamaan, kun katsoo yllä olevaa nimilistaa.

Kriitikot ovat nähneet Benoistin ajatuksissa rasistisia ja fasistisia elementtejä.

Siis rasismia-han nähdään missä vaan missä on elollista elämää, siitä ei vielä kannata huolestua jos rasismia näkyy.

[kriittinen_ajattelija]

Jo on ristiriitainen äijä ajatuksiltaan.

Mitä ristiriitaista näit siinä siis?

[Emo]

Jo on ristiriitainen äijä ajatuksiltaan.

Mitä ristiriitaista näit siinä siis?

No tuo etnopluralismi eli tarkoittaako hän, että maahanmuuttajat pitävät uusissa asuinmaissaan kynsin hampain kiinni vanhoista tavoistaan, kielestään, kulttuuristaan...? Eivätkä kotoudu vahingossakaan?
Vai että kansat pysyvät omissa maissaan ja säilyttävät oman kulttuurinsa siellä?

En tajua mitä hyötyä hän näkee kansallisvaltioiden heikentämisessä, jos hän kuitenkin näkee, että ihmisten pitää säilyttää oma kulttuurinsa. Näyttäytyy ristiriitaisena minulle.

Tuokin on outoa, että Suomessa nykyihmisen pitäisi palata tonttuihin ja ukko ylijumalaan omaa alkuperäänsä ja alkuperäisuskoaan korostaakseen, mutta sitten kansallisvaltiota nimeltä Suomi pitäisi kuitenkin heikentää eli suomalaisuutta heikentää.

[kriittinen_ajattelija]

No tuo etnopluralismi eli tarkoittaako hän, että maahanmuuttajat pitävät uusissa asuinmaissaan kynsin hampain kiinni vanhoista tavoistaan, kielestään, kulttuuristaan...? Eivätkä kotoudu vahingossakaan?
Vai että kansat pysyvät omissa maissaan ja säilyttävät oman kulttuurinsa siellä?

Uskon että hän tarkoittaa sitä että ranskalaiset Ranskassa tekevät omaa juttuaan ja mamut Ranskassa (joita on miljoonia jo) tekevät omia juttujaan, ikäänkuin Israel-Palestiina tapaisesti tai Venäjän tyylisesti missä sadat etniset ryhmät elää omilla plänteillään mutta kuitenkin osana Venäjää. En usko että hän tukee maahanmuuttoa Eurooppaan yhtään sen enempää mutta ilmeisesti hän ei ole niin julma että hän karkottaisi jo Eurooppaan tulleet ja sukupolvien ajat täällä asuneet vähemmistöt poiskaan.

Tuokin on outoa, että Suomessa nykyihmisen pitäisi palata tonttuihin ja ukko ylijumalaan omaa alkuperäänsä ja alkuperäisuskoaan korostaakseen, mutta sitten kansallisvaltiota nimeltä Suomi pitäisi kuitenkin heikentää eli suomalaisuutta heikentää.

En usko että hän on kristinuskoa vastaan sinällään, hänhän tuossa ylemmässä tekstissä nimenomaan sanoo että traditioita ja yhteisöllisyyttä pitää tukea riippumatta siitä mitä ne ovat. Ilmeisesti hän on itse kyllästynyt Ranskan kirkon "mokutukseen" ym. pelleilyyn niinkuin monet Suomessakin on kyllästyneitä luterilaiseen kirkkoon ja siitä kumpuaa hänen kriittiset mielipiteet. Eihän Benoist ole ehdottomassa mitään globaalia ideologiaa, hän vain rohkaisee jokaisia maita löytämään ja harjoittamaan omia traditioita ja yhteisöllisyyttä mitä ikinä ne onkaan.

[Emo]

Maahanmuuttoa hän ei näiden vähien lukemieni tekstinpätkien perusteella tue, massamaahanmuuttoa ainakaan.

On todennäköisesti erittäin kristinuskovihamielinen, kun nuo "idolit" ovat ketä ovat. Jos Friedrich Nietzsche on ajattelija, jonka mainitaan vaikuttaneen hänen ajatteluunsa, niin mitäpä siitä syntyy? On tietysti mahdollista, ettei ihan yhtä jyrkkä vastustaja ole ja olihan Nietzsche kuitenkin ajatuksissaan lähes rehellinen  mitä ei todellakaan voi näistä ateismin nykymannekiineista sanoa.

Oma mielipiteeni on, ettei traditioita ja yhteisöllisyyttä pidä tukea riippumatta siitä mitä ne ovat. Kivitys-, silpomis-  ja kaulankatkontakulttuureita ei pidä kenenkään tukea.

[kriittinen_ajattelija]

Oma mielipiteeni on, ettei traditioita ja yhteisöllisyyttä pidä tukea riippumatta siitä mitä ne ovat. Kivitys-, silpomis-  ja kaulankatkontakulttuureita ei pidä kenenkään tukea.

Itseäni ei taas voisi vähempää kiinnostaa mitä vaikka somalit tekee kotimaissaan tai omissa kodeissaan. En ala heille saarnaamaan riippumatta siitä kuinka alhaalle he menevät, se on heidän oma asiansa. Israel olisi hyvä mallimaa myös Euroopalle tulevaisuudessa, siellä juutalaiset tekee omia juttujaan arabien keskellä, eikä he ala saarnaamaan arabeille "miten elää" tai yritä edes heitä sulauttaa osaksi "juutalaista kulttuuria" mutta jos he tappavat yhden juutalaisen niin he menevät sinne ja kostavat sen 1000x kertaisesti.

