Onko olemassa toimivaa monikulttuurista maata?

[Äänestäjä]

Onko olemassa toimivaa monikulttuurista maata?

Tätä asiaa on sivuttu monessa ketjussa, mutta jäin eilen miettimään asiaa ja totesin että tämä on oman ketjun arvoinen kysymys.

ALUSTUS

Monikultturistit haluavat Suomesta monikulttuurillisen maan. Onkohan heille itsellekään selvillä, mitä se itse asiassa tarkoittaa? Onko olemassa toimivaa monikulttuurillista maata?

Oma veikkaukseni on, että nämä henkilöt ovat ehkä opiskelleet hetken aikaa ulkomailla ja opiskelukavereina on ollut ihmisiä eri maista. Ehkä he ovat käyneet tai asuneet joissain maailman metropoleista, kuten New Yorkissa, jossa on ehkä eniten ihmisiä eri maista pienellä alueella. Tuo on sitä toivottua etnistä värinää.

New York on poikkeus. Sinne muuttavat vain kaikkein lahjakkaimmnat. Yritykset lähettävät sinne parhaita työntekijöitään. Siellä on paljon eri järjestöjen edustajia, muun muassa YK:ssa. New Yorkissa on paljon taiteilijoita ja kulttuurivaikuttajia. Kaikilla näillä ihmisillä on yleensä hyvä taloudellinen tilanne ja he ovat yleensä kyvykkäitä henkisesti. Tällaisilla ihmisillä on harvoin ongelmia sopeutua kohdemaahan. He omaksuvat asioita nopeasti. He eivät syrjäydy. New York on lahjakkaiden ihmisten keskittymä. Nämä ihmiset tulevat toimeen keskenään melko hyvin. Toki New Yorkissakin on jo tiettyjä ongelmia, kuten Harlem, mutta se jää kokonaisuuden varjoon.

ONGELMA JA SPEKULAATIOITA

Kun tarkastellaan jo koko USA:aa, niin tilanne on aivan erilainen kuin New Yorkissa. Maa on monikulttuurillinen, mutta samalla kuitenkin erittäin polarisoitunut. Tutkimukset osoittavat, että ihmiset haluavat asua alueilla, missä asuu itsensä kaltaisia ihmisiä. Ne naapurustot, joissa on ihmisiä samasta etnisestä/kulttuurillisesta ryhmästä ovat aktiivisempia toimimaan yhdessä sosiaalisesti. Vastaavasti ne naapurustot, joissa on hyvin heterogeeninen asujaimisto, ihmiset helposti lukittautuvat neljän seinän sisälle ja mitään yhteenkuuluvaisuuden tunnetta ei pääse syntymään.

Edellinen seikka on muuten yksi monista monikulttuurisuususkon paradokseista. Toisaalta haluttaisiin aktiivinen ja yhteisöllinen yhteiskunta. Toisaalta haluttaisiin välttää gettoutuminen, sirottelemalla eri etnisten ryhmien ihmisiä asumaan sekaisin. Nämä kaksi tavoitetta näyttävät tutkimuksen valossa olevan ristiriidassa keskenään. (On muuten sinänsä mielenkiintoista, että Suomikin alkaa olla näköjään niin sosiaalinen maa, että ihan oikeasti valtio voi määritellä missä, miten ja kenen naapurissa ihmiset asuvat, kaavoituksen ja suhteellisen suuren sosiaalisen vuokra-asuntokannan avulla.)

Kun maahan syntyy erilaisia ryhmiä, koko maan yhtenäisyys kärsii. Ryhmien välille syntyy ristiriitoja, jotka voivat pahimmillaan johtaa vakaviinkin konflikteihin. Sosiaalisesti homogeenisemmassa maassa tällaisia ristiriitoja on vähemmän ja ne ovat lievempiä. Koheesio vähentää myös muita lieveilmiöitä, kuten korruptiota ja nepotismia. Jos maan sisällä on heimoja tai muita kulttuurillisia ryhmiä, syntyy helposti mekanismeja joiden avulla suositaan omaa ryhmää yhteisen hyvän kustannuksella.

Tällaisissa heterogeenisissäkin maissa aina joku ryhmistä on hallitseva. USA:ssa se on toistaiseksi ollut perinteinen valkoinen anglo-saksinen ryhmittymä. Yleensä muut ryhmät ovat sosiaalisesti hieman eri asemassa ja osa näiden muiden ryhmien edustajista syrjäytyy helpommin. Syrjäytyessään ryhmät hakevat tukea oman ryhmänsä sisältä. Pahimmillaan tämä synnyttää jengiytymistä nuorten miesten osalta, sillä nuoret miehet ovat yleensä niitä jotka helpommin syrjäytyvät ja myös niitä, jotka helpoimmin reagoivat tilanteeseen aggressiivisesti. Näitä käyttäytymismalleja selitetään ymmärtääkseni enemmän sosiaalipyskologiassa (ja evoluutiobiologiassa).

USA:ssa rikollis- ja nuorisojengit ovat syntyneet pääasiassa etnisten rajojen mukaisesti: italialaissiirtolaisten mafia (kymmeniä tuhansia jäseniä), Hells Angels (n. 3000 jäsentä) ja Aryan Brotherhood (15,000) valkoisia; The Bloods (25,000), Crips (30,000) ja Black Guerilla (50,000) mustia; Mexican Mafia (50,000+) ja Nuestra Familia latinoja. Onpa kiinalaisilla ja japanilaisillakin omansa, joskin selvästi pienemmät järjestönsä.

Yhteensä USA:ssa arvioidaan olevan 30,000 jengiä ja niissä noin 800,000 jäsentä. Näistä latinoja 47%, mustia 34%, valkoisia 13% ja aasialaisia 7%.  Jengirajat siis noudattelevat etnisiä ryhmiä ja eniten syrjäytyneet, eli latinot ja mustat, ovat aktiivisimpia liittymään jengeihin. Mikään tässä ei ole kovin yllättävää.

USA on myös ylivoimainen ykkönen maailmassa vankien määrässä. Vankiloissa istuu noin 2,3 miljoonaa ihmistä. Lisäksi noin 5 miljoonaa kärsii parhaillaan ehdollista. Tämä tarkoittaa, että joka sadas USA:lainen aikuinen istuu juuri tällä hetkellä vankilassa. Kun lasketaan yhteen vankilassa ja ehdonalaisessa olevat, niin joka 31. USA:lainen aikuinen kärsii parhaillaan vankeusrangaistusta.

http://en.wikipedia.org/wiki/Incarceration_in_the_United_States

Voisi siis väittää, että maailman suurimmassa monikulttuurillisessa kehittyneessä maassa on ollut ongelmia 'kotouttamisessa'. Kun huomioi, että tämä 'kotouttaminen' on jatkunut jo muutama sata vuotta, niin ennusteet asian nopeaan ratkaisuun eivät ole kovin hyviä. Tulkintani mukaan USA:ssa on selvästi käynnissä matalaintensiivinen etninen sisällissota.

http://en.wikipedia.org/wiki/Gangs_in_the_United_States

Euroopassa etnisten ryhmien syrjäytymistä ja sen mukana tuomaa gettoutumista, jengiytymistä ja rikollisuutta on tapahtunut merkittävissä määrin niissä maissa, jotka ovat aloittaneet maahanmuuttajien massiivisen vastaanoton kehitysmaista useita vuosia ennen Suomea. Halla-ahon toimesta, sekä tällä palstalla, on kirjoitettu Ison-Britannian, Ranskan, Hollannin, Tanskan ja Ruotsin ongelmista laajalti, joten ei niistä tässä sen enempää.

Euroopan omat sisäiset historialliset konfliktit ovat myös hyvin tiedossa: Irlannin katoliset vastaan protestantit, Espanjassa baskit, ex-Jugoslavian alueen mellakat ortodoksisten serbien, katolisten kroaattien ja islamilaisten bosnialaisten kesken. Myös Venäjällä on ongelmia omien vähemmistökansojensa kanssa.

