Miika Pettersonin blogi: mamut vie meidän työt

[Dr Lecter]

Muutettuani Riihimäelle vuonna 2008 kuulin Best&Fast-Autogrillin olevan alueen paras ja nopein. Päätin tarkistaa väitteen paikkansa pitävyyden vielä muuttolaatikoita purkaessani. Totta se oli, palvelu nopeaa ja ystävällistä sekä mättö tasalaatuista. Asioin siellä edelleen keskimäärin kerran kuukaudessa. Usein suunnatessani kotiin aamuyöstä, vaikkapa pieksämäkeläisen morsion polttarikeikalta, kurvaan tutun autoluukun kautta ja tilaan T6:sen kaikilla mausteilla.

Ulkoisesti paikka ei juuri poikkea tuhansista muista autogrilleistä. Riihimäen keskustassa, keskeisellä paikalla sijaitsevan pikaruokakuution kyljessä on ovi sisällä asioiville ja luukku autoileville. Listalta löytyy makkaraperunat monella tapaa, hampurilaiset millä vaan ja kebabit kaikilla lisukkeilla. Sisustuksessa on panostettu selvästi enemmän toiminnallisuuteen kuin estetiikkaan. Ruoka ei ole sen terveellisempää tai maukkaampaa kuin muissakaan vastaavissa paikoissa. Best&Fast-Autogrillin suosion takana ei ole myöskään runsaspovinen luukkunainen tai hemaiseva kassaheitukka vaan kuusi kosovolaista miestä.

Jo reilut kolmetoista vuotta paikkaa on pyörittänyt ryhmä miespuolisia maahanmuuttajia entisen Jugoslavian laitamailta. Heidän toimintansa on kohteliaan korutonta ja tehokkaan asiakasystävällistä. Kun yksi vielä ottaa tilausta vastaan, toinen jo paistaa asiakkaan ensimmäistä pihviä. Vaikka suomi ei ole henkilökunnan ensisijainen kieli, niin kotiin päästyään asiakas löytää aina pussistaan kaiken tilaamansa, toisin kuin monikansallisten hampurilaisjättien kanssa asioidessaan. Best&Fast-Autogrillillä kaikki sujuu kitkatta, ruokaöljytyn koneen lailla.

Pikaruokalan kuuden hengen kosovolaisjoukkueesta puolet on ollut mukana alusta asti, toinen puoli liittynyt muonitusvahvuuteen muutamaa vuotta myöhemmin. Kun kysyin henkilökunnan vaihtuvuudesta, niin Hakif, yksi alkuperäisjäsenistä kertoi, ettei kukaan ole koskaan saanut potkuja tai lopettanut. Hänen mukaansa miehen kuuluu tehdä töitä ja sitä varten he ovat Suomeen tulleet. Turvaan ja töitä tekemään. On kuulemma häpeä, jos kosovolaismies ei pysty perhettään elättämään. Sellaisen kaksilahkeisen ei pidä perhettä hankkiman.

Hakif kertoi lähteneensä kotimaastaan ensimmäisen kerran vierastyöläiseksi Saksaan vuonna 1994. Vaikka mukavan pieni ja turvallinen Suomi on Hakifin mielestä parempi maa kuin Saksa, siellä työllistyminen oli helpompaa. Hän kertoi päässeensä saksalaiseen rakennusyritykseen töihin vaikkei osannut kieltä kymmentä sanaa. Suomessa Hakif maanmiehineen törmää usein korkeaan kielitaitovaatimukseen. Niinpä nykyinen työ on, jollei unelmien täyttymys, niin riittävän hyvä korvike. Ilmeisesti maahanmuuttajataustainen työnantaja on usein ainoa, joka tunnistaa maanmiehissään piilevän potentiaalin.