Olennaista on mitä me teemme ja terve valtio tietenkin lähtee siitä että vahva perhe --- vahva paikallisyhteisö --- vahva valtio. Tällä hetkellä perhe ja yhteisörakenteet on romuttumassa Suomessa ja yhä enemmän on "perheitä" jotka asuu tyylillä: YH-huoltaja äiti kerrostalossa missä ei tunneta edes naapureita, ja sitten ihmetellään miksi anarkistien määrä lisääntyy. "Yllättäen" esim. Li Anderssonkin tulee eronneesta perheestä...

On todennäköisesti erittäin kristinuskovihamielinen, kun nuo "idolit" ovat ketä ovat. Jos Friedrich Nietzsche on ajattelija, jonka mainitaan vaikuttaneen hänen ajatteluunsa, niin mitäpä siitä syntyy? On tietysti mahdollista, ettei ihan yhtä jyrkkä vastustaja ole ja olihan Nietzsche kuitenkin ajatuksissaan lähes rehellinen  mitä ei todellakaan voi näistä ateismin nykymannekiineista sanoa.

Monet Benoistin "opetuslapsista" on kuitenkin pro-kristittyjä, esim. Putinin oma rasputin Dugin pitää Benoistia Euroopan merkittävämpänä filosofina ja Dugin nimenomaan haluaa ammentaa tuota Venäjän omaa traditionalismia - Ortodoksisesta kirkosta.

[Emo]

Sanonpa vielä tämän, keski-ikäinen kääkkä kun olen, että ei 1980- ja 1990-luvuilla pohdittu identiteettejä.
Ei ollut eurooppalainen identiteetti hakusessa, suomalaista identiteettiä ei tarvinnut työryhmän pohtia ja uudistaa, seksuaali-identiteetti ei ollut iso kysymysmerkki... Tiesimme ketä ja mitä olimme. Minä tiedän edelleen. Monikulttuuri on Saatanasta.

Ei minuakaan juuri kiinnosta mitä somalit tekevät Somaliassa, mutta kun nämä viharikolliset tekevät vihatekojaan nykyään Suomessa. Meidän ei sallita olla olematta kiinnostuneita näistä kultamunista, vaan meidän pitäisi kutsua heitä kahville tai jotain. No, jos minä monikulttuuria ja islamia jotenkin lähestyn, niin Jeesus-traktaatti kourassa

[Emo]

Monet Benoistin "opetuslapsista" on kuitenkin pro-kristittyjä, esim. Putinin oma rasputin Dugin pitää Benoistia Euroopan merkittävämpänä filosofina ja Dugin nimenomaan haluaa ammentaa tuota Venäjän omaa traditionalismia - Ortodoksisesta kirkosta.

Mielenkiintoinen tieto Duginista, en tiennyt tätä. Benoist on kiinnostava henkilö ja oman keskusteluketjun väärtti. Hyvä että esittelet hänen ajatuksiaan, yleissivistät hommalaisia 

(Minä kyllä suhtaudun ortodoksiseen kirkkoon varsin pitkin hampain, mutta se nyt ei tähän sinänsä kuulu)

[kriittinen_ajattelija]

Sanonpa vielä tämän, keski-ikäinen kääkkä kun olen, että ei 1980- ja 1990-luvuilla pohdittu identiteettejä.
Ei ollut eurooppalainen identiteetti hakusessa, suomalaista identiteettiä ei tarvinnut työryhmän pohtia ja uudistaa, seksuaali-identiteetti ei ollut iso kysymysmerkki... Tiesimme ketä ja mitä olimme. Minä tiedän edelleen. Monikulttuuri on Saatanasta.

Itse taas vähän nuoremman sukupolven edustajana, isohkosta kaupungissa, kohtuu monietnisen koulun käyneenä jossa opeteltiin lähinnä tietoja muista kulttuureista, erittäin ateistiselta/sekulääriltä alueelta, hollywood elokuvien ja jenkkisarjojen parissa kasvaneena - (tuleeko tv.stä mitään muuta edes...)

Niin pakko sanoa että kyllä, suomalainen identiteetti on vähän kysymysmerkki itselleni, vanhat sukupolvet on vähän tyrinyt homman tämän "soihdun jatkamisen sukupolvelta toiselle" ja sitten he ihmettelee miksi anarkistit ja vihervasurit jatkaa kasvuaan.

Mutta ei siinä mitään, tästä on hyvä lähtä ylöspäin.

[Emo]

Minä taas olen kotoisin korvesta, kodin peruina kuullut juttuja sodista ja menetetystä Karjalasta ja Viipurista. Alle viiskymppinen olen silti vielä minäkin. Isoisäni olivat sodankäyneitä miehiä. 

On erittäin huono asia jos ihmisellä ei ole vahvaa identiteettiä, sillä silloin hän on altis kaikenlaisille uusille muotivirtauksille ja aivopesulle. Ihmiseltä puuttuu vahva perustus, hän huojuu tuulessa. Hän on kuin eksyksissä. (Äitejen pitäisi hoitaa lapsensa kotona, niin identiteetti siirtyisi. Alan olemaan sitä ikäluokkaa jossa kavereita oli jo tarhassa, ei tosin meidän tuppukylällä ollut mitään tarhaa).

Tämän (eli identiteetin hämärtämisen) vuoksi länsimaista yhteiskuntaa tietoisesti rapautetaan iskemällä kaikilla rintamilla ihmisen identiteettiin; kansallisidentiteettiin, uskonnolliseen identiteettiin, sukupuoli-identiteettiin... Ihmisistä tehdään suunnitelmallisesti heikkoja jotta heitä voidaan hallita ja käskyttää helpommin. Netti orjuuttaa, tietotulva tukahduttaa etkä löydä tietotulvasta olennaista informaatiota. Vähemmän olisi enemmän.

... kohtuu monietnisen koulun käyneenä jossa opeteltiin lähinnä tietoja muista kulttuureista, erittäin ateistiselta/sekulääriltä alueelta, hollywood elokuvien ja jenkkisarjojen parissa kasvaneena - (tuleeko tv.stä mitään muuta edes...)