Afrikan nykyisistä ongelmista usein syytetään siirtomaa-aikaa ja silloin keinotekoisesti piirrettyjä maiden rajoja. On sinänsä mielenkiintoista, että näitä syytöksiä usein esittävät ne samat 'suvaitsevaiset', jotka vannovat monikulttuurin nimeen maahanmuuttopolitiikan osalta. Silti tunnustetaan se seikka, että koska rajat on piirretty keinotekoisesti ja koska siksi suurin osa Afrikan maista ei perustu heimojen perinteisiin rajoihin, syntyy ongelmia. Yleensä tällaisessa tilanteessa on aina joku heimo, joka pitää valtaa ja samalla syrjii muita heimoja. Korruptio ja nepotismi kukoistavat. Omaa heimoa suositaan. Tämä kaikki synnyttää levottomuuksia. Kyseessä on siis jälleen merkittävä monikulttuuriparadoksi. Toisaalta tunnustetaan Afrikan ongelmien johtuvan keinotekoisista rajoista ja sen mukanaan tuomasta kansojen keinotekoisesta sekoittamisesta. Toisaalta tuota samaa ollaan nyt tekemässä Euroopassa ja uskotaan ettei tämä tuo ongelmia.

Kiinassa on myös useita kansallisuuksia. Han-kiinalaiset pitävät valtaa ja samalla muita rautaisessa otteessaan. Tiibetin tilanteen jokainen tietää. Viimeksi tällä viikolla on raportoitu tuhansien uiguurien mellakoista, jotka on tukahdutettu rajusti. Satoja on raportoitu kuolleen. Kiinan monikulttuurillisuus perustuu siis tankkien voimaan.

Intia on myös monikulttuurillinen. Itse asiassa Ison-Britannian vallan alla se oli vielä monikulttuurillisempi, mutta ennen itsenäistymistä se jaettiin Hindu-enemmistöiseen Intiaan ja islam-enemmistöisiin Pakistaniin ja Bangladeshiin. Suurimmat ongelmat ovat nykyisin Kashmirissa, jossa muslimit ja hindut taistelevat keskenään.

KYSYMYKSIÄ JA JOHTOPÄÄTÖKSIÄ

Yritin todella löytää hyvin toimivan monikulttuurillisen maan, mutta en siinä onnistunut.

Osaako joku auttaa? Löytyykö maailmasta nyt tai historiasta toimivaa monikulttuurista maata?

Jos ei löydy, niin eikö paras ja rauhallisin ratkaisu koko maailman kannalta olisi kansallisvaltioiden muodostama maapallo, jossa ihmiset voisivat vapaasti liikkua ja matkustaa, mutta aina niin että noudattaisivat kulloinkin sen maan tapoja ja lakeja missä ovat?

Kukaan kansa ei halua olla toiselle kansalle alisteinen. Tai ainakin historia näyttäisi, että tämä on tilanne. Jos näin on, niin eikö kannattaisi välttää ainakin sitä, että keinotekoisesti pyritään muodostamaan 'monikulttuurillisia' maita, joissa ennen pitkää syntyy syrjäytyneitä vähemmistöjä?

[Kami]

Suomi? Mikä on monikulttuurinen maa? Montako kulttuuria maan rajojen sisällä täytyy toimia ollakseen monikulttuurinen? Ja miten suuret kulttuurierot lasketaan?

[Äänestäjä]

Suomi? Mikä on monikulttuurinen maa? Montako kulttuuria maan rajojen sisällä täytyy toimia ollakseen monikulttuurinen? Ja miten suuret kulttuurierot lasketaan?

Varmaankin tulkintakysymys.

Yksi näkökanta voisi olla kieli. Yksi uskonto. Yksi rotu. Yksi se kulttuuri, johon ihminen assosioi itsensä, mukaan lukien tavat ja lait ja niiden noudattaminen.

Ex-jugoslaviassa ja Irlannissa ongelmia näyttäisi olevan uskonnollisten ryhmien kesken. Baskimaassa taas kieli on ainakin se näkyvin tekijä. USA:ssa rotu näyttäisi sanelevan ryhmien rajat. Joissain tilanteissa se on monien näiden yhdistelmä. Aika usein uskonto ja sen ympärille rakentuneet kulttuurilliset normit näyttäisi olevan yksi tärkeimmistä tekijöistä.

Ehkä tärkein kysymys on se, mihin ryhmään ihmiset itsensä assosioivat. Mikä on se ryhmä, kenen puolesta he olisivat valmiit sotaan? Ketä he kannattavat urheilukilpailussa tai vaikkapa Eurovision laulukilpailussa?  

En osaa varmasti sanoa. Siksi halusinkin tämän ketjun avata.

Oma ajatukseni on, että suomalaiset ovat olleet sellainen tarpeeksi homogeeninen etninen, uskonnollinen ja kulttuurillinen ryhmä, että muun muassa talvisodan henki oli aikoinaan mahdollinen. Se mielestäni osoitti, että suomalaiset haluavat elää maassa, jota hallitsevat suomalaiset itse.

Tarja Halosen tyttärellä saattaa olla unelma siitä, että maailmassa  ei saisi olla rajoja. Ei olisi kansallisuuksia. Ei olisi lippuja. Ei ole maita. Ja siksi ei sitten olisi sotiakaan. Hieman siis John Lennonia mukaillen.

Lennonin biisi on varmasti yksi maailman parhaita kappaleita, mutta mitä vanhemmaksi olen elänyt, sen enemmän olen joutunut epäilemään sitä sanoitukseltaan hieman liian naiiviksi. Jos olisi edes yksi toimiva esimerkki maailmassa tai maailman historiassa, jossa monikulttuurillinen yhteiskunta toimisi paremmin kuin mitä toimii pääasiassa kansallisvaltioista koostuva, mutta keskenään yhteistyötä tekevä yhteiskunta, niin monikulttuurille olisi toimiva malli. Nyt en ole onnistunut sellaista esimerkkiä löytämään.

Sen sijaan mielestäni on olemassa toimiva malli sille, että kansallisvaltiot tekevät keskenään avointa yhteistyötä: Eurooppa ja muut OECD-maat. Kuvio on toiminut kohtalaisen hyvin sitten toisen maailmansodan.

[Kami]

Minusta on kummallista että ohitetaan se todellisuus, että talvisodassakin korkein päällystö oli ruotsinkielinen ja miehistö sitten suomenkielinen. Ei se ollut yhden kansan tai kulttuurin sota. Niin se on aina ollut täällä. Ruotsinkieliset sanoo ja suomenkieliset tekee.

Hyökkääjä neuvostoliitto myöskin koostui monesta eri kansallisuudesta ja kulttuurista. Raatteen tiellä turpaansa ottaneet olivat ukrainalaisia.

Meillä on vähemmistö joka on pyörittänyt tätä maata ja edelleen omaa aika paljon valtaa. Vähemmistö jolla on erillinen identiteetti, politiikka ja omat intressit.

[Äänestäjä]

Minusta on kummallista että ohitetaan se todellisuus, että talvisodassakin korkein päällystö oli ruotsinkielinen ja miehistö sitten suomenkielinen. Ei se ollut yhden kansan tai kulttuurin sota. Niin se on aina ollut täällä. Ruotsinkieliset sanoo ja suomenkieliset tekee.

Hyökkääjä neuvostoliitto myöskin koostui monesta eri kansallisuudesta ja kulttuurista. Raatteen tiellä turpaansa ottaneet olivat ukrainalaisia.

Meillä on vähemmistö joka on pyörittänyt tätä maata ja edelleen omaa aika paljon valtaa. Vähemmistö jolla on erillinen identiteetti, politiikka ja omat intressit.