Hieman johdatellen kysyin Hakifilta, mikä työssä on raskainta. Työ on työtä, hän vastasi. No entä millainen on huono asiakas, jatkoin uteluani. Aikuisten kanssa pärjää hyvin, mutta nuoret voivat vahvasti päihtyneinä olla hieman hankalia, tosin usein hekin tulevat seuraavana päivänä pyytämään anteeksi, kuului nelikymppisen grillityöntekijän vastaus. Yritin hakea hänestä uupumisen merkkejä kysymällä vielä pitääkö yövuorojen päätteeksi siivota sisä- ja piha-alueet. Pitää kyllä, mutta sekin kuulemma menee yllättävän nopeasti, kun tekee porukalla, hän tuumasi.

Lopuksi Hakif kertoi kolmen lapsensa syntyneen Suomessa. Ja että lomaillessaan kesäisin Kosovossa lapset kaipaavat kotiin Hyvinkäälle. Jotenkin minulle jäi tunne, että Hakifin koti on siellä missä työkin on.

Voin rehellisesti sanoa etten Hakifin työkengissä seisoessani olisi kuulostanut yhtä tyytyväiseltä. Ehkä minä suomalaisena olen tottunut saamaan enemmän vähemmällä. Ehkä mieluummin vaadin palvelua kuin annan sitä. Ehkä on parempi että Hakif vei minunkaltaiseltani juuri tämän työn. Sillä hän tekee sen hyvin – koska haluaa tehdä.

Työ, kuten elämä, on usein asennekysymys. Ja molemmissa minulla on opittavaa Hakifilta.

http://blogit.iltalehti.fi/miika-pettersson/2014/09/02/mamut-vie-meidan-tyot/

Entinen kriminaali ja yhteiskunnan elätti pistää rasisteille jauhot suuhun.

On tosin todettava, ettei yksi ranskanperunoiden paistaja kesää tee... Tai edes kaksi.

[Tommi Korhonen]

Tämä on juuri se mikä tekee maahanmuutosta ristiriitaista:
Varmasti on totta, että ainakin osa maahanmuuttajista tekee töitä sellaisilla ehdoilla joita suomalaiset eivät haluaisi tehdä. Esimerkiksi joko pitkien päivien tai matalan palkan vuoksi. Ja tämä osa tietysti maahanmuutosta on Suomelle eduksi merkityksessä työnantajien etu ja Suomen kilpailukyky.

Ei minunkaan käy kateeksi, ja hieman pelonsekaisesti kunnioitan erityisesti pitkäikäisiä "perheyrityksiä". Olettaen tietysti, että kaikki siinä on muuten laillista. Tampereella vastaava esimerkki voisi olla vaikkapa paikkakunnan vanhin kiinalainen, jota suku sitkeästi pyörittää ja vaikka kuinka monetta vuotta (>20v). Pitkiä päiviä, edullinen hinta, ilmeisesti toimiva ravintola, ja taitavat pärjätäkin hyvin. Mutta se varmasti perustuu sukuyrittäjyyteen.

Kyllä tuo kirjoitus siinäkin on oikeassa, että se syö tietyn ekonomisen lokeron suomalaisilta työntekijöiltä ja yrittäjiltä. Eli vie työt. Ei meillä esimerkiksi ole enää juuri edullisia suomalaisia ravintoloita. Suomalaisten pitämät ravintolat keskittyvät enemmän eurooppalaisiin kalliisiin laaturavintoloihin. Eivätkä suomalaiset tuollaisia ravintoloita samalla tavalla pyörittäisikään.

Työvoiman erilainen palkka- ja vaatimustaso on tosiaan työelämässä sekä etu että kylmä rinki. Halpatyöntekijöiden tulo hyvässä tapauksessa johtaa kuitenkin luokkaeroihin. Esimerkkejä näkee useissa monikulttuuristuineissa länsimaissa, ja alkuperäisen postauksen mukaan jo Suomessakin.

On kuitenkin huomattava, että toisissa tilanteissa suomalaiset tekevät kyllä samanlaista yrittäjyyttä kioskien pitäjinä, kukkakaupoissa, partureissa yms. Mutta kyllä lainatussa postauksessa oleva ilmapiiri on meidän useimpien havaittavissa jossain ympäristössämme.