Miten tuollaisia kouluja voi olla olemassa? Eikö ne noudata opetussuunnitelmaa?

Sekulääri oli minunkin kotiympäristöni ja jenkkisarjoja katsoin (Fame, Soap, Dallas, Perhe on pahin... mutta nämä ovat laatusarjoja toisin kuin uudemmat)

[Lalli IsoTalo]

Monikulttuuri on Saatanasta.

Nosto!

[Tavan]

Tuo Amerikan rooli tässä kokonaisuudessa on kiinnostava. Yhdysvallat on antanut mielestäni maailmalle nettoarvoltaan erittäin positiivisen panoksen, ja maailma olisi inhampi paikka ilman Yhdysvaltoja. Mutta ongelmaksi muodostuu Euroopan maiden pitkään jatkunut henkinen heikkous Yhdysvaltoihin nähden. Amerikkalaiset ovat omalla energisyydellään ja optimismillaan tunkeutuneet eurooppalaiseen kulttuuriin sisälle, ja vanhat perinteet ovat purkautuneet toisesta päästä ulos.

En syytä tästä tilanteesta niinkään amerikkalaisia, sillä ylitsepursuava positiivisuus on heidän kulttuurillinen vahvuutensa ja siinä on toki oma viehätysvoimansa. Syytän Euroopan maita ja kulttuureja velttoudesta ja löysyydestä amerikkalaisen energian edessä. On jääty silkoiksi heittopusseiksi. Parhaassa tapauksessa uusi ja vanha maailma veisivät läntistä sivilisaatiota uusiin saavutuksiin yksissä tuumin, kumpikin omia vahvuuksiansa hyödyntäen. Paljolti Amerikan yksinään vetämänä homma ei ole tasapainossa.

[kriittinen_ajattelija]

Tuo Amerikan rooli tässä kokonaisuudessa on kiinnostava. Yhdysvallat on antanut mielestäni maailmalle nettoarvoltaan erittäin positiivisen panoksen, ja maailma olisi inhampi paikka ilman Yhdysvaltoja. Mutta ongelmaksi muodostuu Euroopan maiden pitkään jatkunut henkinen heikkous Yhdysvaltoihin nähden. Amerikkalaiset ovat omalla energisyydellään ja optimismillaan tunkeutuneet eurooppalaiseen kulttuuriin sisälle, ja vanhat perinteet ovat purkautuneet toisesta päästä ulos.

Sinällään termi amerikkalaistuminen on ihan kiintoisa, Amerikan viihdeteollisuudestahan pitkälti tänne Eurooppaan ja muuallekkin virtaa tuo "rappio-kulttuuri" johon sisältyy koko paketti aina roskaruuasta Miley Cyryksen twerkkaukseen, samaan aikaan kuitenkin perus jenkki on kohtuu uskonnollinen ja konservatiivinen ja on siten lähes immuuni tuolle, siinä missä Eurooppalaiset on hyvin haavoittuvaisia ja alttiita.

[sivullinen.]

Etnisesti tietoinen henkilö myötäilee de Benoistia hänen selostaessaan, että ongelman ydin ei ole massamaahanmuutto sinäänsä, vaan Euroopan kansakuntien yhteisöllisyyden ja identiteetin puute. Niin kauan kun tämä ongelma jatkuu, tulee massanmaahanmuuton pysäyttäminen käytännössä olemaan vaikeaa.

Tästä olen samaa mieltä Alain de Benoist:n kanssa 100%, mielestäni koko vihervasemmistoskene, anarkistit, yleinen mokutus on pikemminkin oireita kuin syitä, ja ennenkuin puutumme todellisiin syihin tässä taustalla niin mitään muutosta ei ole nähtävissä vaan esim. Suomikin on 100% Ruotsin tiellä, tämän teemojen mukaisesti.

Jos massiivinen maahanmuutto -- joka Suomessa ei onneksi ole vielä yhtä pitkällä kuin esimerkiksi Ruotsissa -- ei ole syy yhteisön hajoamiseen, niin mikä se syy on; jos kyse on oireesta, kerro mikä on tauti?

Minusta tauti on aina joukko oireita, jotka yhdessä pystyvät häiritsemään elimistöä niin pahasti, ettei se enää kykene toimimaan normaalisti. Yhteisön perusta on "sosiaalinen koheesio" eli jonkinlainen läheisyys niin maantieteellisten etäisyyksien, yhteisen ilmaston, työympäristön, koetun kulttuurin ja monen muun tekijän kautta. Vasta sosiaalisen koheesion ollessa tarpeeksi suuri voi yhteisöjä muodostua; vasta ihmisten tuntiessa tarpeeksi suurta sielujen sympatiaa alkavat he toimia yhteisesti yhteisten asioiden edistämiseksi.

Massamaahanmuutto voi jo yksin tehdä yhteisöjen muodostumisen mahdottomaksi. Se voi estää ihmisten yhteishengestä -- kansallishengestä; "volkgeist" -- muodostuvia kokonaisuuksia syntymästä -- ja tuhota vanhatkin. Otetaan esimerkiksi tämä sisäministerimme ehdottama pakolaisten ottaminen vapaapalokuntiin. Palojen sammuttaminen on hälytystyötä, jossa pitää pystyä luottamaan toiseen ehdottomasti. Siinä helposti etäisen kulttuurin mukaantulo aiheuttaa epäselvyyttä toiminnassa, joka tulkitaan rasismiksi, ja johtaa pakolliseen suvaitsevaisuuskasvatukseen, harrastuksen muuttumiseksi epämiellyttäväksi ja vain rahasta tehtäväksi työksi ja yhteisön hajoamiseen. Siten jo yksi mätämuna pystyy pilaamaan koko korin.