Jep. Oman tulkintani mukaan tuo on osa syy, miksi Neuvostoliitto otti turpiinsa piskuiselta Suomelta noissa taisteluissa. Koheesio puuttui. Tuo koheesion puute oli myös syy, miksi Stalin, georgialainen muuten, oli aiemmin tapattanut kaikki pätevimmät upseerinsa ja siten edesauttanut mittavia tappioita. Ja viimeiseksi, tuo heterogeenisyys on myös osasyynä Neuvostoliiton hajoamiselle ja nykyisille ongelmille muun muassa Tsetseniassa.

Suomi sentään on mielenkiintoinen tapaus. Ehkä toimivimpia monikulttuureita mitä tiedän. Toki pakkoruotsista valitetaan ja toki ruotsalaiset saavat etuja enemmän kuin suomalaiset, mutta yhteiselo on ollut maailman mittakaavassa poikkeuksellisen leppoisaa.

Tuli pari uutta mieleen: maita, joissa on ollut suhteellisen rauhallista, mutta ongelmat tulevat aika ajoin pintaan: Kanadassa englanninkieliset vs. ranskankieliset, ja Belgiassa flaamit vs. ranskankieliset. Kaikkialla maailmassa, historiasta nykypäivään, näyttäisi siltä, että keskenään yhteenkuuluvaisuutta kokevat ryhmä haluavat itse hallita omaa kohtaloaan ja omaa aluettaan. Kun on historiaa seurannut ja verrannut, esimerkiksi Suomen ja Viron kohtaloita ja kehitystä viimeisten sadan vuoden ajalta, niin tuo on helppo ymmärtää.

Mutta jos otamme Suomen siis esimerkiksi suomenruotsalais-vähemmistön takia, niin uskommeko että tilanne säilyy samana, jos jatkamme nykyisellä multikulttuuri-suuntauksella maahanmuuttopolitiikassa? Voiko Suomi olla ainoa maailman maa, jossa monikulttuuri-ideologia toimii?

Tuli jotenkin Eput mieleen:

Vaikka Harrisburgissa täytyy ikkunat sulkea
voi Suomessa aina huoletta kulkea
Harrisburg on jossain toisella planeetalla
ei sellaista voi sattua
koivun ja tähden alla

Voiko täydellisyyttä olla olemassa missään muodossa?
Totta toki muunmuassa Olkiluodossa
Ei mikään oo niin viisas kuin insinööri
on täydellisiä
joka nippeli ja rööri

Uraani halkeaa
ja tuottaa lamppuun valkeaa
mutta millään muilla mailla
kuin Suomella se ei oo riskiä vailla

On erehtymättömyyttä meillä melko valikoima
on UKK, YYA sekä Imatran Voima
Ei mikään vaara meidän kuvioihin mahdu
jollei sitten Kiinassa
Suomi-ilmiöitä tapahdu

Uraani halkeaa
ja tuottaa lamppuun valkeaa
Mutta millään muilla mailla
kuin Suomella se ei oo riskiä vailla

Joku netsi varmaan osaa tarvittaessa vääntää tuohon jopa asiaankuuluvat sanat.

[Virkamies]

Kysymyksenasettelu todella kaipaa lisää määrittelyä. Jos historialliset esimerkit kelpaavat, niin nostaisin esille Preussin ja Britannian toimivina yhteisöinä. Joku voisi sanoa, että joku Rooman valtakunnan Pax Romana -aika oli hyvinkin toimivaa.

Ongelma on lähinnä siinä, että miten määrittelet toimivan yhteiskunnan. Kyllä, skotlantilaiset ovat joskus kahinoineet englantilaisten kanssa, mutta siitä ei välttämättä ollut niin suurta ongelmaa siirtomaa-aikana, että Yhdistyneitä Kuningaskuntia oltaisiin voitu kutsua toimimattomaksi. Samoin Preussi hyvin kirjavana eri kansallisuuksia käsittävänä valtiona oli sangen toimiva. Syitä siihen, miksi tilanne toimi lienee turha eritellä, kun ne ovat niin ilmeiset.

Mutta määrittele ensin monikulttuurinen yhteiskunta ja toimiva sellainen, niin voidaan keskustella.

[maltti on valttia]

Minusta on kummallista että ohitetaan se todellisuus, että talvisodassakin korkein päällystö oli ruotsinkielinen ja miehistö sitten suomenkielinen. ...

Minusta ei ole mitään kummallista siinä että hallitseva luokka asettuu turvallisen matkan päähän tulilinjalta ja asettaa alistetun luokan tulilinjalle etulinjaan.

[Äänestäjä]

Kysymyksenasettelu todella kaipaa lisää määrittelyä. Jos historialliset esimerkit kelpaavat, niin nostaisin esille Preussin ja Britannian toimivina yhteisöinä. Joku voisi sanoa, että joku Rooman valtakunnan Pax Romana -aika oli hyvinkin toimivaa.

Ongelma on lähinnä siinä, että miten määrittelet toimivan yhteiskunnan. Kyllä, skotlantilaiset ovat joskus kahinoineet englantilaisten kanssa, mutta siitä ei välttämättä ollut niin suurta ongelmaa siirtomaa-aikana, että Yhdistyneitä Kuningaskuntia oltaisiin voitu kutsua toimimattomaksi. Samoin Preussi hyvin kirjavana eri kansallisuuksia käsittävänä valtiona oli sangen toimiva. Syitä siihen, miksi tilanne toimi lienee turha eritellä, kun ne ovat niin ilmeiset.

Mutta määrittele ensin monikulttuurinen yhteiskunta ja toimiva sellainen, niin voidaan keskustella.

Määrittelen sen niin, että keskimäärin jokainen kansanryhmä on vallitsevaan tilanteeseen tyytyväinen. Eli että he ovat omasta halustaan monikulttuurillisessa tilanteessa, eivätkä haaveile omasta kansallisvaltiosta. Eli he eivät tunne olevansa alistettuja tai syrjittyjä kansana tai kansanryhmänä.

PAX Romanankin aikana taisi olla tilanne se, että roomalaiset hallitsivat raudalla, vai kuinka? Ja eikös silloin vielä roomalaiset käyttäneet orjia?

Samoin tilanne taisi olla aikapitkälle samantapainen myös Ison-Britannian osalta, kuten itsekin viittasit skotlantilaisiin. Toisaalta uskon että tuo skotlantilaisten murina on verrattavissa suomalaisten Lallin tappoon, eli ehkä Britannian voisi ottaa mukaan, siinä missä Suomenkin. Toisaalta taas siellä kieli on melkein sama, kuten uskonto ja muutenkin kansanryhmät ovat melko lähellä toisiaan kulttuurillisesti.

Se mikä nykykokeilusta tekee ainutlaatuisen, on tavoite sotkea yhteen täysin eri kulttuureita (luterilainen/eurooppalainen vs islamilainen/afrikkalainen/aasialainen. Tähän kun ottaa mukaan täysin eri kielet, niin itse pidän onnistumisen mahdollisuuksia huonona, kun ottaa yhtään vertailukohtaa historiasta.

Mutta jatketaan siis etsimistä.

[Lemmy]

Mä vedän hatusta Puola-Liettuan valtioliiton 1500-1600 luvuilta. Yhtä monikultti kuin esim. Itävalta-Unkari ja potki perseelle valloittajia palkkasotureina kasakat. Toisena esmerkkinä vois ottaa Ottomaanien imperiumin. Kaikki mainitsemani valtiot sortui sisäisiin kähinöihin ja laiskuteen. EU luultavasti tekee saman. Jenkit ja Intia on ainoat modernit demokraattiset liittovaltiot ja molemmat vaati aikas perkeleellisen kansanmurhan.Afrikassa on monikansallisia maita mä epäilen niistä voi monttakaan sanoa demokratiaks, ennemminkin kleptokratiaks.

