Hondurasin vallankaappaus

[Maastamuuttaja]

Hondurasin vallankaappaus on tuomittu yleisesti. Ja tietysti pintapuolisen tiedon varassa, myös Suomessa.

Tilannehan alkoi presidentti Zelyan perustuslain vastaisesta toiminnasta. Hän yritti kansanäänestystä hyväksi käyttäen saada itselleen kolmannen kauden (kaksi on perustuslain mukainen maksimi). Maan oikeuslaitos ja kongressi vastusti tätä pyrkimystä. Zelya ei piitannut. Sotilasjuntta otti vallan seuraaviin vaaleihin (marraskuussa) asti.

Maailman yleinen eli median hallitsema valikoiva moraalinen närkästys kohdistui tietenkin junttaan, ei perustuslain ensi sijaiseen rikkojaan. Tarvinneeko lisätä, että Zelya samoinkuin hänen innokkaimmat tukijansa, Venezuelan Chavez ja Bolivian Morales ja tietysti Kuuban R.Castro, ovat kaikki saman, muualla maailmassa jo hylätyn, oppisuunnan poikia.

Jos Suomessa Halonen ilmoittaisi toimeenpanevansa kansanäänestyksen kolmannesta kaudestaan, niin oikeuslaitos varmaankin protestoisi. Suomen kesän ollessa nyt parhaimmillaan kenraalit tuskin kuitenkaan katkaisisivat hyvin ansaittua lomaansa. Halosen päättelykyky kyseenalaistettaisiin laajalti ja EU ei tukisi ideaa - päinvastoin kuin Hondurasin tapauksessa, jossa EU on tuominnut juntan ja vaatinut perustuslakia rikkovaa Zelyaa takaisin valtaan. Hondurasin ja Kuuban tuki olisi toki taattu.

Fiktio Suomen presidentin toiminnasta on tietysti absurdi, mutta paljastaa samalla sen pintapuolisuuden ja onttouden, joka sisältyy Hondurasin tapahtumien arviointiin. Perustuslain rikkominen "ymmärretään" paremmin kun se tapahtuu oikeiden ihmisten taholta.

Tämä nyt ehkä meni vähän Homman yleisotsikon ohi, mutta minkä kirjoitin, sen kirjoitin, koska yllämainittu vertailu ei kiinnostanut Pravdaa eikä edes Uutta (?) Suomea niiden Hondurasin tapahtumia käsittelevän uutisen kommentointipalstalla. Ehkä tällä myös on etäinen, joskin kieltämättä hieman keinotekoinen linkki maahanmuuttokysymyksiin. Jos sattuu tapaamaan hondurasilaisen maahanmuuttajan, voi aina kysyä, muiden keskusteluaiheiden mahdollisesti puuttuessa, kuuluuko perustuslakirintamalle mitään uutta. Perääntymistie kannattaa kuitenkin varmistaa ensin.

[Aldaron]

Zelya samoinkuin hänen innokkaimmat tukijansa, Venezuelan Chavez ja Bolivian Morales ja tietysti Kuuban R.Castro, ovat kaikki saman, muualla maailmassa jo hylätyn, oppisuunnan poikia.

Honduras on Tosin Manuel Zelayan johdolla suuntautunut ulkopoliittisesti Venezuelan johdolla syntyneeseen ALBA-liittokuntaan (http://en.wikipedia.org/wiki/Bolivarian_Alliance_for_the_Americas), mutta hän ei ole marxisti vaan kuuluu Hondurasin liberaaliseen puolueeseen:
http://en.wikipedia.org/wiki/Manuel_Zelaya
http://en.wikipedia.org/wiki/Liberal_Party_of_Honduras
Kyseinen puolue kuuluu jäsenenä Liberaaliin internationaaliin, jonka suomalaisia jäseniä ja siis Hondurasin liberaalien veljespuolueita ovat Keskusta ja RKP.
http://en.wikipedia.org/wiki/Liberal_International

[mikanter]

Ei Hondurasissa ole marxisteja. Eikä sen puoleen missään muuallakaan latinalaisessa Amerikassa. Kaikki tässä mainitut johtajat ovat pohjimmiltaan täysiverisiä populisteja ja nationalisteja. Latinalaisen Amerikan perinteinen vallankumousromantiikka on aivan oma lukunsa, eikä siihen piitäisi sotkea muita ideologioita.

Nicaraguan sandinistit ottivat nimensä Augusto César Sandinolta, joka oli kaukana marxilaisesta (lieneekö ollut edes vasemmistolainen). Myös Kuuban vallankumouksen käytännössä tärkein johtotähti on ollut José Luis Martí, ja tähän Kuuban nationalistiseen kansallissankariin sopivat aikalailla samat määreet kuin Sandinoon. Vielä selvempi nationalistinen ja populistinen pohjasävy on Meksikon zapatistiliikkeessä. On totta, että nämä liikkeet, erityisesti Kuubassa, ovat omaksuneet marxilaisia tunnuksia, mutta ne ovat jopa Kuuban tapauksessa silmiinpistävän päälleliimattuja.