Yhteisöjen muodostaminen on herkkää hommaa. Vaikka nykyisten tuhojen takana oleva syyllinen olisikin kulttuurimarxismin kaiku Neuvostoliiton loistonajoilta, jota ei enää ole, tekee se tuhojaan nyt voimakkaammin kuin koskaan. Maahanmuuton pysäyttäminen olisi itsessään merkittävä teko, mutta vielä merkittävämmäksi sen tekee "järjestäytyneen suvaitsemaisuudettomuuden" eli kansallismielisen yhteisön synty. Eurostoliiton luoma ongelma, jonka tarkoitus oli tuhota kansallisvaltiot ja siirtää valta sosialistieliitille, uhkaakin synnyttää kansan keskuudessa vastavoiman, joka koituu sosialismieliitin tuhoksi.

[kriittinen_ajattelija]

Jos massiivinen maahanmuutto -- joka Suomessa ei onneksi ole vielä yhtä pitkällä kuin esimerkiksi Ruotsissa -- ei ole syy yhteisön hajoamiseen, niin mikä se syy on; jos kyse on oireesta, kerro mikä on tauti?

Todellinen sairaus on tietenkin ihmiselle luontaisten perusyksiköiden sirpaloituminen joita ovat vahva perhe - vahva paikallis-yhteisöllisyys ja yleinen juurellisuus/heimolaisuus johonkin alueeseen/kulttuuriin - tietää kuka on ja mistä on tullut. Tämän seurauksena ihmiset ovat vailla identiteettiä ja ovat hyvin taipuvaisia anarkistiseen ja itsetuhoiseen käytökseen joita on mm. massamaahanmuuton tänne rahtaaminen, koko maahanmuutto on vain sivuseikka tässä palapelissä, yksi oire. Massamaahanmuutto ei edes välttämättä vaikuta negatiivisesti noihin perusyksiköihin, onhan esim. USA:ssakin paljon erittäin vahvaa yhteisöllisyyttä ja juurellisuutta vaikka maahan virtaa maahanmuuttajia eniten maailmassa.

Nyky-yhteiskunta peräänkuuluttaa yhteisöllisyyttä ymmärtämättä, mitä se oikeastaan on. Ikään kuin yhteisöllisyys voisi spontaanisti syntyä sattumanvaraisten yksilöiden välille. Historialliset yhteisöt ovat suurimmaksi osaksi tuhottu keskittämällä hallintoa ja päätöksen tekoa, ulkoistamalla paikallisia palveluita ja elinkeinoelämää, mielivaltaisesti purkamalla ja yhdistämällä perinteisiä yhteisöjä ja yleisesti huonontamalla todellisen yhteisön edellytyksiä. Perusteluna käytetään useinmiten tehokkuutta, joka syntyy keskittämällä ja yhtenäistämisellä. Mutta kuka lisääntyneestä tehokkuudesta hyötyy?

Yhteisöjen ja yhteisöllisyyden katoaminen Suomesta ja Euroopasta on valitettava tosiasia, jota ei juhlapuheilla korjata. Yhteisöt antavat yksilölleen identiteetin ja tarkoituksen tunteen samalla kun ne kollektiiveina pystyvät tehokkaammin puolustaa jäseniensä etuja. Kun tulevaisuus on yhteinen, on siihen yhdessä valmistauduttava. Kun menneisyys on yhteinen, on elämä looginen jatkumo sukupolvien ketjussa. Sirpaloitunut yhteiskunta vailla yhteisöjä on tuuliajolla, eikä sillä ole menneisyyttä eikä päämäärää. Se ei kykene puolustamaan etujaan, koska sillä ei ole käsitystä yhteisestä edusta. Sitä mukaan kun perheen, yhteiskunnan ja yhteisön perusyksikön, tarkoitus ja rooli vähenee, tulee kaikkivaltias yksilöstä, Minästä, yhteiskunnan suurin ehjä kokonaisuus – Kuningas Kuluttaja. Tällainen yhteiskunta on altis sen ulko- ja yläpuolella olevien intressien manipulaatiolle. Yksilö on yksin historiattoman massan keskellä, jolla ei ole menneistyyttä eikä tulevaisuutta, ainoastaan nykyhetki, joka on käytettävä mahdollisemman suuren yksilöllisen nautinnon saavuttamiseksi, mikä se nautinto sitten onkaan. Yhteisön tarjoamat raamit puuttuvat, eikä ihmisten toiminnalla ole enää suuntaa eikä perustaa yksilöllisen mielihalun ulkopuolella. Jokaisen tulisi ymmärtää, että tällainen yhteiskunta ei ole hyvä eikä toivottava.

[Publicola]

Mielenkiintoinen threadi. Olen samaa mieltä siitä, että Euroopan ja sen kansakuntien identiteettikriisit lukeutuvat aikamme kohtalonkysymyksiin.

Minulla ei ole nyt aikaa kirjoittaa mitään kovin syväluotaavaa, mutta kommentoin lyhyesti (lähinnä kysymysten muodossa) yksilökeskeisen liberalismin ja yhteisökeskeisen traditionalismin konfliktia suhteessa Halla-ahon näkemyksiin.

Jälkimodernissa yhteiskunnassa määritellään vapaus "yksilön" oikeutena tehdä "niin kuin haluaa". Tämä saattaa kuulostaa teoriassa houkuttelevalta, mutta todelliset vaikutukset eivät ole yhtä sympaattisia.

de Benoist kuvaa kuinka itsemurhat, psyykkiset sairaudet, huumeet, lääkitys ja yksinäisyys ovat levinneet Ranskassa sitten 1960-luvun. Yksilö, joka "tekee niin kuin haluaa" näyttäisi useinmiten kärsivän tarkoituksettomuuden tunteesta. Jos ihminen kerran on "poliittinen eläin", ei hän voi hyvin epäpolitisoituvassa yhteiskunnassa, ilmiö joka on väistämätön individualismille rakentuvassa yhteiskunnassa.