[Aldaron]

Suomea ei kyllä (ainakaan vielä) voi kutsua monikulttuuriseksi maaksi. Kyllä ainakin täällä Helsingissä kulttuurierot eri sosiaaliryhmien välillä ovat selvästi suuremmat kuin kieliryhmien välillä, jos verrataan vain suomen- ja ruotsinkielisiä toisiinsa. Osaltaan tähän voi tietysti vaikuttaa taustaltaan kaksikielisten suuri osuus Helsingissä, mutta vaikea noita eroja on nähdä kovin suuriksi muuallakaan Suomessa. Jos mennään noin sata vuotta ajassa taaksepäin, ruotsinkielisen maaseudun perinteinen talonpoikaiskulttuuri ei juurikaan eronnut Länsi-Suomen muun väestön kulttuurista muuten kuin kielen osalta. Sama luterilainen uskonto, sama pelimannimusiikki, sama tapa viljellä maata jne.
Sanalla "monikulttuuri" tarkoitetaan kyllä huomattavasti tuota suurempia kulttuurieroja. Muutenhan savolaisetkin, joiden perinteinen kulttuuri sentään poikkeaa länsisuomalaisesta perusmallista selvästi enemmän kuin suomenruotsalaisten, voi jo laskea "monikulttuuria" ilmentäväksi etniseksi vähemmistöksi...

[Lemmy]

Mun faija vastusti sudeettisavolaisten leviämistä etelämmäks  

[Fogeli]

Myytti että suomenruotsalaiset olisivat yleensä ottaen menestyksekkäitä. Jotkut ovat ja se näkyy, mutta monet mummot ja pappariaset jotka asuvat vuokra-asunnoissa esimerkiksi Helsigissä ja jotka puhuvat "huonoa suomea" ovat kaikkea muuta kuin varakkaita. Myös yllättävän monella päihteidenhoiden ja psykiatrian asiakkailla on ruotsalainen sukunimi.

Minusta on kummallista että ohitetaan se todellisuus, että talvisodassakin korkein päällystö oli ruotsinkielinen ja miehistö sitten suomenkielinen. Ei se ollut yhden kansan tai kulttuurin sota. Niin se on aina ollut täällä. Ruotsinkieliset sanoo ja suomenkieliset tekee.

Hyökkääjä neuvostoliitto myöskin koostui monesta eri kansallisuudesta ja kulttuurista. Raatteen tiellä turpaansa ottaneet olivat ukrainalaisia.

Meillä on vähemmistö joka on pyörittänyt tätä maata ja edelleen omaa aika paljon valtaa. Vähemmistö jolla on erillinen identiteetti, politiikka ja omat intressit.

[EL SID]

Myytti että suomenruotsalaiset olisivat yleensä ottaen menestyksekkäitä. Jotkut ovat ja se näkyy, mutta monet mummot ja pappariaset jotka asuvat vuokra-asunnoissa esimerkiksi Helsigissä ja jotka puhuvat "huonoa suomea" ovat kaikkea muuta kuin varakkaita. Myös yllättävän monella päihteidenhoiden ja psykiatrian asiakkailla on ruotsalainen sukunimi.

Minusta on kummallista että ohitetaan se todellisuus, että talvisodassakin korkein päällystö oli ruotsinkielinen ja miehistö sitten suomenkielinen. Ei se ollut yhden kansan tai kulttuurin sota. Niin se on aina ollut täällä. Ruotsinkieliset sanoo ja suomenkieliset tekee.

Hyökkääjä neuvostoliitto myöskin koostui monesta eri kansallisuudesta ja kulttuurista. Raatteen tiellä turpaansa ottaneet olivat ukrainalaisia.

Meillä on vähemmistö joka on pyörittänyt tätä maata ja edelleen omaa aika paljon valtaa. Vähemmistö jolla on erillinen identiteetti, politiikka ja omat intressit.

nimi ei kerro, onko henkilö suomen vai ruotsinkielinen. ainakin täälläpäin monella ruotsinkielisellä on "puhtaasti" suomalainen nimi ja päinvastoin.

[UralinViikinki]

Iran on toiminut aika hyvin suuresta kulttuurien sekasotkustaan huolimatta. Muita ongelmiahan maasta löytyy, mutta monikultuurin aiheuttamia ei niinkään. Esim. etniset yhteenotot ovat vähäisiä. Tosin asiaa helpottanee yhteinen uskonto ja se, että suurimpia kaupunkeja lukuunottamatta kansallisuudet asuvat pääosin omilla alueillaan.

[Äänestäjä]

Esimerkkejä ei toimivista ja huonoon suuntaan menevistä systeemistä siis on paljon, kuten jo lueteltu.

Vähän enemmän nykyisestä Isosta-Britanniasta.

Muslimisiirtolaisia on paljon ja osa heistä on syrjäytynyt. Koska heidän kulttuuritaustansa on niin erilainen, eivät esimerkiksi länsimaiset lait ja niiden mukaan annetut rangaistukset ole riittävä ohjeistus ja pelote kaikille näille ryhmille. Tämä on tuonut ongelmia. Tämän takia on menty käytäntöön, jossa kymmenillä alueilla noudatetaan myös sharia-tuomioistuimia.

Voiko yhdessä maassa olla kaksi lakia? Tuleeko tuollainen oikeasti toimimaan?

Jos ei, niin onko tämä vain väliaikaisratkaisu? Jos on väliaikaisratkaisu, niin mihin suuntaan ja miten tästä nykytilanteesta mennään?

Miksi Suomessa ei vaadittaisi sharia-lakeja, sitten kun muslimeita on vastaava suhteellinen määrä kuin Isossa-Britanniassa nyt?

Miksi Suomessa ei syntyisi samanlaisia mellakoita, joita nyt on Hollannissa, Isossa-Britanniassa tai Ruotsissa?

Miksi Suomi olisi erilainen kuin kaikki muut maailman maat?

[Virkamies]

Määrittelen sen niin, että keskimäärin jokainen kansanryhmä on vallitsevaan tilanteeseen tyytyväinen. Eli että he ovat omasta halustaan monikulttuurillisessa tilanteessa, eivätkä haaveile omasta kansallisvaltiosta. Eli he eivät tunne olevansa alistettuja tai syrjittyjä kansana tai kansanryhmänä.

Keskimäärin? Silloin hyvin hyvin suuri osa monikulttuurisista yhteisöistä on ollut toimivia. Ongelmia tulee kuitenkin jo silloin kun huomattava osa jostain etnisestä vähemmistöstä kokee olevansa alisteisia.

PAX Romanankin aikana taisi olla tilanne se, että roomalaiset hallitsivat raudalla, vai kuinka? Ja eikös silloin vielä roomalaiset käyttäneet orjia?

Totta kai väkivaltamonopoli oli valtion hallussa. Miten se ei voisi olla? Kuitenkin muutaman vuosisadan aikana paikallisia kahinoita oli harvemmin. Moni valtio/kaupunki liittyi alueeseen omasta halustaan myös.

Mitä tulee orjuuteen, niin se orjuus ei ollut sitä orjuutta, miksi me sen käsitämme. Roomalaisen mallin mukaan kaikki palkkatyötä tekevät ihmiset olivat enemmän tai vähemmän orjia. Virkamies tai yrityksen palveluksessa oleva toimihenkilö olisi mitä todennäköisimmin ollut orja, mutta olisi voinut elää kohtuullisen samankaltaista elämää kuin nykyinen versionsakin.

Samoin tilanne taisi olla aikapitkälle samantapainen myös Ison-Britannian osalta, kuten itsekin viittasit skotlantilaisiin. Toisaalta uskon että tuo skotlantilaisten murina on verrattavissa suomalaisten Lallin tappoon, eli ehkä Britannian voisi ottaa mukaan, siinä missä Suomenkin. Toisaalta taas siellä kieli on melkein sama, kuten uskonto ja muutenkin kansanryhmät ovat melko lähellä toisiaan kulttuurillisesti.