[Tabula Rasa]

Kuusi kosovolaista pihvinkääntäjää pelastaneekin talouden. Lama peruutettu, kaikki voivat hyvin näiden verotuloilla.

Mutta oikeasti. Mamujenpitsakioskeissa rehottava harmaa talous ja elintarvikehygienian ja monien muiden säännösten(olkoonkin nykyisestä anniskelulainsäädännöstä mitä mieltä hyvänsä) laiminlyönti syö pohjaa myös näiden yrittäjien uskottavuudelta. Vika on rikkomusten osalta toki mamuissa, mutta enemmän syytän järjetöntä byrokratiaverkkoa joka jokaisella alalla tulee vastaan. Mitä hyvänsä yksinkertaista tehtävää varten tarvitaan joku tai useampi koulutus joka vanhenee muutemassa vuodessa. Yrittäjiä en kadehdi yhtään. Työnantajavastuut ja kaikenlainen tyhjänpäiväisyyksiin kuluva aika ja raha on huomattavasti liikaa.

Jos poliisi valvoisi oikeasti harmaata taloutta kuten mamupizzakioskeja, raksoja, jne voisi jäljelle jäävistä oikeasti sanoa että ovat kotoutuneet ja pystyvät toimimaan yhteisten pelisääntöjen mukaan. Nyt nekin harvat hukkuvat pikavoittoa yrittäviin epärehellisiin yrittäjiin eikä poliisi tee tai sen ei anneta tehdä hommiaan.

Ja mitä mamujen töiden vientiin tulee niin vieväthän ne. Juuri ne yksinkertaiset suorittavan portaan tehtävät jotka ennen saivat vähän yksinkertaiset tai lievästi kehitysvammaiset mutta työkuntoiset. Ja nimenomaan vievät. Helsingin kaupungin suomalaisten syrjintä työhönotossa kertoo nimenomaan siitä. Normaaliälyisellä, lahjaisella ja toisen asteen koulutuksen omaavilla nuorilla on suuria vaikeuksia saada töitä. Katsotaan nuorten miesten osuutta niin siellä kohta kolmannes on vailla töitä. Haluaisinpa nähdä sen silmästä silmään jolla on pokkaa väittää että kuka hyvänsä syrjinnällä suomalaisen työpaikan vieny mamu olisi yhtä pätevä kuin kielen täysin suvereenisti hallitsevä ainakin toisen asten opinnot suorittanut kotimainen.

[Golimar]

Ennen oli paljon suomalaisia lounaspaikkoja ja ne työllistivät tuhansia suomalaisia mutta sitten tulivat mamu-pizzeriat ja kebabbilat joiden hinnat ja useimmiten laatu olivat huomattavasti alemmat kuin suomalaisten lounaspaikkojen ja lopputuloksen voi jokainen nähdä ja myös maistaa jos uskaltaa.

[ihminen]

Niin ehkä tämä oli yksi niistä yhdestätoista...

http://hommaforum.org/index.php/topic,95490.0.html

Kovin nopeasti tuli taas tällainen vastine aamulla uutisoituun vähemmän maahanmuuttoa mairittelevaan uutiseen.

Tiistai 2.9.2014 klo 07.14, Etniset ravintolat ratsattiin: työajoista lukuisia sakkoja - "Joku tolkku pitää olla" http://www.iltalehti.fi/uutiset/2014090118621777_uu.shtml

Miihkailin bloggauksen kommenttiosiossa on mukana joitakin hyviä oivalluksia siitä miten palkkoja poljetaan, aiheutetaan syrjäytymistä, jos ei viedä työpaikka suomalaiselta niin sitten eletään tuilla ja miten se positiivinen syrjintä sitten kuitenkin vaikuttaa niin että ne työpaikat viedään suomalaisilta.