Halla-aho on todennut mm. Enbuske/Linnanahde Crew'ssa kunnioittavansa "lähes yli kaiken yksilön vapautta, yksilön valinnanvapautta". Monikulttuurisuuden kasvot -seminaarin alustuksessa (osa 1, osa 2) hän totesi näin:

Lyhyesti sanottuna me vastustamme nykyisiä ratkaisuja maahanmuuton ja kotoutumisen ongelmiin siksi, että ne ovat epäoikeudenmukaisia ja murentavat yhteiskunnan tasa-arvoista ja individualistista pohjaa.

Blogauksessaan Suvaitsevaisuuden umpikuja hän kirjoittaa mm. seuraavaa:

Länsimaisessa yhteiskunnassa on runsaasti piirteitä, joista minä pidän ja joista "suvaitsevaiset" pitävät. Pidän siitä, että miehet ja naiset ovat de jure (ja paljolti de facto) tasa-arvoisia; siitä, että on olemassa subjektiivisia ihmisoikeuksia; siitä, että näiden ihmisoikeuksien piiriin kuuluvat myös lapset, joiden ei siis katsota olevan osa vanhempiensa irtaimistoa; siitä, että suuri osa ihmisistä tuntee vastuuta ympäristöstään ja saastuttaa vähemmän kuin mihin heillä olisi taloudellisesti mahdollisuus; siitä, että niin mies kuin nainen nauttivat yleisesti tunnustettua oikeutta määrätä omasta kehostaan; siitä, että suhde jumaliin ja muihin dogmajärjestelmiin on yksilöllinen eikä yhteisöllinen, ts. siitä, että jos minun jumalani kieltää minua tekemästä jotain, minä en voi tällä perusteella kieltää jotakuta johonkin muuhun uskovaa tekemästä sitä jotain; ja siitä, että ihmiset, mukaanlukien naiset, saavat pukeutua miten haluavat, lukea mitä haluavat ja syödä mitä haluavat.

Kuten olen ennenkin kirjoittanut, suvaitsevainen ja humaani yhteiskunta, joka mahdollistaa myös innovatiivisuuden ja aineellisen hyvinvoinnin, on eksklusiivinen järjestelmä. Se toimii, jos sen piiriin päästetään vain sellaisia ihmisiä, jotka allekirjoittavat yllä luetellun kaltaiset periaatteet. (...)

Surullisinta siinä kehityksessä, jossa Ranska ja Ruotsi ehkä ovat pisimmällä, on se, että erilaisista lain suomista eduista nauttija ei enää ole yksilö vaan yhteisö. "Suvaitsevaisuus" kohdistuu muslimiyhteisöön ja sen kulttuuriin, jonka ääntä käyttää imaami, eikä yhteisön ja kulttuurin sisällä eläviin yksilöihin, kuten rautaputkilla piestyyn somalinaiseen.

Kysymys 1: Ovatko Halla-ahon näkemykset yllä olevan valossa mielestäsi linjassa de Benoistin ajatusten kanssa, vai vallitseeko niiden välillä ristiriita?

Jobbikin parlamenttiryhmän varapuheenjohtaja Márton Gyöngyösi kertoi Budapest Timesin haastattelussa näkemyksistään islamista, traditionalismista ja liberalismista seuraavaa:

In Western Europe, parties of this type have a program that we cannot identify ourselves with completely. Their opinion about the EU coincides with ours. I think they have the same idea about Brussels as we do. But there is one big difference between them and us. A common ground between Wilders, Vlaams Belang in Belgium, FPÖ in Austria and Le Pen in France – if I want to generalise, the Western European radical movements – is immigration. They are anti-immigration, and since most immigrants are from Muslim countries they have a very strong Islamophobia and very strong anti-Islamic rhetoric. In Jobbik, on the other hand, Gábor Vona has always been putting forward peaceful dialogue between religions. He has been calling Islam a traditionalist civilisation and pointing out that all traditionalists in the world – whether they are Christian, Muslim, Buddhist or Hindu – should join forces and stand up against liberalism, which is basically an enemy of traditionalism. Through propagating multiculturalism and complete nihilism and valuelessness it is basically undermining traditionalism. In this sense Jobbik is a traditionalist party. Our main enemy is not people who have a different culture or a different religion. The common enemy of traditionalists, regardless of where they come from, is liberalism, which wants to sweep away every type of tradition and culture. It is propagating a very colourful, multiethnic, multicultural environment. I think the division line is between traditionalists and liberals, not nations or cultures. This is one of our greatest arguments with Le Pen and Wilders.

Kysymys 2: Pidätkö Halla-ahoa poliittiselta filosofialtaan ennemmin gyöngyösiläisenä vai wildersiläisenä? Entä kumpi näkökulma on mielestäsi paremmin yhteensopiva de Benoistin ajatusten kanssa?

Tunnustan, että kysymykset on asetettu hieman johdattelevasti, ja niistä voinee nähdä, että pidän Halla-ahoa ennemmin Wildersin kuin Gyöngösin hengenheimolaisena, ja nähdäkseni Gyöngösin ajatukset istuvat Halla-ahon vastaavia paremmin de Benoistin skeemoihin. Kiinnostaisi kuitenkin kuulla kommentteja tähän.

[Tavan]

Halla-aho tuntuu traditionalistilta ajoittain (mm. vastustaessaan homoliittoja), toisinaan taas enemmän liberaalilta. Tosiasia kuitenkin on, että läntiset traditiot ovat usealla tapaa absoluuttisessa ristiriidassa islamilaisten traditioiden kanssa.  Länsimainen traditionalistikin on itseasiassa hyvin liberaali, kun asiaa tarkastellaan maailman näkökulmasta.