Jos sinä yrität esittää minulle, että Iso-Britannia vuosina 1700-1900 ei ollut toimiva yhteiskunta, niin minä aion vetää siitä sellaiset johtopäätökset, että mikään vähänkään monimutkaisempi yhteisö ei koskaan ole ollut toimiva.

Se mikä nykykokeilusta tekee ainutlaatuisen, on tavoite sotkea yhteen täysin eri kulttuureita (luterilainen/eurooppalainen vs islamilainen/afrikkalainen/aasialainen. Tähän kun ottaa mukaan täysin eri kielet, niin itse pidän onnistumisen mahdollisuuksia huonona, kun ottaa yhtään vertailukohtaa historiasta.

Preussi käsitti katolilaisia, ortodokseja, protestantteja ja juutalaisia uskonnoiltaan, erilaisia kulttuureja slaaveista, germaaneista, ranskalaisista, balteista ja juutalaisista lähtien. Valtio oli silti hyvin toimiva. Monien mielestä ihanteellinen 1700-luvulla. Pommerilainen talonpoika teki sitä hommaansa, mitä oli tehnyt aina ja puolalainen omien tapojensa mukaan myös. Molemmat samojen junkkerien alaisuudessa. Ranskalaisia ja juutalaisia asusti Berliinissä sankoin joukoin.

Totta kai puolalaisten itsenäisyyspyrkimykset 1800-luvulla aiheuttivat kahinoita, mutta juuri mikään maa ei kestänyt 1800-lukua ilman sisäisiä levottomuuksia. Pitäisin Preussia myös kohtuullisen toimivana yhteiskuntana.

Ongelma on varmaan siinä, että kun laitetaan yhteen useita kulttuureja ja toimeentulo on epävarmaa, niin silloin yhteiskunnan kipinät sinkoilevat herkemmin. Varmaan vielä tilannetta herkistää se, mitä kauempana kulttuurit ovat toisistaan.

Kuten kirjoitit, niin ylemmissä sosiaaliluokissa, missä toimeentulo on itsestäänselvempi asia, monikulttuurisuus on itsestäänselvä ja harvoin ongelmia tuottava asia. Jos sama tilanne laitetaan alemman sosiaaliluokan keskuuteen, niin primitiivinen ja usein oikeutettukin tunne samojen rajallisten resurssien vähenemisestä tiivistyy. Sokeudesta nähdä tämä asia seurannee suurin osa tästä poliittisesta ongelmasta, mistä tällä palstalla keskustellaan.

[Äänestäjä]

Iran on toiminut aika hyvin suuresta kulttuurien sekasotkustaan huolimatta. Muita ongelmiahan maasta löytyy, mutta monikultuurin aiheuttamia ei niinkään. Esim. etniset yhteenotot ovat vähäisiä. Tosin asiaa helpottanee yhteinen uskonto ja se, että suurimpia kaupunkeja lukuunottamatta kansallisuudet asuvat pääosin omilla alueillaan.

Näyttäisi siis, että monikulttuurisuus toimii tasan niin kauan, kun maata hallitaan diktaattorin ottein, tiukan uskonnollisesti, tai valloittajan/siirtomaavallan toimesta:

* Neuvostoliitto
* Jugoslavia
* Irak
* Iran
* Etelä-Afrikka
* ainakin sata muuta maata?

Uskoisin, että kaikissa näissä vaihtoehdoissa kaikki tai ainakin kaikki vähemmistönä olleet kansanryhmät ovat toivoneet oikeasti omaa valtiotaan ja kun diktaattorin valtaote on löystynyt tai poistunut, on aina syntynyt konflikteja.

Jos Suomi haluaa monikulttuurisen maan, niin pitäisikö meidän ottaa mallia Stalinilta, vai Saddamilta, vai Bothalta?

[JanneJanne]

Minusta tämän threadin aloitus on erinomainen. Tuohon on vaikea lisätä mitään, vaikka paljon ajatuksia se herätti. Sen verran kuitenkin korjaisin tai huomauttaisin itse aloitustekstiin, ettei vankimäärätilastoa oikein kannata käyttää tälläisessä vertailuissa hyväksi eri valtioiden erilaisten oikeuskäytäntöjen vuoksi. Aika paljon liioitellen sama asia ilmaistuna: Suomessa saat suunnilleen tehdä joukkomurhan, jotta pääset 3 kuukaudeksi linnaan. USAssa kaupan karkkivaraskin tuomitaan vuodeksi linnaan. Siksi tässä yhteydessä Suomen ja USAn vankimäärien vertailu ei ole mielekästä.

Threadin aloituksesta hieman sivuun: Termi "monikulttuurillisuus" on aina kiusannut ainakin minua: Mitä sillä tarkoitetaan ja mitä nk. monikulttuurillisuuden puolesta puhujat oikeastaan ajavat. Valtio jossa on monia kansallisuuksia rajaa asiaa jo hieman paremmin, mutta monikulttuurillisuus on asia, jota ainakaan itse en koskaan ole täysin hahmottanut, että mitä sillä tarkoitetaan missäkin yhteydessä. Ja jotenkin tuntuu, ettei sitä muuallakaan aina hahmoteta yhtenäisesti vaan termiä aina käytetään kirjoittajan omien mieltymysten mukaan. Siksi aiheesta on vaikea keskustella.

Mitä itse threadin kysymykseen tulee, niin voisin kuvitella että onnistuneessa monikulttuurillisessa valtiossa eri ihmisryhmät ja kulttuurit lopulta sopeutuvat toisiinsa...tuottaen sitten lopputuloksena suhteellisen homogeeniisen kulttuurin ja ihmispopulaation. Emme välttämättä tiedä, että kuinka paljon ja missä kaikkialla tällaisia yhteiskuntia on ollut. Monikulttuurillisessa valtiossa, kuten threadin aloittajakin totesi, eri ihmisryhmät väistämättä tavalla tai toisella (ei tarvitse olla väkivaltainen tapa) jatkuvasti taistelevat olemassa olonsa puolesta. Lopulta sitten vahvin ryhmä voittaa, mutta luultavimmin niin,  että se sitä ennen on ottanut vaikutteita hävinneistä ryhmistä. Monikulttuurillisen yhteiskunnan aihepiiriin myös kuuluu ajatus tai kysymys siitä, että tarvitseeko monikulttuurillisessa yhteiskunnassa kaikkien kulttuurien olla tasaveroisia...

Vaikea aihepiiri pohdittavaksi, kun sisältää paljon parametrejä ja jo itse monikulttuurillisuustermin määritelmä on sopivan hämärä (ainakin allekirjoittaneelle).

Itselleni esimerkiksi Pizzat, Kebabit ja Kiinalainen ruoka maistuvat erinomaisesti, mutta en halua, että Suomessa toimivien ihmisten ymmärrys esimerkiksi totuuden puhumisesta poikkeaa tulevaisuudessa siitä mitä se on nyt Esim. Kiinalaisille kasvojen säilyttäminen on yhtä tärkeä  parametri, kuin totuudessa pysyminen so on hyväksyttävää jopa suoraan valehdella, jos sillä pelastaa kasvonsa. Samaten, haluan myös että Suomessa pärjää AINA suomen kielellä. Ja että ihmisten nimet yleisesti ilmaistaan etunimi sukunimi-järjestyksessä. Musiikin puolesta taas kukin vinguttakoot, vaikka julkisilla paikoilla, oman makunsa mukaan haluamaansa pimpelipomplelibändiä.

Mitä kulttuurin puolesta Suomessa olemme valmiit muuttamaan ja mitä emme ? Siinä on laaja kyssäri, johon yksiselitteisesti on vaikea vastata.

[Hajalla]

Kävin työmatkalla Australiassa ja sitä voi kyllä hyvällä syyllä nimittää monikulttuuriseksi. Lähtökohtana on tietysti pidettävä sitä, että siellä on alkuperäisväestö käytännössä tuhottu ja jöötä pitävät eurooppalaiset, mutta sinne siirtynyt aasialaisväestö on sopeutunut hyvin. Mutta kyllähän tuo samainen väestö sopeutunut Suomeenkin hyvin. Heitä kiinnostaa opiskelu ja työnteko, eikä uuden kulttuurin tavoille opettelu ole ollenkaan hankalaa.