[Arvoton]

Ennen oli paljon suomalaisia lounaspaikkoja ja ne työllistivät tuhansia suomalaisia mutta sitten tulivat mamu-pizzeriat ja kebabbilat joiden hinnat ja useimmiten laatu...

Ainakin pk-seudulla lounasravintolatkin alkavat olla kiinalaisten, intialaisten, turkkilaisten, jne. omistuksessa. Money talks. Suomalaiset ovat ostettu ulos lähiöbaarien ja nyt lounasmestojen ulottuvilta. Ei liene kokonaan poissuljettua, että yli markkina-arvolla ostetun mestan pääomakulut koitetaan sitten saada takaisin tinkimällä muusta.

Tiedän yhden, ymmärtääkseni arabitaustaisen pizzeria-/lounaspaikan, jossa on hyvät liha- ja kalaruoat lounasaikaan. Tätä menoa vain kantaväestölle ei ole kohta mitään pienyrityksiä ostettavaksi tai jopa perustettavaksi. Voihan sitä yrittää perustaa vaikkapa siivuousfirman, mutta luulen mamufirmojen myyvän palveluja omakustannushintaan. Toinen kilpailija ovat sitten ISS ja L&T, jotka ovat neuvostofirmoja, jotka voivat sopia 150 talon siivouksesta kerralla. Jotain tämmöistä tapahtui meillä päin.

[Tommi Korhonen]

Sinänsä ei ole maahanmuuttajayrittäjien vika, että pystyvät hintakilpailemaan suomalaiset ulos, ihan vain sillä että jököttävät työpaikallaan koko päivän ja koko viikon. Toki olettaen että muu osa on laillista ja verot maksettu.
Efekti on toki tuo sama: suomalaiset eivät enää pysty kilpailemaan. Paitsi jos haluavat tehdä samaa touhua pienellä palkalla. Kyllä sen pitäisi onnistua myös suomalaiselta. (Eri asia sitten PITÄISIKÖ.)

Englannissa, Lontoossa, tuo näkyy hyvin sillä, että ne pienet ja aina auki olevat lähikaupat ovat juurikin maahanmuuttajien pitämiä pikkuputkia. Eivät minusta edes niin viehättäviä, mutta niistä 1. saa kaikkea, 2. mihin vuorokauden aikaan hyvänsä, ja 3. suht edullisesti. Palvelun tuotto on siis ainakin jossain määrin maahanmuuttajataustaiselle kannattavaa, ja toisaalta se tuo tiettyä lisäarvoa myös yhteisölle. Ja silti se syö kantisten työmahdollisuuksia. Ja luo myös yhteiskuntaluokkia: pienituloiset maahanmuuttajataustaiset, jotka elävät omaa elämäänsä, ja kantislaiset jotka elävät korkean tuottavuuden maailmassa. (Ja tietysti sitten väliinputoajakantikset.)

Palkkakilpailukyvyn ja länsimaisen portfolion seuraus ei voi olla mikään muu kuin yhteiskuntaluokkien syntyminen. Suomessa niitä ei ennen ollut, Britanniassa kylläkin ja siellä se ei sinänsä ole uusi ilmiö.

[tos]

Tuo Pettersonin kirjoitus taitaa olla juuri sitä, miten hyvin monet ihmiset maahanmuutosta ajattelevat.

Kun kerran ulkkisten pitämästä pizzeriasta saa hyvää pizzaa, täytyy maahanmuuton olla hyvä juttu. Koko mielipide maahanmuutosta tehdään jonkun pizzapaikan, tai mahdollisesti jonkun satunnaisen kohtaamisen ulkomaalaisen kanssa.

Toisin päin asetelma kuitenkaan ei toimi. Meillä täällä peltolmmilla on yksi mamu kebabbi. Ruoka siellä on täyttä kuraa. Vetääkö kukaan siitä johtopäätöstä, että maahanmuutto ei kannata? Ei vedä.