Esimerkiksi länsimaisen traditionalismin ytimessä kulkeva kristillisyys on perimmäiseltä luonteeltaan hyvin liberaali ja sekulaari uskonto, laajammein tarkasteltuna. Länsimaiset traditionalistit ovat vanhoillisia vain verrattuna länsimaisiin liberaaleihin. Kuta kuinkin kehen tahansa muuhun verrattuna he ovat liberaaleja.

[kriittinen_ajattelija]

Halla-aho tuntuu traditionalistilta ajoittain (mm. vastustaessaan homoliittoja), toisinaan taas enemmän liberaalilta. Tosiasia kuitenkin on, että läntiset traditiot ovat usealla tapaa absoluuttisessa ristiriidassa islamilaisten traditioiden kanssa.  Länsimainen traditionalistikin on itseasiassa hyvin liberaali, kun asiaa tarkastellaan maailman näkökulmasta.

Esimerkiksi länsimaisen traditionalismin ytimessä kulkeva kristillisyys on perimmäiseltä luonteeltaan hyvin liberaali ja sekulaari uskonto, laajammein tarkasteltuna. Länsimaiset traditionalistit ovat vanhoillisia vain verrattuna länsimaisiin liberaaleihin. Kuta kuinkin kehen tahansa muuhun verrattuna he ovat liberaaleja.

Tuo koko termi "länsimaalaiset traditionalistit" on vähän kysymysmerkki minulle, ok : USA:ssa on se ns. kristillinen oikeisto; http://en.wikipedia.org/wiki/Christian_right - jossa lähinnä valkoiset konservatiiviset puolustaa kristillisiä arvoja ja tuollaista traditionaalista kulttuuria, Venäjällä ja itä-Euroopassa marssitaan Ortodoksisen kirkon ja panslavismin puolesta, sensijaan Länsi-Euroopassa on itselleni vähän kysymysmerkki mitä tarkoittaa "traditionalisti"
Alain de Benoist on luonut käsitteen: http://en.wikipedia.org/wiki/Nouvelle_Droite - euroopan uusi oikeisto, mutta siihen ei ilmeisesti kuulu kovin suuri osa edes Länsi-Euroopasta, ja senkin ideologia on vähän kysymysmerkki muutenkin.

However these subgroups of the New Right coalition in the United States are closely tied to Christianity, which the Nouvelle Droite rejects, describing itself as a pagan movement.[5] Both Jonathan Marcus, Martin Lee and Alain de Benoist himself have highlighted these important differences with the US New Right coalition[6]

As Martin Lee explains,

"   By rejecting Christianity as an alien ideology that was forced upon the Indo-European peoples two millennia ago, French New Rightists distinguished themselves from the so-called New Right that emerged in the United States during the 1970s. Ideologically, [the European new Right group] GRECE had little in common with the American New Right, which [the European new Right ideologue] de Benoist dismissed as a puritanical, moralistic crusade that clung pathetically to Christianity as the be-all and end-all of Western civilization

De Benoist has claimed that:

"   We are a theoretical and cultural movement...it is accepted in France as a part of the cultural-political landscape. ... it is because the New Right has taken up particular themes that particular debates have taken place at all. I refer, for example, to discussions about the Indo-European legacy in Europe, the Conservative Revolution in Germany, about polytheism and monotheism, or about I.Q. — heredity or environment (which is partly a rather false dichotomy), participatory democracy, federalism and communitarian ideas, criticism of the market ideology, and so forth. Well, we were involved in all these issues.[3]   "
Critics identify the Nouvelle Droite as a new or sanitized form of neo-fascism, or an ideology of the extreme right that significantly draws from fascism

En kyllä ymmärrä suoraan sanoen mihin ne pyrkii.

Sitten tietty on nämä arvoliberaalit "traditionalistit" kuten Geert Wilders, Halla-Aho, Immonen ja kumppanit jotka lähinnä haluaa pakottaa kaikille sekuläärin arvoliberaalin ideologian eikä halua antaa edes omia uimahallivuoroja eri kulttuurien edustajille, minun on kyllä vaikea näitä pitää "traditionalisteina" millään mittareilla.

[Tavan]

Sitten tietty on nämä arvoliberaalit "traditionalistit" kuten Geert Wilders, Halla-Aho, Immonen ja kumppanit jotka lähinnä haluaa pakottaa kaikille sekuläärin arvoliberaalin ideologian eikä halua antaa edes omia uimahallivuoroja eri kulttuurien edustajille, minun on kyllä vaikea näitä pitää "traditionalisteina" millään mittareilla.

Näkisin osaselityksenä sekavalle tilanteelle sen, että lännen valtavan nopea ja ärhäkkä liberalisoituminen, kristinuskon äkillinen luhistuminen, jne., ovat luoneet tilanteen, jossa ns. traditionalistin imagoon ei vaadita juuri mitään. Nykyään ihmistä pidetään hartaana, syvästi vakaumuksellisena kristittynä jos hän uskoo Isään, Poikaan ja Pyhään henkeen ja kannattaa kristillisiä perhearvoja. Muutama vuosikymmen sitten tuo olisi ollut aivan arkista kristillisyyttä, eikä siinä olisi nähty mitään erityisen harrasta.

Muutos ja siirtymä ultra-liberalismiin on ollut niin äkillinen ja valtaisa, että ihminen joka normaaleissa olosuhteissa ei olisi millään mittarilla vanhoillinen kuitenkin vaikuttaa siltä verrattuna ympäröivään kulttuuriin ja valtavirta-ajatteluun. Kun vastapuoli on hyper-liberaalia, ei vaadita kuin joitain semi-konservatiivisia ajatuksia niin sitä alkaa näyttää jo erittäinkin tradtionalistiselta opponenttiensa rinnalla, vaikkei millään objektiivisella mittarilla sitä olisi.