[Virkamies]

Näyttäisi siis, että monikulttuurisuus toimii tasan niin kauan, kun maata hallitaan diktaattorin ottein, tiukan uskonnollisesti, tai valloittajan/siirtomaavallan toimesta:

Sanoisin, että ihan oikeudenmukaisella oikeusvaltioperiaatteellakin tähän päästään. Näkisin, että esimerkiksi itsenäistymisen jälkeinen Yhdysvallat ja Argentiina voidaan nähdä sangen toimivina yhteisöinä edellä mainitsemieni esimerkkien lisäksi.

Jos Suomi haluaa monikulttuurisen maan, niin pitäisikö meidän ottaa mallia Stalinilta, vai Saddamilta, vai Bothalta?

Idi Amin on minun valintani.

[Äänestäjä]

Määrittelen sen niin, että keskimäärin jokainen kansanryhmä on vallitsevaan tilanteeseen tyytyväinen. Eli että he ovat omasta halustaan monikulttuurillisessa tilanteessa, eivätkä haaveile omasta kansallisvaltiosta. Eli he eivät tunne olevansa alistettuja tai syrjittyjä kansana tai kansanryhmänä.

Keskimäärin? Silloin hyvin hyvin suuri osa monikulttuurisista yhteisöistä on ollut toimivia. Ongelmia tulee kuitenkin jo silloin kun huomattava osa jostain etnisestä vähemmistöstä kokee olevansa alisteisia.

Olin ehkä epäselvä. Tarkoitan että jos jokainen kansanryhmä on keskimäärin tyytyväinen. Eli että ei ole yhtään kansanryhmää, jossa sen kansanryhmän enemmistö vastustaisi tilannetta.

PAX Romanankin aikana taisi olla tilanne se, että roomalaiset hallitsivat raudalla, vai kuinka? Ja eikös silloin vielä roomalaiset käyttäneet orjia?

Totta kai väkivaltamonopoli oli valtion hallussa. Miten se ei voisi olla? Kuitenkin muutaman vuosisadan aikana paikallisia kahinoita oli harvemmin. Moni valtio/kaupunki liittyi alueeseen omasta halustaan myös.

Mitä tulee orjuuteen, niin se orjuus ei ollut sitä orjuutta, miksi me sen käsitämme. Roomalaisen mallin mukaan kaikki palkkatyötä tekevät ihmiset olivat enemmän tai vähemmän orjia. Virkamies tai yrityksen palveluksessa oleva toimihenkilö olisi mitä todennäköisimmin ollut orja, mutta olisi voinut elää kohtuullisen samankaltaista elämää kuin nykyinen versionsakin.

Eli voinemme tehdä johtopäätöksen, että jos hallintomme olisi kuten roomalaisten, niin saisimme monikulttuurillisen yhteiskunnan toimimaan.

Samoin tilanne taisi olla aikapitkälle samantapainen myös Ison-Britannian osalta, kuten itsekin viittasit skotlantilaisiin. Toisaalta uskon että tuo skotlantilaisten murina on verrattavissa suomalaisten Lallin tappoon, eli ehkä Britannian voisi ottaa mukaan, siinä missä Suomenkin. Toisaalta taas siellä kieli on melkein sama, kuten uskonto ja muutenkin kansanryhmät ovat melko lähellä toisiaan kulttuurillisesti.

Jos sinä yrität esittää minulle, että Iso-Britannia vuosina 1700-1900 ei ollut toimiva yhteiskunta, niin minä aion vetää siitä sellaiset johtopäätökset, että mikään vähänkään monimutkaisempi yhteisö ei koskaan ole ollut toimiva.

En todellakaan. Viittasin omaan kommenttiisi siitä, että skontlantilaiset kapinoivat ajoittain, mutta samalla vertasin sitä vähäpätöisyydessään Suomen tilanteeseen. Eli oma johtopäätökseni oli, että sekä Iso-Britannia että Suomi ovat olleet toimivia monikulttuureja. Toisaalta eri ryhmien keskinäiset erot ovat hyvin paljon pienempiä, kuin mistä on kyse nykyisessä lentokoneiden avulla toteutetussa kansojen sekoittamisessa, joten siksi en voi olla varma että tuo esimerkki on suoraan siirrettävissä nykytilanteeseen.

Se mikä nykykokeilusta tekee ainutlaatuisen, on tavoite sotkea yhteen täysin eri kulttuureita (luterilainen/eurooppalainen vs islamilainen/afrikkalainen/aasialainen. Tähän kun ottaa mukaan täysin eri kielet, niin itse pidän onnistumisen mahdollisuuksia huonona, kun ottaa yhtään vertailukohtaa historiasta.

Preussi käsitti katolilaisia, ortodokseja, protestantteja ja juutalaisia uskonnoiltaan, erilaisia kulttuureja slaaveista, germaaneista, ranskalaisista, balteista ja juutalaisista lähtien. Valtio oli silti hyvin toimiva. Monien mielestä ihanteellinen 1700-luvulla. Pommerilainen talonpoika teki sitä hommaansa, mitä oli tehnyt aina ja puolalainen omien tapojensa mukaan myös. Molemmat samojen junkkerien alaisuudessa. Ranskalaisia ja juutalaisia asusti Berliinissä sankoin joukoin.

Totta kai puolalaisten itsenäisyyspyrkimykset 1800-luvulla aiheuttivat kahinoita, mutta juuri mikään maa ei kestänyt 1800-lukua ilman sisäisiä levottomuuksia. Pitäisin Preussia myös kohtuullisen toimivana yhteiskuntana.

Ongelma on varmaan siinä, että kun laitetaan yhteen useita kulttuureja ja toimeentulo on epävarmaa, niin silloin yhteiskunnan kipinät sinkoilevat herkemmin. Varmaan vielä tilannetta herkistää se, mitä kauempana kulttuurit ovat toisistaan.

Kuten kirjoitit, niin ylemmissä sosiaaliluokissa, missä toimeentulo on itsestäänselvempi asia, monikulttuurisuus on itsestäänselvä ja harvoin ongelmia tuottava asia. Jos sama tilanne laitetaan alemman sosiaaliluokan keskuuteen, niin primitiivinen ja usein oikeutettukin tunne samojen rajallisten resurssien vähenemisestä tiivistyy. Sokeudesta nähdä tämä asia seurannee suurin osa tästä poliittisesta ongelmasta, mistä tällä palstalla keskustellaan.

Lihavoin tekstistäsi ne asiat, joita pidän suurimpina riskeinä (ongelmina), joihin en näe ratkaisua näköpiirissä ja siksi olen hieman huolestunut siitä mihin Suomi on menossa, jollei kurssia muuteta. Uskon täysin, että nykyinen EU olisi toimiva kokonaisuus pitkällä tähtäimellä. Huolimatta eroista kielissa ja kristinuskon eri alalahkoista, kulttuurit ovat kuitenkin riittävän lähellä toisiaan toimiakseen keskenään. En ole enää yhtä varma Turkin liittymisen osalta ja vielä vähemmän varma, jos tuomme köyhää, kouluttamatonta ja kieliltaidotonta väkeä Afrikan ja Aasian islamilaisista maista.

[sydäri]

Ensimmäinen mieleen tuleva olisi Mauritius

Wiki
Väestö

Mauritiuksen asukkaat koostuvat monista aineksista. Saarelle tuotiin afrikkalaisia orjia, ja vuosina 1834–1924 maahan muutti runsaasti intialaisia. Saaren asukkaista noin 68 prosenttia on kotoisin Intiasta. Loput ovat: eurooppalaisia 2 prosenttia, kreoleja 27 prosenttia, kiinalaisia 3 prosenttia. Maassa harjoitetaan myös useita uskontoja. Suurin uskontokunta on hindulaisuus 52 prosenttia, muut ovat: kristittyjä 28,3 prosenttia, joista katolilaisia 26 prosenttia, protestantteja 2,3 prosenttia, ja muslimeja on 16,6 prosenttia.