Esimerkiksi Tiina Rosenbergin kaltaisten mielestä maahanmuutto on itseisarvo ja mitä enemmän sen parempi. Isänmaallisuus on demokratian vastaista, suomalaisuutta ei ole olemassa, jne. Näin äärimmäiset näkemykset vääristävät mittauslaitteistoa erittäin rankasti.

[Mursu]

Sinällään termi amerikkalaistuminen on ihan kiintoisa, Amerikan viihdeteollisuudestahan pitkälti tänne Eurooppaan ja muuallekkin virtaa tuo "rappio-kulttuuri" johon sisältyy koko paketti aina roskaruuasta Miley Cyryksen twerkkaukseen, samaan aikaan kuitenkin perus jenkki on kohtuu uskonnollinen ja konservatiivinen ja on siten lähes immuuni tuolle, siinä missä Eurooppalaiset on hyvin haavoittuvaisia ja alttiita.

Kyllä USA:n viihdeteollisuus palvelee nimenomaan maan omia markkinoita. Vienti sitten tulee siinä sivussa. On outoa eders yrittää puristaa ammerikkaisia yhteen muottiin. Lisäksi ihmisten viihdevalinnat eivät välttämättä mitenkään kuvasta poliittisia kantoja.

[sivullinen.]

Muutos ja siirtymä ultra-liberalismiin on ollut niin äkillinen ja valtaisa [...] Esimerkiksi Tiina Rosenbergin kaltaisten mielestä maahanmuutto on itseisarvo ja mitä enemmän sen parempi. Isänmaallisuus on demokratian vastaista, suomalaisuutta ei ole olemassa, jne. Näin äärimmäiset näkemykset vääristävät mittauslaitteistoa erittäin rankasti.

Tiina Rosenbergin teorioiden nimittäminen liberalismiksi on kertoo jotain ajastamme. Tiina on oppinsa ammentanut itä-Saksasta, kuten kaikki Ylen liberalisteiksi mainostamat homoliittojen ja feminismin kärkinimet. Perinteisesti Tiinan edustamaa oppia on kutsuttu sosialismiksi -- ja Tiinan tapauksessa vaikka ultra-sosialismiksi tai kommunismiksi. Mitään tekemistä liberalismin kanssa sillä ei ole. Ylen propagandassa kuitenkin musta on valkoista ja sota rauhaa. Liberalismi on vanhempi oppi, jonka esimerkiksi Dugin asettaa vanhimmaksi omassa listassaan 1900-luvun oppijärjestelmistä: Ensin tuli liberalismi, sitten sosialismi, sitten fasismi ja nyt Duginin "neljäs oppi" -- jonka Dugin muuten kertoo kehitelleensä yhdessä juuri de Benoistin kanssa.

Tämä "sateenkaariliberalismi" on mielestäni sama vaihe, jonka itä-Saksa kävi läpi 1980-luvulla sosialismin kaaduttua. Sitä kutsuttiin silloin dadaismiksi, kitschiksi tai vaikka miksi. Se oli hetki, jolloin ihmiset menettivät kaikki arvonsa ja tulivat hulluiksi. Suomessa itä-saksalainen sosialimi löi läpi paljon myöhemmin vasta Tarja Halosen ja Paavo Lipposen aikakaudella eli 1990-luvulla. Siten me koemme oman itä-saksalaisuutemme kuolon koureet vasta nyt. Jos arvotyhjiöstä ja yhteisöjen hajoamisesta haluaa etsiä jotain hyvää, niin kannattaa tutustua itä-Berliinin syrjäkujien alakulttuurien kirjoon ja luomisvoimaan. Sosialistisen byrokratian estäessä kaiken vapauden ihmisten halu kauneuteen ja hyvyyteen kanavoitui byrokratian ulottumattomissa olevaan alamaailmaan. Yhä tänä päivänä on hurja ero Berliinin itäisen ja läntisen osan välillä: Lännessä kaikki näyttää kauniilta kukoistavalta; idässä jokaisen likaisen julkisivun takaa löytyy kaunis ja kukoistava piilotettu maailma. Kaupunkien uudistuminen on todella hidas tapahtuma.

[Lalli IsoTalo]

Tämä "sateenkaariliberalismi" on mielestäni sama vaihe, jonka itä-Saksa kävi läpi 1980-luvulla sosialismin kaaduttua. [...] Se oli hetki, jolloin ihmiset menettivät kaikki arvonsa ja tulivat hulluiksi.

Varsin hyvin sanottu.

Hetki, jolloin ihmiset menettävät kaikki arvonsa ja tulevat hulluiksi, lähestyy, kun Eurostoliitto romahtaa. Mitä tapahtuu, kun henkinen berniinmuuri avautuu, ja kymmenet miljoonat trabanttiaivot lähtevät vaellukselle, mutta ei ole enää länttä johon loikata?

[Publicola]

Nyt tulee taas vähän sekava postaus.

Halla-aho tuntuu traditionalistilta ajoittain (mm. vastustaessaan homoliittoja), toisinaan taas enemmän liberaalilta. Tosiasia kuitenkin on, että läntiset traditiot ovat usealla tapaa absoluuttisessa ristiriidassa islamilaisten traditioiden kanssa.  Länsimainen traditionalistikin on itseasiassa hyvin liberaali, kun asiaa tarkastellaan maailman näkökulmasta.