Saaren virallinen kieli on englanti, muut kielet ovat ranska, kreoli, hindi, urdu, hakka, bojpoori, tamili.

Uskontojen monimuotoisuus on laaja, mutta tulevat ainakin toimeen keskenään.
Syrjintää ja muita ongelmia on tietenkin heilläkin.

[pelle12]

Kävin työmatkalla Australiassa ja sitä voi kyllä hyvällä syyllä nimittää monikulttuuriseksi. Lähtökohtana on tietysti pidettävä sitä, että siellä on alkuperäisväestö käytännössä tuhottu ja jöötä pitävät eurooppalaiset, mutta sinne siirtynyt aasialaisväestö on sopeutunut hyvin. Mutta kyllähän tuo samainen väestö sopeutunut Suomeenkin hyvin. Heitä kiinnostaa opiskelu ja työnteko, eikä uuden kulttuurin tavoille opettelu ole ollenkaan hankalaa.

Pääsääntöisesti noin on, muttei tietenkään aivan täysin ongelmitta ole tuo sopeutuminen sujunut, ja ongelmia esiintyy toki vieläkin, mutta toisaalta missä kaksi ihmistä kohtaa, syntyy aina ennemmin tai myöhemmin ongelmia. Kyse kai on siitä, ovatko ongelmat siedettäviä vai ei. Aasialaisten kanssa noin pääsääntöisesti ongelmat ovat olleet siedettäviä.

[Äänestäjä]

Kävin työmatkalla Australiassa ja sitä voi kyllä hyvällä syyllä nimittää monikulttuuriseksi. Lähtökohtana on tietysti pidettävä sitä, että siellä on alkuperäisväestö käytännössä tuhottu ja jöötä pitävät eurooppalaiset, mutta sinne siirtynyt aasialaisväestö on sopeutunut hyvin. Mutta kyllähän tuo samainen väestö sopeutunut Suomeenkin hyvin. Heitä kiinnostaa opiskelu ja työnteko, eikä uuden kulttuurin tavoille opettelu ole ollenkaan hankalaa.

Kanada ja Australia ovat kaksi maata, joita tosiaan voisi kutsua ehkä maailman onnistuneimmiksi monikulttuurilaboratorioiksi.

Syitä minkä vuoksi näin on (mielestäni):

* Kyseiset maat ovat olleet proaktiivisia maahanmuuttopolitiikassaan. He ovat pyrkineet houkuttelemaan itselleen oikeanlaisia siirtolaisia erilaisin toimenpitein.
* Näillä mailla on ns. pisteytyssysteemi, jolloin he ottavat tulijoita heidän kykyjensä ja potentiaalinsa mukaisesti. Tämä varmistaa tulijoiden työllistymisen ja sitä kautta integroitumisen.
* Nämä maat pitävät tiukkaa rajavalvontaa ns. laittomien tulijoiden osalta. Esimerkiksi Australia ei päästä laittomia tulijoita maahan vapaasti, eikä todellakaan maksa heille diskorahaa. Indonesiasta laivalla yrittävät viedään vastaanottokeskukseen, joka sijaitsee Joulusaarilla. Muutama tuhat kilometriä Australian mantereesta. Tällainen toiminta viestittää potentiaalisille seuraaville tulijoille, että ei kannata, jos ei ole puhtaat jauhot pussissa.
* Näiden maiden sosiaalipolitiikka pitää huolen heikommista, mutta ei ole samanlainen jakoautomaatti, mitä ovat pohjoismaiset yhteiskunnat. Tämä varmistaa sen, etteivät tulijat kuormita kohdemaata ylen määrin ja todennäköisesti myös aktivoituvat työelämään helpommin.
* Huolimatta ns. monikulttuurisuudesta, kaikilta tulijoilta odotetaan sopeutumista maan lakeihin ja perusarvoihin.
* Rangaistukset rikollisuudesta ovat selkeästi kovempia kuin lepsut pohjoismaiset  'rangaistukset' . Tämä antaa ehkä sellaista viestiä myös eksoottisimmista maista tulijoille, jonka he ymmärtävät.

Eli jos emme voi adoptoida enää nykyaikana Rooman mallia, niin ehkä Australian tai Kanadan malli voisi sopia?  Siis siinätapauksessa, että näemme monikulttuurillisen yhteiskunnan tavoiteltavana tai välttämättömänä.

[Virkamies]

Kuten kirjoitit, niin ylemmissä sosiaaliluokissa, missä toimeentulo on itsestäänselvempi asia, monikulttuurisuus on itsestäänselvä ja harvoin ongelmia tuottava asia. Jos sama tilanne laitetaan alemman sosiaaliluokan keskuuteen, niin primitiivinen ja usein oikeutettukin tunne samojen rajallisten resurssien vähenemisestä tiivistyy. Sokeudesta nähdä tämä asia seurannee suurin osa tästä poliittisesta ongelmasta, mistä tällä palstalla keskustellaan.

Lihavoin tekstistäsi ne asiat, joita pidän suurimpina riskeinä (ongelmina), joihin en näe ratkaisua näköpiirissä ja siksi olen hieman huolestunut siitä mihin Suomi on menossa, jollei kurssia muuteta. Uskon täysin, että nykyinen EU olisi toimiva kokonaisuus pitkällä tähtäimellä. Huolimatta eroista kielissa ja kristinuskon eri alalahkoista, kulttuurit ovat kuitenkin riittävän lähellä toisiaan toimiakseen keskenään. En ole enää yhtä varma Turkin liittymisen osalta ja vielä vähemmän varma, jos tuomme köyhää, kouluttamatonta ja kieliltaidotonta väkeä Afrikan ja Aasian islamilaisista maista.

Niin, eikö tällöin päästä siihen loogiseen päätelmään, että tekemällä yhteiskunnasta sellaisen, jossa kukaan ei pääse siivellä elämään ja joutuu ansaitsemaan paikkansa työnteolla, päästään kohtuullisen toimivaan yhteisöön, jossa monikulttuurisuuskin voi toimia? Minulla ei ihan oikeasti ole mitään edes kouluttautumatonta ja kielitaidotonta ihmistä vastaan, jos tämä on niin ahkera ja työtä pelkäämätön, että onnistuu itsensä elättämään. Todennäköisyys sille on tietysti vähäinen johtuen suuresta määrästä omiakin työttömiä, mutta en aio millään lailla estellä.

[PaulR]

Ausseillakin kuppi kaatunut joskus.

Youtube - Race Riot in Australia
K-18 ja sign in tarvitaan. Taustalla WP mättöä, joten jättää väliin, jos moinen järkytyttää.

[Kami]

Myytti että suomenruotsalaiset olisivat yleensä ottaen menestyksekkäitä. Jotkut ovat ja se näkyy, mutta monet mummot ja pappariaset jotka asuvat vuokra-asunnoissa esimerkiksi Helsigissä ja jotka puhuvat "huonoa suomea" ovat kaikkea muuta kuin varakkaita. Myös yllättävän monella päihteidenhoiden ja psykiatrian asiakkailla on ruotsalainen sukunimi.

Minusta on kummallista että ohitetaan se todellisuus, että talvisodassakin korkein päällystö oli ruotsinkielinen ja miehistö sitten suomenkielinen. Ei se ollut yhden kansan tai kulttuurin sota. Niin se on aina ollut täällä. Ruotsinkieliset sanoo ja suomenkieliset tekee.

Hyökkääjä neuvostoliitto myöskin koostui monesta eri kansallisuudesta ja kulttuurista. Raatteen tiellä turpaansa ottaneet olivat ukrainalaisia.