Esimerkiksi länsimaisen traditionalismin ytimessä kulkeva kristillisyys on perimmäiseltä luonteeltaan hyvin liberaali ja sekulaari uskonto, laajammein tarkasteltuna. Länsimaiset traditionalistit ovat vanhoillisia vain verrattuna länsimaisiin liberaaleihin. Kuta kuinkin kehen tahansa muuhun verrattuna he ovat liberaaleja.

Näen asian niin, että kristinusko on sitä, mitä kristityt siitä tekevät. Kristinuskon pyhät tekstit ovat ehkä luonteeltaan vähemmän sotaisia kuin islamin, mutta niistäkin saa halutessaan väännettyä God Hates Fags -kristinuskoa tai vaikka "tappakaa kaikki" -kristinuskoa. Moderni länsieurooppalainen liberaali ja sekulaari, "kuohittu" kristinusko ei ole silmissäni teologisesti erityisen johdonmukainen. Jos Jumala uudessa(kin) testamentissa sanoo, että homoseksi on kauhistus ja että naisen on vaiettava seurakunnassa, niin miksi Hän muuttaisi mieltään? Ja missä vaiheessa Hän siitä ilmoitti?

Yhtä lailla islam on sitä, mitä muslimit siitä tekevät. Yrityksille tehdä islamista sekulaari ja aidosti liberaali uskonto tuntuu löytyvän surullisen vähän kannatusta. Se on minusta sääli. Gyöngyösiä se ei näytä haittaavan.

Tuo koko termi "länsimaalaiset traditionalistit" on vähän kysymysmerkki minulle, ok : USA:ssa on se ns. kristillinen oikeisto; http://en.wikipedia.org/wiki/Christian_right - jossa lähinnä valkoiset konservatiiviset puolustaa kristillisiä arvoja ja tuollaista traditionaalista kulttuuria, Venäjällä ja itä-Euroopassa marssitaan Ortodoksisen kirkon ja panslavismin puolesta, sensijaan Länsi-Euroopassa on itselleni vähän kysymysmerkki mitä tarkoittaa "traditionalisti"

Olen samoilla linjoilla. Länsieurooppalainen traditionalismi on liikkeenä aika hajanainen ja heikko. Lisäksi useimmat itseään traditionalisteina pitävät länsieurooppalaiset ovat traditionalisteja vain Länsi-Euroopan mittakaavalla, eivät vaikkapa Afrikan tai Lähi-idän mittakaavalla.

Mitä tulee de Benoistiin:

En kyllä ymmärrä suoraan sanoen mihin ne pyrkii.

En minäkään. Tuntuu siltä, että tarkoitus on vain antaa korkealentoisia "vaihtoehtoisia" ajatuksia hämärästi nietzschevivahteisesta näkökulmasta. Mikäpä siinä, mutta onko niistä hyötyä?

Sitten tietty on nämä arvoliberaalit "traditionalistit" kuten Geert Wilders, Halla-Aho, Immonen ja kumppanit jotka lähinnä haluaa pakottaa kaikille sekuläärin arvoliberaalin ideologian eikä halua antaa edes omia uimahallivuoroja eri kulttuurien edustajille, minun on kyllä vaikea näitä pitää "traditionalisteina" millään mittareilla.

Samaa mieltä. Näkisin asian niin, että Wildersin ja Halla-ahon ajatukset ovat tietyssä mielessä syntyneet paikkaamaan liberalismin puolustuskyvyttömyyttä. Demokraattinen arvoliberalismi on tavallaan luonteeltaan varsin pehmeä ja "kiltti" ideologia, joka on hyvin haavoittuvainen erilaisille hyökkäyksille. Wilders ja Halla-aho haluavat pelastaa sen, mikä mahdollistaa demokraattiseen arvoliberalismiin perustuvan yhteiskunnan: sekulaarin oikeusvaltion, matalan korruption asteen, konflikteja karttavan kulttuurin, sanan-, mielipiteen- ja uskonnonvapauden jne.

Konservatiiveja he ovat siinä mielessä, että haluavat säilyttää (lat. conservare) nämä yhteiskunnan piirteet ja instituutiot. Traditiot ovat vain keinoja niiden säilyttämiseen, eivät itseisarvo. En näe heitä traditionalisteina.

Pim Fortuyn ja Douglas Murray ovat homoja, Ayaan Hirsi Ali somali ja vieläpä nainen. Ei kukaan viime vuosisadan alkupuoliskon kunnon traditionalisti olisi kelpuuttanut heitä luennoimaan siitä, miten asiat pitäisi yhteiskunnassa järjestää - eivät varmaan useimmat liberaalitkaan. Nyt he lukeutuvat monikulttuurisuus- ja maahanmuuttokritiikin merkittävimpiin hahmoihin. Mielestäni tämä kertoo paljon.

Itse pidän tätä kehityssuuntaa positiivisena.

[kriittinen_ajattelija]

Pim Fortuyn ja Douglas Murray ovat homoja, Ayaan Hirsi Ali somali ja vieläpä nainen. Ei kukaan viime vuosisadan alkupuoliskon kunnon traditionalisti olisi kelpuuttanut heitä luennoimaan siitä, miten asiat pitäisi yhteiskunnassa järjestää - eivät varmaan useimmat liberaalitkaan. Nyt he lukeutuvat monikulttuurisuus- ja maahanmuuttokritiikin merkittävimpiin hahmoihin. Mielestäni tämä kertoo paljon.

Itse pidän tätä kehityssuuntaa positiivisena.

Jaa avaatko vähän, mitä positiivista tässä kehityssuunnassa näet....

[Miniluv]

'God Hates Fags' huudettu.

Wikittäkää Westboron baptistit. Yksi seurakunta, 40 jäsentä vuonna 2011, suurin osa yhden miehen sukulaisia. Massamedia veti tietysti täyden symbioosin porukan kanssa

Toistan vielä: Hommaa lukee tällä hetkellä useampi kuin Westborolaisia löytyy.