Meillä on vähemmistö joka on pyörittänyt tätä maata ja edelleen omaa aika paljon valtaa. Vähemmistö jolla on erillinen identiteetti, politiikka ja omat intressit.

Ei kukaan sano että kaikki olisivat menestyksekkäitä. Se on silti sivuseikka. Ei ole sellaista ihmisryhmää jossa kaikki olisivat menestyksekkäitä. Ei Mannerheim, Ehrnootit, Sibelius, Snellman jne ole mitään sattumia. Ei kaksi ruotsinkielistä tv-kanavaa ole sattumaa. Ei ministeri joka hallituksessa ole sattumaa. Ei Ahvenanmaan erityisasema ole sattumaa. Ei ruotsin kieli peruskouluissa ole sattumaa. Ei se, että yliopistojen ja johtopaikkojen ovet aukenevat tietyille suvuille tuosta vaan ole sattumaa.

Ja tuo ylemmässä viestissä tapahtunut murreryhmään vertaus on jo huvittavaa. Sinä päivänä kun suomenruotsalaiset hyväksyvät olevansa murreryhmä muiden joukossa ja luopuvat etuoikeutetusta vähemmistöstatuksestaan, se ei enää huvita minua. Kys. asiaa käsiteltiin joskus Ankkalampi-nimisessä ohjelmassa ja jotenkin ohjelman juontaja onnistui sivuuttamaan asian että hänellä, vähemmistön edustajana on oma tv-ohjelma omankielisellä verorahoin rahoitetulla kanavalla jossa hän voi voivotella miten kauheaa on kun suomenkieliset syrjii, vaikka hän ei ole omasta mielestään kuin murreryhmään kuuluva kansalainen.

"Mitään kulttuurieroja ei ole, kaikki käydään paskalla."

Hauskaa että perusteluksi kulttuurin samanlaisuudesta tarjotaan pelimannimusiikkia ja sitä miten päin jotain auraa kiskotaan pellolla. Samalla perusteella oikein monellakaan Euroopan maalla ei ole mitään kulttuurieroja, eikä voi siten puhua eri kulttuureista. Kaikissa kynnetään peltoa ja on soitettu pelimannimusiikkia.

[Aldaron]

Kuten kirjoitit, niin ylemmissä sosiaaliluokissa, missä toimeentulo on itsestäänselvempi asia, monikulttuurisuus on itsestäänselvä ja harvoin ongelmia tuottava asia. Jos sama tilanne laitetaan alemman sosiaaliluokan keskuuteen, niin primitiivinen ja usein oikeutettukin tunne samojen rajallisten resurssien vähenemisestä tiivistyy. Sokeudesta nähdä tämä asia seurannee suurin osa tästä poliittisesta ongelmasta, mistä tällä palstalla keskustellaan.

Lihavoin tekstistäsi ne asiat, joita pidän suurimpina riskeinä (ongelmina), joihin en näe ratkaisua näköpiirissä ja siksi olen hieman huolestunut siitä mihin Suomi on menossa, jollei kurssia muuteta. Uskon täysin, että nykyinen EU olisi toimiva kokonaisuus pitkällä tähtäimellä. Huolimatta eroista kielissa ja kristinuskon eri alalahkoista, kulttuurit ovat kuitenkin riittävän lähellä toisiaan toimiakseen keskenään. En ole enää yhtä varma Turkin liittymisen osalta ja vielä vähemmän varma, jos tuomme köyhää, kouluttamatonta ja kieliltaidotonta väkeä Afrikan ja Aasian islamilaisista maista.

Niin, eikö tällöin päästä siihen loogiseen päätelmään, että tekemällä yhteiskunnasta sellaisen, jossa kukaan ei pääse siivellä elämään ja joutuu ansaitsemaan paikkansa työnteolla, päästään kohtuullisen toimivaan yhteisöön, jossa monikulttuurisuuskin voi toimia? Minulla ei ihan oikeasti ole mitään edes kouluttautumatonta ja kielitaidotonta ihmistä vastaan, jos tämä on niin ahkera ja työtä pelkäämätön, että onnistuu itsensä elättämään. Todennäköisyys sille on tietysti vähäinen johtuen suuresta määrästä omiakin työttömiä, mutta en aio millään lailla estellä.

Etelä-Afrikka on juuri kuvaamasi kaltainen yhteiskunta. Ja miten hyvin toimii?

[Vera]

Minusta USA on hyvin toimiva monietninen maa. Monikulttuurinen maa se ei kuitenkaan oikeastaan ole.

Minusta monikulttuurisuuteen käsitteseen kuuluu että kulttuurit olisivat tasa-arvoisia keskenään. Sitä ne eivät USA:ssa kuitenkaan ole, eikä siihen oikeastaan pyritäkään. On olemassa aika rajattuja alueita (ruoka, vaatteet, musiikki, uskonnolliset juhlat, jne.) missä ihmiset harrastavat jotain tiettyä valtavirrasta poikkeavaa kulttuuria, mutta muuten mennään aika voimakkaasti valtakulttuurin ehdolla.

Siellä on tutkimuksia siitä, että alueen monietnisyys vähentää sosiaalista koheesiota, mutta se effekti ei ole mielestäni hirveän suuri. Yleensä etniset ryhmät asuvat "omiensa" kanssa lähinnä käytännön syistä: ihmiset haluavat asua siellä missä on tuttuja, oman etnisen ryhmän kauppoja jne.

Suurin etninen onglema on eräs jo pitkään maassa asunut ryhmä, joiden vieressä ei halua asua oikein kukaan johtuen rikollisuudesta.

Muuten se, mitä alkuperäisen viestin kirjoittaja sanoo New Yorkista, pätee kaikkiin isoihin kaupunkeihin, paitsi niihin joissa edellämainittu ryhmä on enemmistönä.

IMO jenkeissä on ollut yllättävänkin vähän ongelmia maahanmuuton kanssa viime vuosikymmenillä. Syy siihen löytynee jos katsoo väestönlaskentataulukkoja (http://www.census.gov/population/www/socdemo/foreign/STP-159-2000tl.html)ja niiden koulutus-kohtaa. Ja tietysti niissä ryhmissä joissa koulutustaso on ollut matala (Meksiko, Haiti, Somalia) on esiintynyt ongelmiakin.

[Virkamies]

Etelä-Afrikka on juuri kuvaamasi kaltainen yhteiskunta. Ja miten hyvin toimii?

No Etelä-Afrikkaan liittyy kyllä muutamia erityispiirteitä, kuten varmaan tiedät. Varmaankin ensimmäinen yhteiskunnan tehtävä on yhteisön kurin ja järjestyksen turvaaminen tasapuolisesti. Tässä ilmeisesti valtio ei onnistu juuri tällä hetkellä.

Toisekseen, ymmärtänet varmaan, että kyseisessä maassa varallisuus per väestö on hyvin alhainen, mikä johtaa juuri siihen tunteeseen, että rajallisista resursseista pitää taistella. Väestöä on otettu vastaan, vaikka kantokykyä ei välttämättä ole. Tähänkään ei valtion ole pakko suostua vaan se voi käyttää väkivaltamonopoliaan siihen, että köyhyysrajan alapuolelle ei tarvitse ottaa lisää ihmisiä tai mahdollisesti kurittomasti käyttäytyvät oman maan kansalaiset siirretään paikkaan, josta he eivät enää aiheuta häiriötä.

Kun kirjoitin, että sellainen yhteiskunta voi toimia myös monikulttuurisena, niin se tarkoittaa, että sellainen yhteiskunta soveltuu nähdäkseni parhaiten siihen, että se integroi maahanmuuttajansa ja vähentää turhaa maahanmuuttoa. Toivottavasti olin selkeämpi nyt. Edellinen väite oli lähinnä pyrkimys tuottaa mahdollisimman yksinkertainen yleistys yhteiskunnan muodosta, joka olisi ihanteellisin toimivaa monikulttuurisuutta ajatellen.